Jokunen lukija on kysellyt minulta miten ruokavalioni noudattaminen on onnistunut matkan aikana. Kiitos ihanan kreikkalaisen keittiön runsaine kasvisruokineen, ruokavalion kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.
Harvan maan keittiöstä löytyy yhtä monipuolista kasvisruokien kirjoa. (No, Intia saattaa mahdollisesti olla poikkeus…:)) Kasvisruoat löytyvät orektika/mezedes- eli alkupala/”tapas”-listalta, ja monissa tavernoissa meze-annokset ovat niin suuria että yhdellä tai kahdella mezellä saa masun ihan täyteen. Salaateista puhumattakaan. Tosi harvoin tilaan mitään pääruokalistalta.
.
Kreikassa käytetään paljon kesäkurpitsaa ja munakoisoa, jotka kuuluvat Suomessakin lempparikasviksiini. Täkäläisiin suosikkiruokiini kuuluvat sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso (imam), kesäkurpitsapyörykät (no noissa on tietysti vähän käytetty jauhoa), kermassa haudutetut sienet, juustotäytteiset paprikat ja katkaravut tomaattikastikkeessa. Mustekalaakin syön silloin tällöin. Eilen söin itse asiassa pienessä Rinan kylässä Kalymnoksella elämäni maukkainta grillattua kalmaria.
Proteiinin saanti on ikävä kyllä jäänyt vähäiselle. Kotona syön päivittäin kananmunaa, soijaproteiinia ja kalaa jossain muodossa, mutta täällä proteiiniannokseni rajoittuvat satunnaisiin omeletteihin ja seafoodiin. Kala on täällä sen verran hintavaa että sitä en syö edes kerran viikossa. Hullua kyllä jopa säilyketonnikala on kallista. Purkilla on hintaa keskimäärin 3-4 euroa..! Jostain suuremmista ruokakaupoista sitä saattaa tuurilla löytää alle kahdella eurolla.
Kala- tai seafood-annoksen saa ravintolasta yleensä alkaen 10-12 eurolla. Kasvisruoan, vaikkapa nyt jotkut pyörykät tai imamin, saa alkaen 3,50 eurolla. Ei tarvitse miettiä kumpaako tilaan. Munakkaiden hinnoittelu ravintoloissa on muuten hyvin mielenkiintoista. Omeletin voi saada kolmella eurolla tai sitten yhdeksällä. Ihan samankokoisen siis. Ja ihan yhtä ruttuisesta tavernasta.
Toivoisinpa, että voisin "ylpeillä" sillä että en ole langennut matkan aikana vääriin ruokahoukutuksiin.
En kuitenkaan voi.
(Ne jotka eivät oikein jaksa karppausjuttuja voivat lopettaa lukemisen tähän.)
Viime viikolla huomasin yllättäen olevani turvoksissa. Siis en mitenkään ”hops-tulipa-syötyä-tuhti-ateria” –turvoksissa vaan ihan kunnolla, raskausmaha-tyyliin, monta päivää kestävästi. Niin että koko ajan oli epämukava olo. Itse asiassa – sellainen olo joka oli minulle hyvinkin tuttu ennen VHH-ruokavalioon siirtymistäni.
En ole kokenut pallomahaa tarkalleen ottaen 15 kuukauteen. Aloin miettiä. Ei kai tämä voinut hiilareista johtua kun enhän mä ollut syönyt kuin ne Korresilla tarjotut piirakat…? Vai olinko…?
Hetkinen... Kun aloin ajatella asiaa, niin Santorinin-houstinihan valmisti yöllisissä bileissä sandwichejä joista en kehdannut kieltäytyä… Ja yhtenä aamuna hän oli leiponut juustopasteijoita joita myös söin kohteliaisuudesta kaksi vai olikohan kolmekin… Ei hitto ne oli hyviä. Ja enkös mä jopa ostanut ihan itse yhden pinaattipiirakan laivaevääksi….? Ja mitenkäs ne Karpathoksella nautitut jäätelöt..?
Aloin tehdä listaa (no mitäpä muutakaan ;)) syömistäni ”vääristä ruoista”, ja pian huomasin että satunnaisiksi ja harvalukuisiksi kuvittelemani hairahdukset olivat muodostaneet säännöllisen kuvion. Olen täällä - muka huomaamattani - syönyt joka viikko vähintään kolmena päivänä ruokia kuten piirakoita, jäätelöä, friteerattua kalmaria, sämpylää (!) ja suklaamakeisia.
Nyt – haluan että ymmärrätte ettei mulle varmaan tekisi yhtään pahaa saada muutama lisäkilokin. Kaloreita mä en laske. Mutta sitä hiilaripöhöturvotusta en halua takaisin. Olen ollut niin onnellinen kun pääsin siitä olotilasta eroon ruokavalion vaihdoksella. Ja täällä sitä oltiin kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamatta taas popsimassa tuota olotilaa takaisin.
Piirakat, jäätelöt ja friteeratut ruoat saivat jäädä siihen.
Kotona on helppoa. Kun mieleni tekee jotain makeaa herkkua kuten leivonnaista, niin sen kuin uuni lämpiämään ja soija-, manteli- & kookosjauhoista ja steviasta muffinssit tai kakut kasaan. Tai jos tekee mieli leipää niin ei kuin näkkärit tai mantelisämpylät esiin. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta. Ja näköjään tällainen tilanne paljastaa mun heikkoudet joita 15 kuukautta ei ole muuttanut lopulta miksikään.
Karkki ei ole koskaan ollut mun ongelma. Not my drug of choice (blogin nimestä huolimatta). Ei tehnyt millään lailla tiukkaa jättää pois makeisia. Mutta leivonnaiset. Kreikassa rakastetaan piirakoita. Ihania, lehteviä, filotaikinaan leivottuja juusto-, pinaatti- ja kermapiirakoita. Leipomojen tiskit pursuavat niitä aamuisin. Kyllä mä voin tunnustaa, että kun tunnen vastaleivotun tiropitan tuoksun niin olo on kuin alkoholistilla joka saa vainun vodkasta.
Huokaus. Mutta kuten sanottua, mikään addiktoiva ei ole hyvästä. Ja mieluummin pidän kevyen, miellyttävän oloni kuin vedän piirakkafiksini ja kärsin ilmapallomahasta. Ehdottomat kiellot eivät minusta ole järkeviä, ja jos syön yhden leivonnaisen vaikka pari kertaa kuussa niin eihän se nyt mitään tee. Mutta kun syön yhden, niin niitä alkaa tehdä mieli lisää…. Yhden syötyään on helppo perustella toisenkin ottaminen. Jne jne.
Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Leipomojen ovet saavat nyt pysyä multa kiinni, ja kohteliaisuudesta en enää osallistu mihinkään keskiyön paahtoleipäbakkanaaleihin.
Turvotus on muuten nyt tipotiessään. :)
Pidin viime sunnuntaina pienet illanistujaiset ja tarjolla oli ainoastaan vähähiilihydraattisia herkkuja.
Vain koska haluaa vältellä sokeria, perunalastuja ja valkoisia jauhoja, ei tarvitse kekkereissäkään tyytyä pureskelemaan pelkkää porkkanaa. Tässä ideoita nopeasti valmistuvaan vähähiilihydraattiseen snack-menuun. Ruoat pohjautuvat kala-kasvisruokavalioon.
Illan "menu":
Suussasulava mutakakku taisi olla illan hitti. Resepti löytyy täältä.
Tonnari-ruissaripalat syntyivät uunissa rapeiksi paahdetuista Karppis-ruispaloista, itsetehdystä tonnikalamoussesta ja viinisuolaheinästä.
Näyttää kaukaa ihan popcornilta.... Mutta siellähän on kukkakaalia. ^_^
Vähähiilarisen suolakeksireseptin olen kehittänyt itse, VHH-suolasnackseja kun ei oikein kaupasta löydy.
.
Kylmäsavulohirullien täytteeksi olin aikoinut ostaa Creme Bonjourin uutta karpalotuorejuustoa, mutta sitäpä ei vielä löytynytkään kaupasta. (Satikutia Pirkka-lehdelle joka mainostaa tuotteita joita ei vielä edes myydä...) Valmistin sitten täytteen itse Philadelphia-juustosta, karpaloista ja mausteista. Toimi!
Keksejä olisi kyllä voinut valmistaa tripla-annoksen....
Oli mukava ilta eikä kukaan tullut sipsi- tai karkkiähkyyn. ^_^
Nyt jaan teille eniten käyttämäni ruokaohjeen - tästä superhelposta ja erittäin matalahiilihydraattisesta näkkileivästä tuli supersuosikkini kertalaakista!
Sain ohjeen anopiltani vuosi sitten kun olin juuri aloittanut VHH-ruokavalion. Tuunasin sitä sisällyttäen reseptiin hieman enemmän eri siemeniä, ja vuoden aikana olen valmistanut tästä suursuosikista jo monen monta eri versiota eri jauheilla ja siemenkokoonpanoilla.
Näkkäri on ikävä kyllä myös mieheni suurta herkkua, ja mun pitää välillä laittaa näkkärit piiloon ettei koko pellillinen katoa parissä päivässä! ^_^
Sekoita ainekset kulhossa pehmeäksi taikinaksi. Levitä pellille leivinpaperin päälle tasaiseksi ohueksi levyksi. Paista uunissa vajaa 200 asteessa 20-30 minuuttia riippuen siitä kuinka kovaa tai tummaa haluat näkkäristäsi. Leikkaa näkkäri viipaleiksi heti tuoreeltaan, ennenkuin se ehtii jäähtyä kovaksi.
Alkuperäisessä ohjeessa oli 10 rkl auringonkukansiemeniä eikä lainkaan kurpitsan- tai hampunsiemeniä, mutta eri siemenillä näkkäristä tulee maukkaampaa. Hampunsiement tuovat leipään erityisen rapean lisän.
Olen korvannut välillä osan vehnäleseistä ja mantelijauhosta myös sokerijuurikashiutaleilla ja hampunsiemenjauheella, ja hyvää tulee. Aikeissa on kokeilla myös kuivatulla nokkosella maustettua versiota.
Näkkäri on herkullista sellaisenaan terveellisenä snacksina tai vaikka aamupalana juuston ja muiden perinteisten leivänpäällysten kanssa. Ja paljon ruokaisampaa kuin perinteinen viljanäkkileipä.
.
Varoitus: siemennäkkäri voi aiheuttaa hallitsematonta himoa ja riippuvuutta. ;)
P.S. Uusi karva-aiheeseen liittyvä kysely sivupalkissa!
Hei muruset! Aion nyt kirjoittaa tällaisen jutun ihan vain siksi, että en itse ennen tunturipatikalle lähtöä löytänyt netistä yhtäkään vähähiilihydraattiseen retkeilyruokaan liittyvää keskustelua ja olisin todella kaivannut apua vaellusruokien suunnitteluun. Nyt ehkä joku samassa tilanteessa oleva kasvissyöjä-karppaaja saa tästä postauksesta vinkkejä.
Kuvat kesäkuiselta vaellukseltamme Kilpisjärveltä Kalottireittiä Ruotsiin ja Norjaan.
Mitä ihmettä karppaaja siis syö retkieväänä? Olen tehnyt ruokavaliomuutokseni jälkeen vain yhden lyhyemmän patikkareissun, ja tällöin eväs oli lähes pelkkää tuoreruokaa joka säilyi hyvin kahden yön retken ajan. Nyt olisimme näreessä viisi päivää.
Mies hieman pyöritteli silmiään ja totesi että olen ihan naurettava jos en yhden vaelluksen ajaksi voi tinkiä ruokatottumuksistani ja sanoi, että tulen joka tapauksessa kuluttamaan niin paljon kaloreita että korkeahiilaripitoinen ravinto olisi välttämätöntä. Hän saattoi olla ihan oikeassa. Minä olen kuitenkin sen verran itsepäinen periaatteen ihminen että en ihan hevillä taivu tällaisissa asioissa :).
Kevyet, käytännölliset ja perinteiset retkeilyeinekset kuten pasta- & riisiruoat ja pussikeitot eivät kuuluisi minun vaelluseväisiini. Eivät myöskään suklaa- tai myslipatukat, keksit tai riisikakkuset. Minun ruokani tulisi painamaan ja viemään enemmän tilaa. Selkä ei ilahtunut, mutta se oli periaatteen hinta.
Ensin lähdin liikkeelle proteiinista. Sitä oli oltava joka päivän pääaterialla. Koska en syö lihaakaan, jäljelle jäi kala ja soijaproteiini. Tässä kohtaa päätin joustaa ruokavaliossani sen verran, että sisällytin ruokiin myös kikherneet ja linssit. Palkokasvit eivät kuulu alakarppaajan ruokalistalle. Kikherneissä ja linsseissä on kuitenkin runsaasti proteiinia, ja niiden sisältämä hiilihydraatti on hidasta. Katsoin niiden näin ollen olevan retkiruoaksi ehdottomasti parempi kompromissi kuin lähes ravintoarvottomat, lisäaineilla ryyditetyt pussipastat.
Mukaan lähti tonnikalaa, makrillia, kalapullia, soijarouhetta sekä tuoreruokana soijapyöryköitä ja soijamakkaraa jotka söin ensimmäisinä päivinä.
Viiden päivän eväät.
Pääruoan lisukkeeksi valitsin tomaattimurskan. Maustetut tomaattimurskat ovat maukkaita, säilyviä ja ruokaisia – vaikkakin tietysti tajuttoman painavia ja tilaavieviä. Pussikeittojen joukosta löysin yhden suhteellisen matalahiilarisen yksilön joka sopi juustokastikkeeksi - Knorrin Sveitsiläinen juustokeitto.
Kikherneitä, punaisia linssejä ja (kuivattua) sientä tomaattivalkosipulikastikkeessa.
Aamiaistarpeiksi valikoitui omatekoinen siemennäkkileipä, Karppis-ruispalat, sulatejuustotahna, omatekoinen viljaton mysli sekä kompromissi numero 2 - muutama kaurapuuropussi. Hiutalepuuro on ihan ok hyväkarppauksessa, mutta oma ruokavalioni on enemmän alakarppauslinjalla. Mies otti mukaan myös tuoreita kananmunia, ja oli aikamoista luksusta syödä parina aamuna munakasta.
Snacksien kohdalla tein kolmannen ja huomattavimman kompromissin – valitsin mukaan rusinoita ja kuivattua aprikoosia. Kuivatut hedelmät ovat erittäin sokeripitoisia (vaikkakin sisältävät tietysti fruktoosia mikä on aina sakkaroosia parempi) eivätkä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tiesin, että tulisin patikan uuvuttamana himoitsemaan jotain makeaa herkkua, ja nämä olisivat minun "karkkini".
Välipala
Siinä missä miehen snack-varasto koostui karkkipusseista, perunalastuista ja salamipötköistä, minun napostelupussukkani oli täytetty rusinan ja aprikoosin lisäksi pähkinöillä, porkkanoilla, kukkakaalinpaloilla ja 70-prosenttisella tummalla suklaalla. (Suklaata tuli sitten loppujen lopuksi syötyä ehkä 5 palaa koko reissun aikana…) Ostin varuiksi myös muutaman Lo Carb –proteiinipatukan, mutta niillekään ei ollut lopulta tarvetta.
Soijamakkaraa chilitomaattimurskassa.
Ensimmäiset vaelluspäivät raskaan ruokataakan kanssa laittoivat selän koville, mutta pian rinkka siitä keveni enkä lopulta kokenut ruokarajoitteideni asettaneen suuriakaan haasteita retkiruokailuun. Lisäksi tein sellaisen havainnon, että vaikka epäilemättä kulutin huomattavasti enemmän kaloreita kuin normaaliarjessani, ei ravintoa oikeastaan kulunut sen enempää kuin kotioloissakaan enkä kokenut olevani sen nälkäisempi.
Tölkkikalapullia löytyi vasta Ruotsin puolelta - mmmmm mitä herkkua!
Lohipullia, kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia juustokastikkeessa - reissun paras ateria. (Etenkin kun se nautittiin kylmästä kohmeisena sateen ropistessa teltan ulkopuolella....)
Ainoastaan sokeroimatonta kaakaota jäin kaipaamaan. Seuraavalle vaellukselle valmistan itse sekoituksen tummasta kaakaojauheesta, maitojauheesta ja steviasta!
Jos lukijoille tulee mieleen jotain hyviä VHH-retkiruokaideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.
.
Olin viime viikonloppuna teatterissa äitini ja siskoni kanssa. Väliajalla seuralaiseni tilasivat isot viipaleet porkkanakakkua, joka sai kuolan valumaan muuan kahviin tyytyneen vähähiilihydraattisen neidon suupielistä.
Seuratessani noiden muhevien leivonnaisten katoamista lautasilta, päätin vakaasti kokeilla karppiystävällisen porkkanakakun valmistusta heti kotiin päästyäni. Damn it, mä todistaisin että ilman vehnäjauhoja ja sokeriakin voi tehdä yhtä herkullista kakku-unelmaa!
Ja niin mä teinkin! :) Perinteisten herkkujen karppiversioihin muuten niin skeptisesti suhtautuva hra Karkkipäiväkin joutui myöntämään, että kyllä oli pirun hyvää.
Saako olla sunnuntaikahvin seuraksi...?
.
Ohje on n. puolen litran pieneen kakkuvuokaan. Kakusta tulee n. neljä reilua viipaletta, hiilareita per viipale vain 2,3 g!
Vatkaa muna ja sokeri/muu makeutus vaahdoksi. Sulata voi. Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voi, kerma ja yhdistetyt kuiva-aineet sekä porkkanaraaste. Levitä taikina voideltuun ja korppu-(tai manteli)jauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.
Yhdistä kuorrutuksen aineet (laitoin silmämääräisesti sen verran kun arvioin kakun tarvitsevan, mitat viitteellisiä) ja levitä jäähtyneen kakun päälle.
.
...saattoi käydä niin, että söin kuvauksen aikana yli puolet kakusta.... Se oli vain niin hyvää. En voinut hillitä itseäni.
.
Ohjeen hasselpähkinäjauheen voi vaihtaa kookosjauhoonkin. Sekaan voi myös laittaa hyppysellisen kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta.
Ensi kerralla taidan ottaa oman kakkuviipaleen teatteriin mukaan...! ;)
Suuresti kiinnostusta herättäneiden tonnikalapullien resepti kuvien kera, olkaa hyvä! :)
Alkuperäinen ohje on Alkon Etiketti-lehdestä.
Tämä opiskelijan kukkarollekin sopiva purtava ei paljon kustanna, mutta maistuu huomattavasti ruokaisammalta kuin pelkkä tonnaripurkki nuudeleilla! :) Puhumattakaan siitä että näyttää kivemmalta! ^_^
Näistä ruoka-aineista syntyvät omat herkkupullani.
...mutta pullat valmistuvat yksinkertaisimmillaan näistä! Jokaisen kotona on yleensä pari purkkia tonnikalaa, juustoa, kananmunaa ja leivänmuruja. (Lisäys vastuullisesta tonnikalan valinnasta: suosi Skipjack-eli boniittitonnikalaa, lajin kanta ei ole uhanalainen.)
Korppujauhojen sijaan voi käyttää myös leivänmuruja. VHH:laiset korvaavat korppujauhon Pofiber-perunakuidulla (löytyy kauppojen gluteenittomien jauhojen osastolta). Tuoreyrtit ja siemenet tuovat pulliin pikantin lisämaun.
Tykkään laittaa pulliin pari hyppysellistä sitruunamelissaa, se tuo kalapulliin raikkaan maun. Paahdetut ja hienonnetut pinjansiemenet ovat myös herkullinen lisä! Näissä pullissa käytin pinjan kaltaisia sembramännyn siemeniä joissa on kevyesti pihkainen aromi.
Valuta tonnikaloista öljy pois. Sekoita joukkoon kevyesti vatkatut munat, korppujauho/Pofiber, juustoraaste ja mausteet. (+ Yrtit & siemenet jos käytät niitä.)
Muotoile seoksesta pullia.
Paista kalapullia pannulla öljyssä keskilämmöllä. Kääntele pullia parin minuutin välein, valmistuvat n. 10 minuutissa. Pannusta nouseva tuoksu houkuttelee kyllä talouden muutkin asukit keittiöön, sen voin luvata! :) Etenkin jos käytät yrttejä.
Voilá, ja herkkusi on valmis!
Itse nautin tonnaripyörykkäni yleensä kermaviili- tai jogurttikastikkeen kera uunikasvisten kyljessä. Ovat niin täyttäviä että muutama pulla pitää kylläisenä pitkään!
Bon appetit!
P.S. Tässä kyselijöille lista niistä ruoka-aineista, joita aina pidän kotona.
"Köyhyys"-postauksen kommenteissa osa ihmetteli, miten voin pärjätä 45 euron viikkobudjetilla ruokaostoksissa. Minusta 45 euroa on aika reilukin summa, mikäli ei asioi joka viikko Kauppahallin luomu- ja lähiruokatiskeillä - eikä laita rahaa makeisiin ja muihin tyhjiin herkkuihin. Saan itse joinain kuukausina puristettua ruokamenoja budjetin allekin, eikä tee tiukkaa.
Listafriikki kun olen, kaivoin kommenttien innoittamana esiin viime kuukausien ruokakuittini, ja laskin mitä kaikkea olen ostanut. Maaliskuun ruokaostokset alittivat budjetin 40 eurolla, mikä varmasti johtui myös siitä että olin viikon ulkomailla. Lomamatkojen ruokailua en laske normibudjettiin. Tammikuussa taas budjetti ylittyi kahdella kympillä, mikä kuittien perusteella johtui siitä, että olin ostanut ruoka-aineita myös talouden miespuoliselle. (Meillä on miehen kanssa omat ruoka"kassat".)
Maaliskuussa sain 140,22 euroa kulumaan seuraaviin elintarvikkeisiin (suluissa kappalemäärä, vihannesten kohdalla esim. montako pussillista):
Kauppa-asiointiani helpottaa lista ruoka-aineista joita käytän. Aloittaessani VHH-ruokavalion, tein listan niistä elintarvikkeista joita haluan aina löytyvän kaapeista. Tämän listan mukaan sitten aina täydennän kaappien sisältöä. Ei tule tehtyä mitään heräteostoksia kun seuraa listaa. :)
Syön paljon vihanneksia, munakkaita ja kalaa. Soijarouheella täytetyt paprikat ja yrttimarinoidulla tofulla höystetty tomaattinen kasvispata kuuluvat suosikkiruokiini. Pyrin välttämään eineksiä, mutta einespuolelta tulee välillä ostettua ikiaikaista herkkuani eli Hälsans Kök'in soijapyöryköitä. Myös kalamurekepihvejä ostan ihan vain edullisuutensa vuoksi. Nykyään teen kalapullia itse tonnikalasta; nopea, halpa ja superherkullinen ateria!
Leivon paljon ja kuivakaapissa on aina siemennäkkäriä ja pakkasessa mantelileipää. Karppinen-ruispalapussi tulee ostettua n. kerran kuussa. Lämpimiin tonnikala-sienileipiin ruispala vain on se ainoa ja oikea alusta! :) Suomen hinnoissa kalliita leivonta-aineita kuten mantelijauhoa, Sukrinia, psylliumia ja kookosjauhoa tilaan netistä.
Säästän myös siinä, että minulla on aina töissä eväät mukana. Halvoilta tuntuviin lähikaupan mikroaterioihin saa loppujen lopuksi kulumaan hämmästyttävän paljon rahaa kuukaudessa, puhumattakaan siitä että söisi lounaansa jossain ravintolassa. Ennen koin eväiden teon hankalaksi enkä laiskuuttani jaksanut niitä valmistaa, mutta kun oivaltaa, että edellispäivän illallinen kannattaa valmistaa 1,5-kertaisena, saa illallisen jämistä aina seuraavan päivän lounaan. :)
Monet kokevat, että VHH-ruokavalioon siirtyminen nostaa ruokakuluja. Itsekin olin aluksi tätä mieltä, mutta kun löysin elintarvikehankintoihini säännöllisen rutiinin, ja kuiva-ainekaapeissa ja pakkasessa on aina pitkään säilyviä ruoka-aineita, ei rahaa kulu sen enempää kuin ennenkään.
Tuorekala on tietysti tölkkitonnaria ja pakastealtaan kalavalmisteita kalliimpaa, ja sitä ostan harvemmin. Tässä asiassa mieheni hemmottelee minua välillä ja hänellä onkin tapana valmistaa meille illallinen tuorekalasta n. kerran viikossa. Omassa taloudessa asuessani söin tuorekalaa käytännössä vain silloin kun söin ravintolassa - eli erittäin harvoin.
Ruoka onkin meidän perheessämme hemmottelun väline - siinä missä joku toinen saa mieheltään ruusukimpun tai korurasian yllätyslahjana, minä saan lohifilettä ja rapumoussea! ^_^
Kuvien ruoat:
1 Punajuuri-aurajuustovuokaa, juustoista kesäkurpitsa-soijarouhepataa, tofu-katkarapusalaattia ja sienipiirakkaa
2 Karpin Focaccia-leipä
3 Pizza
4 Tonnikalapyörykät
5 Kesäkurpitsa"pastaa" ratatouillella
6 Lounassalaatti lämminsavulohella ja katkaravuilla
7 Tortillarulla täytteillä (tänäänkin on muuten tällainen satsi lähdössä töihin evääksi - nnnamm!)
No nyt taas varmaan jollain lukijalla palaa käämit kun täältä pukkaa ruokajuttua... Mutta herkkucorner sopii itse asiassa oikein hyvin blogin teemaan, eikös vaan? ^_^
Ihme kyllä muutamat harvat ruoka-aiheiset postaukseni ovat olleet tosi suosittuja, ja koska olen itse niin innoissani ruoanlaitosta sitten ruokavalion muutoksen, niin on kiva jakaa tällaisia herkkupaloja. Ajattelin, että voisin silloin tällöin julkaista vähähiilihydraattisten herkkujen corneria. :) Ruokavastaiset lukijat voivat varmaan kuitenkin helposti skipata nämä harvat postaukset?
Eilen tein aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja vähähiilihydraattiseen malliin ilman viljaa ja sokeria. (Inhoan muuten tuota mediatrendikästä "karppi"-termiä kun sitä nyt hoetaan joka puolella, mutta otsikossa se oli lyhempi käyttää kuin 'vähähiilihydraattinen'....) Rrrrakastan pannukakkuja! Normaali aamupalani on kuitenkin joko munakasta tai kreikkalaista jogurttia vadelmilla, mutta eilen halusin hemmotella itseäni tällä makealla herkulla.
Resepti jälleen kerran karppaus.infon sivuilta, mutta tuunattuna.
Vatkaa munat. Lisää sulatettu voi ja yhdistetyt mantelijauho, psyllium ja leivinjauho. Lisää kerma ja vatkaa suola ja makeutusaine (itse käytin n. ruokalusikallisen erytritolia) lopuksi taikinaan. (En tiedä miksi nuo lisätään vasta lopussa eikä sekoiteta muihin kuiviin aineisiin mutta noudatin alkuperäisen reseptin ohjetta.....)
Anna taikinan turvota hetki ja paista lettuset voissa keskilämmöllä.
Amerikkalaiset pannukakut kuuluu mielestäni ehdottomasti nauttia siirapin kanssa, ja itse käytän alhaisen glykeemisen indeksin omaavaa agave-siirappia jota olen tilannut iHerbistä. Kaneliversio on lettujen kanssa aivan erityisen om-nom!
Koostumus ei yhtään häviä vehnäjauhopannareille. :) Yllätyn joka kerta miten vaivattomasti perinteiset viljaleipomukset syntyvät viljattominakin.
Ihan joka viikko en tällaista kaloripommiaamiaista söisi mutta välillä ihmisen täytyy saada pannaria! :)
P.S. Yritän skarpata kuvankäsittelylaiskuuteni kanssa ja saada ne huulipunakuvat julkaisukuntoon huomiselle... Kuten Face-Off-jutun kommenteissa tuli mainittua, olen hurjan kyllästynyt käsittelemään omia meikkikuviani.... :/
Älkää nyt hermostuko, tänään on vielä tulossa "oikeakin" postaus kosmetiikka-aiheella! :) Tiedän että monet teistä eivät kestä näitä karppijuttuja. ^_^
Mutta tämä hämmästyttävä resepti on vain pakko jakaa! Maistuu todennäköisesti ei-karpillekin. Jos mielesi tekee pullaa etkä suoranaisesti jaksa ihan leipomaan lähteä, niin tämä pullatus valmistuu mikrossa ja ilman hiivaa - kahdessa minuutissa! :)
Tämä annos katosi äsken kitusiini. :) Yleensä en syö makeaa aamupalaksi mutta laskiaissunnuntaina se sallittakoon...! ^_^
Tällaisilla raaka-aineilla valmistuvat karppilaskiaispullat. Paitsi että kuvastahan puuttuu näköjään voi, kananmuna ja makeutusaine. Marjahillon voi toki valmistaa myös perinteisemmin mansikoista tai mistä tahansa marjoista.
Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan on seuraavanlainen (alkuperäisohje by jinkula / karppaus.info):
(2 keskikokoista pullaa)
2-3 rkl sulaa voita (minä käytin 2 rkl)
2 rkl soijajauhoa
2 rkl mantelijauhoa
1/4 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa
1 tl makeutusjauhetta (minä käytän erytritolia)
muutama tippa vanilja-aromia (ei pakollinen)
1 kananmuna
Sulata voi mikrossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voin joukkoon. Lisää kananmuna ja vanilja-aromi. Kaada taikina kahvikuppiin tai murokulhoon ja laita mikroon minuutiksi täydellä teholla. Mikrosta riippuen aika voi olla 1- 1,5 minuuttia. Jos haluat kaksi pienempää pullaa, jaa taikina kahteen pienempään kahvikuppiin (kuten minä tein).
Mikrosta tullessa "pulla" näyttää tältä - eli siis varsin epämääräiseltä. :) Mutta älkää antako ulkonäön hämätä, maku on erittäin hyvä ja rakenne kuin oikean pullan! :)
Kumoa pulla lautaselle.
Anna jäähtyä tovi ja halkaise. Ja pullaltahan se näyttää!
Soseuta marjat ja makeuta hillo stevialla, erytritolilla, sokerilla tai mikä nyt sattuu ruokavalioosi sopimaan. :) Minä käytän erytritolia (myydään Suomessa nimellä Sukrin) joka näyttää ihan sokerilta - mutta ei ole sitä. Loistavaa karppileivonnassa.
Sitten vain hillo pullan väliin (minä koverran aina reiän pullan keskelle ettei hillo pursua haukatessa :D) ja kermavaahdot päälle.
Minuuttipullasi on valmis nautittavaksi! Herkkua on, uskokaa pois! :)
Ohje pohjautuu monille karpeille tuttuun legendaariseen "minuuttisämpylän" reseptiin.
