Mä sain eilen nostettua rahaa. - Mutta vasta kolmannelta automaatilta. Kyllä siinä alkoi jo kylmä hiki nousta.
En kertakaikkiaan tajua mitä Kreikan pankeille ja automaateille on tapahtunut viime vuoden jälkeen - mitä on muuttunut? Ikinä ei ole ollut pienimmänkään kyläpahasen automaatilla mitään ongelmaa suorittaa Debit-nostoa, ja nyt sitten suurimmankaan kaupungin automaatit eivät siihen suostu. Olen saanut kuulla automaattien kaikki mahdolliset herjat. "You have exceeded your daily limit" (no en - juurihan olin nostoa vasta yrittämässä ja summa kaukana daily limitistä). "Card not accepted." Ja tämä on ihan paras; "Temporarily out of service". Yhdessä pankissa henkilökuntakin tuli ulos automaatille katsomaan kun ei meinannut uskoa että koje saattoi sanoa näin - se ei nimittäin suinkaan ollut "out of service" muille asiakkaille. Ei minun edessäni oleville eikä minun jälkeeni tuleville. Vain minun korttini kohdalla se sanoutui irti palveluksesta.
Kreikkalaiset pankit eivät keksi asialle mitään selitystä, ei myöskään oma pankkini. Sieltä vain todetaan, että "Ongelma on yleinen ulkomailla yhdistelmäkorttia käyttäessä." Aijaa? No mikä järki koko kansainvälisessä Debit-ominaisuudessa sitten lopulta on, jos "ongelmat ovat yleisiä" vielä usean vuodenkin jälkeen korttien lanseerauksesta? Olisiko kannattanut lanseerata kortit vasta kun teknologiakin on ehtinyt mukaan?
Myöhään keskiviikkoiltana, luettuani kommenttejanne koskien luottolimitin vapautusta, päätin kuitenkin kokeilla lyhentää luottokorttilaskuani. Vaikka se ei nettipankin laskutustiedoissa näykään ennen eräpäivää. Olin niin väsynyt ja huolissani, että ajattelin etten menetä mitään jos kokeilen. Ehkäpä luottoa kuitenkin palautuisi, vaikkei maksu näy laskutiedoissa?
...ja juuri näinhän se oli! Aamulla luottoa oli palautunut maksamani summan verran. Ålandsbankenin nettipankki siis vain toimii niin epäloogisesti, että luottokorttilaskun lyhennys ei näy laskutiedoissa ennen eräpäivää. Suoritus kuitenkin palauttaa limittiä.
Jess!
Viimeisimmässä luottokorttilaskussani silmään pisti summa, jollaista en ole tottunut näkemään. Luottokorko. Täh? Korkoahan menee vasta jos ei maksa koko laskua kerralla, lyhennyksen ja kokonaissaatavan erotuksesta.
Pankin kanssa jutellessa sitten selvisi, että luottopuolelta tehdyt käteisnostot kerryttävät aina luottokorkoa. WTF? Sekin vielä? Debit-puolen nostoista ei korkoa mene.
Ei siis jumalation oikeasti. Maksan 1,50€ kiinteää nostopalkkiota per nosto + 2% nostosummasta, ja näiden lisäksi summista vielä veloitetaan korko, joka lasketaan nostopäivästä seuraavan laskun eräpäivään...! Että ihan kolme eri kulua..! Kyllä tulee kalliiksi päästä käsiksi omaan rahaan..!
Eli kun teen käteisnoston luotolta vaikkapa kuun 7. päivä, kun edellinen laskutuskausi on juuri päättynyt, kilahtaa kyseiselle summalle heti 55 päivän korko. En vain pysty ymmärtämään. (Jos lukijoiden joukossa on pankki-ihmisiä niin saatte vapaasti nauraa mulle...) Kotiin päästyä menen samantien pankkiin pitämään juttutuokion jossa nämä asiat saa vääntää mulle rautalangasta.
Meneekö teillä muilla korkoa luottopuolen nostoista..?
Mä en tiedä mitä ihmettä oikein teen seuraavilla Kreikan matkoilla. Ei helevetti mitkä ongelmat. (Eikö kiroilu savoksi kuulosta vähän lempeämmältä...) Eikä ihme ettei pankkia juuri kiinnosta - pankkihan on vain tyytyväinen jos Debit-nostot eivät onnistu, koska se tällöin pääsee perimään korkoa Credit-nostoista.
Vaihtoehdoiksi tulevaisuudessa jää siis nostaa luottolimittiä (--> korkeampi vuosimaksu) ja maksaa kiltisti korot Kreikan nostoista, tai ottaa riski ja kantaa koko matkabudjetti käteisenä mukana Suomesta --> ei mitään kuluja.
Tai matkustaa muualle kuin Kreikkaan jossa Debit kenties toimii?
huokaus.
Kuvituksena tuulinen auringonnousu Androksella.
- Vaikka nämä rahajutut ei kyllä hymyilytä niinkuin kuvissa.
P.S. Hei - hyvää keskustelua ja hyviä vinkkejä kommenteissa! Lisää vain, kiitos! :) Nyt selvitetään parhaiten ulkomailla toimivat kortit ja pankit!
Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan, jos joku on reissannut nimenomaan Kreikassa tämän vuoden puolella ja onnistunut tekemään Debit-nostoja. Ainakin yksi esimerkki ongelmattomasta Debit-nostosta Skopeloksella on jo raportoitu - konkreettinen todiste siitä, että vian täytyy olla mun kortissa eikä automaatissa. (Skopeloksella kun ei ole kuin kaksi pankkia ja automaattia mistä nostaa rahaa, ja mulla ei onnistunut kummassakaan). Voin sitten esittää nämä esimerkit pankkipalaverissa, jos yrittävät väittää että ongelmat ovat Kreikan päässä.
Olin katsomassa auringonlasku-spektaakkelia. Se on täällä Mykonoksella yhtä suuri numero kuin Santorinilla.
Tarkkailen usein ihmisiä. No, aina. Heistä lähtevää energiaa, tunnetta, auraa. Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Luis ymmärtää mistä puhun. Hän tarkkailee myös ihmisiä. Minuakin. :)
Istun kadun reunalla. Jalat pikkukivisessä hiekassa. Keltainen kiekko valuu hitaasti kohti horisonttia. Ihmiset edessäni poseeraavat, nauravat, osoittelevat taivaanrantaa, kohottavat laseja. Tai vain katsovat hiljaa.
Pariskuntia.
Vedenrajassa pyylevä mies, kireässä t-paidassa, punavalkoraidallinen reppu selässä. Kuin Marianne-karkkipaperi. Hän kuvaa. Tyytymättömän näköinen nainen. Sininen mekko nilkkoihin saakka, pinkki huivi, punaiset matalapohjaiset kengät. Hän vaihtaa asentoa. Kävelee rannalla. Katsoo auringonlaskuun. Kyykistyy, kääntää päätään. Nikon räpsähtelee. Nainen nousee taas, lähestyy miestä. Ei hymyile. Mies ojentaa kätensä, silittää naisen poskea. Nainen kääntää päänsä. He puhuvat. Koreaa? Nainen kävelee pois päin.
Katson muualle.
Vieressäni istuu laiha pariskunta. Hentoinen mies, kuin David Hyde Pierce. Hänellä on paksulasiset silmälasit. Niin myös naisella. He ovat painautuneet toisiaan vasten. Mies suukottaa naisen otsaa. Ovatpa he pieniä, linnunluisia...! Maassa on reppu, ehkä miehen. Siinä on Emirates-lentoyhtiön osoitetägi. Pariskunta puhuu englantia. Briteistä, ehkä Uudesta-Seelannista..? En ole varma tunnistanko uusiseelantilaista aksenttia. Mutta amerikkaa he eivät puhu. Eivätkä australiaa.
Purjeveneessä hurrataan. Aurinko lähestyy taivaan ja meren liitoskohtaa. Lasit nousevat. Miehet ja naiset painautuvat lähemmäs toisiaan. Kädet liittyvät yhteen.
"I want to be on that boat", David Hyde Piercen tyttö sanoo. David nyökkää. Hän näyttää iloiselta. Seesteiseltä. He kummatkin näyttävät. Aurinko heijastuu heidän paksuista silmälaseistaan. Silmät näyttävät niiden läpi pieniltä.
Vasemmalla puolella katseeni tarttuu tyttöön. Hän on kaunis. Yoko Ono nuorena. Hän on hersyvä, pulppuava. Hänen silmänsä menevät viirulle kun hän puhuu ja nauraa. Hänellä on lämmin, puolikuun muotoinen hymy. Mustat, paksut hiukset. Näyttävät vähän karheilta. En voi ottaa katsettani hänestä. Mies, hoikka, rento, khakin sävyisissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä on pitkä kaula ja ystävällisen näköiset kasvot. Yoko Ono nauraa hänelle, kiusoittelee. He halaavat. Pelleilevät. Pöydällä on kaksi tyhjää lasia.
Heillä on samanlaiset Havaianas-sandaalit. Miehellä kokoa liian pienet. Hänen varpaansa tulevat reunan yli.
Rannalla sinimekkoinen nainen seisoo selkä mieheen päin. Nikon roikkuu miehen lanteella.
Kohta aurinko uppoaa horisonttiin. Se laskee pienen saaren taakse. Saarella on kirkko. Sen tumma siluetti piirtyy oranssia vasten.
Yoko Ono on siirtynyt kauemmas. Hän viittilöi khaki-miehelle sormellaan. Tule tänne, mies, hänen huulensa muodostavat. Hän nauraa taas. Mies näyttää vastarakastuneelta. Ihana nainen. Kynähameessaan ja legginseissään. Hän on hoikka mutta ei laiha. Peppu jota voi läimäyttää. Silmät ovat viirulla, hän sanoo jotain miehelle amerikan englannilla. Mies jättää pöydän ja rannan, he lähtevät pois.
Naisen katse kohtaa omani. Tajusiko hän että tuijotin. He katoavat ihmisjoukkoon.
Minun tekisi mieli juosta heidän peräänsä.
"You are so pretty", haluan sanoa.
"I'm straight, but you are so pretty".
Aurinko on laskenut.
Satunnaisesti etenevässä Maarianhamina-sarjassa esittelen kiinnostavia tai muuten vain minulle tärkeitä paikkoja kakkos-kotikaupungistani. Pitäisi varmaan laittaa "koti" suuriin lainausmerkkeihin, sillä enhän ole täällä syntynyt, mutta kyllä Maarianhamina minulle enemmän kodilta tuntuu kuin vaikkapa Tampere.
Lempiravintolani Maarianhaminassa on Indigo Restaurang & Bar Nygatanilla. Minulla ja ravintolalla on melkein yhtä pitkä Maarianhamina-historia, sillä Indigo avasi ovensa keväällä 2004, seuraavana keväänä Ahvenanmaalle muuttoni jälkeen. Tänä vuonna Indigo täyttää siis 10 vuotta.
Indigo on siitä poikkeuksellinen paikka Maarianhaminassa, että siitä tuli kertaheitolla paikallisten itsestäänselvä suosikki. Miksi tämä olisi poikkeuksellista..? Maarianhamina on kaupunki, jonka asukkaat ovat hyvin perinnerakkaita. Ja rutinoituneita. Täällä käydään vuodesta toiseen samoissa vanhoissa, jo vuosikymmenet sitten etablisoituneissa paikoissa ja uusi otetaan hyvin varovasti vastaan. Kaikkien saarella viettämieni vuosien aikana olen nähnyt lukuisten uusien kahviloiden, baarien, ravintoloiden ja kauppojen avaavan ja sulkevan vain vuotta tai paria myöhemmin. Olivat ne kuinka kivoja, erilaisia ja ihania tahansa, alkuhuuman jälkeen maarianhaminalaiset palaavat vanhoihin "kaninkoloihinsa" joissa he viihtyvät ja tuntevat olonsa tutuksi ja turvalliseksi.
Indigo löi itsensä läpi tällaisena kaninkolona saman tien. :)
Alakerrassa on ravintola, yläkerrassa baari ja bistro. Ja pihalla tietysti yksi saaren suosituimpia terasseja.
(Entä ruoka? Joo, hyvää on. Mutta ei parasta. Paras safka löytyy minun mielestäni Nauticalista.)
Mutta tsekatkaas tämä... :D Voisin väittää, että tällaista voi nähdä vain Ruotsissa tai Ahvenanmaalla, jossa vhh-ruokavalio on iso juttu. "Päivän kotiruoka - voit saada annoksen myös kasvis- tai vhh-versiona". ^_^ Kuva on Bistro-menusta.
Eilen vietin taas aivan huisin hauskan illan Indigossa.
Äitini on vierailulla Maarianhaminassa ja sattumoisin hänen kovasti diggailemansa Doina Klezmer heitti eilen keikan Indigon baarissa. Minulle Doina Klezmer on käytännössä tuntematon, vaikka klezmer-musiikista jotain tiedänkin. Ei minua kuitenkaan kauaa tarvitse keikoille houkutella, harvoin sitä lopulta kuulee jotain todella huonoa musiikkia. Ellei joudu Cheekin yleisöksi. (Anteeksi.)
Naurettiin äidin kanssa tälle kuvalle... siis katsokaa mitkä kaksoset. ^_^
Tuo setä tuolla takana viimeistelee potretin. :) Ja mulla rillitkin vinossa. <3
Keikan aikana näin yhtäkkiä basson ihan uudessa valossa. Siis nimenomaan tuollaisen "läskibasson". Miten mahtava soitin... Jotenkin... seksikäs...! Hot damn....!
Klezmer on juutalaisten kansanmusiikkia. Se on iloista ja samalla surumielistä, svengaavaa, jatsahtavaa.... Klarinetti, viulu ja haitari itkevät ja nauravat. Rytmi vaihtuu hetkessä iloisesta haikeaan. Musiikkia, jota kunneellessa alkaa väkisin hytkyä ja taputtaa mukana.
Nnnohh. Tässä tuli sitten illan pieni floppi, kun yhtäkkiä huomasin hakevani viinilasillista. Heipat sitten induktiolle pariksi päiväksi, alkoholi ei kuulu induktioon.
Mutta ei saa antaa myssyn kiristää liikaa. :) Ensi viikolla taas takaisin rattaille!
[vimeo 102467954 w=550 h=368]
.
Nyt se on käsillä.
Rakas puhelimeni ei jaksa enää.
Yksitoista vuotta kuljit rinnallani. Yksitoista vuotta herätit minut, muistutit minua palautettavista kirjoista, piippasit kun kahvi oli valmista. Näppäimiisi on paineltu tuhansia kuumeisia viestejä, täynnä rakkautta, iloa, surua ja epätoivoa.
Vanhentuessasi muistisi heikkeni, et enää jaksanut tallentaa asioita niin kuin nuoremmilla päivilläsi. Kadotit monia säästämiäni viestejä, sekoitit osan niistä toisiinsa. Muutamia jaksoit kuitenkin säilyttää. Uumenistasi löytyy historiaa. Viesteissä on läsnä ihmisiä, joita ei enää ole. Tunnetiloja joita olen varjellut. Olen pitänyt kiinni noista viesteistä. Ehkä niistäkin on nyt aika luopua.
Sinut korvaa nyt uusi Kolmeviiskymppi. "Uusi".
Sain sen lukijaltani kun kirjoitin sinusta viime vuonna.
Mietin, että vaihtaisin siihen sinun pinkit, kuluneet kuoresi. Mutta en minä tee niin. Sinä saat mennä lepoon kokonaisena, vuosien naarmut mukanasi.
Kiitos vuosista, nimetön puhelimeni.
Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen....
Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D
Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee "Kasvoille - vartalolle -hiuksille".
Jes!
*taputtaa*
Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille. Tässä hotellissa nainen "joutuu" peseytymään suihkugeelillä ^_^
*
Eilisen postauksen kommentteihin liittyen..... Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)
Mies totesi, että "onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja."
Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?
"Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään".
"Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!"
Mies oli silti pahoillaan. "Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan".
Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa - vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.
Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.
Käänsin asian toiselle kantille. "Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että 'On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D'"
Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.
Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.
Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on "oikein"? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä "luksuksesta" minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)
Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä "oikeana tapana toimia". Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.
Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.
Ahh. <3
....eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin...! ^_^
Olen tunnetusti ehkä surkeimpia vaateshoppailijoita lähipiirissäni. Tai no, millä tahansa mittapuulla.
Kulutusseuranta-taulukkoni tietää kertoa, että esimerkiksi tänä vuonna olen ostanut näinkin paljon vaatteita: kahdet treenipöksyt, yhden treenitopin, kaksi vaelluspaitaa, yhden kaulahuivin, yhden trikoopaidan ja kolmet kengät. Nuo kengät on kyllä aikamoinen saavutus, wow, siis kolmet..!!
Mitä noihin trikoopaitoihin tulee... Niitähän minulla ei tietysti olekaan kuin "muutama". :p Pakko muuten jakaa tämä ostoskokemus Tukholmasta. Päätin ihan asiakseni mennä Åhlensin alennusmyynteihin ja varasin runsaasti aikaa osastoilla kiertelyyn. Pysähdyin naistenvaatekerroksessa joka ikisen merkin osastolle. Siis ihan oikeasti joka ikisen.
Noin kolmen tunnin kuluttua tuloksena oli yksi hankinta; perus-trikoopaita Part Two'lta - joka ei edes ollut alennuksessa. Siis Sanni....!
Åhlensilta takaisin Chamonixiin. Heitän tähän pienen fiilispostauksen eiliseltä. Myös tänään on satanut koko päivän ja sumupilvet on roikkuneet melkein kaduilla saakka.
Olin juuri istunut eilen L'Atelier Cafén terassille (sateensuojaan) kun pieni tihku yltyi myrskypuuskaksi. En ole ikinä nähnyt sään muuttuvan noin voimallisesti kirjaimellisesti minuutin sisällä. Baarin henkilökunta komensi terassilla istujat sisään ja kohta lentelivätkin tuolit ja pöydille jääneet lasit.
Sillä kertaa vietimmekin sitten après-shoppingia eikä après-walkia.
Sateen takia omistimme eilisen kokonaan kaupoissa kiertelylle. Noo, vaatimattomiksihan minun shoppailuni eilenkin jäivät, mutta esitellään ne nyt kuitenkin niinkuin bloggaajat välillä tapaavat tehdä. :D
Åhlensin alennuksissa ei tärpännyt, mutta Nixistä löysin North Facen hupparin ja Arc'teryxin kevyttoppiksen, kummatkin reilulla alennuksella. Ja niille tuli saman tien käyttöä, sillä eilen ja tänään on ollut kylmä.
Myös Mr. Karkkipäivä osti hupparin.
Tänään harhauduin muuten jälleen takaisin North Facelle ja ostin vielä repunkin... Ohhoh, shoppailijaa. Minulle tämä on todella epätavallista. :) Loppureissun ajan onkin pidettävä kukkaron nyörit tiukalla.
Huomenna muuten jätämme Nixin taaksemme ja lähdemme kohti uusia maisemia....
"Päivän asu"... No ei. :D Pitäiskö munkin hankkia tällainen...? :P
Chamonixissa sataa tänään.
Vuorten rinteitä, joilla viime päivät olemme samoilleet, ei edes näy.
Olen viettänyt aamupäivää blogin parissa. Nopeaksi tarkoitettu seurantapäivitys Kiehl'sin pigmenttiläiskäseerumista venyi venymistään, kunnes huomasin tekstin rönsyilevän C-vitamiinin vaikutuksista kosmetiikassa ihan muihin ajatuksiin. Ajatuksiin omasta naamasta.
Pohjalla vaikutti tämä kuva. Otin sen aamulla pigmenttiläiskien vertailukuvitusta varten.
Pysähdyin katsomaan kasvojani kameran ruudulla. No mutta.... näytänpäs minä tosiaankin... kulahtaneelta. Tuoltako minä näytän..? Juonteet silmien ympärillä piirtyivät tavallista syvempinä, silmänaluset pussittivat, läiskät naamalla erottuivat pikselin tarkkuudella. (En suosittele omien kasvokuvien zoomaamista.)
Ei siitä mihinkään pääse, neiti "Peter Pan". Ikääntyminen alkaa näkyä. Oikeasti. Et sinä karkuun pääse.
Henkinen kokemukseni tietynlaisesta anti-aikuisuudesta ja kommentit kuten "No ethän sinä vielä 3-kymppinen voi olla, voisit olla 25..!" pitävät yllä illuusiotani siitä, että olen ikuinen babyface ja pystyn jotenkin huijaamaan ajan viisareita.
Illuusio alkaa vuosi vuodelta karista. Ei tässä ole kuin viisi vuotta siihen kun täytät 40, missie. Sinä olet kohta keski-ikäinen. Älä luulekaan, että joku vielä viiden vuoden kuluttua luulee sinua 2-kymppiseksi. Tahti kiristyy koko ajan. Jos ikääntymisen merkit ennen ilmestyivät hitaammin, nyt niitä tulee tuplasti joka vuosi. Biologiaa ei voi huijata. Sori vaan, "Forever Young."
Olen tarkkaillut paljon äitiäni. Meillä on saman tyyppiset kasvot ja luusto. Äidilläni on aina ollut selvät silmäpussit, jo nuoruudessa, mutta minulla ei. Minulla taas on pigmenttiläiskiä jo nyt 3-kymppisenä, äidillä ei 6-kymppisenäkään. Kaikki ei siis ole tietenkään perinnöllistä.
Mutta viime aikoina olen pannut merkille, että kyllä vain kummasti on alkanut silmien alla erottua pussia yhä vain säännöllisemmin. Eikä pelkästään enää aamuisin, jolloin naama on yleensä muutenkin turvonnut. Alanko kuitenkin ikääntyä samaa polkua kuin äitini..? Ehkä minullakin on silmien alla pysyvät rinkulat 30 vuoden päästä..?
Kaksi vuotta sitten pohdiskelin samoja asioita Face-Off -kirjoituksessani.
"Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, 'Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.' Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?"
Niinpä. Sitä väsymystä se taitaa olla.
No, kauhaistaan mukaan vähän huumoria ettei mene liian vakavaksi. :) Asiat voisivat kai olla paljon huonomminkin.... :D
Klikkasin aamunaamakuvani päälle HDR-filtterin. Booom. Oli kuin aikakone olisi vanhentanut kasvoni 10-20:lla vuodella.
...tai ehkäpä näyttäisin tältä juuri nyt jos olisin jäänyt tupakoitsijaksi...? Ken tietää... Mutta pelottavalta tuo kuva näyttää.
Eikä alkuperäinen kuva enää tunnu niin hirveän pahalta. ^_^
Lisää luettavaa ikääntymiseen liittyvistä ajatuksista:
.
Loppukevennys.
Sillä, mistä kulmasta ja missä valaistuksessa kuvia ottaa, voi vaikuttaa tulokseen paljon... ;) Ja tuohan meikkikin tietysti oman, heh, etunsa. ^_^
Pigmenttiläiskä-seerumi jää omaksi jutukseen, jonka julkaisen myöhemmin illalla. Taidan nyt suunnata hotellin respaan kysymään olisiko heillä lainata sateenvarjoa... :)
*
P.S. Olin jo lähdössä ulos jutun julkaistuani kun yhtäkkiä säikähdin ja palasin tekemään tämän pee-ässän. Muistin, kuinka esimerkiksi tämän, lapsuuskuviani esitelleen postauksen kommenteissa joku kirjoitti, että on kamalaa kun tunnun kirjoittavan ulkonäkööni liittyvistä asioista sillä sävyllä, että lukijoiden pitäisi sitten olla kumoamassa väitteitäni joillain "No-et-sä-nyt-näytä-pahalta" -lohdutteluilla. Se kommentti tuntui todella ikävältä, enkä ollut sitä ennen tullut lainkaan ajatelleeksi, että joku saattaisi tulkita ulkonäköpohdintani tällä vivahteella.
Tajusin juuri äsken, että joku tuon lukijan kaltainen tyyppi varmaan näkee tämänkin postauksen sellaisena, ja säikähdin. Ulkonäköasiat ovat täysin subjektiivisia kokemuksia, ja minusta on mielenkiintoista pohtia omaa suhdettani ikääntyvään itseeni. Minun kokemukseni kulahtaneesta naamasta on varmasti jollekulle toiselle eri kokemus. :) Saanhan kirjoittaa omista kokemuksistani vilpittömästi, ilman että se tulkitaan huonona itsetuntona tai lohdutuksen tavoitteluna.
Tällä "Peter Panilla" on oikein hyvä itsetunto, läiskineen päivineen! :)
Kuuluvuusalueella jälleen! :) Terveiset Rovaniemeltä. Saavuttiin myöhään eilen illalla, onnellisina vaikkakin sadoilla paukamilla! :D Utsjokelainen lukija tuossa viikko sitten varoitteli "räkästä". Minun piti tuolloin ihan googlata sana. "Keskikesään ajoittuva ihmisiä ja eläimiä pistävien ja purevien, sekä verta imevien hyönteisten joukkoesiintymä." Joo, nyt se on koettu.
Meidän piti olla reitillä vielä yksi yö, mutta jopa Mr. Karkkipäivän kaltainen karulla luonteella pinnoitettu, suhteellisen vaativissa eräoloissa keitelty mies oli menettää järkensä ötököiden jatkuvan pommituksen keskellä. Torstaiyönä kello 3, Njavgoaivin autiotuvan hikisessä kuumuudessa ja mäkäräisten pistojen sekoittamana hän julisti, että tänne ei jäädä enää yhdeksikään yöksi. :)
Paikallisten mukaan etenkin mäkäräisiä on tänä kesänä poikkeuksellisen paljon. Kuulimme, että yksi pariskunta oli jouduttu viikolla hakemaan Kevolta helikopterilla kun naisen naama oli turvonnut kauttaaltaan hyönteisten puremista. Vastaan tuli välillä niin pahasti syödyn näköistä porukkaa että sitä vain mietti miten voimakas "Lapin taian" on oltava, kun se vetää ihmisiä tunturiin kesä toisensa jälkeen vaikka kaupan päällisenä saa olla ihmisneulatyynynä.
Silti reissu oli aivan mahtava! :) Kyllä tällaiselle kerrostaluasunnossaan päivät kököttävälle kaupunkilaisihmiselle vain tekee hyvää käydä välillä vähän haastamassa itseään ötököiden keskellä, kaukana suihkusta ja puhtaista vaihtovaatteista. Kävellä niin pitkään että jalat tärisee. Voi sitä tunnetta kun saa kellahtaa illansuussa telttaan ja retkikeitin lähtee kohisemaan... Kun kroppa kertoo, että nyt on tehty jotain muutakin kuin istuttu persiillään ja keitelty soijalattea. Se on hyvä tunne, erinomaisen hyvä tunne.
Ehkäpä kevät ja syksy ovat kuitenkin minulle mieluisampaa vaellusaikaa, näin niinkuin öttiäisten kannalta ;)
Minulle tuli mieleen tällainen (ihan vain kiitos kahden aiemmin kommentoineen Lapin lukijan):
Napapiirin lukijani, missä kaikkialla teitä on? :)
Jos ette ole koskaan kommentoineet, niin ei se mitään, saa lukea äänetikin, mutta nyt olisi kiva jos jättäisitte yhden ainoan kommentin: mistä päin te olette? :) Onko teitä Sodankylässä? Enontekiöllä? Karigasniemellä?
Oli jotenkin niin sympaattista kuulla, että minulla on lukija Utsjoella ja lukija Ivalossa! :) Suomessa valtaosa blogien lukijoista on tietenkin Etelä-Suomesta, tottakai kun siellä asuu suurin osa väestöstä. Usein blogeissa näkökulmakin on hyvin "pääkaupunkiseutulainen" tai vähintään eteläsuomalainen. On rientoja Helsingissä ja kekkereitä Tampereella ja ehkäpä joskus festivaalia Joensuussa. Mutta harvemmin kuulee pohjoisemman Suomen ääntä.
Jättääkseen kommentin ei tarvitse nimimerkkiä eikä sähköpostiosoitetta, vaikka niille omat rivit tuossa kommenttiboksin yläpuolella onkin. Kommentin jättäminen ei myöskään vaadi mitään kirjautumista.
Päästäkää äänenne kuuluville, napapiiriläiset, jos teitä lukijoiden joukossa on! :) Olisi tosi kiva kuulla missä päin teitä on!
Saa muuten moikata jos minuun törmää tänään Rovaniemellä! ^_^
Ja vielä yksi kysymys:
Mikä on markkinoiden paras hyttysmyrkky? Millä te pohjoisessa asuvat selviätte kesän läpi? Jos haluaa vaikka mennä pihalle ottamaan aurinkoa - miten varustaudutte? Kestätte vain ötökät vai onko joku keino millä ulkoilmasta voi nauttia ilman loputonta taistelua itikka-armeijaa vastaan?
Mies oli aiemmin lukenut joltain eräilypalstalta että Autan-merkkinen stick olisi erityisen hyvä. No ei ole. :P Mäkäräiset vain nauroi sille. ^_^
P.S. Alan tässä pikkuhiljaa julkaista viikon aikana tulleita kommentteja. Jos siis olitte kysyneet viikolla jotain, niin päivän aikana ilmestyy vastauksia. :)
Eilisen kuva-"arvoituksen" vastaus:
Tämä ei kuulu joukkoon. :)
Lushilla oltiin äkätty, että olen alkanut kirjoittaa heidän tuotteistaan, ja minulle haluttiin lähettää paketillinen uutuustuotteita. Aika herkullisen näköinen ja sanoisinko hyvin karkkipäivämäinen laatikko. :)
(Tämä muuten ei lemua lainkaan niin paljon kuin oma kesäkuinen tilaukseni - ilmeisesti Godiva-saippua kuuluu Lushin kaikkein voimakkaimmin haiseviin tuotteisiin.... Ja se sitten piti mennä valitsemaan, d'ough!)
En kuitenkaan ehdi tutustua paketin sisältöön ihan heti, sillä....
...minua kutsuu Utsjoki. :)
Auto suuntaa tänään Lappiin ja seuraava viikko vietetään Kevon luonnonpuiston maisemissa.
Eilinen päivä pakkausrumbineen oli taas voimakkaasyi ruokapolitiikan sävyttämä.... Miehen nakatessa ostoskärryyn kevyitä pussiruokiaan minun korini täyttyi tomaattimurskasta, tonnikalasta ja Koskenlaskijasta. Jotain olen kuitenkin oppinut eikä ihan niin suurta säkillistä enää lähde ruokaa mukaan kuin kaksi vuotta sitten Kilpisjärvellä. (Linkin takana muuten yleisesti juttua karppaajan retkiruoasta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan).
.
Mutta jos vielä muutama kosmetiikka-namikuva.... Samaan aikaan Lushin kanssa sain myös toisen herkkulähetyksen, tämä Biodellyltä. Onpas houkuttavia juttuja, mutta koko heinäkuu menee sen verran tiiviisti reissailun merkeissä että en ehdi tutustumaan paketteihin ennen elokuuta.
Luonnollinen luomivärin pohjustaja.... Ehdottoman kiinnostavaa...!
Entäs nämä söpöläiset? :)
Mutta joo, nyt lomalle kosmetiikan testailusta, elokuussa nähdään, paketit! :)
Olen ajastanut Kevon reissun ajaksi postauksia, mutta ajattelin lomailla netistäkin joten julkaisen kommenttejanne ja vastailen niihin sitten kun olen taas "sivistyksen" parissa ensi viikonloppuna.
