Totaalisesta ruokavaliomuutoksestani on nyt kaksi ja puoli vuotta. Se on varmaan suurin elämäntapamuutos mitä olen koskaan tehnyt ja olen hurjan iloinen että se todella jäi pysyväksi. Liikunnan ujuttaminen elämääni on toinen tärkeä asia, mutta se ei valitettavasti ole lainkaan yhtä nautinnollista kuin ruoka. :p
Minulle nykyinen ruokavalioni on jo niin luonnollinen osa arkea että sitä ei enää ajattele minään erityistä suunnittelua tai pähkäilyä vaativana asiana. Hämmästynkin aina kun joku kaveri kysyy, ”Mutta mihin ravintolaan sun kanssa voi edes mennä kun syöt niin oudosti..?” Kyllähän jokaisessa ravintolassa on kalaa ja kasviksia..! :D
Moni tuntuu tekevän vähähiilihydraattisesta ruokailusta monimutkaisemman kuin se onkaan, hyvänä esimerkkinä äitini joka ei edelleenkään ymmärrä lainkaan mihin ruokavalio perustuu. ”Etkö sinä siis syö edes jäätelöä?” hän kysyi viimeksi jouluna.
Toki ruokavalioon liittyvät rajoitukset saattavat ärsyttää tai ihmetyttää ihmisiä. ”Mitä väliä jos otat yhden pullan?” ”Kamoon, siinä on vain vähän couscousia..!” Etenkin joitain ihmisiä tuntuu vaivaavan, jos hoikka ihminen haluaa karsia herkut ruokavaliostaan. Vaikka enhän minä niitä ole karsinut – vain vaihtanut toisenlaisiin herkkuihin!
Arvelen, että valtaosa ihmisistä ainakin täällä Suomessa syö suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Perinteinen lautasmalli lienee juurtunut aika monen päähän kouluajoilta. Useimmat tuntemani ihmiset syövät monipuolisesti kalaa, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja maitotuotteita. Monet ovat myös tottuneet säännöllisiin ruoka-aikoihin jo lapsesta saakka.
Minun kohdallani ei ollut näin.
Olen kasvanut eineksillä, muroilla ja voileivällä. Lapsena olin aina vähän haikeana kun kaverit lähtivät pihaleikeistä kotiin. ”Meillä on ruoka kuudelta”.
Meillä otettiin jääkaapista jotain kun tuli nälkä. Perunoiden, kastikkeen ja lihapullien sijaan meillä syötiin sellaisia ruokia kuin talkkunaa ja leipäpöppää. Tai hilloviiliä ja riisipiirakoita. (Ai mitä on leipäpöppä? Murretaan näkkileivästä paloja lautaselle, kaadetaan päälle kuumaa maitoa ja viimeistellään voinokareella. Voilá – lämmin ruoka.)
Opin ”laittamaan ruokaa” siinä vaiheessa kun opin keittämään riisiä ja makaronia. Yläasteella lämmin ruokani oli aina makaronia tai spagettia valmiskastikkeilla – ehdottomat lempparit olivat Blå Bandin metsäsienikastike ja Barillan oliivikastike. Riisiä söin vähän harvemmin, ja sitä aina pakastealtaan wok-vihannesten kanssa. Lukioaikoina mukaan tulivat myös nuudelit.
Olen ollut kala-kasvissyöjä 14-vuotiaasta saakka. Kalaa tai muutakaan proteiinia en kuitenkaan juuri kotioloissa syönyt, mitä nyt joskus kalapuikkoja tai muita pakastealtaan paneroituja seitivirityksiä.
En myöskään oikein syönyt kasviksia, mikä teki minusta vähän erikoisen kasvissyöjän. Söin kasviksia lähinnä paprikan ja tomaatin muodossa voileivän päällä tai sitten niitä riisin kylkeen paistettuja pakastevihanneksia. Salaattia en syönyt kotioloissa koskaan. Myös lisukkeina kasvikset jäivät usein lautaselle – jos esimerkiksi kalaa ei tarjoiltu ravintolassa perunan vaan parsan kanssa olin ihan että ”Miten tämän voi edes syödä..?”
* puistelee päätään *
Muistan kerran kysyneeni kotitalouden opettajalta miksi ihminen ei voi syödä pelkkää leipää. Olin vilpittömän ihmeissäni siitä, miksi ihmiset jaksavat valmistaa lämmintä ruokaa erilaisin lisukkein. Mielestäni voileivän päälle kasatut täytteet ajoivat saman asian. Opettaja meni muistaakseni aika hiljaiseksi.
Parikymppisenä kärsin niin hurjasta turvotuksesta ja muista vatsavaivoista että kävin ravitsemusterapeutilla. Minun todettiin syövän liian yksipuolisesti ja proteiiniköyhästi. (Aijaa? :D) Terapeutti käski lisätä kasvisten ja proteiininlähteiden määrää. En jaksanut. Lyhyellä aikavälillä tuollainen muutos ei vaikuttanut olooni mitenkään eikä motivoinut kokonaisvaltaiseen muutokseen. Palasin pussikeittojeni ja voileipieni pariin.
Fast-forward vuoteen 2014. Lautaseni täyttyvät kasviksista, kalasta, juustosta ja kananmunasta. Täytetyn patongin tilalla on lämminsavulohta ja höyrytettyä parsakaalia. Syön tofua kermaisessa kookoskastikkeessa. Odotan vesi kielellä aamuista munakastani vihreällä salaattipedillä. Blå Bandit ovat jääneet kaupan hyllyyn ja valmistan sienikastikkeen itse.
Miksi juuri vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta käänsi kelkan? En todellakaan väitä, että kaiken leivän, riisin ja pastan poisjättäminen on ehdoton edellytys nykyiselle hyvinvoinnilleni. En kuvittele hetkeäkään ettenkö voisi aivan hyvin nauttia niitä edelleen kohtuullisissa määrin. Ruokaremontissanihan on pohjimmiltaan kysymys syömäni ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa.
Niin. ”Mitä väliä siis jos otat yhden pullan?” On sillä väliä. En halua ottaa pullaa tai syödä viljapastaa edes kerran kuussa. Enkä taipua ”Tässä kakussa on vain ihan pikkuisen sokeria” –kompromisseihin.
Luonteeni on hyvin joko-tai-painotteinen, ja minulle sopivat selkeät rajoitukset. Viihdyn ääripäissä. Keskivaiheille jääminen ei vain ole… minua. Toinen vahva piirre on addiktoituminen. Koukutun helposti eri asioihin jolloin niiden ”kulutusta” on vaikea kontrolloida.
Vhh-ruoka johti pysyvään elämäntapamuutokseen koska sillä oli nopea, selvästi havaittava ja kokonaisvaltainen vaikutus - toisin kuin ”Alat vain syödä enemmän proteiinia” –neuvoilla. Se motivoi. Vhh toi myös mukanaan luovuuden elementin ruoanlaittoon, mikä oli kohdallani varsin ratkaisevaa. Yhtäkkiä ruoanlaitosta tuli hurjan mielenkiintoista. Alun haasteista selviäminen ja uuden makumaailman löytäminen oli palkitsevaa ja ruoan merkitys vaihtui "välttämättömästä pahasta" inspiroivaksi harrastukseksi.
Ei leivän ja makaronin yhdistäminen nykyiseen ruokavaliooni järkevinä määrinä varmasti vaikuttaisi terveyteeni mitenkään, mutta en vain halua niitä enää takaisin. En tarvitse niitä enkä näe mitä etua vanhojen riippuvuuksien mukana roikottaminen toisi.
Sitä paitsi parsakaalista on tullut minulle uusi "pasta". ;) Söisin sitä vaikka joka päivä. :)
Toisessa ääripäässä minulla on hyvä olla, ja sehän on tärkeintä.
.
Millaisia elämäntapamuutoksia teidän elämäänne mahtuu?
Esimerkkiruokaviikko ennen ja nyt.
77 comments on “Ajatuksia ruokaremontista”
Viime kesänä havahduin kunnolla ruokavalioni yksipuolisuuteen, ja päätin tehdä muutoksen. Lisäsin kunnolla kasviksia ja hedelmiä, siemeniä ja kasvisruokia liharuoan sijaan. Leipä jäi pois ja viljat muuttuivat täysjyväviljoiksi sekä uusiin viljatuttavuuksiin. Luomua alettiin suosia aina kun mahdollista. Mieheni oli mukana muutoksessa, ja siitä tulikin yhteinen projekti meille, kun kuitenkin samoja ruokia syömme yleensä. Päätimme myös yhdessä alkaa kokeilemaan uusia reseptejä joka viikonloppu, ja se on ollut avartavaa sekä hauskaa yhdessä toimimista! Minä olen saanut ujutetua tofun ruokavalioomme, ja mies ujutti simpukat ja sienet (tai no se on vielä vähän vaiheessa, sillä en vieläkään voi oikein sietää simpukoita, mutta yritän :)). Olo on kaikin puoli ollut paljon paremi sekä minulla että miehelläni. Koko keho voi paremmin ja se näkyy myös ulospäin! Ihon ja hiusten kuntokin on radikaalisti parantunut: kampaajanikin ihmetteli muutosta. :) En ikinä enää palaisi vanhaan ruokavaliooni. :)
En välttele itse leipää tai couscousia (ehkä välttäisin, jos selvästi saisin niistä huonon olon... mutta couscous-kikherne-pata on mahtavaa!) tai yleensä hiilareita, mutta pyrin syömään terveellisesti, ilman sokeria, keinotekoisia rasvoja ja eineksiä. Se herättää joissakin jo ihmetystä, ettei halua laittaa suuhunsa eineksiä ja margariinia... 'kyllä tuo rajoittaa elämää niin paljon..!'
En ymmärrä, mitä rajoittavaa siinä on, että syö sitä, millä tuntee voivansa hyvin ja minkä tietää antavan energiaa ja elinvoimaa... Mikään keinotekoinen, transrasvoja sisältävä leivos ei edes maistu suussani hyvältä, joten sellaisten välttäminen ei ole mikään uhraus...! :-)
Mutta kaipa eineksiin ja valmisruokiin tottunut saattaa pitää hankalana sitä, että joku valmistaa syömisensä alusta asti...
Nyt on muuten granaattiomenasesonki parhaimmillaan - ne kalifornialaiset ovat herkullisia! Kyseessä on maailman terveellisin hedelmä - täynnä antioksidantteja :)
No huh tuota entistä ruokaviikkoasi! Ei tosiaan mikään ihme että olet voinut huonosti. Itsellä isoin elämäntapamuutos on kun joskus kymmenisen vuotta sitten lopetin punaisen lihan syömisen. Kaverit vieläkin ihmettelee ja kyselee että "no jos nyt tämän kerran..". Yhdesti olen yrittänyt syödä lihaa, mutta sen koostumus oli inhottava ja kaiken päälle sain kipeän vatsan.
Onko kummassa ruokavaliossasi isompi budjetti?
Kuluuko nyt vai kuluiko ennen enemmän rahaa?
Olen tehnyt ruokabudjetistani oman postauksenkin :)
https://karkkipaivablogi.com/2012/04/16/budjettimurkinaa/
Kyllä nyt kuluu hitusen enemmän rahaa kuin ennen, koska toki esimerkiksi kala, katkaravut ja tuoreet vihannekset maksavat enemmän kuin makaronit, nuudelit ja leipä. Tosin alussa ero tuntui suuremmalta ja on sittemmin tasoittunut kun esimerkiksi entiseen ruokaelämään kuului lähes aina työpaikkalounaan ostaminen mikroeinesten muodossa lähikaupasta tai sitten lounasravintolassa syöminen. Noihin kaupasta haettuihin eväisiinkin sai viikossa uppoamaan kummasti enemmän rahaa verrattuna siihen, että ruokavaliomuutoksen jälkeen olen tuonut töihin aina omat, kotona valmistetut eväät.
Tämä juttu tosiaan vahvistaa sitä, että kotoa tulee monen "yksinkertaisen" asian kuten ruokavalio/syöminen perusta. Minun lapsuudenkodissa syötiin tavallista ruokaa, joka tehtiin itse alusta asti ja todella harvoin syötiin eineksiä. Herkutkin oli yleensä itse leivottuja. Kesällä/syksyllä käytiin marjassa, sienessä, kalassa ja oli oma kasvimaa mökillä. Myös liikuntatapatottumukset opin lapsena.
Nyt aikuisena elän samaan tapaan (paitsi ilman lihaa, joka lienee elämäntapamuutos nro 1) ja olen toki jotain parannuksia tehnyt ruokavaliooni. Karkkia en ole syönyt vuosikausiin (en laske suklaata tähän!) ja makeaa menee muutenkin aika vähän. Ylipäätään vältän kaikkea "teollista" ruokaa (elämäntapamuutos nro 2).
Ruokavalioni on aika samanlainen kuin sinulla paitsi leipää, pastaa, riisiä yms tulee syötyä.
Joten täytyy myöntää, että minusta tuollainen ääriruokavalio, jossa kiinnitetään hiilihydraattien välttämiseen noin paljon huomiota, tuntuu vähän oudolta. Samoin karsastan vegaaniruokavaliota, vaikka itse en syö lihaa ja hiilihydraattejakin pyrin syömään kohtuudella! Minä olen juuri tällainen keskitieihminen ja vaikka tiedän, ettei se sovi kaikille niin silti välillä ihmetyttää fanaattisuus ruoka-asioissa (tosin harvoin ihmettelen ääneen enkä ainakaan pahalla!) ;)
Ja pääasia on tietenkin että sinäkin olet päässyt itsetehdyn hyvän (ja terveellisen) ruoan makuun! :)
Kukin ruokavalio on se keskitien ruokavalio sille, jonka ruokavaliosta puhutaan. Jokainen valitsee oman keskitiensä, ja myös ääripäät määrittyvät sen mukaan. On melko itsekeskeistä pyhittää omat valintansa nimeämällä ne "kultaiseksi keskitieksi" ja olettaa, että myös muut ilman muuta näkevät valintojen kentän juuri samasta näkökulmasta.
Mä havahduin muuta kuukausi sitten että olin oikeastaan samassa tilanteessa kuin missä sinä kerrot olleesi muutama vuosi sitten. Nimenomaan kasvissyöjä joka syö liian vähän kasviksia... (ja proteiiniakin liian vähän). Väsynyt ja turvonnut.
Nyt olen aloittanut ravitsemusneuvojan opastuksella muutoksen kohti (oletettavasti melko) samankaltaista ruokavaliota jota sinä noudatat. Ehkä ei ihan noin ehdotonta, koska se ei ehkä sopisi mulle... Toistaiseksi on vielä liian aikaista puhua tuloksista, mutta kovasti tsemppaan itseäni jotta jaksaisin olla kärsivällinen ja oikeasti omaksua uudet tavat pysyviksi.
Kovasti onnea projektiin! :) Toivottavasti löydät samanlaista iloa kuin minäkin uuden ruokamaailman avautumisesta..!
Voi olla, että olet asiasta joskus puhunutkin, mutta mä olisin udellut, laitatko ruokiisi paljon rasvaa, kuten tietyn linjan karppaajat (käsittääkseni monet karppaajat korvaavat hiilihydraatteja nimenomaan rasvalla)? Eli käytätö surutta esimerkiksi kuohukermaa, voita ja rasvaisia juustoja?
En "surutta", mutta käytän paljon kyllä. Ruoanlaitossa käytän pääsääntöisesti oliivi- ja rypsiöljyä, voita käytän vain kun freesaan sieniä ja sipulia koska se sopii niiden kanssa paremmin kuin kasviöljy. :) Tai voitelen siemennäkkärini sillä. Kuohukermaa käytän suhteessa harvoin, mutta ruokakermaa (vaikka onkin hh-pitoisuudeltaan korkeampaa kuin kuohukerma, paitsi "feikki"ruokakerma Flora) lykkään lähes joka ruokaan. Kuohukermaa tulee välilä lorautettua kahviin mutta ruoanlaitossa tosiaan käytän harvemmin koska en niin megarasvaista makua kuitenkaan kaipaa ruokaani. Se mukava täyteläisyys tulee jo alemmalla rasvapitoisuudella.
Rasvaisia juustoja syön todella paljon ja päivittäin, tein aiheesta marraskuussa jutunkin:
https://karkkipaivablogi.com/2013/11/28/juustoaddikti-ilmoittautuu/
Nyt olen tosin hillinnyt juuston kulutusta jonkun verran kun tajusin että se oli jo menossa samaan suuntaan kuin leipäaddiktioni.
Aika paljon on tuttua tuossa ruokavaliohistoriassasi. Olin itse lapsena siltä osin onnekas, että sain joka iltapäivä lämpimän kotiruuan, joskin sitä tietty tehtiin kerralla useammalle päivälle ja lämmitettiin sitten mikrossa. Tiedän, että tämäkin oli jo paljon vähävaraisessa ja kiireisessä yh-perheessä, mutta oli siinä ongelmiakin. Emme nimittäin veljeni kanssa koskaan oppineet syömään kasviksia. Kotiruoka oli meillä sitä liha-peruna-linjaa. En siis valita, mutta kyllä itsensä opettaminen kasvisten syöntiin myöhemmin elämässä oli todella vaikeaa. Ihan itku ja yrjö kurkussa piti pakottaa itsensä maistamaan asioita, jotka ennakkoon etoivat. Veljelleni se on ollut vielä vaikeampaa kuin mulle, ei se vieläkään montaa kasvista syö.
Olen aina ollut ahdistunut eläinten kohtelusta, ja aloin 15- tai 16-vuotiaana kasvissyöjäksi (lakto-ovo). Se oli toki ennemminkin lihan pois jättämistä, kuin kasvisten syömistä, kun en häävisti osannut niitä kasviksia syödä, eikä kukaan mua auttanut sellaista ruokaa laittamaan. Kotona oltiin lähinnä vihaisia asiasta. Ruokavalio meni tosi surkeaksi, sille pasta-tomaattikastike-linjalle, jolla elin täysin ekat yliopistovuodetkin. Sitten aloin vegaaniksi, mitä olin jo kypsytellyt hyvän aikaa, ja innostuin aloittamaan monipuolisen ruokavalion tofuineen ja pähkinöineen jne. Mutta sen sijaan että vehnäturvotus ynnä muu olisi vaihtunut parempaan oloon, tulin entistä sairaammaksi.
Muutaman lääkärin vittuilut kuunneltuani ("ei yli 20-vuotiaalla voi olla ruoka-allergioita") pääsin pappa-betalar-metodilla allergiatesteihin (sen jälkeen onneksi otettiin ihan ilmaiseksi sairaalan polille), joissa vahvistettiin että olen ihan perkeleellisen allerginen lähes jokaiselle palkokasville ja pähkinälle ja osalle kotimaisista viljoistakin, niiden lukuisien kasvisten ja hedelmien lisäksi, joille olen jo lapsesta asti tiennyt olevani allerginen. Hetken siinä kypsyttelin, että mitähän tekisi, mutta olihan se aika nopeasti selvää, että kasvisruokavalio vaan ei voi mua hengissä pitää, ihan sama mikä filosofiani aiheesta on. Aloin syödä kalaa, ja jonkin aikaa sitten satunnaisesti myös luomulihaa.
Olen vieläkin sellaisessa vaiheessa, että pitäisi löytää joku suunta ja alkaa huolehtia itsestään paremmin. Mun rajoituksilla ei oikein mikään ääriruokavalio ole mahdollinen, ja elämääni varmaankin tulee kuulumaan niin kala, luomuliha ja kananmunat kuin itselleni mahdolliset hiilariaineksetkin. On aika lannistavaa, kun on kaiken lisäksi vielä laktoosi-intolerantti, ja ruoka tulee aika kalliiksi, eikä juuri minkään ruokalan/ravintolan palveluita voi arjessa hyödyntää. Olen vielä ihan käsi ruuanlaitossa, yrityksistä huolimatta, hmph. Vuosien varrella on myös aika paljon vitutusta kerääntynyt sukulaisten erinäisistä valituksista ("mutta tässähän on vain vähän lihaa"). Sekin on tosiaan tuttua, että ihmisiä ärsyttää kovasti, kun hoikka yrittää pitää itsestään huolta. Siihen suhtaudutaan vähän samalla tapaa kuin jo valmiiksi rikkaaseen, joka vielä voittaa vähän lotossa tai yrittää tienata lisää.
Anteeksi kilometrikommentti... Aihe oli oikeasti koskettava.
Voi että, I feel for you. Ruoka-aineallergiat on kyllä kamalia (no okei, mikäpä allergia ei olisi). Mä olen joskus miettinyt että mitä hemmettiä tekisin jos olisin vaikka kalalle allerginen...
Kilometrikommenteista ei tarvitse koskaan pahoitella, itse päin vastoin pahoittelen kun en osaa tähän sen kummemmin mitään "kunnollista" sanoa, muuta kuin tsempitykset ruokavalion suunnan haussa. Aika haasteellinen tuo sinun tilanne, toivon sinunkin kohdalla että jostain löytyisi sellainen - anteeksi marcobjurström'mäinen ilmaisu - tekemisen ilo ruoanlaittoon, että saisi valjastettua haasteet luovuuden lähteeksi. "Kun en voi käyttää tätä, niin mitä voin..?" --> lopulta sen sijaan, ettei ennen keksinyt perunan tilalle yhtään mitään, löytääkin niin monta vaihtoehtoa että tulee jopa valinnan vaikeus...! :D No, ehkä vähän laimea esimerkki, mutta yritti sisältää ajatuksen :)
Joo, kyllä sitä onneksi pystyy edes pitämään huumorin mukana, vaikkei sitä tekemisen iloa ole (vielä) löytynytkään. Onhan siinä hauskaa ironiaa, että sellaisella, joka on lapsesta asti halunnut välttää eläinten syömistä, on tuhat ja yksi allergiaa, jotka kaikki kohdistuvat kasviksiin, vaikka kala-, maito- ja kananmuna-allergiatkin niin yleisiä ovat. :p
Ravintoterapeutti joskus kehotti välttämään kovin runsasta niiden ruoka-aineiden käyttöä, joita voin käyttää, etten sitten allergisoituisi niillekin, mutta siihen kyllä päästin likaisen naurun. Enköhän mä syö niin paljon tomaattia kuin huvittaa, ennemmin kuin kuolen nälkään. Eikä mun allergiat ole tulosta liiasta altistumisesta muutenkaan.
Jos asian nyt voi jotenkin iloisesti päättää, niin sanotaan vaikka, että syödään kaikki edes jotain, mistä tulee hyvä olo ja mieli! Mä popsin sen verran kasviksia kuin pystyn, ja joskus sen satunnaisen jätskikasankin... kuten viime yönä... *köh*...
Heippa! Tää kysymys ei nyt liity tähän ruokaan vaan aivan tukkajuttuihin, eli mulla on pitkät värjätyt mustat hiukset, jotka on tosi hauraat ja kakshaaraiset. Olisko sulla mitään halpaa keinoa (muu kuin leikkaus) jolla sais kakshaaraiset pois? esim. löytyykö perus marketeista jotain vai..?
Hei tikku! Sakset ovat valitettavasti ainoa keino, kaksihaaraisia ei saa millään muulla konstilla pois. Niitä ei ole mahdollista "liimata yhteen" niinkuin jotkut hiustuotevaslmistajat haluavat uskotella.
Kaksihaaraisten syntymistä voi kuitenkin yrittää ehkäistä leikkauttamalla latvat säännöllisesti (siis vaikka se 1-2cm pois kolmen kuukauden välein) ja käyttämällä suojaavaa latvaseerumia.
Kiva kun kerrot ruokaremontistasi ja vähän avaat lukijoille, mikä sai juuri sinut tekemään tällaisen päätöksen. Kokonaisuutenahan syöt nyt varmasti huomattavasti terveellisemmin kuin aiemmin ja olen siinä samaa mieltä, että tiukat säännöt tuovat "kurin" eli ruokavaliossa pysymisen lisäksi sen helppouden. Jos lähtee lipsumaan, pitää koko ajan vetää rajaa, että kuinka paljon tänään voin joustaa jne. Monille ehdottomuus sopii. Toisaalta suuri osa ihmisistä ei ole valmiita suuriin muutoksiin, jolloin ravitsemusterapeutin "lisää proteiinia" -neuvo onkin ihan hyvä, mutta siis sinulle ei. Ainoa, mikä ruokavaliossasi mietityttää, on se, kuinka paljon saat kovaa rasvaa. Eli kananmunaa, kookoskermaa, juustoa jne on aika paljon. Toki, jos kolesterolisi (lähinnä LDL) ei ole korkea, eikä suvussasi ole riskiä kohonneisiin kolesteroliarvoihin, eikä paljoa sydän- ja verisuonisairauksia, ei riski/haitta varmaankaan ole kovin suuri.
Nimenomaan.
Kovan rasvan määrä ja se vaikutukset ovat mietityttäneet minuakin koko tämän 2,5 vuotta ja nyt aion VIHDOIN käydä helmikuussa mittauttamassa kolesteroliarvoni kun tajusin että sen voi tehdä helposti Yliopiston Apteekissa. :) (En ole saanut varattua aikaa mittaukseen lääkäriaseman kautta koska se on tuntunut niin vaivalloiselta ja onhan se tietty kalliimpaakin sitä kautta...)
Kaikillahan runsas kovan rasvan käyttö ei suinkaan kohota LDL:ää. Toivottavasti minä kuulun niihin...!
http://www.fimlab.fi-sivun kautta voit tehdä itsellesi lähetteen myös. Tulokset tulee tekstiviestitse. Valitse sivun yläpalkista "oma terveys" ja jatka siitä. Rasvatutkimukset maksavat 4.80€. (En tiedä YA:n hintaa.)
Ai anteeks. Ei olekaan vain 4.80€ kun siihen tulee näytteenottomaksut ja palvelumaksut päälle. Hinnaksi tulee 16.00€.
Suuri kiitos vinkistä, tutkimusaika varattu! :)
Ensinnäkin kiitoksia näistä ruokapostauksista, täällä ainakin on yksi lukija, joka herkeämättä aina odottaa näitä kirjoituksia :D Mutta mikä oikeasti sai minut kirjoittamaan ihan kommentinkin, niin oli tuo viimoinen ruokavalio nyt-kuvio. Näin aavistuksen vhh-ruokavaliota noudattavana (repsahdan liian usein...) nuo ruokavinkit tuli todellakin tarpeen. Niitä voisi laittaa useamminkin (esim. kerran kuussa...) :D
Voi kun kiva kuulla! :) En tullut edes ajatelleeksi että taulukosta voisi saada tuonkin hyödyn, ajatus oli vain esitellä miten erityyppistä ruokaa syön nyt.
Mielenkiintonen juttu? Sori, oon itse vähän pihalla vhh-ruokavaliosta, mutta mitä juot ruoan kanssa tai yleensäkin? Mulla on kyllä vähän samantyylinen persoonallisuus että rajoitukset toimivat omalla kohdalla parhaiten. Välillä vähän pännii kun kaverit eivät ymmärrä että itse olen herkkuja-yhtenä-päivänä-viikossa tai alkoholia-kerran-kuussa ihminen, sillä en todellakaan osaa syödä kahta konvehtia kerrallaan :D
Vettä tai "paremmilla" illallisilla viiniä. Ennen join aina rasvatonta maitoa mutta se jäi pois ruokavaliomuutoksen myötä.
Vaikuttaa kyllä todella ihanan monipuoliselta ja terveelliseltä ruokavaliolta! Mun kysymykseni olisivat, että paljon sulla menee ruokaan rahaa kuukaudessa? Entä kauan aikaa kuluu vaikkapa viikottain ruuanlaittoon? Miehesi ei kaiketi ollut vhh:lainen, teetkö hänelle siis eri ruuat, vai tekeekö hän itse omat sapuskansa? :)
Olen budjetoinut ruokaan 45 euroa viikossa eli noin 180 euroa kuussa, mutta useimpina kuukausina menee paljon vähemmän. Tähän vaikuttaa tietysti sekin kun mies välillä ostaa mullekin ruokaa käydessään kaupassa. (Meillä on siis eri ruokataloudet, harvemmin suoritamme yhteisiä ruokaostoksia).
Juttua ruokabudjetistani löytyy täältä:
https://karkkipaivablogi.com/2012/04/16/budjettimurkinaa/
Hmm, mitähän mä sanoisin... Vaikea arvioida mutta päivittäin aika vaihtelee puolentoista tunnin ja kolmen-neljänkin tunnin välillä riippuen siitä teenkö jotain pidemmän kaavan mukaista pöperöä. :) Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen ruokaan kuin lanttu-punajuurivuokaan menee aikaa toista tuntia kun niiden penteleen juuresten kuorimiseen menee niin älyttömästi aikaa..! :D
Mieheni on ehkäpä sellainen "semi-karppaaja", on jättänyt esimerkiksi pastan, perunan ja riisin pois mutta syö leipää ja jotain leivonnaisiakin ja muita sokerijälkiruokia silloin tällöin. Hän syö todella paljon lihaa minkä vuoksi minun on vaikea tehdä meille yhteisiä ruokia, useimmiten hän tekee ruokansa itse. Monesti tosin lisuke on yhteinen. Pari kertaa viikossa syömme yhteisen kalaruoan. Tai sitten sen vhh-pizzan, jota äijä rakastaa. :)
Moikka Sanni! Vautsi mikä postaus! Kuvailit meikäläisen teinivuosien ruokavalion aika tarkasti tuossa!:D Meillä kotona syötiin lähinnä Grandiosa-pitsaa, einesmakaroonilaatikkoa, leipää, lihapiirakoita yms... Viikonloppuisin syötiin yhdessä (jos kerettiin). Silloin oli tarjoilla kanakastiketta, riisiä ja joskus annoksen viereen saattoi eksyä jopa 3-4 kurkunpalaa ja puolikas tomaatti. Kun muutin omilleni söin lähinnä ruisleipää ja nuudeleita, ja kuvittelin syöväni terveellisesti :D
Aloitin vhh-ruokavalion 2012 keväällä ja sillä tiellä on pysytty!:) Olen samanlainen ruokavalioni ehdottomuuden kanssa. En halua usein edes maistaa esimerkiksi poikaystäväni tekemää pasta-annosta. Hän on kuitenkin tottunut siihen, etten mitä tahansa laita suuhuni, eikä ota nokkiinsa. :) Usein huomaan kuitenkin, että lähipiirissäni joitakin tuntuu hieman ärsyttävän ruokavalioni... "Maista nyt edes, tässä kääretortussa on rahkaa ja ihan vähän sokeria, se on terveellistä!" Meikäläinen herkuttelee kuitenkin mielummin vaikka hedelmillä ja marjoilla. Ja kerran viikossa saa sitten ottaa karkkia tai muita herkkuja :)
:D ^_^
Joo, minäkin kuvittelin aina että niin kauan kuin syön RUISleipää, syön terveellisesti! Patongista ymmärsin, että tämä menee herkkuosastolle, mutta ruisleivässä en kuvitellut olevan ravitsemuksellisesti mitään "vikaa". Siksi ajattelin, että on ihan ok perustaa vaikka koko päivän syömisensä ruisleivälle.
Nuo "maista nyt edes" -jutut on muuten NIIN turhia ja aiheuttaa minussa aina, "Miksi ihmeessä??" -reaktion. Mitä ihmeen virkaa on ottaa joku yksi-kaksi haarukallista jotain ruokaa? Tuoko se ruoan valmistajalle erityistä iloa? Miksi kenenkään pitäisi maistaa jotain mitä ei halua syödä, vain kohteliaisuudesta? Eikö olisi päin vastoin kohteliasta ruoan tarjoajalta ottaa huomioon toisen ruokavalio ja jättää ihan kohteen itseensä harkinnan alaiseksi maistaako ruokaa vai ei? Minusta on todella epähienotunteista saattaa toinen sellaiseen tilanteeseen, jossa tämä joutuu kokemaan olevansa epäkohtelias jos ei toimi "vakaumuksensa" vastaisesti.
Heippa! Olipa mielenkiintoista lukea ruokavaliostasi. Tuota viikon ruokalistaa katsoessani mietin vain, että etkö kaipaa enemmän välipaloja? Neljä ateriaa päivässä on minusta aika vähän, ainakin kun omaaan ruokapäiväkirjaani vertailen. :)
En. :) Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa aterioiden tarve vähenee. Rasva/proteiinipitoinen ruoka pitää kylläisenä pidempään ja verensokeri pysyy tasaisena mikä myöskin vaikuttaa siihen ettei tule näitä "pakko syödä vähän jotain" -hiukomisia. Syön vain silloin kun minulla on oikea nälkä, mikä on useimpina päivinä kolmesti päivässä. Jotkut karppaajat syövät vain kaksikin kertaa päivässä, itse en kyllä ihan siihen pystyisi. :)
Inspiroivaa! Kaipaan aina uusia ruokavinkkejä, kun kyllästyy samoihin. Kuinka monta kananmunaa syöt viikossa? Jotenkin aina päähän iskostuu se, ettei saa liian montaa. Mutta ei kai sillä ole väliä, jos ei ole jo valmiina kolesteroli ongelmaa.
Vaikea arvioida mutta veikkaan että ainakin 14. "Perus"päiväannokseni on kaksi, mutta toki on päiviä jolloin en syö yhtäkään munaa. Aamiais- ja salaattimunien lisäksi kananmunaa tulee syötyä myös osana erilaisia laatikkoruokia, näkkärissä, pizzapohjassa ja tonnikalapullissa. Joinain viikkoina määrä voi siis olla vaikka 20:kin.
Paljonko sinulla menee viikossa rahaa ruokaan? Tuo nykyinen esimerkkiruokaviikkosi kuulostaa sen verran 'eksoottiselta'.
Budjettini on 45 euroa. Aiheesta löytyy myös postaus:
https://karkkipaivablogi.com/2012/04/16/budjettimurkinaa/
Nostan vilpipttömästi hattua sinulle Sanni, että olet aikuisena kuitenkin opetellut laittamaan ruokaa.
Lukeeko äitisi blogiasi, tuleekohan hänelle paha mieli tästä kirjoituksesta? En silti ymmärrä, miten on mahdollista, että "niinkin vanha" ihminen ei osaa laittaa ruokaa. Samaa olen ihmetellyt, kun mieheni kertoo syöneensä lapsena lähinnä makaroonilaatikkoa ja maksalaatikkoa tai juurikin leipää (hänen äitinsä myös on kuusissakymmenissä)...
Toisaalta, varsinkin nykyään, monet ihmiset ovat sitä mieltä, ettei ruoalla ole mitään väliä, kunhan se vie nälän edes hetkeksi ja on mahdollisimman nopeata valmistaa. Mutta onneksi vastapainona taas monet ovat heränneet yhä enemmän ajattelemaan, mitä suuhunsa pistävät.
Olen oikeastaan vasta viimeaikoina havahtunut tajuamaan, että jotkut ihmiset todella oikeasti ostavat ja syövät joitain niitä asioita, joita aina välillä kaupassa taivastelen... Tai etteivät ihmiset ota selvää tai eivät halua tietää, mitä heidän syömänsä ruoka sisältää.
Mun on tosi vaikea ymmärtää tuota, koska meillä taas on aina laitettu ruokaa ja me lapset olemme saaneet itse osalllistua ja opetella, myös ihan pieninä. Ja meilä on ollut ruoka-ajat. Huolimatta siitä, että äiti on aina tehnyt kolmivuorotyötä. En nyt väitä osaavani mitään hienoa kokata, mutta ainakin jossain määrin olen aina tiennyt, miten jotkut raaka-aineet käyttäytyvät ja miten niitä kuuluisi käsitellä jne.
Kiitos muuten postauksen kuvista. Sain tuosta viimeisestä idean bouillabaissen jämille. Oli hyvää! (Tosin jauhojen laatu ja määrä meni aikalailla summamutikassa)
Lukee kyllä, mutta en usko että hän tästä pahoittaa mielensä. (Vai mitä sanot, äiti?) Olemme tästä ruokajutusta niin paljon hänen kanssaan jutelleet, eikä kyse ole siitä että minulle tai kellekään muullekaan perheessä olisi jäänyt joku "katkeruus" nuoruuden ruokahuollosta. Kyllä äiti huolen piti että meillä lapsilla oli ruokaa, nälkää ei kukaan nähnyt. :) Ruokaa vain ei laitettu sen perinteisen kaavan mukaisesti johon kuuluvat säännölliset ruoka-ajat, lämmin ruoka ja katettu pöytä.
Ja äiti olisi kyllä halunnut olla parempi "kokki" - hän ilmoittautui kerran ruoanlaittokurssillekin..! <3 Mutta ei siihen kurssitkaan auta jos ruoanlaitto ei vain ole se juttu. Vähän niinkuin minä ja hiustenlaitto. Pelkäänpä, että vaikka mitkä kurssit kävisin ja jotain oppisinkin, niin hiustenlaitto ei koskaan jäisi osaksi arkirutiinejani... :p
Silloin kun oli elintarvikelakko joku vuosi sitten, niin ensimmäisenä ammotti tyhjyyttään eineshyllyt. Se aukaisi minunkin silmäni, en ollut kuvitellutkaan että ihmiset todellakin elää niillä. Meillä kotona ne tapas olla hätävarana, korkeintaan jotain pinaatti- tai veriplättyjä oli vähän useammin.
Minut on kasvatettu ranskanleivällä, vehnäpullalla, appelsiinijaffalla ja sokerikaakaolla :/ Meillä ei lapsena koskaan laitettu ruokaa. Omilleni muutettuani oli valtava muutos opetella laittamaan ja syömään oikeaa ruokaa. Nirsokin olin; mitenpä sitä olisi mistään tykännyt,kun ei mitään ollut maistanut...
Toinen suuri ruokavalion muutos tuli omien vakavasti ruoka-allergisten lasten myötä. Vuosikymmenen ajan kokkasin viljatonta, maidotonta, soijatonta, munatonta jne. Nuorimmaiselle kävi vain riisi, quinoa ja oliiviöljy, kummasti niistäkin loihti myslit, puurot, pullat, piparit, mitä milloinkin ;)
Kolmas muutos oli palvelus omalle itselleni: jatkuvan turvotuksen, ripulin, väsymyksen ja painonnousun "innoittamana" siirryimme mieheni kanssa 2,5v sitten vhh-ruokavalioon. En voi enää kuvitella paluuta pasta- ja leipä-elämään! Ruuanlaitto on lastenleikkiä verrattuna allergiakokkailuun (joka onneksi alkaa olla takanapäin), ruoka maukasta & terveellistä, olo mitä mainioin!
Oli kiva kuulla omasta ruokaremontistasi tarkemmin! innolla luen aina ruokapostaukset ja olen saanut sulta monta erinomaista reseptiä, mm. legendaariset tonnikalapullat ;D
Seuraavaksi olisi kiva kuulla ajatuksia liikunnasta. Lienetkö siitä jo kirjoittanutkin.Itse aloin juosta vuosi sitten (mikä kaltaiselleni ex-sohvaperunalle on ollut ällistyttävä saavutus) ja eilen tein kuntosalisopparin. Tarkoituksena viimeistellä tämä elämäntaparemontti.
Tosi kiva kuulla että löysitte koko perheelle sopivan tavan syödä..! Voin vain kuvitella miten paljon tuo on helpottanut arkea.
Joo, täältä löytyy juttu:
https://karkkipaivablogi.com/2013/01/25/mina-ja-liikunta/
Minä en siis todellakaan pidä liikunnasta mutta harrastan sitä, koska tiedän että se on hyväksi. Ja tuleehan siitä hyvä olo, totta kai. Mutta tämä hyvä olo ei muuta sitä että joka kerta salille lähtö on yhtä vastenmielistä... Välillä on kausia jolloin treenikin kulkee niin huonosti että ei meinaa millään saada ohjelmaa vedettyä läpi ja suunnilleen haluaisi vetää turpaan niitä laitteita :D (kuten valitettavasti viime kuukaudet). Silti raahaan itseni salille. Väkisin. Koska poisjäänti johtaisi vielä huonompaan oloon.
Aivan mahtavaa Sanni! Hienoa, miten onnistuit kääntämään kelkkasi valmisruoka-leipä linjalta tavallisen, kunnon lämpimän ruoan äärelle! Sanon tavallinen, koska sitähän vhh on, paljon kasviksia ja vähän proteiinia kylkeen (erittäin kärjistetysti). Sanoit suomalaisten syövän suhteellisen terveellisesti. Itse näen suomalaisten syövän liikaa valmisruokia ja pikaruokia. Ei useimmat jaksa kokata lämmintä ruokaa, siihenhän menee aikaa! Jos joillekin toimii pastat sun muut, suotakoon se heille.
Täällä kans yksi makaronimössöllä, karkeilla ja vaalealla leivällä kasvatettu yksilö. Yritin niinä huonon ruokavalion vuosina harrastaa liikuntaakin välillä, mutta en yksinkertaisesti kehittynyt mihinkään suuntaan (oisko syynä ollut proteiinin puute KENTIES?) Ihan kamalalta tuntuu ajatella, kuinka huonosti omaa elimistöään tuli kohdeltua, nyt ei olisi paluuta entiseen. Pidän satunnaisesti herkkupäiviä, jolloin syön sokeripitoista yms., mutta sen jälkeinen olotila on jotain ihan kamalaa. Karkit ja leivokset tekee turvonneeksi ja verenpaine pomppii, aikamoista myrkkyä elimistölle.
Olipa jännä lukea ruokahistoriastasi, se on niin samanlainen kuin minulla :D Koulusta tullesta oli turha kysyä "mitä ruokaa tänään on?" kun sitä ei ollut, leipää tai pikanuudeleita kaapista. Ja paljon herkkuja, jostain oli kaloreita saatava. Kun muutin pois kotoa, huono ruokailu jatkui. Syyni sille oli säästäminen. Kilon paketilla x-tra kalapuikkoja selviää monta päivää!
Minun ruokailuni korjautui siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen avomieheni. Hän rakastaa ruuanlaittoa ja laittaa hyvää ruokaa. Koin jonkun valaistumisen ja nykyään laitan itsekin mielelläni oikeaa ruokaa ja nautin siitä :) Teemme paljon peruskotiruokaa kuten keittoja, makaronilaatikkoa, jauhelihakastikkeita yms. ja en todellakaan kaipaa entistä ruokavaliotani!
Minäkin muuten pitkään perustelin kasvisten syömättömyyttäni hinnalla... No tottahan se onkin että kahden paprikan hinnalla saat jo ne parin päivän kalapuikot, ja vähän eksoottisemmalla salaatilla kilon pastaa. Monella opiskelijalla ei varmasti kerta kaikkiaan ole varaa syödä kovin terveellisesti ja monipuolisesti. Mutta minä jatkoin kitsasteluani vielä työssäkäyvänä aikuisenakin... Totuus taisi olla että en vain ollut tottunut syömään tuoreita kasviksia enkä kokenut että salaateilla voisi tulla kylläiseksi. Voikkarit oli niin paljon helpompi ja halvempi vaihtoehto...
Mielenkiintoinen kirjoitus kaikin puolin! Ja tuo ruokavaliomuutoksesi on kyllä huikea. Eihän tuo entinen aivan wellness-kamalta näytä! :)
Mietin usein, miksi ihmiset suhtautuvat niin kummaksuen siihen, että joku syö terveellisesti tai jollain itselleen hyväksi kokemalla tavalla. Yllättävää, että se, että joku on löytänyt tavan edistää omaa hyvinvointiaan voi ärsyttää jotakuta, etenkin läheisiä ihmisiä. Sain kirjoituksestasi tsemppiä pysyä kovana oman ruokavalioni kanssa. Olen noudattanut noin puoli vuotta ns fodmap-ruokavaliota, jossa vältellään esimerkiksi gluteeniviljoja, sokereita, kaaleja ja sipuleita, sillä ne aiheuttavat vatsaongelmia. Ja onhan vehnän ja sokerin välttely muutenkin terveydelle hyödyllistä! On kurjaa selitellä juhlissa ja ravintoloissa, mutta on myös todella mukavaa, kun vatsa voi hyvin.
Kauppojen, kahviloiden ja kioskien hyllyiltä löytyy kyllä valitettavan paljon sellaista evästä, joista voi saada seurakseen turvotusta, vatsavaivoja, verensokerin heilahtelua ja väsymystä sekä tulehdustilaa (ja paljon muuta mukavaa). Toivottavasti tuoreen sekä ravinteikkaan ja sellaisen "käytä viimeistään kolmen vuoden päästä keksipullaruuan" suhde muuttuu parempaan suuntaan lähivuosina. Minusta sekin on haaste, että monet tuotteet vaatisivat säilytystä kylmässä, ja evääksi on usein otettava pähkinöitä (en keksi muuta!). Tai sitten pitäisi käyttää vielä enemmän luovuuttaan ja alkaa kuljetta minikylmälaukkua mukanaan. Mutta en tiedä, olen varmaan jotenkin yliherkkä sosiaaliselle paineelle, ja minulle suurin ongelma on selittely. En ole mielelläni porukan neiti erikoisruokavalio. Ja jos menen kylään, en vain kehtaa sanoa, että minä en itseasiassa voi syödä tätä enkä tätä. Mutta kuten sanottu, sain tsemppiä kirjoituksestasi! :)
Täysin samaa mieltä.
On minustakin vähän kökköä olla juhlissa aina se joka kaivaa oman eväsrasian esiin, mutta toisaalta suurin osa tuttavapiiristä on jo tottunut siihen enkä enää koe olevani mieletön silmätikku.
Eikö ruokavaliossasi syödä esimerkiksi hedelmiä..? Porkkanat, kukkakaalit ja tomaatit ovat myös tosi hyviä eväitä. Entäpä joku raejuustopurkki ja mehukeittoa? Nekin säilyvät hyvin vaikkei pitäisi viileässä, ainakin päivän yli. (En tosin tiedä minkä tyyppisiin eväisiin viittaat, retki-, työ- vai muu.) Munakasrullakin säilyy oikein hyvin päivän verran laukussa, mulla on usein esim. laivamatkalla mukana juustoinen munakasrulla! :)
Kiitos vastauksesta ja hyvistä vinkeistä! Täytyy kokeilla, rae- ym juustot taitavat tosiaan säilyä yllättävän hyvin ja toimisivat loistavasti. Munakasrullahan voisi olla myös oikein näppärä!:) Osa raaoista hedelmistä ja vihanneksista on minulle ongelmallisia, mutta porkkanat, tomaatit ja sitrushedelmät sopivat kyllä. Alankin nyt suunnitella kunnon eväitä! :) Eväissäni on kyse yleensä kello neljän välipalasta ja joskus lounaastakin.
Hei Ij. Oletko harkinnut sijoittaa hyviin eväskippoihin? Nykyään saa sellaisiakin, joissa on "kylmäkalle" kannessa.
Toinen hyvä vaihtoehto on kuivatut tuotteet. Tosin kaupan valmiit kuivatuotteet eivät välttämättä ole varsinaisesti "terveyttä edistäviä". Mutta hedelmiä ja vihanneksia voi kuivata itsekin ja monien kasvisten vitamiini ja antioksidanttipitoisuudet nousevat kuivatessa...
Punnitse ja säästä, Ruohonjuuri tmv varmasti myyvät myös sellaisia kuivattuja tuotteita, joita ei ole keitetty moskaöljyssä tai uitettu sokerissa.
Hei Tiia, kiitos vastauksestasi! Joo, olenkin kuullut tuollaisista, ja onkin käynyt mielessä hommata sellainen. Niin ja täytyisikin katsastaa ps:n valikoimat vähän tarkemmin. Ja jos olisi oikein reipas, voisi kokeilla itse kuivaamista:) Osahan kuivatuista jutuista on juuri sokerilla/moskaöljyllä kyllästettyjä, mutta ei varmasti kaikki.
Niin ja voihan niitä kylmäkalleja sulloa ihan tavalliseen kassiinkin, kyllä ne ilman kylmälaukkuakin ruoan syömäkelpoisena pitävät työpäivän. Tai vaikka jäädyttää vettä isoissa minigrip pusseissa, niin saa tosi ohuita "kylmäkalleja".
Sellaisia rasioita saa sikakalliilla partioaitasta ja muista vastaavista ja halvalla ainakin muistaakseni ikeasta.
Kuivattu liha on myös aika hyvä ja täyttävä lisä, jos syö lihaa. Ja säilykkeistäkin löytyy jotain "helmiä" esim kaloista.
Meillä on kyllä töissä ihan oikea keittiö, itse en vaan usko mikron ihmeitä tekevään voimaan enkä toisaalta jaksa tai ehdi töissä alkaa mitään levyllä kuumentamaan joten päädyn usein kylmänä syötäviin ruokiin.
Mulla on aina miljoona eväskippoa, koska otan usein kaikki ainesosat mukaan erikseen ja sekoitan vasta töissä. Tällöin esimerkiksi joku säilykekala on kätevä lisä ateriaan.
Terveellinen elämä ja hyvä olo hakusessa täälläkin.
Mä olen ollut lapsesta asti superkranttu ja kehitin itselleni ihan älyttömän herkän oksennusrefleksin jo alta 5-vuotiaana. Herkut maistui aina, mutta esim rehuja, kalaa ja sieniä en koskaan oppinut syömään, vaikka niitä kotona olikin tarjolla. Myöskään marjat tai hedelmät ei ole ikinä kuulunut mun herkkuihin. Ylipainoahan siinä sitten jonkin verran kertyikin. Parikymppisenä sairastuin syömishäiriöön ja elin pääasiassa tupakan ja kokiksen voimalla pari vuotta. Syöminen yleisesti ällötti. Sen asian kanssa taistellessa tuli sitten syötyä ihan mitä vaan, kunhan vaan söi jotain. Paranemisprosessin aikana paino nousi 25 kiloa ja olin takaisin niissä mitoissa mistä kaikki alkoi.
Reilu pari vuotta sitten päätin lopettaa tupakoinnin ja samalla yrittää vähän laajentaa ruokavaliota. Söin siis lähinnä punaista lihaa ja pastaa/riisiä. Päivittäinen limun litkiminen vaihtui kuplaveteen ja yritin muutenkin hakea säännöllisyyttä ruokailuun. 2013 keväällä söin jo lounaan ja päivällisen lisäksi useimmiten jotain iltapalaakin (smoothie tai munakas). Aamupala koostui kuitenkin useimmiten isosta kupista teetä, jossa oli pari palaa sokeria seassa. Välillä tosin korvasin lounaankin juomalla muutaman kupin teetä päivän aikana.
Käännekohta tuli viime huhtikuussa, kun labrassa olikin sokeriarvot koholla. Leipää en siinä vaiheessa juurikaan syönyt, mutta vaihdoin pastan, riisin ja perunan salaattiin ja kasviksiin. Teen osalta aukesi ihan uusi makumaailma kun sokeri ei enää hallinnut kaikkea. Nykyään syön säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä ja annoskoot on kasvanut ihan mielettömästi. Kropan muodonmuutos alkoi samantien vaikka painon putoaminen tulikin vähän perässä.
Tällä hetkellä paino on pudonnut 5 kiloa, mutta muutos omassa olossa on huikea. Kaikki turha turvotus on poissa ja virtaa riittää ihan eri tavalla. Syöminen on nautinto ja aiemman pakkomaistamisen sijaan odotan innolla mitä uusia makuja maailmalla on tarjota :D Uuden vuoden kunniaksi päätin pistää vauhtia ruokavalioremonttiin ja syödä joka viikko jotain uutta. Joko siis kokeilla itse jotain uutta ruokalajia/raaka-ainetta tai sitten syödä sitä muualla. Kalan tosin lasken uudeksi asiaksi joka kerta, koska se ei edelleenkään oikein uppoisi. Yritän opetella silti. Tällä viikolla olen tehnyt ensimmäistä kertaa itse kasvissosekeittoa, mutustellut tuoretta kukkakaalia (ei se ollutkaan oikeastaan pahaa) ja testannut maa-artisokkaa lisukkeena (ei ollut ihan mun juttu, mutta kokeillaan vielä jossain välissä keittona). Tämän blogin ruokapostaukset on hyviä ja itse ainakin olen saanut hyvin ideoita omaan ruokailuun. Tänään olisi tarkoitus kokeilla siemennäkkäriä :)
Aika avautuminen tuli, mutta tosiaan itselle ajankohtainen aihe :)
Mahtavaa Kuorotipu! :) Tulipa hyvä mieli puolestasi.
Toivottavasti tykkäät siemennäkkäristä..! :) Osa koukuttuu, osa toteaa että "tämähän maistuu ihan linnun ruoalta"...! :D
Aivan tajuttoman hyvää! Korvasin hampunsiemenet murskatuilla cashewpähkinöillä, muuten tein ohjeen mukaan. Tää tulee helpottamaan mun aamupalaongelmia ihan älyttömästi :) En siis aamu-unisena syö kotona vaan töissä, joten kaipaan helppoa ja nopeaa :)
Jee! :) Me happy!
Täytyy kyllä sanoa, että hiljaiseksi vetää kertomus tuosta sun lapsuuden/nuoruuden ruokavaliosta, ja myös tosi monien kommentoijien vastaavista kokemuksista. Mielestäni monipuolinen ruokavalio tulisi olla jokaisen lapsen perusoikeus. Aikuisen omat ruokavalinnat on sitten jokaisen oma asia, mutta että lapselle luo tuollaisen pohjan...
Ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita... Luulen, että moni vanhempi tekee kuitenkin parhaansa edellytysten mukaisesti.
Varmasti, ja varmasti! :) Ja onhan se selvää, mitä Veppekin tuolla aiemmin kommentoi, että köyhällä ei ihan oikeasti ole varaa ostaa mitään monipuolista kasvistarjontaa, sillä se on oikeasti tosi paljon kalliimpaa kuin vaikka makaroni. Mutta silti se tosi yksipuolinen (=ei pelkkää kasvisten puutetta) ruokatarjonta on mun mielestä jopa järkyttävää.
Toisaalta, tässä kohtaa täytyy myös ajatella, että onneksi on kouluruoka, eli ainakin lapsilla on mahdollisuus siihen "oikeaan ruokaan". Toista se on maissa, jossa sitä ei ole: itse olin aupairina perheessä, jossa poika ei vain kerta kaikkiaan syönyt muuta kuin spagettia ja paahtoleipää hillolla. Ja toki älyttömät määrät karkkia. Vanhemmat oli antanut nirsoilla, eikä kannustanut mitenkään monipuoliseen ruokavalioon. Ei tainnut sillä poika-paralla olla terveys ihan huipussaan: anorektisen laiha ja sokerista ylivilkas. :(
(P.s. Tätä kommenttia kirjoittaessa tuossa alla näkyy kommentti, jossa on puhetta ampujahiihtäjän letistä, ja siinä näkyy mun nimimerkki ja teksti "kommenttisi odottaa hyväksyntää"?! O.o Mitä ihmettä, ihan taatusti en ole sitä kirjoittanut, enkä kyllä varmasti omaa mitään sivupersoonaakaan! :D )
Se on toisen nimimerkki Heidin kirjoittama viesti. Todella outoa että se näkyi sinulle, mitä ihmettä?? :-0 Toisen lukijan julkaisemaston viesti..! Täytyy taas laittaa kysely it-Hannulle.
Hei, katson tässä ampumahiihtoa ja oli pakko googlettaa Gabriela Soukalova ihanan letin takia. Samalla huomasin, että olette todella samannäköisiä tämän ampumahiihtäjät kanssa!
Ruokavaliosi ennen näyttää hyvin tutulta mulle, edelleen vaikka oon jo 30v. Tosin viimeisten vuosien aikana olen havahtunut siihen, että on pakko muuttaa tapoja terveellisempään suuntaan. Mä oon lapsesta asti ollu huono syömään, 3-18 vuotiaana vielä huomattavasti huonompi kuin nyt. Söin (ja edelleenkin on paljon parantamisen varaa) tosi yksipuolisesti ja syömiseni koostui pääasiassa leivästä ja jogurtista. Kaikki välipalat mulle maistui, ne terveellisetkin, mutta oikean ruuan kanssa on ongelmaa. Ja ongelma ei suinkaan johtunut siitä, että kotona ei olisi ollut kunnon ruokaa tarjolla. Äiti teki päivittäin lämpimän ruuan, salaattiakin oli tarjolla ja ruuat olivat monipuolisia ja terveellisiä, mä vaan olin niin nirso ja ehkä mulla oli jonkinlainen syömishäiriö. En pystynyt maistamaan erilaisia ruokia, koska olin jo valmiiksi sitä mieltä, että en tykkää, ja mua etoi ajatuskin, että jotain ruokaa pitäisi suuhun laittaa. Vanhemmat kyllä yrittivät ja koulussakin yritettiin, mutta mitä enemmän asiaan kiinnitettiin huomiota, sen ahdistavammalta ruokailu musta tuntui. Ja tuo ruokailuun liittyvä ahdistus vaikutti voimakkaasti mun itsetuntoon. Edelleenkin tunnistan tietyissä tilanteissa samoja häpeän tunteita liittyen siihen, että en saa jotain syötyä, kuin lapsena ja nuorena.
Pikkuhiljaa 11 vuoden aikana, jonka oon asunut omillani oon oppinut syömään muitakin ruokia kuin makaroonilaatikkoa. En vieläkään välttämättä pidä niistä, mutta pystyn töissäkin syömään vähän esim. siskonmakkarakeittoa, vaikka erityisesti keitot olivat aiemmin mulle todella hankalia syödä. Koska mun suhtautuminen ruokaan on ollut aika hankala ja jokseenkin epäterve, mua ei ole kiinnostanut opetella tekemään ruokaa, ja silloin harvoin kun olen ruokaa tehnyt, niin se on tuntunut vaikealta ja usein jokin on mennyt pieleen. Mieheni onneksi tekee, joten olen syönyt oikeaakin ruokaa tässä viime vuosien aikana. Kun oikean ruuan syöminen on niin retuperällä ollut, niin ylipainoa on päässyt kertymään ja erityisesti karkki ja suklaa ovat mun paheeni. Nyt mun tavoitteena onkin ruokailutapojen muutos terveellisemmiksi. Mun tän vuoden tavoite on, että teen joka viikko ruokaa ainakin kerran viikossa ja opettelen syömään monipuolisemmin kasviksia, marjoja ja hedelmiä. En halua karsia ruokavaliostani tässä vaiheessa pois pastaa ja riisiä, koska niistä pidän ja mun suurin ongelma on se, että korvaan kunnon ruuan jugurtilla ja leivällä hyvin helposti. Vaikka mun ruokailutavoissa on paljon vielä korjattavaa, mun on pakko kuitenkin sanoa, että syön nykyään huomattavasti paremmin, kuin 10 vuotta sitten. Uskallan maistaa uusia makuja, syön töissä joka arkipäivä lämpimän ruuan, vaikkakin annoskoko saisi olla hieman isompi. Olen oppinut leipomaan viime vuosien aikana ja siitä olen saanut kipinää opetella myös tekemään ruokaa. Luen siis mielelläni myös ruoka-aiheisia postauksia, jos vaikka saisin jotain vinkkejä. :) Tein siemennäkkäriäkin vähän eri ohjeella kuin sinun, mutta joku siemen aiheuttaa mulle ilmeisesti allergiaoireita, koska kurkkua alkoi kutittaa.
Tulipa pitkä kirjoitus. Tämä kirjoituksesi antoi minulle ajateltavaa ja kannustusta siihen, että aikuisenakin voi vielä oppia uusia ruokailutapoja ja ruuanlaittotaitoja ja toisaalta on ollut hyvä lukea, että joillakin kommentoijilla on ollut hiukan samankaltaisia kokemuksia kuin mulla. Toisaalta halusin myös sanoa, että voin hyvin ymmärtää niitä, jotka eivät laita ruokaa itselleen tai perheelleen.
Kiitos tästä postauksesta, antoi minullekin vähän buustia omaan muutokseeni. Lähinnä tässä yritän hahmottaa että mikä tavoitteeni on ja kuten hyvin sanoit, minunkin tapauksessani voisi hyvin olla kyse nimenomaan ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa, ei mistään dieetistä tai kilojen tiputtamisesta. Mulla toki allergiat, gluteenittomuus ja vaikka mikä rajoittavat myös sitä mitä voi syödä. Tuli ihan nälkä tätä lukiessa :)
Innostuin viime vuonna alkuvuodesta karppaamisesta oikein kunnolla. Halusin siitä avun painon hallintaan ja vatsanoireiluun, jonka oletin johtuvan laktoosin lisäksi runsaasta hiilarien syömisestä. En kuitenkaan lopulta löytänyt karppaamisesta minulle sopivaa ruokavaliota. Viljojen ja muiden runsaiden hiilarin lähteiden eliminoiminen ei lopulta tuonutkaan sitä kevyttä oloa tai poistanut vatsan turpoilua ja tukalaa tunnetta. Yritin, mutta kun tuloksia ei näkynyt ja olo oli edelleen huono aloin tutkia muita vaihtoehtoja. Ongelmani olikin monimutkaisempi kuin pelkästään laktoosin ja hiilarien pois jättäminen. Syksyllä sain lääkäriltä vahvistuksen omiin epäilyihini, laktoosi-intoleranssin lisäksi minua vaivaa IBS, eli ärtyvän suolen oireyhtymä.
Se minkä oletin aikaisemmin olevan pelkkään hiilariturvotusta, ei ollutkaan sitä vaan juurikin IBS oirehdintaa. Sen lisäksi, että kaikki gluteeniviljat menivät kertaheitolla pannan jouduin jättämään ruokavaliostani pois kaikki pavut, linssit, herneet, kaalit, soijan ja runsaasti hedelmäsokeria sisältävät hedelmät. Myös sienet, punajuuret, makeutusaineet ja sokerialkoholit ovat ei-listalla. Gluteeniviljojen korvaaminen muilla vaihtoehdoilla ei lopulta ollut ollenkaan hankalaa tai vaivalloista, mutta kaaleja, linssejä ja papuja minulla on oikeasti ikävä. Noudatan suus FODMAP-ruokavaliota ja hiljalleen kokeilen ja testailen, josku joku ei-listan ruoka-aineista olisi sellainen, jota vatsani sietää.
Nykyisin ruokavaliooni kuuluu olennaisena osana riisi ja kaura, joista jompaa kumpaa syön melkeinpä päivittäin. Hiilareita kulutan vähemmän kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin selkeästi enemmän kuin hyväkarppi. Tärkeintä kuitenkin on, että vatsani voi nyt miljoona kertaa paremmin kuin itsetehtyä pasta carbonaraa tai broileria ruusukaalilla ja voisulalla syödessä.
Toki voisin näilläkin rajoitteilla karpata, mutta kun yhdistän karppaamisen ja IBS:n tuomat rajoitukset alkaa ahdistaa ja ruokavalio tuntuu jo ihan oikeasti aika suppealta. Parsakaali ja vihreät pavut ovat ihan mahtava vaihtoehto perunalle, riisille ja pastalle, mutta kun niitä ei voi syödä jää lautaselle enää broilerikastike ja vihersalaatti.. Uunijuurekset ovat toki herkkua, mutta niiden vääntäminen päivittäin ei vain ole hirmuisen realistista.
Tasapainon löytäminen syömisen suhteen on kulkenut käsikädessä painonpudotuksen ja liikunnan lisäämisen kanssa. Pudotin viime vuoden aikana painoa noin kuusi kiloa ja huomasin, että oikeasti pidän juoksemisesta. Isoin savutukseni oli juosta 5 kilometriä yhteen soittoon. Innostuin myös kuntosalilla käymisestä uudestaan. Tänä vuonna aion karistaa viimeiset 1,5 kiloa ja jatkaa liikkumista. Haluan pysyä terveenä ja jättää vatsavaivat menneisyyteen!
Ruokapäiväkirjasi vastaa pitkälti omaani, mutta en itse jaksaisi aktiivista ja liikunnallista arkeani ilman hyviä hiilareita. Syön siis kohtuullisesti tummaa riisiä, ruisleipää ym. Tuli mieleen kun kirjoitit, että liikunnasta ei ole tullut sinulle elämäntapaa. Ehkä lisäämällä hyviä hiilareita, jaksaisit liikkua enemmän. Kehonhuolto ja lihaskunnon ylläpitäminen ei onnistu vain ruokavaliolla. :)
Liikunta on minulle elämäntapa. ;) Mutta ei mieluinen sellainen. Käyn salilla vähintään neljä kertaa viikossa. Jaksamisesta ei ole kyse, en vain ole koskaan saanut nautintoa liikunnasta.
Myös minun kotona ei tehty koskaan ruokaa itse. "Ruokana" oli einespizzoja, einespinaattilettuja, eineslihapullia, joita sitten itse lämmitettiin mikrossa.
Minäkään en tästä osaa olla katkera, sillä vanhemmillani oli vaikeaa monilta osin. Tietysti olin vähän kateellinen, kun toiset äidit tekivät herkullisia ruokia päivittäin :).
Hieman haikeana katson taulukkoa nykyisestä ruokavaliostasi.
T. Low fodmap -ruokavaliota noudattava urheileva vegaani, joka on koko ajan nälkäinen.
Tuo on muuten niin ärsyttävää, että hoikahko/normaalipainoinen ei Suomessa saisi valita syömisiään... 'Sinähän olet niin hoikka, älä turhaan kitkuttele' ..! Mutta kun ei tee mieli palaakaan sitä kääretorttua! Eikö jokainen saa itse päättää, mistä kalorinsa ottaa?
En minäkään huomauttele toisille (ainakaan kovin usein, hehe) 'kuinka voit syödä tuota einesmössöä' tai 'miten voit laittaa suuhusi margariinia?' Tuttujen kesken ja terveydesään kiinnostuneiden ihmisten kanssa voidaan näitä keskusteluja käydä, mutta en sentään aivan tuntemattomien...
Meillä on kotona ollut, onneksi, aina lämmin ruoka. Ei sitä perheen kesken syöty, mutta minulle tehtiin aina kunnon ateria. Karkkia sain maistaa ensimmäisen kerran varmaan joskus päiväkodissa muutaman vuoden ikäisenä, samoin limua. Luultavasti juuri siitä syystä en vieläkään pidä makeasta, en ole tottunut siihen lapsena. Sen sijaan kaikki suolainen uppoaa! Kasviksia laitettiin AINA ruuan kanssa, tosin lähinnä kurkkua ja salaattia. Tomaattia minä en syönyt (5 vuoden harjoittelun jälkeen jopa tykkään tomaatista). Ainoa mitä kotona ei opetettu oli se, ettei herkkuja tarvitsekaan mättää kerran viikossa ihan jäätävää määrää. Viikolla en osaa vieläkään herkkuja syödä, mutta jos syön viikonloppuna niin sitten myös syön (nykyään aika harvoin juurikin tuon takia).
Sitä minä vain ihmettelen, että millä ilveellä sä olet pysynyt tuosta ruokavaliosta huolimatta hoikkana? Suurin osa ihmisistä olisi epäsäännöllisillä ruoka-ajoilla ja leivän syönnillä kasvanut jo pahasti ylipainoiseksi..
Hyvä, että nykyään syöt terveellisesti. Vanhana kiität itseäsi! :)
Luulen että geeni, geenit... Kaikki meidän perheessä ovat hoikkia.
Moi Sanni, taipuuko sulla muuten kotikeittiössä tuoreen kalan valmistus? Listassasi oli esimerkkiviikolla seitiä, erilaisia savustettuja lohia ja tonnikalaa, mutta kokkailetko kalatiskin tuoreista antimista koskaan? Oon itse tosi mielikuvitukseton kalakokki ja multa luonnistuu lähinnä juuri pakasteseiti! Ei sulla sattuisi olemaan mitään kivoja kalareseptejä esim siiasta, ahvenesta, kuhasta jne? :) Saako toivoa reseptipostausta aiheesta, vaikka tämä nyt kosmetiikkablogi nyt onkin? :) Reseptisi ovat olleet aina innostavia, vaikken olekaan ihan yhtä hiilaritietoinen kuin sinä. Kookospuuro erityisesti oli mieleeni!
Tunnustan että harvemmin. Toki ostan välillä vaikka tuoreen kalafileen, mutta en tee sille muuta kuin laitan päälle suolaa ja pippuria ja lyön pannuun tai uuniin. :) En osaisi tehdä mitään kokonaiselle kalalle, pelkäänpä... :P Tai kai senkin voisi uuniin laittaa..? :D
Kiva kuulla että tykkäsit kookospuurosta..! Se jakaa mielipiteitä. :)
Missä on kookospuuron resepti? Kääk, olen sellaisen missannut! Kookoksen ystävä haluaa kokeilla kaikkea mahdollista...
Mä en sitten väitä olevani tässä mikään hyvä, mutta ainakin ahven ja kuha ovat tosi maukkaita kaloja, mutta sen verran herkkiä, että niitä ei kannata kauaa kypsentää. Menevät mauttomiksi ja kumimaisiksi.
Paras tapa on ihan vaan paistaa fileet ja varioida sitten erilaisia kastikkeita, lisukkeita, maustevoita jne joita kutenkin on loputtomiin.
Kokonaisesta kalasta kannattaa myöskin tehdä fileet, mutta käyttää pää ja ruodot liemen tekoon. Lientä voi sitten käyttää kastikkeisiin/keittoihin vaikka kuinka monella eri tavalla.
Mä olen todennut itselleni parhaaksi ruokavalioksi sen vanhan ohjeen, että 1/4 lautasesta on hiilihydraattia, 1/4 proteiinia ja 1/2 vihanneksia. Maha on kunnossa, en ole pöhöttynyt ja mulla on energiaa. Tuolla lautasmallilla kokonaiskolesteroli 3.0, HDL 1.5, LDL 1.4 ja triglyseridit 0.38. Nimenomaan noin että HDL:ää on enemmän kuin LDL:ää. En minä tiedä mitä erikoista syön, että kolesterolit ovat tuollaiset.
Mä näen karppauksen sopivan reilusti ylipainoisille alkuun painonpudotuksessa erinomaisesti, mutta niitä hyviä hiilihydraatteja pitäisi sitten alun jälkeen ottaa mukaan jonkin verran. Ei liialti, että ruoka on pelkkää hiilihydraattia vaan maltillisesti. Mutta yhtä asiaa en ole ikinä tajunnut: jotkut vaihtavat kaikki pehmeät rasvat koviin rasvoihin. Se sotii koko ajatusmaailmaani ruokavaliosta vastaan. Ei, en pysty ymmärtämään.
Kovin tutulta vaikuttaa minunkin mielestäni tuo nuoruuden ruokavalio. Ja tuttu on tuokin tunne, kun kaverit yksi toisensa jälkeen lähtivät syömään - vaan en minä.
Meillä ei koskan syöty arkisin lämmintä ruokaa kotona. Kaapissa oli leipää, jos nälkä tuli. Viikonloppuisin syötiin yksi lämmin ateria per päivä. En minäkään koskaan nälkää nähnyt, ruokaa oli kyllä tarjolla. Ei vaan tosiaan sitä lämmintä ateriaa.
Kun löin hynttyyt yhteet mieheni kanssa, teimme molemmat vuorotyötä, joten silloinkin ruokailut oli mitä oli. Ja milloin oli, kun oltiin kotonakin milloin sattui. Vasta sitten, kun lapset syntyivät, tuli minulle (ja meille) säännölliset ruoka-ajat. Ja olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että lapsille on lämmin ruoka joka ilta.
Mutta siltikin tämä juttu on tosi inspiroiva, koska meidänkin pitäisi syödä terveellisempää ruokaa. Ja enemmän kasviksia! Etenkin esikoinen, 15 v., tuppaa jättämään ne syömättä. Pitäisi saada kunnollista vaihtelua ja tarjontaa kasvispuolelle.
Ja omasta ruokavaliostani pitäisi saada se sokeri pois! Olen aivan mahdoton sokerihiiri. :/ Tällaiset postaukset kuitenkin antavat uskoa siihen, että mahdollista se on! Kiitos!
Kun kerran annat aina muille hyviä vinkkejä, niin tähän kommenttiketjuun sattumalta eksyneenä ajattelin antaa puolestani vinkin. Kirjoitit että
"Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen ruokaan kuin lanttu-punajuurivuokaan menee aikaa toista tuntia kun niiden penteleen juuresten kuorimiseen menee niin älyttömästi aikaa..!"
Oletko kokeillut paahtaa kokonaisia punajuuria uunissa tunnin verran ennen kuorimista? Kuoret lähtevät sen jälkeen helpommin ja osa kypsennyksestäkin on hoidettu. Hetken jäähtymisen jälkeen ne on helppo pilkkoa ja valmistaa ruoka loppuun. Ehkä olet tämän jo hoksannutkin, kun kommentista on vierähtänyt jo vähän aikaa.
En, kiitos tosi paljon vinkistä! :) Täytyy ehdottomasti kokeilla seuraavalla kerralla!