Mieheni vei minut lauantaina ravintolaillalliselle. Koin, että oli aika vähän tsempata meikin kanssa ja luopua viime viikkojen pelkkää-ripsiväriä-ja-peiteainetta-laiskottelulinjastani. (Kyllä - useimpina päivinä viime viikkoina en ole laittanut edes mineraalipohjaa.)

Iltameikkiin valitsen lähes aina lempiväriäni eli violettia sen eri sävyissä. Tällä kertaa oti mukaan pitkästä aikaa punertavaa luumuakin.

Käytin meikkiin kymmentä eri sävyä.

.

Pohjustin luomen Shiseidon voidemaisella violetilla luomivärillä ja rakensin päälle sini-punavioletin kokonaisuuden MACin, IsaDoran, Revlonin ja Urban Decayn luomiväreillä. Rajauksiin käytin IsaDoran mustaa geelieyelineria (yläluomi) ja IsaDoran valkoista kajalia (alasisärajaus).

Käytetyt sävyt. Ja aina pitää yhden tietysti unohtua kuvasta - tällä kertaa se oli MACin musta Typographic.

Vasemmassa yläkulmassa Shiseidon Violet Visions -voideluomiväri, sen vieressä IsaDoran Blooming Spring -paletti ja sen vieressä vakiovalkoiseni Revlonin Frosty White (mukana menossa jo vuodesta - - ken tietää?).

Alempana Urban Decayn Ammo - ja Deluxe -paletit. Ammon päällä MACin irtonapit Vellum (siniviolettiin shiftaava valkoinen) ja Shale (harmaanliila).

Värikarttojen ystäville....

Levitin Violet Visions -pohjan päälle ensin Blooming Spring -paletin voimakkaasti hohtavaa violettia. Tein sen jälkeen ulkonurkkaan varjostuksen MACin mustalla Typographic-sävyllä. Levitin sen jälkeen luomen puolesta välistä ulkonurkkaan, Typographicin päälle, Urban Decayn hohtavaa siniviolettia Ransom-sävyä.

Levitin luomivakoon pullealla siveltimellä laajassa kaaressa Urban Decayn luumunpunaista (tai viininpunaiseksikin tuota voi melkein kutsua) Last Call -sävyä. Vaalensin sisäkaarta Urban Decayn lämpimän vaaleanpunaisella Scratch-sävyllä - ainoa lämmin sävy koko meikissä mutta ei riitele muiden värien kanssa koska on niin läpikuultava eikä käytännössä jätä kovin näkyvää sävyä. Tein sisänurkkaan kyynelkanavan viereen korostuksen MACin Vellum-sävyllä.

Levitin alaluomelle MACin harmaanliilaa Shale-sävyä ja lisäsin sisänurkkaan kimaltavaa violettia (Urban Decayn Grifter, käytännössä hyvin saman sävyinen kuin Blooming Spring -paletin liila mutta glitterillä).

Sellainen meikki.

Monen mielestä on varmasti turhaa käyttää näin montaa sävyä - etenkin kun ne ovat samaa väriperhettä,  mutta minusta se on hauskaa - ja luo meikkiin nyansseja. :)

Montaako sävyä te yleensä käytätte ilta/juhlameikkiin?

Siipi- eli cat eye -rajaus on pop. Mutta kaikkien silmänmuodoille se ei ole helppo toteuttaa. Aiemmin esittelin yhden tavan tehdä kissansilmärajaus pyöreäsilmäiselle, nyt luupin alle pääsevät raskaat luomet.

Kiitos tästä postauksesta kuuluu lukijalleni Elinalle, jonka luomille sain rajausta harjoitella tällä viikolla! :) Antoipa Elina myös oman vinkkinsä toisenlaiseen cat eye -tekniikkaan.

Ei-raskailla silmäluomilla siipirajaus näyttää tältä. Siiven voi tietysti toteuttaa lukemattomilla tavoilla paksusta ohueen, jyrkästi nousevasta loivaan jne. Mutta tämä on aika lailla sellainen perussiipi.

Raskailla luomilla perussiipirajaus näyttää tältä.

...pidennettynä versiona tältä - symmetrisesti kaartuvan siiven sijaan ulkonurkassa sojottaa mutkalle mennyt kippura. (Kuva on kömpelö-Photoshop-muokkaukseni, mutta pointti varmaan havainnollistui :))

Laskeutuva luomi rikkoo cat eye -rajauksen muodon, ja silmän ollessa auki siipi joko katoaa kokonaan tai katkeaa ja menee hassulle mutkalle. Varmasti tuttua monelle raskasluomiselle?

Viime kevään Make Up For Everin juhlameikkikurssilla opin kikan, jota en ollut toistaiseksi päässyt hyödyntämään - ennen tätä viikkoa siis. :)

MUFEn Julius näytti, miten raskasluomisen siipirajaus syntyy - rajauksen päähän tehdään ikäänkuin pieni hyppyri tai lentokoneen pyrstön muotoinen "koukku".

Tällöin rajaus näyttää silmän kiinni ollessa hassulta, mutta auki ollessa siipilinja kulkee suorassa. Kuva on MUFEn kurssilta.

Mieti siis tätä kun seuraavan kerran meikkaat :)

Kokeilin "lentsikkarajausta" Elinalle ensimmäisen siipiyritelmän mentyä mönkään. Vaikka kuinka vedin perusmallin siipeä pitkälle, se meni aina vain mutkalle. Sitten muistin Juliuksen vinkin ja kappas, niin hullulta kuin se näyttääkin, niin toimii! :)

Rajaus on minusta kuitenkin aika vaativa, ja voisin kuvitella että itselle tehtynä se on vielä haastavampi toteuttaa. Hyppyrin kohta on haettava juuri oikeaan kohtaan jotta efekti toimii. Mutta harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan. :)

Googlailin muita esimerkkikuvia ja löysin netistä Project Swatch -blogista jutun samantyyppisestä rajauksesta:

Kuva: Project Swatch

Tässä hyppyri on tehty vieläkin radikaalimmin.

.

Jos lentsikkarajaus tuntuu hieman liian haastavalta, suosittelen kokeilemaan Elinan "Kleopatra"-tapaa. En älynnyt ottaa kuvia kun Elina demonstroi rajaustaan, mutta tässä toisinto omaan silmääni. Kuvitelkaa kuviin laskeutuva luomi..! :)

Elinan siipirajaustyylissä raskas ihopoimu ikäänkuin ohitetaan ja kierretään tekemällä rajaus todella reunaan ja ulos, käytännössä silmäluomen ulkopuolelle.

Aloita rajaus piirtämällä viiva silmän ulkonurkasta alaluomen linjan mukaisesti kohti kulmakarvan loppuosaa. Viivan jyrkkyysaste ja pituus määräytyvät sen mukaan miten alas luomipoimusi laskeutuu - ja tietysti oman makusi ja halutun tuloksen (luonnollisempi/näyttävämpi) mukaan. Ideana piirtää viiva niin ettei se mene ihopoimun päältä lainkaan.

Vedä sitten toinen viiva yläluomen ulkonurkasta ja yhdistä se alempaan viivaan. Väritä syntynyt alue.

Tällä rajaustyylillä silmän muoto pidentyy todella tehokkaasti. Tietyllä tapaa se on näyttävämpi kuin "lentsikkarajaus" jäädessään kokonaan luomen ulkopuolelle, mutta hyvin ohuesti tehtynä sopii myös arkeen.

Kiitokset Elinalle (ja vuoden viiveellä myös Juliukselle :)), toivottavasti vinkeistä on jollekulle hyötyä! :)

Aamulta.

Mun oli vain ihan pakko laittaa tämä aloituskuvaksi. :)

Minä ja nalle yritettiin tänä aamuna tehdä teille video vastauksena eilisen postauksen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin kuten; "Miten noita kaikkia oikein käytetään?" ja "Miten saat meikin näyttämään niin luonnolliselta?"

Kerroin eilisessä jutussa, että aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdetuote kuuluvat vakituiseen meikkirutiiniini. Itse en niitä kuitenkaan lääpi naamaani ihan Kapkaupungin MAC-meikkitaiteilijan suorittamalla intensiteetillä, vaan pyrin erittäin luonnolliseen tulokseen.

Näytänkö mielestänne kovinkin meikatulta alla olevassa kuvassa?

Huomenta.

Moni pitäisi kasvoja jopa meikittöminä.

Mutta kun siirrätte katseenne alempaan vasemmanpuoleiseen kuvaan...

...niin ero on selvä. En näytä Miami Beachiltä repäistyltä beibiltä vaikka kasvoillani on kahta eri aurinkopuuteria, oranssinpunaista poskipunaa ja voimakkaasti hohtavaa kuultotuotetta.

Muunkinlaisia tuloksia - ja mieltymyksiä - tiettävästi on.

Olen erittäin huono videoesiintyjä, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, enkä siksi mielelläni tee videopostauksia. Tänä aamuna päätin kuitenkin pitkästä aikaa yrittää - video kun kuitenkin on kaikkein havainnollisin väline vastaamaan eilisiin kysymyksiinne.

Puuhastelin videon parissa ainakin tunnin. Nalle avusti minua toimimalla tarkennusmallina - kuvasin videon ensimmäistä kertaa kameralla enkä läppärillä ja tarkennus piti saada oikeaan kohtaan.

Kun sitten lähdin lataamaan videota Vimeoon, kävi näin:

[ * * voimasanoja * * ]

Että se siitä sitten. *syvä huokaus* Kiitos vain Canon 6D. Paljon iloa paremmasta kuvanlaadusta kun tiedosto on liian suuri siirrettäväksi. Olisi pitänyt kiltisti pysytellä PhotoBoothin pikselimössölaadussa.

(Jos joku tietää saako videotiedoston pienennettyä niin saa kertoa. :))

No, me yritettiin.

Annanpa  vielä yhden sivellinvinkin. Moni, etenkin vaaleahipiäinen, pelkää aurinkopuuterin käyttöä koska tulos on helposti liian tumma ja tunkkainen. Ja niin se onkin, mikäli tuote, sävy ja ennen kaikkea väline on väärä. Miami Beach -pronssilookin diggailijat ja luonnostaan tummempihipiäiset saavat huoletta sutia aurinkopuutereita melkein millä tahansa siveltimillä. Monet tykkäävät paksuista, tiheistä siveltimistä ja oikein hierovat aurinkopuuterin nassuunsa. Jotkut käyttävät jopa puuterivippaa..!

Mutta niille, jotka haluavat tuloksesta mahdollisimman luonnollisen ja läpikuultavan ilman näkyviä rajoja, suosittelen ehdottomasti ns. tuplakuitusivellintä (englanniksi 'duo fibre brush', en tiedä onko tälle muuta vakiintunutta ilmaisua suomen kielellä kuin "skunkki" :D - nimi tulee siveltimen mustavalkoisesta väristä).

Tuplakuituisessa siveltimessä on sekaisin luonnonharjasta (tumma tyviosa) ja synteettisiä harjaksia (pidemmät valkoiset harjakset). Skunkin valkoiset harjakset nappaavat itseensä aurinkopuuterin (tai poskipunan) pigmenttiä huomattavasti vähemmän kuin "normaali" sivellin, ja tulos on kevyt ja läpikuultava. Luonnonharjastyvi tekee siveltimestä samalla kuitenkin jämäkän ja varmistaa tuotteen tasaisen levittyvyyden - et halua löysää, harvaa sivellintä jonka harjakset nuljuvat mihin sattuu.

Valkoiset harjakset ovat aurinkopuuterin värjäämät ;)

Oma suosikkini on MACin #187, joka ei syyttä ole maailmalla saavuttanut skunkkisivellinten epävirallista kuninkuusasemaa. Sivellin on kallis, mutta se on kertakaikkiaan loistava. Jos tuntuu, että kaikilla muilla siveltimillä aurinkopuuteri näyttää kasvoilla aina liian tummalta tai epätasaiselta, uskallan luvata että tällä saat kauniin tuloksen - olettaen tietysti että aurinkopuuterisi sävy on sinulle sopiva. :)

#187 sopii koko kasvojen "aurinkoistamiseen", pienempi #188 pienemmille alueille eli käytännössä tarkemmin kohdistettuun varjostukseen. TAI, luonnollisestikin samaa sivellintä voi käyttää myös poskipunan tai hohdetuotteen levitykseen, jos niidenkin kohdalla on pelkoa että tulos on liikaa.

Aamuisessa meikissäni levitin vaaleampaa, aavistuksen hohtavaa aurinkopuuteria koko kasvoille (pitäen painopisteen kuitenkin reuna-alueissa) kävin klassisen ohimo-poskiluu-leukaperä -alueen läpi tummemmalla matta-aurinkopuuterilla, pyörittelin poskille raikkaan korallioranssin punan ja lisäsin poskipäille, silmän sisänurkkiin ja kulmaluulle hohdepuuteria (= helmiäisluomiväriä, ikisuosikkini on L'Orealin Golden Beige jota suosittelin eilisen postauksen kommenteissakin). Hohde ei saa naamaa kiiltämään hillittömästi, vaan välähtää kauniisti poskipäällä valon osuessa siihen luoden kuulaan vaikutelman.

HEI..!!

Ei hyvänen aika, nyt mä muistinkin - - minullahan on jo yhdellä videolla esiteltynä koko mun meikkipohjarutiini mineraalipohjan levityksestä aurinkopuuteriin, poskipunaan ja hohteeseen..! Miten olin sen unohtanut? Se oli vielä mun kaikkien aikojen ensimmäinen videopostaus, tai ainakin sellainen jossa esiinnyn itse..! Tuolla videolla näkyy käytössä myös juuri hehkuttamani skunkkisivellinkin.

Noniin, ihan turhaan hilluttiin nallen kanssa aamulla.

Videosta kiinnostuneet voitte siis tsekata tämän postauksen.

Jaksoikohan joku taas lukea näin pitkäksi venyneen postauksen, piti tulla vain lyhyt marmatus epäonnistuneesta videosta. :)

Vähänkö olen muuten tänään ollut videovastoinkäymisestä huolimatta hyvällä tuulella! Itse asiassa koko viikon! Olisi melkein tehnyt mieli vain postata jotain hyvän mielen asioita ja rallatella kun on niin hyvä mieli. :) Ihana kevätviikko kun aurinkokin on paistellut. Tämä viikko oli erityinen siinäkin mielessä että tapasin lukijoitani meikkauksen merkeissä. Oli niin kiva tavata ihmisiä nimimerkkien takaa! :)

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko!

Nyt kun blogissa on viime päivinä nostalgisoitu, niin eiköhän vielä jatketa..! :)

Aikakone vie meidät vuoteen 2008, itse asiassa aika tarkalleen kuuden vuoden päähän helmi-maaliskuuhun. Olimme herran kanssa lomailemassa Etelä-Afrikassa.

Olen tehnyt blogiin monia makeovereita (yrittäkää nyt kestää tätä finglishiä), mutta yksi onnistuneimmista näkemistäni meikkimuutoksista koskee minua itseäni. Tämä tapahtui Kapkaupungin MAC-liikkeessä. Hetkestä tekee erityisen merkittävän se, että juuri tuolloin ymmärsin todella valon, varjon ja poskipunan merkityksen meikissä.

Katsokaa mikä ero!

Muodottomasta kuukasvosta säteilevän hehkuvaan aurinkotyttöön. Okei, kuvien oton välillä on noin viikko ja rusketus on myös epäilemättä tehnyt tehtävänsä - mutta meikin vaikutus on kiistaton. (Karseat nuo mun vanhat lasit...)

Kyllä hehkuu!

Mies odotteli liikkeen ulkopuolella ja ikuisti onnellisena meikistä saapuvan kosmetiikkafriikin. Voi noita aikoja... Jokainen käynti MACillä oli pieni seikkailu... Eikä liikkeestä käytännössä koskaan selvinnyt ulos ilman ostoksia. <3

Silmiä ei meikattu erityisen taidokkaasti (huomatkaa täysin luonnontilaan jätetyt kulmakarvat...!!), mutta sävyt olivat ne parhaat mahdolliset minun silmilleni. Katsokaapa ylemmästä kuvasta miten silmien sinisyys pomppaa esiin.

Meikin todellinen upeus oli kuitenkin nimenomaan kasvomeikissä. En ollut ikinä aiemmin (oikeasti..!) käyttänyt hohde- tai aurinkopuuteria. Niitä levitettiin MACillä naamaani runsaalla otteella, otsakin on ihan glitterissä. :)

Kyllä on eroa habituksessa... Ihan kuin eri ihminen!

Tämän kokemuksen jälkeen lisäsin aurinkopuuterin ja hohdepuuterin omaan meikkirutiiniini. Ja ostinpa muuten ensimmäisen oranssiin taittavan poskipunanikin, aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään.

.

Kokosin  loppuun vielä muutaman ennen-jälkeen -kuvaparin demonstroimaan meikkipohjan - ja meikin ylipäänsä - vaikutusta. Kaikissa on käytetty niin aurinkopuuteria, poskipunaa kuin hohdetuotettakin.

Mitenkäs teidän meikkipohjarutiinit? Kuuluvatko aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdepuuteri päivittäiseen meikkiin?

Mr. Karkkipäivä tuli perjantaina kotiin silmä mustana.

Ei, hän ei ollut joutunut tappeluun vaan saanut polvesta painitreenissä.

Innostuin! Tuohon kyllä testaisin Dermablendin tehoja. Ja mainio tilaisuus ylipäänsä verrata eri peiteaineita! :) (Enkö ole mahtava avovaimo kun innostun toisen ruhjeesta... ;))

Ja ei kun sivellin töihin.

Testasin viittä eri peiteainetta sekä Dermablendin Body Corrective -meikkivoidetta ja stickkiä.

Dermablendit jäivät ryhmäkuvasta kun tein testaukset ja otin kuvat eri päivinä.

Alla olevan kuvan saa klikattua suuremmaksi. Osa peiteaineista oli misterille liian vaaleita, jolloin tulos ei tietenkään ole ihanteellinen.

"Tavallisista" peiteaineista parhaiten suoriutui Make Up For Everin HD Concealer, tosin Estee Lauderin Double Wear oli hyvin lähellä.

Mikään niistä ei kuitenkaan tehnyt yhtä tehokasta jälkeä kuin Dermablend.

Käytin kahta Dermablendin peittävimmistä tuotteista, Total Body Corrective -meikkivoidetta (sävyssä Medium) ja sen päälle sipaisin vielä Corrective-stickkiä (sävyssä Opal).

Tulos oli paras varmasti siksikin, että Medium-sävy tummempana sopi misterille paremmin eikä jäänyt näkyviin luonnottoman vaaleana rinkulana. Jälki oli toki selvästi meikatun näköinen, olin kerrostanut tuotteita todella voimakkaasti.

Laitoin kaikkia testin peiteaineita noin viisi kerrosta. Toisten kohdalla kerrostus onnistui huonommin kuin toisten.

Lavera Natural Concealer

* Kaikkein läpikuultavin tulos

* Ei kestä kerrostamista kovinkaan hyvin, alemmat kerrokset alkavat irrota uudempien mukana ja muuttua läikikkäiksi

Lily Lolo Eyelid Primer (keltainen puoli joka tarkoitettu silmänalusille)

* Tulos toiseksi miedoin Laveran jälkeen

* Ei neutraloinut sinisyyttä sen paremmin kuin muutkaan peiteaineet, vaikka keltaisen pitäisi olla erityisen hyvä sinertäville/violeteille alueille

* Jätti kaikkein luonnollisimman pinnan, ei alkanut näyttää meikatulta vaikka kuinka kerrosti.

Benefit Boi-ing Industrial-Strength Concealer

* Testipeiteaineista paksuinta ja "jäykintä"

* Alkaa herkästi näyttää paksulta pakkelilta kerrostaessa

* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa aivan liian vaalea mikä vaikutti tulokseen heikentävästi

Make Up For Ever High Definition Concealer

* Testatuista toiseksi paras peittävyys/suoritus Dermablendin jälkeen

* Koostumus voidemainen mutta silti jämäkähkö, kerrostaessa alkaa herkästi tulla meikatun näköinen pinta

* Kiinnittyy hyvin = nappaa kiinni ihon pintaan

Estee Lauder Double Wear Concealer

* Laveran ohella ohuin koostumus testatuista

* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa liian vaalea

* Jää suhteellisen huomaamattoman, ei-meikatun näköiseksi

. . .

* * Jutun tuotteista olen saanut Dermablendin, Laveran, Lily Lolon ja Make Up For Everin tuotteet blogin kautta. * *

Dermablendin Body Corrective -meikkivoiteesta kerron vielä, että olen käyttänyt sitä itse viime päivät silmänalusilla peiteaineena ja luomilla pohjusteena. Pidän siitä enemmän peiteainekäytössä kuin stickistä, niin koostumuksensa kuin sävynsä puolesta. Body Correctivea ei tarvitse puuteroida ja pysyy jumpatkin viiruuntumatta silmänalusjuonteisiin! :)

Sain joku aika sitten hauskan toiveen, jossa lukija ehdotti että meikkaisin vanhimmilla meikeilläni siihen tyyliin, miten olen joskus muinoin meikannut. Eilinen postaus vanhoine luomiväreineen inspiroi minut toteuttamaan tämän toiveen! :) Joten jatketaan tänään vielä nostalgian merkeissä.

Tässä lisää vanhimpia meikkejäni. Voi havainnoida, että olen menneisyydessäni ollut mieltynyt sangen tunkkaiseen sävymaailmaan. Tuon Lumenen Ritariperho -duon sävykombo on aivan käsittämätön... "Hei, yhdistetäänpä samaan duoon luumuinen taupe ja haalistuneen tiilen sävy..!"

En kyllä koskaan tykännyt Ritariperhosta 90-luvullakaan. (Ja voin vain ihmetellä miksi sitten ostin sen..?) Käytin duosta lähinnä tuota taupen sävyä varjostuksena.

Tässä ovat ensimmäiset selektiiviset luomivärini. Eivät ole minun mittapuullani mitään älyttömän vanhoja, ostettu vuonna 2006. Eivät siis sinällään liity postauksen aiheeseen, mutta halusin ne mukaan kun niillä kuitenkin on tärkeä asema meikkikokoelmassani - ja ovathan ne vanhimmat selektiiviseni. ^_^

Ostin paletit laivalta, ja muistan kuinka en moneen päivään saanut silmiäni irti tuosta Guerlainin rasiasta. Se oli minusta kultareunoineen niiii-in kaunis...! (Heh, eräs lukija saa taas slaagin noista pisteistä... ^_^) Ja painava..! --> Tuntui heti arvokkaammalta. Mutta laatu... Kuinka petyinkään. Guerlainin Touche de Beige on yksi heikkolaatuisimmista meikkihankinnoista mitä olen koskaan tehnyt. Ilmeisesti Guerlainin luomivärien laatu on sittemmin parantunut huimasti.

Mutta nyt itse asiaan.

Tähän tyyliin meikkasin eilen esitellyllä Gemeyn Duo Ocre -paletilla. Tämä oli meikkityylini melkein 10 vuotta, toistin sen uskollisesti joka aamu kuin robotti. Vaaleaa koko luomelle, tumma varjostus ulkonurkkaan - naps paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla. Ei siveltimiä, ei häivytystä.

En myöskään ulottanut meikkiä kulmaluulle saakka, vaan se jäi paljaaksi. En huolitellut varjostuksen rajaa millään lailla. Se sai olla sen näköinen miten vaahtomuoviapplikaattori sen luomelle jätti. En edes tullut ajatelleeksi että silmämeikki voisi jatkua luomivaon yläpuolellakin.

Vaihtoehto luonnonvaalealle ja ruskealle oli toteuttaa sama meikki valkoisella ja luumulla tai muulla violettiin vivahtavalla sävyllä. Kunnon värikästä violettia en tokikaan käyttänyt, vaan sävyt olivat aina murrettuja luumuisia tai kanervaisia. Kuvan meikki toteutettu Rimmelin Lynx-paletin valkoisella ja Lumenen Ritariperhon luumu-taupella sekä Yves Rocherin luumun sävyisellä rajauskynällä.

Lukioiässä älysin jostain että liikkuvan luomen vaalean sävyn voi ulottaa myös kulmaluulle. Mutta varjostuksia en edelleenkään häivyttänyt. Rajaukset tein aina samalla tavalla, luomen muotoa mukaillen ja ulkonurkassa alaluomen rajaukseen yhdistyen. En koskaan tehnyt siipivarjostuksia - en osaanut.

Minulla oli 14-vuotiaasta jonnekin 25-26-vuotiaaksi saakka käytössä vain ja ainoastaan kahden sävyisiä rajauskyniä; ruskeita ja luumuisia. Mustaa en käyttänyt.

Nyt tuntuu ihan uskomattomalta että olen jaksanut meikata niin monotonisesti niin pitkään..! :-0 On se ollut helppoa ja *elevetin tylsää; joka aamu on herännyt ja miettinyt, "hmm, onko tänään luumu- vai ruskeapäivä?"

Joskus päälle parikymppisenä hurahdin yhtäkkiä koko silmän kiertävään rajaukseen. Käytin sitä varmaan 2-3 vuotta putkeen. Yht'äkkiä tuntui ihan "laimealta" jättää rajaus alaluomen puoleen väliin.

Mutta siipeä en edelleenkään tehnyt.

Jossain vaiheessa kynärajaus vaihtui kokonaan pehmeisiin luomivärirajauksiin. Taisi itse asiassa olla H&M:ltä ostamani ohuenohuen pikkusiveltimen ansiota. Miellyin luonnolllisempaan, utuiseen rajaustyyliin. Väreinä säilyivät edelleen ne ruskeat, vaaleat ja luumut tai kanervat.

Tässä vaiheessa aloin tehdä silmän ulkonurkkaan pientä häntää. Huomaan, että olen tuohon kuvaan tehnyt sen nykytottumuksestani pidempänä. (Käsi on nykyisellään niin rutinoitunut siipeen että se tulee automaattisesti :D))

Joskus 25-vuotiaana aloin myös lisätä silmämeikkiin vaalean, hohtavan korostuksen alaluomen sisänurkkaan. Inspiroiduin jostain Björkin promokuvasta jossa hänellä oli pienet helmet silmän sisänurkissa. Yritin imitoida Björkin meikkiä tekemällä korostukset voidemaisella, valkoisella superhelmiäisellä voideluomivärillä. Kokeilu jalostui hienovaraisemmaksi vaaleaksi sipaisuksi arkimeikkiin.

.

...ja sitten saapui mineraalien ja netin kauneuspalstojen aikakausi. En ikinä unohda sitä hetkeä kun näin ensimmäisiä kertoja mineraaliluomiväreillä tehtyjä meikkejä. Se eloisa hohtavuus..! Meikit olivat aivan totaalisen eri universumista kuin omat rutiiniviritykseni. En ole ikinä kokenut vastaavaa inspiraatiota...!

Tuijotin netissä meikkikuvia aivan haltioituneena. Tilasin omat mineraalit ja aloin opetella. Luomelle voi laittaa enemmänkin kuin kaksi sävyä... Ja niitä kannattaa levittää siveltimellä...!

Tällä tiellä ollaan edelleen.

Räikeimmät sateenkaari/karnevaali/papukaijameikki-kaudet on käyty läpi ja jätetty taakse, mutta kaksiväri-kynärajaus-maailma on yhtä lailla menneisyyttä. Nykytyylissäni käytän perusmeikkiinkin aina 3-4 sävyä ja teen rajaukset 99-prosenttisesti geelimäisellä tai nestemäisellä rajaustuotteella. Ja ulkonurkkaan ilmestyy siipi kuin itsestään. :)

Photobucketin ihanasta kuva-arkistosta voi seurata meikkaustaitojeni liikuttavaa edistymistä. Voi että olen iloinen että olen sinne näitä kuvia tallentanut, muualla niitä ei olekaan.

Näillä kuvilla on ikää jotain 8 vuotta. Ensimmäinen vihreä luomivärini (ylärivi vasemmalla, L'oreal Golden Green), ensimmäiset pinkit meikkini (Pure Luxe, L'Oreal), ensimmäiset smokey-kokeilut.... Awww. Suhruisia rajauksia, viimeistelemättömiä varjostuksia...

Kyllä minä edelleenkin joka päivä katson meikkiäni kriittisin silmin ja arvostelen rajausten symmetrisyyttä tai varjostuksen utuisuutta. Mutta sitten kun katson näitä vanhoja kuvia niin ymmärrän, että olen kuitenkin jotain oppinut ja kehittynyt vuosien varrella. - Ja onko sillä lopulta väliäkään? :) Pääasia että meikeistä saa iloa ja kokee toteuttavansa itseään.

Meikit. <3 Ritariperhosta Touche de Beigeen ja Mystic Jadesta Nakediin. Ollaan me aikamoinen taival yhdessä kuljettu..!

Karmein meikkikuva ever? ^_^

Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.

Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi...

En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä....

...esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?

Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla...

Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa - olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?

Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.

Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.

Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.

Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, "Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan." Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä...!

Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut - ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.

Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)

...ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).

Mutta nuo The Body Shopin putelit... Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!

No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.

Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita...? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?

Vichy Dermablend -testi numero 2: peiteaine ja tummat silmänaluset. Minun kohdallani voidaan puhua myös kirjavista silmänalusista.

Olen saanut testiin Vichyn Dermablend-tuotteita osana Indiedaysin ja Vichyn tulevaa kampanjaa, mutta esittelen näitä jo ennen varsinaista kamppista koska kiinnostusta varmasti piisaa - niin teidän kuin minunkin puolelta :) (Oooo - kaupallista :D)

Corrective Stick -peitepuikon pitäisi käsittääkseni olla sarjan peittävin tuote. Se lupaa veden- ja hankauksenkestävyyttä, tahraamattomuutta ja 16 tunnin pysyvyyttä iholla.

Sävyjä on kolme, joista numerot 25 Nude ja 35 Sand ovat tällä hetkellä varastolta lopussa ja sain paketissa vain vaaleimman sävyn 15 Opal.

Opal-peiteväri on yllättävän tumma (katso swatch-kuva postauksen lopussa). Se on aivan eri sävyinen kuin meikkivoiteen sävy Opal. Eli vaaleimman Vichy Dermablend -meikkivoiteen käyttäjä ei löydä sopivaa sävyä peiteväreistä.

Minun iholleni Opal sopi. (Kai se on vain hyväksyttävä että en enää ole yhtä kalpea kuin nuorempana :))

Silmänaluseni luonnontilassa.

Silmänaluset Dermablend Corrective Stickillä käsiteltynä.

Joo-o, peittää kyllä oikein kiitettävästi. Alla oleva lähikuva oikeasta silmästä on vielä havainnollisempi. Tämä aamu sopi loistavasti peiteaineen testaukseen kun silmänalusiholleni sattui vielä ilmestymään tuollainen punainen verenpurkaumapiste. (Noita tulee aina välillä ja häviävät sitten parissa päivässä.)

Aika mieletöntä että tuo punainen piste vain katosi! Näyttää melkein photoshopatulta (minun mielestäni), mutta olen kajonnut kuvaan ainoastaan poistamalla silmänvalkuaisesta verisuonia (koska ne nyt vaan on niin ällöjä!)

Peiteaineen koostumus on hyvin pehmeä ja jopa rasvaisen tuntuinen. No, siinä onkin ykkösenä parafiiniöljyä eli ei ihmekään. :) Ja puikko muuten lupaa myös kosteutusta.

Sanoisin, että peruspeittokyky yhdellä kerroksella on samaa luokkaa suosikkini Estee Lauderin Double Wear -peiteaineen kanssa, mutta Dermablend on koostumuksensa puolesta helpommin kerrostettava, jolloin tuloksena on voimakkaampi peitto. Lauder kuivuu iholle niin nopeasti ja on koostumukseltaan niin kuivaa, ettei kerrostaminen oikein toimi. Dermablendiä oli helppo taputella useampi kerros esimerkiksi tuon punaisen pisteen kohdalle ilman että jälki yhtään kökkööntyi tai "pakkeloitui".

MUTTA. Rasvaisen koostumuksen vuoksi Dermablend luonnollisestikin myös kasaantuu helpommin juonteisiin kuin kuivemman koostumuksen peiteaine. Levitin aineen kaksi tuntia sitten, ja oikean silmän alla on jo havaittavissa viiruuntumista. Ilmiötä voi yrittää estää kevyellä puuteroinnilla. Dermablendillä on tarkoitukseen läpinäkyvä irtopuuteri. Seuraavalla testikerralla kokeilen kiinnittää stickin sillä.

Tässä vielä sävyvertailua. Huomaatte, miten punainen ja tumma peitepuikon sävy on samannimiseen meikkivoiteen sävyyn verrattuna. Edellisessä Dermablend-postauksessani eräs lukija kysyi, onko meikkivoide Opal luonnossa kovin kellertävä. Minusta ei lainkaan, enemmänkin neutraali beige.

Sain muuten vihdoin eilen illalla tehtyä valinnan Dermablend-meikkimallihakemusten joukosta. Hakemuksia oli tullut runsaasti, kiitoksia kaikille teille kiinnostuneille ja rohkeille jotka olitte valmiita antamaan kasvonne käyttööni. :)

Koska hakemuksia oli todella paljon ja joukossa monia erilaisia ihotapauksia syntymämerkeistä arpiin ja palovammoihin, päädyin valitsemaan useamman mallin. On vain jotenkin niin kiinnostavaa kun en ole ikinä päässyt meikkaamaan ketään näin peittävillä tuotteilla..!

Opin tästä varmaan paljon itsekin, kiitos siis vielä kerran kaikille hakijoille ja innolla odottelen maaliskuun meikkaussessioita! :)

Lauantain leikki numero 2 oli old school -- ehm, siis vanhan koulun :) Karkkipäivää.

Joo, mun kädet näkyy nykyään joka meikkikuvassa ^_^

Tein pohjustuksen eilen esitellyillä Natural Coden luomivärikynillä, sävyt vihreä, pinkki ja sininen.

Ängetään saman tien mukaan kaikkia mahdollisia Hemnesin uumenissa lojuvia blogin kautta saatuja testituotteita...

Laatikkoja kaiveltua näppeihin osuivat joskus syksyllä saamani Natural Coden sininen Darling -trio ja Lumenen vihreä Suon Tuoksu -duo.

Kynillä tehty pohjustus. Levitin Pearl Pink'iä myös alaluomelle.

Vedin sisänurkkaan vaaleanvihreää Suon Tuoksu -duosta, luomivakoon Mad Mineralsin pinkkiä Hot Stuff -mineraaliluomiväriä, luomen ulkonurkkaan Natural Code Darling -paletin tummansinistä ja alaluomelle samaisen paletin vaaleansinistä (joka muodosti pinkin pohjan kanssa liilaa).

Alaulkonurkka kaipasi selvästi vielä sähäkämpää violettia detaljia, ja lisäsin sinne Fyrinnaen kimaltavaa Lemmus Sibiricus -sävyä. Sisänurkkaan vielä valopilkahdus Pure Luxen White Diamondsilla.

Mitäs vielä...?

Joo, näitäkään en ole vielä korkannut! Lumenelta saamani Raspberry Color Tips -värimaskarat sävyissä liila ja pinkki. Liilaa yläripsiin ja pinkkiä alaripsiin.

No, tällainen pläjäys siitä tuli.

Hmmm.

Ensin oli hauskaa mutta ei sittenkään oikein sytytä.

Eilen olin toista mieltä, mutta kyllä mä tykkään metalliversiosta enemmän. On kiva haastaa itseään yhdistämään kaikenlaisia värejä, mutta näin kirjavat meikit on lopulta vain juurikin tällaisiin leikkihetkiin...