Joka vuosi kun ikäviisari heilahtaa pykälän eteenpäin tunnen entistä suuremman pistoksen sydänalassa. Pieni ikä"kriiseilyni" on näkynyt blogissakin ja Karkkipäivän seuraajat ovat saaneet lukea pohdintojani milloin iästä, ulkonäöstä, vanhenemisesta ja nuoruuteen takertumisesta.

Taas se viisari heilahti eteenpäin viikonloppuna. Mutta nyt en aiokaan valittaa. :)

Katsoin itseäni peiliin ja ajattelin että "Hemmetti. Olen 34 ja näytän ihan hyvältä!"

Sen sijaan että analysoin puhki ikääntymiseen liittyviä ikäviä tuntemuksiani, voisin mieluummin keskittyä niihin mukaviin asioihin. Enkö voisi numeroon tuijottamisen ja pigmenttiläiskistäni murehtimisen sijaan iloita siitä, että iho on vielä kuulas, ryppyjä ei edelleenkään mainittavasti ja kroppa ja mieli nuorekkaat? Kyllä, voisin! Ja nyt iloitsen juuri siitä. :)

Syntymäpäivämeikki by Urban Decayn Naked -paletti.

Päivämeikissä koko luomella Virgin, sen päällä kevyesti Half Baked ja luomivaossa Buck ja Naked. Alaluomella Sidecar.

Iltameikissä varjostukset Creep- ja Hustle -sävyillä, liikkuvalla luomella Toasted ja kevyesti Sidecar. Alaluomella Darkhorse ja Sidecar.

Kasvomeikissä Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja Peach, Cliniquen Almost Bronzer 01 -aurinkopuuteri, Rimmelin Santa Rose -poskipuna ja Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.

Naked-palettimeikkejä toivottiin yhteen aikaan paljon, mutta vaikka paletti upea onkin, eivät sillä toteutetut meikit mielestäni näytä kuvissa kovin "kummoisilta" kun kaikki neutraalit sävyt sulautuvat toisiinsa, ja samoin tummemmat sävyt sulautuvat toisiinsa. Meikeistä tulee siis hyvin "monosävyisiä", vaikka toki eloisampia ja vivahteikkaampia kuin jos käyttäisit vain yhtä tai kahta sävyä.

Tämän vuoksi Naked-meikkejä ei siis ole blogissa näkynyt, ne ovat niin "peruskauraa". :)

Silmämeikissä jätin vakiosiipirajaukseni pois (oikeasti - tuntuu tosi vaikealta olla vetämättä rajausta ylöspäin, se on niin automatisoitunut ^_^) ja avasin silmiä sen sijaan vaalealla kajalilla ulkonurkissa. Tämä toi meikkiin jännää nukkemaisuutta joka ei välttämättä kuvissa niin välity, mutta livenä meikki näytti tosi erilaiselta normilookkiini verrattuna.

Nyt seuraa paljon kysymyksiä! :)

Liittyen viimeisimpään sivupalkkikyselyyni, ajattelin tiedustella teiltä millä perusteella valitsette ihonhoitotuotteenne.

Kyselyyn tähän mennessä vastanneista 1307 ihmisestä peräti 70% vastaa olevansa merkkiuskollisia jonkin verran tai jopa ehdottomasti. Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten olette päätyneet lempimerkkeihinne ja millä perusteella olette jääneet niitä käyttämään? Missä määrin valintoihinne vaikuttavat brändin imagolliset seikat (esim. eläinkokeettomuus, kotimaisuus, selektiivisyys, parabeenittomuus, "apteekkisuus" tai muut vastaavat) versus tuotteiden antamat tulokset (iho pysyy hyvässä kunnossa, rasvoittuu vähemmän, juonteet pehmenevät jne)? Saattaako jonkun merkkifaniuden taustalla olla jopa pelkkä pakkaus-design, riippumatta siitä tuoko tuote kaivattuja tuloksia vai ei?

Teiltä erityisen merkkiuskollisilta haluaisin kuulla, miten löysitte merkin jota olette jääneet käyttämään? Oliko se ihan sattuman kauppaa, vai suositteliko merkkiä teille esimerkiksi kosmetologi, kaveri tai kaupan myyjä? "Uskotteko" ihonhoitoasioissa ylipäänsä ensisijaisesti ammattilaista (esimerkiksi juurikin kosmetologi) vai yleisön ääntä (esim. nettipalstojen suositukset)?

Entäpä te 30%, jotka valitsette merkkinne miten sattuu - millä perusteella te tartutte uuteen purnukkaan? Suunnitteletteko jo etukäteen mihin tuotesarjaan tekisi seuraavaksi mieli tutustua, vai tapahtuuko valinta umpimähkään? Ostatteko esimerkiksi herkästi paljon mainostettuja uutuuksia tai muuten vain tuotteita joista puhutaan?

Viimeiseksi minua kiinnostaisi kuulla "rakkaustarinoita" niistä The Parhaista Tuotteista, sarjoista tai merkeistä joiden nimeen vannotte vuodesta toiseen. Onko joku tuote todella merkittävästi parantanut ihonne tai hiustenne kuntoa? Onko tiellenne osunut kosmetiikkaa, joka toimii niin loistavasti että teidän tekisi mieli kiljua ja toitottaa kaikille näiden ihanien puteleiden ilosanomaa? :)

Nyt olisi tilaisuus jakaa näitä kokemuksia tuhansien kosmetiikkafriikkien luettavaksi!

Omalla kohdallani läpi elämän on säilynyt uskollisuus Yves Rocherille (tämän tarinan kerroin aikoinaan täällä), ja nyt myöhemmin, kun vaihdoin luonnonkosmetiikkaan, ovat rakkaimmiksi merkeikseni muodostuneet Estelle & Thild ja Lavera. Jos en bloggaisi, ja saisi jatkuvasti uusia tuotteita kokeiltavaksi, jäisin todennäköisesti käyttämään pääsääntöisesti näitä kahta merkkiä.

Yksittäisiä tuotteita, joiden erinomaisuudesta huudan mielelläni kaikille :D, ovat mm. Urban Decayn Primer Potion, IsaDoran Inliner Kajal sävy Blonde, OPIn Nail Envy -hoitolakka, Indeliblen geelirajaukset, Blistexin valkoinen purkkihuulirasva, MACin ja Diorin luomivärit, Estelle & Thildin vartalovoide, Lily Lolon mineraalipohja ja poskipunat sekä nyt viimeisimpänä löytönä Viva La Divan huulipunat. Lisääkin varmaan tulisi mieleen, voisin tehdä näistä joskus oman koontipostauksen.

Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.

Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.

Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.

En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle "lihasta luiden päälle". Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen "toned" yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta "Jennifer Lopez light" -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)

Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.

That's me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.

Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(

Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, "Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin." Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.

Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.

.

Muita viharakkaus-liikkujia? :)

.

P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.