It's on..!

Ysäripyökille sanottiin eilen hyvästit, kun remonttitiimi saapui purkamaan vanhan keittiön.

Näyttää tällä hetkellä aika paljon paremmalta, jopa ilman kalusteita..! :D

Rumien paneelien irrotus sorkkaraudalla tuotti aivan erityistä tyydytystä. 👏

Siitä saakka kun sain avaimet tähän kotiin, olen odottanut tätä hetkeä. Vaikka vanhanaikaisuus ei häiritse minua (ehkä jopa päin vastoin), enkä hae kotiini modernia ilmettä, tämä nimenomainen keittiö ihan sattui silmiini. Moniin asioihin tottuu, mutta tähän en tottunut. Keittiö oli minusta ihan kamala. Kyseessä oli muuten 90-luvun alun Puustelli-keittiö. Puuseppäni mukaan jopa suhteellisen laadukkaasti toteutettu verrattuna tämän päivän laatuun.

Nyt ysärikeittiö on poissa, h-hetki lähenee ja jännitys tiivistyy.

Purkupäivänä keittiöstä paljastui mieleinen yllätys: tiiliseinä. Rustiikkinen tiiliseinä tuli esiin kummankin puretun korkean kaapin takaa, oven vieressä ja ikkunaseinällä.

Rakastan tiiliseiniä..! Niissä on jotain ihanan lohdullista ja lämmintä. Ne jos mitkä luovat kotoisaa tunnelmaa.

Niinpä spontaani ajatukseni oli: tämä täytyy hyödyntää! Miten tän voi hyödyntää..?!

Juttelin asiasta remonttimestarin eli puuseppä Eetu Tinganderin kanssa, ja hän lupasi haudutella ideoita yön yli. Olin kovasti ihastunut näkyyn rustiikkisesta seinästä, mutta se mistä innostuu, ei aina taivu järkevään toteutukseen.

Pyysin puuseppää olemaan asiassa rehellinen ja sanomaan suoraan, voisiko tiiliseinän jättää näkyviin tyylikkäällä ja muuhun keittiöön istuvalla tavalla. Tänä aamuna sain kuulla "tuomion": kyllä, tiiliseinä saadaan hyödynnettyä. 😍 Minulle esiteltiin muutama tapa toteuttaa asia, ja huomenna vahvistuu, millä lailla tiiliseinä-detalji lopulta toteutetaan.

Olen suorastaan lapsellisen innoissani tästä odottamattomasta bonuksesta...! Saan keittiöön ripauksen tiilirakennuksen tunnelmaa...! 😍

Ikkunaseinän tiili jää peittoon siivouskomeron sekä jääkaappi-pakastimen taakse, mutta oven viereinen tiiliseinä hyödynnetään.

Eetu Tingander ohjaa tiimiään keittiötyömaalla.

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen valintaani teettää keittiöni puusepällä.

Kerroin aiemmin, että menetettyäni täysin hermot keittiöfirmojen deittailuun ja tuloksettomaan kirjeenvaihtoon eri urakoitsijoiden kanssa, päädyin pyytämään tarjouksen paikalliselta puusepältä. Olin keittiöön liittyvistä valinnoista, vaihtoehdoista ja hintavertailuista lopulta niin stressaantunut, että suunnilleen lamaannuin. En ole kodinsuunnittelija-tyyppiä ja kuormitun valinnoista, samalla kun kontrollifriikkinä kuitenkin viilaan nippeleitä loputtomiin - tällä pohjalla keittiöremontti osoittautui projektina minulle lähes ylivoimaiseksi ponnistukseksi.

Sain olohuoneeni tapetoineelta maalarilta vinkin puuseppä Eetu Tinganderista, ja palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin, ettei puusepän keittiö ole halvin, mutta sujuvuus on lisäarvo, josta olen valmis maksamaan. Aika ja hermotkin ovat rahaa. Okei, hintalappu oli budjettiini nähden todellakin korkea, mutta puuseppä, minun tavoin nuori yrittäjä hänkin, oli avoin yhteistyöehdotukselleni. Saan urakasta alennusta ja remontti esitellään blogissani. 🙂🙏🏻

Keittiö on asunnon jälkeen kallein sijoitus, mitä olen elämässäni tehnyt, mutta tuntuu jo nyt sen arvoiselta. Eetu Tingander on tosi erilainen toimija kuin minä, ja se on loistavaa. Minä vatvon ja tunteilen, tämä puuseppä tekee, ja onnistui nopeasti suodattamaan mun sekavasta visiosta kaiken olennaisen ja tekemään sen perusteella toimivan ja mun näköisen suunnitelman. Keittiöurakka toteutetaan avaimet käteen -periaatteella, ja palveluun kuuluu, että asiakkaan toive toteutetaan niin vähällä vaivalla asiakkaan puolelta kuin mahdollista. Olisin varmaan halutessani voinut antaa Eetu Tinganderille mun moodboardin, lähteä kuukaudeksi Kreikkaan ja palata valmiiseen keittiöön.

Projekti on todella tuntunut vaivattomalta. Olen itse sekoillut ja säätänyt materiaalien kanssa ja välillä unohtanut jo sovittuja asioita, mutta Tingander-tiimin hermo on kestänyt ja projektia on rautaisella mutta ystävällisellä kädellä luotsattu eteenpäin aikataulussa pysyen. Mun kaltaiselle ikuiselle säätäjälle - joka kysyy Instagramissakin muiden neuvoa kodin valintoihin joka toinen päivä..! 🙈 - tällainen jämpti ja ajatuksiakin ilmeisen hyvin lukeva urakoitsija on ollut kullan arvoinen.

Ensi viikolla selviää, miltä valmis keittiö näyttää, - ja tuntuuko se siltä unelmien keittiöltä, josta olen haaveillut...! On äärimmäisen jännittävää nähdä, miltä kaikki värit, pinnat ja materiaalit lopulta näyttävät yhdessä, livenä, oikeassa ympäristössään.

Urakan on tarkoitus valmistua ensi viikon puoleen väliin mennessä.

Mestaripuuseppä Tinganderin kädenjälkeen voi tutustua yrityksen kotisivulla täällä. Showroom sijaitsee Tampereella, verstas Kangasalla.

Tämän haluan vielä kertoa.

Keittiön sopimussuunnitelmaan on kirjattu yhteistyöpostausten osalta:

"(...), kaikki teksti sinulta, rehellistä palautetta niin hyvässä kuin pahassa, asiakkaan suusta."

Poikkeuksellista nähdä tällaista, kun puhutaan yhteistöistä. Arvostan! 👍 Täältä saa kyllä rehellistä palautetta. :)

Näissä tunnelmissa...!

P.S. Olisi muuten kiva kuulla teidän keittiöremontti-kokemuksia. Miten teidän remontit menivät? Teetittekö keittiön firmalla? Teittekö itse? Miten päädyitte siihen keittiöön, jonka valitsitte? Mitä tekisitte nyt toisin..?

Keskitän ajatuksia ilon lähteisiin.

Kuten valoon, jossa kotini usein kylpee. Ainakin olohuoneeni. ❤️ Etelä-suuntainen iso ikkuna oli jotain, josta iloitsin jo asuntonäytössä. Vaikka en saanut parveketta etelään, sain valoisan olohuoneen.

Iloa tuovat myös kukkapöydät, jotka viimein sain hankittua.

Lennokkaat uuden kodin ensieuforiaan liittyvät pompöösit suunnitelmani fiinistä "design-olohuoneesta" vaihtuivat kevään myötä sannimaisempaan arkisuuteen. Olohuoneeni sisustuksen pääelementiksi muodostuisivat tila, valo ja viherkasvit. Vähän huonekaluja, paljon tilaa sekä luonnon läheisyyttä kasvien kautta. Nämä auttavat tuomaan levollisuutta ja rauhoittamaan pääni sisäistä kimpoilevaa multi-maailmaa ja ajoittaista kaaosta.

Viihdyn kotonani valtavan hyvin. (Ja kyllä, ilahduttaa katsoa kuvia, joissa Tottikin vielä nauttii valosta ja kodin tunnelmasta. ❤️)

Viime viikolla sain viimein vanhan mattoni pesulasta. Sekin ilahduttaa. Olen matto-ihmisiä ja kodin tilat ilman mattoja tuntuvat aina hieman kolkoilta. Tämä matto on ollut minulla toista kymmentä vuotta, ehkä kolmatta kymmentäkin. Se muutti mukanani Kuopiosta Ahvenanmaalle vuonna 2003 ja on viettänyt viime vuotensa Maarianhaminan asunnossani, jossa viimeisin alivuokralainen oli juhlinut maton aikamoiseen kuntoon. Huomasin asian niin myöhään, etten saanut pesulakuluja enää perittyä jo palautetusta takuuvuokrasta. Sain maton pesetettyä vasta nyt.

Nykyinen olohuoneeni kaipaisi kenties isompaa mattoa, mutta toistaiseksi pärjään tällä. Kuten vanhalla sohvallani. :) Sekin on hieman liian pienikokoinen tähän tilaan, mutta sen tunnearvo on kokoaan suurempi, joten se on nyt täällä. Hyvä niin.

Sohva on väriltään punainen ja olen harkinnut sen verhoiluttamista. Verhoilu on kuitenkin niin kallista, että toistaiseksi tyydyn vaaleaan kangaspeittoon. Luulen, että totun tähänkin ratkaisuun, kuten olen tähän mennessä tottunut muihinkin kodin kompromisseihin. :)

Pinkit pöllö-tyynyt eivät nekään ihan edusta sitä harmoniaa ja levollisuutta, jota nyt tavoittelen kodissani. Mutta pöllöt edustavat minua. Lempeässä lapsellisuudessaan ne tekevät huoneesta minun näköiseni.

Kukkajalat ovat Ikean Satsumas-sarjaa. Minusta ne sopivat huoneeseen täydellisesti.

Tykkään kasveistani todella paljon. Elävinä asioina ne tuovat kotiin lämpöä ja kotoisuutta, jota mikään esine ei voi tuoda.

Talvella pilkkomani peikonlehti voi hyvin. Se on nyt kolmessa osassa. Liaanimaisen varren ohjaus tukikeppien avulla ylöspäin ei tunnu suunnalta, josta kasvi hurjasti innostuisi, mutta yhtä kaikki se on jatkanut elämistä ja olemista. Se tuntuu sanovan, "Nojaan sitten tähän jos niin haluat. Mutta en mä ylöspäin aio itsenäisesti lähteä, ettäs tiedät."

Kotiin on saapunut myös toisenlaista valoa.

Olen haaveillut isosta lattiavalaisimesta, joka kurottuisi valaisemaan hämärää ruokailutilaani. Sellainen löytyi BoConceptilta. Kuta-valaisimen juuri ilmestynyt uusi, lämmin vaaleanharmaa sävy on täydellinen.

(Jonain päivänä ehkä jaksan poistaa katosta tuon turhan lampun, joka sijaintinsa suhteen on hyödytön....)

Nyt olohuone ja ruokailutila alkavat olla lopullisessa muodossaan. Haluaisin vielä maton ruokapöydän alle. Ja vaalean, pyöreän peilin tuon mustareunaisen tilalle. Seinille lisää tauluja itseottamistani valokuvista.

Opiskelijakämppään muinoin hankkimani pikkuisen sohvapöydän aion myös maalata vaaleaksi. Täällä on sekaisin uutta ja vanhaa.

Täällä on minusta kodikasta. ❤️

Odotan jo kynttilöiden valaisemia syysiltoja ja erityisesti joulukuuta, kun saan vihdoin ostaa oman, ison joulukuusen. Se tulee olemaan juhlahetki.

Alan olla lähellä uutta keittiötäni. Remontti on sovittu viikolle 37 ja teen viimeisiä valintoja värien ja kodin koneiden suhteen.

Puuseppäni helpotti jälleen kerran valintojen tuskaa tuomalla minulle edellisessä suunnittelupalaverissa joukon kuta kuinkin täydellisesti moodboardiini ja kuvailemaani värimaailmaan ja -tunnelmaan sopivia maalisävyjä. Näin niistä heti, mitkä voisivat olla ne mun keittiön värit.

Haluan keittiööni pehmeän kodikasta "villlasukkatunnelmaa" ja murrettuja beigen, vihreän ja savun sävyjä. Puuseppä oli päässyt tästä täydellisesti jäljille. Ihanaa, kun on ajatuksia lukeva urakoitsija.

Teknoksen Cozy Weekend -sävykokoelmassa on useita vastustamattoman ihania beigen ja greigen sävyjä. Olisin voinut ottaa näistä vaikka kuinka monet, mutta kaksi puhutteli välittömästi: lämpimän harmaa Hygge ja suloisen pehmeä Naku-beige.

Mutta - myös vihreän värin vetovoima on vahvistunut. Jo tammikuussa totesin, että harmaanvihreässä on jokin mystinen tenho, ja nyt tuo tunne on lukittunut päätökseksi: mun keittiön kaapeista tulee vihreät.

Tai - ehkä niistä tulee kaksiväriset. Mietin pitkään Hyggen ja vihreän Happiness'in välillä, ja kun äitini näki sävyvaihtoehdot, hän totesi: mikset ota kumpaakin? Yläkaapit toisella, alakaapit toisella värillä? Ajatus ei ensin miellyttänyt minua, mutta sitten annoin sille mahdollisuuden. Puuseppäkin oli sen kannalla, että vaaleammat yläkaapit toisivat keittiöön raikkautta ja avaruutta. "Vihreä antaa sitten vähän luonnetta ja särmää."

Väreistä tehtiin tietokonemallinnus, ja vaikka nämä nyt eivät ihan vastaa valitsemiani Teknoksen maalisävyjä, näistä voi aistia sävy-yhdistelmän luomaa tunnelmaa.

(Mitä te sanotte...?)

En edelleenkään ole ihan 100% valinnastani. Mutta koska olen niin rakastunut sekä Hyggeen että Happiness'iin, on todennäköistä, että luovun jossittelusta ja otan kaksivärisen keittiön. ❤️

Naku-sävy tulee vastakkaiseen seinään.

Tässä ovat siis keittiöni värit.

Kirjoittelin aiemmin, että viehtymykseni murrettuun vaaleanvihreään tulee varmaankin lempikynsilakkasävystäni. (Sisustuksessa en ole vihreää koskaan käyttänyt.) Tikkurilan Jade (kuvassa oikealla) vastaa lempparilakkani sävyä lähes yksi yhteen. Pitkään olinkin Jaden kannalla keittiön värinä.

Nyt kuitenkin Teknoksen Happiness on vetänyt pidemmän korren. Se on vielä maanläheisempi.

Vaikka lopulta - olisin sitten valinnut kumman tahansa, ero lopputuloksessa tuskin on massiivinen.

Jäljellä on enää välitilan laatan valinta.

Olen pyörinyt viimeisen viikon rautakauppojen laattaosastoilla ja vienyt kotiin näytelaattoja.

Jos olisin rohkea, ottaisin tämän tyyppisen ja värisen laatan. Ihania! (Keskimmäinen laatta näyttää kuvassa keltaisemmalta kuin on, se on oikeasti neutraalimpi savuinen metsänvihreä.)

Mutta en ole niin rohkea, joten olen pitäytynyt vaaleissa laatoissa.

Tässä joukossa oli kolme kovaa finalistia.

Tammi-pala on mukana edustamassa työtason sävymaailmaa, vaikka mun työtasoon tuleva tammi on käsittääkseni vähän vaaleampaa.

Finalistit olivat tässä.

Valkoinen Primus-fasettilaatta, luonnonvalkoinen (Off-White), rustiikkireunainen ja pitkä & kapea Oxford-laatta sekä vaaleanharmaa "greige" Village-laatta.

Ihastuin itse Cellon Village -laatan vaaleanharmaaseen Silver Mist -sävyyn, joka on mukavan neutraali sopiakseen myös mun lämpimän sävyiseen keittiöön.

(No, itse asiassa Happiness luokitellaan Teknoksella viileäksi, mun silmään se ei ole sitä.)

Kysyin mielipidettä Instagramissakin, ja siellä vastaajien valinta osui luonnonvalkoiseen Oxfordiin.

Mä en kuitenkaan lopulta lämmennyt Oxford-laatan hieman epätasaisille reunoille, ja päätin ottaa Cellon Silver Mistin.

Kunnes....

Bongasin netissä Cellon Cottage-linjan luonnonvalkoisen laatan.

Cottage-laatta muistuttaa Villagea ja kummatkin kuuluvat Cellon Vintage-linjaan, Village vain on vähän kiiltävämpi ja Cottagessa on tarjolla kaksi eri laattakokoa, sekä tuo kaunis luonnonvalkoinen sävy. Kuvaston fiiliskuvassa luonnonvalkoinen laatta on vieläpä yhdistetty harmaanvihreisiin alakaappeihin....

Tämäkin näyttä niin kauniilta!

Niinpä jäin vielä arpomaan vaaleanharmaan ja luonnonvalkoisen välillä. K-Raudassa ei ollut Cottage-laatasta kotiin vietävää näytelaattaa, joten tilasin sellaiset.

Hygge-sävy, jonka kotona olin todennut menevän täydellisesti yhteen vaaleanharmaan laatan kanssa (katsokaa ylempänä oleva kuva), näyttikin K-Raudan valoissa sopivan paljon paremmin luonnonvalkoisen kanssa...! 🫢

Voi huokaus näitä valintoja. Puusepän antama laatta-deadline meni jo, mutta mä venytin sen omatoimisesti perjantaihin jolloin näytelaattojen pitäisi tulla K-Rautaan. 🙈

(Ja siis oikeasti: kumpikin sävy on niin nätti ja sopii yhteen keittiön muiden murrettujen kotoilu-sävyjen kanssa, että olisi ihan sama kumman valitsen. Yleisilme on kuitenkin vaalea ja neutraali. Miksi ei voi vain valita....)

Lopuksi. Hana.

Tämä on ainoa kohta, jossa tein esteettisen valinnan käytännöllisyyden ohi.

Jos totta puhutaan, kuvassa etualalla oleva matala hana olisi se, joka toimisi mulle parhaiten. Mulla on tuon kaltainen hana keittiössä tälläkin hetkellä. Pidän siitä, koska raanaosa on matalalla = vesi ei roisku niin paljon kun hanaa käyttää. Mitä korkeammalla raana on, sitä enemmän vesi räiskyy. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti.

Silti valitsin taaempana olevan kaarevamuotoisen hanan. Koska se on esteettisesti kauniimpi. Kaikista tarjolla olevista kaarevamuotoisista valitsin kuitenkin sen, jossa välimatka hanan suusta altaaseen on lyhin.

Saa nähdä, harmittaako ihan vietävästi sitten kun hana on käytössä ja vettä roiskuu.

Enää kolme viikkoa.

Ja sitten ainakin loppuu käsin tiskaus. 🙏🏻

Muistatteko tsekkiläisen ystäväni Annan jonka esittelin kesäkuisessa Retroharrastus: kirjeenvaihto -postauksessa? :) Olen nyt täällä Brysselissä vierailulla juuri hänen luonaan. Anna muutti Brysseliin töiden perässä viisi vuotta sitten ja minulla on siitä saakka ollut voimassaoleva vierailukutsu kaupunkiin. Nyt sitten vihdoin pääsin käymään! :)

Anna asuu kanadalaisen miehensä kanssa trendikkäässä Ixellesin kaupunginosassa, joka tunnetaan kaupoistaan ja ravintoloistaan. Kirjeissään Anna on maininnut, että heidän kotinsa on "aika kiva", ja tämä adjektiivi oli kyllä varsinainen understatement. Asunto on mielestäni niin ihastuttava että halusin tehdä siitä päivän postauksen! Taas vähän jotain erilaista Karkkipäivässä. :)

Anna

Asunnossa on neljä kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee vierashuone, toisessa keittiö ja olohuone, kolmannessa makuuhuone, työhuone ja kylpyhuone ja neljännessä eli kattokerroksessa harrastus- ja "chill-out" -tilat. Annalla on siellä mm. luovuusnurkkauksensa jossa hän askartelee paperista kaikkea ihanaa. :) (Vähän niinkuin mun meikkinurkkaus meillä kotona..! :))

Keittiöstä pääsee tilavalle terassille. Annalla on siellä pieni "urban garden" jossa hän kasvattaa yrttejä, salaattia, retiisejä, papuja ja mansikkaa.

On kyllä mukavat oltavat kahdella hengellä näin tilavassa asunnossa... Eipä haittaisi itseänikään asua tällaisessa paikassa! :)