Tänä aamuna mietin; kirjoitanko ylellisestä vartalovoiteesta vai pizzasta..? Alanko kohta menettää lukijoita kun kirjoitan niin paljon ruoasta..?

Pizza voitti! :) Blogit ovat sitä varten että niissä intoillaan juuri siitä mikä kirjoittajaa eniten innostuttaa, eikö niin? Anteeksi Silkki Body Cream, tällä kertaa jäit toiseksi. (Miksi mä edes perustelen tätä itselleni..?) Oikeastaan postaan nykyään niin paljon tiheämmin kuin aiempina vuosina, että ruokajutut eivät itse asiassa edes vie kauneusjuttujen tilaa, vaan ovat tulleet lisäksi.

Mutta mitäs sitä näitä perustelemaan, tein toissapäivänä varmaan elämäni parasta pizzaa ja haluan kirjoittaa siitä! :)

Olin jo kirjoittamassa tuohon kuvaan 'White Pizza', kunnes Crea-keskustelun skarppaamana vaihdoin valkoiseksi. ;) Mutta olisikohan pizzakin pitänyt kirjoittaa 'pitsa'...?

Valkoinen pizza on pizza, jossa ei ole tomaattikastiketta. Käsittääkseni ainakin Italiassa tarjoillaan myös sellaista versiota, jossa on hapankerma (?)-pohjainen valkoinen kastike.

Minulle pizzaan on aina kuulunut tomaattikastike, enkä ole koskaan edes uteliaisuuttani kokeillut jättää sitä pois. Sehän tekee pizzasta pizzan!

Löysin kuitenkin eräästä kasvisruokakirjasta joku aika sitten niin herkullisen näköisen kuvan (ja reseptin) valkoisesta pizzasta, että pakkohan sitä oli kokeilla.

.

Pohjan tein vhh-pizzan suosikkireseptilläni jonka jauhosekoitusta tuli jälleen tuunattua jotta saisin pohjasta vaaleamman.

Ohje (yhdelle hengelle):

2 kananmunaa

vajaa desi juustoraastetta

10 g vehnäleseitä (4 rkl)

10 g Bake Pro -heraproteiinijauhetta (vajaa 2 rkl)

5 g mantelijauhoa (1 rkl)

5 g kookosjauhoa (vajaa 1 rkl)

1 tl psylliumia

1 tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Munat + juustoraaste yhteen. Kuivat aineet yhteen. Yhdistä. Levitä uunipellille niin ohuelti kuin saat. (Taikina on tahmeaa mönjää, ei sitkoista, käsin leivottavaa taikinaa.) Esipaista 10 minuuttia ja lisää täytteet. Paista kunnes juusto on sulanut.

Mutta tämä postaus ei sinällään ole mikään "vhh-postaus" vaan kehotan teitä kokeilemaan näitä täytteitä, sillä juuri niissä on tietysti pizzan juju!

Täyte:

Oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä murskattuna

Rosmariinia (kuivattua tai tuoretta)

Latva-artisokan sydämiä

Aurinkokuivattua tomaattia

Oliiveja

Pehmeää vuohenjuustoa

Mietoa juustoraastetta

Jos teet normaalin vehnäpohjan, sivele oliiviöljy paistamattomalle pohjalle ja ripottele päälle rosmariini ja murskattu valkosipuli. Paista 3-4 minuuttia ja lisää loput täytteet vasta sitten (alkuperäisessä ohjeessa lukee näin).

Jos teet vhh-pohjan, sivele oliiviöljy ja lisää kaikki täytteet vasta esipaistetun pohjan päälle. (Oliiviöljyä on vaikea sivellä siististi raa'an vhh-pohjan päälle :))

En tiedä vaikuttiko uusi jauhokombo vai pelkästään se, että pizzaan ei tullut tomaattikastiketta (joka tietysti lisää pintaan kosteutta), mutta pizzasta tuli ennenkokemattoman rapea!

Eikä tämä todellakaan kaivannut yhtään tomaattikastiketta! Aivan eri makuinen pizza kuin normaalit perusviritykseni raskain tonnikala-katkarapu-paprika-täyttein. Otin yhden haukun ja jäin vain hymistelemään silmät ummessa.... Onko se rosmariini vai oliiviöljy vai kaikkien täytteiden yhteismaku joka tekee tästä niin... erilaisen...?

Suosittelen kokeilemaan!

Vähän niin kuin jatkona eiliselle savustettu tonnari -vinkille ja "budjettiruokaa" -sarjalle. :)

Joku siellä voi taas nauraa että miten kukaan viitsii jakaa noin yksinkertaisia ruokaohjeita mutta naurakaa pois! Itselläni tulee helposti jumituttua käyttämään tonnikalaa vain salaatissa tai sitten tietysti kalapullissa, tonnari kun ei juuri ole se kaikkein mielikuvituksellisin raaka-aine. Nyt kolmanneksi suosikiksi on löytynyt maukas Tonnikalapaistos.

Tuttuun tapaan ruoka syntyy muutamasta halvasta perusraaka-aineesta ja on valmista 15 minuutissa :)

Idea paistokseen syntyi eräänä iltana kun piti saada ruokaa pöytään miehelle ja minulle, eikä kotona ollut muuta kuin yksi tonnikalapurkki, pari kananmunaa, pakastevihanneksia ja juustoraastetta.

Ei muuta kuin yhdistämään kaikki ainekset uunivuoassa. Heitin vuokaan pakasteruusukaalia ja -kukkakaalia, lusikoin joukkoon tonnikalan, keitin kaksi kananmunaa ja mursin nekin sekaan, rouhin päälle yrttisuolaa ja pippuria ja kuorrutin komeuden juustoraasteella. Uuniin 225 asteeseen ja ulos kun juusto oli saanut kauniin värin. Jos pakastevihannekset sulattaa ennen uuniin laittoa ruoka valmistuu max. vartissa.

Ruokaisa mättö! :) Ja uunista tullut kauniisti ruskistunut paistos näyttää ihan oikealta ruoalta eikä siltä että heitit juuri epätoivoissasi kasaan ne ainoat ruoka-aineet mitä kaapista sattui löytymään.

Teen tätä parina eri versiona, tomaattimurskalla ja ilman. Sekaan sopivat loistavasti myös kikherneet. Ja JOS kotona sattuu olemaan fetaa, käytä sitä!! :) Feta maustaa minkä tahansa epämääräisen uuni/pata/pannuruoan supermaukkaaksi.

Valkosipuli on toinen. "Miksi mun ruoka ei maistu miltään.."? Lisää pari valkosipulinkynttä, jo pieni määrä valkosipulia tekee ruoasta paljon rikkaamman makuista.

Eilen tein paistoksen savustetusta tonnikalasta. Tämä on niin loistava ruoka kun voi käyttää ihan mitä vain kotoa löytyy.

Kasasin pikkuvuokiin ruusukaalia, sipulia, tölkkiherkkusientä ja parvekkeella savustamaani tonnikalaa. Murskasin päälle yhden valkosipulinkynnen. Kuorrutin parmesaanijuustolla ja bulkkijuustolla ja ei kun uuniin.

Oi mitkä aromit keittiössä leijui vain 10 minuuttia myöhemmin. Miten yksi valkosipulinkynsi voikaan tuoda niin hyvän tuoksun..! :)

Ei näytä hääppöiseltä mutta kyllä on kuulkaa hyvää! Ja annoksella jälleen hintaa jotakuinkin 2 euroa.

Uusille lukijoille on tietysti pakko heittää myös linkki blogini suosituimpaan reseptiin kautta aikojen. Kokeile Tonnikalapullia, helpoin tie tonnari-onneen...! <3

Kokeile tuunata pullareseptiä myös kasviksilla kuten porkkana- tai kesäkurpitsaraasteella tai kapriksilla. Minä sekoitan omaan tonnaripullataikinaani nykyään aina osan porkkanaraastetta - nami!

Muita tapoja käyttää tuota tölkkiruoan supersankaria otetaan kiinnostuksella vastaan! :)

Ahhh miten tylsä otsikko, voin vain kuvitella kuinka moni skippaa tämän jutun huokaisten syvään, "Ei saamari nyt tuokin alkaa tehdä jotain reenipostauksia...."

En mä ala, lupaan sen :) (vaikka öhm, niinhän mä "lupasin" aikoinaan ruoastakin.... mutta vaikea nähdä että liikunnasta tulisi minulle koskaan sellaista intohimoa josta tekisi mieli kirjoittaa säännöllisesti). Kun nyt kuitenkin tein tuon Suuren Itutuspostauksen niin saatetaan se stoori loppuun muutamien lyhyiden liikuntapäivitysten muodossa tässä kevään aikana.

(Minä en ole kuvassa :))

Pidin liikuntataukoa puolitoista viikkoa. Pitkään asiaa mietittyäni, lievästi vastahakoisesti, päätin myös tehdä niin kuin osa teistä lukijoista ehdotti - lisätä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossani. Mitäpä minä tässä menetän? On joskus hankalaa olla niin "ehdoton" luonne mitä minä olen, sitä vain pitää hulluna kiinni jostain päättämästään vain sillä perusteella että kiinnipitäminen sopii omaan mentaliteettiin. Ei tekisi pahaa oppia relaamaan joissain asioissa. Niin kuin joku teistä kirjoittikin - eihän ruokavaliossa joustaminen sitä tarkoita että tarvitsee lähteä pullaa ja ranskalaisia vetämään, muutoksia voi tehdä ihan siellä terveellisellä puolella pysyen.

Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin salille, mutta en punttitreenin pariin. Tein pehmeän laskun cross trainerin muodossa - koko viime viikon tein vain 50-minuuttista cross trainerilla. Tuohan on jotain ihan käsittämättömän tylsää puuhaa, mutta keksin alkaa seuraamaan treenin ajan iPadilta Australian Masterchefiä (hehheh, kiitos siitäkin vinkistä lukijalle :D)) niin 50-minuuttinen sujuu siedettävästi.

Tänään tein lajikokeilun nro 1: CrossFit. Käytiin mieheni ja siskon kanssa paikallisen salin avoimissa ovissa. Treeni oli tietysti vain pintaraapaisu lajiin, mutta tämänpäiväisen perusteella kyllä tykkäsin siitä. Yksinkertaisia mutta tehokkaita liikkeitä korkealla intensiteetillä.

Teimme etunojapunnerruksista, kahvakuulaheilautuksista ja laatikon päälle hyppelystä koostuvan WODin eli workout of the dayn (CrossFitissä näköjään kaikki termit on englanniksi, liikkeistäkin puhuttiin englanninkielisillä nimillä...). Tyytyväisenä panin merkille, että jaksan ainakin kirkkaasti paremmin tehdä punnerruksia kuin  kovassa tikissä oleva, erittäin monipuolisesti liikuntaa harrastava sisareni...! Muahhahhah... Nojoo, mutta siihen se paremmuus jääkin. :D

Ensi viikolla on tarkoitus jatkaa kiltin crossailun (ja Masterchefin, hehe) parissa, ja kokeilla taas yhtä uutta tuntia: kahvakuulaa. Tällä kuviolla mennään toistaiseksi, pysyn edelleen kaukana perinteisestä salitreenista että saan *itutukseen kunnon välimatkan ja voin sitten palata painojen luokse neutraalilla pohjalla.

Ruoasta. Olen lisännyt hiilihydraattia lähinnä juuresten, suuremman marjamäärän ja omenan muodossa. Papuja ja kikherneitäkin olen syönyt joillain aterioilla. Kun perusaamiaiseni munakkaan ohella on ollut rahkaa ja jogurttia muutamalla marjalla, olen kääntänyt sen viime viikkoina muotoon "marjaa rahkajogurtilla". Lisäksi olen syönyt enemmän itseleipomaani vhh-leipää. Eihän niissä tokikaan ole samalla lailla hiilihydraattia kuin kokojyväleivässä, mutta ihan kunnon leipälinjalle en halua lähteä. Mieluummin otan kuitenkin hiilihydraatit pääsääntöisesti kasviksista.

Pakastekalapostauksen kommenteissa kysyttiin, teenkö koskaan vegaaniruokaa. Todella harvoin, mutta nyt minulla olisi esittää kuluneelta viikolta vallan mainio vegaaniruokaohje, joka on jälleen sarjassamme erittäin yksinkertaista perusruokaa.

* * Paahdettu punajuurisosekeitto * *

Tämä on punajuuren ja bataatin ansiosta huomattavan korkeahiilihydraattista ruokaa verrattuna normiaterioihini.

Juuresten paahtaminen on jutun juoni. Teen sosekeittoja aika usein, mutta en ole koskaan aiemmin kokeillut paahtaa kasviksia ennen soseutusta. Oi mikä maku keittoon tuleekaan uunin ansiosta, suosittelen tuon vaivan näkemistä!

Ainekset:

Punajuurta (n. puolet kasvisten määrästä)

Porkkanaa

Bataattia

Sipulia ja valkosipulia

Kasvislientä

Kuivattua inkivääriä

Makeutusainetta (mitä nyt käytätkään; sokeria, steviaa, erytritolia...)

(Raastettua appelsiininkuorta)

Ranskankermaa tai vaahtoutuvaa soijakermaa (vegaaniversio)

Pilko kasviksia sen verran kuin on syöjiä. Minä pilkoin suuren pellillisen verran ja tuli kivasti pakastimeen täytettä, ainakin viisi-kuusi annosta. Pyörittele pilkotut kasvikset oliiviöljyssä ja sheikkaa sekaan inkiväärijauhetta. Pyörittele punajuuret omassa kulhossaan sillä ne menevät uuniin ennen muita kasviksia pidemmän kypsymisajan takia.

Sekoita ranskankermaan tai vaahdotettuun soijakermaan inkiväärijauhetta ja ripaus makeutusainetta. Määristä en osaa sanoa kun laitan itse kaikki maun mukaan - maistele milloin on omassa suussa nam. :) Laita seos jääkaappiin maustumaan siksi aikaa kun paahdat juurekset.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista punajuuria 30 minuuttia. Lisää pellille loput kasvikset ja paista vielä toiset 30 minuuttia. Keitä kasvisliemi.

Kumoa paahdetut kasvikset blenderiin tai monitoimikoneeseen ja kaada joukkoon kasvislientä noin puolet kasvisten määrästä. Soseuta. Lisää kasvislientä jos haluat löysempää keittoa. (Jos teet isoa satsia joudut mahdollisesti soseuttamaan kasvikset erissä.) Halutessaan seokseen voi blendausvaiheessa vielä lisätä ripauksen raastettua appelsiininkuorta. Tai inkivääriä, jos tuntuu ettei se maistu tarpeeksi.

Kaada keitto kattilaan ja lämmitä ennen tarjoilua. Tarjoile inkivääriranskankerman/soijakerman kanssa.

En ole ikinä ennen maustanut juureksia inkiväärillä, aivan tajuttoman hyvää! Paahdetuissa juureksissa oli niin paljon makua ettei keitto kaivannut edes suolaa ja pippuria..! :)

Proteiinilisän keittoon saa laittamalla blenderiin mukaan raejuustoa tai pehmeää tofua. Raejuustossa on enemmän proteiinia. ;) (Hämmästyin kun tajusin pehmeän tofun ravintoarvoja lukiessa miten vähän siinä on proteiinia kiinteään tofuun verrattuna.)

*

Tällaisia juttuja ruoka/liikuntaosastolla. Korkeamman hiilaripitoisuuden muuten huomaa kyllä - minulla on melkein koko ajan nälkä. :/ Se inhottava, jatkuva "voisin napostella jotain..." -tunne, josta eroonpääsystä olin niin iloinen vaihtaessani vhh:lle. No, yritetään sinnitellä...

Karppaajan ruokakomerossa näyttää sangen erilaiselta kuin tavallisessa kuiva-ainekaapissa. Vehnäjauhot, riisit, makaronit ja puurohiutaleet loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on pussia jos monenmoista niinkin eksoottisilla nimillä kuin Bake Pro, Pofiber, Psyllium ja Fibrex.

Mitä kaikkea löytyy viljan ja sokerin välttelijän leivontaosastolta...?

Vhh-jauho numero 1: mantelijauhe. Tätä käyttävät varmasti kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat. Sopii kaikkien vhh-leipomusten taikinapohjaan sämpylöistä kakkuihin ja lettuihin = "karppaajan vehnäjauho". Hh-pitoisuus 6 g / 100 g.

Pofiber eli perunakuitu. Käytetään korppujauhon tavoin esimerkiksi pyörykkätaikinoissa, kakkuvuoan leivitykseen tai vaikka kalan panerointiin. Hh-pitoisuus 12 g / 100 g.

Fibrex eli sokerijuurikaskuitu. Samankaltainen tuote käyttötarkoitukseltaan kuin perunakuitu, mutta Fibrex myydään hiutalemuodossa. Muistuttaa ulkomuodoltaan viljahiutaleita ja sopii esimerkiksi vhh-myslin ainesosaksi. Hh-pitoisuus vain 5,5 g / 100 g.

Minusta Pofiber sopii jauhoisen muotonsa vuoksi paremmin pyörykkätaikinaan ja leivitykseen. Käytän Fibrexiä joko mysliin tai osana sämpylä- ja leipätaikinoita.

Kookosjauho. Käytän lähinnä jälkiruokaleivonnassa kuten muffineissa tai kakuissa, tai kookospuurossa. Imee itseensä erittäin runsaasti nestettä minkä vuoksi kookosjauhopohjaisesta taikinasta tulee kuivempaa kuin vaikkapa mantelijauhopohjaisesta.

Hh-pitoisuus vaihtelee huomattavasti, valmistajasta riippuen se voi olla välillä 6,4g - yli 30 g / 100 g.

Psyllium eli Plantago ovata-ratamokasvin siemenistä valmistettua jauhetta. Käytetään leivonnassa hyvin pieniä määriä tuomaan taikinaan gluteenin tapaista sitkoa. Hh-pitoisuus valmistajasta riippuen 0 - < 1 g / 100 g.

Toimii myös jauhona supersimppelissä lettutaikinassa, kastikkeen suurustajana sekä "Philadelphia-pastan" raaka-aineena.

Erytritoli eli "karppaajan sokeri". Erytritoli on sokerialkoholi jota esiintyy luonnostaan mm. meloneissa, viinirypäleissä ja sienissä. Sitä valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Imeytyvän hiilihydraatin pitoisuus 0 g (sokerialkoholi on hiilihydraattia mutta ei imeydy = ei nosta verensokeria).

Erytritoli on kaloritonta ja makeudeltaan n. 80% pöytäsokerin makeudesta. Se on rakenteeltaan kiteistä ja muistuttaa tavallista sokeria. Käytän leivonnassa ja kookospuuron päällä kanelin kanssa.

Bake Pro eli kuumennusta kestävä heraproteiinijauhe eli "leivontaproteiini". Tätä käytän jostain syystä todella harvoin, vaikka sillä voi mainiosti korvata osan jauhoista leivonnassa saaden hyvän proteiinilisän. Bake Pro'ssa on proteiinia 78 g, rasvaa 7 g ja  hiilihydraattia 7 g / 100 g.

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi poikkeaako tämä oikeasti "tavallisesta" heraproteiinijauheesta. Eikö tavallinen heraprotsku kestä kuumennusta...?

Vhh-perusjauho nro 2: soijajauho. Vähän huonommat ravintoarvot kuin Bake Pro'lla (proteiinia 40 g, rasvaa 22 g ja hiilihydraattia 13 g / 100 g. Soijajauhoa on kuitenkin helpommin saatavilla kuin Bake Pro'ta ja se on edullisempaa, siksi sitä varmaan käytetään yleisemmin. Korvatessani soijajauhon reseptissä Bake Pro'lla en ole huomannut tuloksessa mitään eroa.

Käytän osana sämpylä-, piirakka- ja pizzapohjataikinoita sekä pinaatti/porkkanaletuissa.

Vehnägluteenijauho eli vehnän proteiinia. Useimmille tuttu vegaanikinkun eli seitanin aineksena. Tuo taikinoihin voimakasta sitkoa. Ravintoarvot samankaltaiset Bake Pro'n kanssa (vaikka vaihtelevat hieman valmistajittain);  proteiinia 76 g, rasvaa 6 g ja hiilihydraattia 8 g / 100 g.

Käytän aika harvoin osana sämpylätaikinaa tai jos teen karppipullaa (ja sitäkin on tullut tehtyä ruhtinaalliset kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana). Käyttämällä vhh-leipätaikinassa runsaasti gluteenia saa leipään sen "oikean" leivän kimmoisan rakenteen. Vehnägluteeni on kaikkien kaupallisten karppileipien perusraaka-aine.

Kappas, tämä ei ole kuiva-aine mutta odottaa jauhokaapissa vuoroaan. Sokeroimaton sinappi. Käytän normaalisti dijonspinappia mutta tilasin tämän purkin kokeilumielessä iHerbistä, tiedä vaikka olisi maukkaampaa kuin dijon. :)

Käytän sinappia eniten kermaviilikastikkeiden ja uunikalan kuorrutuksen maustamiseen - ja tietysti soijanakin kaverina! (Dijonsinapista saa muuten ihan "tavallisen" makean sinapin makuista kun makeuttaa sen itse vaikka erytritolilla.)

Auringonkukansiemeniä käytän näkkäritaikinassa ja salaatin päällä, pellavansiemenrouhetta niinikään näkkärissä, pizzapohjassa ja minuuttisämpylässä sekä rahkajogurttiseosten päälle ripoteltuna.

Saksanpähkinää (hh 3,2 g / 100 g)...

Parapähkinää (hh 2,6 g / 100 g)...

...pistaasipähkinää. No, näitä en itse asiassa syö itse juuri koskaan, pistaasipähkinässä on aika korkea hh-pitoisuus (16,7 g / 100 g). Mutta mies tykkää.

Jännä miten pähkinöiden ravintoarvot muuten vaihtelevat huomattavasti lähteestä riippuen. Pistaasien imeytyvä hh-pitoisuus on Finelin mukaan tuo 16,7 g, mutta Now Foodsin pakkausselosteen mukaan vain 7,14 g / 100 g.

Suursuosikkini hasselpähkinöiden hh-arvo heittelee sekin ihan hulluna, olen bongaillut sitä välillä 3 g ja yli 17 g. Mistä tämä oikein johtuu, osaako joku sanoa? Kasvihan on aina sama kasvi eikä mikään teollisesti eri resepteillä valmistettu ruoka-aine, miten sen ravintoarvot voivat vaihdella pakkaajan mukaan?

Edit. Tähän saatiin vastaus: kasvien ravintoarvot vaihtelevat maantieteellisen alueen mukaan. Eri alueilla on erilainen ilmasto ja maaperä, ja nämä yhdessä vaikuttavat kasvin ravintoaineisiin.

Pähkinäboksista löytyy vielä hasselpähkinää, makadamiapähkinää, mantelilastuja, kookoshiutaleita ja cashew-pähkinöitä. Casheweita käytän itse aniharvoin kun ovat niin hh-pitoisia, joskus tulee johonkin wokkiin heitettyä.

Pidän pähkinöistä eniten paahdettuna (ja joistain pähkinöistä, etenkin makadamiasta, en "raakana" lainkaan), joten paahdan niitä pieniä satseja aika ajoin ja laitan paahdetut yksilöt omaan purkkiinsa. Täältä aina täydennän käsilaukkuni snack-pussia. :)

Tänään oli muuten paahtopäivä. Paahdan myös siemeniä, tänään pannuun pääsi auringokukansiementä, seesamia ja kurpitsansiementä. Myös mantelilastut saavat ihanaa makua paahtamisesta.

Ja demonstroidakseni mihin jauhokaapin sisältöä käytetään....

Tänään oli myös pitkästä aikaa leivontapäivä! Leivoin mantelisämpyläreseptillä feta-oliivimuffineita ja uudella, ruotsalaisesta lehdestä bongaamallani ohjeella ihanan mureita ja karkearakenteisia sämpylöitä.

Jälkimmäiset ovat niin raskasrakenteisia että eivät kohoa yhtä hyvin kuin mantelisämpylät, mutta huomattavasti maukkaampia, mantelijauhohan ei juuri maistu miltään. Ruotsalaislehden "Grova Frallor" -sämpylöihin tulee mantelijauhon lisäksi kookosjauhoa, pellavansiemeniä, pofiberiä ja fibrexiä. Lisäsin joukkoon vielä kuivattua nokkosta kun sitäkin sattui kaapista löytymään ja raastoin päälle Pecorino-juustoa jonka suolaisuus viimeisteli leipästen maun täydellisesti...! Mums!

(...näitä ei voi kyllä leipoa kovin usein ettei leivänhimot palaa... :D)

 P.S. Eilisiin kommentteihin vastaaminen jäi kesken enkä ole ollut koneella tänään juuri lainkaan, julkaisen & vastaan tässä illan aikana. :)

Kun valmistetaan pienen budjetin ruokaa, ovat säilykkeet ja pakasteosaston tuotteet ystäviäsi.

Pakastealtaan halvimpia proteiininlähteitä on pakasteseiti. 400 gramman pakkaus seitiä kustantaa halvimmillaan rapiat 2 euroa. 400 grammasta riittää kalaa kahteen tai kolmeenkin ateriaan, joten pakasteseiti on vielä purkkitonnikalaakin halvempi ruoka. :) Tonnaripurkista kun riittää yleensä vain yhteen ateriaan.

Käytän paljon myös kalakuutioita, suosikki on Pirkan Kahden kalan kuutiot. Seiti annospaloina on kuitenkin se kaikkein halvin.

Tomaattinen kalapata kasviksilla ja paahdetuilla vhh-leipäkuutioilla.

Opiskelija-aikoina en yhtään ymmärtänyt pakastekalan päälle - mitä tuosta nyt muka voisi tehdä? No vaikka mitä! Minun pakastekalakokemukseni rajoittuivat kalapuikkoihin...

("Entisen elämäni" ruoanlaittotaidoista kertoo kaiken se, että soitin kerran siskolleni ja kysyin mitä raaka-aineita tulee tonnikalasalaattiin... Kirjoitin ohjeen ihan ylös silloiseen keittokirjaani..! ^_^)

Kolme suosikkiruokaani pakasteseitistä ovat tomaattinen kalapata, juustokuorrutettu uunikala ja kalaa kookoskastikkeessa. Todellisia ruoanlaittotaidottoman superhelppoja aterioita!

Perusainekset kalapataan:

Tomaattimurskaa (alle 1€) + pakastekala (alkaen 2€) + pakastevihannekset, esim. Broccolimix (merkistä riippuen alkaen 2€/kg) + sipuli (0,10€/kpl)

Annoksella hintaa noin 2,10€.

Pilko sipuli ja freesaa pannussa. Kaada päälle tomaattimurska ja vihanneksia, anna kiehahtaa ja kypsyttele pari minuuttia (pakastevihannekset kypsyvät nopeasti, tuoreet vaativat pidemmän ajan ellet ole esikäsitellyt niitä keittämällä tai höyryttämällä). Mausta suolalla, pippurilla ja yrttisekoituksella (tai käytä valmiiksi maustettua tomaattimurskaa). Itse tykkään lisätä vähän chiliä tai sambal oelekia. Kaada päälle jäiset kalakuutiot. Jos käytät annosseitipaloja, anna niiden sulaa hieman ennen pataan lisäämistä ja pilko pienemmiksi paloiksi.

Annoksesta saa ruokaisamman lisäämällä päälle raejuustoa tai paahdettuja leipäkuutioita.

Perusainekset uunikalaan (lisukkeet voivat toki olla mitä hyvänsä mutta tämä on minun perussetti):

Pakastekala (alkaen 2€) + sipulia (0,10€/kpl) + pakastepinaattia (alkaen 0,50€/pussi) + tuoretta tomaattia (n. 1€/2kpl) + ruokakermaa (alle 1€) + juustoraastetta (halvimmillaan n. 3€/500g).

Annoksella hintaa noin 2,95€.

Asettele kala uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Kasaa kalan päälle/ympärille pannussa kuullotettua sipulia, tomaattiviipaleita ja pinaattia. Kaada päälle reippaasti ruokakermaa ja viimeistele komeus juustoraasteella tai viipaleilla. Kypsennä 175-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia.

Maustetulla ruokakermalla saa lisää makua, esim. Kolmen juuston ja Kolmen sipulin ruokakermat ovat hyviä, tai mausta ruokakerma itse esim. pippurilla ja sinapilla. Seesaminsiementkin (tai Gomasio) ovat pop.

Perusainekset kookoskalalle:

Pakastekala (alkaen 2€) + pakastevihannekset (esim. Broccolimix, alkaen 2€/kilo) + sipuli (0,10€/kpl) + kookosmaito (merkistä riippuen alkaen alle 1€).

Annoksella hintaa noin 2,10€.

Tein juuri Ahvenanmaalla tästä vielä simppelimmän version käyttäen sipulin lisäksi ainoastaan savoijinkaalia. Voiko olla yksinkertaisempaa ruokaa, ja niin hyvää!

Pilko sipuli ja freesaa pannussa. Lisää vihannekset ja kypsennä. Mausta esimerkiksi Garam Masala -mausteseoksella, currylla tai pelkästään suolalla ja pippurilla. Kookosmaito tuo kuitenkin maun. :) Loraus soijakastikettakaan ei ole paha. Kaada sekaan kookosmaito. Kun kookosmaito on kuumentunut, lisää jäiset kalapalat. Kypsennä noin 5-7 minuuttia, kalat kypsyvät nopeasti.

Jos et muuten osaa maustaa (niinkuin en juuri minäkään), turvaudu seuraaviin: valkosipuli, sinappi, soijakastike, kuivatut yrttiseokset, curry, Garam Masala ja valmiit maustetahnat kuten sambal oelek. Näillä saa tosi helposti laimeaan sapuskaan makua!

*

Terveiset muuten siskoni työkaverille joka oli kuulema toivonut lisää ruokareseptejä Karkkipäivään..! ^_^ Bon appetit!

Totaalisesta ruokavaliomuutoksestani on nyt kaksi ja puoli vuotta. Se on varmaan suurin elämäntapamuutos mitä olen koskaan tehnyt ja olen hurjan iloinen että se todella jäi pysyväksi. Liikunnan ujuttaminen elämääni on toinen tärkeä asia, mutta se ei valitettavasti ole lainkaan yhtä nautinnollista kuin ruoka. :p

Minulle nykyinen ruokavalioni on jo niin luonnollinen osa arkea että sitä ei enää ajattele minään erityistä suunnittelua tai pähkäilyä vaativana asiana. Hämmästynkin aina kun joku kaveri kysyy, ”Mutta mihin ravintolaan sun kanssa voi edes mennä kun syöt niin oudosti..?” Kyllähän jokaisessa ravintolassa on kalaa ja kasviksia..! :D

Moni tuntuu tekevän vähähiilihydraattisesta ruokailusta monimutkaisemman kuin se onkaan, hyvänä esimerkkinä äitini joka ei edelleenkään ymmärrä lainkaan mihin ruokavalio perustuu. ”Etkö sinä siis syö edes jäätelöä?” hän kysyi viimeksi jouluna.

Toki ruokavalioon liittyvät rajoitukset saattavat ärsyttää tai ihmetyttää ihmisiä. ”Mitä väliä jos otat yhden pullan?” ”Kamoon, siinä on vain vähän couscousia..!” Etenkin joitain ihmisiä tuntuu vaivaavan, jos hoikka ihminen haluaa karsia herkut ruokavaliostaan. Vaikka enhän minä niitä ole karsinut – vain vaihtanut toisenlaisiin herkkuihin!

Arvelen, että valtaosa ihmisistä ainakin täällä Suomessa syö suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Perinteinen lautasmalli lienee juurtunut aika monen päähän kouluajoilta. Useimmat tuntemani ihmiset syövät monipuolisesti kalaa, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja maitotuotteita. Monet ovat myös tottuneet säännöllisiin ruoka-aikoihin jo lapsesta saakka.

Minun kohdallani ei ollut näin.

Olen kasvanut eineksillä, muroilla ja voileivällä. Lapsena olin aina vähän haikeana kun kaverit lähtivät pihaleikeistä kotiin. ”Meillä on ruoka kuudelta”. 

Meillä otettiin jääkaapista jotain kun tuli nälkä. Perunoiden, kastikkeen ja lihapullien sijaan meillä syötiin sellaisia ruokia kuin talkkunaa ja leipäpöppää. Tai hilloviiliä ja riisipiirakoita. (Ai mitä on leipäpöppä? Murretaan näkkileivästä paloja lautaselle, kaadetaan päälle kuumaa maitoa ja viimeistellään voinokareella. Voilá – lämmin ruoka.)

Opin ”laittamaan ruokaa” siinä vaiheessa kun opin keittämään riisiä ja makaronia. Yläasteella lämmin ruokani oli aina makaronia tai spagettia valmiskastikkeilla – ehdottomat lempparit olivat Blå Bandin metsäsienikastike ja Barillan oliivikastike. Riisiä söin vähän harvemmin, ja sitä aina pakastealtaan wok-vihannesten kanssa. Lukioaikoina mukaan tulivat myös nuudelit.

Olen ollut kala-kasvissyöjä 14-vuotiaasta saakka. Kalaa tai muutakaan proteiinia en kuitenkaan juuri kotioloissa syönyt, mitä nyt joskus kalapuikkoja tai muita pakastealtaan paneroituja seitivirityksiä.

En myöskään oikein syönyt kasviksia, mikä teki minusta vähän erikoisen kasvissyöjän. Söin kasviksia lähinnä paprikan ja tomaatin muodossa voileivän päällä tai sitten niitä riisin kylkeen paistettuja pakastevihanneksia. Salaattia en syönyt kotioloissa koskaan. Myös lisukkeina kasvikset jäivät usein lautaselle – jos esimerkiksi kalaa ei tarjoiltu ravintolassa perunan vaan parsan kanssa olin ihan että ”Miten tämän voi edes syödä..?”

* puistelee päätään *

Muistan kerran kysyneeni kotitalouden opettajalta miksi ihminen ei voi syödä pelkkää leipää. Olin vilpittömän ihmeissäni siitä, miksi ihmiset jaksavat valmistaa lämmintä ruokaa erilaisin lisukkein. Mielestäni voileivän päälle kasatut täytteet ajoivat saman asian. Opettaja meni muistaakseni aika hiljaiseksi.

Parikymppisenä kärsin niin hurjasta turvotuksesta ja muista vatsavaivoista että kävin ravitsemusterapeutilla. Minun todettiin syövän liian yksipuolisesti ja proteiiniköyhästi. (Aijaa? :D) Terapeutti käski lisätä kasvisten ja proteiininlähteiden määrää. En jaksanut. Lyhyellä aikavälillä tuollainen muutos ei vaikuttanut olooni mitenkään eikä motivoinut kokonaisvaltaiseen muutokseen. Palasin pussikeittojeni ja voileipieni pariin.

Fast-forward vuoteen 2014. Lautaseni täyttyvät kasviksista, kalasta, juustosta ja kananmunasta. Täytetyn patongin tilalla on lämminsavulohta ja höyrytettyä parsakaalia. Syön tofua kermaisessa kookoskastikkeessa. Odotan vesi kielellä aamuista munakastani vihreällä salaattipedillä. Blå Bandit ovat jääneet kaupan hyllyyn ja valmistan sienikastikkeen itse.

Miksi juuri vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta käänsi kelkan? En todellakaan väitä, että kaiken leivän, riisin ja pastan poisjättäminen on ehdoton edellytys nykyiselle hyvinvoinnilleni. En kuvittele hetkeäkään ettenkö voisi aivan hyvin nauttia niitä edelleen kohtuullisissa määrin. Ruokaremontissanihan on pohjimmiltaan kysymys syömäni ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa.

Niin. ”Mitä väliä siis jos otat yhden pullan?” On sillä väliä. En halua ottaa pullaa tai syödä viljapastaa edes kerran kuussa. Enkä taipua ”Tässä kakussa on vain ihan pikkuisen sokeria” –kompromisseihin.

Luonteeni on hyvin joko-tai-painotteinen, ja minulle sopivat selkeät rajoitukset. Viihdyn ääripäissä. Keskivaiheille jääminen ei vain ole… minua. Toinen vahva piirre on addiktoituminen. Koukutun helposti eri asioihin jolloin niiden ”kulutusta” on vaikea kontrolloida.

Vhh-ruoka johti pysyvään elämäntapamuutokseen koska sillä oli nopea, selvästi havaittava ja kokonaisvaltainen vaikutus - toisin kuin ”Alat vain syödä enemmän proteiinia” –neuvoilla. Se motivoi. Vhh toi myös mukanaan luovuuden elementin ruoanlaittoon, mikä oli kohdallani varsin ratkaisevaa. Yhtäkkiä ruoanlaitosta tuli hurjan mielenkiintoista. Alun haasteista selviäminen ja uuden makumaailman löytäminen oli palkitsevaa ja ruoan merkitys vaihtui "välttämättömästä pahasta" inspiroivaksi harrastukseksi.

Ei leivän ja makaronin yhdistäminen nykyiseen ruokavaliooni järkevinä määrinä varmasti vaikuttaisi terveyteeni mitenkään, mutta en vain halua niitä enää takaisin. En tarvitse niitä enkä näe mitä etua vanhojen riippuvuuksien mukana roikottaminen toisi.

Sitä paitsi parsakaalista on tullut minulle uusi "pasta". ;) Söisin sitä vaikka joka päivä. :)

Toisessa ääripäässä minulla on hyvä olla, ja sehän on tärkeintä.

.

Millaisia elämäntapamuutoksia teidän elämäänne mahtuu?

Esimerkkiruokaviikko ennen ja nyt.

Luulin jo jakaneeni tämän ohjeen blogissa, sillä otin siihen aikoinaan kuvatkin, mutta näyttää siltä ettei postausta koskaan tehtykään. :)

(Harmillisesti niistä alkuperäisistä kuvista on jäljellä enää vain tuo ylin kuva jonka olin julkaissut blogissa aiemmin, loput menivät sen varastetun läppärin mukana... Ne olivat paljon onnistuneempia kuin nämä uudet ottamani, pöh.)

Pizzassa epäterveellistä on valkoisen jauhon ja rasvan (=juusto) liitto, itse päällysteethän ovat useimmiten ihan hyvää ravintoa. Runsas hiilihydraattipitoisuus yhdistettynä runsaaseen rasvapitoisuuteen on nopein tie lisäkiloihin. Niinpä pizzerioissa "terveellisempi" pizza tarkoittaa useimmiten lämpyrää vähemmällä juustolla. Hiilareille ei oikein pysty perinteisessä pizzassa tekemään mitään.

Minun terveellisempi pizzani on hyvin juustokylläinen, mutta siinä nopeat, ravintoköyhät hiilihydraatit on korvattu kuitupitoisilla leseillä, hyviä rasvahappoja sisältävällä siemenrouheella sekä proteiinipitoisella soijajauholla.

Tätä ruokaa mieheni pyytää minua tekemään kaikkein useiten. "Olisko tänään taas pizzapäivä?" :)

Sannin Paras VHH-pizzapohja

mukailtu karppaus.infon PauPaun pannupizzaohjeesta

- Yksi pellillinen -

4 kananmunaa

vajaa 2 dl juustoraastetta

2 tl psylliumia

10 g vehnäleseitä

10 g ruisleseitä

20 g soijajauhoa

20 g pellavansiemenrouhetta

2 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Pohjan hiilihydraattipitoisuutta voi vielä vähentää jättämällä ruisleseet pois ja käyttämällä vain vehnäleseitä, mutta ruis tuo pohjaan parempaa makua. Samoin hiilareita voi vähentää ja proteiinipitoisuutta lisätä korvaamalla osa soijajauhoista Bake Pro -leivontaproteiinilla tai gluteenijauholla. Jos pellavansiementen maku tulee liikaa läpi, laita niitä vähemmän ja jotain yllämainituista jauhoista enemmän.

Sekoita munat ja juustoraaste. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne munajuustoseokseen. Taikina on löysää ja kokkareista ja näyttää sangen epäilyttävältä, mutta lopputulos palkitsee! :)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä taikina pellille. Mitä ohuemmin levität, sitä rapeampi pohjasta tulee. Paksummalla kerroksella saat pannupizzamaisen pohjan. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia. Täytteet päälle ja takaisin uuniin noin vartiksi.

Meillä on aina miehen kanssa omat puolikkaat. Lihansyöjä-mies haluaa omaansa lihaa, minä valitsen tonnikalaa tai kylmäsavulohta ja katkarapuja. Tässä pizzassa kokeilin ensimmäistä kertaa täytteenä paahdettuja tofukuutioita. Olipas muuten hyvää, kivaa vaihtelua kalalle!

Koska pohjassa on jo juustoa, emme laita päälle enää kovin paljon juustoraastetta. Miehelle riittää usein vaikka homejuustonökäreet. Minä "kuorrutin" omani muutamalla viipaleella vuohenjuustoa.

Tomaattikastikevinkki: käytä tomaattipyreen sijaan tomaattimurskaa, siinä on huooooomattavasti vähemmän hiilihydraatteja. Kaikkein vähähiilarisin tomaattimurska löytyy muuten Rainbow'lta.

Monet netin reseptisivujen vhh-pizzapohjista ovat löysiä (ja sitähän pizza on useimmissa ravintoloissakin), mutta itse tykkään enemmän rapeasta, kiinteämmästä pohjasta. Tämä pizza on kiinteää eikä lörähdä kun otat viipaleen käteen! :)

Kuvat eivät todellakaan ole kovin houkuttavia mutta parempi jotain kuvia kuin tyhjää sivua :)

Olisikohan loppiaisillallisellakin tänään pizzaa..? :)

P.S. Alan muuan lukijan toiveesta koota blogissa aiemmin ilmestyneitä vhh-ruokareseptejä oman 'RESEPTIT'-tunnisteen alle. Näin ne löytyvät nopsammin kuin selaamalla kaikki 'RUOKA'-tagin postaukset.

Tein tänään joulukakun! :)

Maapähkinäsuklaakakku a.k.a Reese's-kakku.

Ei tullut lainkaan paha :)

"Inspiraationa" kakulle toimivat Atkins-versiot Reese's-suklaista, joita minulle on jäänyt yli viime joulun iHerb-makeistilauksesta. (Päivämääräkin oli jo mennyt noissa Atkins-Reeseseissä elokuussa... :P Sitä parempi syy käyttää ne nyt!)

Lapsena rakastin Reese's-suklaita, joita Amerikan tätini aina lähettivät joulupaketeissa. Sittemmin niihin tuli lievä väsymys, taisinpahan joinain jouluina ahmia niitä vähän liikaakin... ^_^ Mutta kyllä maapähkinävoisuklaata vieläkin saattaa silloin tällöin tehdä mieli. Ihan hauskaa että näitä klassikoita löytyy vhh-versionakin. En voi väittää että maku ihan hurjasti eroaisi alkuperäisestä.

Kakkupohjan ohje on Annika Rognebyn Karpin leivontakirjasta. Tuunasin Annikan kardemummakakkuohjeen suklaiseksi versioksi. Rasvaa ja makeutusta käytin alkuperäisohjetta vähemmän, ja olisin voinut käyttää vieläkin vähemmän. Maapähkinäsuklaat kun vielä makeuttivat taikinaa.

Vhh-Maapähkinäsuklaakakku

3 kananmunaa

1,2 dl erytritolia

1,5 dl mantelijauhetta

0,75 dl leivontaproteiinijauhetta

2 rkl kaakaojauhetta (no saattoi mennä enemmänkin :))

2 tl leivinjauhetta

80 g sulatettua voita

1 dl kuumaa vettä

7 Atkins Peanut Butter Cup -suklaata

Vatkaa munat ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Sekoita voi ja lämmin vesi. Kaada taikinan joukkoon. Murustele kaksi Reese's maapähkinäsuklaakiekkoa ja sekoita taikinaan. Saa toki murustella enemmänkin jos haluaa oikein suklaisen kakun! :D Kaada taikina kuivakakkuvuokaan (1,5 litraa).

Laita kakku paistumaan uuniin 175 asteeseen. Taikina on todella nestemäistä, eli jos tässä vaiheessa laittaisi koristeita päälle, ne uppoaisivat taikinaan.

Paista kakkua 30 minuuttia. Ota uunista ja koristele pinta Peanut Butter Cupeilla. Paista kakkua vielä 15 minuuttia. (Itse laitoin vuoan päälle tässä vaiheessa folion sillä kakun pinta oli jo aika tummunut.)

"Älä tule paha kakku tule hyvä kakku" :)

Kakku valmiina. Nuo suklaat näyttää sulaneina ihan Pim's-kekseiltä..! :D

Kakku tuntui vuoasta irrottaessa kovalta ja jämäkältä, ja mietin että näinköhän tästä tuli nyt liian kuiva kun käytin vähemmän rasvaa ja makeutusta kuin ohjeessa luki (Annikan ohjeessa 1,5 dl erytritolia ja 100 g voita). Haukkaisu palasta osoitti huolen turhaksi - kakku on todella mehevä ja maukas! :)

Aikeissa on vielä tehdä jouluksi makadamiapähkinä-maustekakku ja luumu-muffineita. Meidän äiti tykästyi viime jouluna niin kovasti minun vhh-versioihini joululeivonnaisista, että tänä jouluna minä vastaan kokonaan leivontapuolen herkuista! :) Siskoni luovutti, "No en mä sitten tee enää pipareita tänä vuonna kun ei niitä kukaan syönyt viimeksikään..." Muu perhe ei siis todellakaan jaa ruokavaliotani, mutta näköjään herkut maistuu... :D

Mites muut vhh:laiset, vaihdatteko jouluna "vapaalle" ja syötte normiherkkuja vai tuleeko väsättyä omia vhh-versioita?

Tänään lounaalla: tofuhampurilainen.

Tykkään hurjasti tehdä kasvishampurilaisia quorn- ja soijapihveistä, mutta tofu (saatika halloumi)hamppareille en ole oikein lämminnyt. (Ja ei edes mainita juurespihvejä, eihän?)

Nyt olen löytänyt tofun, joka maistuu myös hampurilaispihvinä!

Tunnustus #1: miten en ole huomannut Jalotofuja kaupassa aiemmin? Yritys on näköjään valmistanut tofua jo kohta 20 vuotta.

Tunnustus #2: huomasin Jalotofut kaupoissa vasta tänä syksynä. Kiinnostuin.

Tunnustus #3: tilasin Jalotofut kokeiltavaksi PR-toimistolta kosmetiikkatuotteiden seassa. (Jalotofut kun sattuvat kuulumaan muuan luonnonkosmetiikkaa edustavan PR-toimiston listoille... oli niin helppo klikata ne tilauskoriin shampoiden ja hoitoaineiden kanssa...)

Tuo viimeinen oli ehkä lievästi pateettista ja osoittaa kuinka me bloggaajat valitettavasti totutaan siihen että tuotteita voi tilata veloituksetta kokeiltavaksi ja kuvattavaksi. Anteeksi lukijani. Nämä olisin kyllä voinut vallan hyvin ostaa itse - ja vastaisuudessa tulen ostamaankin sillä nämä olivat sairaan hyviä!! Siirryn ehdottomasti käyttämään Jalotofua, se kun on vielä kotimainen yrityskin! Hyvästi Alpron tofu!

Jalotofulla on oma tehdas Tammisaaressa ja siellä he valmistavat tofun brasilialaisista Reilun Kaupan luomusoijapavuista.

Valikoimassa on kolmea eri makua (Hamppu, Marinoitu, Kylmäsavu, kaikki kiinteitä) sekä kahta maustamatonta, pehmeää ja kiinteää. Kiinteiden koostumus on makuuni ihan täydellinen, paljon Alpron tofua jämäkämpää ja juuri siksi siitä saa niin hyvän hampurilaispihvinkin. Hamppariin parhaiten sopii mielestäni Kylmäsavutofu.

Tämän päivän herkkulounaani syntyi seuraavaista aineksista:

1. Hampparipohja. Itse tehty mantelileivän reseptillä.

2. Hampurilaiskastike. Itse tehty, heittelen sekaan milloin mitäkin, tämänpäiväisessä maustamatonta Philadelphia-juustoa, kermaa, majoneesia, pikkuisen rahkaa (kun ei ollut kermaviiliä), stevialla maustettua ketsuppia, hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia, pippuria, pisara Sambal Oelek -kastiketta ja ripaus steviaa. Ai että tuli hyvää..!

3. Juusto. Riitan Herkun Goudaa.

4. Salaatti. Tällä kertaa kotoa löytyi lollo rossoa.

5. Sipuli. Hampurilais-must! Joku tykkää laittaa raakaa sipulia, itse tykkään aina kuullotella pehmeäksi ellei ole kiirenälkätilanne. :)

6. Paprika. Sama homma paprikan kohdalla - kuullotan usein pehmeäksi. Pysyy paremmin kasan päälläkin eikä tipahtele haukatessa. ^_^ (Ja hei - kaikki kasvikset muuttuu maukkaammiksi kun niille näyttää vähän pannua ja voita... ;))

7. Tofupihvit. JA 8. Grano Padano -juustoraastetta - siitä tuplajuusto. ^_^ Tykkään ripotella Grana Padanoa (tai parmesaania) melkein minkä tahansa ruoan päälle. Juusto vain... no, tekee kaikesta parempaa.

Nammm!

Kokeilin maut Kylmäsavu, Marinoitu ja Hampunsiemen. Kylmäsavu oli näistä ehdoton suosikkini, ihan älyttömän hyvää! Voimakkaan ja aromikkaan makuinen. Peitti lähes kokonaan tofun ominaismaun. (Minulla ei ole mitään tuota ominaismakua vastaan mutta tiedän ihmisiä jotka eivät siedä sitä.)

Marinoitu ja Hamppu olivat miedomman makuisia. Marinoidussa tofuun sekoitetaan luomubasilikaa ja luomuvalkosipulia, Hampussa on mukana 15% hampunsiementä.

Kaikkein eniten käytän tofua tällaisissa perus wok-tyylisissä ruoissa. Tofua, parsakaalia ja kukkakaalia kera raejuuston on aika hyvä kuntosalinjälkeis-mättö. :) Jos haluan jotain vähän täyteläisempää niin teen saman setin curry-kerma- tai maapähkinä-kookoskerma-pohjaan. Miinus raejuusto.

Onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa tofun ystäviä? Miten tykkäätte sitä laittaa? Tunnustan (postauksen tunnustus #4, näemmä :)), että itse olen vähän huono keksimään mitä muuta tofusta tehdä kuin näitä perinteisiä wok-ruokia. Ja nyt hampparipihvejä. Mites lihansyöjät, tuleeko syötyä myös tofua?

P.S. En koskaan unohda omaa ensimmäistä tofukokemustani, jonka vuoksi tofu melkein jäi "never again!" -joukkoon... Tilasin kiinalaisessa ravintolassa annoksen jossa oli pehmeää, maustamatonta tofua, siis sitä todella löllöä. Nämä löllöt klimpit lilluivat kasvispalojen seassa kastikkeessa ja näyttivät - ja maistuivat - niin vastenmieliselle että en tainnut saada annosta edes puoliksi syötyä. Onneksi olen myöhemmin saanut hieman parempaa tofua..! ;)