Rhodoksen kävijät, paljastakaa suosikkikylänne ja -rantanne. 🇬🇷
Haussa viehättävä kreikkalaistunnelmainen kylä kaukana turistillisimmista alueista, ja kylän yhteydessä saa mielellään olla lapsiystävällinen uimaranta. 🙂
Olen lähdössä toukokuussa Kreikkaan sisareni perheen kanssa, ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme antaa Rhodokselle mahdollisuuden. Lentomme on Rhodokselle, mutta alun perin suunnitelmana oli viettää viikko muilla saarilla, koska kukaan matkaseurueesta ei välitä superturistillisista alueista. (Oma suhteeni Rhodokseen on käynyt blogissa monesti ilmi.)
Matkaa suunnitellessa olemme kuitenkin virinneet sille vaihtoehdolle, että asuisimme puolet viikosta Symillä ja puolet Rhodoksella. Ei vähiten siksi, että on rennompaa viettää matkan viimeiset päivät lähellä paluulentokenttää. Pienen lapsen kanssa matkustaessa vähemmän seikkailullinen asenne on olennainen osa matkaohjelmaa. :) Laivoista kun ei ikävä kyllä koskaan tiedä, ja paluulennolta myöhästyminen laivalakon tai sään vuoksi on Kreikan saarilla reissatessa aina mahdollista.
Ajatus epäturistillisen Rhodos-kokemuksen löytämisestä on myös kieltämättä kutkutellut minua, ja tällainen perhematka voisi olla oivallinen tilaisuus tutustua Rhodokseen eri tavoin. Käytössä on myös auto, mitä omilla "reppureissuillani" ei tapahdu, ja tämäkin avartaa mahdollisuuksia nähdä Rhodos eri vinkkelistä. Saarihyppelijänä tyypillisesti käväisen Rhodoksella vain vaihtamassa laivaa pääkaupungissa, enkä ole käynyt Lindosta kauempana.
Joten nyt, Rhodoksen uskolliset kävijät, vinkeistänne olisi suuresti hyötyä ja apua :)
Myös lapsiystävällisiä kohde- ja retkivinkkejä otetaan vastaan. 4-vuotias viihtyy rannalla ja uima-altaalla, mutta minne muualle tämän ikäisen voisi viedä Rhodoksella?
.
Kylä Rhodoksen pohjois-rannikolla lähellä Skala Kamirou'ta olisi ihanteellinen sijainti ajatellen Chalkia. Skala Kamirou'sta kulkee laivayhteys Chalkille, ja olisi ilman muuta mukavaa piipahtaa viikon aikana myös Chalkilla.
Alun perin olin suunnitellut meidän majoittuvan Symin jälkeen Tiloksella tai Chalkilla. Chalki on ulkoisilta puitteiltaan selvästi minun makuuni, se on Symin ja Kastellorizon kolmas värikäs pastellitalo-serkku, mutta siellä ei ole lapsiystävällistä rantaa aivan kylän yhteydessä. Tällä matkalla kohteet eivät valikoidu allekirjoittaneen mieltymysten mukaan vaan ennenkaikkea perhe- ja lapsiystävällisyyden näkökulmasta :) Yritämme löytää kohteita, joissa sekä aikuiset että lapsi viihtyvät. 💕
P.S. Viime syksyisellä matkallani minulla oli ilo todistaa varhaisella aamukävelyllä tämä näkymä Rhodoksen vanhankaupungin Sokratous-kadulla. ❤️
Varhainen lintu madon nappaa - eli minun tapauksessani palan rauhallista vanhaakaupunkia ja taianomaisen hetken, jolloin historiallinen kaupunki näyttäytyi aidossa kauneudessaan vailla rihkamakuorrutusta. Saattaisikohan Sokratous-kadun nähdä tällaisena myös talvella..?
.
P.P.S. Itselläni on tarkoitus jäädä perhelomaviikon jälkeen Dodekanesialle tekemään pienempien saarten hyppelyä. 🙂 Jos ei perheen kanssa Chalkille ehditäkään, niin omalla ajalla viimeistään. ☺️
Tiedättekö, mikä on jossain määrin tylsää lyhemmillä Kreikan matkoilla? Sen lisäksi tietysti, että matka on lyhyt?
Se, että ei ehdi bloggaamaan reissutunnelmista, koska ns. luppopäiviä tai -hetkiä ei juuri jää. Olen aamusta iltaan ulkona hyödyntämässä käytettävissä olevaa aikaa. Silloin kun tein pidempiä monen viikon reissuja, oli helpompi nipistää päivistä aikaa blogille.
No, ei auta kuin kirjoittaa pidemmät tunnelmoinnit sitten kun olen taas Suomessa.
Tämän matkan ehdottomaksi helmeksi on noussut Kastellorizo, joka hurmasi minut jokaista solua myöten. Edellisessä postauksessa kirjoittelin hitaasta maisemamatkailusta, ja Kastellorizo jos mikä tarjoaa mitä hienoimmat puitteet tällaiseen matkailuun.
Saaren ainoa asutuskeskus, suurta hevosenkengän muotoista luonnon satamaa halaava pääkylä Kastellorizo (toiselta nimeltään Megisti), on viimeistä kulmausta myöten niin kuvauksellinen, että voi pysähtyä mihin tahansa ja edessä on täydellinen postikorttinäkymä. Saaren toisessa maailmansodassa maan tasalle pommitetut ja nyt huolella restauroidut talot ovat karamellimaisessa suloisuudessaan melkein liikaa. Ensimmäiset tunnit (tai koko ensimmäinen päivä) saarella kuluu siihen, että seisahdut joka kolmannella askeleella huokailemaan ja painamaan kameran laukaisinta.
Paikka on niin tyrmistyttävän kaunis, että mun piti jäädä hotellihuoneeseen hetkeksi kokoamaan itseäni saavuttuani saarelle. Mulla meni ihan pasmat sekaisin kylän kuvauksellisuudesta (…. erityisherkkyys….). Olen aiemmin kokenut yhtä vahvaa aistien esteettistä ylikuormitusta vain Santorinilla ja Monemvasiassa.
Viivyin saarella kolme päivää ja olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin, mutta viime viikolla peruuntuneen laivayhteyden sotkettua kuviot oli valittava, jätänkö Symin tällä reissulla kokonaan väliin vai lähdenkö Kastellorizosta tänään. Ja kyllä mä haluan nähdä myös Symin, joten jätin Kastellorizolle haikeat hyvästit ja istun nyt laivassa kohti Rhodosta.
Jaan yhden sympaattisen detaljin Kastellorizosta.
Kun saavuin saarelle maanantaina, kuulin jonkun huutavan nimeäni rantakadulla. ”Sani, Sani, Sani..!” Katselin ympärilleni miettien, kuka täällä tietää minut nimeltä, kunnes tajusin huudon kohdistuvan lempeän näköiselle spanielille, jota kutsuttiin kahvilan pöytään rapsuteltavaksi. Viimeisenä Kastellorizon iltana tutustuin saarella yli 30 vuotta vierailleisiin israelilaisiin, ja he kutsuivat minut lempiravintolaansa illalliselle. Kävi ilmi, että Sanni-koira on kyseisen ravintolan isännän Giorgoksen koira. Jotain sielujen sympatiaa Sanni tuntui kaimaansa kohtaan tuntevan, sillä se istui tiukasti vieressäni koko illan. ☺️
Oli muuten valtavan mielenkiintoista tavata ihminen, joka on käynyt Kreikan lempisaarellaan yhtäjaksoisesti 37 vuotta. Israelilaisnainen oli saapunut Kastellorizoon ensimmäisen kerran vuonna 1985, kokenut kenties samanlaisen veret seisauttaneen hurmaantumishetken kuin minä laivasta astuessani, ja on palannut saarelle joka vuosi sen jälkeen. Sittemmin naisen ystäväkin ihastui saareen ja on vieraillut siellä hänkin vaatimattomat 25 vuotta. Nykyään matkaseurueeseen kuuluu myös puolisoita ja muita ystäviä.
Kun kerroin uusille ystävilleni aikovani kirjoittaa Kastellorizosta blogiini, naiset sanoivat, ”Älä tee sitä!” He eivät halua suuren yleisön löytävän Kastellorizoa, jotta saaren rauhallinen ja omintakeinen tunnelma säilyy. Rauhoittelin heitä kertomalla, että valtaosa suomalaisista Kreikan kävijöistä on uskollisia pakettimatkalaisia, eikä minun kirjoitukseni varmastikaan tuo saarelle ei-toivottua massaturismin aaltoa.
Ilman muuta jaan tällaisen helmen. 🙏🏻 Jos kastellorizolaisilta itseltään kysytään, he ovat vain iloisia kun turistit löytävät saarelle. Koska saarella ei ole massoja tyypillisesti houkuttavia hiekkarantoja, jo se takaa tietynlaisen turismin tason, joka tuskin koskaan on vaarassa muuttua ”Zakynthoksen Laganasiksi”.
Tämä matka on ollut mulle opettavainen.
Minulla on aiemmin ollut se useiden reissuviikkojen tuoma etu, että reitin ja kohteet on voinut suunnitella suhteellisen vapaasti eikä niin haittaa, jos juuttuukin huonojen tai peruuntuneiden yhteyksien takia jollekin saarelle pidemmäksi aikaa. Kun aikaa on enemmän, on enemmän vapautta. Nyt kun käytettävissä on vain 13 päivää, harmittaa luonnollisestikin menettää matkapäiviä huonon suunnittelun tai ei-toteutuneiden laivayhteyksien takia.
Jos nyt saisin varata koko tämän matkan uudestaan, lentäisin ilman muuta Tampereelta suoraan Rhodokselle. Jos suunnitelmissa on Dodekanesian saarille suuntautuva reissu, ei kannata lentää Ateenaan vaan Dodekanesian sydämeen Rhodokselle. Okei, puolustuksekseni voin todeta, että varatessani näitä lentoja maaliskuussa minulla ei vielä ollut hahmotelmaa mille saarille olin tällä kertaa menossa. Luulin myös viipyväni neljä viikkoa, mutta moneen kertaan siirretty matka kutistui lopulta kahteen viikkoon. En myöskään maaliskuussa tiennyt, että Air Baltic alkaisi lentää kotikaupungistani reittilentoja Kreikkaan.
No, ensi kerralla teen asiat toisin. Olen jo kovaa vauhtia suunnittelemassa reissua keväälle, jolloin tekisin Rhodokselta käsin Dodekanesian saarihyppelyn ja kävisin pitkästä aikaa taas ihanalla Karpathoksella. ❤️ Sekä Tiloksella ja Chalkilla, jotka ovat vielä mulla näkemättä.
✈️ ✈️ ✈️
Yleisesti ottaen annan myös sellaisen vinkin, että lennot Ateenasta kauimmaisille saarille kuten Rhodokselle, Kreetalle ja Karpathokselle ovat paljon edullisempia kuin laivat. Minusta olisi ihana aina tehdä saarihyppelyitä vain laivoilla, mutta jos hintaeroa alkaa olla toista sataa euroa, tulee harkinta kysymykseen. Tällä matkalla päädyin lopulta varaamaan lennon takaisin Ateenaan (68€), kun saatavilla olevat hytit Pireuksen laivassa olisivat maksaneet melkein 200€. Halvinkin laivalippu ilman hyttiä oli 79€. Minusta on todella tylsää, että laivat (ja junat!) ovat niin kalliita lentämiseen nähden. Tällä hintakehityksellä ihmisiä ei ainakaan rohkaista vähentämään lentämistä.
Tänään minun on vietettävä päivä Rhodoksella, koska tälle päivälle ei enää ole laivayhteyksiä Symille (huokaus). Eli menetän jälleen yhden Symi-päivän. Rhodos Town ei ole turistillisuudessaan suosikkipaikkani, mutta ihan uteliaana odotan mitä fiiliksiä kaupunki nyt herättää. Edellisestä vierailusta on 9 vuotta.
Palaan Kastellorizon pariin myöhemmin omassa saarelle omistetussa postauksessaan. 💕
Minusta on tulossa – ja tullutkin jo - hyvin erilainen matkailija kuin nuorempana. Huomaan tämän paremmin joka vuosi. On tietysti luonnollista, että tarpeet ja mieltymykset muuttuvat ihmisen tullessa vanhemmaksi, mutta oma muutokseni liittyy varmasti myös herkistyneeseen stressitasooni ja taipumukseen uupua runsaasta stimulaatiosta.
Kaipaan matkailulta nykyään kasvavassa määrin rauhallista tempoa ja viipyilevyyttä. Haluan tehdä asioita hitaasti, ja tämä näkyy kaikilla elämän alueilla. Kiire ja nopeat aikataulut syövät keskittymistäni ja kykyäni nauttia. Haluan viipyillä. Haluan asioiden imeytyvän minuun hitaasti, niin että ehdin - ja pystyn - vastaanottamaan – kuten myös tekemään.
Matkoilla tämä näkyy siten, että en tykkää etukäteen päättää aikatauluja, koska aikataulut stressaavat ja kutistavat vapautta. En halua suunnitella ennalta, kuinka kauan viivyn missäkin kohteessa – jos kyse on useamman kohteen reissusta kuten saarihyppely – tai mitä teen minäkin päivänä, jos olen menossa yhden kohteen matkalle.
Kaikki ennalta suunnittelu tuntuu hyvin stressaavalta. Tämä on ominaisuus, joka alle 3-kymppiselle Sannille olisi ollut täysin vieras. Nuorempi Sanni rakasti suunnittelua, tehokkuutta ja minuuttiaikatauluja. Matkoilla hän halusi mahduttaa reissupäiviin niin paljon näkemistä ja tekemistä kuin mahdollista. 25-vuotias Sanni olisi varmaan kiitänyt saaria läpi ”kerään niin monta kuin ehdin!” -mentaliteetilla - ja nauttinut siitä. En ollut koskaan stressaantunut ennen Internetin valtakautta.
(Ja kyllä, pidän nettiä ja teho/tietoyhteiskuntaan siirtymistä ilman muuta suurimpana tekijänä kuormittumisessani. Netti mahdollisti mun tiettyjen hyvien ominaisuuksien kääntymisen itseään vastaan.)
Nykyään mun matkailutyylissä korostuu ajanvietto kauniilla maisemapaikoilla. Oli se sitten kattoterassilla sijaitseva kahvila, idyllinen majatalo, kallioinen kukkula tai tunnelmallinen rantabaari. Hakeudun mielelläni paikkoihin, joissa voi yhdellä istumalla saada paljon: saan viipyä, mutta samalla vastaanottaa palkitsevaa stimulaatiota virikkeellisen maiseman myötä.
Kauniit näköalat inspiroivat minua. Parhaita ovat korkealta avautuvat maisemat. Kun saan pysähtyä idyllisen tai jollain tavoin puhuttelevan maiseman ääreen rauhoitun, ja minulle tulee hyvä olo. Maisema voi liittyä luontoon, tai se voi liittyä kaupunkiin. Maisemaan voi kuulua muita ihmisiä, tai sitten ei. (Mielellään kyllä saa kuulua, etenkin urbaanissa miljöössä, sillä ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihmisten tarkkailu on hyvin antoisaa.)
Tämän uuden tendenssin myötä mun matkailuun on liittynyt uudenlainen toive, tai ehkä jopa tarve, majoituksen suhteen. Haluan majoittua kauniilla näköalalla. Ennen tällaisella asialla ei ollut mitään merkitystä, koska kävin kämpillä vain nukkumassa tai tekemässä töitä. (Tai kokkaamassa ruokaa, alhaisimman budjetin matkoilla, kun en syönyt lainkaan ulkona.)
Nyt maisemasta on tullut minulle tärkeä lisäarvo. Sellainen, josta olen valmis maksamaan.
Toki edelleen olen reissuillani myös aktiivinen enkä lähde Kreikkaan vain istumaan hotellin terassilla, mutta maisemahengailu on bonus, jonka hyvin mielelläni liitän matkakokemukseeni.
Ja olenpahan löytänyt kohteita, joissa majapaikan näkymät ovat sitä luokkaa, että niiden äärellä viipymistä voi todellakin pitää itsessään lomana. Egialis-hotelli Amorgoksella on yksi sellainen, samoin Santorinin luolahotellit ja viime syksynä Monemvasiasta löytynyt Hotel Bastione Malvasia, jonka terassia ajattelen yhä kiihkeällä kaipauksella. Tuo paikka oli sellainen, että veret suunnilleen seisahtuivat. Harvoissa paikoissa olen kokenut yhtä voimakkaita tunteita maiseman äärellä.
Tällä matkalla olen valikoinut majapaikkoja puhtaasti maisema-spekseillä. Ateena on kattoterassien luvattu maa, ja siellä voi tehdä harrastuksen uusien katto-paikkojen etsiskelystä. Muutamia sellaisia olen aiemmin esitellyt tässä postauksessa, sekä tässä. Tämän kertainen hotelli oli hotellina aika tympeä ja epätunnelmallinen, eikä kattoterassillakaan ollut palveluja, mutta näkymät olivat todellakin upeat. Ja säästäähän siinä tietysti kun voi viedä katolle omat drinksut ja eväät..! ☺️
Spetsesillä valitsin hotellin, joka oli niin lähellä merta ja rantaa kuin vain Spetses Townissa olla voi. Poroksella majoituin tutussa majatalossa, jonka hienot maisemat tarjoava kattoterassi on tuttu jo kahdelta aiemmalta vierailulta. (Päädyin Spetsesiltä Porokselle, koska Spetses oli todellakin täyteen varattu viikonlopuksi.) Symille olin myös varanut kattoterassillisen paikan – kodikkaalta näyttävän tunnelman ohella ennen kaikkea myös siksi, että kyseisellä terassilla on myös aurinkotuolit. 🙏🏻
Kastellorizon majapaikka oli etsautunut päähäni jo muutaman vuosi sitten. En ole koskaan käynyt Kastellorizolla (-ossa..?), mutta näin eräässä kreikkalaisessa matkailunedistämislehdessä pari vuotta sitten artikkelin Kastellorizosta, ja artikkelin kuvissa esitelty hotelli maisemineen kaivertui aivokuorelleni pysyvästi. Tuonne oli päästävä!
En kuitenkaan lopulta varannut huonetta juuri tästä hotellista, vaan sen viereisestä. Syy? Artikkelin hotelli osoittautui saaren kalleimmaksi eikä hotellin huoneisssa ole jääkaappia/minibaaria (tai vedenkeitintä), seikka, joka on minulle ratkaisevan tärkeä. (Sain hotellista myös hyvin tylyyn sävyyn kirjoitettuja vastauksia tiedusteluihini, joka tuntui äärimmäisen epäkreikkalaiselta ja varmisti, että vien asiakkuuteni toiseen paikkaan.)
Viereinen hotelli ei ole yhtä värikäs ja persoonallinen, mutta se on paljon halvempi, sieltä vastattiin heti erittäin ystävällisesti ja siellä on huoneissa jääkaapit ja vedenkeitin. Ja tietenkin siellä on sama maisema kuin naapurilla..!
Huomenna selviää, lunastuvatko maisemalliset odotukset Kastellorizon suhteen. Tämä päivä kuluu myös stressiä lievittävän hitaissa merkeissä, sillä istun koko päivän laivassa. Mietin pitkään, olisinko kuitenkin lentänyt Rhodokselle, koska se on nopeuden lisäksi puolet halvempaa kuin laiva. Mutta… ei. Kyllä laiva kuuluu olennaisesti mun Kreikan saarihyppelyyn. Hitaassa matkustamisessa on jotain meditatiivista.
Joten: täällä sitä nyt istutaan 23 tuntia. Mutta ei se mitään.
Nautin merimaisemasta. ❤️
.
P.S. Postauksen kuvat ylintä lukuunottamatta ovat tältä reissulta: Ateenasta, Spetsesiltä ja Porokselta. Ylin kuva on Serifokselta 7 vuoden takaa.
P.P.S. Kastellorizon maisemat eivät todellakaan pettäneet, tässä auringonnousu huoneestani tiistaina. 🙏🏻
Ihana, ihana Kööpenhamina.
Totesin tässä jälleen kerran, miten paljon kemialla on merkitystä, myös paikkojen kanssa. Ruotsin pääkaupunki Tukholma on yhtä kaunis kuin Kööpenhamina ja kaupungeissa on paljon samaa. On kuninkaallisuutta, on kanaaleja, on palatseja, on idyllisiä kujia vanhassa kaupungissa, on komeita kirkontorneja toisensa perään. Silti.... käytyäni Tukholmassa kymmeniä kertoja lapsesta saakka, se on ja pysyy etäisenä. Se vain pysyy. En lähene millään Tukholman kanssa vaikka minulla asuu siellä sukulaisiakin.
Ja Kööpenhamina..? Ihan eri tunnelma. Kaupunki jätti pysyvästi lämpimän jäljen jo ensimmäisellä kohtaamisellamme 25 vuotta sitten ja se jälki lämpenee jokaisella vierailulla. Kööpenhamina tulee lähelle.
Olen käynyt Kööpenhaminassa yhteensä ehkä kuusi kertaa, mutta vasta tällä reissulla viivyin siellä pidempään. Aiemmat reissut ovat olleet parin-kolmen päivän luokkaa, ja muutamia kertoja olen hurahtanut kaupungin läpi vain osana interrailia.
Kööpenhamina on aikaisemmin näyttäytynyt minulle lähinnä turistillisen Strøget-kävelykatunsa, vanhankaupunkinsa sekä vieläkin turistillisemman Nyhavnin kautta. Ei turistillisuudessa vikaa, nuohan ovat upeita paikkoja ja koska ne sijaitsevat ydinkeskustassa, on selvää, miksi turistit kansoittavat niitä. Ja ovat nekin sympaattisia..!
Nyt vietin ydinkeskustassa (Indre By) yhteensä vain muutamia tunteja koko matkan aikana. Asuin Amagerissa ja vierailin sieltä käsin lähes kaikissa Indre By'tä ympäröivissä kaupunginosissa.
Amager Strand
Tykästyin tosi paljon rauhalliseen Amageriin, jossa on sieviä asuinkortteleita ja pitkä, kiva ostos/ravintolakatu, mutta tunnelma on huomattavasti rauhallisempi kuin "manner"-Kööpenhaminassa. Amager sijaitsee saarella, vaikka oikeastaan koko Kööpenhamina tuntuu hyvin merelliseltä tai saarimaiselta, koska kanaaleja ja niitä ylittäviä siltoja on kaikkialla. Amageriin tullessa ei siis mitenkään tunnu siltä, että tulet saarelle, tulet vain taas ylittäneeksi yhden sillan. Mutta tunnelma muuttuu heti verkkaisemmaksi.
Rauhallisen tunnelman lisäksi Amagerin upeus on pitkä dyynimäinen hiekkaranta. Mun koti (eli miesystäväni koti) sijaitsee vain 5 minuutin pyörämatkan päässä rannasta, ja rannalla tuli käytyä usein vaikka vain nopealla happihypyllä. Mikään ei voita merimaiseman terapeuttista vaikutusta..!
Amager Strandin ranta-alue on pari kilometriä pitkä. Aivan ihana ulkoilukohde, jossa voi viettää vaikka koko päivän. Kävelyreitti tarjoaa monenlaista ranta-maisemaa villeistä dyyneistä perinteisempään uimarantaan ja uimalaitureihin. Kastrupin päässä on venesatama. Luonnollisestikin rannalla on kahviloita joissa voi nälän iskiessä nauttia hiukopalaa. Kastrupin päässä on kunnon ravintoloita.
Islands Brygge
Tämän kertainen reissu tutustutti minut myös Kööpenhaminan modernimpaan arkkitehtuuriin ja urbaaneihin, teollisuutta henkiviin alueisiin. Vaikka olen ehdottomasti enemmän perinteisen, arvokasta historiaa huokuvan rakennustyylin ystävä, oli virkistävää ja ilahduttavaa nähdä Kööpenhaminan moderni puoli Pidin siitä!
Vahvat kontrastit kiehtovat minua ja Kööpenhaminassa niitä kohtaa usein. Barokkipalatsit seisovat uljaina taustallaan omalla tavallaan yhtä uljaat tehtaan piiput. Upein dialogi käydään Amalienborgin linnan ja uuden Oopperatalon välillä: Oopperatalo rakennettiin täsmälleen Amalienborgia vastapäätä Holmenin saarelle, ja rakennusten pääsisäänkäyntien välillä on suora linja ja esteetön näkymä. Kun seisoo uuden Oopperatalon edessä voi lähes tuntea yhteyden näiden kahden vaikuttavan rakennuksen välillä. Ne keskustelevat. Sähköistä.
Annan kuvien puhua puolestaan, tämän postauksen kuvat kertovat minun ja Kööpenhaminan tämänkertaisen tarinan.
Tässä kootut vinkkini paikoista, joihin tykästyin reissussa erityisesti:
AMAGERIN SAARI
ja siellä:
CHRISTIANSHAVN JA HOLMEN
Yhdellä pienellä alueella vieri vieressä kuvankauniita kanaaleita ja klassisia värikkäitä Kööpenhamina-taloja, vapaakaupunki Christiania hippeineen (ja käytän ilmaisua hyvässä merkityksessä, ainakin paikalliset ovat luoneet todella persoonallisen kulmakunnan!), komea uusi oopperatalo, ikoninen Vor Frelsers -kirkko spiraalitorneineen, maailman parhaisiin ravintoloihin lukeutuva Noma, idyllisiä kävelyreittejä luonnon helmassa Kööpenhaminan linnoituksen vanhoilla suojavalleilla.... Niin ihana alue jossa tyyliä laidasta laitaan!
REFSHALøEN
Entinen telakka-alue on kokenut uuden tulemisen Köpiksen trendikkäimpänä luovien yritysten häppening-paikkana; Refshaleøen on kuin yksi suuri festarialue jossa taide, musiikki, tapahtumat, urbaani puutarha ja katuruoka kohtaavat iloisen hengailun merkeissä. En ole koskaan kokenut vastaavaa paikkaa - siis muualla kuin festareilla, mutta nämä eivät ole festarit, vaan täällä on koko ajan meno päällä..! :D
Ota uikkarit mukaan ja pulahda satama-altaaseen suoraan La Banchina -ravintolan terassilta. (Refshaleøen ei ole varsinaisesti asuinkaupunginosa, mutta täällä on mm. asuntoveneitä. Näkymät niiden edustalla söpöine kukkaistutuksineen ovat parasta teollisuusromantiikkaa..!)
PUISTOT
Pakkaa picnic-kori ja suuntaa johonkin näistä:
Dragør
Lopuksi, yksi reissun kohokohtia oli Dragørin kylä Amagerin saaren kärjessä.
En ole ikinä kuullutkaan paikasta, mutta se osoittautui sellaiseksi helmeksi, että Dragørille täytyy ehkä omistaa ihan oma postaus. Todella yllättävä paikka ja ihan oma maailmansa, joka sijaitsee "piilossa" lentokentän takana.
LOUISIANA
Modernin taiteen museo Humlebaekissa Kööpenhaminan ulkopuolella on yhtä lailla ulkoilma- kuin sisätilakohde. Yksi mun mielestä parhaita museoita koko maailmassa!
Voisin tulla tänne vain istuskelemaan pihalle ja puutarhaan tai museon ravintolan terassille.
Uusi oopperatalo kiiltelee auringonlaskussa
Kööpenhamina on pyöräilijöiden kaupunki. Suosittelen ehdottomasti pyörän vuokrausta.
Pyhän Albanin kirkko Kastelletin kupeessa.
Evästauolla Islands Bryggessä - kyllä täälläkin teollisuusmaisema katoaa joissain paikoin..! :)
Kiitos Kööpenhamina! Ensi kerralla sitten Nordhavn ja Sydhavn! :)
KESTÄVÄMMÄN MATKAILUN VINKKI KÖPIKSEEN:
Jos vain matka-aikataulu sallii, Köpikseen pääsee edullisesti junalla Tukholmasta. Matka-aika kestää noin 5 tuntia ja liput ovat halvimmillaan 35€ jos varaat matkan hyvissä ajoin. Lyhyelläkin varoajalla voi kuitenkin saada 60€ lippuja jos on onnekas :)
Joulukalenteri, luukku 10.
Thirasia - se tuntematon osa Santorinia.
Tässä on yksi niistä kolmesta luukusta, joita olin valmistellut kesken jääneeseen Kreikka-joulukalenteriin.
Santorinin länsipuolella sijaitseva Thirasian saari erkani Santorinista tulivuorenpurkauksessa 3600 sitten. Se on osa Santorinin kalderan länsireunaa. Kauan sitten, ennen tulivuoren purkausta Santorini, Thirasia sekä kraaterisaaret Nea Kameni ja Palaia Kameni muodostivat ympyrän muotoisen Theran saaren.
Monelle Santorinin vierailijalle Thirasia on vain pääsaarelta avautuvan klassisen Santorini-maiseman horisontissa kohoava kallioinen muoto (kuvassa.) Harva tulee ajatelleeksi, että sekin on osa historiallista Santorinia, ja vielä harvempi siellä vierailee.
Ei Thirasia välttämättä mitään ainutlaatuista tarjoakaan, eikä varmasti yhtä kosmopoliittista menoa kuin jet-set-vieraita, hääpareja ja luksushotelleja pursuava Santorini - mutta juuri siksi sinne kannattaa mennä.
Näköala Thirasian kylästä Santorinille
Hiljaisella ja epäturistillisella Thirasialla voi tavallaan kokea Santorinin sellaisena, kuin Santorini oli ennen turismia. Jyrkkänä mereen putoavat kalliot, vulkaaniset värit sekä kalderamaisemat ovat yhtä dramaattiset kuin Santorinin puolella ja tunnusomainen arkkitehtuuri samanlaista.
300 asukkaan Thirasia on kuin miniatyyri-Santorini kauan sitten.
Saaren pääkylässä Manolasissa eli Thirasian kylässä on jonkin verran majoitusta ja tietysti viehättäviä tavernoita - niin pientä kylää ei Kreikasta löydykään, ettei siellä ole tavernaa..! ❤️
Thirasian satamaan kulkee pieniä yhteysaluksia Oian ja Firan satamista sekä nopeampi katamaraaniyhteys pari kertaa viikossa. Yöpyminen Thirasiassa on maaginen elämys; valoissa kylpevä Santorinin saari piirtyy pimeyden keskellä eteesi kuin Kreikan Las Vegas. Uneliaan Thirasian perinteinen tunnelma ja verkkaisuus luovat vahvan ja äärimmäisen kiinnostavan kontrastin kimaltelevalle emo-Santorinille.
Santorini ylipäänsä tarjoaa Kreikan ystäville monitasoisen ja jopa eettisesti haastavan kokemuksen joka kutsuu miettimään, missä lopulta kulkee aitouden säilyttämisen ja kaupallisen hyödyntämisen raja.
Santorini on ilman epäilystäkään yksi Kreikan ja ehkä koko maailman kauneimpia saaria ja kaikki me haluaisimme osamme tästä ainutlaatuisuudesta - mutta kiitos sen, onko aitoa Santorinia enää olemassakaan, vai osallistummeko Santorinilla vieraillessamme päälle rakennettuun Disneyland-elämykseen..?
Suosittelen lämpimästi kaikille Santorinin ystäville vierailua Thirasiaan. Se on kuin matka aikaan, jota ei enää ole.
Thirasian satama
Kreikka-tunnelmaa sunnuntaihin. ❤️
Kun tämän syksyn reissullani saavuin Ateenaan kahden vuoden tauon jälkeen, ystäväni Mariannan mies kysyi minulta: "jos sinun pitäisi sanoa yksi ainoa asia, johon eniten tiivistyy rakkautesi Kreikkaan, mikä se olisi?"
Olisiko se maisema, ruoka, tietty paikka? Mikä on minulle Kreikan essence?
Vasilis pyysi minua miettimään huolellisesti ja nukkumaan yön yli, ennen kuin vastaan. Niin tärkeä kysymys oli hänelle.
Mutta tiesin vastauksen heti.
Se asia tiivistyy tässä kuvassa.
Kun ajattelen Kreikkaa, en ajattele ensimmäisenä hiekkarantoja, antiikin temppeleitä, pienten kylien valkoisiksi kalkittujen talojen idylliä tai edes fetaa ja tavernojen oliiviöljyssä kylpeviä herkkuja.
Minun Kreikkani on korkealta metsäiseltä kukkulalta avautuva maisema sinisen meren ulapalle. Siinä maisemassa tuoksuvat havupuut ja luonnossa villinä kasvavat yrtit kuten timjami ja salvia. Maisemassa voi tuntea auringon lämmön iholla ja tuulenvire kantaa välillä aavistuksen meren suolaisuutta.
Valo, lämpö, tuoksut ja sinisen meren rauhoittava väri luovat kokonaisvaltaisen hyvän olon tunteen. Maisema on pehmeä ja autereinen. Kreikan valossa ei ole minulle koskaan mitään kovaa ja terävää.
Yksi tällainen täydellisesti minun Kreikkani tiivistävä maisema löytyy Agistrin saarelta. Saari on todella vehreä ja sen ympäri kulkee paljon luontopolkuja juuri sellaisissa maisemissa ja tunnelmissa, joita yllä kuvailin.
Joka puolella näkyy upean sininen meri ja ympärillä tuoksuvat havupuut.
Kävelin tähän maisemaan matkani viimeisinä päivinä. Lähetin kuvan Mariannalle ja Vasilille ja kerroin: "tämä on nyt se maisema."
Jokin tässä vihreän ja sinisen auringon lämmittämässä yhdistelmässä on minulle äärettömän rauhoittavaa ja tuo todella voimakkaan hyvän olon tunteen. Ehkä rakkaus havupuihin ja niiden tuoksuun liittyy myös suomalaisuuteen - ja varmasti liittyykin. Kreikassa ilmasto ja eri puulajit vain luovat erilaisen havupuiden tuoksun.
Tämähän on itse asiassa puhdasta aromaterapiaa. ❤️ Havupuiden sisältämillä eteerisillä öljyillä on tutkitusti terveyttä ja hyvää oloa edistäviä vaikutuksia.
Agistrin ohella myös Thassoksen ja Amorgoksen saarilta löytää täydellisiä Sannin Kreikka-maisemia.
Meri... miten se voikaan olla niin eri värinen eri puolilla maailmaa.
Meren sininen on kaunein sininen maailmassa. Kaikki sen eri vivahteet.
Millaiseen maisemaan, kokemukseen tai asiaan tivistyy sinun Kreikkasi?
(Tai jos et ole käynyt Kreikassa, onko sinulla vastaavia vahvoja tunnekuvia liittyen muihin sinulle tärkeisiin paikkoihin?)
Olen reissun aikana kysellyt paikallisilta, miten he ovat kokeneet tämän kesän matkailullisesti.
Vastaus yllätti.
Meillä Suomessa moni on pysytellyt vielä tänä kesänä - ja syksynäkin - kotimaan kamaralla. Minkä voin hyvin ymmärtää, enhän itsekään ollut vielä tänä vuonna kuvitellut lähteväni ulkomaille. Suomalaisten ulkomaanmatkailuasenteeseen pohjaten olinkin utelias kuulemaan, miltä sesonki täällä Kreikassa on nyt näyttänyt tänä kesänä. Arvelin, että matkailuarkuus näkyy varmasti vielä muuallakin.
Vastaus kaikkialla on ollut: kesä on ollut erittäin hyvä. Fantastinen. "Lähes normaalin tasoinen".
Kieltämättä vastaus hieman yllätti, vaikka olenhan ominkin silmin todistanut, miten paljon täällä vielä syyskuussakin on ollut turisteja ja majoituspaikat pullistelevat täysinä. Turistien määrä kertoo siitä, etteivät etelän lomailijat kaikissa maissa suinkaan ole tänä kesänä jääneet kotiinsa.
Kansanpaljous näkyy hinnoissakin: siinä missä esimerkiksi luksushotellit ovat yleensä syksyllä tarjonneet todella houkuttavia tarjoushintoja täyttääkseen huoneitaan, tänä syksynä nämä tarjoukset ovat ainakin Ateenassa loistaneet poissaolollaan.
Hintataso Ateenan hotelleissa on ylipäänsäkin ollut vahvasti nousujohteinen viime vuodet, mutta pandemian vaikutus hintoihin näkyy nyt kaikkialla Kreikassa: matkailu- ja ravintolapalveluiden hinnat ovat nousseet maanlaajuisesti.
Käytännönläheisiä esimerkkejä ovat vaikkapa tavernojen simppeleiden perusannosten hinnat: siinä missä horiatiki eli kreikkalainen salaatti on aiemmin maksanut 5€:n kummallakin puolella, nyt sen standardihinta on 6€ tai yli. Kaikkein edullisimpiin kasvislisukkeisiin kuuluvat horta (höyrytettyjä villivihanneksia) sekä kaali-porkkanasalaatti, ovat nousseet 3-4€:n hinnastaan nekin yleisesti kuuteen euroon. Suomalaisille nämä eivät ole mitään järkyttäviä hintoja, mutta prosentuaalisesti nousu on merkittävä.
Kun viime perjantaina buukkasin itselleni majapaikkaa Ateenan keskustasta, halvin vaihtoehto, joka oli hostellin äärimmäisen vaatimattomassa kahden kerrossängyn huoneessa (yhdelle hengelle), maksoi 67,50€ - ilman aamiaista, totta kai. En meinannut uskoa hintaa todeksi. Airbnb-huoneistojen keskihinnat huitelevat nekin 80-100€ tuntumassa Ateenan keskustassa, kun vielä muutamia vuosia sitten maksoin kolmen huoneen Airbnb-kämpästä Plakan sydämessä 27€ / yö.
Eli voi sanoa, että Kreikalla menee tänä vuonna matkailullisesti oikein hyvin. Miksipä ei pyytää näitä hintoja, kun ihmiset tulevat ja maksavat.
Ja he todellakin tulevat, vielä syksylläkin. Sesonki on selvästi pidentynyt ja ystäväni Marianna kertoi, että kreikkalaisista moni siirsi itsekin lomansa elokuulta syyskuulle. On voinut helposti todeta kaikkialla olevan paljon vilkkaampaa kuin minään aiempana syksynä, kun olen Kreikassa vieraillut.
Kirjoitan tätä tekstiä Ateenan Hotelli Plakassa, jonka kattoterassilta jutun kuvat ovat. Hotelli on minulle ennestään tuttu ja täällä on yksi kaupungin parhaiden näkymien kattoterasseja (- sekä yksi kaupungin parhaita aamupaloja ;)). Halusin viettää viimeiset Kreikan päiväni Ateenan kattojen yllä parhaiden maisemien äärellä.
Keväällä 2019 maksoin samaisen hotellin hulppean kokoisesta deluxe-huoneesta 65€ / yö. Hintaan kuului Akropolis-näkymien ja asiakkaan käyttöön annetun älypuhelimen (!) lisäksi viinipullo. Nyt istun pienessä Economy-huoneessa ilman Akropolis-näkymää. Huoneen hinta? 90€ - ja tämä on nyt 🔥-merkitty tarjous. (Deluxe-huone irtoaa 123€ tarjoushintaan.... hinta on siis "vain" tuplaantunut kahdessa vuodessa!).
Sama tendenssi on ollut nähtävillä kautta koko reissuni. Siinä missä ennen maksoin vuokrahuoneesta 20€, hinta on nyt 40€.
Ne kengännauhabudjettimatkailun ajat joista hiljattain blogiin kirjoitin, taitavat olla nyt Kreikan osalta ohi. Olen iloinen, että pääsin ne kokemaan - mutta yhtä lailla olen iloinen, että pääsin Kreikkaan juuri nyt. Uusine post-pandemia-hintoineenkin Kreikka on yhä rakas ja ihana kohde. En ehkä enää voi viettää täällä 8 viikon reissuja, mutta otan ilolla vastaan sen ajan, minkä saan.
Olen tullut uuteen kohteeseen. Täällä homman nimi on ihastella kivenjärkälettä nimeltä Monemvasia.
Ja onhan se kieltämättä upea 😍
Tämä Peloponnesoksen rannikolla sijaitseva dramaattisen järkälemäinen pieni niemimaa on muinoin ollut saari. Saarelle rakennettiin keskiajalla linnoitus ja linnoituksen sisälle kylä. Monemvasia.
Kreikassa on monia upeita linnoituskyliä ja -kaupunkeja (Rhodos Town ja Nafplio hienoina esimerkkeinä), mutta Monemvasia on parhaiten säilynyt ja sen sijainti 300 m korkean ja 1,8 km pitkän kallion sylissä on ainutlaatuinen. Ilmakuvista katsoessa kylä näyttää konkreettisesti siltä, kuin se olisi rakennettu linnan muurien muodostamalle valtavalle parvekkeelle..! (Katsokaa vaikka kuva täältä, ihan mieletön näky..!) Monemvasia on niin kuuluisa että se vetää vierailijoita ympäri vuoden. Talvisin se on suosittu viikonloppukohde kreikkalaisten keskuudessa.
Nyt olen minäkin täällä. Ja olen aivan lumoutunut, vaikka olen ihaillut kivenjärkälettä vasta mantereen puolelta "Uudesta Monemvasiasta" eli Gefyran kylästä, jossa majoittaudun.
Kirjoittelen Monemvasiasta lisää kun olen päässyt kunnolla samoilemaan kylän kujilla. Tänään halusin jakaa saapumisillan tunnelmat, olen vain niin vaikuttunut...! On muuten kivaa vierailla tällä matkalla manner-Kreikan kohteissa. :) Niissä on niin erilainen tunnelma kuin saarilla, mutta ne ovat yhtä viehättäviä omalla tavallaan. Pikkuinen Gefyra hurmasi minut välittömästi ja heti tuli hyvin kotoisa olo..!
Tänään oli muuten niitä iltoja, jolloin valo on aivan erityisen kaunis. Ilma oli kostea ja auringon laskettuakin oli yhä todella lämmin, sellainen trooppisen tuntuinen ilma.
Seisoin Gefyran rannalla katsomassa Monemvasian kalliota ja valo oli niin kaunis ja tunnelma niin erityinen, että oli pakko hymyillä valolle ja maisemalle. Tai pakko ja "pakko", hymy vain tuli ja oli. Oli samanlainen olo kuin silloin, kun on hyvien ja rakkaiden ystävien seurassa ja on niin hyvä ja mukava olla, että hymyilee koko ajan.
Sellainen ystävä Kreikka on minulle.
Maisema majataloni parvekkeelta
Voin kuvitella miten täynnä tämä paikka on elokuussa...
Huomenna kävelen tätä pengertietä pitkin Monemvasiaan :) Ihan jännittää, Monemvasialla on niin taianomainen maine..!
Hyvää yötä ja taikaa teidänkin hetkiinne Suomessa ❤️
Paikat sen kuin kaunistuu.
Saavuin keskiviikkoiltana Kytheran saarelle. Kythera on pinta-alaltaan suuri saari, jonka 5000 asukasta jakautuvat yli 30 kylään. Minä majoitun kylässä nimeltä Kapsali - joka osoittautui kauniiksi kuin elävä postikortti. Olin kyllä lukenut jo ennakkoon, että Kapsali - ja sen yläpuolella sijaitseva saaren pääkylä Chora, luovat erittäin kuvauksellisen kokonaisuuden, mutta paikan päällä kaikki on vielä paljon upeampaa kuin osasin odottaakaan.
Vai mitä sanotte, kun katsotte näitä kuvia? Eikö paikka ole kuin jostain Kreikan valtion matkailutoimiston mainoksesta?
Olen jäänyt useisiin paikkoihin vain seisomaan kamerani kanssa melkein pystymättä jatkamaan matkaa, kun maisemat ovat niin ällistyttävän postikortti-täydellisiä.
Tältä näyttää näköala parvekkeeltani. Minulle tulee maisemasta vahvasti mieleen Skyros, jonka Chora kohoaa vastaavalla tavalla jyrkällä kalliolla rantakylä-Magazian yllä.
Kytheran saari sijaitsee Peloponnesoksen niemimaan eteläpuolella. Lähin suuri saari on Kreeta, jonne Kytheralta on laivalla matkaa kolme tuntia.
Kythera on suhteellisen tuntematon saari, eikä sinne tehdä järjestettyjä pakettimatkoja. Harva tietää, että Kythera kuuluu Joonian saariin; erillään kaukana muista joonialaisista sijaitseva Kythera on kuin saariryhmän unohtunut serkku, joka ei oikein tunnu kuuluvan mihinkään saarijoukkoon. (Toisaalta, miksi pitäisikään?)
Kytheralla ei ole kuuluisia nähtävyyksiä eikä antiikin raunioita. Siellä on "vain" kauniita maisemia, hienoja rantoja, sieviä kyliä ja perikreikkalaista elämää. Saari on ollut sekä venetsialaisten että brittien hallussa, mikä näkyy paikoin arkkitehtuurissa. Arvostettuna ja yhä toimivana muistona saarella on brittien rakentamia siltoja.
Viereinen Antikytheran saari on saanut paikkansa historiassa kiitos niin sanotun Antikytheran koneen, 100 eaa rakennetun tähtitieteellisen laskulaitteen, jota myös maailman vanhimmaksi tietokoneeksi kutsutaan.
Kytheralla on lentokenttä, ja sinne pääsee lentäen Ateenasta. Laivalla saarelle pääsee pari kertaa viikossa Pireuksesta, 2-3 kertaa viikossa Gythiosta ja päivittäin Neapoliksesta.
Manner-Kreikassa korona-suojatoimenpiteet näkyvät vahvasti. Maskin pitäminen julkisissa sisätiloissa on pakollista, ja tätä noudatetaan äärimmäisen tunnollisesti. Käsidesipullo nököttää joka pöydällä kuppiloissa ja ravintoloissa. En ole nähnyt yhdenkään ihmisen kulkevan sisätiloissa maskitta. (Kun yritin eräässä tavernassa kulkea terassin läpi vessaan ilman maskia, kuvitellen että terassi lasketaan ulkotilaksi, henkilökunta huusi minulle välittömästi "lady, the mask..!")
Ystäväni Marianna epäili, että saarilla suhtautuminen voi olla toisenlainen, vaikka maskipakko virallisesti koskee koko Kreikkaa. Hän oli oikeassa.
Kapsalissa vuokrahuoneeni omistaja tervehti minua iloisesti ilman maskia (halaten...!), eikä käsidesipulloja näy missään. Kaupoissa ei pidetä maskia, ja kun menin lähimarkettiin maski naamassa, maskiton myyjä sanoi että älä suotta pidä sitä. Ravintoloiden tarjoilijoilla on maskit, mutta käsidesiä ei ole saatavilla. Itse asiassa tarjoilijat sekä taksikuskini ovat täällä ainoat, joilla olen nähnyt maskin.
Kytheran kaltaisella pienellä saarella koronatilanne on todennäköisesti ollut koko ajan hallussa ja tartunnat vähäisiä. Joillain pienillä saarilla ei ole ollut tartuntoja lainkaan. Tämä heijastuu ihmisten asenteeseen. Eikä täällä tietysti ole virkavaltaakaan valvomassa maskipakkoa samaan tapaan kuin isommissa kaupungeissa.
Tämä maisema tuo minulle ihan mieleen Amorgoksen tai Anafin...! 😍
Muuta Kytherasta
Ollakseen vain 5000 ihmisen saari, Kytheralla on hyvinkin urbaanimaisia keskittymiä ja kylien läpi ajellessa tulee kuva paljon isomman väestön paikasta.
Kapsalin kylä yllätti palveluillaan ja jopa kevyesti kosmopoliittisella tunnelmallaan; vaikka kyseessä on hädin tuskin sadan ihmisen asuttama kylä, Kapsalin rantakadulla on hyvin eloisaa ja se on täynnään vaikka minkälaisia ravintoloita, drinkkibaareja, kahviloita ja vohvelibaareja. Yhdessä hyvin poikkitaiteellisen näköisessä paikassa järjestetään myös konsertteja. Ja vaikka ollaan syyskuun lopussa, ja kesäsesonki on päättynyt viikkoja sitten, täällä on yhä matkailijoita. Ei tungokseksi asti tietenkään, mutta sen verran, että heitä istuu lähes joka kuppilassa ja tulee kadulla vastaan.
En tiedä vielä, miten kauan näissä postikorttimaisemissa viivyn, mutta seuraava kohteeni on todennäköisesti Monemvasian kylä manner-Kreikassa. Se on pitkään ollut "must see" -listallani, ja nyt kun olen lähellä, miksipä en hyödyntäisi mahdollisuutta :)
Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä Kreetalle, mutta se on liian iso kohde tälle reissulle.
Ai niin, vielä yksi mieleinen havainto tällä matkalla: ei hyttysiä...! 😍🙏🏻 Tämä on ensimmäinen syksy todella moneen vuoteen, kun hyttyset eivät kiusaa Kreikassa...! Ehkä nekin ovat masentuneet koronasta...
