Tänään kokkaillaan pastanhimoisille vähähiilihydraattinen tagliatelle-korvike.
En tiedä kuka reseptin on alun perin luonut mutta se on pyörinyt monissa vhh-blogeissa. Ei voi muuta todeta kuin että kyllä hiilihydraattien rajoittaminen saa ihmisistä esiin aivan mielettömän kekseliäitä ruoanlaittajia..!
Nam. Nam. Nam!!
Resepti on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:
Vatkaa Philadelphia-juusto ja kananmunat sekaisin. Lisää psyllium. (Monelle mystinen psylliumjauhe on erään ratamolajin kasvin jauhettuja siemeniä. Se on erittäin kuitupitoista eikä siinä käsittääkseni ole juuri lainkaan imeytyvää hiilihydraattia.) Psyllium on tämän pastareseptin a ja o - se saa munaPhiladelphia-sekoituksen turpoamaan paksuksi taikinaksi.
Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia ja nostele se sitten uunipellille öljytylle leivinpaperille. Aseta päälle toinen öljytty leivinpaperi ja kaulitse & taputtele taikina ohueksi levyksi niin että se peittää koko pellin. Mitä ohuemmaksi levyn saat, sitä parempi. (Sitä ohuempaa pastanauhaa saat.)
Paista taikinaa 150-asteisessa uunissa n. runsas 10 minuuttia. Pastalevyn ei kuulu ruskistua tai rapeutua. Oma pastani jää ruskeaksi käyttämäni psyllium-merkin ansiosta, Now Foodsin psyllium on väriltään tummempaa kuin esimerkiksi Farinan. (Hiidenuhman blogissa kuvia vaaleasta versiosta.)
Poista päällimmäinen leivinpaperi ja anna pastalevyn jäähtyä. Leikkaa mahdolliset paksuiksi jääneet reunat pois (itse pilkon ne ja käytän myöhemmin "makaronina" :)). Rullaa levy tiukaksi pötköksi ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja.
Tagliatellesi on valmista! :) Pastaa ei enää keitetä vaan se on valmis nautittavaksi. Pasta lämpenee kun kaadat päälle kuuman kastikkeen, mutta jos sen haluaa vielä erikseen lämmittää niin pastan voi käyttää nopeasti mikrossa tai keskilämpöisellä paistinpannulla öljyssä. Itse käytän pastan useimmiten mikrossa eikä koostumus ole kärsinyt mitenkään.
Olen päässyt eroon järjettömästä pasta-addiktiostani ja varaan tämän herkun nautiskelun vain erityishetkiin ettei hallitsematon pastanhimo enää vain palaa. Kuten kukkakaalitortillat vs. vehnätortillat, myös vhh-pasta on viljaversiotaan runsaasti täyttävämpi ja sitä tarvitsee paljon vähemmän tullakseen kylläiseksi. Luonnollisestikin kastike on se joka lopulta tekee pasta-aterian! :)
Valmiskastikkeet taakse jättäneenä tämä nopea tomaattikastike on nyt suosikkini:
Nakkaan aineita silmämääräisesti, mutta viimeksi laitoin yhden hengen annokseen yhden pienen sipulin, 1 dl tomaattmurskaa, yhden tomaatin, 2 rkl punaista pestoa, n. ruokalusikallisen yrttiseosta ja teelusikallisen Philadelphiaa (aivan viimeisenä kun kastike on jo muuten muhinut valmiiksi).
Nakkasin päälle vielä loimulohipaloja proteiiniksi, ja tietysti raastettua parmesaania. :)
* * *
Induktiokuulumiset: huvittavaa kyllä, kun maanantain ravintopostauksessa päivittelin sitä etten ollut saavuttanut ketoosia, veti Keto-tikku punaiselle jo seuraavana iltana. Ja sen jälkeen se onkin näyttänyt punaista joka päivä. Maitotuotteita en ole käyttänyt viime sunnuntain jälkeen.
Ja niille liikunnan jaksamisestani kiinnostuneille - eilen tein tunnin mittaisen raskaan lumikenkäkävelyn upottavassa hangessa ilman minkäänlaista uupumusta. Olin "olosuhteiden pakosta" ehtinyt syödä päivän aikana vain tuon kuvassa näkyvän munalettuannoksen. En mitään muuta. Ruokailusta oli kävelyn aikaan kulunut melkein viisi tuntia. En suosittele tällaista ruoka-liikunta -kuviota kenellekään (eilinen oli kiireen sanelema poikkeustapaus), mutta pointtina kertomuksessa se, että ainakaan minun kohdallani vähähiilihydraattinen ruokailu ei verota jaksamista liikuntaharrastuksissa. :)
Okei, olet onnistunut luopumaan perunasta, pastasta ja riisistä. Karkkipussitkin kierrät kiltisti kaukaa kaupassa.
Mutta leipä. Sen himosta et tunnu pääsevän. Huomaat aamu toisensa jälkeen kaipaavasi tuttua sämpylää jolle voisit kasata kinkkua, juustoa ja tomaattia. Munakkaat, jogurttipöperöt ja leikkelelautaset eivät vain tunnu korvaavan Vanhaa Kunnon Leipäalustaa jolla kuljettaa ne leikkeleet suuhun.
Ei hätää. Leivot itsellesi vähähiilihydraattisen leivän nopeammin kuin kahvi ehtii tippua valmiiksi.
(Täytteenä uudet kalaleikkeet joihin sorruin kaupassa, vaikka välttelen eineksiä....)
Nopein kaikista on Minuuttisämpylä, jonka valmistuminen mikrossa epäilyttävästä alkuliman näköisestä mönjästä (Mr. Karkkipäivän sanoin) on minulle joka kerta yhtä suuri ihme ja ilostus.
Minuuttisämpylän ohjetta käytin myös karppilaskiaispullissa. :)
Sulata voi ja sekoita muut aineet joukkoon. Kyllä, mönjä näyttää kaikkea muuta kuin leipätaikinalta. Kaada seos sopivan kokoiseen pieneen astiaan, esimerkiksi pieneen murokulhoon tai kahvikuppiin. Tönäise kippo mikroon ja lämmitä täydellä teholla yksi minuutti. Ja kas, ulos tulee kypsynyt sämpylä!
Anna leipäsen jäähtyä ja kuivua hetki ja kumoa se sitten lautaselle. Mikään maailman kaunein sämpylä tämä ei ole, mutta maku on oikein hyvä ja hämmentävän leipämäinen sämpylän kuivuttua.
Toinen vaihtoehto on kaikkien karppaajien tuntema klassikko eli Mantelileipä. Tämä teeleivän tyyliin valmistettava Ihan Oikean Sämpylän näköinen herkku valmistuu 15 minuutissa.
Yksinkertaisin ohje sisältää vain kananmunaa, mantelijauhoa, juustoraastetta ja leivinjauhetta, mutta itse tykkään enemmän tästä versiosta (n. 5 sämpylää):
Sekoita yhteen kananmunat ja maitorahka. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita yhteen munarahka, kuivat aineet ja juustoraaste. Lisää maun mukaan porkkanaraastetta. Anna turvota hetki jos käytit psylliumia (ei välttämätön ainesosa). Itse lisään hieman soijamaitoa jos taikina turpoaa liian paksuksi. Muodosta taikinasta "kasoja" pellille. Paista 225 asteessa vajaa 10 minuuttia.
On hyvvee! :) Maku on miedompi kuin viljasämpylässä ja koostumus hieman kosteampi, mutta etenkin paahdettuna tätä leipää ei vehnäversiosta erota. Juustoraasteen voi luonnollisestikin jättää pois jos haluaa "kuivemman" leivän, mutta juuston tilavuus vähentää sämpyläkappaleen hh-pitoisuutta.
Kahden viikon induktiojaksoni olisi nyt sitten tullut päätökseen. Vai onko..?
Hommattuani tuoreen purkin Ketostixeja vahvistui, että en päässyt näillä pöperöillä ketoosiin. Edellisellä induktiolla ketoosin saavuttaminen oli helppoa. Aloin miettiä, mitä oikein tein tällä kertaa eri lailla. Vastaus on luullakseni maitotuotteissa. Ensimmäisellä kerralla rajoitin maitotuotteet yhteen ruokalusikalliseen maitoa (teehen) päivässä, nyt olen syönyt kreikkalaista jogurttia ja maitorahkaa - vaikkakaan en päivittäin. Ja muutamia cafe lattejakin on tullut hörpättyä....
Reaktio on tyypillistä meikäläistä; ärsyynnyin tästä "heikkoudestani" olla muka kykenemättä vastustamaan rakasta krekujogurttiani niin, että päätin jatkaa induktiojaksoa vielä yhdellä viikolla - täysin maidottomana.
Siikamurekeburger pestolla voidellulla minuuttisämpyläpohjalla, paistettuja tofukuutioita ja uunikasviksia.
Lisäksi minua häiritsee ihan pikkuisen tuo Atkins-patukoiden hiipiminen viikottaiseksi snackiksi... No okei, siitähän se tietysti johtuu kun tilasin niitä iHerbistä laatikkokaupalla ja nyt ne oikein kerjää tulla syödyiksi. ^_^ (Ennen hain Atkins-patukan ehkä kerran kuussa työpaikan lähikaupasta, kotona mulla ei ollut niitä koskaan.)
Jos lukijoiden joukossa on keto-vhh:laisia, niin olisi kiinnostavaa kuulla miten teillä maitotuotteet on vaikuttaneet ketoosiin. Osaako joku sanoa, mikä maitotuotteissa mahdollisesti jarruttaa ketoosia jos niiden sisältämät hiilihydraatit kuitenkin mahtuvat päivän 20 grammaan...?
Lopuksi: halukkuutenne adoptoida Revlonin Brazen yllätti minut täysin, enpä arvannut että neljän dollarin yksinkertainen luomiväripaletti saisi aikaan noin paljon kiinnostusta yhden päivän aikana. ^_^
Random.org arpoi tällä kertaa voittajaksi nimimerkin orkidea. Vauva odottaa innolla pääsyään parempaan sijaiskotiin. :)
No esimerkiksi kookosinkiväärikalaa! :) Pakasteseitistä valmistuu juustolla, kermalla ja kasviksilla höystettynä älyttömän näppärästi "äitien tekemän" näköistä ruokaa. (Tämä siis sellaisen kokkaus-uusavuttoman ihmisen suusta, jolle kuvan simppeli annos vielä 2 vuotta sitten näytti suunnilleen talouskoulun paperit vaativalta taidonnäytteeltä! ^_^)
Perussettiini kuuluu laittaa seitin seuraksi freesattua sipulia, tuoretta tomaattia ja pippuria ja kuorruttaa hoito juustoraasteella ja tilkalla kermaa ja tarjoilla höyrytetyn kukkakaalin kera. (Kun kermaan sotkee vielä vähän sinappia niin aijjai.... Slurps!) Kalan kylkeenhän sopii oikeastaan mikä tahansa kasvis, makua saa sitruunamehulla ja niillä kalorinlaskijan vihollisilla eli juustolla ja kermalla. :D Tämän reseptin löysin Hidasta Elämää -blogista. Lisukkeena tarjosin höyrytettyä pinaattia (lisätty vuokaan jälkikäteen, ei ollut uunissa).
Suikaloi kiinankaali ja sipuli ja silppua inkivääri. Freesaa ainekset pannulla voissa. Levitä seos vuoan pohjalle ja asettele päälle pilkottu seiti (tai valmiit palat jos ostit paloina). Kaada päälle sitruunamehu ja sirottele pinnalle silputtu valkosipuli, chili ja suola. Lisää lopuksi kookosmaito ja ripottele päälle juustoraastetta jos siltä tuntuu.
...tai ehkäpä kokeilet supertäyttäviä, viljattomia tortilloja..?
Nämä maukkaat pötkylät menevät kuin kuumille kiville myös ei-karppaaville tarjottuna. ^_^
Näistä aineista valmistuu vehnätortillan vähähiilihydraattinen haastaja. Kukkakaali on kyllä mieletön aine, se taipuu moneksi!
(reseptistä tulee n. 6 tortillalettua)
Raasta kukkakaali ja sekoita raaste, munat ja juusto kulhossa "taikinaksi".
Muodosta mössöstä ohuita tortillalettuja uunipellille. Kaksi saa mahtumaan kerralla aika hyvin. Laita pellille kaksi leivinpaperia.
Paista lettuja uunissa 225 asteessa 10 minuuttia, ja käännä ne sitten heilauttamalla päällimmäinen leivinpaperi ylösalaisin. (Ei ole välttämätöntä, ovat kypsiä ilman kääntöäkin mutta näin saa kummallekin puolelle kauniin paistopinnan.)
Valmiit lettuset.
Ja sitten ei kun täyttämään tortillat suosikkitäytteilläsi!
Me teemme miehen kanssa aina itse guacamolen ja sen lisäksi vakiotäytteisiin kuuluvat lohisuikaleet, jääsalaatti, yrttimarinoidut herkkusienet, pehmeäksi paistettu sipuli ja silputtu kurkku, tomaatti ja paprika. Karppitortillaletut ovat huomattavasti perinteisiä tortilloja täyttävämpiä ja itse jaksan syödä vain yhden kerrallaan, miehenikin vain puolitoista. :)
* * *
Loppuun vielä ateriataulukot.
En ole enää edellisen induktion jälkeen laskenut syömiäni hiilareita tai muitakaan arvoja, mutta aloin nyt taas tiistaista lähtien syöttää aterioitani Kiloklubiin jotta saisitte jotain käsitystä siitä miten makroravinteet induktioruokavaliolla jakautuvat. Tiistain lukemat: hiilihydraattia 11,3g, rasvaa 111,7g ja proteiinia 82,7g. Keskiviikko: hiilihydraattia 14,2g, rasvaa 142g, proteiinia 96g.
Ketostixini eivät sitten toimineetkaan, vaikka parasta ennen -päiväys on lokakuu 2013. Olin unohtanut, että pakkauksen avattua tikut pitää käyttää 6 kk:n sisällä. Ja minun pakkaukseni on avattu kesällä 2011... Täytynee ostaa uusia. Ketoosin mittaaminen Ketostixeillä ei siis ole millään lailla välttämätöntä, useimmat käyttävät tikkuja lähinnä uteliaisuudesta tai laihdutukseen pyrkivät kannustimena.
Jotenkin koen, että en mahdollisesti ole ketoosissa vaikka induktiota on takana jo 10 päivää. Päättelen tämän välipalojen tarpeesta. Ketoosissa kolme ateriaa päivässä riittää useimmiten vallan mainiosti, mutta nyt ruokahaluni on selvästi runsaampi. Enkä sano etteikö se olisi ok. :) Välipalojen tarve voi johtua lisääntyneestä energian tarpeestakin, kun keho yrittää totutella melkein 4 kk:n tauon jälkeen intensiiviseen liikuntaan. Ketoosia tai ei (se ei ole minulle itsetarkoitus), induktio on hyvä tapa nollata rönsyilemään päässeet ruokailutottumukset ja palata hyvää oloa tuottavaan ravitsemukselliseen tilaan. :)
Katsotaanpa sitten viikon ateriat torstailta lauantaille. Annan myös muutaman vinkin helppoihin ja maukkaisiin pääruokiin jotka ovat myös varsin ns. opiskelijaystävällisiä. :)
Perjantain aamiaismunakkaan kyljessä itsetehtyä piimäjuustoa, jäävuorisalaattia, kurkkua ja retiisiä.
Kasvikset ovat suuressa roolissa vhh-ruokailussa, mutta tuoreena myös suhteellisen kalliita. Jos budjettisi sallii, osta mieluusti tuoretta, mutta muutoin ystäväsi on kaupan pakasteallas. Itse pidän pakkaseni aina täynnä ruusukaalia, pinaattia, parsakaalia ja kukkakaalia. Parsa/kukkakaali/porkkanamixejä saa kilon pakkauksissa erittäin edullisesti Rainbow'lta ja Euroshopperilta.
Pakastealtaasta löytyy myös kiireeseen tai vaikka työpaikan lounaaksi sopivia kalamurekepihvejä. Pakasteet ovat vähemmän jatkokäsiteltyjä kuin ei-pakastetut einekset, joten käytän näitä ihan hyvällä omallatunnolla. Lisäksi ne ovat suhteellisen edullisia. Jos edellisen päivän illallisesta ei ole jäänyt mitään lounaaksi, on aamulla ennen töihin lähtöä kätevää ja nopeaa paistaa pari kalapihviä ja keittää pakastevihanneksia evääksi. Vie alle 15 minuuttia, testattu on lukemattomat kerrat! ^_^ Ja kermaviilipurkki mukaan, sinappia ja pippuria lisäämällä siitä saa maailman nopeimman ateriakastikkeen! :)
Yksi suosikkiresepteistäni; samettinen kukkakaalisosekeitto katkaravuilla.
Sulata katkaravut. Freesaa silputtu sipuli pannussa. Keitä tai höyrytä kukkakaalit pehmeiksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä (höyryttäessä jäävät maukkaammiksi, olen hiljattain hurahtanut höyryttämiseen ^_^). Kaada osa vedestä pois ettei keitto jää litkuksi, itse jätän ehkä pari desiä. Lisää Koskenlaskija-juusto ja sipuli ja soseuta sauvasekoittimella tai yleiskoneessa. Joku saattaisi tykätä lisätä nokareen voita tai kermaa, itse en niin tee. Mausta valkopippurilla ja ripauksella suolaa.
Annostele keitto lautaselle ja lisää päälle sulaneet katkaravut ja ropsaus timjamia (jos tykkäät timjamista). Kevyt mutta yllättävän täyttävä ateria - ja niin namia!!
Keiton kuva täältä.
Kasvissosekeitot ovat yksi helpoiten syntyvistä aterioista, ja proteiinia niihin voi lisätä vaikkapa katkarapujen, grillatun tofun tai rapeiden pekonihiutaleiden muodossa. Tai improvisoida, kuten minä tein eilen - pilkoin lohipyöryköitä pieniksi paloiksi, paistoin pannulla rapeiksi ja lisäsin kukkakaalisoseen joukkoon! Neutraalin kukkakaalin kylkeen sopii melkein mikä tahansa! Myös pilkottu, keitetty kananmuna menisi varmasti seassa onnistuneesti.
Toinen vinkkini liityy myös kasviksiin ja aterioiden "tuunaamiseen" salaattivihanneksilla. Esimerkiksi munakas, vaikka runsasenerginen onkin, tuntuu ja näyttää lautasella yksinään vähän köyhältä ja voi johtaa kiusaukseen täydentää annosta vaikkapa voileivällä. Aivomme käsittelevät nälkää myös visuaalisesti, ja täyttämällä lautasen kasviksilla (suosi vihreää induktiovaiheessa) muuttuu munakas yhtäkkiä täydeksi ateriaksi. Vihannesten pilkkominen ja pureskelu vie myös hitusen kauemmin kuin pelkän munakkaan hotkaisu, ja tälläkin tavalla ateria muuttuu pidemmäksi ja tuntuu "kokonaisemmalta".
Samoin voi menetellä minkä tahansa aterian kanssa. Esim. juustolautanen, kylmäsavulohiviipaleet tai tonnikalamantelileipä muuttuvat välipalasta pääateriaksi kun heität kylkeen perussalaatin vihreistä lehdistä, kurkusta ja tomaatista (korvaa tomaatti vaikka vihreällä paprikalla induktioviikoilla). Salaattiin saa makua ja helppoa ruokaisuutta paahdetuilla siemenillä, ja oliiviöljy viimeistelee jokaisen vihreän annoksen.
Kuulostaa hölmön yksinkertaiselta vinkiltä, mutta se toimii! Salaatti ei niukkaenergisenä vie yksinään kenenkään nälkää, mutta sen visuaalinen merkitys aterian koostamisessa on yhtä tärkeä kuin sen ravintoarvo.
Raikas aamiaisvaihtoehto munakkaalle. Jogurttiseoksiin saa lisättyä proteiinia soijarouheella tai heraproteiinijauheella. Omassa peruscocktailissani rasva tulee kreikkalaisesta jogurtista ja proteiini & rakenne rahkasta ja raejuustosta.
Induktiovaiheessa maitoon tehdyn jogurtin hiilihydraatit saattavat kuitenkin olla liikaa. Vähähiilihydraattisemman vaihtoehdon tarjoaa maustamaton soijajogurtti, mutta se on myös vähärasvaista. Soijajogurtin niukkarasvaisuutta voi kompensoida sekoittamalla joukkoon vaikka kookosöljyä.
Lisää edullisia ja helppoja ateriavinkkejä ensi viikolla! :) Tänä iltana pääsen myös kotiinpalatessa tarkastelemaan ketoosin tilaa Ketostix-tikuilla, ja voin niiden kertoman perusteella muokata ruokailujeni koostumusta.
Kuten oli aiemmin puhetta, tammikuu on Karkkipäivässä ravintokuu. (Mutta älkää aihetta kammoksuvat peljästykö, ruokapostauksia tulee muutama viikossa eivätkä ne syrjäytä kosmetiikkapostauksia.)
Moni teistä on toivonut juttua ruokavaliostani ja tarkempaa selostusta siitä mitä itse asiassa syön. Etenkin induktio-vaiheen syömiseen liittyvät vinkit tuntuvat kiinnostavan.
Aamupala tänään.
Yhden jutun teen nyt heti alkuun selväksi. Olen valinnut syödä vähähiilihydraattisesti, koska se toimii minulla. Mutta en ole mikään karppaukseen hurahtanut, kaikille leivättömyyden ja perunattomuuden ihmemaasta vouhottava ruokasaarnaaja. En sano teille, että kaikkien kannattaisi syödä näin. Olen vain iloinen, että löysin ruokavalion josta minulle tulee hyvä olo niin mieleen kuin kehoon.
Koska monet mieltävät karppauksen pelkäksi painonpudotusohjelmaksi, haluan korostaa, että en yritä laihduttaa. Olen aina ollut normaalipainoinen ja hoikka. Kun siirryin nykyiseen ruokavaliooni kesällä 2011, painoni tippui n. 2-3 kiloa, josta suurin osa taisi olla nestepöhöä. Tämän jälkeen painoni on pysynyt välillä 49-50 kg siitä suuremmin heilahtelematta. Eli karppaus ei suinkaan tarkoita sitä, että paino jatkaa putoamistaan kuukausi kuukaudelta.
En pidä termistä 'karppaus', koska se tuntuu median raiskaamalta trendi-ilmaisulta. Sanan käyttö saa myös monen asennoitumaan jo valmiiksi negatiivisesti. Pidän enemmän nimistä 'vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio'. Koska karppaus kuitenkin on lyhyempi sana, käytän välillä teksteissä myös sitä.
Vatsa turvoksissa jouluviikon ruokailun jäljiltä, 31.12.2012
Miksi karppaan?
Vastaan kysymykseen kertomalla, mitkä asiat olivat pielessä.
1. Ruokavalioni oli järkyttävän yksipuolinen enkä osannut laittaa muuta ruokaa kuin eineksiä ja keittää pastaa ja riisiä.
2. Vatsani oli käytännössä aina turvoksissa, ja minulla jatkuvasti raskas olo ja mielettömiä ilmavaivoja.
3. Voimallisiin nälkäkohtauksiin liittyvät, verensokerin heittelyn aikaansaamat päänsäryt ja heikotukset olivat päivittäisiä seuralaisiani
Turvotusta ei pidä sekoittaa rasvakertymiin. Vatsasi voi siis näyttää potkupallolta ja tuntua pinkeältä, vaikka rasvaprosenttisi olisi pohjalukemissa.
Tilanne ruokavaliomuutoksen jälkeen:
1. Syön monipuolisesti ja valmistan lähes kaiken ruoan itse kastikkeista kasvispihveihin.
2. Vatsani on litteä, olo on kevyt eivätkä kaasut jyllää suolistossa.
3. Nälän tunne on erilainen ja tulee hitaasti ilman heikotusta, nälän tuntiessani minulla on aikaa valmistaa ruokaa vaikka kaksi tuntia ilman näännyttävää "pakkosaadaruokaaNYTHETI!" -tunnetta
Vatsa tänä aamuna, 3.1.2013, induktion kolmas päivä
En ihannoi rasvan suurkulutusta, mikä sekin usein yhdistetään karppaukseen, mutta olen huomannut että nautin enemmän rasvaisista herkuista kuten kreikkalaisesta jogurtista ja juustoista kuin sokeri- tai tärkkelyspitoisista ruoista. Ehkä juuri siksikin nykyinen ruokavalioni tuntuu niin paljon tyydyttävämmältä kuin entinen. "Entisen elämän" sipsi- ja pullamässäyksestä tuli aina huono omatunto ja vähänkään tiheämpi herkuttelu näkyi heti vyötäröllä, mutta nyt kermainen jogurttiannos ja kookosjauhoon leivottu muffinssi voivat kuulua aterioihini vaikka päivittäin ilman että housut alkavat yhtään kiristää. :)
En osaa mitenkään hienosti tai asiantuntevasti selittää vähähiilihydraattisen ruokavalion aikaansaamia muutoksia elimistössä, mutta yritän tiivistää pienen tärkeän pätkän. Elimistön aineenvaihdunnalla on kaksi tilaa, joko rasvaan (lipideihin) tai hiilihydraatteihin (glukoosiin) perustuva. Karppauksessa tähdätään rasva-aineenvaihduntaan, jolloin elimistö käyttää energialähteenä pääsääntöisesti kehon omia rasvavarastoja.
Kun hiilihydraattiaineenvaihduntainen ihminen syö runsaasti rasvaista ruokaa, hän lihoo. Minun aineenvaihduntani oli matkan aikana vaihtunut takaisin hiilihydraattipohjaiseksi, mutta jatkoin silti tuttujen kermamunakkaiden ja täysrasvajogurttieni syömistä. Tämän seurauksena reiteni kuljettivat kotiin nohevat tuliaiset lisäsenttien muodossa ja vanhat farkut yllättivät ahtaudellaan.
Siksi uusi vuoteni alkaa nyt induktiolla; vaiheella, jonka kävin läpi kesällä 2011 aloittaessani karppauksen. Induktio on tri Robert Atkinsin käyttämä termi, jolla tarkoitetaan erittäin niukkahiilihydraattista, tiukasti rajattua ruokavaliota. Vuorokauden aikana nautitut hiilihydraatit pidetään n. 20 gramman tuntumassa tai alla. Tällä keinolla elimistö ikäänkuin "pakotetaan" siirtymään rasva-aineenvaihduntaan. Tätä tilaa kutsutaan ketoosiksi.
Alla kahden ensimmäisen induktiopäiväni ateriat. Ateriakokoni on yksi normaalikokoinen lautasellinen, pääaterioilla täysi ja muilla aterioilla vajaa. En noudata kirjaimellisesti Atkinsin induktiota jossa mm. maitotuotteet, pähkinät ja porkkana ovat kiellettyjen listalla. Syön tosin näitä ruoka-aineita vähemmän kuin normaalisti.
Tänään olen syönyt munakas-aamiaiseni lisäksi sinihomejuustolla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä maustetun tonnikalasalaatin, ja illalliseksi teen varmaankin katkarapusalaatin halloum-juustolla. Hyvin salaattivoittoisesti mennään! :)
Koostan induktioruokailuni näin: joka aterialla (vihreitä) vihanneksia ja joku proteiinin lähde. Käytännössä jäävuorisalaattia (suosikkini rapeutensa ja riittoisuutensa vuoksi), parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, kalaa, katkarapuja, kananmunaa, sieniä ja erilaisia juustoja. Lihansyöjillä on helpompaa! :) Näiden lisäksi pieniä määriä pähkinöitä ja värikkäitä vihanneksia kuten tomaattia, porkkanaa ja paprikaa.
Edellisen induktiovaiheeni aikana söin myös joinain aamuina mantelileipää ja minuuttisämpylää. Aamiaisesimerkkejä; juustoinen sipulimunakas, leikkelelautanen (juustoa, kylmäsavulohta, salaattia), tonnikalavoileipä (mantelileivällä) ja täysrasvajogurtti-raejuustosekoitus vadelmilla ja kookoshiutaleilla (maitotuotteet ja marjat voivat jarruttaa ketoosia osalla). Lihansyöjien aamiaisvaihtoehdot täydentyvät vielä pekonilla, täyslihanakeilla, kinkkuleikkeleillä jne.
Kyllä, induktioviikkojen ateriat voivat tuntua tylsiltä ja yksipuolisilta, etenkin jos on vasta aloittamassa kokeiluja vähähiilihydraattisella tiellä, mutta salaattilautastensa kanssa kärvistelijöille sanon tämän: vaihe on vain kaksi viikkoa*. Kun sen jaksaa, niin normaali-vhh-aterioiden koostaminen tuntuu ihan naurettavan helpolta! ^_^
*) Ellet ole voimakkaasti ylipainoinen ja siirtynyt vhh:lle laihdutusmielessä, silloin induktiota voi jatkaa pidempään.
Kohti kevyttä oloa ja päälle sujahtavia farkkuja, siis! :)
Useampikin teistä kaipaili postausta joulun vähähiilihydraattisista herkuista, ja tässä tulee nyt perinteisin: piparkakut. Näissä pipareissa ei ole siirappia, vehnäjauhoa tai sokeria.
Reseptini olen läytänyt Karppaus.infosta (kuinkas muuten..! :)) ja muokannut siitä sitten mieleiseni. Tänä jouluna tein taikinasta myös toisen version.
Versio 1 itsetehdyllä taateli"siirapilla":
Kiehauta taatelit pehmeiksi kattilassa ja soseuta siivilän läpi. Lisää piparkakkumausteet ja stevia ja keitä vielä muutama minuutti. Ota liedeltä ja jäähdytä.
Sekoita mantelijauhot, spelttijauho, vehnäleseet ja sooda.
Lisää taateliseokseen käsin vispaten pehmeäksi sulatettu voi ja kananmuna. Lisää lopuksi jauhoseos puuharukalla sekoittaen. Lisää hieman jauhoja jos taikina ei meinaa alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina yöksi jääkaappiin tekeytymään.
VHH-piparitaikina on perinteistä taikinaa tahmeampi, ja se kannattaa kaulita leivinpaperien välissä.
Itse teen niin, että jätän piparit suoraan sille leivinpaperille jonka päällä taikinan kaulitsin, sillä piparit menevät siirrellessä helposti rikki.
Lämmitä uuni 180 asteeseen ja paista keksejä n. 7-9 minuuttia. Ohuemmat piparit paistuvat rapeiksi mutta paksummat jäävät pehmeiksi. Pehmeät piparit laitan lopuksi vielä uudelleen uuniin ja paistan n. 70 asteessa tunnin. Tuloksena perinteisen rapeita piparkakkuja!
.
Versio 2 (hieman vähähiilihydraattisempi):
Muuten sama homma kuin versiossa 1, mutta taatelisose on korvattu agave-siirapilla (alhaisen GI:n omaava, agave-kasvista saatu nektari) ja speltin & leseiden sijaan käytetty soijajauhoja, mikä vähentää taikinan hh-pitoisuutta. Tein myös niin, että vatkasin pehmeän voin ja ruokalusikallisen erytritolia vaahdoksi, mutta en usko että sillä välttämättä on rakenteen kannalta hurjasti väliä.
Epäilin ettei tällä reseptillä tulisi yhtä "oikean" tuntuisia, rapeita pipareita, mutta tulipas vain! Vaikuttivat vain palavan herkemmin kuin spelttikeksit (lyhensin paistoajan viiteen minuuttiin) ja jäivät pehmeämmiksi, ja näin ollen vaativat pidemmän jälkipaistoajan (50 astetta, runsas tunti). Tuloksena ihan perinteisen piparin näköisiä, tuntuisia ja makuisia keksejä. Äitikin tykkäsi! ^_^
.
Näiden rapsakoiden herkkujen myötä haluan toivottaa teille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!
Näin alkuun: minä en itse asiassa ole mikään suklaa- tai välipalapatukoiden ystävä. Ainoa makeinen, jota olen vhh-ruokavalioon siirryttyäni syönyt, on yli 70-prosenttinen tumma suklaa, eikä sitäkään tee kovin usein mieli koska makean mieliteot yleisesti katoavat karpatessa.
Töissä kuitenkin aloin silloin tällöin ostaa välipalaksi Atkins-patukan, ja huomasin tykästyväni niihin kovasti. Ne eivät ole niin makeita ja suklaisia kuin suklaapatukat, mutta osa niistä (etenkin Endulge-linjan patukat) käyvät ihan karkista. Totuuden nimissä en oikein näe pointtia siinä, että karppaaja jatkuvasti söisi tällaisia korvikepatukoita (kun vhh:ssa nimenomaan on tarkoitus päästä eroon makeannälästä ja karkkiherkuttelusta), mutta satunnaiseen käyttöön nämä ovat loistavia. Esimerkiksi pitkillä lennoilla (on tullut todellakin tarpeen tälläkin reissulla) tai sitten juhlahetkinä, jos haluaa suoda itselleen makeisen joka ei pilaa ruokavaliota.
Kuten nimi Atkins jo monelle varmasti kertoo, nämä patukat on kehitetty nimenomaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattaville, eikä niitä ole makeutettu sokerilla. Ne ovat muutenkin rakennettu mahdollisimman vähähiilihydraattisella periaatteella, ja esimerkiksi riisimurot on korvattu soijamuruilla. Patukoissa on keskimäärin 3 g hiilaria per patukka, omassa suosikissani tumma suklaa - appelsiinissa vain 1,9 g.
Patukkalinjoja on kolme: Advantage, Day Break ja Endulge. Advantage ja DayBreak -patukat ovat ateriankorvikkeita ja Endulge-patukat puolestaan yrittävät imitoida tavallisia suklaapatukoita (= eli ovat “karkkia“). Itse ostin eilen ihan uteliaisuuttani Endulge-“Bountyn“ testiin ja ihan Bountyltahan se maistui. Nykin lennolle ostin Peanut Fudge Granola- ja Chocolate Peanut Butter -patukat ja maistuivat kyllä mun suuhun ihan syntisen hyviltä. Näiden kanssa pitää kyllä varoa ettei jää koukkuun... vaikka ovatkin ruokavalion puitteissa sallittuja. (Itse en vain halua alkaa syöda suklaapatukan kaltaisia tuotteita harva se päivä.)
Suomessa Atkins-patukoilla on hintaa n. 2,50 e / kpl. iHerbistä saa viiden patukan pakkauksen alle viidellä eurolla. Mä tajusin tämän vasta äsken. :) Ja laitoin joulusuklaat tilaukseen! ^_^ (Mm. tuon kuvan Peanut Butter Cups -pakkauksen... slurps! “Reese's!“)
Jos iHerb on sinulle vieras, voit tutustua tämän mainion putiikin ideaan tässä postauksessa. iHerb myy myös kosmetiikkaa, ravintolisiä ja vaikka mitä.
Jos olet ensitilaaja, postikulut (4 dollaria kun paketin paino alle 1,8 kg) saa katettua koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. (Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta omasta seuraavasta iHerb-tilauksesta.)
.
Onko joku muukin tykästynyt Atkins-patukoihin..? :)
Ruoasta on tullut iso osa elämääni ja kosmetiikan ohessa rakkaimpia harrastuksiani sen jälkeen, kun puolitoista vuotta sitten muutin ruokavalioni. Jos jokin, niin hyvä ruoka piristää synkimmätkin hetket. Osa teistä ehkä muistaa tämän postauksen?
Eilen lähdin aamuisen nettisessioni jälkeen kävelylle Lissabonin Chiadon ja Bairro Alton kaupunginosiin. Lounasaikaan reittini saavutti ravintola Terran, jota suositeltiin minulle kaupungin parhaana kasvisravintolana. Kokemus oli niin positiivinen, että halusin kirjoittaa siitä teillekin. Ja samalla höpötellä hieman ruoka-asioista yleensä.
Terran lounasbuffet kustansi 12,50€ ja hintaan kuului juomat, keitto, salaatit, piirakat, lämpimät ruoat, jälkkärit... no, tietysti kaikki pöydän antimet niinkuin buffetiin kuuluu. :)
Puolet ruoasta oli karppaajalle sopimatonta kuten pastaa, riisiä, piirakoita ja leivitettyjä kasvispihvejä, mutta löysin joukosta enemmän kuin tarpeeksi herkullista syötävää.
En jaksanut mitenkään ottaa santsikierrosta tämän annoksen jälkeen. Valitsin lautaselle retiisi-mansikkasalaattia, pinaattimuhennosta, kermassa haudutettua seitania yrteillä ja punapippurilla maustettuna, uunissa haudutettua tofua ja kastanjaa ruskeassa kastikkeessa, yrttimarinoitua kurkku-porkkanasalaattia, tuoretta tomaattia ja jotain ihanaa vaaleanpunaista kastiketta. :) Kasvissosekeitto oli myöskin hyvää mutta en pysty sanomaan mistä kasviksista se oli valmistettu.
Lounaani nautin kuusen katveessa joulumusiikin soidessa. :) Mä niin tarvitsin tällaisen jouluruiskeen...! ^_^ Ravintola oli todella viihtyisä, siisti ja kotoisa. Voin suositella mitä lämpimimmin kaikille Lissaboniin matkaaville kasvissyöjille ja vegaaneille.
Terra löytyy osoitteesta Rua da Palmeira 15, Bairro Alto. Sijainti on kauempana perinteisimmistä "turistialueista", mutta sinne hankkiutuminen joko lounaalle tai illalliselle on varmasti vaivan arvoinen.
Kaikkien näiden viikkojen jälkeen voin sen pidempiä miettimättä sanoa, että kaipaan kotoa ihan eniten omaa ruokaani ja ruokailurutiiniani.
Vaikka kasvissyöjä-karppaajalle sopivan ruoan löytäminen ei mikään ihan mieletön haaste ole matkalla ollutkaan (koska aina voi halutessaan tilata salaattia ;)), niin olen kuitenkin päätynyt syömään sen verran paljon väärää ravintoa että se näkyy ja tuntuu kropassa. Vaa'alla en ole käynyt, mutta veikkaan painoni nousseen matkalla 2-3 kiloa. Ja turvotus on ilmiselvää.
Vaikka olen välttänyt "puhdasta" pastaa, leipää, riisiä, perunaa ja sokeripitoisia ruoka-aineita, olen kuitenkin syönyt jauhoa sisältäviä kasvispyöryköitä, sokeripitoisia kastikkeita, riisipitoisia tofupihvejä ja perunaa sisältäviä omelettejä. Kohteliaisuudesta olen syönyt muutaman Couchsurfing-houstin tarjoaman suklaamakeisenkin.
Nämä tilanteissaan pieniltä tuntuvat hiilihydraattihairahdukset ovat kuitenkin monta viikkoa jatkuvina muuttaneet sen, mikä vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla on yleensä pointtina; rasvaperusteinen aineenvaihdunta. Kun pitää ravintonsa hiilihydraattipitoisuuden tarpeeksi alhaisena tietyn aikaa, muuttuu elimistön aineenvaihdunta niin, että se glukoosin (hiilihydraattien) sijaan alkaa käyttää energian lähteenä elimistön omia rasvavarastoja.
Minun aineenvaihduntani on vääränlaisen ruokailun seurauksena vaihtunut takaisin glukoosipohjaiseksi, ja siksi kroppani on alkanut taas jemmata nesteitä --> aiheuttaa turvotusta ja raskasta oloa.
I'll tell you this: vaikka nautin jokaisesta matkan aikana nautitusta suupalasta pinaattipiirakkaa, simpukkapastaa tai suklaakakkua, niin en malta odottaa että pääsen taas jatkamaan normaalia ruokavaliotani. What happened on the trip, stays on the trip.
Jotkut karppauksen aloittaneet sortuvat helposti takaisin vanhoihin tapoihinsa sallittuaan itselleen muutaman hairahduksen. Jos jotain olen näiden viikkojen aikana tajunnut, niin ainakin sen, että minulle ei käy niin. Oloni on rasva-aineenvaihdunnalla niin hyvä, piirakat ja pastat eivät ole pitkässä juoksussa sen arvoisia, että haluaisin niiden tuoman makuelämyksen vuoksi palata entiseen olotilaani. Vastaavia makunautintoja pystyn luomaan kotikeittiössäni vhh-resepteilläkin.
Vähähiilihydraattinen ravinto on todellakin minulle Se Oikea Juttu ja tulee jäämään elämäntavaksi.
Ja hei - vielä yksi ravintolavinkki tähän loppuun! Söin elämäni parhaimmat tofupihvit kuvan ravintolassa: Babete Gastro Bar. Tämä pikkuinen brasilialainen baari sijaitsee ihan keskustassa lähellä Rossio-aukiota, osoitteessa Calcada do Duque 57. Tofupihvit tarjoiltiin suussasulavan sienikastikkeen ja runsaan salaatin kera, ja hintaa annoksella oli 8,50€. Jos menet Lissaboniin ja pidät kasvisruoasta, näitä on pakko maistaa! Mun on ehkä mentävä syömään tuo annos vielä uudelleen... :)
P.S. Yksi lukija kysyi eilisen postauksen kommenteissa voisinko kirjoittaa enemmänkin ruokavaliostani ja etenkin siitä kun palaan taas tiukemmalle linjalle. Minähän kyllä kirjoitan ruoasta mielelläni, mutta en halua tehdä Karkkipäivästä epämääräistä sillisalaattia jossa on joka toinen päivä joku eri aiheinen postaus.... Haluan kuitenkin pitää blogin kosmetiikkablogina tästä matkaosiosta huolimatta. Kysynkin siis teiltä mitä mieltä olette: kiinnostaisiko ruokavalioteema vaikka tammikuulle? (Vuoden alussa moni yrittää muutenkin saada syömisensä kuriin... ^_^)? Ruoka-postauksia tulisi kosmetiikkajuttujen lomassa ehkä pari viikossa.
Jokunen lukija on kysellyt minulta miten ruokavalioni noudattaminen on onnistunut matkan aikana. Kiitos ihanan kreikkalaisen keittiön runsaine kasvisruokineen, ruokavalion kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.
Harvan maan keittiöstä löytyy yhtä monipuolista kasvisruokien kirjoa. (No, Intia saattaa mahdollisesti olla poikkeus…:)) Kasvisruoat löytyvät orektika/mezedes- eli alkupala/”tapas”-listalta, ja monissa tavernoissa meze-annokset ovat niin suuria että yhdellä tai kahdella mezellä saa masun ihan täyteen. Salaateista puhumattakaan. Tosi harvoin tilaan mitään pääruokalistalta.
.
Kreikassa käytetään paljon kesäkurpitsaa ja munakoisoa, jotka kuuluvat Suomessakin lempparikasviksiini. Täkäläisiin suosikkiruokiini kuuluvat sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso (imam), kesäkurpitsapyörykät (no noissa on tietysti vähän käytetty jauhoa), kermassa haudutetut sienet, juustotäytteiset paprikat ja katkaravut tomaattikastikkeessa. Mustekalaakin syön silloin tällöin. Eilen söin itse asiassa pienessä Rinan kylässä Kalymnoksella elämäni maukkainta grillattua kalmaria.
Proteiinin saanti on ikävä kyllä jäänyt vähäiselle. Kotona syön päivittäin kananmunaa, soijaproteiinia ja kalaa jossain muodossa, mutta täällä proteiiniannokseni rajoittuvat satunnaisiin omeletteihin ja seafoodiin. Kala on täällä sen verran hintavaa että sitä en syö edes kerran viikossa. Hullua kyllä jopa säilyketonnikala on kallista. Purkilla on hintaa keskimäärin 3-4 euroa..! Jostain suuremmista ruokakaupoista sitä saattaa tuurilla löytää alle kahdella eurolla.
Kala- tai seafood-annoksen saa ravintolasta yleensä alkaen 10-12 eurolla. Kasvisruoan, vaikkapa nyt jotkut pyörykät tai imamin, saa alkaen 3,50 eurolla. Ei tarvitse miettiä kumpaako tilaan. Munakkaiden hinnoittelu ravintoloissa on muuten hyvin mielenkiintoista. Omeletin voi saada kolmella eurolla tai sitten yhdeksällä. Ihan samankokoisen siis. Ja ihan yhtä ruttuisesta tavernasta.
Toivoisinpa, että voisin "ylpeillä" sillä että en ole langennut matkan aikana vääriin ruokahoukutuksiin.
En kuitenkaan voi.
(Ne jotka eivät oikein jaksa karppausjuttuja voivat lopettaa lukemisen tähän.)
Viime viikolla huomasin yllättäen olevani turvoksissa. Siis en mitenkään ”hops-tulipa-syötyä-tuhti-ateria” –turvoksissa vaan ihan kunnolla, raskausmaha-tyyliin, monta päivää kestävästi. Niin että koko ajan oli epämukava olo. Itse asiassa – sellainen olo joka oli minulle hyvinkin tuttu ennen VHH-ruokavalioon siirtymistäni.
En ole kokenut pallomahaa tarkalleen ottaen 15 kuukauteen. Aloin miettiä. Ei kai tämä voinut hiilareista johtua kun enhän mä ollut syönyt kuin ne Korresilla tarjotut piirakat…? Vai olinko…?
Hetkinen... Kun aloin ajatella asiaa, niin Santorinin-houstinihan valmisti yöllisissä bileissä sandwichejä joista en kehdannut kieltäytyä… Ja yhtenä aamuna hän oli leiponut juustopasteijoita joita myös söin kohteliaisuudesta kaksi vai olikohan kolmekin… Ei hitto ne oli hyviä. Ja enkös mä jopa ostanut ihan itse yhden pinaattipiirakan laivaevääksi….? Ja mitenkäs ne Karpathoksella nautitut jäätelöt..?
Aloin tehdä listaa (no mitäpä muutakaan ;)) syömistäni ”vääristä ruoista”, ja pian huomasin että satunnaisiksi ja harvalukuisiksi kuvittelemani hairahdukset olivat muodostaneet säännöllisen kuvion. Olen täällä - muka huomaamattani - syönyt joka viikko vähintään kolmena päivänä ruokia kuten piirakoita, jäätelöä, friteerattua kalmaria, sämpylää (!) ja suklaamakeisia.
Nyt – haluan että ymmärrätte ettei mulle varmaan tekisi yhtään pahaa saada muutama lisäkilokin. Kaloreita mä en laske. Mutta sitä hiilaripöhöturvotusta en halua takaisin. Olen ollut niin onnellinen kun pääsin siitä olotilasta eroon ruokavalion vaihdoksella. Ja täällä sitä oltiin kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamatta taas popsimassa tuota olotilaa takaisin.
Piirakat, jäätelöt ja friteeratut ruoat saivat jäädä siihen.
Kotona on helppoa. Kun mieleni tekee jotain makeaa herkkua kuten leivonnaista, niin sen kuin uuni lämpiämään ja soija-, manteli- & kookosjauhoista ja steviasta muffinssit tai kakut kasaan. Tai jos tekee mieli leipää niin ei kuin näkkärit tai mantelisämpylät esiin. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta. Ja näköjään tällainen tilanne paljastaa mun heikkoudet joita 15 kuukautta ei ole muuttanut lopulta miksikään.
Karkki ei ole koskaan ollut mun ongelma. Not my drug of choice (blogin nimestä huolimatta). Ei tehnyt millään lailla tiukkaa jättää pois makeisia. Mutta leivonnaiset. Kreikassa rakastetaan piirakoita. Ihania, lehteviä, filotaikinaan leivottuja juusto-, pinaatti- ja kermapiirakoita. Leipomojen tiskit pursuavat niitä aamuisin. Kyllä mä voin tunnustaa, että kun tunnen vastaleivotun tiropitan tuoksun niin olo on kuin alkoholistilla joka saa vainun vodkasta.
Huokaus. Mutta kuten sanottua, mikään addiktoiva ei ole hyvästä. Ja mieluummin pidän kevyen, miellyttävän oloni kuin vedän piirakkafiksini ja kärsin ilmapallomahasta. Ehdottomat kiellot eivät minusta ole järkeviä, ja jos syön yhden leivonnaisen vaikka pari kertaa kuussa niin eihän se nyt mitään tee. Mutta kun syön yhden, niin niitä alkaa tehdä mieli lisää…. Yhden syötyään on helppo perustella toisenkin ottaminen. Jne jne.
Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Leipomojen ovet saavat nyt pysyä multa kiinni, ja kohteliaisuudesta en enää osallistu mihinkään keskiyön paahtoleipäbakkanaaleihin.
Turvotus on muuten nyt tipotiessään. :)
