Sarjassamme "halpaa ja hyvää budjettiruokaa" - haluan tänään jakaa yhden viime viikkoisen lempiruokani. Ja perään tulee muutakin jaarittelua ruokavaliokokeilun tiimoilta. :)

Pakasteseiti annospaloina. Tuo monen ylenkatsoma tuote, tonnikalaakin "halpiksempi" kalaruoka. Mauttomat, rasvattomat kimpaleet joiden ulkonäkö ei juuri ruokahalua herättele. Mutta hyvin maustettuna nuo kalpeat kuutiot muuttuvat mitä parhaimmaksi arkiruoaksi :)

Olen aikaisemmin jakanut kolme suosikkiohjettani pakastekalan käyttöön täällä. Nyt vuorossa ohrasta, valkosipulista ja yrteistä makupalettinsa kokoava superarkinen mutta supermaukas seiti-wok.

En ole jostain syystä aiemmin käyttänyt seitiä wokissa, mutta sehän sopii sinne vallan mainiosti. :) Miksipä ei sopisi?

Valkosipulinen ohra-seiti-wok

pakasteseitiä

paprikaa

parsakaalia

kukkakaalia

vihreitä papuja

kesäkurpitsaa

keitettyä ohraa

kookosrasvaa paistamiseen

oliiviöljyä + murskattua valkosipulia + ripaus yrttisekoitusta

kalan paistamiseen suolaa ja pippuria

Kuutioiden sijaan käytin seitiannospaloja (sulatettuja), jotka revin pienemmiksi könteiksi. Paistoin kalat ensin pannussa pienessä määrässä kookosöljyä, maustoin suolalla ja pippurilla ja siirsin syrjään.

Tykkään paistaa kalan erillään kasviksista koska kala kypsyy eri ajassa kuin kasvikset. (FitFarmilta oppimani vähäöljyinen paistotapa: pannuun suditaan minimaalinen rasvapinta öljytyllä pullasudilla.) Kookosrasvalla on muuten rooli myös maun antajana tässä ruoassa: vaikka rasvaa on todella niukasti, se tuo wokkiin vienon, jännän kookoksen ailahduksen. Jos et pidä kookosesta niin valitse rypsiöljy.

Seuraavasta voi valita oman mieltymyksensä tai tilanteensa mukaan vähärasvaisen tai runsaampirasvaisen valmistusvaihtoehdon:

1) Runsaampirasvainen: kaada pannuun öljyä ja wokkaa kasvikset ja keitetty ohra tavalliseen tapaan.

2) Vähempirasvainen: höyrytä kasvikset ensin semikypsiksi ja lisää ne kuivaan tai niukasti pullasudilla rasvattuun pannuun ja ruskista. Tällä metodilla pannu ei juuri enää kypsennä kasviksia, tuo vain väriä, joten niitä ei tarvitse pitää pannulla kauaa --> eivät pala niin herkästi pannuun kiinni vähässä rasvassa.

Lisää wokkiin kala ja oliiviöljy-valkosipuli-yrttiseos kun kasvikset ovat saavuttaneet toivotun ruskistustason. Kun valkosipulia ei paista vaan lisää murskattuna valmiiseen ruokaan, saa ruokaan voimakkaamman valkosipulin maun paljon vähemmällä valkosipulin määrällä. Paistaessa on myös aina palamisen vaara - palanut valkosipuli ei maistu kovin hyvältä ;)

Pyörittele wokin ainekset valkosipuliyrttiseoksessa ja kaada annos lautaselle. Ja ei kun syömään. Annokseen voi käyttää listaamieni kasvisten sijaan mitä tahansa vihanneksia, valitsemalla jonkun valmiin pakastevihannessekoituksen saat halvimman mahdollisen aterian. :)

Toinen herkkuwok: paistettua tofua, katkarapuja, ohraa, kasviksia ja kananmunaa.

*

Ruokavaliokuulumiset. Olen edelleen voinut hyvin ja kroppa alkaa tottua uuteen ruokarytmiin. Liikunnan suhteen en voi vielä raportoida mainittavia muutoksia suoritustehossa. Olen *ehkä* jaksanut juosta vähän paremmin, mutta mitään joulun ajan "taatelikakkutankkauksen" superenergisiä lenkkikokemuksia ei ole toistaiseksi ollut.

Ruokavaliotani hienosäädettiin kuluneella viikolla jälleen. Vaikka proteiinin osuus korostuu FitFarmin Mikon laatimassa ruokavaliossa, todettiin määrän olevan turhan yläkanttiin (joinain päivinä jopa 185 g..!) ja sitä vähennettiin aterioilta reiluhkosti. Samalla rasvaa lisättiin jo toistamiseen, ja nyt minulla on "lupa" kaataa aamukahviinkin taas pikkuinen liraus kermaa! ^_^ Milloinhan voin toivottaa tervetulleeksi kypsytetyn juuston..?

Olen kovasti kaivannut salaatteihin rouskuvaa tekstuurilisää ja kysyin, eikö osaa päivän öljystä voisi korvata siemenillä. Se oli mahdollista.

Itse asiassa: mikä tahansa aterioiden monipuolistaminen ja muokkaus alkuperäisestä rungosta on mahdollista. Kunhan pysyttelee suunnitelman mukaisissa makroissa.

Ensimmäinen ravintolaruoka-annos kolmeen viikkoon: Rosson papupyörykät

Miksi sitten ruokavalio oli alun perin niin joustamaton ja vaihtoehdoton?  Siksi, että yksinkertainen, muutamiin perusraaka-aineisiin pohjautuva ateriarunko on helpoin - ja myös kustannustehokkain - tapa tehdä ruokavaliosuunnitelma. Säätäminen on mahdollista eikä pilaa onnistumista, mutta monipuolisempien vaihtoehtojen sisällyttäminen tarkoittaisi paljon enemmän työtä. Aika on tunnetusti rahaa, ja jos tuloksiin päästään vähemmälläkin ajankäytöllä, niin... ;) Valmennusyritykselle on tehokkainta rakentaa ruokavalio tietyn sabluunan mukaan, jota sitten lähdetään asiakkaasta ja valmentajasta riippuen muokkaamaan.

Ja kuten lukijani Tiia edellisen ruokapäivityksen kommenteissa osuvasti kirjoitti, yksinkertainen ateriarunko ilman kikkailuja mahdollistaa sen, että kaikenlaiset henkilöt, nekin joille "ruoan laittaminen" on aiemmin tarkoittanut lisää-vain-vesi -pakkauksen avaamista ja sisällön laittamista mikroon tai uuniin, osaavat noudattaa ruokavaliota eivätkä lannistu jo ensimetreillä liian haastavaksi kokemansa reseptin edessä.

Lounasseuralaisen söpöt kissakynnet :)

Mielestäni on ihan perusteltua kritisoida tämän tyyppistä ruokavaliota tai ravintovalmennusta siitä, että se ei opeta henkilölle kokonaisvaltaista terveellistä elämäntapaa johon kuuluu myös luovuus, joustavuus ja kyky soveltaa, jolloin terveelliset tavat jäävät myös kestäviksi tavoiksi. Mutta ymmärrän myös "kiveen hakatun" ruokavalion edut ja perustelut tietyissä tilanteissa.

Ja kuten todettua - yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Olin tänään lounaalla Charming Nails -Tainan kanssa, jolle "Jutta-konsepti" sopii ja hänelle tarkkaan rytmiin ja samoihin raaka-aineisiin sopiva ruokailurytmi on mitä mielekkäin. Tainan mielestä minun ruokavaliotani olisi hauska ja helppo toteuttaa.

Kokeilun myötä huomaan oppivani paljon eri ruokien ravintoainepitoisuuksista. Olen tiennyt, että siemenissä ja pähkinöissä on paljon proteiinia, mutta enpä olisi tullut ajatelleeksi, että kuvan salaatin päälle ripotellussa hyppysellisessä kurpitsansiemeniä on esimerkiksi jo 2,5 g proteiinia. Siemennäkkärini ovat siis todennäköisesti ravintoarvoltaan aivan mielettömiä proteiinipommeja. :)

Siemenet ovat hyvä esimerkki siitä, miten ruoka-aineiden vaihtelu ja korvaus ruokavaliossa vaikuttaa makrojen suhteeseen: vaikka siemenet ja pähkinät sisältävät paljon rasvaa, öljyn korvaus niillä lisää myös proteiinin määrää. Jos ottaisin koko päivän sallitun rasvamäärän siemeninä ja pähkinöinä, minun tulisi vähentää tuntuvasti kalaa, rahkaa tai muita proteiinin lähteitä.

Lopuksi: matkustaminen tarkoittaa tätä nykyä sitä, että neljännes matkalaukusta täyttyy ruokavalion ylläpitoon kuuluvalla "rekvisiitalla": on pakattava heraproteiinia, hiilarinlähteitä, jos jonkinmoista lisäravinnetta ja vaaka. 

On tämä kyllä... ^_^

P.S. Ensi viikolla luvassa kaipaamaanne asiantuntijanäkökulmaa: haastattelussa terveystieteiden maisteri / ravitsemusterapeutti. :)

Nyt on aika perusteellisemmalle ruokavaliokuulumisten päivitykselle. Ensimmäisen viikon heikot energiat ja heittelehtivät mielialat ovat onneksi vaihtuneet huomattavasti parempaan olotilaan, ja kuluneella viikolla olo on ollut kaiken kaikkiaan normaali. Tila saatiin tasapainotettua lopulta hyvin pienellä korjausliikkeellä, josta kerron pian. On tämä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. :)

Kuvituksena uuden ruokavalioni annoksia.

Lohi-feta-salaatti tattarinuudeleilla

En tiedä pitäisikö näiden kokeilukuulumisten yhteyteen aina liittää linkki projektin taustoja valottavaan postaukseen, etteivät uudet postauksiin eksyvät lukijat luule että kyse on laihdutuksesta, kuten joku teki edellisissä kommenteissa tilannetta tuntematta. Ei kuitenkaan ehkä jaksaisi joka kerta selittää alusta saakka mistä valmennuksessa on kysymys.

Minulle rakennettu uusi ruokavalio vastaa energiamäärältään samaa tasoa mitä olen tottunut vhh:lla syömään. Mistään kitudieetistä ei siis ole kysymys, vaikka ekan viikon tuntemukset saattoivat tällaiseen johtopäätökseen houkuttaakin.

Kun kyseessä on kokeilu, jossa vhh:lle tottuneen henkilön ruokavalioon lisätään hiilihydraatteja, tuntuisi helpolta selittää ensimmäisen viikon oireita nimenomaan hiilareilla. Kuitenkin uskon itse, että merkittävin vaikutus olotilaan oli rasvan vähentämisellä, ei hiilarin lisäyksellä. Kun kroppa on tottunut saamaan yli 60 prosenttia päivän energiatarpeesta rasvan muodossa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ensisijaisena polttoaineena, on sille selkeä shokki kun tämä suhde muutetaan kertalaakista.

Rahka-raejuustosekoitus marjoilla ja manteleilla

Lisäksi heikkoon energiatasooni vaikutti ratkaisevasti se, että yksi päivän aterioista (vaikkakin kooltaan pienin) jäi toistuvasti syömättä, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut päivän tunteihin (ja aterioitahan ei saanut ekalla viikolla yhdistää). Alkuperäinen, viisijakoinen ateriarytmi ei kerta kaikkiaan toiminut minulla.

FitFarmin Mikko arveli, että ensimmäisen viikon olotilaani olisi selittänyt se, että uusi ruokavalio on potkaissut aineenvaihduntani kunnolla käyntiin. Kiihtynyt aineenvaihdunta puolestaan johtaisi voimistuneeseen nälän tunteeseen. En ole ihan varma kuulostaako tämä minusta uskottavalta ja todennäköiseltä selitykseltä, mutta mitäpä minä aineenvaihdunnan monisyisestä toiminnasta lopulta tiedän.

Kuten kerroin aiemmin, en saa avata ruokavalioni raaka-aineiden tarkkoja määriä ja makrojakoa, mutta itse raaka-aineista saan kertoa. Sekä sen, että makrot eivät mene ns. virallis-terveellisen suosituksen mukaisesti.

Katkarapu-leipäjuustosalaatti kvinoalla

Hiilareista - ruokavalioni on edelleen tällä hetkellä vähähiilihydraattinen. Vhh-ruokavalion rajaksi määritellään usein 100 g hiilihydraattia, eli kun syö sen verran tai alle hiilareita vuorokaudessa on niin sanotusti vhh:lla. Minun hiilihydraattitasoni ennen kokeilua on ollut kutakuinkin luokkaa 30-50 g vuorokaudessa, nyt se on välillä n. 56 - 100 grammaa, riippuen siitä onko päivässä salitreeni vai ei (salipäivälle on enemmän hiilareita kuin juoksu- tai lepopäivälle). Pääaterioiden hiilihydraattimäärä on vakioitu, mutta muuten valitut kasvikset ja esimerkiksi se, syökö rahkaa vai raejuustoa, vaikuttavat hiilihydraattien kokonaismäärään.

Eli, vaikka "triplasti enemmän hiilaria treenipäivänä" kuulostaa ilmaisuna dramaattiselta, on nykyinen hiilaritaso edelleen matala virallisiin suosituksiin ja etenkin siihen nähden, mitä perinteisesti on totuttu pitämään liikuntaa harrastavalle sopivana hiilarimääränä.

Ohrasta on muodostunut minulle kaurapuuron ohella mieluisin hiilarin lähde. Kvinoakin on helppo raaka-aine koska se ei maistu oikein miltään ja sujahtaa ateriaan kuin ateriaan muuttamatta sen makua. Ohrassa on jännän paahteinen, pähkinäinen maku ja miellyttävä purutuntuma. Tattaripasta taas on tylsähkö ja neutraali.

FitFarmin ruokavalioita moitittiin aiempien postausten kommenteissa ankeiksi ja rajoittaviksi. Minulle tehty ruokavalio ei ole lainkaan ankea, vaikka tietenkin rajoittaa tiettyjä asioita. Enemmän kuin lautasen sisällön, näen FitFarm-konseptin ruokavaliossa itselleni haasteellisimpana rytmiin ja aterioiden kokoihin liittyvän tarkkuuden ja, noh, joustamattomuuden.

Eri tyylinen ruokailu sopii erilaisille ihmisille. Jonkun elämäntyyliin sopivat tiettyihin kellonaikoihin niitatut ruoka-ajat, mutta minulle tällainen syöminen on epäluonnollista. Yksinkertaisen filosofiani mukaan ihmisen on hyvä syödä silloin kun on nälkä, ja syödä itsensä aterialla riittävän kylläiseksi, siten että on hyvä olo. Terve ja tasapainossa oleva keho kyllä kertoo oikean kylläisyystason. Tuntuu luonnottomalta katsoa paperista paljonko pitää syödä ja jättää kylläisyystaso vajaaksi tai päin vastoin ahtaa itseensä väkisin lisää, vastoin kehon omia signaaleja.

Mutta tämä on määräaikansa kestävä kokeilu ja sen nimissä pystyn mainiosti syömään näinkin. Ei ongelmaa, etenkään nyt kun energiaepätasapaino saatiin korjattua. :)

Lohisalaatti ohralla

Myönnän, että tarkoista paperiruokavalioista voi olla hyötyä tilanteissa, joissa henkilön keho ei ole terve ja tasapainossa (esim. runsas yli- tai alipaino). Jos henkilölle on ylipäänsä vaikea hahmottaa ruoka-aikoja ja tulee naposteltua jotain vähemmän terveellistä pitkin päivää, tai päinvastoin ei syö juuri mitään, voi tarkka ateriakoko ja -rytmi olla tärkeä ja hyödyllinen väline terveyttä ylläpitävän syömisen omaksumisessa.

Viime maanantaisessa valmennustapaamisessa ruokavaliotani hienosäädettiin. Viisijakoinen ateriarytmi muutettiin nelijakoiseksi, ja aamiaista suurennettiin. Lisäksi ruokavalioon lisättiin (tai pitäisikö sanoa palautettiin) vähän rasvoja. Nyt rasva on sallittua myös treenin jälkeisellä aterialla, joka minun tapauksessani on usein kaurapuuro.

Ensimmäisen version aamiaiseni. Varmasti monelle enemmän kuin riittävä, minulle ei.

Uusi aamiainen: ateriaan lisättiin soijajogurtista, heraproteiinista, marjoista ja pähkinöistä koostuva "smoothie". Se näyttää pieneltä mutta toi aamiaiseen suhteellisesti paljon lisäenergiaa ja oli juuri se tarvittava lisä jonka ansiosta pysyn nyt kylläisenä lounaaseen saakka. Lisäksi sain tonnikalalle vaihtoehdon: saan korvata sen leipäjuustolla jos mieli tekee.

Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä.

Minulle on vakiintunut tapa syödä lounas treenin jälkeen iltapäivällä, ja päivän toinen pääateria vasta myöhemmin illalla, seitsemän - kahdeksan aikaan. Tästä on nyt pitänyt luopua. Uudessa ruokavaliossani pääateriat on sijoitettu treenin ympärille, eli lounas on syötävä ennen treeniä ja päivällinen sen jälkeen puolentoista tunnin sisällä. Koska minulla on kuntosalilleni päiväjäsenyys eli minun on oltava sisällä viimeistään 15.30, se sanelee suoraan mihin aikoihin minun on päivän pääateriat syötävä.

Vanha tai ns. vhh-ruokailurytmini piti sisällään kolme pääateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Välipalaa en syönyt päivittäin, vain silloin kun kroppa viesti sellaista tarvitsevansa.

Kahvin juon erillään aamupalasta, se on tapa josta en luovu. Hyvän soijalatten aromeista nautiskelu hitaasti, juoman lämmön levitessä kehoon on minulle jopa vähän meditaatioon verrattavissa oleva aamurutiini. Ruoka ei kuulu siihen hetkeen.

Mistä aineksista ruokavalioni nyt koostuu?

Kasvikset, marjat ja hedelmät: kaikki sallittuja, poislukien juurekset (ainoa sallittu on bataatti, se lasketaan hiilarin lähteisiin)

Proteiini: kala, tofu, katkaravut, kananmunat, kypsentämättömät juustot (esim. leipäjuusto, feta, mozzarella, raejuusto), maitorahka, heraproteiinijauhe

Hiilari: kvinoa, ohra, kaura, tattari, bataatti

Rasvat: oliiviöljy, kookosrasva, pähkinät

Mausteiden käyttö on vapaata ja voimakkaiden mausteiden käyttöä jopa rohkaistaan, koska se tehostaa rasvanpolttoa.

Ainekset ovat siis korkeahiilarisia lähteitä lukuunottamatta samoja, joita syön muutenkin. Eli ei todellakaan mitään ankeaa, väritöntä "riisiä ja kanaa vihreällä salaatilla". Totta kai ruokavaliot räätälöidään aina asiakkaan tavoitteiden mukaan, ja joku laihdutusruokavalio näyttäisi varmasti raaka-aineidensa puolesta hyvin erilaiselta.

Muokatun ruokavalion puitteissa on nyt sallittua lisätä puuroon pähkinöitäkin ;) *huraa* MUTTA, ei tietenkään vapaasti vaan tarkasti päivitetyn rasvalisäyksen  mukaisesti. Kuvan annoksessa on itse asiassa liikaa pähkinöitä.

Pähkinöissä on valtavasti energiaa, niin paljon, ettei sitä välttämättä tajua vaikka luulee tietävänsä.

Esimerkiksi kuudessa makadamiapähkinässä on enemmän rasvaa, kuin treenin jälkeiselle aterialle sallittiin.

Ja, kuudessa makadamiassa on enemmän kaloreita kuin...

...kokonaisessa suippopaprikassa ja kourallisessa parsakaalia yhteensä.

.

Nykyisen ruokavalioni ulkopuolelle jää joukko lempiruokiani. Näitä ovat kypsytetty juusto, kookosmaito- ja kerma (kuten kaikki kermavalmisteet), pesto, siemennäkkäri sekä kaikki rasvaiset maitotuotteet kuten ricotta, kreikkalainen jogurtti ja rasvaa sisältävä rahka (heipat Lidlin ihanalle 4,3:lle...). Mikä poisjääneitä ruokia yhdistää? Jep, rasva. Ne sisältävät liikaa rasvaa sopiakseen FitFarmin käyttämän makrojakauman mukaiseen ruokavalioon.

Kun ennen esimerkiksi pyörittelin wokatut tai höyrytetyt ruusukaalit pestossa ja seesaminsiemenissä, nyt niiden päälle saa kaataa säädetyn tilkan oliiviöljyä. Parmesaanigratiinit, kermaiset sienikastikkeet, muhevat kookoscurryt ja raikkaat kermaviilikastikkeet ovat nyt jäähyllä. Ylipäänsä, FitFarmin ruokavaliossa kastikkeet ovat nou-nou.

"Kastikkeet, marinadit ym eivät kuulu kenenkään ruokavalioon", lukee firman yleisohjeistuksessa. Ymmärrän tämän kaupan valmiskastikkeiden ja -marinadien näkökulmasta, nehän ovat melkein pelkkää sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Mutta että kastikkeisiin pitäisi asennoitua noin ylipäänsä... Sotii täysin minun filosofiaani vastaan, joka korostaa ruoasta nauttimista. Nykyisessä ruokavaliossani ainoat kastikemahdollisuudet ovat oliiviöljy-viinietikka tai kermaton, pelkkään tomaattiin ja yrtteihin perustuva tomaattikastike.

Lohisalaatti kvinoalla (plus ohjeidenvastaista juustoa, mutta vähensin lohen määrää juuston energian verran ;))

Kuten todettua, kokeiluruokavalioni on kaukana ankeasta ja saan syödä hyviä, maukkaita aterioita. Ja lisää vapauksia ja vaihtoehtoisia tapoja koostaa ateriat on kuulema luvassa kun mennään valmennuksessa eteenpäin. En siis valita.

Kuitenkin: rentous, ilo, nauttiminen, spontaanius. Ne ovat asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu tämän tyyppiseen ruokavaliokonseptiin. Tällaisessa ravintofilosofiassa korostuu ruoan merkitys välttämättömänä polttoaineena ja aterioiden muokkaaminen tiettyjen makrojen mukaisiksi on keino optimoida polttoaineen toivotut vaikutukset. Suhtautuminen on siis hyvin ei-tunteellinen.

Toisten elämäntyyliin tämä sopii: ruoka on ainetta jolla elää ja riittää, kun lautasella on tarvittavat vitamiinit ja energiaravintoaineet. Toisille lautanen taas on paljon muutakin kuin ravintoaineita.

Kaikki tavat syödä terveyttä ylläpitävästi ovat yhtä hyviä, oli se sitten saman kaavan mukaan tai rennosti nautiskellen ja varioiden. Välillä eri ruokatapojen noudattajien vain voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. :)

*

Loppuun kuriositeettina uudemmille lukijoille, tältä näytti ruokavalioideni ero viisi vuotta sitten kun vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tämän hetkinen, kokeilun sisältämä muutos ei ole mitään tähän verrattuna ;)):

Taulukko on kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta Ajatuksia ruokaremontista, jossa pohdiskelin vhh-elämäntapamuutoksen vaikutuksia.

Mun piti tehdä tilannepäivitys ruokavaliokokeilun etenemisestä vasta huomenna kun täysi viikko tulee täyteen, mutta just nyt fiilikset on sellaiset, että täytyy päästä vähän purkamaan kuormaa. Mieskään ei enää jaksa kuunnella.

Päivä 6 on menossa ja kokemus on ollut rankkuudessaan yllättävä. Yllättävä aivan toisella tapaa, mitä odotin. Toisin kuin valmennusohjelman ruokamäärillä olisi odottanut, mun energiataso on laskenut päivä päivältä: olo on heikko ja bensatankki huutaa punaisella, tälläkin hetkellä suunnilleen tärisen heikotuksesta. Lihakset huutaa lisää polttoainetta. Salilla olen jaksanut selvästi normaalia huonommin ja jotkut sarjat ovat jääneet puoleen tavallisista toistomääristä. Keskiviikkona meinasi koko treeni jäädä kesken koska oli niin valtava nälkä - ja takana kaksi ateriaa.

En tiedä paljonko minulle suunnitellun ruokavalion täsmällinen kokonaiskalorimäärä on, mutta omien laskelmieni mukaan sen pitäisi olla samaa tasoa kuin vhh-ruokavalionikin. Silti olo on kuin joku olisi koko viikon valuttanut minusta pois energiaa, kuin hana olisi jäänyt auki.

Ongelma on aterioiden energiajako joka poikkeaa täysin siitä mihin kroppani on tottunut, ja tietysti ateriatiheys ja niiden koostumus. Annos täyttää vatsan niin että viimeisiä haarukallisia pitää ihan tsempata koska ruoka vie vatsassa niin paljon tilaa - mutta jo tunnin kuluttua kylläisyyden tunne on haihtunut. Vatsa on edelleen täysi, mutta olo on ei-tyydyttynyt, energiavajainen. Kehossa on koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Se jokin on kenties rasva?

Etenkin aamiainen on ollut kropalle vaikeinta hyväksyä: se on niin vähäenerginen vhh-aamiaiseeni verrattuna että nälkä polttelee jo 20-30 minuutin kuluttua lautasen tyhjenemisestä. Laskin, että omassa vhh-aamiaisessani on ainakin puolet enemmän kaloreita kiitos juuston, siemennäkkärin ja kahviin lorautellun kerman. FitFarm-aamiainen ei pidä nälkää yhtään. Ainakaan tässä vaiheessa kun kroppa on vielä ihan sekaisin uudesta energia- ja ateriajaosta.

Oikeasti, tämä on samaan aikaan tosi mielenkiintoista ja tosi kamalaa. Olen nytkin niin pahantuulinen heikotuksen takia että piti laittaa klassista musiikkia kuulokkeisiin ja yrittää rauhoittua ja rentoutua etten olisi koko ajan märisemässä miehelle olostani.

Tästä pitäisi nyt sitten lähteä näillä energioilla vielä päivän juoksulenkille (treeniohjelman mukaan).

Kuvan puuro on muuten ohjeidenvastainen: siihen ei saisi lisätä pähkinöitä. Pähkinät kuuluvat toiselle aterialle eikä niiden paikkaa saisi vaihdella.

FitFarm-ruokavalion tarkat raaka-ainerajaukset ja -ajoitukset hämmentävät, ja niihin olen saamassa toivon mukaan selvitystä seuraavassa valmennustapaamisessa joka on jo huomenna.

Käsitän täysin, että kropalla menee aikaa tottua uuteen ruokavalioon, mutta tällaista energiatason laskua en silti odottanut. Odotin oireiksi ennemminkin turvotusta tai yleisesti raskasta oloa, mutta ne ovatkin loistaneet poissaolollaan. Vatsa ei ole ollut turvoksissa suuresta ruokamäärästä huolimatta. Hiilarit olen tällä viikolla ottanut kaurasta ja kvinoasta joita vatsani näyttää sietävän hyvin näin suurehkon portaan lisäyksenäkin. Ainakin toistaiseksi.

Äijän mielestä kokeilussa ei ole mitään järkeä, mutta itse olen "lieveilmiöiden" puitteissa entistä kiinnostuneempi siitä mitä kaikkea projektin kautta voi oppia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja suorituksiin.

Ensi viikolla teen tarkemman yhteenvedon ensimmäisen viikon kokemuksista ja varmasti saan huomisessa tapaamisessa lisävalotusta siihen, miksi ruokavalio on rakennettu niinkuin se on.

Ihmiskoe-terveisin :),

Sanni

P.S. Söin äsken (ohjeiden vastaisesti) palan juustoa ja olo koheni heti <3 Taidan lähteä lempeälle kävelylenkille juoksun sijaan :)

Tänään se alkoi. Mun uusi ruokavaliokokeilu.

Ja tämä on todellakin haastavampaa kuin osasin varautua.

Taustat lyhyesti, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte :)

- Olen noudattanut 4,5 vuotta vähähiilihydraattista ruokavaliota

- Voin ruokavalion kanssa erittäin hyvin. Mutta:

- Aloitettuani juoksuharrastuksen jouduin myöntämään, ettei ruokavalio tue tätä liikuntamuotoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja siksi siis tämä kokeilu. Tarkoituksena ei ole vaihtaa kokonaan pois vhh:lta vaan lisätä hyviä hiilihydraattien lähteitä niin, että energiavarastot olisivat optimaaliset juoksun kannalta.

Valmennuspakettini ostin FitFarmilta, ja siihen kuuluu 3 kuukauden ravinto- ja treeniohjaus. Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja. Olen nyt käynyt kummankin eri yrityksen valmentajan kanssa tapaamisessa, ja aloitan FitFarmilla.

Valmentajani FitFarmilla on Mikko Korpeinen.

Aloitustapaamisessa puhuimme siitä, millä tasolla olen hiilihydraatteja viime vuodet syönyt, ja hiilareita alettaisiin kuulema "ajamaan sisään" ruokavaliossani hyvin pienin askelin ettei kroppa mene ihan sekaisin.

Sain eilen ruokavalioni ja olin ihan monttu auki, tämäkö on "pienin askelin": hiilareiden määrä on treenipäivinä triplasti se mitä olen kohta viisi vuotta syönyt, ja treenittöminäkin päivinä tuplasti. Kyseenalaistin tämän, mutta minulle todettiin vain, että tällä lähdetään nyt kokeilemaan ja säädetään sitten jos kroppa reagoi ikävästi. No, Mikko on valmentanut satoja ellei tuhansiakin asiakkaita, joten mikä minä olen tähän murisemaan. Murina on oikeastaan sallittu vasta sitten, jos tulokset todellakin ovat huonot ja olo on kuukauden päästä ihan p*ska. ;)

Eli nyt siis vain kiltisti noudattamaan valmentajan ohjeita. Tästähän minä maksan joten pulinat pois ja kyseenalaistus-asenne kaappiin lukkojen taakse.

Kotiin päästyä ja ruokavalioon vielä hieman lisää perehdyttyäni alkoi seuraava haaste hahmottua: paperilla on ihan valtavasti ruokaa. Volyymillisesti valtavasti. Sopimus estää minua kertomasta ruokavalioni tarkkoja ainesosamääriä, mutta itse raaka-aineet saan kertoa ja sen, että aterioita on viisi päivässä. Senkin voin kertoa, että annoskoot ovat suunnilleen tuplat vhh-ruokavaliooni verrattuna.

Istuin tänä aamuna tuijottamassa ruokapaperia ja mietin, miten ikinä saan päivän aikana noin paljon ruokaa syötyä, ja noin tiheästi - ja jossain välissä pitäisi ehtiä salillekin.

Korostin tuossa juuri sanaa voolymi. Jep. Uusi ruokavalioni sisältää ruokaa enemmän volyymillisesti, mutta ei suinkaan energiallisesti vhh-ruokavalioon verrattuna. Vhh:ssa syödään paljon rasvaa esimerkiksi juuston, pähkinöiden ja öljyjen muodossa, uudessa ruokavaliossani rasvan määrä on tarkkaan kontrolloitu ja annoskoko on valtava hiilarin lähteen ja hurjan kasvisläjän ansiosta. Saadakseen saman määrän energiaa kuin pienestä palasta juustoa tai ruokalusikallisesta oliiviöljyä, täytyy syödä aikamoinen satsi kasviksia.

Katsokaapas tätä vertailua esimerkiksi. Tuollainen pieni juuston kyrsä on minulle suupala joka katoaa naamariin sen kummemmin asiaa edes rekisteröimättä. Saadakseni saman energiamäärän munakoisosta minun olisi syötävä sitä yli puoli kiloa! Voitte kuvitella että vatsassa on aikalailla erilainen täyteysaste pienen juustopalan tai puolen kilon munakoisolautasellisen jäljiltä.

Uusi ruokavalioni sisältää juustoa vain yhdellä aterialla proteiinin lähteenä. Muuten saan hyvästellä nuo täyteläiset herkut, joita olen tottunut käyttämään vapaasti pitkin päivää.

Lisää esimerkkejä ruoka-aineiden energiapitoisuuksista:

(Minulle vakkarivälipala.)

Öljyäkin lorautellaan vhh:lla ruokiin huoletta. Uudella ruokavaliolla ei.

Kuvat varmasti havainnollistivat, miksi vhh:lla on mahdollista saada enemmän kuin riittävästi energiaa pienemmillä annoksilla.

No, nyt nuo pienemmät annokset on hyvästelty ainakin seuraavan 3 kuukauden ajaksi. Tai sanotaan normaalin kokoiset annokset, uskoisin että melkein kenen tahansa peruspirkon silmään nuo FitFarmin pääaterioiden annoskoot ovat aika hervottomia. Treenin jälkeinen ateriakin piti syödä kahdelta lautaselta kun ei mahtunut yhdelle. Vatsani on tottunut kolmeen ateriaan päivässä, nyt olisi syötävä viisi - ja niitä jättiannoksia. Lähteeköhän tässä ihan vatsalaukku venymään... :D

Aamu alkoi mittailemalla eri ruoka-aineiden määriä päivän aterioille. FitFarmin ruokavalio on gramman tarkka. En itse ole yhtään innostunut punnitsemaan ruoka-aineita, toisin kuin jotkut ehkä luulivat induktion perusteella. Mutta induktio on vain lyhyt kahden viikon jakso kun taas normi-vhh:lla vaakaa ei tarvita mihinkään - juuri sekin on vhh:ssa minulle niin mieleistä. Saa syödä herkkuruokia miettimättä kaloreita tai annoskokoja. Nyt on vain opittava kokeilun nimissä tulemaan vaa'an kanssa kaveriksi.

FitFarm-ruokavalion aamiainen muistuttaa omaa lemppariaamiaistani sillä erolla, että öljyä tai rasvaa ei saisi juuri käyttää ja tonnikalankin on oltava öljytöntä. (Tämän aamuisessa oli vielä tonnaria öljyversiona. Mikko varmaan heristelee sormea mutta kaapeista vanhat varastot ensin pois.)

Aamiaiseen ei kuulu juustoa. Nyyh.

Tässä valmistuu päivän lounas, joka oli syötävä jo kello 12.00 (mielellään jo yhdeltätoista..!) että ehtii syödä kaikki päivän ruoat valveillaoloaikana.

Minulla on muutama valinnainen hiilihydraatin lähde: bataatti, kvinoa, kaura, ohra, tattari ja riisinuudeli. Tänään valitsin kvinoan, jota kätkin munakoiso-tomaatti-fetavuokaan. Pastan, riisin ja leivän pyysin jättämään ruokavaliostani pois, sillä ne ovat niitä "ikäviä hiilihydraatteja" joihin minulla on ollut riippuvuussuhde. Mieluummin otan hiilihydraatit jostain muusta kuin niistä lähteistä, joihin muodostuneesta addiktiosta niin taistelin päästäkseni eroon. Perunasta taas en ole ylipäänsä koskaan oikein välittänyt.

Mielenkiintoisesti, FitFarmin ravintoajattelun mukaan kasvikset bataattia ja perunaa lukuunottamatta eivät ole hiilihydraatteja, niitä ei siis lasketa aterioilla hiilariksi. Siksi saan vapaasti koostaa aterian kasvisosuuden mistä tahansa kasviksista, ja hiilarin lähde on erikseen. Aika jännä juttu. Etenkin, kun oli tarkoitus lisätä hiilaria päiviini pienillä portailla. Tottahan toki kasviksissakin on hiilihydraatteja, ja valituista vihanneksista riippuen aterioideni kasvisosuus tuo päivään 20 grammaakin lisää hiilihydraatteja varsinaisen hiilarin lähteen päälle. Mikä on todella paljon kun miettii, että elimistöni on tottunut noin 30-40 gramman vuorokausihiilihydraattimäärään.

Saas nähdä mitä mun kroppa tästä tykkää.

*

Tällä hetkellä, kello 17.30, on kolme päivän viidestä ateriasta syötynä. Plus palautusjuoma. Vielä olisi smoothie + manteliannos sekä maitorahkasta ja marjoista koostuva iltapala jäljellä. Olen aivan kylläinen. Mikko sanoi, että vedät iltapalan sitten vaikka kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Eiiih.... Kaikkeen sitä lähtee mukaan.

Mutta kyllä tämä läpi vedetään :)

Väliaikaraportteja seuraa.

Tämä on nyt se kirjoitus, josta moni ei tule tykkäämään. Haluan silti kirjoittaa aiheesta. Tarkoitukseni ole saarnata kenellekään tai moralisoida, vaan tuoda ajattelun aihetta.

Sokeri. Elintarvikkeisiin lisätty sokeri ja sen valtavaksi paisunut rooli ravinnossamme.

Otsikko on kenties tarpeettoman vahva, mutta se kuvastaa ärtymystäni elintarviketeollisuutta kohtaan. En halua heristellä sormeani (tai mieluumminkin puida nyrkkiä) sokerin syöjille, vaan nimenomaan elintarviketeollisuudelle.

Lisättyä sokeria ja piilosokeria on kaikkialla, meidät altistetaan sille systemaattisesti ruoanvalmistajien taholta. Sokeria on muroissa, ketsupeissa, kastikkeissa, jogurteissa, valmisaterioissa, riisipiirakoissa, terveellisinä mainostetuissa juomissa, jopa lihavalmisteissa - kaikissa elintarvikeryhmissä. Pakatuista elintarvikkeista 74% sisältää lisättyä sokeria. Lisätyn sokerin välttäminen tai edes vähentäminen käy jo työstä. Jos joskus kauppareissulla jaksaa lukea ostoskorinsa tuotteiden pakkausselosteet, on täysin sokeroimaton tuote harvassa.

Tämä aihe on ollut minulla blogiluonnoksissa jo varmaan puolisen vuotta, ja olen arponut rohkenenko avautua tästä, sokeri kun on ihmisille niin rakas ja itsestäänselvä osa elämää. Se tuo meille iloa, mielihyvää ja lohtua. Se kuuluu kaikkiin juhlapäiviin joulusta synttäreihin ja häistä ystävänpäivään. Palkitsemme itseämme sokerilla.

Sokerin haitallisuudesta kirjoittaminen voidaan kokea syyllistämisenä ja sokerin kyseenalaistajat nähdään tiukkapipoisina ilonpilaajina. Tarkoitukseni ei ole sanoa, etteikö sokeria saisi syödä ollenkaan, sillä terveyshaitat syntyvät vasta kun kohtuukäyttö ylitetään. Ja tässä on jutun pointti: elämme maailmassa, jossa sokerin kohtuukäytöstä on tehty meille hyvin vaikeaa.

Mieheni oli tallentanut minulle Kreikan matkan aikana YLEltä tulleen dokumenttiprojektin Sokeroitu totuus. Katsoin sen viime viikolla, ja se mitä dokumentissa puhuttiin oli kuin minun päästäni, niitä juttuja ja ihmetyksiä joita olen pitkään pyöritellyt mielessäni. Päätin vihdoin kirjoittaa aiheesta.

Sokeri on suhteellisen nuori ruoka-aine ihmisen historiassa. Makeutusta kuten hunajaa ja hedelmiä on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta puhdistetun ruokosokerin historia alkaa vasta noin vuodesta 700 eaa. Eurooppaan sokerin käyttö levisi 1700-luvulla. Sokeri oli pitkään vain varakkaiden käyttämä luksuselintarvike, kunnes prosessoidun sokerin massatuotanto muutti kaiken. Vasta viimeiset 50 vuotta ovat merkinneet sokerin muuttumista ongelmaksi.

Sokeroitu totuus -dokumentissa puhuneen lääkärin mukaan sokerin kulutuksen kasvu on äkillisin ja rajuin ruokavalion muutos ihmiskunnan historiassa. Sokerin päivittäinen kulutus on kasvanut 46 prosentilla viimeisen 30 vuoden aikana.

Sokerin kohtuukäyttönä pidetään noin 6-9 tl eli 24-36 grammaa päivässä.

Suomalainen ravitsemussuositus on maksimissaan 40-60 grammaa sokeria vuorokaudessa. Suomalaiset syövät keskimäärin 91,5 g eli noin 22 tl lisättyä sokeria päivässä, tehden suomalaisista maailman 9. eniten sokeria kuluttavan kansan (lähde: Euromonitor). Amerikassa luvut ovat vielä korkeammat.

Kyse ei ole Sokeroitu totuus -dokumentin mukaan siitä, että ihmiset olisivat jotenkin kollektiivisesti menettäneet tahdonvoimansa sokerin suhteen, vaan siitä, että elämme ympäristössä joka altistaa meidät jatkuvasti sokerin kulutukselle. Minusta tämä oli erittäin hyvin muotoiltu.

Mitä mahdollisuuksia tavallisella ihmisellä on kontrolloida sokerin kulutustaan, kun piilosokeria ja lisättyä sokeria on kaikkialla? On kohtuutonta olettaa, että kaikki alkaisivat kaupassa syynäämään jokaista purkkia etsien terveellistä vaihtoehtoa. Ja vaikka niin tekisimme, olisi sokeroimattomien vaihtoehtojen löytäminen niin aikaavievää ettei monikaan jaksa tai ehdi käyttää arjessa sellaiseen aikaa. Vaikka et söisi yhtään makeisia, tulet todennäköisesti silti kuluttaneeksi sokeria yli kohtuuden jopa päivittäin.

Meitä siis pakkosyötetään sokerilla.

Ja meidät totutetaan siihen jo lapsesta saakka. Murot, myslit, jogurtit, vanukkaat, välipalakeksit, mikroruoat... Kaikissa on runsaasti sokeria. Kun makumme totutetaan makeisiin ruokiin jo lapsesta, meistä kasvaa sokeroituja ruokia suosivia aikuisia. Emmekä välttämättä tee sitä tietoisesti. Jokainen tietää karkkipussin tai suklaapatukan olevan sokeria, ja ymmärtää makeisten syömisen olevan herkuttelua, joka ei kuulu joka aterialle. Kuitenkaan moni ei kyseenalaista mieltymystään sokeroituun mysliin, jogurttiin, mehuun tai limsaan, ja nauttii runsassokerisia elintarvikkeita joka aterialla. Kuinka moni meistä miettii hetkeäkään kaataessaan itselleen mehulasillisen (mehuhan on terveellistä!), mutta harva meistä söisi yhtä usein suklaapatukan. Kuitenkin kummassakin on yhtä paljon sokeria.

Sokerin vahingollisuudesta alettiin puhua 60-luvulla, ja keskustelu sokerin terveyshaitoista on aaltoillut sen jälkeen vuosikymmenestä toiseen, välillä voimistuen, välillä vaimentuen. 70-luvulla keskustelu sokerin haitallisuudesta kävi Amerikassa niin kuumana (ennenkaikkea englantilaisen ravitsemustieteilijä John Yudkinin tutkimusten valossa), että sokeriteollisuus koki tarpeelliseksi laittaa pystyyn mittavan PR-kampanjan sokerin terveellisyydestä vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen. Coloradolaisen sokeriyhtiön arkistoista löytyneistä luottamukselliseksi merkityistä asiapapereista on myöhemmin paljastunut häkellyttävää tietoa sokerijärjestöjen harjoittamasta harkitusta manipulaatiosta ja faktojen vääristelystä jotta sokeri saatiin esitettyä terveellisenä ruoka-aineena. YLEn uutinen aiheeseen liittyvästä kalifornialaistutkimuksesta täällä.

Tällä hetkellä sokeri ja sen vähentäminen ovat taas tapetilla, ja elintarviketeollisuus on reagoinut. Markkinoille tuodaan nyt tuotteita joita mainostetaan vähennetyllä sokerilla. Tämä näkyy etenkin meijerituotteissa kuten jogurteissa ja rahkoissa.

Valion uutuudessa, Valiojogurtti Rahkaisessa, on vain 2 prosenttiyksikköä vähemmän sokeria kuin Valion tavallisessa maustetussa jogurtissa.

Vähennetyllä sokerilla markkinoitavat tuotteet on makeutettu useimmiten mainoksen mukaan vain hedelmän tai marjan omalla sokerilla. Mutta ilmaisu "vain hedelmän oma sokeri" sisältää useimmissa tapauksissa kuitenkin extrasokeria. Miten? Jogurteissa käytetty varsinainen hedelmä- ja marjapitoisuus (keskimäärin noin 6-8%) on niin pieni, ettei varsinaisen hedelmän tuoma makeus riitä tekemään tuotteesta hyvän makuista normiruoan makeuteen tottuneelle makuaistille.

Vaikka tuote on vähemmän makea kuin sokeroitu tai keinomakeutettu versio, siihen on lisätty lisämakeutusta mehun muodossa. Mehu on konsentroitua hedelmäsokeria, ja sokeri on sokeria, tuli se sakkaroosin tai fruktoosin muodossa. Siksi vähennetyllä sokerilla itseään mainostavien tuotteiden terveydellinen etu normaalisokeroituihin verrattuna on loppupeleissä lähes merkityksetön, mutta tavallinen kuluttaja ei pakkausselosteita juuri tutki.

Arlan normaalisokeroidussa jogurtissa on peräti 26 g sokeria per annos. Kaloriero Arlan "vain hedelmän omaa sokeria" sisältävässä, terveellisemmäksi markkinoidussa Luonto+ -jogurtissa on vain 10 kcal / 100 g .

.

Jos ruoanvalmistajille esittää kysymyksen, miksi emme voisi saada vaikkapa mustikkajogurttia pelkällä mustikalla, vastaa ruoantuottaja, että se ei menisi kaupaksi, koska kuluttajat haluavat makeampaa. Mutta miksi me haluamme makeampaa? Koska meidät on totutettu siihen näillä samoilla ruoilla syntymästä saakka. Sykli jatkuu ja jatkuu.

Jos söisimme lapsesta saakka ruokaa, jossa ei olisi mitään makuun vaikuttavia lisäaineita, emme kaipaisi lisää sokeria, suolaa, glutamaatteja sun muita. Mutta elintarviketeollisuus on bisnestä, ja sokeriteollisuus yksi suurimpia. On hyvä tiedostaa, että joku muu päättää puolestamme, millaista ruokamme on. Omilla valinnoilla voi tietenkin vaikuttaa, mutta kuten alussa totesin, puhdasta ruokaa on tarjolla vain murto-osa prosessoidun ja lisäaineilla kuorrutetun rinnalla. Sokeroidusta vaihtoehdosta on tehty meille kaikkein helpoin, ja kaiken lisäksi se vielä naamioidaan monien elintarvikkeiden kohdalla terveelliseksi.

Valio markkinoi 10 kaloria normijogurttiaan kevyempää uutuusjogurttiaan tuotteena, jonka kuluttaja voi nauttia "hyvällä omallatunnolla".

Valmistaja siis vihjaa, että runsassokerisista valmisteista koituu huonoa omaatuntoa - ja silti he itse tuottavat näitä valmisteita!

Sokeroitu totuus -dokumentin lopussa todetaan, että elintarviketeollisuuden on oltava osa ongelman ratkaisua. Samalla on kuitenkin turha odottaa, että yritysten kanssa voisi neuvotella ratkaisusta, joka merkitsisi pienempiä voittoja. Suuryritysten ainoa tavoite on tehdä voittoa. Sokeri on halpa keino saada ruoka maistumaan hyvältä, ja sokerituotteista saa eniten voittoa. Tähän kaikki tiivistyy.

Dokumenttiprojekti Sokeroitu totuus on katseltavissa Yle Areenassa vielä kahden viikon ajan.

.

Mietittekö koskaan lisätyn sokerin ja muiden turhien lisäaineiden määrä ruoassa?

Onko sillä merkitystä, jos itse pysyy terveenä? Onko oikein, että teollisuus maustaa tavallista arkiruokaa aineilla, jotka tekevät siitä vähemmän terveyttä edistävää? Ja että näitä aineita on eri ruoissa niin paljon, että kohtuukäyttö ilman pakkausselosteiden perusteellista tutkimista on lähes mahdotonta?

Totta kai vastuu omista syömisistä on aina itsellä, mutta ympäristö voisi tehdä meille helpommaksi olla altistumatta piilosokerille.

Kreikkalainen aamiainen - "kahvi ja savuke". Näin kreikkalaiset itse vitsailevat aamiaisestaan. (Kreikkalaisethan muuten ovat Euroopan kovimpia tupakoitsijoita...)

Kyllä täällä tosiasiassa usein syödään aamuisin joku pieni pala leipää tai juusto/pinaattipiirakkaa tai makea viipale kakkua kahvin seurana. Aamiaisella ei kuitenkaan ole samanlaista merkitystä kuin meillä Suomessa.

Minun kreikkalainen aamiaiseni ei paljon poikkea kotona syömästäni.

Kananmunia, juustoa ja kasviksia. Juuston osuus on korkeampi kuin kotona, ehkä siksi kun juustot ovat täällä halvempia kuin Suomessa.

Moni tuntee Kreikasta vain fetan, mutta maassa on todella monipuolinen juustokulttuuri ja lukuisia erittäin maukkaita juustoja, niin kypsytettyjen kuin tuorejuustojen joukossa.

Yleisimpiin kypsytettyihin juustoihin kuuluvat "leivänpäällysjuusto" kasseri, aromikkaampi, lampaan- ja/tai vuohenmaidosta valmistettu graviera sekä kovempi kefalotiri, jota käytetään esimerkiksi parmesaanin tavoin pastan päälle raastettuna tai saganakina eli paistettuna juustona.  Gravieraa ja kefalotiria on loputtomina variaatioina, jotka nimetään valmistusalueensa mukaan. Esimerkiksi Graviera Naxou'ta eli Naxoksen gravieraa pidetään Kreikassa yhtenä parhaimmista gravieroista. (Itse olen eri mieltä, se on mun makuun vähän miedon puoleista ;))

Tuorejuustoista tunnetuimpia on fetan ohella pehmeän kermainen manouri, jota voi myös grillata. Pötkönä myytävä manouri on suosittua salaateissa vähän samaan tyyliin kuin vuohenjuusto meillä päin.

Tämän hetkisessä majapaikassani aamiainen valmistuu näin.

Talon alakerrassa on keittiö, mutta en jaksa lähteä sinne saakka vain keittämään kahvia ja kananmunia, kun se onnistuu huoneen varustukseen kuuluvalla kaasukeittimelläkin.

Kreikassa kahvi keitetään perinteisesti tällaisella pikkuisella kahvi"kasarilla" eli ibrikillä (nimi tulee käsittääkseni Turkista). Ibrik-pannuun mahtuu kerralla keitettäväksi yksi munakin :)

Kreikassa sähkö on niin kallista, että on tavallista, että ihmiset käyttävät lieden sijaan kaasukeittimiä pienten juttujen kuten kahvin keittämiseen - tai vaikkapa kananmunan kypsentämiseen. Yksi ateenalainen ystävänikin valmistaa munansa näin. Meistä suomalaisista tuntuu varmasti ihan hullulta, että joku säästää sähköä näin mitättömän tuntuisella tavalla, mutta täällä se on arkipäivää.

Myöskään vajaita pesukoneellisia ei pestä, koska se on sähkön tuhlausta. Tämänhetkisessä domatiassani on pesukone, mutta emäntä sanoi, että sitä saa käyttää vain  jos pyykkiä on 3-5 kiloa. No, eipä sitten muuta kuin nyrkkipyykille tuttuun tapaan. :) Mun pikkutopit kun painaa joku 50 g / kappale... :D

Toinen kahdesta vakioaamupalastani koostuu jogurtista, rahkasta ja raejuustosta, kuten ruokajuttujani lukeville on varmasti käynyt turhankin selväksi :)

Raejuusto ei kuulu kreikkalaiseen ruokaperinteeseen, eikä sitä valmisteta täällä. Muutamat harvat kaupoista löytyvät raejuustot ovat tuontikamaa ja älyttömän kalliita.

Halvin raejuusto maksaa 2,20€ / 250 g. Suomessahan tuon kokoisen purkin saa varmaan 90 sentillä... Vähän kyllä tekee kipeää maksaa raejuustosta noin kova hinta, ja pyrinkin syömään sitä täällä vähemmän kuin kotona (siellähän sitä menee parhaimmillaan puolitoista kiloa viikossa..)

Mutta minkäs teet kun olen ihan raejuustokoukussa. Sitä tulee reissussa aina NIIN ikävä.

Huomasin AB-kauppaketjun raejuustossa tutun koostumuksen ja maun... Hmm... ettei vain olisi... Kyllä, taitaa olla. :) Ruotsissa valmistettua ja tuttu ainesosaluettelo maissitärkkelyksineen (maissitärkkelystä on vain harvoissa raejuustoissa, sen vaikutuksen koostumukseen huomaa heti).

AB on varmastikin samaa kamaa kuin Arlan Keso, AB:n versiossa vain on enemmän rasvaa. Ja enemmän suolaa.

Mutta entäs RAHKA?

Sitä ei Kreikassa tunneta.

Rahkan tilalle olen löytänyt jotain yhtä hyvää, ellei parempaakin. :)

Anthotiro - kreikkalainen tuoreherajuusto. Saman tyylinen kuin italialainen ricotta, eli koostumukseltaan hyvin rahkamainen.

Anthotiro vain on hieman kiinteämpää kuin ricotta ja rahka. Mutta maku on yhtä mieto ja juusto on hyvin vähäsuolainen. Sitä voi sekoittaa jogurttiin rahkan tavoin ja käyttää muutenkin samaan tapaan.

Ja hinta - kilohinta alle puolet tuontiraejuustosta :) Peukku! Puolen kilon möhkäleen saa kahdella eurolla.

Proteiinia anthotirossa on vähän enemmän kuin rahkassa, hiilareita vähemmän ja rasvaa taas enemmän. Juustoksi anthotiro on kuitenkin vähärasvainen. Ravintoarvot vastaavat ricottaa, ollen kuitenkin protskun osalta vielä paremmat.

Jos siis kaipaatte Kreikassa jotain rahkan korviketta, suosittelen kysymään juustotiskillä anthotiroa :) Se äännetään paino toisella o:lla, "anthoo-tiro". Th taas ääntyy pehmeänä niinkuin englannissa, esim. "they", "that".

Istun kirjoittamassa teille tässä näkymässä. Piti siirtää pöytä jääkaapin eteen kun se on huoneessa ainoa paikka jossa on pistoke = voin ladata konetta.

Off topic, mutta koneella näkyvä risteilyalus on muuten Cunard Linesin Queen Elizabeth, joka mun piti googlata kun bongasin sen tuosta huoneeni ulkopuolelta Argostolin satamasta aamulenkilläni. Tällainen sivusto kuin Marine Traffic on tosi hyvä jos on kiinnostunut laivoista ja tsekkailemaan niiden sijainteja. :) Sivustolta näin, että Queen Elizabeth oli eilen lähtenyt Messinasta Italiasta ja saapunut Argostoliin Kefaloniaan kello 07.32, eli juuri siihen aikaan kun palasin lenkiltä. :)

.

Ja hei - vielä yksi juttu on jaettava! Rahkan voi nimittäin vallan mainiosti korvata ravintoarvojensa puolesta myös kreikkalaisella jogurtilla.

Häh? Eikös kreikkalainen jogu ole lähinnä herkkuosastoa? No niin minäkin olen mieltänyt; sehän on sellaista kermaista herkkua, ei sisällä mitään ravitsemuksellisesti erityisen hyödyllistä kuten vitamiineja tai mainittavaa määrää proteiinia. (Hiilarit ja rasvatkin on parempi ottaa toisista lähteistä kuten kasviksista ja kasviöljyistä.)

Paitsi että aito kreikkalainen jogurttihan on proteiinipommi! Se sisältää melkein yhtä paljon proteiinia kuin rahka! Tajusin tämän kesällä kun ostin tarjouksesta (Suomesta) kreikkalaista Total-jogurttia. En yleensä koskaan osta sitä koska se on niin kallista.

Tavallisessa jogurtissa, niin vähä- kuin täysrasvaisessa, on proteiinia vain 3-5 %. Lisättyä proteiinia (eli itse asiassa maitorahkaa) sisältävässä proteiinijogurtissa sitä on 8,7 %. Kreikkalaisessa jogurtissa luonnostaan 9-9,9%!

Arlan Proteiinijogurtti vs. Totalin Kreikkalainen jogurtti

Sori Arla kun taas vedän teidän tuotteen tähän vertailuun, mutta mitäs olette kehittäneet tämän PROTEIN-linjan jossa on kaikkea trendikkäästi proteiinipitoista pirtelöistä murojogurtteihin....

Jos siis haluaa herkutella kreikkalaisella jogurtilla, niin terveellisempi vaihtoehto tulee Kreikasta. (Kreikan ulkopuolella valmistetuissa krekujoguissa ei ole yhtä hyvät proteiiniarvot, esimerkkinä vaikka Lindahlsin kreku tai Lidlin muuten-niin-ihana kreikkalainen.)

Todellakin varteenotettava, joskin kalliimpi, vaihtoehto rahkalle. Vähärasvaisemmassa (2%) Totalin jogurtissa protskua on jopa 9,9%! Vähärasvaisuuden vuoksi tykkään sekoittaa joukkoon anthotiroa niin saan parhaan täyteläisyysasteen :D

Joo, friikki mikä friikki ;)