Tunnustan jotain, joka voi viime aikojen kasvissyöntiaallon valossa (joka on pelkästään positiivinen aalto!) vaikuttaa kontroversiaaliselta.
Mä himoitsen välillä liharuokia.
Erityisen outoa tästä tekee se, että en edes tiedä miltä useimmat himoitsemani ruoat maistuvat.
Lopetin lihan syönnin 14-vuotiaana eli yli puoli elämää sitten. En ole syönyt muruakaan lihaa sitten vuoden 1994 (ainakaan tietoisesti, kuka sitä tietää mitä ilkeä ravintolakokki saattaa pahana päivänään annokseen kätkeä).
Ja tiedättekö miksi mä lopetin lihan syömisen? Kyllä mukana oli eettisiäkin syitä, mutta kirkkaasti selkein syy oli se, etten ollut koskaan pitänyt lihasta. Se maistui pahalle, yksinkertaisesti. Käytännössä jopa ällötti. Lihaisat osuudet ruoista jäivät useimmiten lautaselle ja esim. kaverin luona vieraana ollessa pahin painajainen oli tulla kutsutuksi ruokapöytään jossa tarjottiin jotain liharuokaa. Muistan eräänkin kerran kun nolouden puna kasvoilla kätkin kuumeisesti lampaanpaistin paloja sylissäni olevaan serviettiin. En kerta kaikkiaan saanut niitä niellyksi. Kun äiti paistoi kotona keittiössä jauhelihaa, minua etoi niin että en voinut olla samassa huoneessa.
Kasvissyöntitrendejä tulee aina aika ajoin, jolloin uusia tulokkaita hyppää massoittain kyytiin. Yksi tuollainen aalto kulki Suomen yli juuri vuonna 1994, ja tuolloin huuhtouduin itse mukaan. Oli hassu tunne oivaltaa yhtäkkiä että hei, miksi ihmeessä edes yritän syödä lihaa kun – tadaa – voin jättää sen kokonaan pois ruokavaliosta ja lopettaa yrittämästä. Niin yksinkertainen asia eikä 14-vuotias Sanni ollut tullut edes ajatelleeksi tätä mahdollisuutta ennen kuin lihasta luovuttiin kaveripiirissä ”oikealla ja vasemmalla”.
Trendiaaltojen jälkeen osa palaa vanhaan tapaansa syödä, minä en. Olihan minulla ollut muutama hassu lemppari liharuokien joukossa, kuten lihikset (= kunnon kuopiolaiset lihapiirakat), good ol’ makaronilaatikko ja, get this: siskonmakkarakeitto. Jostain käsittämättömästä syystä olin tykännyt tästä lähes kaikkien kauhistusruoasta. Joka tapauksessa, en kesän 1994 jälkeen enää syönyt mitään näistä ruoista. Minusta tuli kala-kasvissyöjä, jota olen vielä tänäkin päivänä.
Pitkällisen detour-alustuksen jälkeen pääsemme kohti jutun varsinaista sydäntä. Minun piti kertoa teille, että himoitsen välillä lihaa. Miten tähän on päästy tilanteesta, jossa jopa äiti-kullan lihapullat etoivat?
En tiedä, mutta jotain tapahtui syksyllä 2003. Jotain muuttui, ja muistan tuon hetken aina. Olin hakemassa hoitolapsiani ahvenanmaalaisesta päiväkodista, ja heillä oli ollut sinä päivänä joku ulkoilmatapahtuma ja makkaranpaistoa tarhan pihalla. Löysin hoitolapseni pihalta natustelemassa grillattua makkaraa. Se hetki – yhtäkkiä minun teki aivan älyttömästi mieli sitä makkaraa. En ole koskaan pitänyt makkarasta, ja yhtäkkiä yhdeksän vuoden kasvissyönnin jälkeen halusin maistaa sitä. Sinapilla ja ketsupilla kuorrutettu rasvainen köriläs näyttäytyi tuona syksyisenä päivänä valtavan puoleensavetävänä, jopa tuoksu nosti veden kielelle. Mitä ihmettä..?
Soijanakit maistuvat mökkigrillattuina
En syönyt makkaraa mieliteosta huolimatta, en silloin enkä vielä tänäkään päivänä. Siis lihamakkaraa. Mutta tuo päivä muutti suhtautumiseni lihan kaltaisiin elintarvikkeisiin ja sen jälkeen aloin syödä myös kasvisproteiinipohjaisia lihankorvikkeita kuten soijapullia, -pihvejä ja -nakkeja.
Aiemmin olin kokenut nämä elintarvikkeet todella vastenmielisinä, niiden makuhan oli tehty muistuttamaan lihaa. Nyt minulla ei yhtäkkiä ollut mitään lihan makua vastaan, ja etenkin pakastealtaan soijapyörykät olivat suurta herkkuani. Tunsin itse asiassa suurtakin ylpeyttä ja voitonriemua kun olin löytänyt puuduttavan yksipuoliseen pastaruokavaliooni jonkun proteiinipitoisen raaka-aineen. Soijapullat + Oolannin aaltoranskanperunat – siinä kilpaileva vaihtoehto spagettia tomaattioliivikastikkeessa –vakkarille.
Quorn-purilaisen pihvi on vielä soijapihviäkin lihaisampi
Fast-forward tähän päivään.
Lihan houkuttavuus on hiljalleen kasvanut vuosi vuodelta. Se ei koettele minua siinä määrin että koskaan olisi käynyt edes pienessä mielessä maistaa lihaa tai luopua lihattomasta ruokavaliosta, mutta ilmiö on mielenkiintoinen ja sitä tulee ihmeteltyä ja mietittyä.
Mistä tämä johtuu? Miksi raaka-aine, josta en koskaan tykännyt ja jota en ylipäänsä ole elämässäni kovin laajakirjoisesti edes syönyt, voi alkaa vetää puoleensa vuosikymmen sen jälkeen kun sen on jättänyt pois? Miten voi tehdä mieli sellaista mitä ei ole koskaan edes maistanut - kuten ilmakuivattua kinkkua?
Liharuokia jotka saavat veden herahtamaan kielelle:
Gourmet-makkarat (eli ei HK:n sininen..)
Laadukkaat hampurilaiset
Miehen paistamat sisäfilepihvit
Ohuet, ilmakuivatut kinkut ja muut laadukkaat leikkeleet
Joskus jopa ribsit ällössä tahmamarinadissa
Mieheni rakastaa hyviä hampurilaisia, eli jotain ihan muuta kuin mitä saa pikaruokaloista. Laadukkaita pihvejä rapeapintaisella artesaanisämpylällä ja mehukkailla itsetehdyillä kastikkeilla. Ei jestas että kuola valuu kun katson kun äijä upottaa hampaansa näihin viettelevästi sulanutta juustoa, marinoitua, pehmeää sipulia (mun heikkous!) ja asiaankuuluvan röyhkeästi valuvaa kastiketta tihkuviin herkkuihin. Tuon täytyy maistua aivan sairaaaaan hyvältä! Itse en ole eläissäni maistanut hyvää (liha)hampurilaista, se kuului lihansyöjäaikoinani eniten inhoamiini liharuokiin. Harvat kokemukseni rajoittuvatkin pikaruokaravintoloihin.
Tavoitteenani on kehittää tai löytää jostain kasvishampurilainen joka vetäisi vertoja sille, miltä kuvittelen lihaisten gourmetburgereiden maistuvan. ;) Ateenan Rosebudissa nautittu kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta valmistettu hampurilaispihvi on toistaiseksi herkullisin kasvispurilaiselämys jonka olen kokenut.
Kuva: Milka Alanen / Nyt.fi
Kämp Burger on Mr. Karkkipäivän mielestä Suomen Paras Hampurilainen. Ja ilmeisesti ihan muutaman muunkin mielestä, Google tiesi kertoa.
.
En halua alkaa syödä lihaa enkä tule sitä tekemään. Minusta kasvissyönti on erittäin hyvä juttu, vaikka en tuomitse lihansyöjiäkään. On kuitenkin selvää, että etenkin punaisen lihan vähentämisestä hyötyvät ihan kaikki; niin ihmiset kuin ympäristökin, eläimistä itsestään puhumattakaan. Tämä kirjoitus ei siis ollut pro-liha. Se vain oli tunnustus jostain, joka vuosi vuodelta häkellyttää minua entistä enemmän.
Miten ihmisessä voi vuosien jälkeen muodostua himo johonkin, joka on ollut lapsuudesta saakka vastenmielistä?
Olisi muuten kiinnostava kuulla muidenkin kasvis- tai kala-kasvissyöjien ajatuksia lihasta. Te jotka olette luopuneet lihasta tilanteessa, jossa olitte aina tykänneet sen mausta, onko teillä edelleen lihamielitekoja vai onko ruokavaliomuutokseen liittynyt esimerkiksi niin voimakas vakaumus että se on muuttanut lihan kokonaisuudessaan vastenmieliseksi ravinnoksi?
Tänään (tiistaina) en pääse blogin pariin ennenkuin illalla, vastailen kommentteihin heti kun ehdin.
Random-postaus.
Minun piti tänään lähteä ystäväni kanssa roadtripille Vaasaan, mutta ystäväni joutui perumaan matkan. Juuri nyt tuntuu siltä, että olisin mieluusti perunut reissun itsekin (vaikka olin niiin odottanut pääseväni vihdoin ekaa kertaa Vaasaan!), sen verran painaa väsy tuolta juhlaviikonlopulta. Ei ihan hirveän montaa tuntia tullut nukuttua matkan aikana.
Tulin eilen myöhään mannerkotiin Ahvenanmaalta ja olen tänään potenut kyvyttömyyttä jaksaa tehdä oikein mitään - muuta kuin levittää kaikki tällä hetkellä testausta odottavat kasvojenhoitotuotteet pöydälle ja tehdä niistä testauslista. :D Just sopivaa aivot narikkaan -hommaa juhlaväsyneelle. ^_^ Samaan syssyyn vielä kuvasinkin mokomat. Tuotteiden kuvaus on muuten välillä älyttömän tylsää hommaa (ja tylsiltä ne kuvat näyttääkin), sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa.
Mr. Karkkipäivä oli jättänyt minulle kotiintulotervehdyksen <3
Iltapäivään mennessä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteäkseni ulos ja tänään starttasi vihdoin meikäläisen ulkojuoksukausi. Myönnettäköön, ettei ne mäet nyt ihan niin kevyesti vielä heilahtaneet kuin viime kuukaudet olisivat antaneet toivoa... Mutta ei puuskutusta ;) ^_^ Ihana oli hölkötellä menemään kimmeltävässä järvimaisemassa.
Kasvotuotteita lajitellessa käsiin osui muutama "nämä joutaa eteenpäin" -tuote, ja ne olisivat tässä nyt teitille tarjolla, jos joku huolii.
Huikatkaa jos joku näistä kiinnostaa, niin arvon putelit kiinnostuneiden kesken. Acorellet laitan samassa paketissa.
Huikkailla voi vaikka viikonlopulle saakka, en ennätä kuitenkaan postittaa näitä ennenkuin ensi viikolla.
Elokuulle saakka olisi nyt testattavaa... Harvemmin testaan näin tiheällä aikataululla koska välillä on oikeasti kiva käyttää niitä vanhoja lempituotteitakin, mutta osa tuotteista (esim. Estelle & Thildin Biodefense) on odottanut vuoroaan jo yli vuoden. Osa näistä on myös sellaisia, joista olette kyselleet jo moneen otteeseen (kuten Mossa ja Mádaran SOS). Saapa nähdä pysynkö aikataulussa :) Mutta totuus on, että jos en tee aikataulua, on hyvin todennäköistä että testaus vain siirtyy ja siirtyy monen sarjan kohdalla.
Ajattelin aloittaa Lorkusta koska en ole koskaan (!!) käyttänyt L'Orealin ihonhoitotuotteita, ja tiedän, että kontrasti luonnonkosmetiikkaan on suuri. Kiinnostavaa kokeilla L'Orealia pitkän kotimaisen (luonnon)kosmetiikkatestijakson jälkeen.
Vielä viimeiset terveiset Madeiralta:
Lauantaina kumpparit tulivat tarpeen muutenkin kuin luolavierailulla, loppupäivästä nimittäin satoi kaatamalla ja näkyvyys jeeppikiertoajelullamme ylös vuorille oli pahimmillaan ehkä metrin tai kaksi...
Madeiran korkeimman kohdan sijaan näimme tien pientareella sateessa töröttäviä lehmiä, jotka näyttivät olevan meitä enemmän ihmeissään siitä mitä turistit tekivät vuorilla sellaisena päivänä, ja koimme sydäntä halvaavia jännitysmomentteja jeeppien kiitäessä välillä turhankin vauhdikkaasti nollanäkyvyydessä kapeilla mutkaisilla teillä. Madeiran tiet valtavine pudotuksineen eivät sovi korkean paikan kammoisille ;)
Sateesta ja vilusta huolimatta tunnelma oli katossa ja nauroimme jeepin takaosassa vilttiemme alla (varmaan väsymyksestäkin) niin, että välillä puheesta ei tullut mitään. Yksi seurueestamme osti lounaspysäkillä auton täyteen cola-mukeissa myytyä olutta ja minäkin totesin, vaikka en normaalisti olutta juo, että tämä on nyt se päivä jolloin teen poikkeuksen. :) Kyllä se kohme siitä kaikkosi ^_^
*
Arvonnassa voittivat:
Sanna mamma (Laveran itseruskettava)
Minna (Acorellen tuotteet)
Sipe (Estelle & Thild -putsari)
Jaana (Mádaran öljy)
Voittajiin on otettu yhteyttä. :)
Eilen illalla oli juhlamatkan main event eli THE juhlat.
Tässä nopea setti fiilis- (ja MEIKKI ;))kuvia illalta. Ajanpuutteen vuoksi en ehdi tekemään kuin tällaisen lyhyen katsauksen, matkan aikana tulleisiin kommentteihin ehdin vastaamaan vasta Suomeen palattuani.
Ja niitä kumppareita muuten tarvitaan tänään ;) Olemme menossa johonkin luolajuttuun, bussi lähtee 5 minuutin kuluttua.
Diana: "Jätä nuo sun hiukset ihan vain noin, rock, en mä noille mitään muuta tekisi kuin laittaisin kiinni".
Diana tupeerasi tupeeraustaidottoman hiukset, ja minä meikkasin meikkaustaidottoman naaman. Vaihdantataloutta :)
Dianan meikki syntyi tällä setillä. NYXin Pore Filler teki taas upeaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.
Valmis juhlalook.
.
Juhlapaikkana oli hotellimme uima-allasalueen ravintola:
Eiliseksi oli luvattu sadetta mutta se loisti koko päivän poissaolollaan eikä ilta olisi voinut olla kauniimpi. :)
Minä ja "mun" perhe <3
Kyllä, ponit oli messissä ja suoriutuivat illasta erinomaisesti. :) Kukaan ei edes tallonut niitä tanssilattialla ^_^
Upea Diana.
Alkupalapöydän antimia.
Jälkiruokaan saakka ei tämä nainen tällä kertaa pärjännyt, juustot jäivät vaille ottajaansa... ^_^ (Syytän kalaherkkuja notkuvaa alkupalapöytää..)
Kiitos Tomas :)
Huhhuh. Enpähän ole ennen ollut mukana tällaisessa viimeiseen saakka yllätyksen säilyttävässä jännitysnäytelmässä.
Vieläkin on ihan epätodellinen olo, tapahtuuko tällaista oikeasti? :D Heräsin aamulla Maarianhaminassa kuvitellen päätyväni Tanskaan, Tallinnaan tai eksoottisimmillaan ehkä Berliiniin, mutta 10 tuntia myöhemmin olinkin tällaisissa maisemissa:
Iiiik!!
Juhlien isännällä ei ollut mitään sitä vastaan että raportoin matkasta blogiin (olin ihan että jos tätä en pääse jakamaan niin varmaan poksahdan..!), joten tässä kertomus torstai-päivästä 5. toukokuuta. Kaikkeen sitä pääsee elämässään mukaan..!
Kokoonnuimme aamulla kello 7 ja pakkauduimme laukkuinemme bussiin.
"Vi samlas klockan 7 och frukost äter vi ombord", oli juhlien isäntä kertonut. Ombord, kaikki meistä olivat tietysti tulkinneet sen laivaksi.
Hämmennys olikin valtava kun bussi kääntyi liikenneympyrässä ihan toiseen suuntaan kuin kohti Eckerön satamaa... Nimittäin...
Lentokentälle. Bussissa kantautui epäuskoisia huudahduksia ja muminaa siitä, että tässä vielä yritetään hämätä, kohta me käännytään takaisin Eckerön tielle. Vaan ei, lentokentällä koko joukko komennettiin ulos bussista ja sitten vain laukut check-iniin.
Mitä ihmettä.....
Vielä check-in-jonossakin moni epäili huijausta, kohta kiitotielle kurvaa bussi ja jatkamme matkaa satamaan.
Mutta alkoi vakavasti näyttää siltä, että lentokoneeseen tässä oltiin menossa.
Olin niin puulla päähän lyöty (enkä suinkaan ainoa) että en edes osannut hermostua lennosta ja tavallisesti minua niin piinaava lentopelko unohtui kokonaan.
Pian Maarianhaminan kentälle laskeutui vuokrattu kone. Vieraat kiljahtelivat epäuskoissaan. "Det här kan bara inte va' sant..."
Totta se oli jo kohta mentiin koneeseen.
Koneen portailla meillä oli virallinen kuvaushetki.
Lahjojen sijaan syntymäpäiväsankari oli toivonut vierailta lahjoituksia LoveNepal-järjestölle joka työskentelee lasten seksiorjuutusta vastaan. Järjestölle lähtevä lahjoitus toi lämpimän tunteen rintaan.
Koneessa odotimme, että kohteemme viimein paljastuu pilotin kuulutuksen muodossa. Vaan ei. Kohde paljastuisi vasta kun laskeudumme. Lentoaika: 5 tuntia 45 minuuttia.
Jouduimme yhä suuremman häkellyksen valtaan. Alkoi olla selvää että olimme menossa vähän kauemmas kuin Tanskaan...
Sitten vain ilmaan..!
Lennon edetessä arvailut kohteesta tiivistyivät. Marokko? Dubai? Kanaria..?
Ei, ei näytä Dubailta ainakaan... Lyhyt kiitotie sai minut viimeistään tajuamaan kohteen. :) Täällä olen ollut aiemminkin.
Madeira!
Kentällä meidät toivotettiin tervetulleeksi synttärijatkoille ja bussi kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Funchaliin. Leuat loksahtelivat jälleen auki kun bussin ovet avautuivat viiden tähden hotellin edessä.
Voiko tämä enää olla todellista... Kävelin hotellin puutarhaan ja sain lasin kuohuvaa käteeni.
Minäkö olin oikeasti nyt madeiralaisessa luksushotellissa...?
Kyllä minä olin. :)
Baltiakin olisi ollut tosi mieluinen kohde, mutta kyllä tämä ylitti kaikki odotukset.
Aurinkokin kurkisti esiin kilistäessämme lasejamme juhlasankarin kunniaksi. :) Mikä fiilis! :)
.
Loppupäivä kului oman vapaan ajan ja juhlaohjelmaan kuuluvan kiertoajelun ja illallisen merkeissä.
...ja osan kohdalla ilta jatkui pitkälle yöhön...
Skål på den saken! :)
Mikä päivä.
...ja tätä jatkuu vielä sunnuntaihin. :)
Ai hitsi että rakastan yllätyksiä. Huomenna pääsen osalliseksi varmaan jännimpään sellaiseen koskaan - en yhtään tiedä missä huomisiltana edes pääni tyynyyn painan. Tukholmassa? Turkissa? Albaniassa?
Tiedän vain että minun on oltava eräässä osoitteessa huomisaamuna kello 7.00, passi mukaan pakattuna.
Kyseessä on ehkä varmasti suurimmat ja jännimmät jatkot joille pääsen koskaan osallistumaan. Bileet järkkää Ahvenanmaan-perheeni isä joka täytti viime vuonna 50. "Faija" ei ehtinyt järjestää kemuja varsinaisena juhlavuonna, ja päätti tänä vuonna panna kasaan synttäreilleen jatkot, eikä mitkään ihan pienimuotoiset sellaiset. Yleensä yllätysjuhlissa yllätyksen kohteena on sankari, mutta nyt pöytä on käännetty ympäri: yllätys odottaa meitä vieraita. Pippalot eivät kestä yksi tai kaksikaan päivää vaan neljä, torstaista sunnuntaihin, ja 55-päinen vierasjoukko viedään juhlimaan salaiseen mysteerikohteeseen.
Meille on kerrottu vain että passi ja matkavakuutus tulee olla mukana. Tämän lisäksi nimettiin muutamia vaatekappaleita mitä tulee pakata. Listalla oli mm. juhlavaatteet kolmeksi illaksi, kumisaappaat, hienommat shortsit (!) ja uikkarit.
Ja minulta on tilattu juhlameikki perheen äidille :)
Katsoin tilaisuuden My Little Pony -kenkieni ulkoiludebyytin arvoiseksi, Parikat on pakattuina ja valmiina bileisiin! :)
Kokoonnumme huomenna kello 7.00 osoitteessa x Ahvenanmaalla josta kuljetus vie meidät laivaan, tämän verran on paljastettu huomisen ohjelmasta. Suuntaamme siis varmasti Ruotsiin, siitä ei ole epäilystä koska Ahvenanmaalta ei lähde tuohon aikaan muualle laivoja. Mutta jatkuuko matka Ruotsista..? Onko passi-määräys vain hämäystä vai suuntaammeko todella jonnekin johon tarvitsee passin..? Pohjoismaissa passia ei käsittääkseni tarvita... Eikä EU:ssa Schengen-alueella.
Olen koko kevään miettinyt pääni puhki mihin saattaisimme olla menossa ja vahvin kandidaatti on Baltia, Tallinnaanhan pitää aina ottaa passi mukaan. Tukholmasta menee laivoja niin Tallinnan kuin Riikaankin. Paitsi että... hmm, ovathan Baltian maatkin Schengen-aluetta..?
Ei tuokaan logiikka siis pätenyt! Seuraava arvaus on Tanska ja passi on ehkä tosiaan vain bluffia, ei me mihinkään kauas varmasti olla menossa, veikkaan bussi- tai laivamatkaa Ruotsista eteenpäin. Lentolippujen kustannus koko porukalle kuulostaa jo vähän epätodelliselta...
Juhlasankari ja hänen vaimonsa ovat onnistuneet pitämään kohteen salaisuutena jopa perheen lapsilta, kukaan muu kuin he kaksi eivät tiedä mihin olemme menossa. Uskomatonta että joku onnistuu pitämään Ahvenanmaan kokoisessa paikassa näin suuren jutun salaisuutena monta kuukautta. Saarella on varmaan käyty aikamoista supinaa sen jälkeen kun kutsut saapuivat tammikuussa.
Jos minusta ei siis kuulu neljään päivään... niin olen jossain kehitysmaassa johon internet ei vielä ole saapunut ^_^ Muussa tapauksessa aion blogata matkalta.
On kyllä niin kutkuttava tunne ettei tosikaan. Mihin me päädytään huomenna? Ja mihin tarvitaan kumppareita..?
The Hangover, Part 4...? (Toivottavasti ei...! ^_^)
Älkää olko huolissanne vaikka otsikon lattea ilmaisu antaa siihen ehkä aiheen. Luvassa ei ole pseudofilosofista pohdiskelua elämässä selviämisestä ja yhteiskunnan pelikentillä kahlailusta.
Ajattelin kirjoittaa havainnosta, jonka olen tehnyt elämääni ja luonteeseeni liittyen.
Tänä aamuna avasin pakastimen palauttaakseni mieleeni, mitä kaikkea olinkaan sinne tunkenut ennen reissuun lähtöä. Minulla on tapana pakastaa kaikki mikä suinkin on mahdollista tilanteissa, joissa ruokaa ei pysty hyödyntämään sen normaalin säilymisajan sisällä. Minun tekee pahaa heittää syömiskelpoista ruokaa roskiin, joten pidemmälle matkalle lähtiessä pyrin pakastamaan kaiken mikä muuten uhkaa jäädä jääkaappiin pahentumaan. Pakastan rahkat, juustot, kermat, soijamaidot, tofut ja tomaattikastikkeen jämät.
Tällä kertaa olin heittänyt pakastimeen kokonaisen kesäkurpitsan ja jopa omenoita. Sellaisenaan.
Pilkkoessani lötköksi sulanutta kesäkurpitsaa, aloin miettiä omaa toimintaani. Miksi minulle on niin tärkeää säästää euron maksanut vihannes ja vielä syödä se vaikka pakkasen pilaama rakenne on kaikkea muuta kuin freesi? Eihän kesäkurpitsa teknisesti ottaen ollut pilaantunut, mutta harva muu ehkä olisi enää halunnut lautaselleen tuota vettyneeksi pehmennyttä, surkean näköistä pötkylää. Roskiin vain, eipä tuossa nyt suurta taloudellista vahinkoa tapahdu.
Mutta minä koin jonkinlaista nyrjähtänyttä iloa ja tyydytystä pystyessäni välttämään kesäkurpitsan roskiin heittämisen. Hitaasti kuiviksi paistettuina kurpat vieläpä maistuivat ihan samalle kuin tuoreena. Mielessäni ikäänkuin voitin. Jonkun näkymättömän, abstraktin haasteen jonka olen itselleni asettanut.
Itse asiassa, kesäkurpitsa edustaa peliä. Tämä on se oivallus, jonka olen tehnyt.
On monia muitakin hassuja ja monien mielestä täysin turhia juttuja joita tykkään tehdä ja suorittaa, juttuja jotka tuovat samanlaista mielihyvän, ilon ja "voiton" tunnetta kuin tuon kesäkurpitsan hyödyntäminen. Kulutettujen shampoomillilitrojen tilastointi, elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuden vertailu, halvimman vaihtoehdon hakeminen silloinkin kun olisi varaa kalliimpaan... Kahvin keittäminen tarkalleen samalla kaavalla kahvijauhon grammat tarkasti mitaten.
Vaikka nämä toiminnot ovat harmittomia ja itselleni pelkästään hauskoja, tajuan, että ne voivat näyttäytyä ulkopuolisille sangen omituisina ja jopa neuroottisina. Tämä on kova sana: kontrollifriikkeytenä.
Nojoo, olenhan minä tietyllä tapaa ihan ehta kontrollifriikki; järjestys tasapainottaa vilkasta ja välillä kaoottistakin mieltäni ja järjestyksen kaipuu voi ilmetä vaikka niinä loputtomina listoina ja tilastoimisena ja tiettyjen ravitsemuksellisten kehysten tarkkana seuraamisena. Listat ja "säännöt" luovat pysyvyyttä ja ankkuroivat, omalla tavallaan rauhoittavat luodessaan tuttuna toistuvan kuvion.
Ehkä joku saa kiinni mitä tällä tarkoitan..?
Muinaisia listoja kosmetiikkahankinnoista ja luomivärien kulutuksesta (!!)
Kuitenkin, ylivilkkauden ja temperamentikkuuden lisäksi minulla on myös toinen hallitseva luonteenpiirre: lapsellisuus. Ja minun mielestäni lapsellisuus ihan hyvällä tavalla.
Sopiva lapsenmielisyys on spontaaniutta, kykyä ilostua ja innostua helposti ja ihmetellä asioita, niinkuin lapset tekevät. Minusta moni asia maailmassa on todella ihmeellistä, ja jään välillä miettimään ja kummastelemaan (tai ihailemaan) niitä pitkäksikin aikaan. Joskus kirjoitan niistä blogiinkin.
Vakavalla luonteella varustetut eivät usein ihmettele, tai eivät ainakaan tee sitä ääneen. Se on sopimatonta. Se on kai sitä tietynlaista aikuisuutta... Joidenkin ihmisten käytöstä ja koko olemusta ohjaa ajatus siitä, että enhän vain tee mitään tai näytä sellaiselta mikä on oman kulttuurini yleisten mittapuiden mukaan sopimatonta. Saako 60-vuotias purskahtaa raikuvaan nauruun keskellä tavarataloa ja kiljua riemusta? Useimmista se olisi kenties kiusallista käytöstä. Minusta tuntuu, että saattaisin olla sellainen 60-vuotias. :)
Mjaa, taas ajauduin muihin rönsyihin kun piti kertoa lapsellisuuden kautta siitä pelistä.
Olenhan minä välillä miettinyt, mistä nämä kaikki listamaniat, kahvinmittausrutiinit sun muut näennäiset pakkotoiminnot kertovat, ja olisivatko ne oikeasti oireita jostain syvemmästä psyyken konfliktista (whoa miten pompööseja sanoja, jätetään tuollaiset :D).
Mutta en mä usko että kyse on mistään neurooseista. Olen lapsellinen tyyppi, ilostun lapsellisista jutuista. Olen oivaltanut, että kaikki nuo suorittamani jutut ovat kuin peli, leikki jonka "sääntöjä" seuraamalla koen voiton ja ilon tunteita. Vähän niinkuin lapsi.
"Löydä kaikkein vähähiilihydraattisimmat maitorahkat ja raejuustot" - yksi peli. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta kun löytää sen alhaisimman hh-grammapitoisuuden niin joku kumma tyydytyksen tunne siitä tulee. Voi mielessään laittaa raksin ruutuun: "Onnistuin". :)
"Listaa kaikki violetit luomivärisi" - toinen peli. Vielä vähemmän järkeä, mutta onko hiekkakakun rakentamisessakaan järkeä? :) Ei kaikessa kuulukaan olla valtavaa, perusteltua hyöty/kehitysnäkökulmaa, ihan tyhjänpäiväisiä juttujakin voi tehdä vain siksi kun ne ovat hauskoja. Eiks niin? :)
Kirjoitinko mä tän kaiken vain saadakseni hyväksynnän mun friikkailuilleni..? :D
Viimeksi Prahassa havahduin siihen, että noudatin jälleen "pyri selviämään niin halvalla kuin mahdollista" -peliä. Edullisten vaihtoehtojen hakeminen on minusta niin hauskaa ja tyydyttävää, että harrastan sitä silloinkin, kun budjetti antaisi mahdollisuuden muuhunkin. Kun selviän halvalla, voitan. Kävimme tästä taas eloisaa keskustelua miehen kanssa, hänen filosofiansa näissä asioissa ei voisi olla kauempana omastani. Mutta konfliktitilanteilta vältyttiin, toisin kuin silloin Ranskassa... ;)
Tällaisia ajatuksia tänään. Vaikka olin suunnitellut kirjoittavani meikkipostauksen. :)
Onko muilla omia outoja tai ainakin muiden silmissä erikoisia tai neuroottisia tapoja ja periaatteita joiden noudattaminen tuottaa selittämätöntä iloa ja hyvää mieltä? Onko teidän elämässänne "pelejä"? :)
.
Aiheeseen liittyen:
Aina yhtä ihana Praha.
Olen vieraillut kaupungissa kymmenisen kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tuolloin kohtaamani Praha oli vielä hyvinkin "neuvostoliittolainen" ja länsimainen elämäntyyli loisti poissaolollaan. Keskustassa oli vain muutamia ankeita, niukan valikoiman kauppoja joissa myytiin paikallisia tuotteita tiskin takaa niinkuin kommunistisissa maissa oli tapana. Ruokatarjonta oli yhtä kuin perinteiset tshekkiläiset oluttuvat rasvaisine makkaroineen ja pihveineen. Muistan kuinka mielettömän vaikeaa oli tuolloin löytää kaupungista kasvisruokaa.
Kun seuraavan kerran saavuin Prahaan neljä vuotta myöhemmin, oli kaikki muuttunut. Venceslauksen aukio oli kuin toisesta maasta kauppoineen ja tavarataloineen. Oli tapahtunut länsimaistuminen. Muistan kuinka kurkistin uteliaana sisään Yves Rocherin liikkeeseen, se oli ensimmäisiä Tshekkiin saapuneita länsimaisia ketjuja. Myymälän edustalla seisoi aseistettu vartija (!) joka tuijotti sisääntulijoita kulmat kurtussa.
Vuosien varrella Praha on muuttunut vuosi vuodelta ja tänä päivänä kaupungin kattaus ostostennälkäisille tai kulinarististen elämysten etsijöille ylittää jo melkein kulttuuritarjonnankin, josta kaupunki tietysti aina on ollut erityisen tunnettu. Kasvisruokaakin täältä löytää nykyään jopa enemmän kuin Helsingistä, uskaltaisin väittää!
Tänään siis vähän Prahan tunnelmia.
Mutta teille kosmetiikkalukijoille, joita matkajutut eivät niin kiinnosta, ladataan ensin pieni kosmetiikka-annos niin voitte sitten skipata loppujutun ^_^ Ruoasta kiinnostuneille teen myöhemmin kokonaan erillisen postauksen.
Edellisen vierailuni jälkeen, joka oli 2011, on myös Sephora viimein saapunut kaupunkiin. Liikkeitä on keskustassa useitakin.
Valitettavasti hinnat ovat samaa tasoa kuin Ranskassa :( Toivoin niin löytäväni edullisempaa Urban Decayta, Benefitiä ja Make Up For Everiä mutta hinnat ovat samat kuin kalliimmissa naapurimaissa. Paikallisten silmissä Sephoran täytyy olla todellinen luksusmyymälä, niin kalliita tuotteet ovat tshekkiläiseen hintatasoon verrattuna.
Venceslauksen aukion Debenhams-tavaratalon sisällä olevasta Douglas-myymälästä bongasin Inglotin, muissa Douglaseissa (joita Prahassa on runsaasti) en Inglotia ole toistaiseksi nähnyt.
Inglot on Prahassa yhtä edullinen kuin muuallakin: paletteihin kerättävät irtonapit maksavat 100 korunaa eli alle 4 euroa. Vähän tässä harkitsen pitäisikö suorittaa hankintoja... ;D Sephoran jätän suosiolla väliin koska tein jo Pariisin Sephorassa ne hankinnat joita sieltä halusin.
Yves Rocherin alkuperäinen Prahan liike Venceslauksen aukion reunassa on edelleen paikallaan, mutta ilman vartijoita :)
Ihastelin Rocherin suihkugeeli - & vartaloemulsiolinjan uudistusta, kerrassaan herkullisia uutuustuoksuja ja onnistunut, kaunis pakkauspäivitys. Ennen Les Plaisirs Nature -nimellä kulkenut sarja on pudottanut LPN-nimensä ja samalla pakkausten ulkonäköä on päivitetty uudella muotoilulla ja käytännöllisemmällä klikkikorkilla (vanhoissahan oli kierrekorkki). Myös koostumus on muokattu luonnollisemmaksi: nyt suihkugeelit ovat 97-prosenttisesti luonnollisista ainesosista. Uutuustuoksuihin kuuluvat mm. Vadelma-Piparminttu, Sitruuna-Basilika ja Mango-Korianteri. Nam!
Kyllä suretti kun ajattelin, että Suomessa en enää voi mennä liikkeeseen hypistelemään ja tuoksuttelemaan näitä :(
Matkamuistomyymälöistäkin voi bongata kosmetiikkaa; miten olisi Myyrä-shampoo tai hoitoaine? :)
Tshekkiläisiä kosmetiikkamerkkejä ei ole osunut silmiin paljonkaan, oikeastaan vain yksi: Manufaktura. Tyylikkään näköisiä purnukoita mutta ei toisaalta mitään niin houkuttavaa että ihan lähtisin kotiin kantamaan. Tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa mutta ainakin merkillä näyttäisi olevan Leaping Bunny -logo.
Miesten tuotelinja on aika hauskan näköinen, voi olla että ostan miehelle jonkun setin kuitenkin. :)
Kosmelukijat: teidän osuus päättyy tähän :)
*
Tshekki ei ole tunnettu juustoistaan, mutta juustoliikkeitä täältä toki löytyy - ja ahhhh miten edullisia hintoja..! Olen edelleen pitäytynyt yllättävän uskollisesti ruokavaliokokeiluni kehyksissä ja syönyt juustoa hyvin vaatimattomasti. Vähänhän se harmittaa mutta tällä mennään nyt.
Pakallista raejuustoa olen kyllä testaillut ja se on oikein hyvää, kermaisempaa kuin meillä myytävä.
Sitten muutama sana uudesta "kamerastani" eli iPhone 6S:sta. Teissä olikin kiinnostuneita kuulemaan mitä mieltä olen ollut kamerasta, kun sen ominaisuuden vuoksi koko pelin käytännössä hankin.
Tiivistettynä:
1 Kamera on sen verran hyvä että en ole tällä matkalla juuri Olympusta käyttänytkään (E-PL 5 on normaalisti ollut mun matkakamera).
2 Kamera on hyvä ennen kaikkea automaattisen HDR-ominaisuuden vuoksi. Ihmettelin pitkään miten miehen puhelimellaan ottamat kuvat haastavissa valaistusolosuhteissa (kuten paikoissa joissa on paljon sekä kirkasta valoa että tummaa varjoa) olivat huomattavan paljon parempia kuin minun Canon 6D:llä ottamani (ja se on sentään ammattilaistason järkkäri), ja syyhän olikin lopulta niin simppeli kuin tuo HDR-toiminto.
(Useimmat teistä varmasti tietävät mitä HDR tarkoittaa mutta jos termi on jollekin vieras, niin kirjaimet ovat lyhenne sanoista 'High Dynamic Range'. HDR-kuvauksella tuotetaan useamman peräkkäisen valotuksen kautta kuvia, joiden sävyalue on laajempi kuin mitä yhdellä valotuksella saadaan aikaan. Kamera ottaa peräjälkeen monta kuvaa jotka se sitten yhdistää yhdeksi kuvaksi.)
3 Zoomatessa kuvien laatu kuitenkin heikkenee välittömästi ja niistä tulee muruista pikselimössöä.
Summa summarum: täydellä laajakulmalla otetut kuvat ovat useimmiten erittäin hyviä ja fantastisesti valottuneita kiitos HDR:n, kun taas lähikuvat tai zoom-kuvat ovat laadultaan heikkoja. Kamera siis sopii parhaiten yleiseen maisema- ja tilannekuvaukseen.
Voin sanoa olevani hankintaan tyytyväinen :) Nyt en missaa mitään tilaisuutta minkä haluan ikuistaa.
Esimerkki zoom-kuvasta: kuva on pehmeän mössöinen ja rakeinen.
Tässä toinen. HDR-valotuksen kautta sekä valossa että varjossa erottuu yksityiskohtia, mutta kuva on auttamattoman puuroinen.
Tässä taas esimerkki loistavasti onnistuneesta, ei-zoomatusta kuvasta päiväsaikaan. Jos olisin ottanut tämän kuvan Canonilla tai Olympuksella, katu olisi ollut käytännössä musta vailla kiveyksen yksityiskohtia tai auringon valaisemat rakennuksen osat olisivat olleet valkoisiksi ylivalottuneita.
Tässä toinen mielestäni hienosti valottunut esimerkki. Mustassa autossakin on erotettavissa kaikki yksityiskohdat, samoin kuin hyvin tummassa katukiveyksessä ja tolpissa, samalla kun erittäin vaaleat talojen seinät ovat myös säilyttäneet detaljinsa.
Tässä yksi Prahan lukuisista kasvisravintoloista, Malá Stranan Nerudova -kadun Vegan's.
Ja vielä yksi valotusdemo: vasemmalla ei-HDR-kuva, oikealla HDR. Kummatkin ovat ylivalottuneita oikeasta reunastaan mutta HDR-kuvassa taivaan sini ja pilvet ovat säilyneet.
Jos ette meinaa saada oikeanpuoleisen näköisiä kuvia aikaiseksi kameroillanne (joissa ei ole sisäänrakennettua HDR-toimintoa), on syynä se että yhdellä valotuksella ei ole mahdollista valottaa oikein sekä kovin tummia varjoalueita että hyvin vaaleita valoalueita. Tämä on tietysti paljon kuvaaville itsestäänselvää peruskauraa, ei ole tarkoitus loukata kenenkään älyä :D Mutta kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi kameran valotuksen haasteita, kun ihmissilmä kuitenkin näkee maisemat aina täydellisesti ja tasapainoisesti valottuneina, kiitos aivojemme oman "HDR-toiminnon". :)
En muuten tiennyt että piparkakut ovat Tshekissä yleinen ja perinteinen leivonnainen, ei pelkästään joulun aikaan kuuluva herkku :) Tämä söpö piparkakkuliike on Nerudova-kadulla.
Ylempänä kuvaamani Vegan's -ravintolalla on ehkä maailman söpöin kahden hengen kattoterassi ^_^ Tuonne mä niin haluaisin syömään!
...harmillisesti Mr. Karkkipäivää on aivan turha maanitella vegeravintolaan, sitä päivää ei ilmeisesti tulla näkemään että misteri ottaisi lihan tai kalan sijaan vapaaehtoisesti pelkkiin kasviksiin rakentuvan annoksen.
Prahan linnakukkula ja sen alla levittäytyvä Malá Strana kuuluvat lempikaupunginosiini.
Tämä alue on vanhankaupungin (Staré Mesto) jälkeen Prahan turistillisin, mutta ei ihan yhtä paha kuin Staré Mesto. Ryysis ei korkeuserojenkaan vuoksi ole ihan niin valtava, kaikki eivät jaksa kävellä Malá Stranan mäkisiä katuja ja tyytyvät ihailemaan linnaa Kaarlensillalta käsin. :)
Triviaa: Starbucksin isoin latte maksaa 98 korunaa eli noin 3,60€. Costa-ketjun vastaava maksaa 94 korunaa :) Paikallisittain erittäin kalliita. Kummastakin saa laten myös soijamaidolla ilman extrakulua :)
Iso soijalatte on minulle arjen luksusta parhaimmillaan... Referenssiksi: samaan hintaan voi myös syödä kokonaisen aterian, kun vain löytää oikean paikan. Turistillisissa ravintoloissa 100 korunalla saa yleensä vain jonkun alkuruoan kuten keiton, tosin nekin ovat paljon suurempia kuin Suomessa.
Malá Stranan Mostecká-katu.
Kampan saari, Prahan mini-Venetsia.
Olen ehtinyt treffaamaan Prahassa paikallista ystävääni Radkaakin.
Radkalta sain mm. kuulla faktaa hintatasosta. Suomalaiselle kun esimerkiksi turistipaikkojenkin hinnat tuntuvat suhteellisen edullisilta (esimerkiksi kalaruoka 300-500 korunaa = 11 - 18 euroa), mutta täkäläisille ne ovat luksustasoa ja moisia summia maksetaan vain jos ollaan menossa syömään juhlavasti johonkin hienompaan ravintolaan. Radkan mukaan 150 korunaa on aika normihinta pääruoasta, 200 vielä ok mutta 300 jo kallis.
Kun kerroin suunnitelmastamme mennä tiistaina syömään yhteen Prahan Michelin-tähden ravintoloista Radka melkein haukkoi henkeään illallisen hinnan kuullessaan. Kieltämättä Michelin-tason ravintoloiden hinnat täällä vaikuttavat sellaisilta, ettei niitä ole mitoitettu ihan perustshekkiläisen palkoille. Ehkä niissä käyvät syömässä vain paremmin toimeen tulevat...? No, mielenkiinnolla odotan millaista porukkaa huomisessa ravintolassa aterioi, vai onko siellä pelkästään turisteja :)
Säät eivät oikein ole suosineet tällä matkalla. Vain yhtenä päivänä on ollut lämmintä ja aurinkoista, muuten on saanut vetää kaikki neuleet ja takin päälleen ja varautua sateenvarjolla.
Kuvia Malá Stranasta:
Lisätään tänne vielä kamerahuomio selfien näkökulmasta: en tajua miten jengi saa otettua niitä upeannäköisiä selfieitä mitä somessa näkee :D Minkä filtterin läpi ne niitä kuvia vetää? ^_^ Eihän kännykkäkameran laajakulmalla voi saada imartelevia kuvia kun kulma tuo auttamattomasti horseface-efektin. :)
Jos siis jostain saa "undo horseface effect" tai "undo root growth" -filtterin niin vinkkejä tänne päin :D
Loppuun pari kuriositeettia:
Praha on toistaiseksi ainoa paikka maailmassa jossa olen törmännyt siihen, että matkalaukulle täytyy ostaa julkisessa liikenteessä oma lippu.
Täällä on aivan häkellyttävän siistit vessat kaikkialla. Kuppaisimmissakin pubeissa. Kuvan WC on kuvattu Raatihuoneen aukion irkkupubissa, jonka muu decor ei todellakaan antaisi odottaa näin puhdasta, juuri pestyn näköistä vessaa.
Tämä vessa on puolestaan ikuistettu eilen paikallisjunassa. Jos ikivanhan, ränsistyneen R-junan vessakin näyttää tältä, niin ei voi kuin antaa ison käden maan vessahuollolle :D
Kaduillakaan ei muuten näy roskia ollenkaan.
Siisti maa. Ja kiva sellainen :) Tule sinäkin Prahaan jos et ole vielä käynyt ^_^
Olen viettänyt runsaan kuukauden älypuhelinelämää.
Ja tiedättekö mitä, huoleni vaikuttavat ainakin toistaiseksi olleen täysin turhia. :) Minusta ei ole tullut puhelinnäprääjää. Itse asiassa: olen käyttänyt iphonea kameraa lukuunottamatta suunnilleen ihan samalla tavalla kuin antiikkisia, älyvapaita puhelimianikin. Soitan ja lähetän viestejä.
("Mitäh, ai sä laitat vielä tekstiviestejä, mä en edes muista milloin olisin laittanut tekstaria kun käytän vain Whatsappia", oli yksi matkaseuralaisen kommentti tähän :))
Statistiikka kuukaudelta:
Otettuja valokuvia: 450 + (joista selfieitä 17 :))
Kuvattuja videoita: 6 (Chris Cornellin keikalla <3)
Ladattuja sovelluksia: kaksi. Airbnb ja Whatsapp, mutta kumpaakaan en ole vielä käyttänyt paitsi pari testiviestiä Whatsappilla miehen kanssa :)
Eniten käytetyt sovellukset: ajastin ja kalenteri.
Tsekattu blogikommentteja puhelimen selaimella: ehkä kymmenisen kertaa.
Vastattu blogikommentteihin puhelimella: yksi tai kaksi kertaa.
Kirjoitusvirheiden määrä viestejä kirjoittaessa: loputon.
Soittoääni: se mikä puhelimessa oli valmiina, en ole muita edes kuunnellut.
Olen ollut puhelimeen tosi tyytyväinen kiitos juuri niiden ominaisuuksien miksi sen ensisijaisesti hankinkin: kameran ja kartta-avun. Kameraa tulee käytettyä kaiken aikaa ja Helsingissä olen jo kerran onnistunut eksymään ja paikantamaan sitten itseni karttasovelluksen avulla :)
Mutta emmää tällä mitään nettijuttuja jaksa säätää... ^_^ Siihen puhelin on ihan liian pieni, ei vain jaksa pitkään lukea saati kirjoittaa mitään noin pienellä ruudulla. Jes! :) Nettiselain jäänee juuri siihen käyttöön mitä toivoinkin: ns. hätä-backupiksi kun en ole koneella ja joku asia pitää selvittää / varata matkalippu / löytää osoite jne.
Louvren kävijän pakollinen? Mona Lisa -selfie.
Muiden palatessa Suomeen (ja Virven Ruotsiin) minä jäin vielä Pariisiin. Tänään illalla hyppään junaan ja herään huomenna Prahassa :)
Kaikki meistä eivät kuitenkaan ilmeisesti ole viherpeukaloita, tuli taas selvitettyä :D
Sain salaatintuunaus-postauksen yhteydessä moneltakin teistä vinkin kylvää itse ituja ja herneenversoja. Edullista, vaivatonta ja "pitäisi onnistua kaikilta".
Tältä näyttää mun komeat versoviljelmät kahden viikon jälkeen :D Saiskohan näistä nyt yhteen salaattiin vähän lisuketta...? XD
Vaiva/hyöty-suhde ei ole kovin kummoinen: herneistä alle neljännes on itänyt.
...ja yksi viljelmistä näyttää tältä :D
Idätin herneet ensin pimeässä ja huolehdin päivittäisestä kastelusta. Siirsin valoon kun vartta alkoi näkyi. Tein kaiken ohjeiden mukaan. Menestys jäi heikoksi.
Mutta kivaa oli kokeilla :) Pienikin lisävihreys kämpässä buustaa sitä paitsi aina kodikkuutta, me thinks! ^_^
Anopin pääsiäisohra näyttää voivan vähän paremmin kuin mun versot :)
Pääsiäisarvonnassa Carmex-huulirasvan ja arskalasit voittivat:
pööpö, Iita, mja, Jonnaajon, susu, Katinka, Marika, Kaisla, Niina ja Veera. Onnea! :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Meitsin pääsiäinen on kulunut superrennoissa merkeissä mökillä lueskellessa ja saunoessa (ja avannossakin tuli toki käytyä), ja nyt nautin anoppilan leppoisasta maalaistunnelmasta peltomaisemineen. Kohta voisi lähteä ulkoiluttamaan kumppareitaan mämmimäiseen maastoon.
Pääsiäinen huipentuu illan Chris Cornellin keikkaan - Cornell akustisena: tätä on odotettu..!! <3 Se olkoon mun pääsiäismuna! ^_^
