Hoitolamerkki Guinotin testailut jatkuvat neljän pienen erikoistuotteen merkeissä. Minulle tarjottiin ensin luomivärejä ja muuta värikosmetiikkaa, mutta halusin mieluummin kokeilla jotain "tavallisesta poikkeavaa". (Tähän saattoi myös vaikuttaa laatikollinen vuoden aikana kertyneitä testiluomivärejä, puutereita, huulipunia sun muita meikkituotteita joita en ole vieläkään ehtinyt esittelemään..... :/)
Testisatsiin kuului meikinkorjaus"kynä", duotuote kulmakarvojen muotoiluun, huulten kuorinta ja "lip plumper" (onko tälle edelleenkään mitään näppärää suomenkielistä ilmaisua - huulten pullistaja kuulostaa vähän kömpelöltä..?).
Suosikikseni muodostui ehdottomasti Make-Up Corrector! (Kuvan ylempi applikaattori, suositushinta 25,70€.) Tämä silikoniin pohjautuva ohut geeli annostellaan kiertämällä kynän pohjaa jolloin geeliä vapautuu pehmeän nukkamaiseen applikaattoriin, ja sitten vain pyyhkäistään pois sotkeutuneet maskarat ja eyelinerit tai siistitään huulipunan rajat.
Olin aluksi vähän skeptinen että näinköhän tuote todella poistaa meikkisotkut jättämättä niitä pyörimään iholle, mutta kyllä vain, geeli + nukka-applikaattori toimivat kuin pyyhekumi ja levinnyt maskara katoaa muutamalla pyyhkäisyllä. Tämä on siis kuin high-tech -versio normaalisti käyttämästäni Aqualan L + topsipuikko -metodista, sillä erotuksella että iho ei oikeastaan jää lainkaan rasvaiseksi puhdistetulta kohdalta.
Tietysti nukkapäähän tulee ajan myötä kertymään poispyyhittyjä meikinjäämiä, mutta toistaiseksi olen saanut applikaattorin pysymään puhtaana pyyhkäisemällä sitä kasvopaperiin käytön jälkeen.
Seuraavaksi kiinnostavin tuote oli Eyebrow Sculpting Duo -kulmaväri/geeli (alempi applikaattori tuolla aiemmassa kuvassa, suositushinta 24€). Tuotteessa on kaksi päätä, toisessa päässä vaahtomuovipäällä annosteltava geelimäinen sävy ja toisessa päässä maskaraharja-applikaattorilla levitettävä kiinnittävä geeli.
Sävy on läpikuultava neutraali harmaanruskea. En ole ennen törmännyt vaahtomuoviapplikaattorilla levitettävään kulmaväriin, ja täytyy todeta että omissa, erittäin ohuissa ja harvaan kasvavissa kulmakarvoissani tällainen levityspää ei oikein toimi. Vaahtomuovi ei onnistu levittämään sävyä hentoon karvastoon tasaisesti, ja jälki on helposti maalatun näköinen.
Kaltaiseni harvat kulmakarvat vaativat tuotteen, jolla pystyy värittämään kulmiin tasaisemman, tarkemman ja "täyteläisemmän" muodon. Kuten kynä tai napakalla siveltimellä laitettu puuterimainen kulmaväri. Guinotin kaltainen vaahtomuovisysteemi sopinee paremmin kulmakarvoille, jotka ovat jo luonnostaan tuuheat ja kaipaavat vain vähän sävyä.
En tiedä näkyykö näissä kuvissa niin hyvin se, mitä ajoin takaa. Etenkin kulmakarvojen alkupää jäi Guinotilla meikatessa hyvin "epämääräisen" näköiseksi.
Mutta ei siis mikään huono tuote. Ei vain sovi minulle.
Tällä kaksikolla hemmotellaan sitten huulia; Lip Peel ja Lip Liss.
En tiedä muista maista tai kulttuureista, mutta Suomessa huulien kuorinta ei tunnu kuuluvan yleisiin kauneusrutiineihin. Voidaan kysyä, onko se oikeasti edes mitenkään tarpeellista. (Huulten kuorinta kuulostaa helposti sellaiselta tuotteelta ja tarpeelta, joka on vain keksitty lisämyyntiä ajatellen...)
No, kyllä huulia mielestäni kuitenkin voi ja kannattaa silloin tällöin kuoria. Ainakin jos ne ovat taipuvaiset kuivumaan ja rohtumaan helposti, ja henkilö käyttää säännöllisesti huulimeikkiä. Kuorinnalla saa huulten pinnasta tehokkaasti poistettua kuivat röpelöt ja huulipuna levittyy ja pysyy huomattavasti paremmin.
Eri asia on sitten se, tarvitseeko huulten kuorintaan ihan kaupasta erikseen ostetun tuotteen... ^_^ Monet tuntevatkin helpoimman kotikeittiössä valmistetun kuorinnan: sekoitetaan sokeria, tilkka oliiviöljyä ja halutessaan vähän juoksevaa hunajaa ja voilá, sinulla on syötävän hyvä ja erittäin tehokas huultenkuorintamössö. :)
Niille, jotka eivät jaksa tai halua alkaa keittiökosmetiikan kanssa puuhastelemaan, on sitten tarjolla Guinotin Lip Peelin kaltaisia ylellisyystuotteita. Ja aivan ihanaltahan tämä kuorinta tuntuu - ja tuoksuu. Suositushinta on 14,35€/kpl. Lip Peel annostellaan Make-Up Correcorin tyyliin nukka-applikaattoriin, ja hierotaan siitä sitten huulille ja huultenympärysiholle. Minulla ei ole tuotteen inciä (minulle lähetettiin testeri), joten en tiedä mitä aineita tässä on tarkalleen käytetty. Mutta se tuoksuu herkullisen makealta ja hoitaa hommansa, eli huulet jäävät käsittelyn jälkeen sileiksi ja tasaisiksi.
Lip Liss -voiteeseen minulla ei myöskään ole inciä, eli en osaa sanoa mitä turvottavaa ainesosaa tässä on käytetty. Mutta tuote tuntuu hyvin miellyttävältä, ja varmasti tulee käytettyä loppuun. Lip Liss on huulirasvamaisen ja kosteuttavan tuntuinen, mutta ei yhtä kiiltävä ja tahmea kuin suursuosikkini Dermaglow'n Instant Lip Plumper.
* * *
Loppuun vielä bonusarvonta! Tämä hajamieli unohti viime kuun mousseputsariesittelyssä kokonaan, että Guinotiltahan lähetettiin yksi ylimääräinen BiOxygene-putsari blogiin arvottavaksi. Arvotaanpas se nyt sitten pois! :)
Osallistut arvontaan kertomalla, mikä yllä esitellyistä tuotteista vaikutti kiinnostavimmalta. Osallistumisaikaa on huomisiltaan (8.8.2012) kello 21.00 saakka. Laitathan s-postiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Tutorial perjantaina postaamaani arabialaistyyliseen smokey-meikkiin, olkaa hyvä. :)
.
Aloitetaan pienellä katsauksella mallimme silmiin. Erilaiset silmänmuodot ovat aina meikkauksessa oma haasteensa ja toisaalta myös kiinnostava mahdollisuus kehittyä meikkityössä. En ole ennen meikannut Tanjan mallisia silmiä.
Tanjan silmät ovat "pinnassa", eli hänellä ei ole syvää luomikuoppaa joka asettaa rajoitteensa varjostusten tekemiseen. Sen sijaan Tanjalla on yläluomilla ja silmän sisänurkissa kyynelkanavan vieressä voimakkaat "poimut" jotka luovat haasteita meikin rakennukseen. Lisäksi yläluomet ovat raskaahkot, ja muoto laskeva.
Poimut.
Kun lähdin tekemään Tanjan meikkiä, aloitin rajauksesta. Rajausta piirtäessä tulee usein automaattisesti seurattua luomen omaa, luonnollista muotoa, ja näin neuvotaankin monissa perusmeikkiohjeissa. Tanjan mallisissa silmissä rajaus kuitenkin tekee silmistä entistä alaviistommat ja alakuloisemmat, jos rajauksen antaa seurata luomen omaa muotoa (vasen kuva). Kissamaista rajausta tehtäessä viiva kannattaa nostaa yläviistoon jo hyvissä ajoin ennen silmän ulkonurkkaa (oikea kuva), jopa liioitellun jyrkästi. Näin silmän muoto saadaan nostettua ja katse "avattua".
.
Perinteisesti rajaus tehdään silmämeikissä viimeisenä, mutta tässä meikissä voimakas ja liioitellun pitkäksi vedetty siipirajaus toimi koko meikin pohjana ja muodon luojana. Aloitin piirtämällä Tanjan luomille mustat rajaukset geelieyelinerilla.
Seuraavaksi varjostin luomen ulkonurkat mustalla mattasävyllä rajauksen muotoa seuraten.
Sitten varjostin luomen keskiosan tummansinisellä, kevyesti hohtavalla satiinisävyllä vetäen sen osittain mustan päälle.
Seuraavaksi levitin luomen sisänurkkaan ja osittain tummansinisen päälle vaaleaa harmaanviolettia, kuultavaa sävyä. Tässä vaiheessa levitin myös kulmaluulle semimattaisen valkoisen perussävyn.
Viimeistelin yläluomen tuomalla meikkiin hohtoa vaaleilla hopean ja platinan sävyillä. Levitin hopeanvaaleaa kulmaluulle ja silmäluomen sisäkaareen kyynelkanavaan saakka, ja platinanvaaleaa liikkuvan luomen sisänurkkaan. Hohto toi eloisuutta luomen mattaisempiin, tummempiin sävyihin.
Detail.
Sitten siirryin alaluomeen. Tein sisänurkasta pitkäksi vedetyn rajauksen mustalla luomivärillä. Inspiraatiomeikissä (kuva perjantain postauksessa) myös yläluomen rajaus oli vedetty pitkäksi kyynelkanavan ohi, mutta Tanjan poimu esti vastaavanlaisen tyylin tässä meikissä.
Lisäsin mustan sävyn alle tummansinistä ja harmaanviolettia, ja vedin sävyt ulkonurkassa yhteen varjostuksen & siipirajauksen kanssa.
Maskaran Tanja laittoi itse. :) Ihan viimeisenä lisäsin mustan sisärajauksen kajalilla ja meikkasin Tanjan kulmat.
Valmista.
Siitä sitten kokeilemaan sunnuntain ratoksi, eikös vaan? ^_^
Meikattavana suloinen Tanja!
Tanja ennen ja jälkeen. Voi klikata isommaksi. (Ilokseni Indiedaysin it-wizard on tehnyt joitain muutoksia joiden seurauksena kuvien resoluutio thumbnail-kokoisina ei ole enää niin huono että ne tarvitsisi sen vuoksi suoraan pienentää.)
.
Inspiraationa Tanjan meikissä oli tämä hieman arabialaistyylinen smokey-meikki.
.
Meikkiin käytetyt tuotteet. Tyypillisesti, kuvasta jää aina uupumaan jokunen tuote. (Pöh.) Tässä tapauksessa unohtui näköjään montakin; MACin Carbon-luomiväri, Essencen geelilaineri, Estee Lauderin Double Wear Light -meikkivoide, Laveran irtopuuteri ja Cliniquen Lash Power -maskara. Ja eihän tuossa näy huulipunaakaan.... :P ^_^
.
.
Kuvien räpsiminen panee hymyilyttämään. :)
Otin silmämeikin teosta muutaman vaihekuvan mutta en viitsinyt niitä enää tähän juttuun sisällyttää kun kuvia tuli niin paljon. Voisin tehdä erillisen tutorialpostauksen jos teillä on kiinnostusta...?
.
.
.
.
Kiitos Tanja! <3
Maitoparta, vai pitäisikö sanoa -viiksi, tervehtii teitä! :)
(Pahoittelen muuten kuvien huonoa laatua, reissussa mukana vain läppäri ja kännykamera.)
Mä olen viime kesästä saakka näyttänyt auringonottopuuhissa tältä, jotta minimoisin "pigmenttiviiksi"efektin. Ylähuuleni iho kärsii joka vuosi pahenevasta hyperpigmentaatiosta, ja jo lyhyt altistus UV-säteilylle saa "viiksialueen" tummenemaan ruman likaisen näköiseksi. Viime kesänä aloin toden teolla taistella ilmiötä vastaan, ja levitän siis ylähuulen päälle liioitellun reilun kerroksen korkeasuojakertoimellista aurinkovoidetta. Jo pelkästään 10 minuutin työmatkaa varten käsittelen ylähuulen suojakertoimella (tällöin tosin näkymättömästi).
Ja kyllä tämä auttaa. Jonkun verran ainakin.
*
Sitten mä halusin kertoa teille eilisestä DIY-aurinkovoiteestani. :) Olin mielestäni niin kekseliäs, muahhahhaa... Olin jälleen viettämässä viikonloppua saaristossa, mutta aurinkorasvat jäivät kotiin. Sää oli mitä auringonpalvottavin, ja olin ihan että damn...! Mitäs mä nyt teen? En jaksanut lähteä kauppaan ostamaan uutta yhtä päivää varten.
Maarianhaminan kämpän kylppäristä löytyi kaksi vuotta vanha Santen aurinkovoide, joka oli kuivahtanut niin ettei pumppumekanismi enää toiminut. (Mineraalipohjainen aurinkovoide siis näköjään todella kuivuu....)
Revin sitten pumppupään irti ja kaivoin voidetta purkista cocktail-tikulla. Todettuani voiteen liian jähmeäksi levittymään iholle kunnolla, keksin sekoittaa sitä toiseen kaapista löytyneeseen tuotteeseen - Olivin käsivoiteeseen. Ja johan notkistui! ^_^ Samalla sain myös kätevästi lantrattua itselleni turhan korkean suojakertoimen matalammaksi. :P Paitsi huulen kohdalle!
Maitoparta ja koirulit aurinkokylvyissä. Hyvin toimi miksattu aurinkovoide! :) Mineraaliaurinkosuojan teho ei myöskään heikkene samalla lailla kuin kemiallisen, eli kaksi vuotta vanhan mineraalisuojan voi olettaa olevan aivan yhtä tehokas kuin uutena. Kemiallinen aurinkosuojahan taas laimenee jonkun verran ajan kanssa ja valon & lämpötilan vaihteluiden seurauksena.
Vielä tällainen Viivi-kuva kun koiria ei ole aikoihin näkynyt blogissa!
Pitää vilpittömänä aurinkotyttönä taas todeta, että aijaijai kun teki hyvää saada annos auringon valoa & lämpöä. Sitä ei ole kyllä tänä kesänä koettu liiaksi asti...!
Ensimmäisenä kotimaisen Flow Kosmetiikan tuotteista pääsee esittelyyn mineraalimeikkipohja.
Olen käyttänyt pohjaa sävyssä Peach koko kesän (no, heinäkuun alussa oli parin viikon kausi jolloin en meikannut ollenkaan…), ja se sopii loistavasti tämän aurinkopitoisuudeltaan vaisun kesän sävyksi. En nimittäin ole poikkeuksellisesti ruskettunut juuri lainkaan tänä kesänä, voidaan puhua vain kevyestä päivetyksestä. Flow’n Peach on hieman normaalia kesäsävyäni, Lily Lolon In The Buffia, vaaleampi, mutta kuitenkin tummempi kuin talvisävyni Lolo Blondie.
Flow’n mineraalipohjissa on sama yksinkertainen ainesosaluettelo kuin Lily Lolonkin, eli aineosat on pidetty minimissä. Aineiden mittasuhteet toki vaihtelevat valmistajittain, ja kuvittelisinkin käyttökokemuksen perusteella että Flow’n pohja on hitusen kevyemmin peittävä kuin Lolo. Minulle se kuitenkin on aivan riittävä.
Ennen ja jälkeen: Flow'n Peach
Opin muuten Flow’n tehtaalla vieraillessani, että mineraaliainesosien laatu ja koostumus vaihtelee hurjasti saman inci-nimen sisällä. Esimerkiksi kosmetiikassa niin perinteinen raaka-aine mica eli kiille voi olla lähes mattaista tai sitten hyvinkin hohtavaa. Nyt ymmärrän miksi aiemmin testaamani Barefaced Beautyn pohja oli niin paljon valoaheijastavampaa kuin Lolo, vaikka inci on täsmälleen sama. Flow ja Lolo taas ovat hohtavuudeltaan samaa luokkaa, eli himmeän kuulaan, semi-matan pinnan jättäviä.
Jos vertaa Flow’ta ja Bare Minerals Originalia, on BM ”voidemaisempaa”, peittävämpää ja luonnollisestikin reilusti hohtavampaa sisältämänsä vismuttioksikloridin ansiosta.
Flow’n mineraalipohjissa on hyvä sävyvalikoima, yhteensä 8 sävyä. Purkki maksaa 18,90€ /8 g. Grammahinnaksi tulee 2,36 €, mikä on enemmän kuin Lily Lolo ja BarefacedBeauty, mutta reilusti edullisempi kuin Bare Minerals ja muut Suomen markkinoiden selektiiviset mineraalipohjat.
Tässä yhteenveto Suomessa myytävistä tuntemistani mineraalimeikkipohjista (saa täydentää jos tiedätte muita merkkejä!):
Bare Minerals (Kicks, Sokos)
Jane Iredale (kosmetologit, hoitolat)
Youngblood (kosmetologit, hoitolat, apteekit)
Barefaced Beauty (GreenLips Turku ja GreenLips-verkkokauppa)
Lily Lolo (Biodelly-verkkokauppa)
Flow (Flow Kosmetiikan myymälä Hyvinkää ja verkkokauppa, jälleenmyyjät)
Sheer Cover (TV-Shop)
Mineralissima (Pieni Tuoksukauppa)
Emani (SL Beauty)
Bella Pierre, Gaya (ostoskeskukset)
Couleur Caramel, Terre D'Oc (Jolie-verkkokauppa. Huom. CC ja Terre D'Oc eivät ole 100-prosenttisia mineraaleja, sisältävät luonnonmukaisia apuaineita)
En laske mukaan L’orealin synteettis-sekoitemineraalipohjaa tai muita vastaavia.
- - -
Mikä on teidän suosikkimineraalimerkkinne? Onko lukijoiden joukossa enemmän Suomessa myytävien brändien vai ulkomaisten nettimineraalimerkkien käyttäjiä?
Moni lukija on pyytänyt postausta meikkisivellinten huollosta, ja nyt sitten sain sellaisen aikaiseksi. :)
Sivellinten huolto ja pesuhan on tosi yksinkertaista, kun muistaa yhden perussäännön (joka ei toisaalta sekään ole kiveen kirjoitettu): aitokarvaisille siveltimille hellävarainen, mieluusti marseille-saippualla toteutettu pesu ja synteettisille taas sopii jämäkämpi, voimakkaampia peseviä aineita sisältävä tuote, kuten syväpuhdistava shampoo tai vaikka tiskiaine.
(Itse en lähtisi aitokarvaisia siveltimiäni Fairylla pesemään, mutta toisen koulukunnankin ihmisiä löytyy, esimerkiksi erään kosmetiikkafirman kouluttaja vannoi tiskiaineen nimeen ainoana sivellintenpesuaineenaan.)
Siveltimiä ei myöskään kannata pestä liian kuumalla vedellä ettei liimaus lähde irtoamaan.
Oma perussettini on tässä. Yleisesti käytän vain syväpuhdistavaa shampoota ja marseille-saippuaa, mutta jos vaikka joku kestomeikkivoide on oikein jymähtänyt siveltimeen, niin otan astianpesuaineen avuksi. Tai jopa irrottelen jämähtänyttä meikkiä ensin öljyllä, ja sitten viimeistelen tiskiaineella. Esimerkiksi Inglotin geelieyelinerit vaativat usein tällaisen käsittelyn irrotakseen siveltimestä.
Marseille-saippuaa saa mistä tahansa hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista, niin palana kuin nestemäisenä. Omani on värjääntynyt käytössä.
Pesen siveltimet niin, että ensin kostutan ne, pyöräytän sitten marseille-palassa (tai shampoossa) ja pyörittelen sitten kämmenen muodostamassa kupissa jotta meikki irtoaa. Tämä on mielestäni hellävaraisempaa kuin hieroa harjaksia erilleen sormilla. Sitten huuhtelen siveltimen, ja toistan saippuapyörittelyn niin monesti että huuhteluvesi on kirkasta.
Lopuksi huuhtelen saippuan kevyesti vedellä, painelen pinnan kuivaksi talouspaperilla ja jätän palan kuivumaan ennenkuin käärin sen takaisin muovikelmuun jossa sitä säilytän.
Siveltimet laitan kuivumaan pyyhkeen päälle lappeelleen.
Sivellinten puhdistukseen on olemassa myös alkoholipitoinen spray, joka sopii meikkitaiteilijoiden työskentelyyn kun siveltimet täytyy nopeasti saada puhdistettua asiakkaiden tai värisävyjen välillä. Spraylla puhdistaessa sivellin kuivuu nopeasti, mutta puhdistus on paljon pinnallisempi kuin saippualla. En siis suosittele spray-puhdistusta ainoaksi puhdistustavaksi. Sprayn sisältämä alkoholi myös kuivattaa sivellinten harjaksia ja kuluttaa sivellintä saippuapesua enemmän pitkässä juoksussa.
Vielä sellaisen vinkin voisin antaa, että jos suosikkisiveltimesi on liian voimakkaiden pesujen seurauksena karhentunut ja tuntuu nyt ikävältä ihoa vasten, voi siveltimen hoitaa ja pehmentää samalla aineella millä hiuksetkin - eli hiustenhoitoaineella. Kannattaa kuitenkin suosia mietoja, silikonittomia hoitoaineita ettei sivellin jää liian liukkaaksi - tällöin se ei nappaa enää tuotetta itseensä yhtä tehokkaasti.
Lily Lolon ihastuttava poskipunavalikoima täydentyi viime keväänä kahdella uudella sävyllä. Sain ne kokeiltavaksi Biodelly.com-nettikaupasta.
Beach Babe on himmeästi hohtava, erittäin hillitty persikka ja Surfer Girl täysin matta, voimakaspigmenttinen roosapinkki.
Suosikkini näistä on Beach Babe. Surfer Girlissä on jopa hieman liikaa pigmenttiä omaan makuuni (tai omaan sävytykseeni, ehkäpä olen liian vaalea tälle sävylle) ja minun oli vaikea saada sitä annosteltua tarpeeksi vähän.
Beach Babe on hillityin poskipunasävy jota olen kokeillut. Sopii erittäin luonnollista "barely there" -lookkia hakeville. Beach Babe on nähtävissä myös Suville tekemässäni meikissä.
Surfer Girl vaati aikamoista häivyttelyä ennenkuin sain tuloksesta mieleiseni. Luonnossa sävy oli vielä reilusti tummempi, kuva on ehkä hieman ylivalottunut.
.
Tässä vielä vertailukuvat aiemmin esittelemistäni Lily Lolon poskipunista.
Tällä kertaa meikkikohteena entinen työkaverini Marika. Marikan meikkirutiiniin kuuluu vain ripsiväri, ja saattoi olla ettei hänellä ole koskaan elämänsä aikana ollut näin paljon "pakkelia" naamassa..!
Klikkaa isommaksi.
Minulla on reissussa mukana ainoastaan kaksi luomiväripalettia, pastellinen IsaDora ja ruskea-neutraali MAC, ja Marikan meikkiin valitsin itsestäänselvästi MACin sävyt. Ei mitään papukaija-lookkeja tällä kertaa…! (Tosin sellaista ei IsaDoralla kyllä loihtisikaan.)
Aloitin, kuten tavallista, pohjustamalla Marikan luomet. Levitin liikkuvalle luomelle Naked Lunch –sävyä joka on voimakkaasti hohtava vaalea beige. (Tummempi ja vaaleanpunertava esim. L’orealin Golden Beigeen verrattuna, ”eloisampi” sävy.) Tein varjostukset tummanruskealla Mysteryllä ja vaaleanruskealla Wedgellä, kummatkin mattaisia sävyjä. Kulmaluulle levitin perusvaaleaa Shroomia (varmaan jokaisella ”macistilla” on tämä sävy). Rajasin yläluomen BeYu’n ruskealla nestemäisellä eyelinerilla, ja tein alaluomelle sisärajauksen IsaDoran ruskealla kynällä. Kulmat sävytin Lumenen kulmakynällä nro 2.
Meikkipohjan tein Clarinsin meikkipuuterilla (nro 105) ja Couleur Caramelin mineraalimeikkipohjalla. Tasoitin Marikan ihon sävyn Clarinsilla, ja lisäsin päälle tummempaa Couleur Caramelia vähän aurinkopuuterin omaisesti. Varjostin kasvoja kevyesti MACin Wedge-sävyllä, joka muuten sopii vallan mainiosti myös tähän tarkoitukseen. Poskipunaksi laitoin sekoituksen Rimmelin Santa Rosea ja Yves Rocherin Rose Douceuria.
Huulimeikkiin käytin myös kahta sävyä, alle Viva La Divan Red Night ja sen kirkkautta taittamaan päälle Lumenen # 79 Ruusu Nupussa.
Ennen meikkiä. Marikan huulet ovat luonnostaan tummat ja näyttävät kuin valmiiksi rajatuilta.
Tulos. Vaikka meikkiä oli Marikan asteikolla mielettömästi, näytti meikki minun silmääni kevyen luonnolliselta arkisetiltä. Marikalla on raskaat luomet, minkä ansiosta pelkälle liikkuvalle luomelle tehty varjostus ei käytännössä näy kuin silmien ollessa kiinni.
Halusin vielä kokeilla hieman näyttävämpää iltaversiota, ja muokkasin meikin nostamalla varjostuksen korkealle luomivaon yli ja lisäämällä alaluomelle pehmeän luomivärirajauksen.
Så här.
.
Silmämeikkien ero.
.
.
Vaikka korkealle löysän luomen yli nouseva varjostustyyli sopii hyvin raskaille silmäluomille, totesin lopputulosta tarkastellessani, että Marikan tapauksessa iltameikisi sopisi kuitenkin parhaiten kissamainen, rajauksiin painottuva silmämeikki. Olisin mielelläni kokeillut Marikalle vielä savuista, mustalla eyelinerilla, kajalilla ja tummanharmailla luomiväreillä toteutettua meikkiä, mutta sellaisia välineitä ei minulla täällä reissussa ole mukana.
Minulla on haaveissa toteuttaa Marikalle jonain päivänä vielä kokonaisvaltaisempi makeover peruukkeineen ja kaikkineen, sillä minusta Marikan kasvojenpiirteissä on jotain hyvin pamela-andersonmaista..... En tosin tiedä saisinko Marikan houkuteltua sellaiseen..! ^_^ Får se.
Tapasin pitkästä aikaa mummini 82-vuotiaan sisaren, jonka kynsimuoti sai suupielet korviin.
Taitaa mieltymys karkkiväreihin kulkea ihan suvussa.
Asiallista tyyliä 8-kymppiseltä, sanon minä. That's the spirit!
