Olen syönyt kananmunia joka ikinen päivä viimeiset yhdeksän vuotta. Ne kuuluvat jokaiseen aamiaiseeni. Rakastan kananmunia.
Olen nyt jättänyt kananmunat kokeiluluontoisesti pois osana ayurveda-ruokavaliokokeiluani, ja ajattelin, että aamut tulevat olemaan tosi outoja ja vaikeita ilman tätä täyttävää proteiinipommia.
No - ei ole ollut yhtään vaikeaa :D
Munien sijaan aamuisin tulisi syödä puuroa, ja onneksi tykkäänkin puurosta tosi paljon. Vhh-ruokavalioon puuro ei tietenkään kuulu joka päivä, mutta joka tapauksessa puuro, etenkin kaura, on minusta todella hyvää.
(Ironista kyllä ihastuin kaurapuuroon vasta vhh-ruokavaliolle siirryttyäni... Aiemmin en voinut sietää sitä ja kaura maistui minusta kummalta.)
Tämä postaus pyrkii muuten olemaan sellainen kevyt humoristinen "välipala" - en nyt tosissani kuvittele, että kolmen päivän kananmunattomuus olisi jotain sensaatiomaista 😅 Suoraan sanottuna yllätyin vain puuroaamiaisen vaikutuksesta, ja teki mieli kirjoittaa siitä :)
Minulla on hiutaleita kolmeen eri puuroon. Kaura on tuttu juttu, kvinoa- ja amarantti uusia puurotuttavuuksia. (Wait... söinkin muuten Mama Bearissa kerran tattari-kvinoapuuron...)
KAURAPUURO
Vanha kunnon kaurapuuro oli minulle pahin limainen ällötys lapsena, ja muuttui sitten aikuisena vhh:lle vaihdettuani samettiseksi herkuksi. (Makuaisti muuttuu vhh:lla, ja esimerkiksi maitotuotteet alkoivat maistua ihan erilaisilta, kun pienikin makeus voimistuu. Kaurapuurokin maistuu minusta vähän makealta. Miellyttävällä, luonnollisen pehmeällä tavalla makealta).
Kaurapuuro on hyvää, mutta en ole koskaan kokenut sen pitävän nälkää pitkään. Niinpä olen lisännyt omiin puuroihini kananmunaa tai raejuustoa. Kananmunan ollessa nyt kieltolistalla lisäsin raejuustoa, ja olin todella skeptinen, että edes tämä setti pitäisi nälän lounaaseen asti. (Mulle suositellussa ayurveda pitta-ruokavaliossa syödään vain kolme kertaa päivässä, aterioiden väli on minimissään viisi tuntia.)
Mutta kas - nälkä pysyi erinomaisesti...! Söin lounasta vasta kuuden tunnin kuluttua. "No, tänään oli hyvä tuuri", ajattelin.
KVINOAPUURO
Seuraavana aamuna keitin kvinoapuuron. Sen koostumus on todella tanakkaa, ja vettä sai lisätä reilusti yli ohjeen.
Kvinoapuuro on lempeän ja neutraalimman makuista kuin kaurapuuro (ainakin mun suussa). Kvinoasta puhutaan proteiinipommina, mutta siinä on itse asiassa saman verran proteiinia kuin kaurassa (14%). Kauran ja kvinoan makroravintoarvot ovat muutenkin hyvin lähellä toisiaan.
Päätin kokeilla jättää raejuuston tällä kertaa pois, ja mitäs ihmettä, hädin tuskin jaksoin syödä lautasta tyhjäksi... Nälkä pysyi poissa pitkälle iltapäivään.
Normaaliaamiaiseeni kuuluu 2-3 kananmunaa, yleensä ainakin 50 g juustoa, salaattia oliivöljyllä sekä 2 dl jogurttia jossa pähkinöitä. Kuvittelisin tämän satsin olevan puurolautasellista runsasenergisempi, mutta ehkä ei olekaan niin... Ainakin siinä on volyymillisesti enemmän syötävää.
AMARANTTIPUURO
Amarantti ei kvinoan tavoin ole viljaa lainkaan, vaan se on siemenkasvi. Maku on miedon pähkinäinen mutta hieman voimakkaampi kuin kvinoassa. Amarantissa on hitusen enemmän proteiinia kuin kaurassa ja kvinoassa, 16%. Amaranttipuuro jää paljon löysemmäksi kuin kvinoa vaikka hiutaleiden ja nesteen sekoitussuhde on sama, eli nämä hiutaleet eivät turpoa yhtä paljon.
Tällä kertaa jätin kurpitsan- ja auringonkukansiemenetkin pois ja taas sama juttu, hyvä jos jaksoin syödä lautasellisen. Hyvänen aika, milloin puuro muuttui näin täyttäväksi...? Nälän tuntemukset tosin hiipivät nyt esiin varhaisemmin, neljän tunnin jälkeen.
Yhtenäkään aamuna ei ole jäänyt sellainen olo, että kaipaisin kananmunaa. Jännää.
Kahvi sen sijaan... nohh, olen nyt vähentänyt sen määrän puoleen, koska kerralla ei kuulema pidäkään muuttaa kaikkea. Pikkuhiljaa.
Mulle kahvi on puhtaasti nautintoaine, rehellinen dopamiini-kicker. En ole kofeiiniriippuvainen enkä edes koe kahvin mitenkään piristävän minua. En saa päänsärkyä jos en juo aamukahviani. Mutta mä himoitsen mun aamukahvia. Koska se on niin HYVÄÄ. Sen juominen tuottaa mulle mielihyvää. Tästä nautinnosta on kyllä hankala luopua edes kokeilun ajaksi... mutta katsotaan onnistuuko. Aamut tuntuvat niin... valjuilta ilman ihanaa kahvikupillista (ja kahta, kolmea....neljää...)
Tämä juttu on minulle myös ihan uusi: iltamaito.
Ayurvedassa suositellaan lämmintä iltamaitoa aina ennen nukkumaanmenoa. Teen omani soijamaitoon. Maitoon sekoitetaan kullekin kehotyypille sopivia mausteita, minä voin laittaa omaani esimerkiksi fenkolia, kurkumaa ja kardemummaa.
Tämä on kyllä hyvänmakuista, mutta tunnustan, että en jaksaisi juoda mitään lämmintä juuri nukkumaanmennessä. Lämmin on minulle aina täyttävää ja tuntuu kuin pieneltä aterialta. Juoman on tarkoitus rauhoittaa, ja sitä se tekeekin, mutta siitä tulee myös sellainen, hmm, kylläisyys jota en ehkä kaipaisi juuri nukkumaan mennessä.
Tällaisia puuro- ja juomajuttuja tänä maanantaisena iltana :)
Mitä te syötte aamupalaksi? :)
Analytiikasta näen, kuinka vhh/keto-ruokavalioon liittyvät postaukseni ovat jälleen kerran luetuimpien kärjessä näin vuoden alussa. Uusi vuosi, uudet ruokavaliostartit- ja elämäntaparemontit, tämä on sitä aikaa.
Nyt vähähiilihydraattisuuden kysyntä näkyy ihan erityisen vahvasti, kun vuonna 2019 hiilareita oli jälleen trendikästä ja ikäänkuin 'sallittua karsia' - tällä kertaa hienomman soundin omaavalla termillä ketogeeninen ruokavalio. Karppausta pidettiin jotenkin junttina trendinä, ja keto taas kuulostaa hienommalta ja terapeuttiselta - kun itse asiassa keto on karppausta tiukimmillaan ;)
Itse jäin vähähiilihydraattiselle tielle kahdeksan vuotta sitten enkä kuuntele meneviä ja tulevia trendejä tai ”paremmin-tietäjiä”, kuuntelen kehoani. Minulle sopii runsashiilihydraattisen ruoan välttäminen, eikä siinä mitään sen kummempaa. Kehossani on parempi olo, kun syön leivän sijaan juustoa tai pastan sijaan parsaa.
Kun vähähiilihydraattisuus taas kiinnostaa, ja ihmisten jääkaapit aina kiinnostavat (ja itse tykkään myös ruoasta jutella!), niin ajattelin kirjoittaa siitä miten tällä hetkellä syön, mitä hyötyä joku ylipäänsä saattaa vhh-ruokavaliolla saavuttaa - ja mitä mieltä olen markkinoiden uusimmista vhh-valmennuksista.
Runsaammin hiilaria; Fitfarm-kokeilu talvella 2016
Valintani hiilihydraattien suhteen on vaihdellut vhh-vuosieni aikana, ja olen testannut pari jaksoa myös syödä runsaammin hiilareita. Näin olen saanut aika hyvän kuvan siitä, miten kehoni reagoi ja millaisiin hiilareihin se reagoi huonosti. Vehnä, ruis, peruna ja sokeri ovat pahimmat. Kaura taas tuntuu sopivan, ja Korean matkalla huomasin, ettei riisikään aiheuttanut turvotusta. Riisi on kuitenkin niin tylsän makuista, että mieluummin syön kasviksia :D
Ihan yksinkertaisimmillaan runsas nopeiden hiilarien syönti kerryttää kehoon nestettä ja kaasuja, ja saa olon raskaan turpeaksi. Mieluummin olen ilman tällaista oloa.
Koreassa tuli syötyä riisiä päivittäin
Tiukin linjani hiilareihin jäi Fitfarm-kokeilun myötä, enkä ole enää vuosiin syönyt lähelläkään ketoosi-tasoa.
Rakastan esimerkiksi luonnonjogurttia, tuorejuustoa ja porkkanaa, ja ne eivät kuulu ketoosin mahdollistavaan ruokavalioon. - Ellei sitten tavoittele ketoosia energiavajeella ja syö tyyliin yhden porkkanan ja jogurtin päivässä, mutta se on ihan toinen juttu kuin elämäntapa-ketoilu, jossa ei kituuteta vaan syödään normaalilla energiatasolla.
Jääkaapissani on aina seuraavia ruokia:
monia eri juustoja, mutta vähintään leipäjuustoa, fetaa ja emmentalia
kananmunia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
kukkakaalia
raejuustoa
THE vähähiilihydraattinen jogurtti: 0%
No Sugars -soijajogurttia
majoneesia
pestoa
voimariinia
rypsiöljyä
Soya Light -maitoa
kermaa
tofua
PAKKASESSA ON:
kalapakasteita kuten seitiä ja kalapihvejä (helpppja reseptejäni täällä)
vihannespakasteita kuten parsaa, kukkakaalia ja pilkottua sipulia (tuo nopeasti makua ruokaan!)
Ahvenanmaalta tuotua VHH-leipää (käytän mm. retkieväänä)
puolukoita
vadelmia
KUIVA-AINEKAAPISSA ON:
oliiviöljyä
tonnikalasälykkeitä
herkkusienisäilykkeitä
oliiveja
kaprista
kookosmaitoa ja -kermaa
pähkinöitä (saksan-, hassel- ja pekaanipähkinät ovat suosikkejani)
siemennäkkäriä (joko itsetehtyä tai viime aikoina useammin kaupasta ostettua, kun ei ole jaksanut leipoa)
AAMIAINEN
Aamiaisen kulmakivi ovat yhä kananmuna, kasvikset ja juusto. Rakastan tätä aamiaista niin paljon että siinä jäävät jogurtitkin toiseksi. Haluan joka aamu kananmunia. Ne maistuvat aina yhtä älyttömän hyvältä.
Kananmunissa parasta on niiden täyttävyys ja ruokaisuus – pari kananmunaa tuo nopeasti kylläisyyden tunteen, joka kestää. Soijajogurtti ei pidä nälkää, ja aamulla haluan syödä hyvin energiatiheää ruokaa.
Klassinen aamiaiseni:
puoli litraa kahvia ja 3 dl soijamaitoa (+kermaa!)
2-3 kananmunaa
muutama reilu juustoviipale (Koskenlaskija toimi erityisen hyvin aamupalalla! :)
pieni salaatti, jossa pilkottua kurkkua, tomaattia, kukkakaalia, paprikaa ja oliiviöljyä
Arkirealistinen kuva keittiöstä: illalla on valmistunut seuraavan päivän lounas (mifurouhetta) sekä saman päivän illallinen (salaatti)
LOUNAS
Olen yksinkertaistanut lounasruokailuni samana toistuvaan kaavaan, joka toimii. Tällainen yksinkertaistaminen on ollut myös tarpeen, kun olen voinut huonosti ja ollut stressin uuvuttama.
Lounaani kaava: (pakaste)vihanneksia + proteiinin lähde + kastike (kuten majoneesi, pesto, oliiviöljy, ranskankerma, tomaattimurska).
Valmistan lounaan edellisenä iltana:
Laitan kasvikset huoneenlämpöön sulamaan pari tuntia aikaisemmin. Sitten rasva ja kasvikset pannuun ja kasviksiin mukavasti ruskeaa paistopintaa. Sekaan perusmausteet suola, pippuri ja grillimauste. Siirrän kasvikset sivuun.
Sitten pannuun proteiinin lähde kuten tofu, kalapihvi, lohisuikaleet tai mifu. Taas paistetaan.
Paistetut kasvikset ja proteiini ikkunan ääreen jäähtymään. Sitten eväsrasiaan ja jääkaappiin. Saken är klar.
VÄLIPALA
Syön välipalaa aika harvoin, kolmen aterian ruokailurytmi on minulle vakiintunut ja toimiva.
Kun välipalalle on tarvetta, se on yleensä jogurtti-raejuustosekoitus pähkinöillä tai vaikkapa runsas viipale leipäjuustoa, jonka nykyään tykkään paistaa kevyesti pannulla ennen syömistä. Leipäjuusto on parhaimmillaan lämpimänä!
Myös siemennäkkäri kera juusto- ja kylmäsavulohitäytteen on hyvä välipala.
ILLALLINEN
Ennen söin usein illallakin lämpimän ruoan, nyt illallinen on melkein aina jokin salaatti tai juustolautanen kasvisten kera.
Monilla nämä menevät ihan päällekkäin, mutta ne eivät ole sama asia.
VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on tapa syödä, jossa suositaan ravinnetiheitä ja vältetään runsashiilihydraattisia ruokia, mutta ei pyritä (ainakaan jatkuvasti) ketoosiin. VHH:lla syödään yleisesti juureksia, hapanmaitotuotteita, kohtuudella hedelmiäkin sekä mahdollisesti pieniä määriä itselle sopivia ravinteikkaita viljatuotteita kuten ohraa ja kauraa. Näitä ei nautita keto-ruokavalossa.
KETO- eli ketogeenisellä ruokavaliolla tavoitellaan elimistön pysyvää ketoositilaa, eli aineenvaihdunnan tilaa, jossa elimistö käyttää energianlähteenä rasvanpolton sivutuotteena syntyviä ketoaineita.
Elimistö siirtyy ketoosiin, kun hiilihydraattien määrä ravinnossa on tarpeeksi alhainen. Raja on yksilöllinen, ja asettuu yleensä välille 20-50 g hiilihydraattia vuorokaudessa.
Ketoosi ei ole epäluonnollinen tila, vaan vaihtoehtoinen aineenvaihdunnan järjestelmä glukoosin poltolle. Muinoin ihmiselimistö on ollut säännöllisesti ketoosissa, kun hiilihydraattien saatavuus ravinnossa on vaihdellut. Ravintomme on alkujaan perustunut niukemmalle hiilihydraatin saannille kuten lihalle, kalalle, marjoille ja kasviksille.
Vasta viljelyn myötä ihminen on alkanut pikkuhiljaa hyödyntää ravinnossaan enemmän runsashiilihydraattisia lähteitä. Vilja- ja sokerituotteiden siirryttyä ravintomme pääasiallisiksi energianlähteiksi, glukoosipoltosta tuli nykyihmisen pääsääntöinen aineenvaihdunnan muoto.
Kulttuureissa (kuten esimerkiksi Grönlanti ja muut arktiset ympäristöt), joissa ravinto edelleen perustuu pääsääntöisesti muulle kuin viljoille ja tärkkelyspitoisille kasviksille, ketoosi on yhä elimistön normaali aineenvaihdunnan tila.
On siis huvittavaa, että ketoosista välillä kuulee puhuttavan ”epänormaalina” tilana. Joo, sitä se on ehkä länsimaiselle ihmiselle, joka leipomotuotteineen ja sokerikuorrutettuine Risi-frutteineen on kaukana metsästyksellä ja kalastuksella elävästä ihmisestä, mutta biologisesti ketoosi ei ole epänormaalia.
Kaikille ei ole tarpeen kokeilla minkään sortin "erityis"ruokavaliota. Suuri osa ihmisistä voi oikein hyvin syömällä tasapainoisesti kaikkea. Toisille taas ruokavalion hienosäätäminen tuo hyötyä. Jokainen tuntee itse, voiko keho hyvin vai voisiko ruokavalion muutoksella saavuttaa paremman olotilan.
Hyötyjä normaalipainoiselle:
Hyötyjä painonhallintaan:
Keto-tason aloitus voi auttaa monia suuresta ylipainosta pois pyrkiviä erityisen hyvin, sillä tulokset alkavat näkyä nopeasti ja makean mielitekojen luontainen hiipuminen auttaa merkittävästi hallitsemaan sokeriherkkuihin lankeamista.
Kaikille keto ei sovi, ja silloin myös lempeämpi vhh auttaa yhtä lailla, mutta tulokset alkavat näkyä hitaammin. Hitaampi tapa toisaalta voi myös olla osalle se paras tapa omaksua pysyvä elämäntapamuutos.
Moni aloittaa ketolla ja siirtyy siitä pikku hiljaa vhh:n puolelle, jos selviää, että vähähiilihydraattisuus sopii itselle. Jokaiselle löytyy lopulta oma sopiva hiilihydraattien taso, se voi olla täysin viljaton ja maidoton tai sisältää pienessä määrin ihan kaikkia ruoka-aineita.
ALLE 100 G HIILARIA = VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN
Kun vuorokausittainen hiilihydraatin saanti jää alle 100 gramman, puhutaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. 100 grammaan mahtuu jo kohtuudella myös perinteisiä hiilarilisukkeita kuten pastaa ja perunaa, eikä ole mitään syytä jättää niitä pois, jos ne itselle sopivat ja niitä haluaa syödä - eivätkä ne vähennä kasvisten määrää ruokavaliossa. Terveellisellä VHH:lla kasvikset ovat aina lautasen pääasiallinen sisältö, puolet lautasesta tulisi olla (mielellään maan päällä kasvavia) kasviksia.
Jos haluat pitää lautasella VHH:n myötä myös perinteiset hiilarilisukkeet, valitse kuitenkin ravinnerikkaampi vaihtoehto kuten täysjyvävilja tai villiriisi, tai perunan sijaan bataatti.
Tyypillisesti VHH-ruokavaliota noudattavan hiilarimäärä jää vuorokaudessa kuitenkin keskimäärin alle 50 grammaan, sillä ateriointivälin luontaisesti pidentyessä myös ruokailukerrat vähenevät, eikä 3-4 kasvisrikkaaseen ateriakertaan päivässä lopulta usein saa edes mahtumaan 100 g hiilaria.
Kuva: Fitfarm.fi
Ostin itselleni ihan silkasta mielenkiinnosta Fitfarmin keto- ja vhh-valmennukset. Halusin nähdä, millä lailla ne on koostettu. Valmennusten tarkkaa sisältöä ei ole lupa avata julkisesti, enkä sitä tässä teekään, mutta kommentoin yleisesti valmennusten lähestymistapaa ja mitä mieltä itse niistä olen:
KETO49
Tämä valmennus perustuu ketoosin saavutukseen energiavajeella ja on suunnattu painonhallinnan ja rasvanpolton starttityökaluksi. Se ei ole paras valinta, jos on kiinnostunut ketoilusta elämäntapana. Tätä dieettiä en esimerkiksi itse voisi kuuna päivänä noudattaa, riutuisin pois näillä kaloreilla.
En tykästynyt KETO49-valmennukseen yhtään, tosin en ole sen kohderyhmääkään. Eri ihmisillä totta kai toimii eri jutut, ja kenties monille sopii tämän tyyppinen niukkaenerginen dieetti jossa on siedettävä nälän tunteita. Tuloksia varmasti tulee, mutta nälkä on seuralaisena.
Jos itse lähtisin kokeilemaan painonhallintaa ketolla, valitsisin ilman muuta normaalikalorisen keton, jossa ketoosi saavutetaan hiilihydraattien rajoituksella, ei energiavajeella.
FITFARM VHH
Tämä valmennus on selvästi parempi, ja siinä korostuu kestävän elämäntavan omaksuminen terveellisen, kasvisrikkaan ruokavalion keinoin. Hiilihydraatteja rajoitetaan, mutta mitään hiilarin lähteitä ei varsinaisesti suljeta pois.
Tämä voi sopia tueksi monelle VHH:n sopivuutta pohtivalle, joka tuntee ettei ole valmis jättämään sokeriherkkujakaan pois.
Oma mielipiteeni? Minusta rajatumpi vhh-startti, jossa kaikki viljat ja sokeripitoiset ruoat jätetään pois, on mielekkäämpi siinä mielessä, että henkilö saa kunnollisen kokemuksen siitä, miltä kehossa tuntuu, kun runsaat hiilihydraatin lähteet ja kaasuja ja nesteitä keräävät ruoka-aineet jätetään pois.
Etuna on tulosten nopeampi näkyminen, ja kun on kokeillut rajatumpaa vhh:ta, on helppo oman kehon palautteen mukaan lisätä eri hiilhydraatteja. Näin löytää mielestäni helpoimmin oman hiilihydraattien sietokyvyn ja balanssin.
Kaikille rajatumpi vhh ei kuitenkaan sovi, joten yleisesti Fitfarmin VHH -valmennus antaa oikein hyvät eväät monipuoliseen ja terveyttä edistävään ruokailuun sekä tiedostavampaan hiilihydraattien käyttöön.
Kuva: Hätälä
LOPUKSI
Vinkkini VHH-ystävällisiin valmisruokiin.
Valmistan valtaosan ruoasta jalostamattomista ruoka-aineista kuten käsittelemättömistä kasviksista ja kalasta, joihin ei ole lisätty mitään ylimääräistä, mutta toki arkeani helpottavat – ja monipuolistavat – myös jotkin valmisruoat.
Anamma Vegobullar-soijaproteiinipyörykät
Tällaisia VHH:n mukaisia (eli noin. max 5% hh sisältäviä) valmisruokia ovat:
SUOSIKKINI: HÄTÄLÄN ONKIMIEHEN KALAPIHVIT (2,9% hh)
APETIT KASVISJAUHIS-PYÖRYKÄT (4,6% hh)
ANAMMA VEGOBULLAR (3,9% hh)
MIFU -SUIKALEET JA -ROUHE (1,7 – 2,4% hh)
JA IHAN VIIMEINEN LOPPUKEVENNYS:
”Soijamaitotakinkääntäjä” 😄
Käytän yhä soijamaitoa kahvissani, mutta on pakko myöntää KAURAN voittaneen! Kauramaito ei sovi perinteisen linjan VHH:ruokavalioon, sillä se sisältää vielä lehmänmaitoakin enemmän hiilihydraatteja (6,6%), mutta *rhana, on se vain hyvää! Erityisesti Oatlyn iKaffe, ei ole sen parempaa kahvimaitoa. 😋
Olen kahvinautiskelija, ja iKaffella pehmennetty latte on jotain ihan tajutonta herkkua. iKaffe myös maistuu hämmentävän täyteläiselle ja rasvaisemmalle kuin sen 3% rasvapitoisuus antaa odottaa, se maistuu paljon täyteläisemmälle kuin esimerkiksi 3,5-prossainen täysmaito.
Nautiskelijana olen antanut myöten kauramaidolle, ja tätä nykyä vähintään toinen aamun kahvimukeistani on täytetty puoliksi Oatlylla. Aijjai.
Ihanaa, nautiskeltavaa sunnuntaita kaikille! :)
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Suomessa heitetään vuosittain menemään aivan käsittämätön määrä ruokaa, josta suurin osa tulee varmasti kaupan sektorilta, mutta myös kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä.
Itse olen intohimoinen ruokajämien hyödyntäjä ja vaikka esimerkiksi lentomatkailullani en voikaan ylpeillä, niin ruokahävikin vähentämisellä voin. Heitän aniharvoin ruokaa menemään, niin harvoin ettei sitä tapahdu edes kuukausittain. Minulla on toimiva systeemi eikä ruoan hyödyntämistä tarvitse oikeastaan sen kummemmin edes miettiä, se tapahtuu automaattisesti.
Olen kirjoittanut aiheesta suositun postauksen jo aikaisemmin: Paljonko menee ruokaa roskiin? Tässä jutussa paljastin parhaimman hävikinsäästövinkkini:
Pakastaminen on ilman muuta tehokkaimpia tapoja pidentää ruoan käyttöaikaa. Pakkaseen voi heittää leivän ja ylijääneiden ruoka-annosten lisäksi vaikka jääkaapin koko tuoreruokaosaston, niin ettei esimerkiksi matkalle lähtiessä jääkaappiin jääviä vihanneksia, maitotuotteita, lihaa ja kalaa tarvitse reissulta palatessa heittää roskikseen. Porkkanat, kesäkurpitsa, bataatit ja sen sellaiset on hyvä kypsentää (esim. höyryttää tai paistaa) ennen pakastamista, tuoreeltaan pakastettuna niiden rakenne voi kärsiä.
Pakastan ihan kaikkea juustoista kermaan ja omenoista avattujen tonnikalapurkkien jämiin (!). Vettyneet omenat käytin ruokaan, joka on hävikkivinkkini numero 2:
Piirakka on ruokalaji, johon voi heittää melkein mitä tahansa ruoan jämiä, ja hyvää tulee :)
Onko jääkaapissasi juuston kannikoita? Nahistuneita porkkanoita? Parasta ennen -päiväänsä lähestyviä lihapullia? Avattu tofupaketti?
Kun heität nämä piirakkaan ja peittelet komeuden kermaisella tai juustoisella kuorrutteella niin kyllä maistuu. (Tai kaurakermaisella, jos olet vegaani :))
Yllä oleva kuva on erään juhannuksen jämäruokapiirakastani, johon käytin parsakaalia, kevätsipulia, graavilohta ja kirsikkatomaatteja. Nam!
Savutofu-parsakaalipiirakka
Moni varmasti osaa tehdä peruspiirakkapohjan, mutta heitän tähän perusohjeen jotta postaus vinkkeineen on kokonainen. :)
3 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1 dl kylmää vettä
Nypi pohja-aineet taikinaksi. Siirrä jääkaappiin lepäämään 10-15 minuutksi (helpottaa kaulimista mikäli aiot kaulia pohjan, mikäli vain painelet sen vuoan pohjalle ei lepoajalla ole niin väliä.) Taputtele pohja voideltuun vuokaan ja täytä täytteillä. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Täytteen paksuus vaikuttaa paistoaikaan.
Extramakua saat muna-kerma/kermaviiliseoksella:
1 purkki kermaviiliä tai 2 dl ruokakermaa tai kermaa
2 munaa
Sekoita munakermaseos täytteisiin. Päälle voi vielä ripotella juustoraastetta.
Oma viljaton ja vähähiilihydraattinen piirakkapohjareseptini on tällainen:
1 dl Fibrex-hiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1,5 dl mantelijauhoa
100 g voita
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
Yhdistä piirakkapohjan jauhot ja suola, nypi joukkoon hieman lämmennyt voi ja lisää muna. Muna ei ole välttämätön. Painele/levitä taikina vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Kasaa päälle täytteet ja paista vielä noin 30 minuuttia 200 asteessa (tarkista kypsyys paistoajan aikana, uunien tehokkuudet vaihtelevat).
Herkullisia piirakkahetkiä :)
Tänä vuonna ei ole voinut välttyä hiilihydraattitietoisen ruokailutrendin paluulta. Tällä kertaa ”karppaus” esiintyy mediassa nimellä ketogeeninen ruokavalio, mutta kyseessähän on idealtaan sama hiilihydraatteja karsiva ruokavalio kuin kuusi vuotta sitten edellisen vähähiilaribuumin aikaan. Samaan perusajatukseen pohjautuvalle asialle on monta nimeä; vhh, LCHF, karppaus, Atkins, ketoilu, jopa paleo menee samaan kastiin.
Tässä välissä vhh-tyyppinen syöminen, etenkin sinne ketoositasolle tähtäävä sellainen, on ehditty moneen kertaan erinäisten terveysasiantuntijoiden toimesta kyseenalaistaa ja nonchaleerata ohimenneeksi ”hullutukseksi”. Hiilaritietoinen ruokailu tuntui viime vuosina olevan jo niin epätrendikästä, että me elämäntavakseen sen ottaneet tunnuimme suunnilleen jäänteeltä dinosaurusten ajalta (”Siis tääh, etkö sä vieläkään syö leipää?”) ja suoraan sanottuna hämmästyin, kun yhtäkkiä ketoosista alettiin taas puhua siellä sun täällä – ja kovin myönteissävytteisesti.
Viimeistään kun törmäsin hyvinvointiguru Karita Tykän blogissa ohjeeseen ketogeenisestä kesäkurpitsaleivästä ja jopa artikkeliin vegaanisesta näkökulmasta ketogeeniseen ruokavalioon Ruohonjuuren lehdessä, ajattelin, että nyt haluan itsekin pitkästä aikaa tarttua aiheeseen. Ja itse asiassa minulla on siihen tämän vuoden pienimuotoisen kokeilun jäljiltä terävöitynyt näkökulmakin ja jotain uutta kerrottavaa.
Tänä vuonna on käyty ilmapallomahakausi ja palattu taas keveään oloon. Alta voit lukea lisää.
Muutin ruokavalioni kesällä 2011, ja voi hyvin sanoa että se vaihtui megahiilihydraattisesta vähähiilihydraattiseksi. Ravintoremontti oli niin kattava että sitä voi pikemminkin kutsua elämäntaparemontiksi, sillä muutoksen myötä muuttui myös koko suhtautumiseni ruokaan ja ruoanlaittoon. Entisestä pastaa-leipää-pullaa-kiitos ja ”lisää-vain-vesi” –kokkailijasta kuoriutui kulinaristi ja ruoanlaittotaitoinen aikuinen ihminen. (Tosiaan, olin keittiötaidoiltani jossain lapsen tasolla.)
Miksi kiinnostuin muutoksesta? Olin jo pidempään halunnut päästä eroon pasta- ja voileipä-riippuvuudestani, ja syy miksi kiinnostuin juuri vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, liittyi etenkin sen turvotusta ja kaasujen muodostumista vähentävään vaikutukseen. Nämä ”bonukset” tuntuivat niin houkuttavilta, että minunkin kaltaiseni paatunut voipullahiiri motivoitui hurjalta kuulostavaan haasteeseen olla ainakin kuukausi täysin ilman viljaa ja sokeria. Loppu on historiaa.
Luulen, että kokeilu jäi kohdallani elämäntavaksi juuri siksi, että vaikutus ei ulottunut vain lautaselle vaan oli niin kokonaisvaltainen ja toi mukanaan uuden mielen ja uusia harrastuksia. En enää mieti että syön jonkin ruokavalion mukaisesti, syön vain hyvää ja ravintorikasta ruokaa joka pitää minut pitkään kylläisenä – ja vailla niitä ikäviä vatsa- ja suolisto-oireita jotka olivat elämänkumppanini monen monta vuotta.
Kokeilujen myötä olen myös löytänyt itselleni toimivan hiilihydraattitien johon on viimeiset kaksi vuotta kuulunut myös kohtuudella hitaita, hyviä hiilihydraatin lähteitä kuten kauraa ja bataattia tukemaan erityisesti liikuntaharrastustani. Vakiintunut ruokavalioni on vähähiilihydraattinen mutta ei ketogeeninen. Josta päästään väliotsikkoon:
Vaikka jutun alussa kirjoitin, että eri ilmaisut tarkoittavat käytännössä samaa asiaa, niin ketogeenisessä ruokavaliossa hiilihydraattien saanti on kaikkein niukin ja tarkkaan säädelty. Ketogeeninen ruokavalio on yhtä kuin Atkinsin mallista tutun induktio-tason noudattaminen pysyvästi. Induktiosta olen kirjoittanut mm. täällä.
Tyypillinen ketoosi-tason ateria
Yksinkertaisesti ketogeeninen ruokailu tarkoittaa hiilihydraattien rajoitusta niin matalalle, että keho alkaa muodostaa ketoneja ja menee ns. ketoosiin. Ketonit ovat ovat neljäs energian lähteemme rasvan, proteiinien ja glukoosin eli hiilihydraattien lisäksi (tai viides, jos alkoholi lasketaan). Ketoosissa elimistö alkaa purkaa kehon rasvavarastoja. (Tämä on ketogeenisen ruokavalion mekanismi painonhallinnassa.) Hiilihydraattien määrä, jolla keho menee ketoosiin, vaihtelee yksilöiden välillä mutta yleisesti useimmilla toimivana rajana pidetään 20 grammaa.
En ole lääkäri joten en ota kantaa siihen miten turvallista on pysyvästi rajoittaa hiilihydraattien määrä max. 20 grammaan, mutta olen itse ”omalla järjellä” ajatellut, ettei niin alhainen hiilihydraatin saanti ole mielekästä pysyvänä tilana. Loppupeleissä se kuitenkin rajoittaa aika lailla, karsien henkilön ruokavaliosta mm. sellaisia terveellisiä ja hyviä ruokia kuin juurekset, jogurtti, monet marjat ja pähkinät (hedelmistä puhumattakaan) sekä palkokasvit kuten pavut, linssit ja herneet. On tietysti yksilöstä itsestään kiinni miten mieluisana hän pitää näitä ruoka-aineita välttävää ruokavaliota mutta uskoisin, että monelle näin rajoittava syöminen heikentää elämänlaatua vähintään sosiaalisten tilanteiden näkökulmasta. Ja, no, itse nyt esimerkiksi haluan syödä porkkanoita, punajuurta ja jogurttia koska ne maistuvat hyvälle. :)
Nyt päästään viimein tämän vuoden kokeiluuni.
(Tästäkin osiosta saisi minulle tyypillisesti pidemmän version, jonka jo kirjoitinkin, mutta päädyin poistamaan sen ja tiivistämään koska juttu on tosiaankin pitkä :D)
Päädyin tänä keväänä erinäisten kohteliaisuusseikkoihin ja puhtaasti vaihtoehtojen vähyyteen liittyvien ravintolaruokailutilanteiden kautta siihen, että aloin syödä ravintola-annosten mukana tulevan hiilarilisukkeen. You know, perunaa, riisiä, pastaa. Tilanteet alkoivat Kreikassa ja kulminoituvat Alaskassa, jossa perinteisissä seafood-chowdereissa on aina perunaa. En stressannut vaan söin mitä eteen tuotiin.
Lopulta aloin suhtautua asiaan niin, että mikäpä ettei nyt voisi seitsemän vuoden jälkeen olla ihan kiinnostavaa kokeilla, mitä elimistö sanoo kun syön ”mitä vain”. Minähän olen tällainen kaikenlaisten kokeilujen villi ystävä.
No, en minä alkanut syödä ”mitä vain” vaan kotona söin edelleen vakiintuneen vhh-tapani mukaan. Mutta aina ravintolassa tai tapaamisessa söin niitä ruokia (miinus liha, tietenkin) mitä tarjottiin tai mitä lisukkeita kalan ja merenelävien kanssa sattui olemaan.
Olen neljän kuukauden aikana syönyt pastaa, perunaa, bataattia, riisiä, leipää, leivonnaisia ja hilloa. Jopa pizzaa. En joka päivä, enkä välttämättä joka viikkokaan, mutta riittävästi. Niin, että kehoni aineenvaihdunta muuttui takaisin entiseen eli siihen normaalina pidettyyn, glukoosipolttoiseen. (Vhh:lla aineenvaihdunta on pääsääntöisesti rasvapolttoinen.)
Heinäkuu
Tulos: olen ollut kutakuinkin Alaskan matkasta saakka ”entisestä elämästä” tutussa kroonisessa turvotustilassa.
Ensin ajattelin, että liikunnan vähyyskin varmasti vaikuttaa asiaan, ja odotin turvotuksen lieventyvän kun kesän alussa palasin puolen vuoden tauon (!!) jälkeen salitreenin pariin. Kesäkuu meni. Heinäkuu meni. Treenasin ilolla – mutta turvotus oli ja pysyi. Treenatessa tuntui välillä kuin vatsan kohdalla olisi ollut täytetty vesi-ilmapallo.
Töissä en voinut enää käyttää samoja farkkuja kuin viime kesänä. Voin yleisellä tasolla hyvin, mutta samalla olo oli raskas ja vähemmän toivotut suolisto-ongelmatkin olivat palanneet. Tunnistin vanhan tutun kropan. Se jonka masu oli aina pinkeä ja fiilis kuin juuri pumpatulla ilmapallolla.
Lopetin ”ravintolahiilari”kokeiluni heinäkuun lopussa ja söin taas vakiintuneen vähähiilihydraattisen tapani mukaisesti. Mutta turvotus ei vieläkään hellittänyt. Olin ihmeissäni. Mitä oli tapahtunut? Miksi tämä ei nyt toiminutkaan?
Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä minun on ikään kuin ”buutattava” keho ja aloitettava alusta, ”uudelleenohjelmoitava” elimistö siihen aineenvaihdunnan tilaan johon se oli viimeisten vuosien aikana mukautunut. Ehkä nesteet ja kaasut sitten poistuisivat turvottamasta?
Atkinsin mallin mukaan vähähiilihydraattiseen elämäntapaan vaihtavan on pysyvän aineenvaihdunnallisen muutoksen - edun, Atkinsin sanoin - saavuttaakseen seurattava ns. hiilihydraattiportaita. On aloitettava matalasta induktio- eli ketogeenisestä tasosta, ja edettävä pikkuhiljaa kohti laajempaa ja enemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliokokonaisuutta, johon Atkinsin viimeisellä portaalla kuuluu hedelmiä, palkokasveja ja kokojyväviljojakin.
(En ole mikään erityinen ”atkinsson” mutta hänen ruokavalionsa tuntuu olevan hurjan väärinymmärretty, se on lopulta hyvin kaukana siitä voita-ja-pekonia-eikä-yhtään-hiilareita –näkemyksestä joka monilla tuntuu olevan).
Päätin siis ”re-buutata” elimistöni ja olen nyt ollut kaksi viikkoa ketogeenisellä ruokavaliolla. Käytännössä siis jätin jogurtin, raejuuston, marjat ja juurekset pois ja olen syönyt kalaa, kananmunia, juustoa ja tofua kera vihreiden kasvisten. Ja - - - nyt näyttää tältä:
Olo on keventynyt vauhdilla ja nyt tuntuu taas hyvältä. En puhu painokiloista, sillä muutos vaa’alla on hädin tuskin kilo (laihduttamisesta ei siis ole kysymys), mutta muutos jonka havaitsen silmilläni ja tunnen kehoni olotilassa on mieletön.
Ja enää ei ole pierettänytkään ;) (Herranjestas, puhunko tosiaan ilmavaivoista… no, puhun, kyllä ne ovat yhtä luonnollisia kuin turvotuskin :p Mutta niistä ei ole pakko kärsiä jatkuvasti.)
Tässä siis minun kontribuutioni aiheeseen ketogeeninen ruokavalio. Itse kannatan laajempaa, sallivampaa vähähiilihydraattista ruokailua, mutta en kiellä etteikö ketogeenisellä tasolla ole selvät hyötynsä. Sitä ei kuitenkaan hyödyt saatuaan tarvitse jäädä noudattamaan pysyvästi. Minä odotan jo innolla että pääsen syömään taas jogurttia, omenaa ja punajuurta. :)
Täältä voit lukea lisää ruokavaliostani ja löydät hakemistollisen verran herkullisia, helppoja ruokareseptejä :)
Edit. Kommenteissa kyseltiin "kädestä pitäen" neuvoja jos haluaa kokeilla induktiota/ketogeenistä ruokailua. Näitä rautalankavinkkejä saa tästä postauksestani, jossa listaan käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelistan induktiojaksolle. Postauksen lopussa on linkit kahden viikon induktion ruokapäiväkirjoihin. Rasvaa ei pidä jättää pois vaan päinvastoin lisätä.
Katsoin toissapäivänä Areenasta dokumentin nimeltä "Puhtaan ruokavalion likainen puoli", joka herätti ajatuksia.
YouTube-vaikuttaja Grace Victoryn tekemä dokumentti on tyylilajiltaan aika kevyt ja viihteellinen, mutta siinä on hyviäkin pointteja liittyen somen terveysgurujen jakamiin elämäntapaneuvoihin.
En aktiivisesti seuraa mitään ravintoon keskittyviä hyvinvointiblogeja tai -guruja, mutta tiedän, että terveellisiin elämäntapoihin keskittyvät blogit ja Tube-kanavat ovat supersuosittuja. Ihmiset etsivät niistä ideoita, tukea ja inspiraatiota, terveys on nyt in. Jopa minun ravintojuttuni ovat olleet suosittuja.
Grace Victoryn pointti numero 1 on ihan validi - hän kyseenalaistaa netin hyvinvointigurujen asiantuntijuuden ja miettii, millä pätevyydellä neuvoja lopulta jaetaan. Moni somen hyvinvointilähettiläs tuo esiin sen ettei ole ravitsemuksen ammattilainen ja jakaa vain omia kokemuksiaan, mutta tarpeeksi suositun ja ihaillun henkilön suosituksiin halutaan uskoa. "Kun se toimii tuolla niin miksi se ei voisi toimia minullakin...?
Monet hyvinvointiblogit ovat varmasti neuvoissaan hyvin pitkälti samoilla huudeilla kuin viralliset, tieteeseen perustuvat suositukset; puhutaan liikunnasta, kasvisten lisäämisestä, ravinnon monipuolisuudesta ja prosessoidun välttämisestä, hyvän unen tärkeydestä jne.
Mutta sitten on näitä äärilaitojen esimerkkejä kuten Freelee the Banana Girl, jotka tuovat oman "totuutensa" esiin hyvin vakuuttavasti ja jopa aggressiivisesti, ja saavat karismaattisuudellan seuraajat uskomaan silkkaa hölynpölyäkin. Olen vähän järkyttynyt siitä että lukemattomat ihmiset todella lähtivät seuraamaan Freeleen "rajattomasti hedelmiä" ja "proteiini on pahasta" -suosituksia, ja uskoivat hänen perustelujaan näin yksipuolisen ruokavalion terveellisyydelle.
Freelee kertoo saavansa tarvitsemansa proteiinin omasta kehostaan
Tällaisten ääriruokavalioiden puolestapuhujat saattavat esimerkillään aiheuttaa todellista hallaa neuvojen seuraajille, ja se on asia jota on syytäkin nostaa esiin.
Olen itsekin retrospektiivisesti miettinyt, aiheuttivatko minun hyvää tarkoittavat induktioviikkojen neuvoni jollekulle ikäviä seurauksia. Vaikka kuinka korostaa, ettei ole ajamansa asian ammattilainen ja viime kädessä vain lääkäri tai laillistettu ravitsemusterapeutti on pätevä antamaan henkilökohtaisia suosituksia, voi moni lähteä toteuttamaan suosituksia ilman harkintaa ja kuuntelematta omaa kehoaan - viimeksi mainittua olen pyrkinyt aina erityisesti alleviivaamaan. Täytyy kuunnella kehoaan ja tunnustella, mikä toimii itsellä. Ihmiset myös tulkitsevat neuvoja hyvin eri tavalla, eikä yhdelle terveellinen juttu välttämättä muodostu toiselle lainkaan hyväksi.
Kuten myöhemmin totesin, en ehkä tänä päivänä enää lähtisi jakamaan induktioviikkojen kaltaisia niin konkreettisen tason yksityiskohtaisia neuvoja. Positiivisesta palautteesta huolimatta. Oppia ikä kaikki. Onneksi minun vinkkini eivät sentään olleet yhtä radikaaleja kuin Freeleen....
MITÄ ON "CLEAN EATING"?
Mikä dokumentissa ärsytti, oli sen välittämä kuva "terveellisestä" ruokavaliosta. Tekijä oli valinnut tuoda esiin vain äärilaitojen ruokavalioita ja dieettejä raakaveganismista perunakuureihin ja Freeleen banaanidieetteihin. 'Ton'-ruokavaliot ovat tällä hetkellä trendi, totta, mutta aika harva kai vetää yhtäläisyysmerkin "puhtaan ruokavalion" ja KAIKEN -tonittomuuden välille? Ettäkö vain maidoton, lihaton, gluteeniton ja sokeriton syöminen on puhdasta, terveellistä syömistä?
Alun sitaatti tiivistää Grace Victoryn näkemyksen: iloton.
Aaargh, ei terveellinen syöminen ole ilotonta..!
Hyvistä pointeistaan huolimatta dokumentti floppaa siinä, että se jättää huomiotta varmaankin sen oikeasti suurimman "terveellisen ruokavalion" trendin, alkuperäisen PUHTAAN ruoan filosofian: syö mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Eli kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, papuja, sieniä, siemeniä, täysjyväviljaa, öljyjä, rasvoja.
Mitä tällainen ruokavalio sitten rajoittaa? Se rajoittaa makeis- ja einesteollisuuden tuotteiden käyttöä ja kannustaa opettelemaan ruoan ja herkkujen valmistuksen itse. Mikään kuohkea, täyteläinen kastike tai makuja pursuava, mehevä kakku ei ole tämän ruokavalion ulkopuolella - ne vain tehdään itse kokonaisista raaka-aineista sen sijaan että ostetaan lisäaineita pursuava raffinoitu tuote. 'Whole foods' on lopulta aika yksinkertainen käsite ja perusta ravinnolle.
Yksilöittäin voi olla mielekästä oman tilanteensa mukaan välttää tai jättää joitain ruoka-aineita kokonaan pois, yhdelle se on liha, toiselle maitotuotteet, kolmannelle vehnä tai sokeri. Näidenkään karsiminen ei vielä tee ruokavaliosta "ilotonta". Ainakaan minun mielestäni. En ole syönyt sokeria seitsemään vuoteen mutta minun ruokapöytäni ovat kaukana ilottomasta :) Lisätyn sokerin poisjättäminen on vain lisännyt syömisen iloa ja laajentanut makupalettia - sokerittomana maistaa kasvisten ja hedelmien oman luontaisen sokerin.
Esimerkiksi tämä on minulle "puhdasta ruokaa": itse valmistetut tonnikalapyörykät. Klassikko. <3
*
Videon kuvakaappaukset Yle Areenasta.
Koin eilen lennolla yhdenlaisen oivalluksen: korealaisessa ihonhoitofilosofiassa ja ruokavaliossani on samaa.
Korealainen ihonhoito on ihonhoidon hifistelyä; huippuunsa viritettyä optimoinnin optimointia ja ihon jokaisen tarpeen ja ongelman huolellista, harkittua huomiointia ja täsmähoitoa.
Ihoa ei vain kosteuteta ja puhdisteta, mikä on länsimaisen ihonhoidon perusajattelutapa. Länsimaissa targetoidaan perinteisesti ihon perustarpeet ja jätetään mikrotason hoito vähemmälle huomiolle tai omistautuneimpien kosmetiikkafriikkien harrastukseksi.
Minä olen ruokahifistelijä. Hoidan kehoani (ja mieltäni) laadukkaalla ravinnolla samaan tapaan kuin korealainen hoitaa ihoaan laadukkailla, tutkittuja aktiiviaineita sisältävällä 10+ askeleen kauneusrutiinilla. Minä en halua syömällä vain täyttää ruoan perusfunktiota = täyttää vatsaa että välitön nälän tunne poistuu, vaan haluan lautaselleni ravintorikasta ruokaa joka pursuaa proteiinia, vitamiini- ja hivenainepitoisia kasviksia ja laadukkaita rasvahappoja joilla on pidempiaikaisia, kokonaisvaltaisia vaikutuksia terveyteeni.
Nälän tunteen saa hoidettua pois täysin ravintoköyhälläkin, tyhjää energiaa sisältävällä pöperöllä, kuten tiedämme, samoin kuin ihon pintaan saa lukittua kosteutta vaikka pelkällä vaseliinikuorrutteella. On sitten oma asiansa, millä tavalla itse haluaa niin kehoaan kuin ihoaan hoitaa. Hampurilaisilla ja mineraaliöljyjankilla vai kylmäsavulohella ja L-askorbiinihapolla.
Minua pidetään varmasti jopa neuroottisena ruokahifistelijänä, se on käynyt ilmi joistain blogikommenteista. Haluni täyttää lautanen kasviksilla valkoisen riisin tai pastan sijaan saa toiset pyörittelemään silmiään. Se ei häiritse minua, jokainen löytää oman onnensa ja mielekkyyden eri asioista. Haluan laadukasta ruokaa enkä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen. Ihan niinkuin kosmetiikkafriikkejä saatetaan pitää pinnallisen elämäntyylin ruumiillistumina purkki- ja luomivärimerineen, vaikka rakkaus purukuminpinkkeihin poskipuniin ei oikeasti kerro mitään kenenkään syvällisyyden tasosta.
Älkää ihmiset antako muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, mikä on teille tärkeää ja tuo iloa ja hyvää oloa juuri teille. Ei kukaan toinen voi sanoa, että sinun tapasi on väärin. Se on sinun tapasi, toisilla on omansa. Kunnioitetaan toisten valintoja ja elämäntapoja. :)
Takaisin eiliselle lennolle.
Lennot jos mitkä tarjoavat hostiilin ympäristön ruokahifistelijälle ja ravintotietoiselle, etenkin erikoisruokavaliota noudattavalle. Tai, no, ei ruokavalion edes tarvitse olla sen kummempi kuin kasvissyöjä.
Lentokoneruoka on jotain, jota en ole koskaan ymmärtänyt, enkä puhu nyt pelkästään laadusta vaan määrästä. En tiedä minkä kokoisen ihmisen on tarkoitus selvitä x-määrä tunteja lentokoneaterioiden kalorimäärällä, kai se on jossain laskettu, mutta minä en ainakaan selviä. Pikkuisten laatikoiden sisäänsä kätkemä määrä vastaa ehkä kolmasosaa normaalista ateriastani. Eilisellä lennolla tällä määrällä oli tarkoitus pysyä kylläisenä 6 tuntia, mikä oli kahden lennolla tarjottavan aterian väli.
Ateria #1: kasvislasagne. Kasvikset? Kaksi palaa parsaa, piskuinen viipale porkkanaa ja vuoan pohjalla siivu tomaattia.
Siinä missä lihansyöjien pikku-laatikoista paljastuu sentään jonkin verran proteiinia, on kasvissyöjän lähes aina tyytyminen foliolliseen pelkkää höttöhiilaria. (Minun ateriani tähtiraaka-aine oli ilmeisesti tuo kolmasosaviipale keitettyä kananmunaa salaattikipossa.) Olen joskus kuullut vegaani-sisareni raportoineen tofusta tai jopa soijapihveistä jonkun lentoyhtiön lennoilla, mutta itse en ole omilla lentoaterioillani tällaista luksusta pässyt todistamaan. Voi liittyä myös lentoyhtiöiden eroihin, totta kai. Mikähän yhtiö tarjoaisi laadukkaimmat kasvisruoat...?
Kyllä, kuulostan jälleen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydellä hemmotellulta asukilta, mutta minua nämä ruoat rehellisesti kiukuttavat. Tästä saa potkaista minua, olkaa hyvä. Normaalisti vältän kiukun ennakkovalmistautumisella eli otan koneeseen omat proteiinirikkaat eväät, mutta eilisellä lennolla se ei ollut mahdollista (jos olette käyneet korealaisissa ruokakaupoissa niin tiedätte miksi. Koreassa ei mm. myydä proteiinipatukoita eikä vakuumifolioon pakattua tonnikalaa. Tölkkiruokaa tai valmiita ruoka-annoksia koneeseen ei saa viedä.) Minulla oli mukana ainoastaan aamiainen (kananmunia, juustoa ja kasviksia), mutta sen syötyäni oli selvittävä 9 tuntia pelkällä valkoisella hiilihydraatilla.
Ateria #2: spagettia, tomaattikastiketta ja kasviksia. Kasvikset: kaksi viipaletta porkkanaa, yksi pieni herkkusieni, yksi pala kesäkurpitsaa ja pala munakoisoa.
Eilinen ruoka oli kuin vaseliinia; se täytti vatsaa ja poisti nälän tunteen hetkellisesti, mutta ei tarjonnut keholleni mitään muuta hyödyllistä. Päin vastoin, kahdesta pasta-ateriasta (Finnair, pliis, eikö kasvisaterian valinneelle edes voisi laittaa jonkun toisen hiilarin lähteen toiseen ateriaan..?) vatsani meni niin pahoilleen, että sanotaanko vaikka näin, että oli onni että satuin saamaan oman penkkirivin vain itselleni.
Helsinkiin päästyä marssin lentokentän Alepaan ja kahmin ostoskoriin oman "Multi-Step-Food-Routinen" mukaisen sisällön; tuoreita kasviksia, juustoa, kananmunia, savulohta, rahkaa... Ahh.
En pidä korealaista ihonhoitofilosofiaa enää ollenkaan kummallisena tai överinä. En ole itse siihen hurahtamassa - sillä tavoin että blogini nyt täyttyisi aasialaisesta kosmetiikasta, ei pelkoa - mutta sanotaan, että nyt ymmärrän sitä paljon paremmin, ja se inspiroi minua. Se on omansalaista hifistelyä siinä missä minun ruokavalioni. Minun kehoni voi fantastisen hyvin omilla ruokailutottumuksillani, joku toinen taas on löytänyt iholleen aivan uuden elämän aasialaisen ihonhoidon periaatteilla :)
Kumpikin on hyvä juttu :)
Huomasin Google Analyticsistä, että kahden vuoden takainen induktiosarjani on kerännyt jälleen paljon kävijöitä. Sen tuoma apu juhlakauden ähkystä ylipääsyyn lienee jälleen ajankohtainen.
Minulla on postaussarjaan vähän ristiriitaiset fiilikset, sillä pääasiallisesti positiivisen ja innostuneen vastaanoton ohella se kohtasi myös jonkun verran väärinymmärrystä ja mielensäpahoitusta. Niinkuin ravintojutut usein kohtaavat. Herkkä aihe.
Jälkiviisaana olisin kirjoittanut joitain juttuja eri lailla. Valitsin mm. kertoa rehellisesti induktion eli erittäin niukkahiilihydraattisen ruokavalion (eri asia kuin "normi-vhh") aikaisista ja siihen normaalisti kuuluvista ikävistäkin tuntemuksista ja vaikutuksista joihin kuuluvat mm. heikotuksen tunteet ja selvästi laskeva suorituskyky liikuntaharrastuksissa. Induktio ja kovan tehon liikunta eivät sovi yhteen, asia jonka olisin voinut tuoda selvemmin esiin. Viime kevään liikunta- ja ravintovalmennuksen jälkeisessä paremmassa ymmärrystasossani en ylipäänsä edes yrittäisi vetää juoksulenkkejä induktion aikana. Oppia ikä kaikki. :)
Halusin kuitenkin aina-vaanivista väärinymmärryksen ja vinoon tulkinnan riskeistä huolimatta nostaa postaussarjan jälleen esiin, sillä postauksiin jätetyn ja vielä myöhemminkin eri yhteyksissä saamani palautteen perusteella juttusarjasta hyötyneitä, inspiroituneita ja konkreettisesti onnistuneita henkilöitä oli paljon. Ehkä joku saa nytkin sysäyksen ruokavalio- ja elämäntaparemonttiin :)
Minulla kahden vuoden takaiseen induktiojaksoon kannustanut "ongelma" oli niinkin pinnallinen kuin mekko joka ei mennyt kiinni. Jollain toisella se voi olla ihan muu, vaikkapa elämää hallitseva ja pahaa mieltä tuova makeanhimo tai ylipaino. Tai sitten tähän aikaan vuodesta tyypillisesti vaivaava juhlakauden herkuttelun jättämä turvotus. Moni haluaa siitä eroon, tapoja on monia. Hiilihydraattien nipistäminen on yksi tavoista.
Muistakaa, että hiilihydraatteja rajoittava tapa syödä ei ole kaikille paras tapa, eikä induktiosarjani tähtää sellaisen ajatuksen välittämiseen. Induktio ei myöskään ole synonyymi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, se on väliaikainen ja usein hyvin lyhytaikainen "kuuri". Jollekin induktio on lääkärin määräämä, suunnitellun mittainen ruokavalio ylipainon hoidossa, toiselle nopea keino päästä eroon pöhötyksestä ja samalla tilaisuus kokeilla, mitä vaikutuksia huonojen höttöhiilarien poisjättämisellä tai vähentämisellä on kehoon ja olotilaan.
Kokeilemalla ei menetä mitään ja aina voi lopettaa jos oma kroppa sanoo ettei tämä ole meidän juttu :)
Lihattoman lokakuun kasvisruokajuttujen päätösjakso tulee tänään.
Aiheena mun lempparikasvisruoat ja lisukkeet kotona.
Syön ihan älyttömästi kasviksia. Minimissään päivässä menee runsas puoli kiloa, usein kilokin. Kilo menee helposti jos valmistan raskaita vihanneksia kuten juureksia, jotka kutistuvat paahdettaessa ja 400 grammaakin menee kerta-annoksena että heilahtaa.
Syön kasviksia päivän aikana suunnilleen näin:
Aamiainen 150 g (salaattivihanneksia kuten kurkkua, tomaattia ja paprikaa)
Lounas: kasvislisuke 200-400 g (jos syön pääruoaksi salaatin, kasvisten osuus on ainakin 300 g)
Päivällinen: kasvislisuke 200-400 g
Näiden lisäksi syön joskus kasviksia myös välipalaksi (juuston kaverina), kuten selleriä, kirsikkatomaattia tai porkkanaa.
Tänään haluan kirjoitella lempparikasviksistani ja niistä kasvisproteiinin lähteistä joita käytän eniten. Useimmilla aterioilla otan proteiinin kalasta tai juustosta, mutta lautaselta löytyy viikoittain myös kasvisproteiinia.
Kuvassa yksi uudempia vihannestuttavuuksiani, myskikurpitsa. Pidän värikkäästä ruoasta ja koen, että värikäs ruoka myös maistuu paremmalta ja toimii yhtä lailla mielen piristäjänä kuin vatsan täyttäjänä. :) Punajuuri, eri väriset paprikat, porkkana, bataatti, tomaatti, punakaali... Entisen elämäni kalpeat, ravinneköyhät riisit ja makaronit ovat vaihtuneet näihin.
Aloitetaan suosikkilisukkeistani.
1. Parsakaali
Voisin syödä, ja usein syönkin, parsakaalia joka ikinen päivä. Se on mielestäni parhaimmillaan höyrytettynä vain hyvällä oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna.
Parsakaali on minulle tavallaan kuin uusi "pasta", eli ruoka-aine/lisuke, jota himoitsen kaikkein eniten. Jos en vähään aikaan saa parsakaalia, sitä tulee todella ikävä.
Tiesittekö, että parsakaali on muuten kaikkein proteiinipitoisin ainakin Suomesta saatavista kasviksista? Sadasta grammasta saa 4,6 g proteiinia. Vain nokkosesta saa enemmän proteiinia, mutta harva jaksaa syödä niin paljon nokkosta kerralla että määrästä kertyisi mainittavaa määrää protskua. :)
Jos on pieni nälkä, saatan syödä parsakaalia myös pääruokana. Silloin maustan sen vaikkapa parmesaanilla ja pinjansiemenillä tai paahdan uunissa. Alemmassa kuvassa seurana uunipaahdettua selleriä.
Myös pesto on loistava kaveri parsakaalille. Herkkuiltapala on kulhollinen pestossa pyöräytettyjä parsakaalinnuppuja hunnutettuna parmesaanilla. Mums.
2. Kukkakaali
Kukkakaali on neutraaliudessaan todella monipuolinen raaka-aine ja käytän sitä vaikka missä ruoissa tortilloista sosekeittoihin ja salaateista pizzoihin. Syön sitä yhtä paljon niin raakana kuin kypsennettynäkin.
Eniten kukkista tulee käytettyä wokeissa tai arkisesti höyrytettynä muiden kaalien kaverina, tai sitten heitän sen uuniin ja teen gratiinin. Kuvassa kukkakaalia kookoskermassa.
...ja vaikka tämän päivän juttu käsittelee nimenomaan kotiruokaa, en malta olla vilauttamatta helsinkiläisen Boulevard Social -ravintolan kasvisruokalistan detaljia:
Parsa- ja kukkakaalin voi tarjoilla myös tähän tapaan, slurps-deluxe..! Maistoin näitä kumpaakin kun olin viimeksi Helsingissä ja ystäväni kanssa vain hymistelimme miten älyttömän hyviä makuja kaalien tyylisiin arkisiin kasvislisukkeisiin voikin saada kun on taitoa. Olisin halunnut syödä ravintolan koko kasvisruokalistan alusta loppuun ^_^ Kasvisruokia oli yli 10....
3. Ruusukaali
Mun top-kolmosesta näkee että tykkään kaalikasviksista :) Ruusukaali oli minulle nuorempana käytännössä ihan tuntematon vihannes. Liekö olen sitä koskaan ainakaan vapaaehtoisesti syönyt... Minullahan on se hullu historia "kasvis"syöjänä jonka kasvikset olivat käytännössä pasta, peruna, leipä ja riisi.
Nykyään ruusukaali on yksi kirkkaasti eniten syömiäni kasviksia ja sitä löytyy lautaseltani joka viikko. Useimmiten nautin ruusukaalit höyrytettyinä, kuten parsakaalin, tai sitten paistan ne valkosipuliöljyssä tai käytän osana wokkia. Tuore ruusukaali maistuu suussani lähes makealta, todella aromaattinen kasvis.
Kuvassa ruusukaaligratiini uunissa kera pinaatin ja saksanpähkinöiden.
4. Bataatti
Bataatti on lempparihiilariruokaani, kuten olen täällä useasti julistanut :) Se on käytännössä ainoa korkeahiilihydraattinen ruoka jota vielä syön säännöllisesti. Pastaan ja perunaan verrattuna se on järkevämpi hiilihydraatti imeytyessään hitaammin ja ollessaan paljon ravinnepitoisempi.
Uunipaahdettu bataatti, pannulla valkosipulin kanssa paistetut bataattisiivut ja bataattisosekeitto ovat lempparibataattiruokiani. Eilen oltiin ajelemassa kohti anoppilaa ja sanoin miehelle, "Voi kun anoppi olisi jotenkin telepaattisesti aistinut että mun tekee älyttömästi mieli bataattia..." Ja mies vastasi: "Siellä on kuulema bataattikeittoa odottamassa".
<3
5. Porkkana (ja paahdetut kasvikset ylipäänsä)
Paahdettu porkkana on melkein yhtä hyvää kuin bataatti :)
Makua voi muuttaa maustamalla porkkanat erilaisilla yrteillä, suosikkejani ovat rakuuna ja timjami.
*
Salaatit
Kun syön salaattia pääruokana, teen lähes aina "perustylsän" pohjan johon tulee vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Jos haluan vähän hifistellä, laitan salaattiin uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja tai paistettuja, ohuita munakoiso- tai kesäkurpitsasiivuja.
Vuosien varrella reseptiplakkariin on kuitenkin kertynyt muutama "erikoissalaatti", joita valmistan harvemmin mutta antaumuksella. Tässä neljä sellaista.
1. Marokkolainen porkkanasalaatti
Bongasin reseptin aikoinaan Alkon Etiketti-lehdestä, ja tästä on muodostunut kirkkaasti suurin lempparini "erikois"salaateista. Ihan älyttömän hyvän makuinen ja vaikka onkin ainesosiltaan yksinkertainen, se on makumaailmaltaan ihan erilainen kuin arkiset perussalaattini.
Tästä salaatista on näkynyt tänä vuonna lehdissä monta eri versiota, kaikille yhteistä paahdetut porkkanat ja feta. Minulle tämän herkkusalaatin avainraaka-aineita ovat porkkanan ja fetan lisäksi minttu, kikherneet ja paahdetut mantelit. Hienostuneimman makuelämyksen saa kun jaksaa valmistaa harissa-sitruunakastikkeen ja käyttää dukkah-mausteseosta, mutta salaatti on tosi hyvää vaikka pelkällä oliiviöljy-viinietikka-kastikkeellakin. Hunaja sopii joukkoon kuin nenä päähän, vhh:lainen voi korvata sen sirottamalla vinegretteen vähän steviaa tuomaan makeutta.
Kuvan versiossa olen paahtanut porkkanat chiasiementen kanssa.
2. Raejuusto-maustekurkkusalaatti
Tomaattia
Tuoretta basilikaa
Kevätsipulia
Mauste/pikkukurkkuja
Raejuustoa
Hyvää oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
Tämän reseptin oli anoppini joskus löytänyt jostain ja resepti siirtyi häneltä mieheni kautta minulle. Tästä salaatista on tullut meille vakkarilisuke etenkin mökillä grilliruoan kanssa. Sisältämänsä raejuuston (= proteiinin lähde) puolesta salaatti sopii myös pääruoaksi.
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutut ja tavalliset raaka-aineet yhdistettynä juuri tietyssä kombinaatossa tuottavat joskus aivan erityisen maukkaan kokonaisuuden joka on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa :) Tämän simppelin salaatin avainraaka-aineita ovat maustekurkut (pikkukurkkumuoto sopii parhaiten), kevätsipuli ja tuore basilika.
3. Surf'n'Turf-salaatti
Tästä salaatista voi nyt lihattomalla lokakuulla jättää seafood-osuuden pois jos haluaa täysin vegeversion :) Surf'n' turf tarkoittaa ruokaa, jossa on sekä lihaa että mereneläviä, ja meidän valmistamassa versiossa lihana toimii kasvismakkara.
Tämän salaatin salaisuus on romesco-kastikkeessa, joka tekee siitä myös niin aikaavievän ettei salaattia tule valmistettua ihan harva se kuukausi. Se on minulle vähän juhlavampaa ruokaa jota valmistan jos on tulossa vaikka vieraita.
Salaatin reseptin voi käydä kurkkaamassa täältä. Romesco-kastikkeen valmistuksen vaiva kannattaa todellakin nähdä, se on jotain ihan käsittämättömän maukasta. Täyteläinen, luonnostaan makea kastike syntyy paahdetusta paprikasta, tomaatista, chilistä, sipulista, valkosipulista ja manteleista. Jos kastikkeeseen haluaa oikein paksun koostumuksen, voi joukkoon laittaa myös palan vaaleaa leipää.
4. Bataatti-mansikkasalaatti
Paahdettua bataattia
Persiljaa
Kikherneitä
Mansikoita
Pinjan- tai auringonkukansiemeniä
Kastike: oliiviöljyä + tuoreen sitruunan mehua
Tämä raikas, marjainen salaatti debytoi meillä viime juhannuksen ruokapöydässä ja meni saman tien suosikkien joukkoon. Aivan törkeän hyvän makuinen setti! Ei ehkä kaikkein ruokaisin, sillä se on aika niukkaproteiininen, mutta lisukkeena aivan out-of-this-world.
*
Kasvisproteiinin lähteet
1. Tofu
Tofu on keittiössäni kasvisproteiinin lähde numero 1. Sitä tulee syötyä viikottain. Se on helppo raaka-aine koska sopii neutraalin makunsa puolesta vaikka mihin. Ostan nykyään lähes pelkästään maustamatonta tofua ja marinoin sen itse, maustetuista suosikkini on kylmäsavutofu.
Eniten tofua tulee käytettyä wok-tyyppisissä ruoissa mutta olenpa heittänyt sitä myös piirakkaan, keittoon ja laatikkoruokaankin. Ja kasvishamppariin pihviksi.
Tofua, fetaa ja uunipaahdettuja kasviksia.
Kurkuma-marinoitua tofua, paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa (ylempi kuva), ja vähän erikoisempi kokeilu jossa toin pinaattikeittoon proteiinia tofulla ja halloumilla. Ei ehkä makumaailmallisesti onnistunein kokonaisuus mutta nälkä lähti ^_^
2. Soijapyörykät
Soijavalmisteista käytän eniten ruotsalaisen Anamman soijapyöryköitä, joita olen täällä monesti kehunut. Niissä on erittäin lyhyt ainesosalista (= vähän lisäaineita) ja hyvät ravintoarvot etenkin vhh:laisen vinkkelistä. Monissa pakastealtaan soijatuotteissa on kaiken maailman tärkkelyksiä, muita jauhoja ja maltodekstriiniä, Anamman pullat ovat "puhtaimmat".
Tykkään syödä soijapullia yleensä jossain kastikkeessa kuten kermaisessa sienikastikkeessa tai tomaatti-tuorejuustokastikkeessa.
Soijavalmisteita tulee kuitenkin nautittua tofua lukuunottamatta aika harvoin, ehkä muutaman kerran kuussa. Syön mieluiten niin puhdasta ja vähän prosessoitua ruokaa kuin mahdollista, siksi "soijaeinekset" ovat luonnostaan jääneet ruokavaliossa pienempään rooliin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi kuivana myytävä teksturoitu soija on jäänyt keittiöstäni pois lähes kokonaan.
3. Soijanakit
Kuten lihanhimo-jutussani kerroin, minulla on "soft spot" soijanakkeja kohtaan. Kun lopetin lihan syömisen, en voinut yli 10 vuoteen kuvitellakaan syöväni mitään lihan kaltaista ja kaikki mukaliha oli minusta ällöä ja vastenmielistä. Sitten kaikki muuttui mystisesti, ja aloin yhtäkkiä himoitsemaan kasvislihatuotteita. Soijanakit ovat niistä ehdottomasti parasta.
Soijanakit ovat minulle ennen kaikkea mökkiruokaa. Grillatut nakit makeaksi haudutetun punasipulin ja grillatun kukkakaalin kanssa ovat ihan klassikkolounas mökillä kesäisin.
4. Papupasta
Papupasta on mielestäni yksi kivoimpia kasvisproteiinin lähteitä. Ja hyvä lähde se onkin - papupastassa on yli 40% proteiinia. Kuvan lautasilla on 40 g pastaa (vakioannokseni), ja määrä sisältää melkein saman verran proteiinia kuin 100 g lohta.
Voisin mielestäni syödä papupastaa vähän useamminkin vaihteluna hyvin kalapainotteiselle proteiininsaannilleni, mutta totuttuani pois pastaruokien mieliteoista sitä tekee mieli lopulta aika harvoin. Papupastan kanssa on kiva kokeilla erilaisia kasviskastikkeita, proteiininlähdettä ei tarvitse enää erikseen lisätä kun pasta sisältää sen jo itsessään.
Viimeksi kokeilin Pirkan ruokalehden ohjeella lehtikaalipestoa (alin kuva), oli kyllä hyvää :) Sen sijaan supersuosittu parin vuoden takainen somehitti avokadopasta (eli avokadokastike) ei herättänyt minussa erityistä innostusta. Se oli aika pliisun makuista.
5. Quorn
Kasvisproteiininlähde numero 5 on sieniproteiinista valmistettu quorn. Tätä käytin yhteen aikaan paljonkin, etenkin silloin kun asuin pysyvästi Ahvenanmaalla eikä quornia vielä saanut manner-Suomesta.
Sittemmin jotenkin kyllästyin quornin makuun ja nykyään käytän vain rouhetta, josta valmistan itse pyöryköitä (kuvassa) tai kasvisbolognese-kastiketta.
*
Tänään olen vihdoin pääsemässä kokeilemaan Härkistä. Anoppi oli ostanut sitä ja miettii tuossa nyt parhaillaan että miten sen maustaisi. Nyhtökauran kanssa en ole edelleenkään osunut kauppaan samaan aikaan. Taitaa nyhtis jäädä pian paremmin saatavilla olevien kilpailijoidensa jalkoihin... Kuulun niihin kuluttajiin jotka eivät jaksa kytätä erikoisaikoja milloin joku elintarvike sattuisi olemaan lähikaupassani, ostan sitä mitä on saatavilla.
Pian selviää mitä mieltä makuaisti on Härkiksestä :)
Kasvisruoan iloa, ihmiset! ^_^
Lihaton lokakuu -postaussarja jatkuu tänään aiheella kasvisruoka suomalaisissa ravintoloissa.
Monissa ravintoloissa on tänä päivänä jo ilahduttavan hyvin panostettu kasvisannoksiin, mutta vielä löytyy paljon niitäkin paikkoja joissa kasvisruokavaihtoehto on se tuttu ja tylsä risotto tai pasta-ateria. Tietysti nämäkin voi tehdä kiinnostavasti ja persoonallisesti, mutta näiden tyyppisten annosten kohdalla ruokaisuus jää usein reilusti jälkeen kala- ja etenkin liharuoista.
Itse pidän aina vakuuttavampana jos ravintola jaksaa miettiä kasvisruoka-annosta myös proteiinin ja rehellisen ruokaisuuden kannalta. Eivät kasvissyöjät ole mitään "laihisruokailijoita", hekin haluavat mahansa täyteen ja moni kaipaa myös kunnon proteiinin lähdettä niinkuin kala- ja liharuoissa.
Vaikka syön kalaa, tarkastelen aina ravintoloiden kasvisruokaosuutta erityisellä mielenkiinnolla. Mielestäni se kertoo paljon ravintolasta. Vegeannoksiin panostaneet ravintolat nauttivat välittömästi silmissäni suurempaa arvostusta :)
Perheessäni on lisäkseni toinen kala-kasvissyöjä ja yksi vegaani, joten ravintoloiden kasvisruokapuolta on tullut aktiivisesti tarkkailtua jo tälläkin taustalla. Valitettavan usein vegaaniruoka-annokset ovat tyyliä salaatti. Ymmärrän, ettei ravintoloilla ole resursseja tarjota vaihtoehtoja jokaiselle eri ruokavaliolle, mutta vegaanius on mielestäni jo sen verran valtavirtaa kasvissyönnissä että laadukkaalla ravintolalla pitäisi olla tarjota vegaanivaihtoehto (muukin kuin salaatti) vaikkei sitä suoraan lukisi menussa.
Minulla oli hienona ideana tehdä kokonainen ravintolakasvisruoalle omistettu teemaviikko, mutta en ehtinyt toteuttaa sitä, ainakaan vielä. Tutustutaan tämän päivän jutussa sen sijaan ravintoloiden kasvisruokatarjontaan yhden kaupunkiesimerkin kautta.
Kävin viime kesänä maistelemassa neljän eri maarianhaminalaisravintolan kasvisannokset ja kartoitin samalla kaikkien kaupungin paikkojen kasvisruokatason. Kiinnitin huomiota etenkin siihen, miten persoonallinen ravintolan kasvisruoka-annos/menu on ja onko annoksissa joku selkeä proteiinin lähde.
Tulos yllätti: seitsemällä kaupungin ravintolalla oli listoillaan ns. kunnon kasvisruoka-annos rehellisellä proteiininlähteellä. Kasvissyönti ei ole Ahvenanmaalla erityinen trendi eikä kasvisruoasta puhuta samaan tapaan kuin meillä mantereella, jossa lihansyönnin vähentäminen tai kokonaan lihasta luopuminen on ollut runsaasti tapetilla kuluneen vuoden aikana. Siksi kasvisruokien kirjo ja taso yllätti. Neljällä paikalla oli listoillaan rehellinen kasvisproteiinin lähde kuten seitania, tempeä, oumphia ja tofua.
(Huom: tiedän totta kai että ihan kaikessa ruoassa, kasviksissakin, on jonkun verran proteiinia, mutta kunnollisella proteiinin lähteellä tarkoitan ruoka-ainetta jonka proteiinipitoisuus on yli 10%. Kourallinen papuja tai pähkinöitä tai juustonokare salaatissa ei vielä merkkaa kunnollista proteiininlähdettä.)
Kesällä testaamani kasvisruoka-annokset:
PARAS.
Aloitetaan todellisesta yllättäjästä: kaupungin parhaana pihvipaikkana tunnettu Dino's.
Ehdin kesän aikana tutustumaan kahteen eri menuun listan vaihtuessa kesäkuun lopulla, ja kumpikin menu oli erinomainen. Dinosilla on vakituisesti listalla kaksi eri kasvisruoka-annosta, joista ainakin toinen on vegaaninen tai mahdollista saada vegaanisena versiona. Annoksissa on käytetty vähän laajempaa mielikuvitusta kuin risottolinja, ja kesän kasvismenu tarjosi mm. hirssipihvejä voissa paistetun mangoldin kera, chilissä ja valkosipulissa marinoitua tempeä ja juustotäytteisiä portobellosieniä kera hernelettujen. Mmm..!
Kuvassa sieni/hernelettuannos. Värikäs, kaunis ja hyvänmakuinen, mutta tämän annoksen heikkoutena oli epäruokaisuus. Juusto toimi käytännössä annoksen ainoana mainittavana proteiinin- ja energianlähteenä, eikä sitä ollut kovin paljon. Nälkä yllätti jo vajaan parin tunnin kuluttua tämän annoksen syömisestä.
Sen sijaan seuraava annos oli toisesta ääripäästä, melkein samanhintainen mutta sisälsi niin paljon tanakkaa syötävää että olin ratkeamispisteessä ruokailun lopussa:
Chili-valkosipulimarinoitua tempeä, yrttisienipaistosta ja kokonaisena paahdettu (pieni) kyssäkaali.
Soijapavuista fermentoimalla valmistettava tempe on suomalaisissa ravintoloissa edelleen harvinaisuus, ja oli vähintään yllättävää löytää sitä Dinosin listalta. Kysyin Dinosin henkilökunnalta miten juuri heillä on kaupungin kiinnostavin kasvisruokalista, sain kuulla, että ravintolassa oli tehty viime vuonna kasvisruoan osalta tietoinen päätös panostaa siihen. "Mietittiin, että haluamme erottua tällä. Kun muualta saa niitä salaatteja ja vetisiä kasvispihvejä, meiltä saa jotain muuta".
Ei muuta kuin peukut tälle :) Dinosin syksyn listalta löytyy täytettyä polentafrittataa linssiragulla ja paahdetulla bataatilla sekä seitania maissicremellä, limekastikkeella ja curryperunoilla.
VÄHÄRUOKAISIN.
Kesäravintola Von Knorringin listalta löytyy kaksi kasvisruoka-annosta, jotka ovat persoonallisempia kuin salaatti/risottolinja. Valitettavasti kunnollinen proteiinin lähde puuttuu ja toinen annoksista on ruokaisuudessaan alkuruoan tasoa.
Tilasin ihastuttavan kauniisti asetellun ja värikkään annoksen marinoitua munakoisoa (ylempi kuva) tuunattuna versiona, jossa oli riisin tilalla tomaattisipulipaistosta ja parsaa. Varsinaisia proteiinin lähteitä annoksessa on riisin kera tai ilman nolla. Erittäin hyvänmakuinen annos, mutta ei tällaisella nälkä lähde.
Verrokkina kuva ystäväni liharuoka-annoksesta (alempi kuva) joka oli yli kaksi euroa halvempi kuin kasvislautaseni: Jägarsmörgås eli paahdettua leipää jonka päälle on kasattu paistettua lihaa ja kermaista sienikastiketta. Aikamoinen mättö pariin munakoisoviipaleeseen, porkkanaan ja tomaattipaistokseen verrattuna.
Tällaiseen hinnoitteluun törmää välillä ja se vihastuttaa minua. Tarkoitan hinnoittelua, joka ei pohjaa annoksen raaka-aineisiin, kokoon tai ruokaisuuteen vaan annoksen "asemaan" listalla: ystäväni tilaama annos oli "vain" lämmin voileipä ja minun munakoisoni taas "hienostuneempi" annos. Jos olisin tilannut Jägarsmörgåsin kasvisversion, joka oli ravintolan toinen kasvisruoka-annos, olisin maksanut vähemmän ja saanut kaksin verroin enemmän ruokaa lautaselle (vaikkakin ehkä epäterveellisempää: puolet annoksesta on vehnäleipää ja ranskalaisia perunoita). Nämä ovat juttuja joita en vain tajua.
OIKEIN HYVÄ.
Ahvenanmaan kalleimman ravintolan Nauticalin listalla ei ole yhtäkään (!!) kasvisruokaa, mutta heidän vain kesäsesonkina toimiva terassinsa Nauticaltan paikkaa aukon. (Kasvissyöjät varmaankin välttävät Nauticalia talvisin... ;))
Olen aiempinakin kesinä nauttinut Nauticaltanissa kauniita ja raikkaita kasvisruoka-annoksia, mutta aikaisemmin niiden ainoa proteiinin lähde on ollut juusto, jos ylipäänsä jokin proteiinin lähde on ollut tarjolla. Tänä kesänä myös 'Altan oli lähtenyt mukaan uusien kasvisproteiinin lähteiden buumiin ja listalta löytyi Ruotsissa kehitettyä, nyt Suomenkin kaupoista löytyvää oumphia (alempi kuva). Pyysin annoksen ilman ranskiksia mutta ne tulivat joka tapauksessa ^_^
Oumph on valmistettu soijasta eli raaka-aine on siis sama kuin markkinoilla jo olevissa soijaproteiinituotteissa (kuten kuivatut soijaprotskutuotteet), mutta koostumus on uudenlainen. Oumphia saa nyt niin trendikkään nyhtölihan tyylisenä, fileenä ja suikaleina. Kaupasta en ole itse vielä oumphia ostanut mutta maistanut parissakin ravintolassa ja hyvää on :)
Ylemmässä kuvassa Nauticaltanin listan toinen kasvisruoka-annos: grillatut kasvikset salaattipedillä, brie-juustolla ja parmesanilla. Mmm...! Ei mikään mielikuvituksellisin kasvisruoka, mutta toteutus ratkaisee: salaatin voi tehdä siihen tylsimpään mahdolliseen jäävuorisalaatti-kurkku-tomaattipohjaan, tai sitten tällaiseen värejä pursuavaan tyyliin. Kasvisten seasta löytyi vielä rouskuvaa pähkinää, erilaiset tekstuurit annoksessa hivuttavat aina arvosanaa ylöspäin! :)
Jumbona kesän karsein ravintola-annos. Ulkonäkö ei sitä (ehkä..?) paljasta, mutta maku....
FLOPPI.
Kesän ravintolaoppaassani kerroin, että itäsataman Ångbåtsbryggan, puhekielellä Bryggan, on Maarianhaminan halvimpia ravintoloita. (Kesän aikana Brygganiin muuten avautui toinen puoli joka edustaa hienostuneempaa brasserie-tyyliä, sitä ei pidä sekoittaa perus-Brygganiin...)
No, edullisen hinnan mukana tulee totta kai myös edullisia ruokaratkaisuja. Ymmärrettävästi kastikkeet ovat tehdasvalmisteisia ja raaka-aineet muutenkin bulkkikamaa. Maustamiseen hinnan ei kuitenkaan odottaisi vaikuttavan, tai sitten kokilla oli kiire ja mausteet unohtuivat tällä kertaa...
Brygganin listalla oli kolme eri kasvisannosta, joista yksi perinteinen salaatti. Bongasin ilokseni tofun, ja annoin paikalle mielessäni peukkua kunnollisen kasviproteiinilähteen sisällyttämisestä listalle. Tofun sai tilata paahdetun maissin ja lohkoperunoiden kaverina tai tacojen täytteenä. Kumpikaan annos ei sovi ruokavaliooni, mutta päätin tilata tacot sillä vehnälätyt voi helposti jättää syömättä.
Annos saa kehuja tofun määrästä: tässä ei ole säästelty ja kasvissyöjä saa tosiaankin masun täyteen jo proteiinin puolesta. Arvioin että tofua oli lautasella varmaan 200 g. Mutta... sitä ei oltu maustettu millään tavalla. Se oli täysin naturelli. Kuten tofua maistaneet tietävät, se ei itsessään maistu yhtään millekään ja on täysin riippuvainen marinoinnista tai paiston yhteydessä tapahtuvasta maustamisesta.
Jääkaappikylmistä purkeista kaivetut teolliset salsat ja guacamolet eivät kohottaneet makuelämystä. Annos oli kertakaikkiaan niin hirveän makuinen että en tiedä saisiko kukaan opiskelijabudjetillakaan kaupan aineista näin kaameaa tacoannosta aikaan. Pikaruoka on pikaruokaa, mutta ihan näin karun makuista settiä en odottaisi ravintolassa saavani. Saattoihan olla, että kokilla oli huono päivä ja hän tosiaan unohti vähintään tofun maustamisen....
*
Haluaisin nyt kuulla teidän kasvisruokakokemuksianne ravintoloissa. Mikä on ollut huonoin, mikä paras kokemus? Mistä saa Suomen parhaat ja persoonallisimmat kasvissafkat?