Noniin, nyt sitten vielä oikeuden ja tasapuolisuuden nimissä viimeinen osa heinäkuun alun Suomi-roadtripistämme. Kuopio, olokaa hyvät! :)

Selitys kalalle seuraa myöhemmin. Tai ehkä joku kuopiolainen arvaakin..?

Kuopion vierailu alkoi lounaalla ravintola Kummisedässä, joka sai kyseenalaisen kunnian toimia reissun huonoimman aterian näyttämönä. Valitettavasti annoksistamme ei ole kuvaa. Tilasimme lounasmenulta, jossa oli kaksi vaihtoehtoa; salaattilounas buffetista tai grillilounas suoraan terassilla sihisevästä grillistä. Minä otin salaattilounaan. Jouduin muuttamaan tilaukseni vain kahta minuuttia myöhemmin.

Salaattibuffetin ainoaksi rehelliseksi salaattiainekseksi saattoi laskea frisee-salaatin lehdet. Loput ainekset olivat mm. majoneesissa uivaa perunasalaattia, pastaa, krutonkeja, ja lähestulkoon tyhjäksi kaluttu kulho katkarapuja. Ja olisikohan siellä ollut jotain papuja. Kurkut, tomaatit ja muut klassiset salaattihärpäkkeet loistivat poissaolollaan. Grillilounas ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Mauttoman lohen seuraksi grillimaestrolla oli tarjota perunaa, paprikaa ja sitkeiksi jääneitä, aivan liian vähän aikaa lämmössä viihtyneitä munakoison viipaleita. Jäivät lautaselle.

Lauantain ohjelmassa oli maaseuturetki Vehmersalmelle. Lähdin ystäväni kanssa vierailulle Charming Nailsin luokse.

Tie kynsigurun luokse ei ollutkaan ihan yksinkertainen, ja kaverini kieltäytyessä uskomasta Navigaattori-"bitchin" ohjeita ("Siis kun ei tätä kautta vaan ajeta Vehmersalmelle!!") löysimme itsemme lopulta lossilta. CN nauroi kippurassa puhelimessa yrittäessään neuvoa tietä ja totesi, että olisihan tänne ihan pikkuisen suorempaakin reittiä päässyt... No, tulipahan nähtyä kauniita maalaismaisemia! :)

CN:n luona ohjelmassa oli - yllätys yllätys - kynsien lakkausta. Ystäväni sai lime-pinkit kynnet Konadoinnilla ja minulle sipaistiin valmiin lakkaukseni päälle mustavalkoiset glitterit kärkiin.

Alla oleva lakka on Lumenelta saamani "Aamun Valjetessa", lieköhän kevät- tai kesäkokoelmasta..? (Nimetön oli juuri katkennut...!) Kärjissä Maybellinen Chalk Dust (CN:n mukaan "maitomainen jelly-glitter, itse en olisi tiennyt miksi tuota hauskaa raetta olisi kutsunut... :)) Näyttää kuvassa sangen epämääräiseltä mutta olivat livenä tosi kivat. :)

Iltapäivällä menimme Kallavesi-risteilylle. Sää ei ollut mikään hempein.

Mutta tunnelmat sitäkin hempeämmät.... :)

Risteilyn jälkeen syömään. Osoitteena Kuopion klassinen muikkuravintola Sampo. Täällä en ole aiemmin käynyt.

Muikkumenun perusannokset ovat tietysti perunamuusilla, mutta edullisempi "pienemmän nälän" menu sisälsi annoksen jossa muikut tarjoiltiin pelkän tomaatin ja sitruunan kanssa. Kalaa oli hullua kyllä tässä halvemmassa annoksessa enemmän kuin muusiversioissa! :D

Hyvää oli, mutta........... nyt joudun toteamaan, että eivät ihan vetäneet vertoja Savonlinnan Seurahuoneen Muikkuterassin muikuille. Ne olivat rapeampia.

Hei älä puhu muikku suussa...! :)

Paikallinen "fisu-shotti" on jotain ihan muuta mihin on tottunut... Nimeä "Kännikala" kantava paukku ei mennyt ihan kokonaan mun kurkusta alas. :D

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja halusimme lähteä toriaamiaiselle. Keskustassa oli niin autiota että melkein odotti aavikkopensaan pyörivän vastaan ja jostain kuuluvan Clint Eastwood -länkkärin yksinäisen vihellyksen. Ovatko kaikki sunnuntait Kuopiossa tällaisia..?

Odotimme löytävämme torin täydeltä kahviloita, joissa kuopiolaiset nauttisivat kiireettömästi kahvejaan sunnuntaiaamupäivän auringossa.

Ei.

Torilla oli klo 11.00 auki tasan kaksi paikkaa - pikkuinen nakkikioski sekä Snacktori-niminen suurempi kioski. Snacktorilta sai sentään muutakin ruokaa kuin hodareita ja lihapiirakoita. Kuopiolaisia täältä ei löytynyt vaan kanssa-asiakkaamme koostuivat lähinnä turisteista. Santsikuppi kuului kahvikupin hintaan - "Pauligin mokkoo".

Mies otti tällaisen aamiaisen. Hämmentävän runsas salaatti taisi kustantaa alle viisi euroa.

Minun ei oikein tehnyt mieli salaattia, ja kun en tuota lihapiirakka/hampurilais/kebab-osastoakaan harrasta niin päätimme täyttää minun mahani kello 12 aukeavassa ravintola Rustikissa.

Rustik oli vierailumme aikana ollut avoinna vasta 9 päivää, eli se kuuluu kaupungin ihan uusimpiin ravintoloihin. Paikka sijaitsee todella viehättävissä tiloissa Kauppahallin alla. Täällä sijaitsi ennen Hallin kauppiaiden varastoja.

Ihastuimme miljööseen kovasti.

Tilasin menun ainoan kasvisannoksen, joka osoittautuikin varsin.....mielenkiintoiseksi.

Nimellä "Kasvispihvi" kulkeva annos on kaikesta päätellen suunniteltu vegaaneille, sillä kasvispihvi ei itse asiassa ole pihvi lainkaan, vaan viipale porkkanaa. Toinen pihvi oli viipale naurista. Ehdottomasti kyllä kauneimpia ruokia mitä matkalla söin, värikäs lautanen oli ilo silmälle.

Mutta tuo annoksen koostumus... Mitähän Masterchefissa todettaisiin, jos joku kokkikokelaista tarjoaisi jurylle porkkanapihviä ja keitettyjä porkkanoita porkkana-voikastikkeessa...? Annoksesta 80% oli tosiaan porkkanaa. En tiedä oliko ravintolalla mahdollisesti loppuneet muut kasvikset sinä päivänä kesken, kun menussa annoksen kerrotaan koostuvan "naurispihvistä, kauden kasviksista, suppilovahveroista ja porkkana-voikastikkeesta. Porkkanan ja yhden naurispalan lisäksi annoksen muut kasvikset olivat sipuli, kevätsipuli ja liekö tuo yrttisilppu persiljaa. Hyvinnnnn.... porkkanainen makuelämys, voin kertoa. :)

Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Valkeisen lammella auringossa leppoisasti torkkuen ja kirjoja lukien. Valkeisen lampi ympäristöineen on kyllä Kuopion keskustan helmi-paikkoja, uskomattoman kaunis alue.

"Dawson's Creek" goes Savo...! I'll say!

Illan ruokailusta haluan vielä kertoa, että Kuopiossa on erittäin vaikea löytää sunnuntaisin auki olevia ruokaravintoloita. Amarillon ja Rosson lisäksi (kun Rustikissa ja Sampossa olimme jo käyneet) ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Wanha Satama. No, siellä söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista sienikeitoista - ja lautasellinen oli niin iso että vatsa tuntuu vieläkin olevan turvoksissa tuon mätön jälkeen..! :D

Ja näin oli Suomi-trippimme saatu päätökseen. Kivaa oli! :)

Sano muikku. 

...tuolla "Kännikalalla" piti sitten vielä leikkiä pihallakin... :p

Torstai vei meidät pitkään nukutun aamun jälkeen (kyllähän nyt linnahuone täytyy hyödyntää täyteen potentiaaliin :)) Punkaharjun klassisten Suomi-maisemien halki Savonlinnaan.

Jos ihmettelette tuota harmaata "savualuetta" taivaalla, niin se tulee Olympuksen "dramaattiset värit" :D -asetuksesta. Tykkään sen tuomasta voimakkaasta kontrastista mutta välillä se lyö kuviin taivaan kohdalle tuollaisen harmaan alueen joka näyttää vähän erikoiselle.

Pysähdyimme harjualueelle kahveille ja jatkoimme sitten vatsat muristen kohti Savonlinnaa ja kehuttuja muikkuja..! :)

Valitsimme muikkupaikaksemme hotelli Seurahuoneen kattoterassilla sijaitsevan Muikkuterassin. Tämäkin lukijan suosittelemana! Lounasseuraksi saimme vanhan koulukaverini Marin, jota en ole nähnyt yli 10 vuoteen.

Tilasimme misterin kanssa muikkulautasen jaettavaksi sekä tukevat salaatit (jälleen erinomainen hinta-laatusuhde - oli nimittäin mielettömät kulholliset!).

Olen syönyt matkan aikana niin paljon kalaa, että suoraan sanottuna alkaa olla jo jonkinlainen kalaähky. Siksi mieli oli vähän kahden vaiheilla kun mietimme muikkulounasta.

Onneksi kuitenkin päädyimme kokeilemaan muikkuja, sillä annos oli ihan törkeän hyvä! Festarien perussafkaan kuuluvat supersuolaiset ja usein-vähän-kuivakat frittimuikut ovat kaukana Seurahuoneen Muikkuterassin tarjoilusta. Huikomuikut eivät olleet yhtään ylisuolaisia ja aivan täydellisen rapeita. Niitä ei ole friteerattu vaan paistettu. Nämä veivät todella kielen mennessään, ja täytyy myöntää että söin ihan liikaa sillä salaattikulhokin oli tyhjennettävä...! ^_^

Ruoan jälkeen jalkauduimme Savonlinnan keskustaan pienelle kävelylle.

Mari ja minä yritetään poseerata kaverikuvassa, Mr. Karkkipäivä laukoo kuvia miten sattuu. :)

Kävelyreitti rantaa pitkin satamasta Olavinlinnaan on todella kaunis.

Se pakollinen linnakuva. :) Onhan tuo komea.

Savonlinnan ja Marin seurassa oli niin rattoisaa, että lounaspysähdys venyi runsaaksi kolmeksi tunniksi. Sää oli mitä täydellisin ulkona istuskeluun, ja kaihoisin mielin jätimme Savonlinnan kutsuvat terassit taaksemme ja palasimme kuuman auton sisuksiin. Matka jatkui kohti Heinävettä ja Uutta Valamoa.

Viimeiset kilometrit Valamoon olivat varsinaista roadtrippiä hiekkateineen.

Saavuimme luostariin kahdeksan maissa. Yllätyin kun luostarin ravintolassa ja piha-alueella liikkui vielä runsaasti päiväturisteja - no, saattoihan osa heistä olla yöpyviäkin vieraita. :) Joka tapauksessa yllätyin paikan aktiivisuudesta vain tunti ennen virallista hiljentymisaikaa.

Kävimme teellä ravintola Trapesassa ja piipahdimme sitten luostarin viinituvassa.

Kävin itsekseni vielä pienellä kävelyllä miehen vetäytyessä väsähtäneenä huoneeseemme. Kyllä täällä mieli lepää.

Tänä aamuna jaksoin kuin jaksoinkin muuten herätä aamujumalanpalvelukseen! Ihan koko seremoniaa en tosin jaksanut seurata, mutta 45 minuuttia kuitenkin. ;)

Nyt ollaan Kuopiossa, ja tänään olen mm. pettynyt Kummisedän salaattilounaaseen ja käynyt söpöstelemässä kämmenen kokoisia chihuahuanpentuja..!

Tämä ilta vietetään vähän erilaisissa tunnelmissa kuin eilen. Kuubalaisrytmit ovat vaihtuneet levolliseen hiljaisuuteen.

Saavuimme illansuussa Heinävedelle Valamon luostariin.

Iltateellä luostarin ravintolassa.

.

/ / KIEHL'S-arvonta on suoritettu, ja onnekas Aromatic Blends -setin voittaja on nimimerkki appelsiini...! Kiitokset kaikille ihanien tuoksutarinoidenne jakamisesta! :)  / /

.

Skål voittajalle! :)

Tiemme vei teen jälkeen luostarin pieneen viinitupaan, joka on auki kymmeneen. (Ihmettelin tätä hieman, sillä luostariin laskeutuu hiljaisuus klo 21.00 jolloin kaikki muut paikat sulkeutuvat.)

Viinituvassa meitä palveli rempseä munkki, joka hämmästyi kun kysyin lupaa kuvaamiseen. Luostarin alueen kylteissä lukee, ettei luostarin väkeä sovi valokuvata. "Herranen aika, tottakai saa!" iloinen munkki parahti kädellään huitaisten.

Herranen aika... :D

Koemaistoimme Valamon oman kuivan valkoviinin ja puolikuivan punaviinin, jotka taitavat päätyä herran ostoskassiin huomenissa kun luostarin myymälä on taas auki.

Harkitsen tässä parhaillaan jaksaisinko herätä aamulla kuudelta jumalanpalvelusta seuraamaan.... :) Olisihan sekin Erilainen Kokemus tälle reissulle.

Nyt Valamo sanoo hyvää yötä. (Lisää roadtripin viidennestä päivästä huomenna.)

Eihän me minnekään Savonlinnaan sitten eilen päästy. Mutta linnaan kuitenkin. :)

Päivän ensimmäinen pysäkki oli kuitenkin ihastuttava Lappeenranta. (Ja hei - katsokaas kuka löysi Olympuksestakin miniatyyriasetuksen! :D)

Haminassa emme sitten pysähtyneetkään lainkaan. Luulin koko ajan että olimme menossa sinne, kun mies vain kääntyi Lappeenrannan liittymästä. Se vain kohautti olkapäitään ja sanoi että "joku paikka piti jättää listalta, ei ehditä kaikkiin". Jahas.

Mies on käynyt Lappeenrannassa joskus aiemminkin, minulle vierailu oli ensimmäinen. En yhtään tiennyt mitä odottaa Lappeenrannasta, mutta näin viehättävää kapunkia en rehellisesti sanottuna tiennyt kohtaavani..!

(Minulla on kotimaan rakkaudestani huolimatta aikamoiset antipatiat suomalaisten kaupunkien esteettisyyttä kohtaan, varmasti tiedätte mitä tarkoitan kun miettii meidän keskivertokaupunkien betoni/aaltopeltilaatikoita versus keski-Euroopan koristeellinen arkkitehtuuri.)

Lappeenrannasta paljastui oikein tunnelmallisia alueita, kuten satama, linnoitus ja Kauppakadun seutu satamasta sankarihautausmaalle. Ainakin näin kolmen tunnin vierailun perusteella. :)

Linnoituksen helmi on Majurskan talo, 1800-luvun puolivälissä rakennettu alunperin upseeriperheiden asuinrakennus. Nykyään talossa toimii ihana monen huoneen käsityöläisputiikki sekä mitä ihastuttavin vanhan ajan tyylin kahvila. Ihan pikkuisen harmitti kun päivän kahvikiintiö oli jo tehokkaasti vedetty täyteen aamiaisella, olisi pitänyt jäädä juomaan vaikka lasi vettä..! ^_^

Seuraavana ohjelmassa oli lounas, jonka Mr. Karkkipäivä nautti Satamatorilla oikein perinteiseen Lappeenrannan tyyliin..!

Satama-Sanni :) -nimisestä kioskista herralle löytyi vety, eli kinkulla ja kananmunalla täytetty lihapiirakka. Jälkiruoaksi lähti viereisestä Marttojen kioskista vohvelia. "Piirakka oikeaan kylkeen, vohveli vasempaan", mies totesi ja huuhtoi komeudet alas kolalla ja kahvilla. :)

Itse nautin oman lounaani toisessa osoitteessa. Etsin ensin käsiini lukijan vinkkaamaan raakaruokakahvilan Cacao Flow'n Koulukadulta, mutta päädyin toteamaan että paikan ainoa ruokaisampi annos, Flow Salaatti, ei olisi raaka-aineidensa puolesta vienyt nälkääni. (Meikä on tottunut mättämään aikamoiset proteiinimäärät joka aterialla...)

Aivan loistava lounas löytyi Kauppakadulla sijaitsevasta talomuseo Volkoffin kahvilasta. Tämä oli kyllä todellinen löytö! Edit. Anteeksi lappeenrantalaiset, talohan on Wolkoff, ei Volkoff. *sokea*

Järjettömän kookas kolmesta ruokalajista ja kahvista koostunut lounas kustansi 13,50€! Toinen toistaan ihanampia herkkuja notkuvasta viherpöydästä sai ensin käydä hakemassa salaattia, marinoituja kasviksia, juustoa ja päivän keittoa niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten pöytään tarjoiltiin valinnan mukaan lämmin liha- tai kala-annos. Päivän kala-annos tosin oli tällä kertaa kylmä.

Kalalautanen koostui silakasta, katkaravuista, kylmäsavulohesta, mädillä täytetystä kananmunasta, tillimarinoidusta sillistä ja vielä jostain minulle tuntemattomasta mätimoussehommelista (ja perunoista joita en syönyt). Herranjestas mikä lounas alle 14 eurolla....! Ihan mieletöntä. Jo tuon kalalautasen tyylinen annos maksaa missä tahansa ravintolassa varmaan pari kymppiä.

Lappeenrannan vanha raatihuone on sekin Kauppakadun varrella.

Seuraavana sitten nokka kohti Imatraa.

Saavuimme Imatralle vasta neljän jälkeen, kun viivyimme Lappeenrannassa suunniteltua pidempään. Mies ehdotti, että josko kuitenkin jäisimme kuudelta alkavaan koskinäytökseen saakka, ja näin päätimme tehdä.

Sitten vain soittamaan Savonlinnan hotelliimme Lossiranta Lodgeen, jonne piti erikseen ilmoittaa jos saapuisimme myöhempään kuin klo 18. Soittaessani paljastuikin, että hotelli oli hävittänyt varauksemme, ja huoneemme oli annettu toiselle vieraalle. Puheluun vastannut henkilö pahoitteli asiaa kovasti, ja tarjosi meille toista huonetta sisarhotellista - aivan täyteen hintaan! Ei siis mitään korvausta siitä että alkuperäinen varauksemme oli hävitetty. Olimme varta vasten halunneet ja varanneet hotellin parhaan ja tunnelmallisimman huoneen omalla puulämmitteisellä saunalla ja porealtaalla, eikä tarjottu toinen huone vastannut millään lailla alkuperäistä.

Olimme lievästi sanottuna *ittuuntuneita. Illanvietto omalla terassilla Olavinlinna-näköaloilla veden äärellä oli sitten siinä. Mies tuli niin pahalle tuulelle ettei halunnut enää etsiä toista hotellia Savonlinnasta ollenkaan vaan päätti että jäämme yöksi Imatralle. Käänsimme katseemme vieressä kohoavaan rakennukseen....

Imatran Valtionhotelli.

Ei mikään hullumpi paikka yöpyä tämäkään. ;) Kaikeksi onneksi hotellissa oli huone vapaana ja näin Savonlinna muuttui "Imatranlinnaksi". Olin ehdottomasti halunnut nähdä tämän upean rakennuksen Imatralla, ja nyt sitten pääsin tutustumaan sen lakanoihinkin. :)

Imatrasta totean, että paikka vaikutti kaupunkitunnelmaltaan sellaiselta hyvin "perus"suomalaiselta (ei poliittisesti! ;). Keskusta ei ollut ihan niin viehättävä kuin Lappeenrannassa ja Kotkassa.

Valtionhotellin vaikuttava siluetti ja kosken alueen henkeäsalpaavat maisemat ovat kuitenkin eittämättä sellaiset, joilla harva kaupunki pystyy kilpailemaan. En ollut muuten lainkaan tajunnut, että ne sijaitsevat ihan keskustassa! Meidän vierailuajankohtanamme myös Big Band Festival loi kaupunkiin tunnelmaa ja eloisuutta.

Koskinäytös oli todellakin upea. Tosin show'n valo-osuuden merkitys jää kesäillan valoisuudessa epäselväksi, itse en huomannut mitään valoja.

Näkymä on kuin jostain saksalaisesta linnasta.... Valtionhotelli häämöttää puiden keskellä. Kertakaikkiaan häkellyttävät maisemat!

Pilveen vetäneen taivaan sabotoitua terassisuunnitelmani koskinäytöksen jälkeen menimme pariksi tunniksi rentoutumaan hotellin kylpylään. Altaat eivät olleet kummoisia (miten porealtaassakin voi palella..?), mutta naisten puolen Oriental-sauna ja höyrysauna olivat ihania. Miehet saavat tyytyä tavalliseen saunaan omalla puolellaan.

Söimme pikaisen illallisen hotellin ravintolassa  Kalakiintiö alkoi jo olla aika tehokkaasti täynnä, ja söin illalliseksi tällä kertaa kasvisrösti-vuohenjuustotornin. (Tarkistin keittiöstä etteivät röstit olleet perunasta - eivät olleet vaan kaalista ja porkkanasta ;))

Illallisemme oli pikainen, sillä halusimme ehtiä Big Band Festareiden Afro Cuban All Stars -keikalle.

Siellä sitten jamiteltiin myöhään yöhön. Ei hitsi että mä rakastan lattarimusiikkia! Kun sain käteeni rommikolan ja antauduin Afro Cubanin  soundien vietäväksi oli fiilis kuin 8 vuoden takaiselta Kuuban matkaltamme..! Kuuba <3.

Iltamme Imatralla oli loppujen lopuksi niin hauska ettei meitä IBBF-teltassa sheikatessamme enää yhtään harmittanut Savonlinnan Lossiranta-kokemuksen peruuntuminen.

Kiitos Lappeenranta ja Imatra, oli oikein mukava tutustua! :)

*

Tätä kirjoittaessani kaarramme juuri Savonlinnan Seurahuoneen eteen kohteenamme lounas ja Muikkuterassi.

Tiistain taival vei meidät Inkoon ja, huokaus, navigaattorin suosiollisella ohjauksella Helsingin keskustan kautta Porvooseen ja lopulta illansuussa Kotkaan.

Porvoo on meille kummallekin tuttu jo entuudestaan, mutta onhan se vain niin mielettömän kaunis paikka että siellä ei mielestäni voi pysähdellä liikaa.

Olisimme muuten valinneet lounaspaikaksi Porvoon sijaan lukijan suositteleman Bistro Cantorin Loviisassa, mutta sepäs meneekin tiistaisin kiinni jo kahdelta. Olimme mm. navigaattorin ystävällisen kontribuution tuloksena hieman myöhässä päivän aikataulusta. Niinpä suuntasimme "Classy Finnish Restaurants" -kirjasta bongaamaamme Wanhaan Laamanniin Porvoon vanhassa kaupungissa.

Wanhan Laamannin lounasmenu kustantaa 25 euroa, ja siihen kuuluu salaattibuffet, kala- tai lihapääruoka sekä kahvi tai tee.

Lounas ei ehtinyt edes puolitiehen, kun olimme miehen kanssa tehneet arviomme - ruoka hyvää, palvelu huonoa. Meille ei katettu aterimia (ne eivät ole Laamannissa asiakkaiden itse otettavissa), ja kun salaattia ei tehnyt mieli syödä sorminkaan lähdin lopulta etsimään niitä omatoimisesti. En löytänyt, ja kun kysyin tarjoilijalta, hän sanoi, "No tuolla sisällä". Mutta niitä oli vain pöytiin katettuna. Kysyin, oliko minun tarkoitus ottaa aterimet toisen pöydän kattauksesta, jolloin tarjoilija vihdoin tajusi unohduksensa ja kiiruhti tuomaan puuttuvat välineet. Alkuruoan jälkeen aterimet vietiin pois - eikä uusia tuotu taaskaan tilalle. Tuijotimme pääruokalautasia hetken aikaa ja mietimme, millä tässä ravintolassa on tarkoitus syödä.

Ruoat olivat vallan erinomaisia, mutta palvelu jätti huonon maun. Kun olimme syöneet, oli ravintolassa lisäksemme vain yksi ainoa seurue. Tarjoilijoita oli kolme, mutta kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota ja lopulta meidän oli pakko mennä tiskille jotta saimme laskun maksettua ja pääsimme lähtemään.

Kun ravintolaa kuvataan sanoilla "sophisticated dining" ja kyseessä on maineeltaan yksi Porvoon parhaimpia ravintoloita, ei odottaisi ihan tämän tasoista palvelua.

Jälkiruoaksi haettiin suklaata Lilla Chokladfabrikenista. Mies rankkasi ne heti paremmiksi kuin Fiskarsissa nautitut Petri'sin.

Kiertäessämme Porvoota bongailin toinen toistaan ihanampia ravintoloita hintaluokan laidasta laitaan, ja totesimme että tännehän voisi tulla joskus pelkälle viikonloppuruokamatkalle. :)

Kotiruokaravintola Hanna-Mariassa vatsat täyttyvät edullisesti. Terassilla väijymäni lautaselliset näyttivät ilahduttavan suurilta, ja mutkattomasta menusta olisi löytynyt monta kalaruokaa meikäläisenkin makuun.

Zum Beispiel -delistä saa ihania antipastoja, juustoja, itse taikinajuureen leivottua leipää ja viiniä.

Gabriel 1763 Raatihuoneen torin laidalla vaikutti sekin tutustumisen arvoiselta ravintelilta.

Tämän kuvan kohdalla kamerastani (se laina-Olympus josta mainitsin pari postausta takaperin) loppui akku, mikä johti yhdessä myöhästyneen aikataulumme kanssa siihen, että en pystynyt ottamaan Kotkassa juuri lainkaan kuvia. :/

Kun saavuimme hotelliimme Karhulaan, kello oli 17.45 ja viimeinen Kotkan saaristoristeily, jonne halusimme ehdottomasti, lähti kuudelta. Ehdin ladata kameran akkua 15 minuuttia ja sitten juostiin autoon ja ajettiin tukka putkella Sapokan satamaan jonne ehdimme neljä minuuttia ennen vuoroliikennealus Tekla III:n lähtöä!

Tunnin kestänyt risteily vei meidät Varissaareen kautta Lehmäsaareen ja takaisin, ja oli oikein mukava. Veneen emäntä kertoili meille matkan aikana ympäröivistä saarista ja Kotkan elämästä. Meripäivien aikaan kuulema "turistit tulevat ja kotkalaiset lähtevät" :)

Risteilyn jälkeen teimme kävelyn läheiseen Sapokan vesipuistoon (jälleen vinkki lukijalta, kiitoksia vain :)) ja Meriniemeen, ja ajoimme sitten Haukkavuoren näkötornille.

Kameran akku vilkutti punaista koko ajan ja minä yritin säästää sitä illan kohokohtaan..... joka oli tietenkin taas ruoka. ^_^

Sain teiltä monia hyviä ravintolavinkkejä, ja Vaustin ollessa kiinni päädyimme lopulta Wanhaan Fiskariin. Ja se osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi.

Söin Fiskarissa varmaan elämäni parhaan ahvenannoksen. Menusta annosta ei löytynyt, mutta tarjoilija kertoi että sinä iltana heillä oli myös ahvenfilettä. Otimme miehen kanssa kummatkin ahventa ja olimme ihan euforiassa. Annos ei ehkä kuvassa näytä isolta, mutta kalaa oli tosi paljon. Hyvä jos jaksoin syödä kaiken...! Alkuruoaksi otin luomupunajuuri-vuohenjuustosalaatin, joka sekin vei kielen mennessään.

Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen ruoan jälkeen kuin eilen. Kotkan Wanhaa Fiskaria voin siis suositella todella sydämellisesti! Myös palvelu oli sympaattista ja ystävällistä.

Kaiken kaikkiaan Kotka osoittautui oikein positiiviseksi yllätykseksi, tykästyin tähän puistojen täyttämään kaupunkiin kovasti!

Tänään meillä on minst sagt täyteen ahdettu päivä - kohta lähdetään liikkeelle ja ennen Savonlinnaa olisi siis tarkoitus pysähtyä Haminassa, Lappeenrannassa, Imatralla ja Punkaharjulla. Näinköhän onnistutaan....

....ja teille joita nämä matkailujutut ei niin kiinnosta, on myöhemmin tänään tulossa pieni kosmetiikkapostauskin! ^_^

Maanantaina reittimme kulki Mustion linnan kautta Fiskarsiin.

Vähän suklaata mukaan Petriltä ja sitten picnicille aurinkoon!

Inko-puistossa kelpaa syödä eväitä.

Petrin 80-prosenttiset suklaapallot maistuivat meikäläiselle... :) Mies puolestaan otti valkosuklaapalloja.

Tein juhannuksena uuden juomalöydon - Rainbow'n Light-siidereissä on 0% hiilaria...! Ihan vain tiedoksi. ^_^ (Ja tämä ei ollut Rainbow'n sponsoroima picnic. ;))

Säästäväisellä matkailijalla kulkee aina mukana lounasboksi johon voi koota ruokakaupan salaattiainekset. :)

Majoituimme Fiskars Wärdshusiin jonka ravintolan pitäisi olla varsin maineikas.

Alkuruoaksi rouvalle päivän savustettua kalaa, munakokkelia ja kapriskreemiä ja pääruoaksi tillivoissa haudutettua kuhaa, mummon kurkkua ja pehmeiksi haudutettuja kasviksia.

Mies otti alkuruoaksi kuttucheddar-nokkospiirakkaa ja West Charkin luomulumikinkkua ja pääruoaksi härän sisäfileetä tomaattisipulisalaatilla. Kummallekin maistui! Alkuruoka olisi tosin ainakin rouvalla saanut olla kookkaampi..! :D

Siinä rattoisasti ruoasta nautiskellessamme ja rouva Karkkipäivän kommentoidessa veitsen kömpelöä muotoilua, päätti herra Karkkipäivä vihdoin, 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, paljastaa emännälleen että tämä pitää aterimia ihan väärin. Häääh??

Joojoo. Minulle selvisi eilen, että olen koko elämäni pitänyt haarukkaa ja veitseä kuin joku sivistymätön moukka. :) Eikä kukaan, vähiten oma avopuolisoni joka asian on selvästi pannut merkille, ole asiasta vaivautunut huomauttamaan.

Mutta nyt on sitten käyty ensimmäinen oppitunti aterinten oikeaoppisesta käsittelystä Fiskarsin Wärdshusissa kauniina heinäkuisena iltana  vuonna 2013. :) Täytyy sanoa että tuntui kyllä *elkkarin kömpelöltä kun aterimen pää pistää kämmeneen, mutta kai se on sitten tökerön näköistä jos päät pistävät näkyviin sormien välistä niinkuin meitsi on aina syönyt... Voi huokaus! ^_^

Oppia ikä kaikki. :)

Otimme varaslähdön roadtripille jo eilen ja ajoimme Päijät-Hämeeseen, Kärkölään! :)

Kohteena kotiseutumuseo Huovilan puisto ja kesäteatteri. En ole käynyt kesäteatterissa sitten lapsuuden, ja sen jos minkä pitäisi kuulua "teatteriperheessä" kasvaneen jokakesäiseen traditioon. :)

Huovila on aivan ihastuttava paikka! Se on 1900-luvun asuunsa restauroitu englantilaistyylinen maisemapuisto, jonka sydämen muodostaa alueen vanhoista rakennuksista koottu kotiseutumuseo. Mitä idyllisimmät puitteet kesäteatterille! :)

Myönnän että jopa itkukin tirahti esityksen aikana...!

Tänään sitten kohti Fiskarsia!

P.S. Ihanaa kun olette nähneet vaivaa ja jaksaneet kirjoitella kunnon tuoksutarinoita Kiehl's-arvontaan...! Luin niitä eilen yöllä monta tuntia ja kiinnostuin monista kuvailemistanne tuoksuista... Minulla on jo pitkä lista Karkkipäivän lukijoiden suosikkituoksuja joita on pakko päästä nuuhkimaan! :D

Valtavat kiitokset vinkeistänne! Kävimme niitä eilen illalla misterin kanssa läpi, päädyimme reittiin Fiskarsista idän kautta Kuopijjoon, ja varasimme majoitukset samantien. :)

Lähdemme maanantaina liikkeelle Fiskarsista ja ajamme tiistaina Porvoon kautta Kotkaan. Keskiviikkona ajelemme Lappeenrannan, Imatran ja Punkaharjun kautta Savonlinnaan. Kansallispuistot ja patikkaretket pitää jättää tällä reissulla väliin, kun misterin polvi on hiljattain leikattu ja äijä liikkuu vielä kepeillä.

Savonlinnasta matka jatkuu torstaina Heinävedelle Valamon luostariin, ja perjantaina päädymme Savon sydämeen Kuopioon, jossa viikonlopun ohjelmassa ainakin järviristeilyä ja ehkäpä viinijuhlatkin. :) Kivaa!

Teiltä tuli mielettömän hyviä vinkkejä paikoista, joista en ole koskaan kuullutkaan, ja varmasti tulemme hyödyntämään niitä tulevilla Suomi-tripeillä. :) Hailuoto, Bengtskär, Möhkö (tuonnehan nyt pitäisi päästä jo ylisöpön nimen takia..! ^_^), Puumala, Lieksa, Vääksy, Mustion linna....  Isommista paikoista Vaasa, Pietarsaari ja Naantali ovat jo pitkään olleet meikäläisen must-see-one-day -listalla, mutta ne eivät nyt mahtuneet tälle reissulle. (Ja harmillisesti herra on kuulema saanut elämänsä aikana yliannostuksen Vaasaa, eikä suostu sinne enää lähtemään :P)

Kuvat Pärinäpoika, Ilkka Luoma, Riitta Väisänen/YLE,  Mikko Paananen/Wikimedia, Pavel Trebukov, Gröndahl/Murtolan Sukukokous. 

P.S. Pitkästä aikaa taas ikäkysely sivupalkissa! :) Kun Karkkipäivä on ikääntynyt, niin nyt kiinnostaa selvittää onko lukijakuntakin ikääntynyt mukana! ^_^

Hei lukijani ympäri Suomen!

Minä ja mr. Karkkipäivä halutaan lähteä ensi viikolla "seikkailemaan" jonnekin päin Suomea - mutta ei osata päättää minne!

Haussa on joku ihana "kätketty" kotimaan helmi. Porvoot, Tammisaaret, Turut, Yyterit ja Raumat on käyty, ja Lappiin saakka ei tällä kertaa lähdetä. Etsimme jotain kivaa matkakohdetta akselilla Helsinki-Kuopio - Kuopio siis pohjoisin raja. (Mutta saa ehdottomasti vinkata Pohjois-Suomenkin helmipaikkoja tulevia reissuja varten. :))

Olisimme tosi kiitollisia vinkeistä. Jos siis tiedät jonkun ihanan kotimaan "mansikkapaikan", vierailemisen arvoisen idyllin tai muuten vain kiinnostavan nurkan Suomessa - kerro se minulle! :) Mitkä ovat Suomen kauneimmat kaupungit? Entä sympaattisimmat kylät? Onko tiedossasi joku ihana kylpylä, kartano tai hotelli jonne kannattaisi mennä yöksi tai pariksi jo pelkän elämyksen takia?

Go Finland! :)