Juttelimme töissä yksi päivä ihonhoitorutiineistamme. Hämmästyin, kun kollegani kertoi että hän pesee meikit pois heti töistä tultua ja kosteuttaa kasvot voiteella vähintään kolme kertaa päivässä; aamuin, töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. En tiedä miksi tämä sitten loppujen lopuksi hämmästytti minua, jos iho on kuiva ja tuntuu ikävältä iltaa kohden mennessä, niin miksipä ei hellisi sitä tiheämmillä voiteluilla. "Max kaksi kertaa päivässä" on varmaan näitä normaali-ihoisen rajoittuneita käsityksiä. ^_^
Tulikin nyt sitten mieleen tehdä vähän galluppia siitä, miten usein teidän ihonne kaipaa voidekerrosta. (Ja nyt puhun siis kosteustuotteesta, en meikkivoiteesta vaikka moni niistäkin lupaa kosteuttaa.) Kun edellisessä postauksessa mietittiin kehon nestetankkausta, niin nyt voidaan sitten vastapainoksi pohtia ihon janoa. :) Sivupalkista löytyyy uusi kysely.
Itse kosteutan ihon aamuin illoin, eli kaksi kertaa päivässä. Lukuunottamatta kesäaikaa, jolloin iho tuntuuu aamuisin niin tasapainoiselta että en koe tarpeelliseksi laittaa kuin aurinkovoidetta jos olen menossa auringonottopuuhiin. Niinä päivinä kun en meikkaa, en välttämätttä laita aamuvoidetta talvisinkaan. Iho tuntuu ihan mukavalta ilmankin, mutta meikki tuo pintakuivuuden esiin jolloin alle on laitettava kosteusvoidetta.
Mulla on tälle päivälle vielä toinenkin postaus, mutta sen saatte luettavaksenne vasta illlemmalla kun pääsen kotiin. Havaitsin nimittän, että en vain kykene bloggaaamaan kunnolla iPadilla, jonka kanssa olen ollut tänä viikonloppuna ekaa kertaa liikenteessä (damn you Clas Ohlsonin näppis).
Kello on 18.45 ja olen juonut tänään tasan yhden mukin kahvia kello kahdeksan aamulla. Se on kaikki nestemäärä mitä olen päivän aikana nauttinut. Eikä minulla ole jano.
Kuulostaako tilanne tutulta vai aivan hullulta?
Laitoin äsken itseni juomaan desin vettä kun tajusin että hups, taas on päivä sujahtanut ohi enkä ole muistanut juoda. Normaalisti juon vajaan lasin vettä aterioiden yhteydessä, mutta tänään olin koko päivän palaverireissussa ja söin ainoastaan junaeväät - ilman juotavaa.
Kaikki terveys- ja kauneusgurut, lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat hokevat aina mantraansa kahden litran päivittäisestä vedenjuonnista. Huh, minä en saa parhaina päivinä juotua puoltakaan tuosta..! Pääsen lähelle litraa ainoastaan kuntosalipäivinä, jolloin juon treenin aikana n. puolikkaan 750 ml:n pullosta. Ei-salipäivänä päivittäinen nestemäärä jää alle puoleen litraan.
Yritin juuri hiljattain vetää detox-kuurin Yves Rocherilta joskus viime vuonna saamallani Detox-mehulla. Ei onnistunut. 45 ml juomatiivistettä olisi pitänyt sekoittaa litraan vettä ja nauttia päivän aikana. Itse sekoitin tiivisteen 750 millin treenipullooni mutta 10 viikon kuurin aikana sain juotua pullon tyhjäksi yhden päivän aikana vain kahdesti. :( (Ja en muuten huomannut mehulla mitään vaikutuksia yleiseen olotilaani.)
Olen ihmetellyt aina mistä nämä vedenjuontisuositukset tulevat, ja miksi minulla ei sitten koskaan ole huono ja "kuivettunut" olo vaikka juon aivan järjettömän vähän? Ihokaan ei ole kuiva, vaikka vedenjuonnin pitäisi vaikuttaa suoraan siihenkin.
Minusta veden väkipakolla juominen terveyssuositusten vuoksi olisi ihan hullua. Enkä edes pystyisi siihen. Jos yritän kerralla juoda enemmän kuin lasillisen, minulle tulee lähes kuvottava olo. En vain saa vettä alas. Haluan juoda silloin, kun kroppa minua siihen kehottaa. Eli kun on jano. En myöskään juo limsaa tai mehujakaan kuin hyvin satunnaisesti. Veden lisäksi juon päivittäin vain mukin kahvia ja joskus mukin teetä. Ja illallisella joskus lasin viiniä.
Mitä mieltä te olette? Jos olo on hyvä kahdella desillä vettä päivässä, mitä hyötyä saa kahden litran pakkokittaamisesta? Silloin pitäisi ravata koko ajan vessassakin..! Onko lukijoiden joukossa muita kaltaisiani "juomakyvyttömiä"?
Näin on sitten tammikuu ja Karkkipäivän ravintoteemainen ruokakuu tullut loppuun. Eipä niitä ruokajuttuja lopulta tullutkaan kuin viiden postauksen verran, vaikka itsestä tuntui että niitä oli tosi tiheästi..! ^_^
Parsakaali-kukkakaali-mantelisosekeitto
Kuun alussa julistin karsivani induktion avulla reisiini kertyneet matkatuliaiset, ja mikäs on nyt tilanne neljä viikkoa myöhemmin? Olo on erinomainen, mutta rehellisyyden nimissä raportoin, että farkkutavoitetta en saavuttanut. Vanhat työhousut ovat edelleen kireät. Ennen jouduin pitämään niiden kanssa vyötä etteivät ne valuneet, ja paksut talvisukkikset mahtuivat alle vaivatta. Ei mitään saumaa tällä hetkellä, ja vyöt lojuvat toimettomina laatikossa.
Epäilemättä vaihdoin kuitenkin induktion avulla aineenvaihduntani jälleen pääsääntöisesti rasvapolttoiseksi, mikä oli induktiossa tärkeintä. Koska olen normaalipainoinen ja farkkuongelmastani huolimatta hyvin hoikka, olisi ollut ehkäpä hieman naurettavaa ja tarpeetontakin pitäytyä rasvaa voimakkaasti polttavassa ketoosissa.
Näin ollen olen nyt jättänyt induktioviikot jo taakseni ja syön taas normaalin perusvhh-ruokavalioni mukaisesti. Loppujen lopuksi "normaalit" ruokailutottumukseni eivät niin hurjasti poikkea induktioaterioinnista, ja aterioiden peruspohjana ovat kautta linjan runsaat kasvikset ja proteiini kalasta, soijasta, kananmunasta tai merenelävistä. Erona induktioon on maitotuotteiden ja hiilihydraattipitoisempien kasvisten (kuten tomaatit ja porkkanat) vapaampi käyttö. Silloin tällöin syön myös hedelmää ja palan vähähiilihydraattista täysjyväruisleipää.
En mitenkään tietoisesti alkanut karppaukseen siirryttyäni noudattaa Atkinsin ruokamallia, mutta siihen tutustuttuani huomasin, että tällä tavallahan minä itse asiassa syön. Atkinsin "dieettiin" liitettyy edelleen paljon väärinymmärryksiä, ja monelle Atkins on yhtä kuin "paljon pihviä ja voita". Tosiasiassa Atkins on hyvin kaukana siitä, ja minusta Atkinsin ruokapyramidi näyttää erittäin fiksulta ja terveelliseltä. Normaalipainoinen ihminen voi Atkinsin mallin mukaan syödä kohtuudella myös täysjyväriisiä, leipää, perunaa ja hedelmiä. Tätä ei moni Atkinsin teilaaja taida edes tietää.
Olen itse valinnut pitää leivän minimissä, sillä en koe mitään järkeä herätellä takaisin addiktiotani. Sitäpaitsi olen jo niin tottunut pois leivästä, että en enää kaipaa sitä. Syön pääaterioilla vatsani täyteen mieluummin kasviksista ja proteiinista kuin vien tilaa leivällä.
Vinkki: siemenillä saat helposti ruokiin lisäravintoarvoa ja salaatteihin herkullista rousketta! :) Pidä siemenet helposti saatavilla näppärissä bokseissa niin niitä tulee käytettyä. Kaapin perukoilla lojuvat avatut pussit ovat epäsiistejä ja sotkevat helposti kaatuessaan. Omat boksini ovat Ikeasta. Heitän siemeniä lähes joka salaattiin ja vhh-leipätaikinaan.
Päivän ruokailuni koostuvat esimerkiksi tämän tyylisistä aterioista:
AAMUPALA: Kahden munan munakas eri höysteillä / täysrasvajogurttia ja rahkaa marjoilla /itsetehtyä vhh-mysliä soijamaidolla.
LOUNAS: Hampurilainen quorn-, soija- tai kalapihvillä / lohisalaatti / soijarouheella täytetyt paprikat / tonnikalapullat kukkakaalimuusilla
VÄLIPALA: Pala leipäjuustoa ja pähkinöitä / Viipaloitua porkkanaa ja kukkakaalia / Pala sienipiirakkaa salaatilla
PÄIVÄLLINEN: Karppitortillat / pinaattiletut sokeroimattomalla puolukkahillolla / kesäkurpitsalasagne / tofua-katkarapuwokki kookosmaidossa
Ja jos mieli tekee joskus herkutella vaikkapa sunnuntaibrunssilla, valmistan amerikkalaisia pannukakkuja tai rahkalettuja. Harvinaisen makeannälän iskiessä syön tummaa suklaata (nykyään yli 80-prosenttinen on suosikkini kun 70-prossainenkin alkaa maistua liian makealta) tai Atkins-patukan. Kahvileiväksi pakkasesta löytyy aina vhh-muffinsseja, kakkua tai rahkapullaa. Tai leivon käden käänteessä maukkaita kookoskeksejä.
Suolaisen purtavan nälkään teen juustotikkuja tai napostelen vihersipsejä.
iHerbistä tilattuja lehtikaalisipsejä
Linkitän tähän loppuun listan perusruoka-aineista, joita aina pidän saatavilla kotona. Se on ollut minulle oivallinen perusrunko siitä saakka kun vaihdoin ruokavalioni. Alussa pidin listaa aina mukana ruokakaupassa mutta nyt se on jo "osa selkärankaa". :) (Tätä listaa toivottiin blogissa jo aiemmin, silloin taisin linkittää sen vain kommenttiboksiin.) Lihansyöjät lisäävät listalleen luonnollisestikin lihat ja kanat.
Nautinnollisia ruokailuhetkiä kaikille toivotellen, oli sitten ruokavalionne millainen hyvänsä! :) Ruoka on ihana asia, ja nopea lounaskin voi olla luksusta juuri sillä täydellisellä salaatinkastikkeella, itseleivotulla juustopiirakalla tai palalla aromikkaaksi savustettua kalaa. <3
