Anteeksi muut lukijat kun joudun käyttämään blogitilaa matkaan liittyvään tiedottamiseen. Minulla ei ole matkalle osallistuvien yhteystietoja joten joudun laittamaan tämän kyselyn julkisesti.

Kommenteissa nousi pari päivää sitten esiin Tallinnan matkan ruokailut ja niihin liittyvät mahdolliset pöytävaraukset. Lounas on sen verran aikaisin, että en usko Telliskiven ravintoloiden olevan tuohon aikaan täynnä. Pohjolan Matka ei ole halunnut sitouttaa osallistujia tiettyyn ravintolaan tekemällä varauksia, koska tarkoituksena on, että osallistujat saisivat valita mieleisensä ruokailupaikat.

Laitoin kuitenkin torstaina kyselyn Telliskiven suosituimpiin kuuluvaan F-Hoone-ravintolaan varmuuden vuoksi tiedustellakseni lauantain 23.1. tilannetta, mutta sieltä ei ole vastattu.

Illallisen suhteen varaus onkin sitten olennainen, jos meitä on lähdössä isompi porukka yhdessä syömään. En tullut lukijamatkasta alun perin kertoessani ajatelleeksi, että mukaan saattaisi lähteä niinkin suuri ryhmä kuin 42 ihmistä (jee!! :) 44, kun minut ja Pohjolan Matkan Riikan laskee mukaan), joten en tuolloin tullut myöskään tajunneeksi varauksen oleellisuutta.

Niinpä kartoitan nyt tässä, onko osallistujien joukossa kiinnostuneita illastamaan lauantaina porukalla?

Mitään tällaista "velvollisuutta" ei tietenkään ole vaan lauantai-ilta on kaikille omaa vapaata aikaa ja moni varmasti haluaa syödä omaan vapaaseen tahtiinsa ilman sitoumuksia :) Ei siis paineita asiasta :) Mutta jos joukossamme on yhteisestä illallisesta kiinnostuneita, niin kerrottehan siitä mahdollisimman pian joko tämän postauksen kommenteissa tai suoraan minulle sähköpostitse (karkkipaiva ät hotmail.com), niin tehdään varaus. Jos reissuun on lähdössä yksin matkustavia naispaikkalaisia ja joku kaipaa illallisseuraa niin minä voin mielelläni lähteä seuraksi :)

Aiemmin on osoitettu kiinnostusta 16 Rataskaevu-ravintolaa kohtaan, josta tarkistin jo lauantai-illan 23.1. tilanteen. He ottavat vastaan max. 10 hengen seurueen, ja suosittelivat kysymään sisar-ravintolastaan Pegasuksesta, jos meitä on suurempi seurue tulossa.

Ehdotuksia muista ravintoloista otetaan myös vastaan :)

Hui, matka jännittää jo kovasti...!

P.S. Laitattehan kommenttiinne myös sähköpostiosoitteenne sille tarkoitetulle riville (näkyy vain minulle), niin saan teihin yhteyden illallissuunnitelmien tiimoilta.

P.P.S. Tämäkin mun piti kertoa: alkuperäisestä ohjelmasta poiketen lauantain päiväretki tehdäänkin Pohjolan Matkan omalla bussilla eikä Taisto Bussid -yhtiön, ja Pohjolan Matkan bussi kuljettaa meidät sunnuntaina myös hotellista satamaan :) Eli ei tarvitse ottaa taksia tai lähteä apostolin kyydillä sunnuntaina laivaan :) :)

Aina kun vietän pidempään aikaa lapsuuskodissani, herkistyn tutkimaan vanhoja lelulaatikoita, koulukirjoja, valokuva-albumeita tai muita muistoja. Blogissa on kerrottu ponimuistoja ja jaettu teini-iän kirjevihkoihin kätkeytyneitä juttuja. Mun lempparipostauksia, niin ihana noloa! ^_^ Ja on kurkattu ysäriaikojen valokuva-albumeihin.. Iik mikä tyyli!

En tiedä miksi minusta on kiva välillä kertoa tällaisia juttuja itsestäni, mutta nyt on taas sellaisen nostalgiapostauksen vuoro.

Joulun aikana muistelimme, kuinka olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Ennen kuin opin itse kirjoittamaan, sanelin tarinoita joita muut saivat kirjoittaa ylös. Kuvat olivat tärkeä elementti tarinoissa, ja ensimmäiset tarinat syntyivätkin kiiltokuvien ja tarrojen pohjalta. Tekstiä kuvien ympärille..? Hmm, kuulostaa tutulta ;D Juttua irtoaa edelleen vaikka shampoopullon kuvasta :)

Ihan silmä kostui kun äiti kaivoi esiin kaikkein vanhimpia satujani joita hän on säästänyt. Muistan vihot joihin äiti, perhetutut ja hoitotädit saivat kirjoittaa kun sanelin, mutta en ole nähnyt näitä vihkoja koko aikuisiälläni. Apua miten liikuttavia..! Joskus jemmausgeenistä on iloakin, ihana äiti kun on säästänyt nämä..! <3

Tässä kiiltokuvien inspiroimassa tarinassa pikku kissa on menossa ensimmäistä päivää kouluun. Tarina päättyy niin, että kissa on suruissaan kun opettaja ei huomaa tervehtiä häntä (!).

Seuraava askel kiiltokuviin pohjautuvien tarinoiden jälkeen on ollut alkaa itse kuvittaa tarinoita. Joku muu on kuitenkin edelleen saanut kirjoittaa sadut ylös. Olen näemmä tykännyt myös tehdä omia satukirjoja sitomalla sivuja yhteen villalangalla. :)

Sitten saavutaan ikään jolloin olen oppinut kirjoittamaan itse.

.

Seuraava tarina on ylpeyteni, sillä se on yksi harvoja pidempiä, juonellisia tarinoita jonka olen koskaan saanut loppuun. Kirjoitin kaiken maailman kauhunovelleja vielä teini-iässäkin, mutta en saanut mitään niistä loppuun. Kertomuksen Porkkanamaasta olen kirjoittanut 8-vuotiaana, kun  olin juuri oppinut käyttämään isän kirjoituskonetta. En osannut vetää koneen telaa ns. loppuun saakka, vaan jokainen rivi alkaa vähän eri paikasta ^_^

Porkkanamaa on tarina Eeva-tytöstä joka nukahtaa kirjastossa ja päätyy seikkailemaan porkkanoiden kansoittamaan maahan. Nauroimme yksityiskohdalle jossa paljastuu, että Porkkanamaan asukkaat syövät ravinnokseen vain porkkanoita - kannibaaleja, siis.

Tarinassa on 10 lukua ja parikymmentä sivua.

Tämä on säästynyt - Stephen Kingin inspiroimat pateettiset kauhutarinan tyngät eivät. Ehkä ihan hyvä niin :D

Olen todennäköisesti saanut kirjoitusgeenin tai -innostuksen isältäni. Tässä hän istuu kirjoittamassa ja pikku-Sanni on tullut antamaan hyvän yön suukkoa. ("Ei saa häiritä isää kun hän kirjoittaa", voin kuulla äidin sanovan.) :)

*

Lopuksi on totta kai kerrottava teille yksi saduistani. Tämä on iltasatu jonka olen sanellut ennen kuin opin kirjoittamaan.

Kultakala ja aarteet

Kultakala ui lämpimässä merivedessä ja lintu lensi auringon valossa. Mutta kala polskutteli vain vedessä, sillä siitä se oli ihanaa.

Kala ui lähemmäksi rantaa ja näki intiaanien kylän ja näki savun tulevan intiaanikotien savupiipuista.

Mutta äkkiä rupesi satamaan ja kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei kastuisi.

Kun kaltakala oli sukeltanut tarpeeksi syvälle hän löysi arkun. Hän otti avaimen pyrstöönsä ja avasi arkun.

Avain oli liian painava joten hänellä meni pitkä aika avata arkkua. Mutta vihdoin arkku tuli auki.

Arkusta tuli paljon kultahelmiä ja hopeahelmiä ja kultarahaa. Kultakala oli onnellinen.

Hän laittoi kultakruunun päähänsä ja punaiset kultahelmet kaulaansa. Kylläpä hän nyt oli hieno, aurinkokin katsoi suu auki.

Sitten hän jätti kalleutensa siihen paikkaan ja lähti pinnalle katsomaan oliko sade jo loppunut. Ja olihan se. Meri oli tyynenä ja aurinko paistoi.

Sitten kultakala meni nukkumaan. Eiköhän sinunkin täytyisi jo mennä nukkumaan, kun kerran ilta jo on.

..."kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei se kastuisi"... <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

1. Kokeilin aamulla vartalovoidetta joka on kuin marmeladia. Ihme ja kumma - karkin näköinen herkkumömmö ei tuoksu miltään.

2. Vaikka talo on täynnä kosmetiikkaa, tämän testipaketin hain erityisen mielelläni. Idun - kosmetiikkamaailman kauneimpia pakkauksia IMO.

3. Olen tänä vuonna kiskonut glögiä enemmän kuin koskaan aiemmin - eikä olla vielä edes jouluviikolla.

Eilen päätin kokeilla asteen asenteellisempaa versiota etten ole kohta korviani myöten täynnä Valion sokeroimatonta. Ostin 100-prosenttista makeuttamatonta karpalomehua. Ajattelin, että juoma saattaisi olla turhankin ärtsyä ja kirpeää mutta kirpeys toikin oikein mukavaa luonnetta vähän nössöön valmisglögiin verrattuna. Keittelin mehua puolisen tuntia glögimausteiden kanssa ja laimensin sopivaksi vedellä. Punaviiniä tietysti sekaan ja sopiva makeustaso stevialla. Cheers! Nytkin tässä katson koko ajan kelloa että jokohan olisi Glögg o'clock.

4. Uskokaa tai älkää, mutta olen niin ihastunut yhteen kasvoöljyyn (jep, siis minä, seerumisti!) että en meinaa millään haluta siirtyä seuraavaan testituotesarjaan. Tämäkin päivä nähtiin.

5. Aamulla kävi ihan uskomaton sattuma. Olin juuri kirjoittanut sähköpostia koskien Yves Rocherin Hunaja- & Mysli -kasvovoidetta (halusin selvittää onko se lakkautettu vai pakkaus vain uudistettu, kun en nettikaupasta enää löydä vanhaa tuttua purkkia), ja avasin sitten oman Yves Rocher -kalenterini 8. luukun. Sieltä paljastui juuri tuo Hunaja & Mysli -voide!

6. Muistatteko mun Delicious-hurahduksen viime joulukuulta? Se palasi. Luulin jo ylikäyttäneeni Deliciousia viime jouluna mutta näköjään en. Kun kerran suihkaisin Deliciousia tuossa pari viikkoa sitten jouduin jälleen sen lumon valtaan enkä ole enää voinut käyttää muita tuoksuja. Suihkin sitä pitkin päivää kuin joku narkomaani. :D

7. Joudun ekaa kertaa koskaan maksamaan alvit iHerb-tilauksesta. Dämn :D No, oikeinhan se vain on ja lain mukaista. Pidän tilaukset melkein aina alv-perinnän rajan alapuolella, summan joskus mennessä ehkä pari dollaria yli. Nyt kun  kerrankin olin ihan että antaa mennä, ja tilasin 44 dollarilla, niin eiköhän heti napsahtanut Tulliin. :)

8. Hoitokoira Viivi pissasi tänään lattialle kun viivyin ilmeisesti hänen mielestään liian pitkään salilla. Syytän uutta juoksumattosarjaani "Koukussa" joka on niin hyvä että ei voi jättää jaksoa kesken.

*

Lopuksi jaan pienen anekdootin sarjassa "Making of.... kosmetiikkablogipostaus".

Tulin kotiin Kreikasta päivää vaille seitsemän viikkoa sitten. Jo reissussa päätin, että kotiin päästyä aloitan hiusten tehohoitokuurin (ja teen aiheesta samalla blogipostauksen), sillä kutrini tuntuivat tavallista kärsineemmiltä tämän kesän ja syksyn jäljiltä. Oikein sellaista venyvää purkkalaatua ja samalla ritisevän kuivat.

Päätin testata neljää eri hiusnaamiota. Oikein odotin että pääsen kirjoittamaan juttua. Sitten tajusin, että olinpa tyhmä kun valitsin vertailuun neljä tuotetta, olisi pitänyt ottaa vain kaksi. Miksi tyhmää? Koska nyt jutun valmistuminen on venynyt viikkotolkulla.

Pesen hiukseni kolmen päivän välein, ja ihanteellisesti haluan testata hiustuotetta vähintään kolme, mieluummin viisikin kertaa ennen kuin kirjoitan siitä. Neljän hiusnaamion testaus viidellä testikerralla veisi 60 päivää. Nyt ollaan päivässä numero 49. Aargh. Samalla hiusnaamioprojekti on estänyt minua kokeilemasta pikahoitoaineita joita halusin testata kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa varten. Sarjassamme vain-kauneusbloggaajalla-voi-olla-tällaisia-ongelmia.

Päätin jättää testikerrat neljään kertaan per naamio ja nyt hiusten tehohoitojuttu olisi toivon mukaan ilmestymässä ensi viikkoon mennessä. :)

Suomi täyttää tänään 98 vuotta.

Itsenäinen maamme on nuori, liekö edes teini-iässä maiden ikäasteikolla.

Vai minkä ikäinen 98-vuotias maa oikeastaan on..? En minä lopulta tiedä, kuinka nuoria tai vanhoja valtaosa maapallon itsenäisistä valtioista on.

Iästä puheen ollen...

Äitini kesäkuussa Ahvenanmaalla

Minulle tuli mieleen jakaa yksi hetki kahden viikon takaa.  Tykkään aika ajoin pohdiskella blogissa ikäasioita, ja kun yksi vuosi taas on kääntymässä kohti loppuaan, on ajan kuluminen luontevasti noussut esiin keskusteluissa viime aikoina. Hyvällä tavalla.

Kun olin 15-vuotias, olivat 20-vuotiaat tietenkin jo ihan aikuisia. 3-kymppiset tosiaikuisia. Nelikymppiset jo vanhoja.

Kaksikymmentävuotiaana odotti, että alkaakohan sitten 3-kymppisenä vihdoin tuntua aikuiselta. Sitä mietti, että mitä se aikuisuus edes on. Miltä sen pitäisi tuntua? Kyllä se sitten eräänä päivänä koittaa, ajattelin.

Olen odottanut tätä hetkeä suurella mielenkiinnolla koko elämäni. Milloin minusta tuntuu erilaiselta, aikuistuneelta, tai edes vanhentuneelta, ei-nuorelta.

Istuin kaksi viikkoa sitten lapsuuskotini sohvalla Kuopiossa äitini kanssa. Katsoimme televisiota.

Sanoin äidille, että tässä sitä taas istutaan, äiti ja äidin lapsi. Ihan niinkuin 20 tai 30 vuotta sitten. Kun oli tultu lauantaisaunasta ja asetuttiin tv:n ääreen syömään saunanjälkeisherkkuja. Yleensä persikkaa tai banaania pilkottuna trio-jäätelömaun sekaan. Minä yritin aina tehdä jäätelökauhalla jätskistä palloja. Ei onnistunut.

"Tiedätkö, äiti, minusta ei juurikaan tunnu niin hirveän erilaiselta kuin silloin," sanoin. "Ihan samalla lailla tuntuu, että tässä istuu äiti ja lapsi, eikä äiti ja joku aikuinen. Eikö sinusta ole hassua, että me lapset ollaan jo kolmikymppisiä?"

Äiti vastasi, että lapset tuntuvat aina lapsilta. "En minä näe teitä minkään tietyn ikäisinä, te olette minun lapsiani".

Sanoin, etten itsekään vieläkään näe itseäni minkään ikäisenä. "Minä vain olen. Ei minusta tunnu yhtään sen aikuisemmalta kuin 10 tai 15 vuotta sitten. Ikäänkuin mitään kalenteri-ikää ei olisikaan.

Äiti sanoi:

"Minusta tuntuu ihan samalta. Ei se muutu 69-vuotiaanakaan".

Wow. Voin siis lopettaa odottamisen.

Katsoin äitiä joka jatkoi:

"En minäkään sen paremmin tajua minkä ikäinen olen. Omassa mielessäni olen nuori, en ainakaan sen ikäinen mitä syntymätodistus kertoo. Välillä hätkähdän, kun juttelen jumppakavereiden kanssa ja yhtäkkiä oivallan, että minähän olen heitä puolet vanhempi. Vasta peiliin katsoessa muistaa, että onkin eri ikäinen kuin muu seurue."

"Ei mutta sehän on ihan mahtavaa", sanoin. "Tuohan on hyvä juttu!"

"Niin kai", äiti sanoi. "Mutta onhan se silti hassua. Että unohtaa, minkä ikäinen fyysisesti on".

Se on ehkä hassua. Mutta pidän siitä.

Istuimme siinä sohvalla, äiti ja tytär. Samaan aikaan nuorina ja vanhoina, iättöminä.

Keskustelusta tuli hyvä mieli.

Nyt tiedän, ettei se hetki taida koskaan koittaa minullekaan. Kun tunnen itseni vanhaksi. Tai edes aikuiseksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Jos nyt voisin tavata 15-vuotiaan Sannin niin sanoisin, "Hyviä uutisia: olet ihan yhtä hassu ja nuori koko loppuelämäsi". :)

Mitäs te ostitte? :)

Lisätään vielä meikkiblogiosuus eli päivän look. Meikki on osa huomenna ulos tulevaa meikkipalettiesittelyä.

Päivän opetus: älä edes yritä tehdä smokey eye'ta päivänä, jolloin silmät vuotavat koko ajan. Sain muutaman kuvan otettua ja meikki oli pestävä pois. Juusto- ja kalatiskillä asioi meikitön versio. :D

.

Nyt glögiä, siemennäkkäriä kylmäsavulohella ja lautasellinen juuri sopivan lämpötilän saavuttaneita juustoja... Ahh.

No tietysti joulukuun ensimmäinen, eli päivä, jolloin kaikki me lapsenmieliset kaivamme taas joulukalenterimme esiin :)

Karkkipäivä mukaan luettuna! :)

Kuka muistaa joulukuun idolin vuosimallia 2013? :) Meidän perheen perinteisen joulukalenterin seikkailijanalle. Huomenna se aloittaa taas joka vuotisen matkansa kohti aattoa :)

Huomisesta lähtien myös Karkkipäivän lukijat pääsevät oman, kosmetiikanhohtoisen kalenterin kyytiin; joka aamu kalenterissa arvotaan pienempää ja vähän suurempaakin kosmetiikkakivaa.

Ei muuta kuin tervetuloa avaamaan luukkuja! :)

Aika kivoja palkintoja on taas luvassa, vaikka itse sanonkin ^_^

Yhden luukun arvontaan saa osallistua aina kunkin päivän keskiyöhön saakka. Pyrin julkaisemaan luukut aamuisin kahdeksan aikaan.

Huomenna saan muuten virallisesti alkaa kuunnella kotona joulumusiikkia myös silloin kun Mr. Karkkipäivä on läsnä ;)

Meillä on sopimus, että en saa ennen joulukuuta altistaa miestä joululauluille. Michael Bublé onkin siis soinut vain kun olen yksin kotona (miten siihen levyyn ei kyllästy..?). Huomenna koristeet esiin ja kausi saa virallisesti alkaa tässäkin taloudessa! ^_^ Viikonloppuna tein jo pipareita :)

Hassua kun minusta on vanhemmiten tullut ehkä vielä suurempi joulupöhkö kuin lapsena. Ilostutti kun kaverillani oli jo joulukuusi laitettuna viime viikolla ^_^ Milloinkas teillä alkaa jouluvalmistelut?

Olen vieläkin vähän "lomatunnelmissa" ja luen tässä parhaillaan teidän ihania ja hauskoja (ja välillä surullisiakin) Yves Rocherin joulukalenteriarvontaan jättämiä joulumuistoja.

Vielä menee monta tuntia että saan kaikki odottavat luettua ja julkaistua joten eiköhän olla sen verran joulumielellä että jatketaan osallistumisaikaa vielä tämän päivän loppuun saakka. Noita on tosi kiva lukea :) Pre-joulu taisi virallisesti alkaa meikäläiselle tänä viikonloppuna! Jos ei joulumieli tartu Napapiirillä niin sitten ei missään! :)

Mitä voi tehdä Rovaniemellä viikonlopun aikana?

- Kävellä edes takaisin Koskikadulla. Muutkin kadut sopivat tarkoitukseen.

- Käydä Mandragoran tee- ja kahvikaupassa.

- Vierailla Korundin taidemuseossa (aivan ihana paikka jo pelkästään rakennuksena, viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa ja taas sattui älyttömän kiinnostava näyttely. Olisin voinut katsella Kirsi Kaulasen Välittäjä-teosta vaikka tunnin. Voiko Suomen uhanalaisten kasvien juuria kauniimmin kuvata?)

- Poiketa Hassun Hatuntekijän teekutsuilla kirjastossa.

- Ajaa autolla 5 kilometrin matkan Napapiirille ja käydä fiilistelemässä Joulupukin Pajakylässä.

- Syödä hyvin paikallisessa Nili-ravintolassa jossa kaikesta päätellen saa myös kaupungin hymyilevintä palvelua.

- Kuunnella kun  pakkaslumi narskuu kenkien alla. Ja pukea vähintään kahdet housut jalkaan :)

Löysin Mandragorasta myös sokeroimatonta siirappia...!! Tarkoitettu juomiin, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla vhh-amerikkalaisen pannukakun kanssa, olisikohan mistään kotoisin!

Rovaniemestähän täytyy tehdä vuotuinen perinne, totesimme sisareni kanssa. :)

Pidän tässä salin mittaisen tauon arvontakommenteissa ja palaan niiden pariin taas myöhemmin iltapäivällä. Olenko vähän turhan itsepäinen kun haluan lukea ne kaikki? ^_^ :D Lukekaa tekin, siellä on kaikkia kivoja hyvän mielen pikkutarinoita :)

*

Yves Rocherin arvonta on suoritettu ja joulukalenterin saa anonyymimuumi! Onnea voittajalle! :) Laitoin sinulle äsken sähköpostia.

Taas näitä mun välipostauksia joissa vain fiilistellään...

Tänään ei ollut aikaa kunnon postaukselle, mutta blogimaailman jonkinlaisena outona "marcobjurströminä" haluan kuitenkin (ei, en mä ihan niin myönteinen ole ;D) taas jakaa asioita, jotka ilahduttavat juuri nyt.

("Naminami"-Bjurström ei ikinä olisi kirjoittanut tälle päivälle oikeasti suunnittelemaani postausta, sen näette sitten myöhemmin ja moni ei tule tykkäämään siitä mitä kirjoitan.)

Juuri nyt ilahduttaa...

- Avanto. Tänään alkaa avantokausi, ja joo, ei edes ole vielä avantoa mutta varmaan aika kylmää vettä kuitenkin! :)

- Mun matka. Sinne on jo tullut ilmoittautumisia! <3 Olen niin iloinen, siitä tulee niin hauskaa..!

Kuva: Liisa Valonen.

- Antti Tuisku. Mä en voinut ennen sietää Tuiskua, tai tyyppi vain oli kaiken kaikkiaan jotenkin niin ällö tai jotain. Ja musiikki tietysti jotain jota meidän taloudessa ei ede musiikiksi kutsuta. Mutta nyt kun katson Vain Elämää -jaksoja niin olen kääntänyt kelkkani totaalisesti, herranjestas mikä hyvän mielen kaveri! Se luonnonlapsimainen positiivisuus joka ennen veti mua täysin vastakarvaan onkin nyt sulattanut mut täysin, en voi kuin hymyillä kun katson kun Antti vääntää ruudussa murretta ja nauraa omille jutuilleen, niin tarttuvaa iloisuutta. Ihan älyttömän sympaattinen ja hyvää energiaa säteilevä kaveri.

Ylipäänsä pakko tunnustaa että mun mielestä koko Vain Elämää on tosi hyvää mieltä tuova ohjelma. Katson nyt vasta toista kautta, ja olin aikaisemmin ihan varma että ohjelma on just niin pateettista muusikoiden selkään taputtelua ja itkeskelyä omille biiseilleen kuin kritiikki antoi ymmärtää, mutta helkkari, mähän tykkään siitä.

Mikähän mulla on, olen kai tulossa vanhaksi.

- Kosmetiikkavuori. Hahah, yleensä mä vain ahdistun jatkuvasti kasvasvista jemmoista jotka ei meinaa tyhjentyä vaikka kuinka arpoo blogissa harva se kuukausi ja antaa kavereille ja kaimoille, mutta äsken purin pöydälle kaikki Kreikan matkan aikana ja tällä viikolla tulleet PR-lähetykset ja hei, mistäs aloitettaisiin..! :D Näistähän tekee mieli alkaa testaamaan vaikka mitä saman tien!

- Lisää yllätyksiä lukijoille..! Huomenna on luvassa aikas mahtavan kiinnostava tilaisuus pirkanmaalaisille lukijoille! <3

Nyt tuli kyyti avannolle, se on moi! :)

Voi misteriä mitä missasit... En saanut tällä kertaa herra Karkkipäivää mukaani syksyn blogigaalaan, koska työasiat kutsuivat miestä maantieteellisesti toiseen sijaintiin.

No, "korvaavassa" avec-pariskunnassa ei todellakaan ollut valittamista, ja itse ilta Halloween-teemoineenkin oli hauskin blogigaala jossa olen tähän saakka käynyt. Kummasti se pukuteema vain lisää tunnelmaa :)

Ja menikö joltain ohi että mulla oli paras tukka koskaan!! Siis mun mielestä! En pääse yli kuinka paljon tuosta ponitukasta tykkäsin...!

Kiitos siitä kuuluu kampaajaystävälleni Leenalle, joka on monelle vanhemmalle lukijalle blogista tuttu vuosien varrelta. Pitänee kohta tehdä Leenalle oma tägi blogiin kun nainen alkaa olla niin vakiokamaa Karkkipäivässä :)

Tupla-aveccini Leena ja Philippe ennen ja jälkeen oman juhlalookkinsa.

Minun oli tarkoitus saada gaalailtaan My Little Pony -aiheinen meikki/maski (se oli se projekti johon etsin meikkaria aiemmin viikolla), mutta meikkaajani perui keikan lauantaiaamuna joten olin ilman maskia.

Aina niin idearikas Leena keksi hätäavuksi, että tehdään mulle meikin sijaan ponihiukset! :) On kuultu huonompiakin ideoita! :D

Tukka oli niin överi ettei mitään järkeä ja siksi se oli aivan paras!

.

"Marie Antoinette Goes Cuckoo". Leenan antama nimi mun hiuksille :)

Ja hei, enkö luvannut että meikkibimbo palaa... ;) Jos tämä meikki ei näytä bimbolta niin en tiedä mikä näyttää :D

Kynnet olisivat saaneet olla pinkit, mutta no, kukas niitä siellä hämärässä huomasi... Ja mätsäsihän ne kuitenkin silmämeikkiin :)

Mekkokin oli viime hetken hätälaina Leenalta.

Minun oli tarkoitus laittaa sisareltani lainaama aivan ihana pikkumusta (omat pikkumustat on nyt kaikki käytetty gaaloihin :D En tod. enää osta uutta vain näitä tilaisuuksia varten ;)), mutta vaikka olin sovittanut sitä aiemmin, se osoittautuikin h-hetkellä aavistuksen liian väljäksi. Olkaimettomana olisin joutunut nykimään sitä tissien kohdalta koko illan kun se valui... A-kuppisten ongelmia...

Onneksi Leenan kaapista löytyi aika lailla täydellinen mekko, oi että ihastuin siihen! Se on muuten Guessin, joku kysyi tuolla aiemmin.

Muistatteko vielä viime syksyn lookkini? Nuokin hiukset Leenan ideoimat. ;)

Kumpi look parempi? :) Tämä vai viime vuotinen?

*

Mutta sukelletaan sitten itse gaalan tunnelmiin. :) Tämän kertainen Indiedays Blog Awards järjestettiin Helsingissä The Tiger -yökerhossa.

En tiedä onko The Tiger aiempia gaalalokaatioita suurempi, mutta tällä kertaa tungos ei ollut niin mahdoton kuin viime vuosina, eikä varpailleni tallottu kertaakaan illan aikana. Olisin siis voinut laittaa ne ponikengät... ;)

Tämä oli hauska hetki. Pysähdyin ottamaan tytöistä kuvaa (paparazzimaisesti lupaa kysymättä :p), ja sinihiuksinen tyttö juoksiki sitten perääni kun lähdin eteenpäin.

Valmistauduin poistamaan kuvan kamerasta, mutta tytöllä olikin ihan muuta asiaa.

Hän kertoi olevansa blogini lukijoita ihan ensimmäisestä vuodesta saakka, ja että juuri minä olen inspiroinut häntä kiinnostumaan meikkauksesta ja sitä myöten maskeerauksesta.

Illan look oli hänen ensimmäinen maskeerauksensa, tai ilmeisesti ainakin julkinen sellainen. Upeaa työtä! :) Huikeaa ajatella, että minä, ihan perusmeikkari joka vain tykkään höpöttää meikeistä ja vääntää rautalangasta jotain varjostuksen kulmaa ja siveltimen merkitystä, inspiroin toisia tällaiseen taiteeseen...! Wow!

Leena 50-luvun henkisessä lookissaan.

Aina niin tarttuvasti hymyilevä Iina erottui yleisön joukosta hänkin ponimaisuudellaan :) <3

Juulia kertoi, että mun eyeliner-postauksen ajoitus ei kuulema olisi voinut olla parempi ;)

Hän oli hankkinut jutun innoittamana geelieyelinerin ja illan nukkesilmät olivat syntyneet sillä. "Ihan älyttömän hyvä rajaustuote!", Juulia intoili. :) Jee!

Välillä muistin katsoa vähän illan virallista ohjelmaakin ^_^ :D

Mutta ihmisten joukossa kiertely ja lookkien kuvailu oli kieltämättä kiinnostavampaa :)

Kun pystit oli jaettu otimme tanssilattian haltuun.

Mun äijä ei tykkää tanssia. On se muuten ässä tyyppi mutta voisi joskus vähän tanssia ^_^

Ja ketäs täältä löytyy...? Upea joukko kauneusbloggaajakollegoitani. :)

Tytöt olivat olleet Sensaisti-Marin luona etkoilemassa ja meikkailemassa, ja kaikkien lookit olivat aivan mahtavat. Toiset ne osaa, minä sudin lilaa luomeen :)

Marin blogissa on paremmat kuvat tyttöjen lookeista, käykää ihmeessä katsomassa. Mari on aivan ilmiömäinen meikkaaja

Glitz & Glam -blogin Minna.

Miten niin liikaa? -blogin Elisa.

Eyeshadow And Flame -blogin Ilona.

Nutturapää-blogin Myy.

Ja Karkkipäivä-blogin Sanni.

Aikakoneella suoraan 80-luvulta ;)

.

Makeup rundown:

Silmät

Shiseido Violet Visions -voideluomiväri (pohjustus)

MAC jauhemainen pigmentti Violet (liikkuvalla luomella)

MAC-luomiväri Stars'n'Rockets (luomivaossa)

Pure Luxe -mineraaliluomiväri Pink Ice (kulmaluulla)

IsaDora -geelieyeliner (musta)

MUFE Aqualiner (kimaltava violetti, mustan päällä)

Iho

MUFE HD Foundation #130

Lumene Sun Radiance Skin Tone Perfector #20 Perfect Tan (miksattu meikkivoiteeseen)

Lavera-irtopuuteri

MAC Mineralize-poskipuna sävyssä Pleasantry

Benecos-highlighter

Huulet

Viva La Diva -huulipuna #30 Hard Rock Sweetie

Viva La Diva -huulipuna #32 Back Stage

.

Hotellille päästyä vaivuin tuijottamaan hiuksiani peilistä. Voitte kuvitella aavistuksen säälittävän tilanteen...

Juhlista palaava keski-ikää lähestyvä nainen, "pimpattuna" gaalalookkiin joka on kaukana hänen omasta tyylistään, hiukset jollaisia hän ei koskaan osaisi itse laittaa... Hän näyttää joltain muulta... Hän katsoo peiliin ja haluaisi aina näyttää siltä. Illan juomatarjoilun luoma pörröisen utuinen tila mahdollisesti vielä vahvistaa naisen tunnetta siitä, että hän ei haluaisi luopua hetkestä, mennä nukkumaan, irtautua peilin näkymästä. Nuo hiukset.... Ne pitäisi nyt riisua pois. Nainen kumartuu peiliä kohden kamera kädessään. Hän haluaa vielä ikuistaa toisen versionsa.

Sitten hän irrottaa hiukset pinni kerrallaan ja menee lopulta nukkumaan. Kasa pastellinsävyisiä jouhia tyynyn vieressä.

Seuraavana päivänä hän palauttaa mekon ja on taas oma itsensä.

Sellainen oli tämänkertainen Blog Awards :)