Vihdoin viimein sain oman Helmerini kynsilakoille! :) Tämä Ikean laatikosto on jäänyt kummittelemaan mieleni pohjalle kynsilakkasäilytysratkaisuna siitä saakka kun sen aikoinaan Charming Nailsin blogissa näin, ja nyt vuosia myöhemmin sain sen vihdoin hankittua.
Säilytin kynsilakkojani ennen lasivitriinissä makuuhuoneessa, mutta nyt vitriini on saanut lähteä stressinlievitysprojektini tiimellyksessä. (Vitriini ei oikeasti mahtunut huoneeseen kunnolla ja toi makkariin turhaa "täyteenahdettua" tunnelmaa.) Tilaihme-Helmer mahtui kylppäriin 30 sentin levyiseen tilaan wc-istuimen ja seinän väliin. Tänne saan kaikki lakkani ja jää vielä tyhjiä laatikoita muullekin epämääräiselle asunnon pinnoilla vellovalle kosmetiikkasälälle.
Vitriinissä oli toki se etu, että pullojen sävyt näki helposti ilman että niitä tarvitsi sen kummemmin nostella esiin. Helmerissä lakoista näkyy vain korkit.
Jotta muistaisin omistamani sävyt paremmin, aloitin sävykarttojen teon. En nimittäin todellakaan muista mitä kaikkia sävyjä minulla on, ja aina välillä sitä oikein yllättyy löytäessään jonkun "uuden" lakan - Ai minulla on tällainenkin....!
Kun kartta on valmis, voin tsekata sävyt helposti ilman että tarvitsee käydä kaikkia pulloja läpi kun etsii vaikkapa jotain kivaa sinistä lakkaa. Toivon että kartan avulla muistan käyttää niitä hieman vähemmällekin käytölle jääneitä aarteita.
Miten te säilytätte kynsilakkojanne? Vielä noin 5 vuotta sitten minunkin lakkani mahtuivat kahdelle pienelle hyllylle kylppärin peilikaapissa... Oi niitä aikoja! :) (Tosin en sano että nykytilanne olisi ideaali sekään - tunnustan että koen lakkakokoelmani vähän liian suureksi ja sekin ahdistaa täällä tavarapaljouden keskellä...)
Karkkipäivän pieniä koira-sidekickejä ei olekaan näkynyt aikoihin. Korjataan tilanne tänään.
Sunnuntaiaamun rennoissa tunnelmissa sain väijyttyä normaalisti kulmiaan aina kurtistelevasta Totista harvinaislaatuisen rauhallisia kuvia, jotka teki mieli jakaa täällä koska Totti on niin ihana koira. <3
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
P.S. Tsekkaa Totin ja parhaan ystävänsä Viivin "profiilit" täältä. :)
Minua on jo pitkään kutkutellut ajatus kertoa blogissa tarinoita erilaisissa kauneudenhoitoalan tehtävissä toimivista ihmisistä - miten he ovat ammattiinsa päätyneet ja millaista heidän työarkensa on.
Sarja starttaa tänään ja ensimmäisenä käsittelyyn pääsee kosmetologiyrittäjä ja hyvä ystäväni Anne-Mari, joka on ollut minulle kauneudenhoidon esikuva jo teini-iästä saakka. Anne-Mari on aina inspiroinut minua syvällä omistautumisellaan kosmetiikka-alalle, ja tuntuikin itsestäänselvältä pyytää juuri häntä ensimmäisen osan päähenkilöksi. :)
Anne-Mari on syntynyt esteettisen silmän kanssa ja meikkaus on aina ollut hänelle luontainen taito.
Ensimmäinen muistikuvani Anne-Marista ja meikeistä liittyy Sokoksen kemppariosastolle, jossa olimme teineinä hypistelemässä meikkejä. Anne-Mari nappasi käteensä jonkun meikkikynän ja testasi sitä silmiini (joo, yäk, mutta teininä sitä tosiaan käytti kylmän viileästi suoraan kaupan testereitä...), ja muutaman nopean vedon jälkeen silmäni olivat upeasti korostetut. Muistan, kuinka ihmettelin peilistä miten Anne-Marin tekemä rajaus teki minusta niin erinäköisen kuin oma meikkini. Hyvän meikkitaiteilijan lahja onkin siinä, että hän osaa korostaa jotain, mitä toinen ei itse edes huomaa.
90-luvun alussa ylilyödyt kulmakarvat olivat the juttu... :)
Muihin muistoihin kuuluu Anne-Marin Joe Blasco -meikkipohja, joka oli minusta jotain mielettömän kallista ja luksusta. Anne-Mari sanoi, että hinta maksaa itsensä takaisin koska nappi riittää melkein loputtomiin. En lakannut hämmästelemästä tuota kestoihmenappia...! ^_^
Anne-Marista tuli myös "hovimeikkaajani", pyysin häntä usein meikkaamaan minut ennen viihteelle (lue: teinidiskoon! :)) lähtöä. Toivoin etenkin kulmakarvoja, sillä koin ne itse hankalimmaksi alueeksi meikata. (Eivätkä ne ole vielä tänäkään päivänä vahvuuteni..! :p)
Ihanan ynseät 15-vuotiaat! Tässä kuvassa minulla on Anne-Marin tekemä meikkipohja, sen huomaa varjostuksista joita en tuolloin osannut itse tehdä.
Kauneudenhoito tuntui siis Anne-Marille luonnolliselta tulevaisuuden ammatilta jo lapsesta saakka. Hän haki peruskoulun jälkeen ammattikoulun kosmetologilinjalle, mutta ei tuolloin päässyt sisään. Merkonomiopinnot ja muutama vuosi kaupan alalla asiakaspalvelutehtävissä seurasivat. Kaipuu kauneudenhoidon pariin ei kuitenkaan hiipunut, ja vuonna 2003 Anne-Mari haki Helpan aikuispuolen kosmetologilinjalle. Ajatuksena oli yhdistää kaupan alan osaaminen kauneudenhoitoalaan.
Muistan, kuinka itse ajattelin tuolloin että "No lopultakin Anne-Mari on matkalla sinne minne kuuluukin..!" :)
Valmistuttuaan Helpasta Anne-Mari pääsi samantien töihin kosmetiikan maahantuojalle, jossa työskenteli seuraavat 2,5 vuotta sarjojen tuotepäällikkönä, kouluttajana ja kosmetologina. Hän kävi työnantajan aloitteesta Master-tason rakennekynsikoulutuksen Riikassa, ja toimi tämän jälkeen myös rakennekynsikouluttajana.
Vuonna 2008 Anne-Mari vaihtoi toiselle työnantajalle jossa jatkoi kosmetologin tehtävissä. Tässä vaiheessa jo kauan ajatuksissa muhinut idea omasta liikkeestä oli kypsynyt toteutusvaiheeseen. Yrittäjäkumppani löytyi kampaaja-kollega Sallasta.
Salla ja asiakas
Kun pyörät lähtivät pyörimään, toteutui projekti lopulta rivakasti. Maaliskuussa 2011, neljä kuukautta ensimmäisen "aivoriihen" jälkeen, saatiin oman liikkeen ovet auki. Tästä ajasta 3 kuukautta meni sopivan liiketilan löytämiseen. Anne-Mari tekee meikkauksia ja hoitoja Sallan vastatessa hiuspuolen osaamisesta.
Minua kiinnosti kuulla, miten Anne-Mari päätyi käyttämiinsä merkkeihin Sothysiin ja ArtDecoon. Markkinoillahan on lukemattomia hoitolasarjoja, ja olen monesti miettinyt eikö kosmetologeilla mene pää pyörälle tarjonnan edessä kun pitäisi päättää se oma hoitosarja. Usein kosmetologit käsittääkseni päätyvätkin koulussa käyttämiinsä tuttuihin sarjoihin, mutta Anne-Mari valitsi toisin. Hän etsi ylellistä ja liikkeen imagoon sopivaa sarjaa jolla on tehokkaita ja monipuolisia erikoishoitoja. Taustatyön jälkeen Sothys tuntui sopivalta, ja Anne-Mari on ollut sarjaan erittäin tyytyväinen. Meikkipuolella vetosi ArtDecon laaja sävyvalikoima ja kätevä magneetti-palettisysteemi, sekä hyvä hinta-laatu-suhde.
Asiakkaat ovat löytäneet liikkeen hyvin ja Anne-Mari vaikuttaa onnelliselta ja tyytyväiseltä - hän toteuttaa vihdoin lapsuudesta saakka itänyttä haavettaan.
"Haluan antaa ihmisille hyvää oloa ja kauneuden elämyksiä. Nautin kun näen työni tulokset asiakkaan kasvoilla ja olemuksessa", Anne-Mari pohtii. "Näen itseni vähän niinkuin kauneudenhoitoalan terveydenhoitajana. En halua hoitaa sairautta vaan terveyttä ja vaalia työssäni kauneutta ja estetiikkaa".
Ei muuta kuin pitkää uraa Anne-Marille rakkaan työnsä parissa! :)
