Rakastatko jouluruokaa? Käytkö joululounailla jo ennen aattoa?
Minä käyn :)
Tässä vinkki suosikkipaikkaani Tampereella: tunnelmallinen Finlaysonin palatsi.
Joululounasta on tarjolla maanantaista perjantaihin 21.12. saakka kello 11-15.
Vanhan ajan tunnelmaa ja arvokkuutta henkivät puitteet ovat upeat. Noutopöytä on katettu sekä ylä- että alakertaan.
Hintaa lounaalla on 33 euroa. Noutopöydässä on kaikki perinteiset joulun herkut (- paitsi tänä vuonna näytti puuttuvan perunalaatikko ainakin sinä päivänä kun kävin..!), mutta kasvisruokailijoita ei juuri ole huomioitu. Paino siis sanalla perinteiset jouluruoat.
Olen käynyt Palatsin joululounaalla jo kolmena vuonna. Valinnanvaraa Tampereella on paljon mutta valitsen Finlaysonin Palatsin miljöönsä vuoksi.
Koko Finlaysonin alue tehtaalta Näsilinnalle kuuluu suosikkialueisiini Tampereella. Palatsin vieressä sijaitsee myös ihastuttava Tallipiha josta löytyvät Tampereen tunnelmallisimmat joulumarkkinat.
Onko teillä suosikkipaikkoja joululounaalle? Maistuuko jouluruoka ylipäänsä varsinaisten juhlapäivien ulkopuolella?
Vaihtoehtoiset ja vähemmän perinteiset, myös kasvispääruokia sisältävät joulupöytävariantit kiinnostaisivat kovasti.
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että Kreikassa on paikallisissa ravintoloissa vain miestarjoilijoita, ja ylipäänsä miesvaltainen henkilökunta?
Naisia näkee tarjoilijoina ja tiskin takana kahviloissa ja baareissa, mutta ei juuri koskaan ruokaravintoloissa. Monissa muissa maissa asia on juuri päinvastoin.
Olen ihmetellyt ilmiötä pitkään, mutta vasta tällä reissulla tulin selvittäneeksi mistä tapa johtuu. Haastattelin kreikkalaisia ystäviäni ja ravintoloiden henkilökuntaa.
Paroslaisen taverna Apostoliksen tarjoilijalta Dimitriltä saan kuulla, että tarjoilijan ammattia pidetään Kreikassa raskaana työnä, joka ei sovellu naisille.
"Raskaana?"
"Kyllä, tarjoilija joutuu kantamaan päivät pitkät painavia tarjottimia täynnä astioita ja työskentelemään keittiön kuumuudessa, Dimitris kertoo."
Kahvilassa työ on kevyempää joten se soveltuu paremmin naisille. Hmmm... :)
Illallisella uuden taiwanilaisen ystävän kanssa Parikian illassa
Kuitenkin, naisia näkee nimenomaan keittiön puolella.
Ateenalaisen ystäväni Mariannan mukaan "Et koskaan näe mieskokkia kreikkalaisessa tavernassa." Kokkaus on naisen tonttia.
"You go to a Greek taverna to eat “mama’s food”, Marianna kertoo. Ja tämän vaikutelman olen itsekin saanut.
Mieskokkeihin olen törmännyt Kreikassa lähinnä fine dining -paikoissa kuten Ateenan Funky Gourmet -ravintolassa joissa ruokaan suhtaudutaan ihan eri asenteella kuin perinteisissä ravintoloissa.
Taverna Adoron tarjoilijoita naurattaa
Mariannan mukaan ainoastaan hienostokahvilat käyttävät (kauniita) naistarjoilijoita houkutellakseen sisään tietyntyyppistä asiakaskuntaa, mutta perinteisessä tavernassa näkee naisen tarjoilemassa vain jos hän omistaa tavernan itse.
Mielenkiintoista.
Mitäs tuumaatte, te jotka olette Suomessa töissä ravintola-alalla? Onko tarjoilijan työ fyysisesti sellaista että sen voisi perustella sopivan paremmin miehille?
P.S. Off topic - hei, Kreikan aurinko on taas tehnyt mun hiuksiin aika kivan liukuvärjäyksen ^_^ :)
Muita kreikkalaisia ilmiöitä:
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Suomessa heitetään vuosittain menemään aivan käsittämätön määrä ruokaa, josta suurin osa tulee varmasti kaupan sektorilta, mutta myös kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä.
Itse olen intohimoinen ruokajämien hyödyntäjä ja vaikka esimerkiksi lentomatkailullani en voikaan ylpeillä, niin ruokahävikin vähentämisellä voin. Heitän aniharvoin ruokaa menemään, niin harvoin ettei sitä tapahdu edes kuukausittain. Minulla on toimiva systeemi eikä ruoan hyödyntämistä tarvitse oikeastaan sen kummemmin edes miettiä, se tapahtuu automaattisesti.
Olen kirjoittanut aiheesta suositun postauksen jo aikaisemmin: Paljonko menee ruokaa roskiin? Tässä jutussa paljastin parhaimman hävikinsäästövinkkini:
Pakastaminen on ilman muuta tehokkaimpia tapoja pidentää ruoan käyttöaikaa. Pakkaseen voi heittää leivän ja ylijääneiden ruoka-annosten lisäksi vaikka jääkaapin koko tuoreruokaosaston, niin ettei esimerkiksi matkalle lähtiessä jääkaappiin jääviä vihanneksia, maitotuotteita, lihaa ja kalaa tarvitse reissulta palatessa heittää roskikseen. Porkkanat, kesäkurpitsa, bataatit ja sen sellaiset on hyvä kypsentää (esim. höyryttää tai paistaa) ennen pakastamista, tuoreeltaan pakastettuna niiden rakenne voi kärsiä.
Pakastan ihan kaikkea juustoista kermaan ja omenoista avattujen tonnikalapurkkien jämiin (!). Vettyneet omenat käytin ruokaan, joka on hävikkivinkkini numero 2:
Piirakka on ruokalaji, johon voi heittää melkein mitä tahansa ruoan jämiä, ja hyvää tulee :)
Onko jääkaapissasi juuston kannikoita? Nahistuneita porkkanoita? Parasta ennen -päiväänsä lähestyviä lihapullia? Avattu tofupaketti?
Kun heität nämä piirakkaan ja peittelet komeuden kermaisella tai juustoisella kuorrutteella niin kyllä maistuu. (Tai kaurakermaisella, jos olet vegaani :))
Yllä oleva kuva on erään juhannuksen jämäruokapiirakastani, johon käytin parsakaalia, kevätsipulia, graavilohta ja kirsikkatomaatteja. Nam!
Savutofu-parsakaalipiirakka
Moni varmasti osaa tehdä peruspiirakkapohjan, mutta heitän tähän perusohjeen jotta postaus vinkkeineen on kokonainen. :)
3 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1 dl kylmää vettä
Nypi pohja-aineet taikinaksi. Siirrä jääkaappiin lepäämään 10-15 minuutksi (helpottaa kaulimista mikäli aiot kaulia pohjan, mikäli vain painelet sen vuoan pohjalle ei lepoajalla ole niin väliä.) Taputtele pohja voideltuun vuokaan ja täytä täytteillä. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Täytteen paksuus vaikuttaa paistoaikaan.
Extramakua saat muna-kerma/kermaviiliseoksella:
1 purkki kermaviiliä tai 2 dl ruokakermaa tai kermaa
2 munaa
Sekoita munakermaseos täytteisiin. Päälle voi vielä ripotella juustoraastetta.
Oma viljaton ja vähähiilihydraattinen piirakkapohjareseptini on tällainen:
1 dl Fibrex-hiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1,5 dl mantelijauhoa
100 g voita
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
Yhdistä piirakkapohjan jauhot ja suola, nypi joukkoon hieman lämmennyt voi ja lisää muna. Muna ei ole välttämätön. Painele/levitä taikina vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Kasaa päälle täytteet ja paista vielä noin 30 minuuttia 200 asteessa (tarkista kypsyys paistoajan aikana, uunien tehokkuudet vaihtelevat).
Herkullisia piirakkahetkiä :)
Tänä vuonna ei ole voinut välttyä hiilihydraattitietoisen ruokailutrendin paluulta. Tällä kertaa ”karppaus” esiintyy mediassa nimellä ketogeeninen ruokavalio, mutta kyseessähän on idealtaan sama hiilihydraatteja karsiva ruokavalio kuin kuusi vuotta sitten edellisen vähähiilaribuumin aikaan. Samaan perusajatukseen pohjautuvalle asialle on monta nimeä; vhh, LCHF, karppaus, Atkins, ketoilu, jopa paleo menee samaan kastiin.
Tässä välissä vhh-tyyppinen syöminen, etenkin sinne ketoositasolle tähtäävä sellainen, on ehditty moneen kertaan erinäisten terveysasiantuntijoiden toimesta kyseenalaistaa ja nonchaleerata ohimenneeksi ”hullutukseksi”. Hiilaritietoinen ruokailu tuntui viime vuosina olevan jo niin epätrendikästä, että me elämäntavakseen sen ottaneet tunnuimme suunnilleen jäänteeltä dinosaurusten ajalta (”Siis tääh, etkö sä vieläkään syö leipää?”) ja suoraan sanottuna hämmästyin, kun yhtäkkiä ketoosista alettiin taas puhua siellä sun täällä – ja kovin myönteissävytteisesti.
Viimeistään kun törmäsin hyvinvointiguru Karita Tykän blogissa ohjeeseen ketogeenisestä kesäkurpitsaleivästä ja jopa artikkeliin vegaanisesta näkökulmasta ketogeeniseen ruokavalioon Ruohonjuuren lehdessä, ajattelin, että nyt haluan itsekin pitkästä aikaa tarttua aiheeseen. Ja itse asiassa minulla on siihen tämän vuoden pienimuotoisen kokeilun jäljiltä terävöitynyt näkökulmakin ja jotain uutta kerrottavaa.
Tänä vuonna on käyty ilmapallomahakausi ja palattu taas keveään oloon. Alta voit lukea lisää.
Muutin ruokavalioni kesällä 2011, ja voi hyvin sanoa että se vaihtui megahiilihydraattisesta vähähiilihydraattiseksi. Ravintoremontti oli niin kattava että sitä voi pikemminkin kutsua elämäntaparemontiksi, sillä muutoksen myötä muuttui myös koko suhtautumiseni ruokaan ja ruoanlaittoon. Entisestä pastaa-leipää-pullaa-kiitos ja ”lisää-vain-vesi” –kokkailijasta kuoriutui kulinaristi ja ruoanlaittotaitoinen aikuinen ihminen. (Tosiaan, olin keittiötaidoiltani jossain lapsen tasolla.)
Miksi kiinnostuin muutoksesta? Olin jo pidempään halunnut päästä eroon pasta- ja voileipä-riippuvuudestani, ja syy miksi kiinnostuin juuri vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, liittyi etenkin sen turvotusta ja kaasujen muodostumista vähentävään vaikutukseen. Nämä ”bonukset” tuntuivat niin houkuttavilta, että minunkin kaltaiseni paatunut voipullahiiri motivoitui hurjalta kuulostavaan haasteeseen olla ainakin kuukausi täysin ilman viljaa ja sokeria. Loppu on historiaa.
Luulen, että kokeilu jäi kohdallani elämäntavaksi juuri siksi, että vaikutus ei ulottunut vain lautaselle vaan oli niin kokonaisvaltainen ja toi mukanaan uuden mielen ja uusia harrastuksia. En enää mieti että syön jonkin ruokavalion mukaisesti, syön vain hyvää ja ravintorikasta ruokaa joka pitää minut pitkään kylläisenä – ja vailla niitä ikäviä vatsa- ja suolisto-oireita jotka olivat elämänkumppanini monen monta vuotta.
Kokeilujen myötä olen myös löytänyt itselleni toimivan hiilihydraattitien johon on viimeiset kaksi vuotta kuulunut myös kohtuudella hitaita, hyviä hiilihydraatin lähteitä kuten kauraa ja bataattia tukemaan erityisesti liikuntaharrastustani. Vakiintunut ruokavalioni on vähähiilihydraattinen mutta ei ketogeeninen. Josta päästään väliotsikkoon:
Vaikka jutun alussa kirjoitin, että eri ilmaisut tarkoittavat käytännössä samaa asiaa, niin ketogeenisessä ruokavaliossa hiilihydraattien saanti on kaikkein niukin ja tarkkaan säädelty. Ketogeeninen ruokavalio on yhtä kuin Atkinsin mallista tutun induktio-tason noudattaminen pysyvästi. Induktiosta olen kirjoittanut mm. täällä.
Tyypillinen ketoosi-tason ateria
Yksinkertaisesti ketogeeninen ruokailu tarkoittaa hiilihydraattien rajoitusta niin matalalle, että keho alkaa muodostaa ketoneja ja menee ns. ketoosiin. Ketonit ovat ovat neljäs energian lähteemme rasvan, proteiinien ja glukoosin eli hiilihydraattien lisäksi (tai viides, jos alkoholi lasketaan). Ketoosissa elimistö alkaa purkaa kehon rasvavarastoja. (Tämä on ketogeenisen ruokavalion mekanismi painonhallinnassa.) Hiilihydraattien määrä, jolla keho menee ketoosiin, vaihtelee yksilöiden välillä mutta yleisesti useimmilla toimivana rajana pidetään 20 grammaa.
En ole lääkäri joten en ota kantaa siihen miten turvallista on pysyvästi rajoittaa hiilihydraattien määrä max. 20 grammaan, mutta olen itse ”omalla järjellä” ajatellut, ettei niin alhainen hiilihydraatin saanti ole mielekästä pysyvänä tilana. Loppupeleissä se kuitenkin rajoittaa aika lailla, karsien henkilön ruokavaliosta mm. sellaisia terveellisiä ja hyviä ruokia kuin juurekset, jogurtti, monet marjat ja pähkinät (hedelmistä puhumattakaan) sekä palkokasvit kuten pavut, linssit ja herneet. On tietysti yksilöstä itsestään kiinni miten mieluisana hän pitää näitä ruoka-aineita välttävää ruokavaliota mutta uskoisin, että monelle näin rajoittava syöminen heikentää elämänlaatua vähintään sosiaalisten tilanteiden näkökulmasta. Ja, no, itse nyt esimerkiksi haluan syödä porkkanoita, punajuurta ja jogurttia koska ne maistuvat hyvälle. :)
Nyt päästään viimein tämän vuoden kokeiluuni.
(Tästäkin osiosta saisi minulle tyypillisesti pidemmän version, jonka jo kirjoitinkin, mutta päädyin poistamaan sen ja tiivistämään koska juttu on tosiaankin pitkä :D)
Päädyin tänä keväänä erinäisten kohteliaisuusseikkoihin ja puhtaasti vaihtoehtojen vähyyteen liittyvien ravintolaruokailutilanteiden kautta siihen, että aloin syödä ravintola-annosten mukana tulevan hiilarilisukkeen. You know, perunaa, riisiä, pastaa. Tilanteet alkoivat Kreikassa ja kulminoituvat Alaskassa, jossa perinteisissä seafood-chowdereissa on aina perunaa. En stressannut vaan söin mitä eteen tuotiin.
Lopulta aloin suhtautua asiaan niin, että mikäpä ettei nyt voisi seitsemän vuoden jälkeen olla ihan kiinnostavaa kokeilla, mitä elimistö sanoo kun syön ”mitä vain”. Minähän olen tällainen kaikenlaisten kokeilujen villi ystävä.
No, en minä alkanut syödä ”mitä vain” vaan kotona söin edelleen vakiintuneen vhh-tapani mukaan. Mutta aina ravintolassa tai tapaamisessa söin niitä ruokia (miinus liha, tietenkin) mitä tarjottiin tai mitä lisukkeita kalan ja merenelävien kanssa sattui olemaan.
Olen neljän kuukauden aikana syönyt pastaa, perunaa, bataattia, riisiä, leipää, leivonnaisia ja hilloa. Jopa pizzaa. En joka päivä, enkä välttämättä joka viikkokaan, mutta riittävästi. Niin, että kehoni aineenvaihdunta muuttui takaisin entiseen eli siihen normaalina pidettyyn, glukoosipolttoiseen. (Vhh:lla aineenvaihdunta on pääsääntöisesti rasvapolttoinen.)
Heinäkuu
Tulos: olen ollut kutakuinkin Alaskan matkasta saakka ”entisestä elämästä” tutussa kroonisessa turvotustilassa.
Ensin ajattelin, että liikunnan vähyyskin varmasti vaikuttaa asiaan, ja odotin turvotuksen lieventyvän kun kesän alussa palasin puolen vuoden tauon (!!) jälkeen salitreenin pariin. Kesäkuu meni. Heinäkuu meni. Treenasin ilolla – mutta turvotus oli ja pysyi. Treenatessa tuntui välillä kuin vatsan kohdalla olisi ollut täytetty vesi-ilmapallo.
Töissä en voinut enää käyttää samoja farkkuja kuin viime kesänä. Voin yleisellä tasolla hyvin, mutta samalla olo oli raskas ja vähemmän toivotut suolisto-ongelmatkin olivat palanneet. Tunnistin vanhan tutun kropan. Se jonka masu oli aina pinkeä ja fiilis kuin juuri pumpatulla ilmapallolla.
Lopetin ”ravintolahiilari”kokeiluni heinäkuun lopussa ja söin taas vakiintuneen vähähiilihydraattisen tapani mukaisesti. Mutta turvotus ei vieläkään hellittänyt. Olin ihmeissäni. Mitä oli tapahtunut? Miksi tämä ei nyt toiminutkaan?
Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä minun on ikään kuin ”buutattava” keho ja aloitettava alusta, ”uudelleenohjelmoitava” elimistö siihen aineenvaihdunnan tilaan johon se oli viimeisten vuosien aikana mukautunut. Ehkä nesteet ja kaasut sitten poistuisivat turvottamasta?
Atkinsin mallin mukaan vähähiilihydraattiseen elämäntapaan vaihtavan on pysyvän aineenvaihdunnallisen muutoksen - edun, Atkinsin sanoin - saavuttaakseen seurattava ns. hiilihydraattiportaita. On aloitettava matalasta induktio- eli ketogeenisestä tasosta, ja edettävä pikkuhiljaa kohti laajempaa ja enemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliokokonaisuutta, johon Atkinsin viimeisellä portaalla kuuluu hedelmiä, palkokasveja ja kokojyväviljojakin.
(En ole mikään erityinen ”atkinsson” mutta hänen ruokavalionsa tuntuu olevan hurjan väärinymmärretty, se on lopulta hyvin kaukana siitä voita-ja-pekonia-eikä-yhtään-hiilareita –näkemyksestä joka monilla tuntuu olevan).
Päätin siis ”re-buutata” elimistöni ja olen nyt ollut kaksi viikkoa ketogeenisellä ruokavaliolla. Käytännössä siis jätin jogurtin, raejuuston, marjat ja juurekset pois ja olen syönyt kalaa, kananmunia, juustoa ja tofua kera vihreiden kasvisten. Ja - - - nyt näyttää tältä:
Olo on keventynyt vauhdilla ja nyt tuntuu taas hyvältä. En puhu painokiloista, sillä muutos vaa’alla on hädin tuskin kilo (laihduttamisesta ei siis ole kysymys), mutta muutos jonka havaitsen silmilläni ja tunnen kehoni olotilassa on mieletön.
Ja enää ei ole pierettänytkään ;) (Herranjestas, puhunko tosiaan ilmavaivoista… no, puhun, kyllä ne ovat yhtä luonnollisia kuin turvotuskin :p Mutta niistä ei ole pakko kärsiä jatkuvasti.)
Tässä siis minun kontribuutioni aiheeseen ketogeeninen ruokavalio. Itse kannatan laajempaa, sallivampaa vähähiilihydraattista ruokailua, mutta en kiellä etteikö ketogeenisellä tasolla ole selvät hyötynsä. Sitä ei kuitenkaan hyödyt saatuaan tarvitse jäädä noudattamaan pysyvästi. Minä odotan jo innolla että pääsen syömään taas jogurttia, omenaa ja punajuurta. :)
Täältä voit lukea lisää ruokavaliostani ja löydät hakemistollisen verran herkullisia, helppoja ruokareseptejä :)
Edit. Kommenteissa kyseltiin "kädestä pitäen" neuvoja jos haluaa kokeilla induktiota/ketogeenistä ruokailua. Näitä rautalankavinkkejä saa tästä postauksestani, jossa listaan käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelistan induktiojaksolle. Postauksen lopussa on linkit kahden viikon induktion ruokapäiväkirjoihin. Rasvaa ei pidä jättää pois vaan päinvastoin lisätä.
Olen jo vuosia pitänyt kirjaa kaikista menoistani, ja kuukausitaulukossa on omat sarakkeet ruokakauppamenoille. Vakiintunut ruokaostoksiin menevä summa on 50-60 euroa viikossa ja kuukauden saldo on yleensä 200 euron tienoilla. Joinain kuukausina menee vähemmänkin, joskus vähän enemmän, mutta ellen erityisesti "irrottele" tuoreella kalalla tai erikoiselintarvikkeilla, pärjään 50 eurolla per viikko erittäin hyvin. Minulla on hyvin vakiintuneet ruokaostostottumukset ja ostan samoja peruselintarvikkeita kasviksista purkkitonnikalaan ja juustosta jogurttiin.
Missä rahaa menee aina vähän enemmän on Ahvenanmaa.
Kesäkuu oli tänä vuonna ensimmäinen kuukausi jonka vietin paria päivää vaille kokonaisuudessaan Ahvenanmaalla ja hätkähdin, kun ruokaostosten saldo kesäkuun ajalta oli yli 360 euroa. En ole kertaakaan kesäkuussa edes käynyt tuorekalatiskillä - "hienoin" kala jota olen ostanut on vakuumipakattua lämminsavulohta.
Pyrin säästämään kuukauden kuitit (heitän ne menemään seuraavan kuun vaihteessa), ja päätin laskea mihin elintarvikkeisiin oikein olen saanut tämän summan menemään kesäkuun aikana. Johtuuko summan suuruus vain Ahvenanmaan korkeammasta hintatasosta vai olenko alkanut tiedostamattani kuluttaa rahaa johonkin uuteen rahareikään.
Suoraan sanottuna epäilin korkeamman saldon syyksi yhä vain salakavalasti kasvavaa kuplavesirippuvuuttani, josta kirjoittelin viime vuonna. Olen tänä keväänä ja kesänä havainnut sellaisen muutoksen tottumuksissani, että olen töissä alkanut korvata iltapäiväkahvin limpparilla - kipitän lähikauppaan hakemaan Pepsi Maxin tai Jaffa Lightin.... (Ja ei - en pidä light-limppareita yhtään terveellisempinä kuin sokerilimuja. Kummatkin aika turhia mutta harmittomia kohtuu- ja satunnaiskäytöllä.) Aiemmin kuplajuoma-addiktioni on koskenut lähinnä kivennäisvesiä.
Laskelma ei kuitenkaan lopulta kertonut mitään uutta tai poikkeavaa ostoskäytöksessäni. Odotin sihinäjuomien muodostavan huomattavasti korkeamman osuuden ostoksista, mutta ne jäävät kuitenkin alle 10 prosenttiin. 
Kolme kuiteista ei ollut tallella, mutta niiden sisältö oletettavasti korreloi eri ruoka-aineryhmien osilta koko kuun jakauman kanssa. Puuttuneissa kuiteissa on ainakin ollut mifua, kahvia ja tonnikalaa, sen tedän :)
Kasvikset ovat odotetusti suurin menoerä muodostaen kolmanneksen kuluista. Ostan paljon pakasteita muihin kuin aamiais- ja salaattiruokiin käytettäväksi, pakasteilla saan kulut pysymään kohtuullisina. Pelkkien tuorekasvisten osto on kalleuden lisäksi mielestäni myös hieman epäkäytännöllistä, sillä jos kaikki on tuoretta, osa ehtii usein mennä pahaksi ennenkuin ne saa syötyä.
Kuittilaskelman proteiini viittaa proteiinin lähteinä toimiviin elintarvikkeisiin kuten kalaan, tofuun ja erilaisiin lihattomiin proteiinivalmisteisiin. Ostan kaikkein eniten kalaa, josta pakasteet ja säilyketonnikala vastaavat yli puolesta. Pakasteseiti on edelleen ykkönen pakastekalasta, edullista ja taipuu monenlaiseksi oikein hyväksi arkiruoaksi. Kasviproteiinista ostan eniten tofua koska se on halvinta, mutta myös oumph ja nyhtis viihtyvät tasaiseen tahtiin lautasellani. Mifu-suikaleetkin ovat hyviä, mutta oumph on parasta näistä uudemmista lihattomista proteiinivaihtoehdoista.
Juusto ja kananmunat ovat nekin proteiinia mutta taulukoin ne erikseen. Kananmunien kuittilukema vaikuttaa kesäkuussa epätavallisen alhaiselta verrattuna kulutukseeni (syön 2-3 munaa päivittäin), mutta toisaalta kananmunat ovat hyvin edullisia ja kesäkuussa juhannusvieraani ostivat yhden ison boksin munia.
"Jogurtti" tarkoittaa soijajogurttia ja raejuustoa, sekoitan niitä aina yhteen. Aamiaisiini kuuluvat jogurttisekoitukset vaihtelevat kausittain, ja esimerkiksi nyt olen jättänyt rahkan kokonaan pois ja miksaan soijajogurttia, raejuustoa ja chiansiemeniä.
"Muut"-kohta muodostuu harvemmin ostamistani ruoka-aineista kuten kermasta, oliiviöljystä, voimariinista, kahvista ja juhannusvieraille ostamistani leivästä ja maidosta.
Menoerä, joka on ostoksissani ehkä eniten turhaa "luksusta" ovat kasvimaidot. Käytän niitä lähes yksinomaan kahviin, ja tässä kuussa kulutus oli 9 litraa. Toisaalta 20 euroa kuussa ei ole mikään järkyttävä hinta, mutta jos joisin kasvimaitojen tilalla tavallista maitoa menisi kahvimaitoon alle puolet tuosta summasta.
Soijamaito oli minulle pitkään maun ohella myös hiilihydraattitietoinen valinta, mutta nyt rennommassa ruokailutavassani merkittävin soijamaidon puolestapuhuja on maku. Minusta soijamaito, ja nimenomaan Alpron Light -soijamaito, ei mikään muu, on kaikkein parhaan makuinen kahvimaito. Sitä täytyy aina olla kaapissa.
Käytän myös mantelimaitoa mutta en enää kahvissa vaan esimerkiksi kuuman kaakaon pohjana sekä ruoanlaitossa.
Olin käynyt kuukauden aikana ruokakaupassa kokonaista 24 kertaa mikä on valtavan paljon enemmän kuin minkä verran asioin ruokakaupoissa Tampereen kodissani.
Selitys tähän on selvä: Tampereella käymme mieheni kanssa autolla isoissa marketeissa ja teen yleensä koko viikon ostokset kerralla, täydentäen vain joitain tuorejuttuja ehkä kerran tai kaksi viikolla. Maarianhaminassa minulla ei ole autoa ja olen riippuvainen keskustan pienemmistä lähikaupoista. Kävellen saa kerralla tuotua vähemmän ruokaa - ja keskustan kaupat ovat kalliimpiakin, mikä osaltaan selittää kesäkuun saldon korkeutta. Käyn Ahvenanmaalla ruokakaupassa melkein joka toinen päivä, joinain päivinä kaksikin kertaa.
Voi hyvin todeta, että kertaviikkoiset suurostokset isoissa marketeissa ovat paljon taloudellisempi tapa hoitaa ruokahankinnat.
Kesäkuun kuittien sisältäessä niin tavallisia ja normaaliin ostosrutiiniini kuuluvia elintarvikkeita, jää ostosten saldon selitykseksi kaiketi vain Ahvenanmaan - sekä pienten lähikauppojen - hintataso.
Täytyy ehkä tehdä vastaava vertailu kun syksyn tullen olen taas kokonaisen kalenterikuukauden Tampereella.
Mukavaa sunnuntaita toivotellen,
Your friendly neighborhood-tilastofriikki.... ^_^
Aiheesta aiemmin: Jääkaappi tyhjä! Mitä ruokakaupasta?
Katsoin toissapäivänä Areenasta dokumentin nimeltä "Puhtaan ruokavalion likainen puoli", joka herätti ajatuksia.
YouTube-vaikuttaja Grace Victoryn tekemä dokumentti on tyylilajiltaan aika kevyt ja viihteellinen, mutta siinä on hyviäkin pointteja liittyen somen terveysgurujen jakamiin elämäntapaneuvoihin.
En aktiivisesti seuraa mitään ravintoon keskittyviä hyvinvointiblogeja tai -guruja, mutta tiedän, että terveellisiin elämäntapoihin keskittyvät blogit ja Tube-kanavat ovat supersuosittuja. Ihmiset etsivät niistä ideoita, tukea ja inspiraatiota, terveys on nyt in. Jopa minun ravintojuttuni ovat olleet suosittuja.
Grace Victoryn pointti numero 1 on ihan validi - hän kyseenalaistaa netin hyvinvointigurujen asiantuntijuuden ja miettii, millä pätevyydellä neuvoja lopulta jaetaan. Moni somen hyvinvointilähettiläs tuo esiin sen ettei ole ravitsemuksen ammattilainen ja jakaa vain omia kokemuksiaan, mutta tarpeeksi suositun ja ihaillun henkilön suosituksiin halutaan uskoa. "Kun se toimii tuolla niin miksi se ei voisi toimia minullakin...?
Monet hyvinvointiblogit ovat varmasti neuvoissaan hyvin pitkälti samoilla huudeilla kuin viralliset, tieteeseen perustuvat suositukset; puhutaan liikunnasta, kasvisten lisäämisestä, ravinnon monipuolisuudesta ja prosessoidun välttämisestä, hyvän unen tärkeydestä jne.
Mutta sitten on näitä äärilaitojen esimerkkejä kuten Freelee the Banana Girl, jotka tuovat oman "totuutensa" esiin hyvin vakuuttavasti ja jopa aggressiivisesti, ja saavat karismaattisuudellan seuraajat uskomaan silkkaa hölynpölyäkin. Olen vähän järkyttynyt siitä että lukemattomat ihmiset todella lähtivät seuraamaan Freeleen "rajattomasti hedelmiä" ja "proteiini on pahasta" -suosituksia, ja uskoivat hänen perustelujaan näin yksipuolisen ruokavalion terveellisyydelle.
Freelee kertoo saavansa tarvitsemansa proteiinin omasta kehostaan
Tällaisten ääriruokavalioiden puolestapuhujat saattavat esimerkillään aiheuttaa todellista hallaa neuvojen seuraajille, ja se on asia jota on syytäkin nostaa esiin.
Olen itsekin retrospektiivisesti miettinyt, aiheuttivatko minun hyvää tarkoittavat induktioviikkojen neuvoni jollekulle ikäviä seurauksia. Vaikka kuinka korostaa, ettei ole ajamansa asian ammattilainen ja viime kädessä vain lääkäri tai laillistettu ravitsemusterapeutti on pätevä antamaan henkilökohtaisia suosituksia, voi moni lähteä toteuttamaan suosituksia ilman harkintaa ja kuuntelematta omaa kehoaan - viimeksi mainittua olen pyrkinyt aina erityisesti alleviivaamaan. Täytyy kuunnella kehoaan ja tunnustella, mikä toimii itsellä. Ihmiset myös tulkitsevat neuvoja hyvin eri tavalla, eikä yhdelle terveellinen juttu välttämättä muodostu toiselle lainkaan hyväksi.
Kuten myöhemmin totesin, en ehkä tänä päivänä enää lähtisi jakamaan induktioviikkojen kaltaisia niin konkreettisen tason yksityiskohtaisia neuvoja. Positiivisesta palautteesta huolimatta. Oppia ikä kaikki. Onneksi minun vinkkini eivät sentään olleet yhtä radikaaleja kuin Freeleen....
MITÄ ON "CLEAN EATING"?
Mikä dokumentissa ärsytti, oli sen välittämä kuva "terveellisestä" ruokavaliosta. Tekijä oli valinnut tuoda esiin vain äärilaitojen ruokavalioita ja dieettejä raakaveganismista perunakuureihin ja Freeleen banaanidieetteihin. 'Ton'-ruokavaliot ovat tällä hetkellä trendi, totta, mutta aika harva kai vetää yhtäläisyysmerkin "puhtaan ruokavalion" ja KAIKEN -tonittomuuden välille? Ettäkö vain maidoton, lihaton, gluteeniton ja sokeriton syöminen on puhdasta, terveellistä syömistä?
Alun sitaatti tiivistää Grace Victoryn näkemyksen: iloton.
Aaargh, ei terveellinen syöminen ole ilotonta..!
Hyvistä pointeistaan huolimatta dokumentti floppaa siinä, että se jättää huomiotta varmaankin sen oikeasti suurimman "terveellisen ruokavalion" trendin, alkuperäisen PUHTAAN ruoan filosofian: syö mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Eli kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, papuja, sieniä, siemeniä, täysjyväviljaa, öljyjä, rasvoja.
Mitä tällainen ruokavalio sitten rajoittaa? Se rajoittaa makeis- ja einesteollisuuden tuotteiden käyttöä ja kannustaa opettelemaan ruoan ja herkkujen valmistuksen itse. Mikään kuohkea, täyteläinen kastike tai makuja pursuava, mehevä kakku ei ole tämän ruokavalion ulkopuolella - ne vain tehdään itse kokonaisista raaka-aineista sen sijaan että ostetaan lisäaineita pursuava raffinoitu tuote. 'Whole foods' on lopulta aika yksinkertainen käsite ja perusta ravinnolle.
Yksilöittäin voi olla mielekästä oman tilanteensa mukaan välttää tai jättää joitain ruoka-aineita kokonaan pois, yhdelle se on liha, toiselle maitotuotteet, kolmannelle vehnä tai sokeri. Näidenkään karsiminen ei vielä tee ruokavaliosta "ilotonta". Ainakaan minun mielestäni. En ole syönyt sokeria seitsemään vuoteen mutta minun ruokapöytäni ovat kaukana ilottomasta :) Lisätyn sokerin poisjättäminen on vain lisännyt syömisen iloa ja laajentanut makupalettia - sokerittomana maistaa kasvisten ja hedelmien oman luontaisen sokerin.
Esimerkiksi tämä on minulle "puhdasta ruokaa": itse valmistetut tonnikalapyörykät. Klassikko. <3
*
Videon kuvakaappaukset Yle Areenasta.
Olen aiemmin omistanut postaukset kreikkalaiselle salaatille, jogurtille ja munakoisoruoille. Tänään kirjoitan jälleen yhdestä kreikkalaisesta lempiruoastani, hortasta. Se on yksi terveellisimmistä ja kreikkalaisten itsensä keskuudessa suosituimmista - ja samalla kenties epämääräisimmän näköisistä ruoista. 
Horta on keitettyjä tai höyrytettyjä villivihanneksia, tarjottuna runsaan oliiviöljyn ja tuoreen sitruunan kera. Hyvin simppeliä.
’Horta’ on yleisnimitys erilaisille ravinteikkalle villivihanneksille ja ruokaan käytetään niitä ”villivihreitä” mitä kulloinkin on saatavilla sesongin ja alueen mukaan. Horta voi olla kasvista riippuen maultaan kitkerähköä tai lempeää. Esimerkiksi Vlita on horta-varianteista makeahko.
Joskus minulle on sattunut niin kitkerää hortaa että on jäänyt syömättä. Parhaimmillaan horta on kuitenkin ihanan runsaan vihreän makuinen, voimakas ja tunnistettava. Ehkä vähän kuin pinaatti potenssiin 20. Vaikka en syö lihaa enkä tiedä miltä riista maistuu, voisin kuvitella, että hortan maku on kuin kasvisten riistaa – siinä on jotenkin villi ja juureva maku.
Kaikki eivät ihastu hortaan. Anoppini ja Mr. Karkkipäivä mm. totesivat kohteliaasti, että tämä ei ehkä ollut ihan heidän makuunsa, kun tilasin sitä meille Santorinilla lisukkeeksi. Voin hyvin ymmärtää. Etenkin kitkerät variantit ovat kenties acquired taste.
Ravinto- ja hintatietoisena minua miellyttää hortassa myös hinta-laatusuhde :D Horta on listojen halvimpia ruokia (3-5 euroa), se on älyttömän terveellistä ja sitä saa suuren lautasellisen.
Kuuma pannuversio
Horta tarjoillaan haaleana tai jopa viileänä. Hortasta on myös kuumana tarjoiltava valkosipulilla maustettu pannuversio, mutta siihen törmää harvoin, itse olen saanut tätä herkkua vain Zakynthoksella ja nyt viimeksi Poroksella. Poroksella tilaamani annos inspiroikin minut kirjoittamaan tämän ylistyksen hortalle. :)
Zakynthoksella nauttimassani kuumassa hortassa (kuvassa) oli sipulia, valkosipulia ja tilliä.
Poroksen versiossa oli sipuleiden lisäksi tomaattia ja feta. Se oli taivaallista…!
Kypsennetty, kermaiseksi sulanut feta pehmentää ja pyöristää ihanasti vähän kitkerämmänkin hortan maun. Merakin tarjoama horta tosin ei ollut yhtään kitkerää.
Tällaisesta ruoasta tulee kodikas olo, sillä se muistuttaa peruselementeiltään omia kotiruokamössöjäni.
Yksi nopean arkiruoan perusvariaatioistani on tehdä pannussa ”mössöjä” (siltä ne tosiaan näyttävät), joiden aineksina on vihanneksia, jokin proteiinin lähde (nyhtökaura, oumph, tofu, tonnikala) ja tomaattimurskaa, maustettuna valkosipulilla ja yrteillä. Joskus käytän proteiinina fetaa, silloin mössö näyttää vähän samalta kuin tuossa kuvassa.
Meraki-taverna Poroksen vierasvenesatamassa. Hortan seurana söin mustekalaa.
Hortaa on muuten yhtä vaikea, ellei vaikeampikin syödä kuin spaghettia...! Pitkiä rehuja ei saa nosteltua suuhun siisteinä "paketteina" vaan aina sieltä karkaa joku korsi vaikka kuinka yrittää pyöritellä vihreitä pitkuloita sofistikoituneesti haarukan ympärille. En haluaisi katsella sivusta kun itse syön hortaa. ^_^ Ihan kamalan sotkuista....
Aijjai että oli hyvää, ehkä jopa reissun parhaan makuinen annos. Tällainen epäelegantti mössö!
Tampereen Laukontorin perimmäiseen nurkkaan on kätkettynä pieni aarre : puurobistro Mama Bear.
Olen tiennyt paikasta jo pitkään, ja pelkkä sana puurobistro kuulostaa niin übersympaattiselta että luulisi minun tutustuneen nurkkaan jo aikaa sitten. Jostain syystä en vain ole tullut poikenneeksi. Mitä parhain syy ilmeni tällä viikolla, kun ystäväni ehdotti aamiaistreffejä Mama Bearissa. "Olen ihan koukussa siihen puuroon", kuului perustelu.
Niin meillä oli eilen aamiaistapaaminen puuron äärellä.
Puurohan on minulle herkkuruokaa, rinnastettavissa elämyksellisesti suunnilleen siihen mitä täytekakku edustaa jolle kulle toiselle. Tulen "puuroperheestä" ja meillä puuro oli usein yhtä kuin lämmin ateria, ei pelkkä aamiainen. Padat porisivat viikottain ja äitini bravuureihin kuuluivat mm. pitkään haudutettu hirssi- ja tattaripuuro. Ruispuurokin oli hyvää, ja etenkin mannapuuro jatkoi tärkeässä asemassa aina hamaan aikuisuuteeni saakka - se oli yksi standardilounaitani.
Herkuksi puuro muuttui kuitenkin vasta vaihdettuani ruokavalioni ja luovuttuani korkeahiilihydraattisista ruoista. Täysin odottamatta entinen inhokkini kaurapuuro ("kun se on niin limaista", Sanni 7-vee) muuttui makuaisteja hiveleväksi houkutukseksi, ja nyt se on minulle harvoin mutta antaumuksella nautittava herkku.
Minun ei tee puuroa mieli joka viikko (niinkuin monen ei tee mieli täytekakkuakaan), mutta sillon kun tekee, valmistan ison kulhollisen sakeaa ja samettista puuroa. Rakastan pitkään hautunutta, oikein tiheää puuroa ja nautin sen mieluiten voisilmän, pähkinöiden ja kanelin kanssa. Uunipuuro jogurttisydämellä valmistuu erityisiin hetkiin. <3
Kodikas Mama Bear on hyvän puuron ystävän paratiisi. Miltä kuulostaa 6 tuntia haudutettu kaurasuurimopuuro? Tai samettinen tattarikvinoa-puuro?
Mama Bearin puuropohjana on aina tarjolla klassinen pitkään haudutettu kaurapuuro sekä gluteeniton vaihtoehto, joka voi olla esimerkiksi tattaria, hirssiä tai kvinoaa. Tai niiden sekoitus. Puuroannos on saatavilla kolmessa eri koossa ja halutessaan hera- tai riisiproteiinilisällä. Täytevaihtoehtoja on yhdeksän makeista suolaisiin. Saatavilla on myös tuorepuuroja, raakakakkuja ja smoothiekulhoja.
Niin, ne täytevaihtoehdot... Tällainen maukas artesaanipuurohan menisi jo pelkällä voisilmällä, mutta Mama Bearissa puurot ovat myös silmänruokaa.
Ottaisitko puurosi tänään glaseeratulla päärynällä, paahdetuilla mantelilastuilla ja kookoskinuskilla? Vai tekeekö mieli suolaista - miten olisi savupaprika-kikherneellä tai valkosipulihummuksella ryyditetty puuro? Nämä täytteet kuulostavat jo vähän liian kokeilullisilta kaltaiselleni perinteisen puuron syöjälle, mutta feta-avokado-kananmunapuuron rohkenin eilen maistaa.
Koska sekä suolaiset että makeat vaihtoehdot houkuttivat, en pystynyt valitsemaan vain yhtä. Makeiden täytteiden listalta päädyin banaani-cashew-kookoshiutale-kaneli-hunajapuuroon. Valkoista sokeria ei käytetä missään Mama Bearin puuroissa.
Ystäväni Johannan vakkaritäyte on kinkku-muna-avokado-vaahterasiirappi.
Kuvan annos on kokoa "pienen pieni" - ei nyt niin kauhean pienen pieni jos minulta kysytään :) Arvioisin, että puuroa oli kulhossa noin kolme desiä.
"Pieni" annos riittää todennäköisesti useimmille, ellei ole tosikova nälkä. (Minun napani veti lopulta kummatkin kulhot kun istuttiin niin pitkään... makeatäytteinen puuro meni haaleanakin :))
Suolaisen puuron pohjaksi valitsin tattari-kvinoan. Maku toi vahvan assosiaation lapsuuteen ja äidin tattaripuuroihin. :) Suhtauduin lievällä varauksella ja samalla uteliaisuudella hapokkaaseen fetaan puuron lempeässä makumaailmassa, mutta se toimi yllättävän hyvin. Valkosipuli kuulostaa edelleen vähän liian eksoottiselta...! ^_^ Maistamalla sekin selviäisi. Ja ihan varmasti palaan maistamaan Mama Bearin puuroja toistekin.
Banaani-cashew-puuron makumaailma oli tuttu ja kotoisa, sillä käytän tämän tyyppisiä täytteitä myös kotipuuroissani. Kuusi tuntia haudutettu kaurapuuro oli juuri niin suussa sulava kuin odottaa saattoi, koostumus oli juuri sopivan sakea ja silkkinen ja maku täyteläisen kaurainen. Tämä täytyy joskus käydä nauttimassa au naturel pelkällä voisilmällä. ^_^
Puuro. Mikä ihana arkinen luksus.
Mama Bear on auki arkisin tiistaista perjantaihin kello 8.30-16 ja lauantaisin 9-15. Saa sieltä kahvia ja (joskus) pullaakin :)
Tänään kokkaillaan Korean terveisiä terveellisemmällä twistillä - Sannin parempaa bibimbapia! :)
Kerroin viikonloppuna ruokaelämyksistäni Korean matkalla ja kuinka ihastuin paikalliseen kansallisruokaan; riisiä ja kasviksia sekoittavaan bibimbapiin. En ruokavalioni puolesta syö valkoista riisiä, ja olen kotona valmistanut ruoasta oman version ravintorikkaammilla lisukkeilla kuten ohralla ja kvinoalla.
Kun minulta kysyttiin kiinnostusta Paulúnsin uuden terveellisemmän riisilisukkeen, Superriisin, kampanjaan, tiesin tuotteeseen tutustuttuani heti, että haluan mukaan ihanalla, värikkäällä bibimbap-reseptilläni! Tämähän on täydellinen pohja hiilihydraattitietoisen kokkaajan riisiruokiin! :)
Ruotsalaisen ravintoguru Fredrik Paulúnin tuotteet ovat minulle tuttuja jo vuosien takaa, niitä sai Ahvenanmaalta jo ennen kuin merkki rantautui Suomeen. Paulúnsin tuotteet tunnetaan hyvistä ravintoarvoistaan, GI-ystävällisyydestään ja siitä, ettei niissä käytetä lisättyä sokeria.
Ensikosketukseni Paulúnsiin oli Supermysli, tuohon aikaan söin vielä runsaasti mysliä ja muroja. Halusin vähentää sokeria ruokavaliossani ja ahvenanmaalainen kaverini suositteli Paulúnsin mysliä, joka on sokeroimaton ja jossa viljaa on korvattu osittain pähkinöillä ja siemenillä.
Olenpahan myös lukenut Paulúnin kirjoja, sokerittomaan elämään kannustavalla äijällä on fiksuja juttuja ja olen poiminut kirjoista reseptin jos toisenkin. Paulúnin suuntaus ei ole yhtä vähähiilihydraattinen kuin omani, mutta hiilihydraattitietoinen ja jotain perus-GI:n ja VHH:n välillä.
Superriisit ovat ravintorikkaampi ja monipuolisempi korvike tavanomaiselle riisilisukkeelle. Niissä on itse asiassa vähemmän riisiä kuin muita ainesosia..! Nämä sopivat minun lautaselleni etenkin treenipäivinä, jolloin syön enemmän hiilihydraatteja.
Vihreässä pakkauksessa oleva Mustasilmäpapu-superriisi sisältää ruskeaa raakariisiä (37%), punaista kvinoaa (17%), auringonkukansiemeniä (14%), mustasilmäpapua (11%), tattaria, vihreitä linssejä ja mausteita.
Punaisessa pakkauksessa oleva Vihreä linssi -superriisi sisältää punaista raakariisiä (23%), vihreitä linssejä (20%), ruskeaa raakariisiä (18%), punaista ja valkoista kvinoaa (16%), tattaria, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä ja mausteita.
Riisiseokset on maustettu miedosti erilaisilla yrteillä. Niitä voi käyttää lisukkeena tai sellaisenaan.
Valitsin reseptiini Mustasilmäpapu-riisin.
Pavut, kvinoa ja linssit tekevät riisilisukkeesta myös erittäin proteiinipitoisen, proteiinia tästä sekoituksesta löytyy 14%.
Bibimbap, päivän superriisiresepti, on kuin korealainen pyttipannu. Pääraaka-aineet ovat riisi, kasvikset ja tietyt avainmausteet jotka esittelen alempana. Kasviksina voi käyttää melkeinpä mitä tahansa jääkaapista löytyvää tai sitten suunnitella harkitumman kokonaisuuden, mitään "oikeaa" tapaa ei ole.
Rakastan värikästä ruokaa ja Koreassakin bibimbap-annokset ovat iloisen värikkäitä. Tykkään laittaa omaan bibimbapiini ainakin retiisiä, ituja, porkkanaa ja sieniä, joista kaikki ovat suosittuja ja tyypillisiä bibimbap-täytteitä myös ruoan kotimaassa.
Tänään esiteltävään annokseen laitoin kesäkurpitsaa, siitakesieniä, retiisiä, mungpavun ituja, pinaattia, punakaalia, rucolan versoja ja eksoottisena lisänä myös merilevää. Bibimbapiin voi käyttää sekä raakoja että kypsennettyjä kasviksia maun mukaan.
Jotta bibimbap saisi korealaisen maun, on siihen käytettävä muutamaa erikoismaustetta. Tärkein niistä on tulinen paprikatahna, gochujang. Tahnaa voi ostaa aasialaisia elintarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista.
Toinen tärkeä mauste on seesaminsiemenöljy. Myös seesaminsiemeniä ja valkosipulia voi käyttää maustamaan kasviksia.
Valmistelut:
Pilko kasvikset ohuiksi viipaleiksi tai sopiviksi suupaloiksi. Bibimbap-porkkanat pilkotaan perinteisesti julienne-tyyliin ohuiksi tikuiksi.
Kypsennä porkkanat, sienet, pinaatti ja kesäkurpitsa. Keitä porkkanat al dente -kypsyyteen. Paista sienet seesamiöljyssä ja lisää lopuksi pannuun maun mukaan valkosipulia ja soijakastiketta. Ryöppää pinaatti (keitä nopeasti noin 30 sekuntia ja jäähdytä heti kylmällä vedellä). Paista kesäkurpitsaviipaleita hetki jotta ne pehmenevät.
Mausta kasvikset ja jätä sivuun jäähtymään ja maustumaan.
Maustekastike 1:
seesamiöljyä + soijakastiketta + mahdollisesti makeutus kuten ripaus steviaa
(Paulúns-maailmassa ei käytetä lisättyä sokeria jota en itsekään käytä, joten en tässä reseptissä suosittele sokeria)
Mausta porkkanat ja idut maustekastikkeella 1.
Maustekastike 2:
seesamiöljyä + kevätsipulia + valkosipulia + seesaminsiemeniä
Mausta pinaatti ja kesäkurpitsat maustekastikkeella 2.
Anna kasvisten maustua hetki ennen annoksen kokoamista.
Kastike:
gochujang-tahnaa
vettä
(halutessaan voi laittaa myös seesamiöljyä)
Sekoita gochujang-tahnaan sen verran vettä että saat hieman juoksevamman koostumuksen, kuin ketsupissa.
Keitä Superriisi ohjeiden mukaan ja laita lautaselle.
Kokoa päälle täytteet. Annos tarjoillaan perinteisesti siten, että kasvikset asetellaan päälle kauniisti omiin osioihinsa.
Viimeistele bibimbap paistetulla kananmunalla jonka keltuainen on vielä hieman löysä. Mausta gochujang-kastikkeella.
Perus-bibimbap syödään Koreassa yleensä haaleana, mutta jos haluaa lämpimän version, voi kypsennetyt kasvislisukkeet vielä nopeasti lämmittää mikrossa ennen lautaselle kokoamista.
Ihaile kaunista annostasi hetki...
(...sirottelin päälle vielä kaapistani löytynyttä kuivattua nori-merilevää)
...ja sekoita! (...ja SYÖ :))
Bibimbap kuuluu sekoittaa perusteellisesti ennen syömistä jotta mausteet ja täytteiden maut sekoittuvat tasaisesti ja ruoka saa tunnusomaisen bibimbap-makunsa.
Aijjai, tämä on niin hyvää..!
Paulúnsin slogan on "syö hyvin, voi hyvin". - Olen samaa mieltä :) Värikkäät, ravintorikkaat ruoat hellivät vatsan lisäksi myös mieltä.
*
Haluaisitteko vielä lopuksi vastata muutamaan kysymykseen tähän blogipostaukseen liittyen? Mediatoimisto Dagmar toteuttaa Superriisi-kampanjan ympäriltä tutkimuksen, jonka tulosten avulla kampanjoista pyritään tekemään entistä kiinnostavampia lukijoille (ja kai heitä ylipäänsä kiinnostaa miten blogien lukijat yhteistyöpostauksiin suhtautuvat, minuakin kiinnostaa :)).
Kyselyyn vastaamiseen menee aikaa alle 5 minuuttia. Lisätietoja saa Dagmarilta osoitteesta: research(at)dagmar.fi
Pääset kyselyyn klikkaamalla alla olevaa linkkiä. Kiitos paljon avusta!
