Lissabonin harmaan sateinen sää kuvastaa tällä hetkellä täysin tuntemuksiani. :( Olen todella, todella vihainen itselleni ja murheissani.
Kun tänä aamuna saavuin Lissaboniin, läppärini varastettiin juna-asemalla. Sinne meni. Ja ihan omaa syytäni. Laskin kassini turisti-infon lattialle, ja viuh, läppäri oli tiessään alle puolessa minuutissa. Ei kukaan fiksu ihminen laske arvokkaita matkatavaroita käsistään missään julkisella paikalla.
Turisti-info oli puolityhjä, siellä ei ollut mitään tungosta. Mutta ne kaksi paikallaolijaa olivat sitten epärehellisiä. Se riitti.
Tällä hetkellä mieli on tosi maassa ja haluaisin vain mennä hostelliin makaamaan sänkyyn ja haukkumaan itseäni. Kone nyt on "vain kone", mutta mukana meni luonnollisestikin kasoittain tunnearvokasta kuvamateriaalia ja muita tärkeitä dokumentteja. Sekä mahdollisuuteni työskennellä matkalla. Kaikki säästämäni blogimateriaali on nyt bye-bye. En voi julkaista sitä aiemmin mainitsemaani poskipunajuttua enkä yhtään mitään muutakaan arkiston kosmetiikka-aiheista juttua. Se sitten niistä.
En todennäköisesti pysty enää kunnolla päivittämään blogia ollenkaan loppumatkan aikana. :(
Olen niin surullinen. Ja vihainen itselleni. En tiedä kumpaa enemmän.
Nettikahvilatkin ovat kuolleet Lissabonissa lähes sukupuuttoon. Kun kaikilla on nykyään kannettavat laitteensa niin mihin nettikahviloita enää tarvitaan.... Istun nyt Rossio-aukion nettikeskuksessa jossa pystyin lataamaan kuvia kamerastani. Meni viisi tuntia ennenkuin löysin paikan. Edes hostellini työntekijä ei osannut neuvoa yhtäkään paikkaa missä voisin käyttää nettiä.
No, jos nyt yritetään kuitenkin lopettaa postaus johonkin positiiviseen, niin eilen minulla oli ilo tavata Madridissa Karkkipäivän lukija Sari joka asuu Madridissa. Sari laittoi minulle viestiä kommenttilaatikon kautta ja pian sovimmekin tapaamisesta. Kävimme Reina Sofia -taidemuseossa ja tapaksilla. Enpä olisi uskonut törmääväni reissukohteessa blogin lukijaan...! Varmasti yksi mukavimmista matkamuistoistani. Kiitos Sari! :)
...ja nyt lähden taas jatkamaan itseni sättimistä ulos sateeseen.... :/ Jos minusta ei enää matkan aikana kuulu niin kovin tiheään, niin tiedätte mistä se johtuu. :(
Elämän pieniä iloja: maitorahkaa ja vadelmia! ^_^ Piti matkustaa 10 viikkoa ennenkuin löysin nämä rakkaat herkkuni.
Meille suomalaisille niin tutut ja itsestäänselvät marjat ja maitorahka ovat monessa paikassa Euroopassa harvinaisuuksia, tai rahkan kohdalla jopa täysin tuntemattomia.
Voi nammmm! ^_^
Ostin eilen tuokkosellisen tuoreita vadelmia Madridin San Miguel -kauppahallista ja puolen kilon pönikän täyteläistä maitorahkaa Lidlistä. (Kreikassa rahkaa ei saanut edes Lidlistä...) Istuin nauttimaan välipalaa Isabel-aukiolle Madridin Oopperan kupeeseen. Se oli hyvin onnellinen hetki. :)
.
.
Ja jotta blogini pysyisi edes jonkun verran mukana ajan hengessä ja Suomen blogosfäärin kuumissa puheenaiheissa, julkaisen minäkin tähän loppuun yhden Naked Truth -otoksen Veeran haasteen mukaisesti. (Tosin Karkkipäivässähän on nähty mun meikitöntä naamaa välillä ihan kyllästymiseen saakka... Viimeksi saitte pällistellä finnihyökkäystäni elokuun iho-postauksissa ja Kreikassa meikitön naamani oli aamuisin varsin freesi kiitos auringon...)
Väittääkö joku edelleen ettei mulla ole tummia silmänalusia? ^_^ Pahoittelen kuvan huonoa laatua, otettu illalla hämärässä.
Ja kyllä, olen täällä blogissa tunnustanutkin että useimmiten photoshoppaan meikkikuvissa tummat rinkulat pois silmien alta. En inhoa mitään niin paljon naamassani kuin noita silmänalusia. Ne muuttavat koko ilmeeni joksikin muuksi mitä tunnen.
Samoin poistan kuvankäsittelyllä pahimmat katkenneet verisuonet silmänvalkuaisista kun julkaisen lähikuvia silmistäni, ne suonet nyt vain ovat niin ällöjä. (Ja teen teille varmaan palveluksen - kuka haluaa katsoa meikkikuvassa verisuonia 10-kertaiseksi suurennettuna..? ^_^)
Enhän mä minnekään Andalusiaan sitten päässyt. Tai valinta se oli.
Taloudelliset syyt ohjasivat minut Madridiin.
Huomaan, että peruskoulun maantiedon tunneista on liian kauan, enkä ollut lainkaan tajunnut miten valtava maa Espanja itse asiassa onkaan. Välimatkat ovat huimia. Bussimatka Barcelonasta Granadaan olisi vienyt puuduttavat 14-16 tuntia ja kustantanut halvimmillaan 72 euroa. Sevilla olisi tyhjentänyt lompakkoa jo sadan euron edestä. Olin ihan puulla päähän lyöty.
Bussi Madridiin maksoi vain 30 euroa, ja haikein mielin luovuin Andalusian reitistä. Minun oli päätettävä haluanko ennemminkin maksaa Granadasta ja Sevillasta vai säästää rahaa USAn lentolippuun. Jälkimmäinen tuntui mielekkäämmältä.
Tänä aamuna heräsin varhain aikeenani naputella teille poskipuna-aiheinen postaus. Mutta muutamaa tuntia ja kuumeista eBookers-sessiota myöhemmin minulla oli postauksen sijaan lentoliput Lissabonista New Yorkiin ja sieltä Helsinkiin. :)
Loppumatkan suunnitelma näyttäisi nyt tältä: lauantaina yöjuna Lissaboniin, torstaina lento New Yorkiin, kaksi viikkoa USAssa ja yritys löytää halpa keino vierailla ystäväni luona länsirannikolla ja paluu Suomeen 15. joulukuuta.
Eipä tässä sitten oikein muuta. :)
Yksi sana Madridista: monumentaalinen.
Pidän kyllä Barcelonasta enemmän. Barcelonassa on enemmän sielua.
