Pariisin kirjeenvaihtaja täällä päivää. :)

Kuva Julia Vuori

Kaksi ja puoli päivääni Ranskan pääkaupungissa ovat olleet sangen intensiiviset, ja aika monta kilometria on tullut kulutettua Pariisin katuja. Torstaina ja perjantaina kävelin kumpanakin päivänä yli 8 tunnin lenkit.

Pariisi on samalla kompakti, ja samalla ei. Nähtävyyksien välillä tosiaankin on matkaa, eikä Eiffeliltä Sacre Coeurille heilahda ihan tunnissa. Koska kaikkialla on kuitenkin kiinnostavaa nähtävää ja ihan millä tahansa kadulla kävely on itsessään "sightseeingiä", taittuvat välimatkat kuin itsestään ja yhtäkkiä huomaakin olevansa kaupungin toisella laidalla.

Torstaina sain seurakseni Julia LK -blogin Julian, mikä oli todella mukavaa. Sää oli kirkastunut ja sain nauttia kaupungista auringonvalossa. Kävelimme Ile de la Citen ja Ile St. Louisin kautta latinalaiseen kortteliin ja sieltä Luxembourgin puistolle. Tässä vaiheessa Julia lähti kotiin ja minun reittini jatkui vielä Seinen rantaa Eiffel-tornille, sieltä Riemukaarelle ja Champs-Elyseelle. Auringon laskiessa nautin huikeista maisemista Printemps-tavaratalon kattoterassilla.

Perjantain oli tarkoitus olla museopäivä, mutta koska keskiviikko meni lumitilanteen takia käytännössä hukkaan, jouduin tekemään valinnan. Haluanko viettää aikaa sisätiloissa taidetta katsoen vai ulkona aurinkoisesta säästä ja Pariisin romanttisista maisemista nauttien? No, kun sääkin jatkui aurinkoisena niin ulkoilma veti pidemmän korren. Kyllä minä täällä vähäisen aikani mieluummin käytän itse kaupungin kuin museoiden seinien katseluun! :)

Eilen sitten kävelyreitti vei Montmartreen ja sieltä Maraisiin ja Bastilleen.

Ajattelin, että ehkäpä kuitenkin ehdin Pompidou-keskukseen palatessani Maraisista. Mutta.... Ilmoitus Pompidoun sisäänkäynnillä kertoi, että Dalí-näyttelyyn oli kahden tunnin jono. Jäädäkö jonottamaan, jolloin joudun luopumaan illallissuunnitelmistani Chartierissa? Vai lähteäkö hotellin kautta syömään jolloin minun ei puolestani tarvitsisi jonottaa ravintolaan? (Chartieriin on aina seitsemän jälkeen pitkät jonot.) Hyväksyin kohtaloni. Minun ei ollut tällä matkalla tarkoitus päästä museoon.

.

.

.

.

.

Julian kanssa vierailimme Pariisin art deco - & moorilaistyylisessä moskeijassa joka sijaitsee lähellä Jardin des Plantesia. Upea paikka, eikä mikään ihan perinteisin Pariisin nähtävyys. Kannattaa ehdottomasti poiketa tänne jos liikut latinalaisessa korttelissa! Sisään astuessa ei enää tunnu että on Pariisissa lainkaan.

Moskeijan yhteydessä on myös perinteinen hammam, tunnelmallinen ravintola ja ihastuttava teehuone. Kuuma minttutee lämmitti ihanasti kohmeisia käsiä. Auringosta huolimatta lämpöasteet pysyttelivät nimittäin nollan tuntumassa.

Teen vielä kotiin palattua koontipostauksen muista lempparipaikoistani ja vinkeistä budjettiystävälliseen Pariisin lomailuun.

Olettehan muuten Pariisin kävijät käyneet laittamassa vinkkejänne tuonne Aurinkomatkojen kamppis-sivulle? :) Vinkkien jättäneiden kesken arvotaan 300 euron matkalahjakortti. Sillä pääsee jo kivasti viikonloppureissulle johonkin ihanaan Euroopan kaupunkikohteeseen..!

Ja jos joku on innostumassa varaamaan Pariisin matkaa, saa koodilla ILOVEPAR Aurinkomatkoilta 20 euron alennuksen. Matkustusaika on 31.8.2013 saakka.

....muuten, vähänkö eri tyylinen "viime-hetken-impulssiostos"- laari Sephorassa. :D Siinä missä Suomessa tuollaiset laarit on täytetty jollain mahdollisimman halvalla ja pienellä "krääsällä" jonka jonottava asiakas tulee helposti ostaneeksi, pursuavat Pariisin Sephoran viime hetken tärppikorit Miss Dior -tuoksuja. Jotenkin hassu näky..! :)

"Ohhoh... kestääpä tässä jonossa... mmmh, mitäs tässä on..? Diorin uusin tuoksu..? Hmmmm, eihän tämä ole kuin 68 euroa, otetaanpas se vielä tähän päälle."

This must be Paris. ^_^

Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla töissä kosmetiikan maahantuonnissa?

Minä olen, ja siksipä tämänkertaisessa henkilökuvassa tutustutaan Liisa Toreniukseen ja hänen yritykseensä, joka tuo maahan saksalaista luonnonkosmetiikkasarja Laveraa. Olen tutustunut sympaattiseen Liisaan Laveran kanssa tekemäni yhteistyön kautta.

Liisa valmistui estenomiksi Stadiasta vuonna 2004. Tuohon aikaan luonnonkosmetiikka oli Suomessa vielä aivan lapsen kengissä eikä Stadiassakaan puhuttu lainkaan luonnonkosmetiikasta. Koulusta Liisa ei siis saanut kipinää juuri luonnonkosmetiikan maahantuontiin.

Valmistuttuaan Liisa jäi töihin perheensä yritykseen NHS Oy:lle, joka toi maahan itsehoitoon tarkoitettuja terapiatuotteita. Pian Liisa löysi itsensä pohtimasta, miten voisi yhdistää perheyrityksen työnkuvaan estenomiopintojen kautta saadun ammattiosaamisen. Voisiko yrityksen valikoimaa laajentaa kosmetiikan puolelle..?

Liisa alkoi tutustua eri kosmetiikkasarjoihin ja kiinnostui luonnonkosmetiikasta. Luonnollisuus sopi myös perheyrityksen filosofiaan. Liisa löysi Laveran, jota kukaan ei vielä tuonut Suomeen vaikka se oli Keski-Euroopassa kolmanneksi myydyin luonnonkosmetiikkamerkki. Suomessa luonnonkosmetiikkabuumi ei ollut vielä syttynyt, ja tietämättään Liisa tarttui tulevaan trendikosmetiikkaan.

Liisa otti yhteyttä Laveran tehtaaseen ja esitteli itsensä ja yrityksen. Tehtaalta pyydettiin Liisaa käymään ja kertomaan tarkemmin markkinointisuunnitelmasta.

Kun sopimus oli saatu aikaan, alkoi vuoden kestänyt pohjatyö. Vuoden aikana käännettiin kaikki pakkaustekstit, tehtiin kotisivut ja valmistettiin markkinointimateriaali. Laveran valikoimassa on yli 300 tuotetta, eli kääntötyö ei ollut mikään pikku homma. Saksasta käytiin myös tarkistamassa Liisan yrityksen tilat.

Varsinainen maahantuonti ja myynti käynnistyi tammikuussa 2007. Tässä vaiheessa alkoi myös jälleenmyyjien kontaktointi. Alussa Lavera työllisti NHS:n työvoimasta vain kaksi henkeä.

Tuohon aikaan Suomessa oli vielä hyvin vähän ekokauppoja, puhumattakaan siitä että luonnonkosmetiikkaa olisi saanut tavarataloista. Ensimmäiset asiakkaat olivatkin luontaistuotekauppoja ja terapeutteja. Nykyään eko- ja luontaistuotekauppojen lisäksi myyntiä on verkkokaupoissa, tavarataloissa sekä erikoistuneissa hoitoloissa.

Millaista sitten on perusarki Liisan töissä? Mitä maahantuontiyrityksessä käytännössä tapahtuu…? Lähdin paikan päälle Hyvinkäälle katsomaan.

Tilauskuorma päämieheltä Saksasta saapuu noin kerran kuussa, sesongista riippuen useamminkin. Paketit puretaan ja sisältö nostetaan pöydille.  Huolellisella tarkastuksella varmistetaan, vastaavatko tuotteet ja kappalemäärät tilausta.

Tarroittamassa harjoittelija-Jonna

Seuraavaksi pakkauksiin lisätään suomen- ja ruotsinkieliset tarroitukset, jotka kosmetiikkalainsäädäntö velvoittaa. Tässä on aikamoinen homma, ja se voi viedä useita päiviä.

Tarroituksen jälkeen tuotteet siirretään varastoon. Varastoa hoitaa Piia, joka tietää täsmälleen kaikkien yli 300 tuotteen sijainnin.

Tuija tilausten parissa

Laveralla on Suomessa yli 200 jälleenmyyjää ja tilauksia tulee päivittäin. Tuija kerää tilaukset koneelle ja vie keräyslistan varastoon Piialle joka kerää tilaukset kasaan. Tavoitteena on, että tilaus lähtee asiakkaalle saman päivän aikana tai viimeistään seuraavana päivänä. Hyvinkään varastolta toimitetaan myös Laveran oman nettikaupan tilaukset.

Liisan työpäivästä suuri osa kuluu erilaisiin sähköposteihin vastaamiseen. Työnkuvaan kuuluu tilausten tekoa, PR-asioita, varastokirjanpitoa ja asiakkaiden kanssa kommunikointia. Tämän lisäksi Liisa etsii uusia sarjoja joita tuoda maahan. Työkoneellaan Liisalla on laajoja incitaulukoita joissa hän vertaa kiinnostavien merkkien tuotteiden koostumuksia kilpailijoiden tuotteisiin. Sertifiointi ja erottuvuus muista merkeistä on Liisalle tärkeää.

Luonnonkaunis 2012 -messuilla

Liisa voi olla ylpeä yrityksestään. Laveran lanseerauksen jälkeen hän on sisarineen siirtynyt NHS Oy:n omistajaksi. Alkuperäinen ajatus keksiä itselleen mielekästä työtä on kasvanut työllistämään seitsemän henkeä, joista neljä täysipäiväisesti. Ei hullumpaa. :)

Ensimmäinen päiväni Pariisissa alkoi varsin, sanoisinko jännittävissä merkeissä. En nimittäin ollut päästä pois Charles De Gaullen kentältä...! Jossain vaiheessa meinasi jo itku päästä kun mikään bussi tai juna ei lähtenyt. Taksit voi tällä budjetilla unohtaa.

Keski-Euroopan lumitilanne oli saattanut CDG:n pienoiseen kaaokseen. Lento lähti jo tämän vuoksi Suomesta myöhässä, ja laskeuduttuamme saimme odottaa toista tuntia että kone pääsi ylipäänsä parkkiin. Ikkunoista avautuivat hohtavat hanget... :)

Olin etukäteen arvioinut olevani kaupungissa aamu-yhteentoista mennessä. Lopulta saavuin hotellilleni puoli neljältä. Suunnitelmat pitkästä Eiffelille ulottuvasta kävelylenkistä laitettiin uusiksi, ja vaeltelin sen sijaan pienemmän pätkän Madeleine-kirkolle, Concorde-aukiolle, Tuileriesin puiston halki Louvrelle ja sieltä Palais Royalin puutarhan kautta takaisin hotellille.

Siellä se häämöttää...! :) Tuntui ihan vatsanpohjassa saakka vihdoin nähdä livenä Pariisin symboli..!

Valtaosa lumesta oli jo sulanut kun pääsin hotellille, mutta tästä autosta voi päätellä miltä täällä on aikaisemmin aamulla näyttänyt...

.

Madeleinen kirkko.

.

Suihkulähteeseen jäätynyt tuoli Palais Royalin puistossa. Tämä kuva tiivistää erinomaisesti millainen sää täällä nyt vallitsee.... Keväinen Pariisi taitaa nyt jäädä kokematta. Onneksi otin toppatakin...! :)

.

Morsiusparia kuvataan Palais Royalilla.

.

Villamyssyihin verhoutuneita turisteja Tuileriesin puistossa.

.

Tuileries.

.

Louvre.

.

.

Illalla menin katsomaan teidän lukijoiden vinkkien perusteella tämän uskomattoman hupaisan englanninkielisen monologinäytöksen. Koomikko Olivier Giraud tiivistää tuntiin, kuinka oppia pariisilaisen töykeyden taidot...! Kun tämän olette nähneet, ette enää koskaan voi kuunnella Britney Spearsin Gimme More -biisiä ilman että pokka pettää.... ^_^ Nauroin ihan kippurassa.

Lumen aiheuttamista erikoistilanteista ja viimasta huolimatta ensimmäinen päiväni Pariisissa oli oikein onnistunut. Illalla oli ihana nauttia pieni lasillinen punaviiniä ja käpertyä kodikkaan hotellini Lautrec Operan lämpimässä huoneessa peittoihin.

Tänään ikkunasta näkyy sinistä taivasta ja aurinkoakin! :)