Kymmenen onnekasta Lavera-arvonnan voittajaa on nyt arvottu! Seuraavat henkilöt pääsevät hellimään pakkasen koettelemaa silmänympärysihoaan Laveran Villiruususilmänympärysvoiteella:
Äitititi
Terhi
Tike
linpu
paju
Kaisa
tainav
Ellie
Laura
Ellu
Kuva täältä.
Osallistumiskommentteja lukiessani kävi mielessä monta kertaa että älkää nyt ihmiset ihmeessä unohtako sitä silmänympärysihon kosteutusta...! Monikaan ei tunnu sy-voidetta käyttävän. Silmienympärysiho on ohuinta ihoa koko vartalossamme, ja juonteet sun muut ikääntymisen merkit näkyvät sillä alueella kaikkein herkimmin ja nopeimmin meillä kaikilla. (Ja nyt en siis sano etteikö SAA olla ryppyinen, tiedän että siellä ruudun takana on lukijoita joiden mielestä ihon ikääntymisen saa kunnniakkaasti antaa näkyä koska se on täysin luonnollista. Olen siinä samaa mieltä kanssanne, mutta en kiellä ettenkö itse mielelläni hidasta näiden iän merkkien juurtumista iholleni jos sen voi niinkin yksinkertaisella - ja myöskin luonnollisella - tavalla kuin kosteusvoiteen käytöllä tehdä :)) Kehoakin huolletaan ja harrastetaan liikuntaa jotta se jaksaa kantaa meitä koko elämän läpi, sama huolenpito on mielestäni yhtä lailla perusteltua iholle!
Haluan myös muistuttaa, että on aivan ok käyttää silmänympärysiholla samaa voidetta kuin koko kasvoilla - kunhan käyttämäsi voide ei ole kovin rasvaista, muistat levittää sitä paljon ohuemmin kuin muualle kasvoihin ja iho ei turpoa tai reagoi muulla lailla ikävästi. Olen kirjoittanut aiheesta ja vertaillut silmänympärysvoiteiden ja kasvovoiteiden incejä blogissa aiemmin täällä.
Mikäli sy-iho reagoi, tiedät ettei kasvovoiteesi sovi sy-iholle. Useimmiten kyse on liian täyteläisestä voiteesta. Useimmat tavalliset päivävoiteet sopivat kuitenkin vallan loistavasti silmänympärysiholle, sinun ei tarvitse välttämättä hankkia arsenaaliisi erikseen sy-voidetta.
Koska Revlon Brazen -paletin voittanut lukija ei ole vastannut yhteydenottoihin, arvoin luomivärin uudelleen. Tällä kertaa onnetar suosi nimimerkkiä Janna!
Otan yhteyttä voittajiin myöhemmin päivän aikana. :)
Tänään kokkaillaan pastanhimoisille vähähiilihydraattinen tagliatelle-korvike.
En tiedä kuka reseptin on alun perin luonut mutta se on pyörinyt monissa vhh-blogeissa. Ei voi muuta todeta kuin että kyllä hiilihydraattien rajoittaminen saa ihmisistä esiin aivan mielettömän kekseliäitä ruoanlaittajia..!
Nam. Nam. Nam!!
Resepti on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:
Vatkaa Philadelphia-juusto ja kananmunat sekaisin. Lisää psyllium. (Monelle mystinen psylliumjauhe on erään ratamolajin kasvin jauhettuja siemeniä. Se on erittäin kuitupitoista eikä siinä käsittääkseni ole juuri lainkaan imeytyvää hiilihydraattia.) Psyllium on tämän pastareseptin a ja o - se saa munaPhiladelphia-sekoituksen turpoamaan paksuksi taikinaksi.
Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia ja nostele se sitten uunipellille öljytylle leivinpaperille. Aseta päälle toinen öljytty leivinpaperi ja kaulitse & taputtele taikina ohueksi levyksi niin että se peittää koko pellin. Mitä ohuemmaksi levyn saat, sitä parempi. (Sitä ohuempaa pastanauhaa saat.)
Paista taikinaa 150-asteisessa uunissa n. runsas 10 minuuttia. Pastalevyn ei kuulu ruskistua tai rapeutua. Oma pastani jää ruskeaksi käyttämäni psyllium-merkin ansiosta, Now Foodsin psyllium on väriltään tummempaa kuin esimerkiksi Farinan. (Hiidenuhman blogissa kuvia vaaleasta versiosta.)
Poista päällimmäinen leivinpaperi ja anna pastalevyn jäähtyä. Leikkaa mahdolliset paksuiksi jääneet reunat pois (itse pilkon ne ja käytän myöhemmin "makaronina" :)). Rullaa levy tiukaksi pötköksi ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja.
Tagliatellesi on valmista! :) Pastaa ei enää keitetä vaan se on valmis nautittavaksi. Pasta lämpenee kun kaadat päälle kuuman kastikkeen, mutta jos sen haluaa vielä erikseen lämmittää niin pastan voi käyttää nopeasti mikrossa tai keskilämpöisellä paistinpannulla öljyssä. Itse käytän pastan useimmiten mikrossa eikä koostumus ole kärsinyt mitenkään.
Olen päässyt eroon järjettömästä pasta-addiktiostani ja varaan tämän herkun nautiskelun vain erityishetkiin ettei hallitsematon pastanhimo enää vain palaa. Kuten kukkakaalitortillat vs. vehnätortillat, myös vhh-pasta on viljaversiotaan runsaasti täyttävämpi ja sitä tarvitsee paljon vähemmän tullakseen kylläiseksi. Luonnollisestikin kastike on se joka lopulta tekee pasta-aterian! :)
Valmiskastikkeet taakse jättäneenä tämä nopea tomaattikastike on nyt suosikkini:
Nakkaan aineita silmämääräisesti, mutta viimeksi laitoin yhden hengen annokseen yhden pienen sipulin, 1 dl tomaattmurskaa, yhden tomaatin, 2 rkl punaista pestoa, n. ruokalusikallisen yrttiseosta ja teelusikallisen Philadelphiaa (aivan viimeisenä kun kastike on jo muuten muhinut valmiiksi).
Nakkasin päälle vielä loimulohipaloja proteiiniksi, ja tietysti raastettua parmesaania. :)
* * *
Induktiokuulumiset: huvittavaa kyllä, kun maanantain ravintopostauksessa päivittelin sitä etten ollut saavuttanut ketoosia, veti Keto-tikku punaiselle jo seuraavana iltana. Ja sen jälkeen se onkin näyttänyt punaista joka päivä. Maitotuotteita en ole käyttänyt viime sunnuntain jälkeen.
Ja niille liikunnan jaksamisestani kiinnostuneille - eilen tein tunnin mittaisen raskaan lumikenkäkävelyn upottavassa hangessa ilman minkäänlaista uupumusta. Olin "olosuhteiden pakosta" ehtinyt syödä päivän aikana vain tuon kuvassa näkyvän munalettuannoksen. En mitään muuta. Ruokailusta oli kävelyn aikaan kulunut melkein viisi tuntia. En suosittele tällaista ruoka-liikunta -kuviota kenellekään (eilinen oli kiireen sanelema poikkeustapaus), mutta pointtina kertomuksessa se, että ainakaan minun kohdallani vähähiilihydraattinen ruokailu ei verota jaksamista liikuntaharrastuksissa. :)
Syksyn pakettilähetyksistä paljastui peräti kolme erilaista kasvojenpuhdistusainetta, ja neljäs pätkähti haltuuni tammikuun aikana. Huomioin, että ensimmäistä kertaa blogini historiassa firmojen edustajat ovat näköjään lukeneet juttujani erityisen tarkalla silmällä, sillä olen viimeisen vuoden aikana ilmaissut blogissani kiinnostukseni niin Burt’s Beesin putsareita kuin Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahtoa kohtaan.
Yves Rocher Nutritive Vegetal, Burt's Bees Radiance Cleanser, Burt's Bees Orange Essence Cleanser ja Decubal Face Wash.
Putsarit ovat yksi suosikkikosmetiikkatuoteryhmistäni, ja niitä on aina kiva ruotia. Näissä yksilöissä erityisen mukavaa on se, että kaikkien koostumus on aivan erilainen, mutta yksikään ei ole emulsiomainen. Emulsiot ovat minua vähiten miellyttävä putsarikoostumus. Kolme tuotteista soveltuu myös kuivalle iholle.
Yves Rocherin Nutritive Vegetal on paksun geelimäistä, eikä juurikaan vaahtoa. Burt’s Beesin Orange Essence on rasvamaista "tahnaa", ja appelsiininen tuoksu on aivan vastustamaton. Kuuluu sarjassamme niihin kosmetiikkatuotteisiin, joita tekisi mieli maistaa… Decubalin vaahto on pumppuvaahdoille tyypilliseen tyyliin ilmavaa vaahtoa, ja Burt’sin Radiance Cleanser taas ohutta, vähäviskoosista ”litkua”.
YVES ROCHER Nutritive Vegetal
Kuivan ihon geelimäisiä, vedellä huuhdottavia putsareita on markkinoilla vähänlaisesti. Syykin on toki selvä – vedellä valelu vie iholta aina lisäkosteutta, ja kuivaihoisen iholle suositellaan meikin poistoon useimmiten pelkkää emulsiota tai perusvoidetta. Moni kuivaihoinen tykkää kuitenkin vesipesusta (etenkin kun veden koetaan psykologisesti vievän lian mennessään tehokkaammin kuin voiteen), ja tähän tarpeeseen on Yves Rocher lanseerannut Nutritive Vegetal-putsarin.
Incissä on myös SLS:ää joka vaahtoaa, mutta pienehkö pitoisuus. Se on incissä vasta kuudentena. Geeli tuntuu todella paksulta ja täyteläiseltä, eikä normaalia ihoani tosiaankaan kiristä tämän jäljiltä. Iho ei myöskään jää nahkeaksi. Mieto, kevyen kukkaishunajainen tuoksu on miellyttävä.
BURT'S BEES Orange Essence Facial Cleanser
Burt’s Beesin herkullinen Appelsiiniöljyputsari on testikappaleiden joukossa omaa luokkaansa kokoonpanonsa puolesta. Tuotteen puhdistava vaikutus tulee pinta-aktiivisten aineiden eli tensidien sijaan rasvoista. Periaatteella öljy liuottaa öljyä, voidaankin todeta että tällä pitäisi lähteä vahva vahamainen meikkikin. Incin kärjestä löytyy oliiviöljyä, lanoliinia ja appelsiininkuoriöljyä. Raaka-aineista 100% on luonnollisia.
Tahna jättää iholle selvästi rasvamaisen tunteen huuhtelun jälkeen, mikä voi joistain ihmisistä tuntua epämiellyttävältä. Kun ihon kuivaa pyyhkeellä, pinnalle jäänyt öljy imeytyy kuitenkin pian ihoon ja iho tuntuu ihanan pehmeältä. Itse en saanut putsarista mitään näppyoireita, mutta en ehkä ensimmäisenä suosittelisi tätä epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle. Muistelen lukeneeni, ettei lanoliini ole hyväksi epäpuhtaalle iholle. Sen sijaan kuivalle iholle Orange Essence on erinomainen valinta. Öljyputsarit ovat siitä mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ryhmä, että ne ovat samaan aikaan todella hellävaraisia ja hoitavia iholle, mutta myös mielettömän tehokkaita lian ja meikin irrottajia.
DECUBAL Face Wash
Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahdosta minulle vinkkasi joku lukija aikoinaan, kun kirjoitin Olivin lopetetusta, öljypitoisesta mousseputsarista josta pidin kovasti. Tätä tuotetta olisin siis varmaankin jossain vaiheessa ostanut itse, mutta nyt sain pienen (kiitos, pidän pienestä testikoosta!) pullon heidän PR:ltään.
Vaikka seuraava huomio on itse pesutuloksen suhteen merkityksetön, haluan sen silti tehdä; Decubalin putsari tuoksuu aika pahalle. Liekö tässä sitten raaka-aineiden luontaista tuoksua peittävä kemikaali joka tekee hajun, mutta miellyttävä se ei ole. Tämä on silloin tällöin ongelmana hajusteettomissa tuotteissa.
Mutta - vaahto itsessään on oikein kelpo kamaa. Sen inci on lyhyt mikä on aina plussaa allergisen tai herkän ihon tuotteissa (mitä vähemmän raaka-aineita, sitä pienempi riski että joukosta löytyy ärsyttävä ainesosa). Ykkösenä jopa ennen vettä on kosteuttava glyseroli. Puhdistavana ainesosana on käytetty sodium cocoamphoacetatea (suonette anteeksi etten osaa suomeksi näitä kemiallisia nimiä) joka on mieto, kookospohjainen amfoteerinen tensidi. Vaahdossa on mukava liukuva tuntu. Kuitenkin, koin että ihoni oli Decubal-puhdistuksen jälkeen kuivemman tuntuinen kuin Yvesin ja Burt’s Beesin Orange Essencen.
BURT'S BEES Radiance Facial Cleanser
”Pertin” Radiance Cleanser kuuluu merkin Radiance-linjaan, jossa vaikuttavana aineena on royal jelly eli mehiläishyytelö (hih, en vain pääse mielikuvasta jossa mehiläisistä on tehty hyytelöä….). Burt’s Bees sanoo ainesosan kirkastavan ihoa, mutta monet tahot (esimerkiksi Paula Begoun) ovat sitä mieltä, ettei aineen hyödyistä ihonhoidossa ole olemassa päteviä tutkimustuloksia.
Radiance-putsarissa on raikas, hedelmäinen tuoksu ja se vaahtoaa mukavasti. Pesevänä ainesosana on decyl glucoside, joka on kasvipohjainen, mieto tensidi. Raaka-aineista 99,2% on luonnollisia. En tiedä kuvittelenko, mutta vaahdon seassa tuntuu ikään kuin pieniä, harvassa olevia rakeita. Kuorivasta ominaisuudesta ei kuitenkaan mainita pullon kyljessä mitään. Iholle jää pesun jäljiltä miellyttävä tunne (näiden jälkituntemustenkin nyansseja voisin analysoida loputtomiin, mutta sellainen venyttäisi arvosteluita turhan raskaslukuisiksi…^_^).
Sanoisin, että Radiance oli näistä testikappaleista suosikkini, vaikka tykkään kyllä jokaisesta ja kaikki tulee varmasti käytettyä. Radiance kokonaisuutena (tuoksu, vaahdon koostumus, huuhtoutuvuus ja jälkifiilis iholla) miellytti eniten.
