Huhhuh. Enpähän ole ennen ollut mukana tällaisessa viimeiseen saakka yllätyksen säilyttävässä jännitysnäytelmässä.
Vieläkin on ihan epätodellinen olo, tapahtuuko tällaista oikeasti? :D Heräsin aamulla Maarianhaminassa kuvitellen päätyväni Tanskaan, Tallinnaan tai eksoottisimmillaan ehkä Berliiniin, mutta 10 tuntia myöhemmin olinkin tällaisissa maisemissa:
Iiiik!!
Juhlien isännällä ei ollut mitään sitä vastaan että raportoin matkasta blogiin (olin ihan että jos tätä en pääse jakamaan niin varmaan poksahdan..!), joten tässä kertomus torstai-päivästä 5. toukokuuta. Kaikkeen sitä pääsee elämässään mukaan..!
Kokoonnuimme aamulla kello 7 ja pakkauduimme laukkuinemme bussiin.
"Vi samlas klockan 7 och frukost äter vi ombord", oli juhlien isäntä kertonut. Ombord, kaikki meistä olivat tietysti tulkinneet sen laivaksi.
Hämmennys olikin valtava kun bussi kääntyi liikenneympyrässä ihan toiseen suuntaan kuin kohti Eckerön satamaa... Nimittäin...
Lentokentälle. Bussissa kantautui epäuskoisia huudahduksia ja muminaa siitä, että tässä vielä yritetään hämätä, kohta me käännytään takaisin Eckerön tielle. Vaan ei, lentokentällä koko joukko komennettiin ulos bussista ja sitten vain laukut check-iniin.
Mitä ihmettä.....
Vielä check-in-jonossakin moni epäili huijausta, kohta kiitotielle kurvaa bussi ja jatkamme matkaa satamaan.
Mutta alkoi vakavasti näyttää siltä, että lentokoneeseen tässä oltiin menossa.
Olin niin puulla päähän lyöty (enkä suinkaan ainoa) että en edes osannut hermostua lennosta ja tavallisesti minua niin piinaava lentopelko unohtui kokonaan.
Pian Maarianhaminan kentälle laskeutui vuokrattu kone. Vieraat kiljahtelivat epäuskoissaan. "Det här kan bara inte va' sant..."
Totta se oli jo kohta mentiin koneeseen.
Koneen portailla meillä oli virallinen kuvaushetki.
Lahjojen sijaan syntymäpäiväsankari oli toivonut vierailta lahjoituksia LoveNepal-järjestölle joka työskentelee lasten seksiorjuutusta vastaan. Järjestölle lähtevä lahjoitus toi lämpimän tunteen rintaan.
Koneessa odotimme, että kohteemme viimein paljastuu pilotin kuulutuksen muodossa. Vaan ei. Kohde paljastuisi vasta kun laskeudumme. Lentoaika: 5 tuntia 45 minuuttia.
Jouduimme yhä suuremman häkellyksen valtaan. Alkoi olla selvää että olimme menossa vähän kauemmas kuin Tanskaan...
Sitten vain ilmaan..!
Lennon edetessä arvailut kohteesta tiivistyivät. Marokko? Dubai? Kanaria..?
Ei, ei näytä Dubailta ainakaan... Lyhyt kiitotie sai minut viimeistään tajuamaan kohteen. :) Täällä olen ollut aiemminkin.
Madeira!
Kentällä meidät toivotettiin tervetulleeksi synttärijatkoille ja bussi kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Funchaliin. Leuat loksahtelivat jälleen auki kun bussin ovet avautuivat viiden tähden hotellin edessä.
Voiko tämä enää olla todellista... Kävelin hotellin puutarhaan ja sain lasin kuohuvaa käteeni.
Minäkö olin oikeasti nyt madeiralaisessa luksushotellissa...?
Kyllä minä olin. :)
Baltiakin olisi ollut tosi mieluinen kohde, mutta kyllä tämä ylitti kaikki odotukset.
Aurinkokin kurkisti esiin kilistäessämme lasejamme juhlasankarin kunniaksi. :) Mikä fiilis! :)
.
Loppupäivä kului oman vapaan ajan ja juhlaohjelmaan kuuluvan kiertoajelun ja illallisen merkeissä.
...ja osan kohdalla ilta jatkui pitkälle yöhön...
Skål på den saken! :)
Mikä päivä.
...ja tätä jatkuu vielä sunnuntaihin. :)
Aina yhtä ihana Praha.
Olen vieraillut kaupungissa kymmenisen kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tuolloin kohtaamani Praha oli vielä hyvinkin "neuvostoliittolainen" ja länsimainen elämäntyyli loisti poissaolollaan. Keskustassa oli vain muutamia ankeita, niukan valikoiman kauppoja joissa myytiin paikallisia tuotteita tiskin takaa niinkuin kommunistisissa maissa oli tapana. Ruokatarjonta oli yhtä kuin perinteiset tshekkiläiset oluttuvat rasvaisine makkaroineen ja pihveineen. Muistan kuinka mielettömän vaikeaa oli tuolloin löytää kaupungista kasvisruokaa.
Kun seuraavan kerran saavuin Prahaan neljä vuotta myöhemmin, oli kaikki muuttunut. Venceslauksen aukio oli kuin toisesta maasta kauppoineen ja tavarataloineen. Oli tapahtunut länsimaistuminen. Muistan kuinka kurkistin uteliaana sisään Yves Rocherin liikkeeseen, se oli ensimmäisiä Tshekkiin saapuneita länsimaisia ketjuja. Myymälän edustalla seisoi aseistettu vartija (!) joka tuijotti sisääntulijoita kulmat kurtussa.
Vuosien varrella Praha on muuttunut vuosi vuodelta ja tänä päivänä kaupungin kattaus ostostennälkäisille tai kulinarististen elämysten etsijöille ylittää jo melkein kulttuuritarjonnankin, josta kaupunki tietysti aina on ollut erityisen tunnettu. Kasvisruokaakin täältä löytää nykyään jopa enemmän kuin Helsingistä, uskaltaisin väittää!
Tänään siis vähän Prahan tunnelmia.
Mutta teille kosmetiikkalukijoille, joita matkajutut eivät niin kiinnosta, ladataan ensin pieni kosmetiikka-annos niin voitte sitten skipata loppujutun ^_^ Ruoasta kiinnostuneille teen myöhemmin kokonaan erillisen postauksen.
Edellisen vierailuni jälkeen, joka oli 2011, on myös Sephora viimein saapunut kaupunkiin. Liikkeitä on keskustassa useitakin.
Valitettavasti hinnat ovat samaa tasoa kuin Ranskassa :( Toivoin niin löytäväni edullisempaa Urban Decayta, Benefitiä ja Make Up For Everiä mutta hinnat ovat samat kuin kalliimmissa naapurimaissa. Paikallisten silmissä Sephoran täytyy olla todellinen luksusmyymälä, niin kalliita tuotteet ovat tshekkiläiseen hintatasoon verrattuna.
Venceslauksen aukion Debenhams-tavaratalon sisällä olevasta Douglas-myymälästä bongasin Inglotin, muissa Douglaseissa (joita Prahassa on runsaasti) en Inglotia ole toistaiseksi nähnyt.
Inglot on Prahassa yhtä edullinen kuin muuallakin: paletteihin kerättävät irtonapit maksavat 100 korunaa eli alle 4 euroa. Vähän tässä harkitsen pitäisikö suorittaa hankintoja... ;D Sephoran jätän suosiolla väliin koska tein jo Pariisin Sephorassa ne hankinnat joita sieltä halusin.
Yves Rocherin alkuperäinen Prahan liike Venceslauksen aukion reunassa on edelleen paikallaan, mutta ilman vartijoita :)
Ihastelin Rocherin suihkugeeli - & vartaloemulsiolinjan uudistusta, kerrassaan herkullisia uutuustuoksuja ja onnistunut, kaunis pakkauspäivitys. Ennen Les Plaisirs Nature -nimellä kulkenut sarja on pudottanut LPN-nimensä ja samalla pakkausten ulkonäköä on päivitetty uudella muotoilulla ja käytännöllisemmällä klikkikorkilla (vanhoissahan oli kierrekorkki). Myös koostumus on muokattu luonnollisemmaksi: nyt suihkugeelit ovat 97-prosenttisesti luonnollisista ainesosista. Uutuustuoksuihin kuuluvat mm. Vadelma-Piparminttu, Sitruuna-Basilika ja Mango-Korianteri. Nam!
Kyllä suretti kun ajattelin, että Suomessa en enää voi mennä liikkeeseen hypistelemään ja tuoksuttelemaan näitä :(
Matkamuistomyymälöistäkin voi bongata kosmetiikkaa; miten olisi Myyrä-shampoo tai hoitoaine? :)
Tshekkiläisiä kosmetiikkamerkkejä ei ole osunut silmiin paljonkaan, oikeastaan vain yksi: Manufaktura. Tyylikkään näköisiä purnukoita mutta ei toisaalta mitään niin houkuttavaa että ihan lähtisin kotiin kantamaan. Tuotteet eivät ole luonnonkosmetiikkaa mutta ainakin merkillä näyttäisi olevan Leaping Bunny -logo.
Miesten tuotelinja on aika hauskan näköinen, voi olla että ostan miehelle jonkun setin kuitenkin. :)
Kosmelukijat: teidän osuus päättyy tähän :)
*
Tshekki ei ole tunnettu juustoistaan, mutta juustoliikkeitä täältä toki löytyy - ja ahhhh miten edullisia hintoja..! Olen edelleen pitäytynyt yllättävän uskollisesti ruokavaliokokeiluni kehyksissä ja syönyt juustoa hyvin vaatimattomasti. Vähänhän se harmittaa mutta tällä mennään nyt.
Pakallista raejuustoa olen kyllä testaillut ja se on oikein hyvää, kermaisempaa kuin meillä myytävä.
Sitten muutama sana uudesta "kamerastani" eli iPhone 6S:sta. Teissä olikin kiinnostuneita kuulemaan mitä mieltä olen ollut kamerasta, kun sen ominaisuuden vuoksi koko pelin käytännössä hankin.
Tiivistettynä:
1 Kamera on sen verran hyvä että en ole tällä matkalla juuri Olympusta käyttänytkään (E-PL 5 on normaalisti ollut mun matkakamera).
2 Kamera on hyvä ennen kaikkea automaattisen HDR-ominaisuuden vuoksi. Ihmettelin pitkään miten miehen puhelimellaan ottamat kuvat haastavissa valaistusolosuhteissa (kuten paikoissa joissa on paljon sekä kirkasta valoa että tummaa varjoa) olivat huomattavan paljon parempia kuin minun Canon 6D:llä ottamani (ja se on sentään ammattilaistason järkkäri), ja syyhän olikin lopulta niin simppeli kuin tuo HDR-toiminto.
(Useimmat teistä varmasti tietävät mitä HDR tarkoittaa mutta jos termi on jollekin vieras, niin kirjaimet ovat lyhenne sanoista 'High Dynamic Range'. HDR-kuvauksella tuotetaan useamman peräkkäisen valotuksen kautta kuvia, joiden sävyalue on laajempi kuin mitä yhdellä valotuksella saadaan aikaan. Kamera ottaa peräjälkeen monta kuvaa jotka se sitten yhdistää yhdeksi kuvaksi.)
3 Zoomatessa kuvien laatu kuitenkin heikkenee välittömästi ja niistä tulee muruista pikselimössöä.
Summa summarum: täydellä laajakulmalla otetut kuvat ovat useimmiten erittäin hyviä ja fantastisesti valottuneita kiitos HDR:n, kun taas lähikuvat tai zoom-kuvat ovat laadultaan heikkoja. Kamera siis sopii parhaiten yleiseen maisema- ja tilannekuvaukseen.
Voin sanoa olevani hankintaan tyytyväinen :) Nyt en missaa mitään tilaisuutta minkä haluan ikuistaa.
Esimerkki zoom-kuvasta: kuva on pehmeän mössöinen ja rakeinen.
Tässä toinen. HDR-valotuksen kautta sekä valossa että varjossa erottuu yksityiskohtia, mutta kuva on auttamattoman puuroinen.
Tässä taas esimerkki loistavasti onnistuneesta, ei-zoomatusta kuvasta päiväsaikaan. Jos olisin ottanut tämän kuvan Canonilla tai Olympuksella, katu olisi ollut käytännössä musta vailla kiveyksen yksityiskohtia tai auringon valaisemat rakennuksen osat olisivat olleet valkoisiksi ylivalottuneita.
Tässä toinen mielestäni hienosti valottunut esimerkki. Mustassa autossakin on erotettavissa kaikki yksityiskohdat, samoin kuin hyvin tummassa katukiveyksessä ja tolpissa, samalla kun erittäin vaaleat talojen seinät ovat myös säilyttäneet detaljinsa.
Tässä yksi Prahan lukuisista kasvisravintoloista, Malá Stranan Nerudova -kadun Vegan's.
Ja vielä yksi valotusdemo: vasemmalla ei-HDR-kuva, oikealla HDR. Kummatkin ovat ylivalottuneita oikeasta reunastaan mutta HDR-kuvassa taivaan sini ja pilvet ovat säilyneet.
Jos ette meinaa saada oikeanpuoleisen näköisiä kuvia aikaiseksi kameroillanne (joissa ei ole sisäänrakennettua HDR-toimintoa), on syynä se että yhdellä valotuksella ei ole mahdollista valottaa oikein sekä kovin tummia varjoalueita että hyvin vaaleita valoalueita. Tämä on tietysti paljon kuvaaville itsestäänselvää peruskauraa, ei ole tarkoitus loukata kenenkään älyä :D Mutta kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi kameran valotuksen haasteita, kun ihmissilmä kuitenkin näkee maisemat aina täydellisesti ja tasapainoisesti valottuneina, kiitos aivojemme oman "HDR-toiminnon". :)
En muuten tiennyt että piparkakut ovat Tshekissä yleinen ja perinteinen leivonnainen, ei pelkästään joulun aikaan kuuluva herkku :) Tämä söpö piparkakkuliike on Nerudova-kadulla.
Ylempänä kuvaamani Vegan's -ravintolalla on ehkä maailman söpöin kahden hengen kattoterassi ^_^ Tuonne mä niin haluaisin syömään!
...harmillisesti Mr. Karkkipäivää on aivan turha maanitella vegeravintolaan, sitä päivää ei ilmeisesti tulla näkemään että misteri ottaisi lihan tai kalan sijaan vapaaehtoisesti pelkkiin kasviksiin rakentuvan annoksen.
Prahan linnakukkula ja sen alla levittäytyvä Malá Strana kuuluvat lempikaupunginosiini.
Tämä alue on vanhankaupungin (Staré Mesto) jälkeen Prahan turistillisin, mutta ei ihan yhtä paha kuin Staré Mesto. Ryysis ei korkeuserojenkaan vuoksi ole ihan niin valtava, kaikki eivät jaksa kävellä Malá Stranan mäkisiä katuja ja tyytyvät ihailemaan linnaa Kaarlensillalta käsin. :)
Triviaa: Starbucksin isoin latte maksaa 98 korunaa eli noin 3,60€. Costa-ketjun vastaava maksaa 94 korunaa :) Paikallisittain erittäin kalliita. Kummastakin saa laten myös soijamaidolla ilman extrakulua :)
Iso soijalatte on minulle arjen luksusta parhaimmillaan... Referenssiksi: samaan hintaan voi myös syödä kokonaisen aterian, kun vain löytää oikean paikan. Turistillisissa ravintoloissa 100 korunalla saa yleensä vain jonkun alkuruoan kuten keiton, tosin nekin ovat paljon suurempia kuin Suomessa.
Malá Stranan Mostecká-katu.
Kampan saari, Prahan mini-Venetsia.
Olen ehtinyt treffaamaan Prahassa paikallista ystävääni Radkaakin.
Radkalta sain mm. kuulla faktaa hintatasosta. Suomalaiselle kun esimerkiksi turistipaikkojenkin hinnat tuntuvat suhteellisen edullisilta (esimerkiksi kalaruoka 300-500 korunaa = 11 - 18 euroa), mutta täkäläisille ne ovat luksustasoa ja moisia summia maksetaan vain jos ollaan menossa syömään juhlavasti johonkin hienompaan ravintolaan. Radkan mukaan 150 korunaa on aika normihinta pääruoasta, 200 vielä ok mutta 300 jo kallis.
Kun kerroin suunnitelmastamme mennä tiistaina syömään yhteen Prahan Michelin-tähden ravintoloista Radka melkein haukkoi henkeään illallisen hinnan kuullessaan. Kieltämättä Michelin-tason ravintoloiden hinnat täällä vaikuttavat sellaisilta, ettei niitä ole mitoitettu ihan perustshekkiläisen palkoille. Ehkä niissä käyvät syömässä vain paremmin toimeen tulevat...? No, mielenkiinnolla odotan millaista porukkaa huomisessa ravintolassa aterioi, vai onko siellä pelkästään turisteja :)
Säät eivät oikein ole suosineet tällä matkalla. Vain yhtenä päivänä on ollut lämmintä ja aurinkoista, muuten on saanut vetää kaikki neuleet ja takin päälleen ja varautua sateenvarjolla.
Kuvia Malá Stranasta:
Lisätään tänne vielä kamerahuomio selfien näkökulmasta: en tajua miten jengi saa otettua niitä upeannäköisiä selfieitä mitä somessa näkee :D Minkä filtterin läpi ne niitä kuvia vetää? ^_^ Eihän kännykkäkameran laajakulmalla voi saada imartelevia kuvia kun kulma tuo auttamattomasti horseface-efektin. :)
Jos siis jostain saa "undo horseface effect" tai "undo root growth" -filtterin niin vinkkejä tänne päin :D
Loppuun pari kuriositeettia:
Praha on toistaiseksi ainoa paikka maailmassa jossa olen törmännyt siihen, että matkalaukulle täytyy ostaa julkisessa liikenteessä oma lippu.
Täällä on aivan häkellyttävän siistit vessat kaikkialla. Kuppaisimmissakin pubeissa. Kuvan WC on kuvattu Raatihuoneen aukion irkkupubissa, jonka muu decor ei todellakaan antaisi odottaa näin puhdasta, juuri pestyn näköistä vessaa.
Tämä vessa on puolestaan ikuistettu eilen paikallisjunassa. Jos ikivanhan, ränsistyneen R-junan vessakin näyttää tältä, niin ei voi kuin antaa ison käden maan vessahuollolle :D
Kaduillakaan ei muuten näy roskia ollenkaan.
Siisti maa. Ja kiva sellainen :) Tule sinäkin Prahaan jos et ole vielä käynyt ^_^
Anteeksi muut lukijat kun joudun käyttämään blogitilaa matkaan liittyvään tiedottamiseen. Minulla ei ole matkalle osallistuvien yhteystietoja joten joudun laittamaan tämän kyselyn julkisesti.
Kommenteissa nousi pari päivää sitten esiin Tallinnan matkan ruokailut ja niihin liittyvät mahdolliset pöytävaraukset. Lounas on sen verran aikaisin, että en usko Telliskiven ravintoloiden olevan tuohon aikaan täynnä. Pohjolan Matka ei ole halunnut sitouttaa osallistujia tiettyyn ravintolaan tekemällä varauksia, koska tarkoituksena on, että osallistujat saisivat valita mieleisensä ruokailupaikat.
Laitoin kuitenkin torstaina kyselyn Telliskiven suosituimpiin kuuluvaan F-Hoone-ravintolaan varmuuden vuoksi tiedustellakseni lauantain 23.1. tilannetta, mutta sieltä ei ole vastattu.
Illallisen suhteen varaus onkin sitten olennainen, jos meitä on lähdössä isompi porukka yhdessä syömään. En tullut lukijamatkasta alun perin kertoessani ajatelleeksi, että mukaan saattaisi lähteä niinkin suuri ryhmä kuin 42 ihmistä (jee!! :) 44, kun minut ja Pohjolan Matkan Riikan laskee mukaan), joten en tuolloin tullut myöskään tajunneeksi varauksen oleellisuutta.
Niinpä kartoitan nyt tässä, onko osallistujien joukossa kiinnostuneita illastamaan lauantaina porukalla?
Mitään tällaista "velvollisuutta" ei tietenkään ole vaan lauantai-ilta on kaikille omaa vapaata aikaa ja moni varmasti haluaa syödä omaan vapaaseen tahtiinsa ilman sitoumuksia :) Ei siis paineita asiasta :) Mutta jos joukossamme on yhteisestä illallisesta kiinnostuneita, niin kerrottehan siitä mahdollisimman pian joko tämän postauksen kommenteissa tai suoraan minulle sähköpostitse (karkkipaiva ät hotmail.com), niin tehdään varaus. Jos reissuun on lähdössä yksin matkustavia naispaikkalaisia ja joku kaipaa illallisseuraa niin minä voin mielelläni lähteä seuraksi :)
Aiemmin on osoitettu kiinnostusta 16 Rataskaevu-ravintolaa kohtaan, josta tarkistin jo lauantai-illan 23.1. tilanteen. He ottavat vastaan max. 10 hengen seurueen, ja suosittelivat kysymään sisar-ravintolastaan Pegasuksesta, jos meitä on suurempi seurue tulossa.
Ehdotuksia muista ravintoloista otetaan myös vastaan :)
Hui, matka jännittää jo kovasti...!
P.S. Laitattehan kommenttiinne myös sähköpostiosoitteenne sille tarkoitetulle riville (näkyy vain minulle), niin saan teihin yhteyden illallissuunnitelmien tiimoilta.
P.P.S. Tämäkin mun piti kertoa: alkuperäisestä ohjelmasta poiketen lauantain päiväretki tehdäänkin Pohjolan Matkan omalla bussilla eikä Taisto Bussid -yhtiön, ja Pohjolan Matkan bussi kuljettaa meidät sunnuntaina myös hotellista satamaan :) Eli ei tarvitse ottaa taksia tai lähteä apostolin kyydillä sunnuntaina laivaan :) :)
Olen vieläkin vähän "lomatunnelmissa" ja luen tässä parhaillaan teidän ihania ja hauskoja (ja välillä surullisiakin) Yves Rocherin joulukalenteriarvontaan jättämiä joulumuistoja.
Vielä menee monta tuntia että saan kaikki odottavat luettua ja julkaistua joten eiköhän olla sen verran joulumielellä että jatketaan osallistumisaikaa vielä tämän päivän loppuun saakka. Noita on tosi kiva lukea :) Pre-joulu taisi virallisesti alkaa meikäläiselle tänä viikonloppuna! Jos ei joulumieli tartu Napapiirillä niin sitten ei missään! :)
Mitä voi tehdä Rovaniemellä viikonlopun aikana?
- Kävellä edes takaisin Koskikadulla. Muutkin kadut sopivat tarkoitukseen.
- Käydä Mandragoran tee- ja kahvikaupassa.
- Vierailla Korundin taidemuseossa (aivan ihana paikka jo pelkästään rakennuksena, viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa ja taas sattui älyttömän kiinnostava näyttely. Olisin voinut katsella Kirsi Kaulasen Välittäjä-teosta vaikka tunnin. Voiko Suomen uhanalaisten kasvien juuria kauniimmin kuvata?)
- Poiketa Hassun Hatuntekijän teekutsuilla kirjastossa.
- Ajaa autolla 5 kilometrin matkan Napapiirille ja käydä fiilistelemässä Joulupukin Pajakylässä.
- Syödä hyvin paikallisessa Nili-ravintolassa jossa kaikesta päätellen saa myös kaupungin hymyilevintä palvelua.
- Kuunnella kun pakkaslumi narskuu kenkien alla. Ja pukea vähintään kahdet housut jalkaan :)
Löysin Mandragorasta myös sokeroimatonta siirappia...!! Tarkoitettu juomiin, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla vhh-amerikkalaisen pannukakun kanssa, olisikohan mistään kotoisin!
Rovaniemestähän täytyy tehdä vuotuinen perinne, totesimme sisareni kanssa. :)
Pidän tässä salin mittaisen tauon arvontakommenteissa ja palaan niiden pariin taas myöhemmin iltapäivällä. Olenko vähän turhan itsepäinen kun haluan lukea ne kaikki? ^_^ :D Lukekaa tekin, siellä on kaikkia kivoja hyvän mielen pikkutarinoita :)
*
Yves Rocherin arvonta on suoritettu ja joulukalenterin saa anonyymimuumi! Onnea voittajalle! :) Laitoin sinulle äsken sähköpostia.
Mitä kuvassa tapahtuu?
No, täällähän valitaan ja pakataan antaumuksella seuraavan kuukauden tai puolentoista matkakosmetiikkaa. :)
Käytän siihen apuna blogini matkatavarapostauksia. Vieressä on tabletti ja selaan sieltä systemaattisesti kaikki tuotteet (ja muut matkatavarat) jotka minulla oli mukana viime vuonna.
Inhoan pakkaamista, eikä minulle ole kaikkien näiden vuosien aikana syntynyt siihen vieläkään sujuvaa rutiinia. Stressaan ja ahdistun mielettömästi pakkaamisesta. Syy? Koska se sisältää valitsemista. Valintatilanteet, jopa niinkin yksinkertaiset kuin "kumman värisen kynsilakan otan mukaan?", aiheuttavat minulle stressiä.
Mielenkiintoista; matkailun, ja nimenomaan yksin matkustamisen kautta olen oppinut paljon itsestäni ja siitä, mitkä asiat minua tavallisessa arjessa ahdistavat. Viime syksynä oivalsin, että minua eniten arjessa stressaava asia on odotukset. Se oli tärkeä havainto.
Ajatuksia yksin matkustamisesta ja odotusten kotiin jättämisestä kirjoittelin muuan lokakuisena aamuna täällä.
Toinen arjen stressitekijä on yllä mainitut valinnat ja, kummallisinta kyllä, omaan kotiin liittyvä "suorituskenttä". Ehkä joku muistaa parin vuoden takaisen Kotistressaaja-juttuni.
No mutta, ei ollut tarkoitus heittäytyä filosofiseksi tässä jutussa.
Nyt olisi selvittävä näistä, heh, suuren luokan valinnoista, joita käsimatkatavaralla matkustaminen merkitsee. Onneksi omat postaukset ovat apuna. :)
Seuraavana ohjelmassa: minkä väriset rajauskynät otan mukaan? Entä montako kynsilakkaa mahtuu vielä litran vetoiseen pussiin kun se on täytetty muulla, tarpeellisemmalla kosmetiikalla?
(Tiedän. Kun "ongelmat" ovat tätä luokkaa, saa olla erittäin onnellinen. Näitä saa myös ottaa huumorilla. ;))
Kuvissa muuten näkyy tällä viikolla saamani ripsiväri, jota olen testannut vasta kerran mutta se aiheutti välittömästi niin suuren "jiii-haa!!" -reaktion, että kaveri valikoitui matkakumppaniksi saman tien ja tulen siitä varmasti pian kirjoittamaan tarkemman esittelyn. Vaikuttaa siltä, että suursuosikkini IsaDoran Precision sai haastajan!
Apuna pakkauksessa käytän näitä postauksia:
(olen niin visuaalisesti orientoitunut ihminen, että konkreettiset kuvat matkatavaroista tekevät hommasta paljon helpompaa kuin pelkkä kirjallinen listaus ^_^)
Käsimatkatavaralla matkustaminen
*
Ja hei - ajattelinpas vaihtaa matkan ajaksi Kreikka-bannerin. :) Mitäs tykkäätte? Joku näistä vaihtuu tikkaribannerin tilalle lauantaina :)
(...on muuten myönnettävä, että bannerin lopullinen vaihto on ollut viime aikoina yhä enemmän ja enemmän mielessä.... Jauhan siitä aina aika ajoin, mutta en koskaan tee asialle mitään. Pitää ehkä syksyllä järjestää bannerikilpailu tai marssia jonkun graafikon luokse pyytämään apua...)
.
.
.
Illalla olisi tarkoitus vielä puskea ulos kesän muotoilutuotehaasteen tulokset.
Mutta ensin: pakkaus loppuun. :) Mitä aiemmin saa pakattua, sitä vähemmän stressiä loppuviikosta.
Olin viikonloppuna "minilomalla" Helsingissä Indiedaysin vuosittaisen tapaamisen merkeissä. Vaikka tapaaminen käytännössä lasketaan työmatkaksi, niin täytyy sanoa, että kyllä minä tällaista aktiviteettipäivää enemmänkin hemmottelulomana pidän :)
Tässä teille vähän vinkkejä Helsingin lomaan. Aina ei tarvitse mennä Suokkiin, Hietsuun tai Kiasmaan (tai mitä ihmiset nyt yleensä Helsingissä tekevätkään... ;)) Äijän voisin ainakin joskus viedä Room Escape -peliin, se oli niiiiin mahtava!
Kun päivän varsinainen työosuus eli palaveri oli hoidettu pois alta, oli "loman" vuoro.
Tätä ohjelmanumeroa olin itse odottanut eniten:
Pääsimme Tomi Björckin Gaijin-ravintolaan sake-tastingiin.
Hyvät ravintolat ja ns. fine dining on minun ja miehen yhteinen, rakas harrastus, jota tosin itse pääsen toteuttamaan vähän harvemmin. Misteri käy työnsä puolesta paljon Helsingissä ja on käynyt testaamassa melkein kaikki Björckin ravintolat, ja palaute on ollut pelkästään suitsuttavaa.
Kun näin Gaijinin osaana tapaamisohjelmaa, melkein repesin innostuksesta. Jess, vihdoin minäkin pääsen maistamaan Björckin ruokaa! Ja nimenomaan aasialaista. Aasialainen makumaailma on minulle hyvinkin vieras, koska en ole esimerkiksi koskaan matkustellut Aasiassa. Kun kokemus on luokkaa "Kuopion kiinalaisen ravintolan kasviksia hapanimeläkastikkeessa", voi ymmärtää, millä innolla ja uteliaisuudella odotin Gaijinin vierailua.
Enkä pettynyt.
Sakelle kaikki kunnia, mutta kyllä se oli ennen kaikkea ruoka joka täällä ihastutti. Saken kaveriksi meille oli katettu pöytään valikoima Gaijinin menun finger food - annoksia.
Mitäpä sanotte tällaisista snackseista Pohjois-Aasian tyyliin:
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shiso-kastiketta, omenamarinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä.
Lohisashimia, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä rapealla mustekalakeksillä.
Häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia ja japanilaisia pikkeleitä.
Rapeaksi paistettua taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää ja red dragon -majoneesia.
Tomi Björck oli itse paikalla kertomassa meille ruoanlaittofilosofiastaan ja tiestään ravintoloitsijaksi.
Osalle Björck saattaa olla tuttu vain Masterchef-ohjelmasta, mutta mieheen kannattaa ehdottomasti tutustua hänen ravintoloidensa kautta. Björckillä on tätä nykyä neljä ravintolaa Helsingissä ja yksi Tukholmassa. Björck suunnittelee edelleen kaikkien ravintoloidensa menut ja jokaisen annoksen, eli mitä suuhusi täällä pistät, on todellakin Björckin käsialaa.
Vaikka en ollut tastingiin ilmoittautuessani esittänyt ruokarajoitteisiini liittyviä toiveita (sillä pidin sitä tämän ravintolan kohdalla epäasiallisena - miksi kukaan ylipäänsä tulisi aasialaiseen ravintolaan jos ei syö riisiä tai sokeria?), oli Gaijiniin kuitenkin ilmoitettu Indiedaysin toimesta yhdestä "ruokavammaisesta". Niinpä pöydän reunalla nökötti kolme erityisesti minulle valmistettua versiota annoksista, joissa oli lihaa, leipää tai vehnätaikinaa.
Vähän tuntui nololta mutta hei, tulipahan selvitettyä että annoksista on mahdollista saada omaan ruokavalioon sopivat versiot. Liha-annoksesta oli tehty mm. tofuversio. Eli kasvissyöjillekin löytyy Gaijinista vaihtoehtoja. :)
Mami Go Go'n suloinen Minttu joutui kamerani tulitukseen. Ihanaa että joku antaa luvan julkaista syömiskuvia ^_^
Sakea eli riisiviiniä tuli sitäkin muuten maistettua elämässä ensimmäistä kertaa. Kiinnostava aromimaailma, johon tutustun mieluusti joskus paremmin pitkän kaavan aterian merkeissä. Tällä kertaa jouduin rajoittamaan maistelua pieniin siemauksiin kun viini tuntui lähtevän uhkaavasti kihoamaan nuppiin... ;)
Enkä todellakaan halunnut lähteä päihtyneenä seuraavaan ohjelmaosuuteen, joka oli
Room Escape -peli.
Kenelle tämä on tuttu juttu? Minä en ole koskaan ollut mukana missään tämän kaltaisessa aikaisemmin ja kuulin koko konseptista ylipäänsä vasta vähän aikaa sitten.
Kyseessä on siis peli, jossa 2-6 hengen tiimin on "paettava" lukitusta huoneesta ratkomalla tehtäviä ja arvoituksia. Aikaa on 60 minuuttia. Pelien kulku ja toteutustyyli vaihtelevat järjestäjästä riippuen, tehtävien ollessa välillä fyysisempiä, välillä enemmän aivotyötä.
Meidän pelimme järjesti Amazed. Heillä on neljä eri huonetta eli neljä peliä. Minun tiimilleni valikoitui Kaksoisagentti X -huone, mikä aiheutti muutamissa bloggaajakollegoissani naurua ja merkitseviä hymyjä. Tässähän kun hiljattain selvisi, että minä olen kaksoisagentti... ;)
Agentti-taustastani huolimatta olin pelissä aivan surkea..! :D Mutta hauskaa oli, ja oikeasti todella jännittävää. Jos ei ole ennen ollut tämän kaltaisessa mukana, ei voi aavistaakaan millaista se on. (Huoneessa ei ymmärrettävistä syistä saanut ottaa koko huoneen paljastavia kuvia.)
Kokemus herätti välittömän halun päästä pelaamaan uudestaankin, ja katsoa, toimisivatko aivot vähän skarpimmin kun pelin logiikka on tutumpi. Meidän tiimistämme kaksi oli pelannut Room Escapea aiemmin ja he olivat kenties vähän välkympiä, mutta me muut seisoimme etenkin alussa totaalisen hölmistyneinä ja tumput suorina...! :D Peli on hauska, kekseliäs ja oikeasti haastava. Huoneet on suunniteltu todella huolellisesti ja tilanne tuntuu aidosti jännittävältä. Seinällä tikittää kello jossa minuutit vähenevät...
Pelin jälkeen kuulimme toiselta tiimiltä, että heidän huoneensa oli ollut suorastaan pelottava!
Kuten alussa kirjoitin, olisi tosi hauska kokeilla tätä joskus Mr. Karkkipäivän kanssa. Kiinnostaisi nähdä miten nopeasti misteri selviäisi huoneesta..! Tällainen peli antaa oivan tilaisuuden tarkastella omaa ja muiden ratkaisu- ja toimintakykyä ns. "pakkotilanteessa". :) Itselleni tuli sellainen fiilis, että jotenkin hyydyin ihan totaalisesti ryhmässä enkä osannut keskittyä. Kun välillä sai kiinni jostain arvoituksesta ja sen avaamisesta, tuli toisaalta jo uutta stimulaatiota sotkemaan päätä... Aivan mahtavaa aivojumppaa, tekisi varmasti hyvää säännöllisesti harrastettuna! :D Me muuten selvittiin ulos ajassa 59:20. :)
.
Aivo"pumpin" jälkeen olikin hienoa päästä hetkeksi lepäämään hotellille. Meille oli varattu huoneet uudesta boutique-hotelli Indigosta Bulevardilta. Matkustustyylini tuntien tiedätte, että tällaiset paikat ovat minulle erittäin harvinaista herkkua.
Miniloma, todellakin.
Pienen huilihetken jälkeen oli vuorossa yhteinen illallinen hotellin ravintolassa.
En tiedä kuinka moni teistä lukee Colour Me -blogia, mutta sanoin Colour Me'ta kirjoittavalle Juulialle (viehättävä rusettipäinen neitokainen ylimmässä kuvassa), että "Jos minulla olisi tyyli, se olisi sinun tyylisi" ^_^
Juulian suloinen, värikäs ja tyttömäinen tyyli hiuksista vaatteisiin ja meikkiin on aina vedonnut minuun. Vaikka en ole itse kiinnostunut vaatteista enkä jaksaisi nähdä Juulian garderoobin kokoamisen vaivaa, se ei estä minua ihailemasta hänen hurmaavaa habitustaan. :)
Oli hurjan mukavaa tutustua vihdoin vähän paremmin myös Annaan ja Sebastianiin. Monia Indiedays-kollegoitani en tunne juuri lainkaan, enkä kaikkien blogeja toki luekaan. Anna ja Sebastian ovat aina vaikuttaneet tosi symppiksiltä ja olen oikein odottanut että pääsisin jossain tapaamisessa paremmin juttusille heidän kanssaan. Nyt vihdoin nappasi! :)
*
On muuten ollut mielenkiintoista seurattavaa vuosien varrella, miten olen itse muuttunut näissä blogiyhteisötapaamisissa. Olen joskus aiemmin kertonutkin, kuinka kipsissä olin ensimmäisissä Indiedays-tapaamisissa vuosia sitten, vasta liityttyäni mukaan. Koin olevani niin ulkopuolinen maalaisjuntti pääkaupunkilaisten muotibloggaajien keskellä kuin olla voi. Tuskin sain sanaa suustani tapaamisissa ja olisin vain halunnut haihtua näkymättömiin.
Muutos ei ole ollut nopea, mutta pikkuhiljaa olen rentoutunut ja jotenkin löytänyt paikkani yhteisössä. Toki sekin on varmasti vaikuttanut, että portaalin blogiperhe on kasvanut ja monipuolistunut. Perhe-, ruoka- ja kotoilubloggaajien keskellä ei ole enää niin pelottavaa kuin muotibloggaajien. :) Nykyään taidan epäilemättä olla se, joka on tapaamisissa melkein eniten äänessä Go 4 It -Mintun ohella! :)
Osan jatkaessa vielä Helsingin yöhön, minä vetäydyin huoneeseeni nukkumaan. Oli muuten mukavin hotellisänky missä olen koskaan nukkunut - ja multa ei näitä heru kovin herkästi ;)
Aamulla odotin uteliaana Indigon paljon hehkutettua aamiaista. Osa ID-kollegoistani on yöpynyt täällä aikaisemmin ja aamupala tuntui olevan se asia, josta kaikki puhuivat vierailun jälkeen.
Minun arvioni? No kyllähän kelpasi, kuohkea munakas maistui mehevien grillattujen kasvisten kyljessä ja leikkeleosastolta löytyi ikuisten kylmäsavulohisiivujen tilalta herkullinen lohipatee. Erityispisteet erinomaisen hyvälle kahville, joka tarjoillaan pöytiin omassa kannussaan. Indigo selvisi myös kermatestistä - sain kahvini kanssa kuohukermaa ;) Se ei suinkaan onnistu kaikissa hotelleissa. :)
Kiitos Indiedaysille ja mukaville ja ei-enää-niin-pelottaville blogikollegoilleni hauskasta viikonlopusta! :)
Tiheikön väki come-to-life.
Tuskin pystyn käsittämään, että tällainen helmi on kätkeytynyt Ahvenanmaalle minun sitä tuntematta.
Olen löytänyt ehkä Suomen hurmaavimman bed & breakfastin. Aikamoinen superlatiivi, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.
Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin syvällisen inspiraation, että tänä aamuna löysin itseni suunnittelemasta maalle muuttoa ja hurjan lainan ottoa että minäkin pääsisin luomaan tällaisen paratiisin... Ah, enpä tosiaan panisi pahakseni jos saisin asua tällaisessa miljöössä. <3
Björnhofvda Gård, Eckerö, Ahvenanmaa. (Entiseltä nimeltään Björnhufvud Bed & Breakfast.)
Törmäsin majataloon viime keväänä netissä, surffatessani jollain Ahvenanmaata käsittelevällä sivulla. Lumouduin välittömästi paikan kotisivujen kuvista ja ajattelin, että paikan täytyy olla ihan vasta avattu, kun en ollut kuullut siitä.
Kun Mr. Karkkipäivä täytti vuosia huhtikuussa, annoin hänelle lahjaksi elämyslahjakortin, niinkuin meillä on tapana.
"Vien sinut kesällä viettämään romanttista viikonloppua Björnhufvud Bed & Breakfastiin", kortissa luki.
Kesä ehti melkein mennä, eikä sopivaa viikonloppua meinannut löytyä. Ennen kuin nyt. Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin viettämään miehen synttäreitä Björnhofvdan maalaisromanttisessa idyllissä. Taisi löytyä paikka nro 2 Ahvenanmaalta, josta äijäkin vilpittömästi tykkää. :) (Paikka numero 1 on HavsVidden.)
Björnhofvda Gård sijaitsee Eckerössä, Björnhuvudin kylässä.
"Aja tietä niin pitkälle kunnes se päättyy. Sieltä, tien päästä, löydät Björnhofvdan", ajo-ohjeissa kerrotaan.
Perillä odottaa jotain, jota minä kutsun kotoilun paratiisiksi.
Kävi ilmi, ettei paratiisi ollut vasta avattu, vaan toiminnassa jo neljättä sesonkiaan.
Tila on vuonna 1890 rakennettu Västertgårds, jossa asuvat Jackie ja Hans Lindmark.
Hansin periessä tilan isoäitinsä sisarelta päärakennus oli purkukunnossa. Pariskunta kunnosti talon huolella, ja myöhemmin heräsi idea aloittaa tilalla bed & breakfast -toiminta. Lindmarkit ovat alunperin ammatiltaan opettajia.
Jackien keittiö on jotain, jollaisia luulin esiintyvän vain sisustuslehtien todellisuudessa. Keittiö ei ole mikään stailattu kulissi vaan elävä keittiö jossa Jackie kokkaa joka päivä. Jackie käyttää joka ikistä esillä olevaa astiaa ja purkkia, mikään ei ole paikalla vain koristuksena.
Keittiöstä avautuu valoisa ruokasali, jossa majatalon vieraat syövät aamiaista ja halutessaan illallista.
Talossa asuu myös Brunello-koira.
Mullekin..?
Päärakennuksessa on kaksi vierashuonetta, ja tarvittaessa Lindmarkit vuokraavat myös oman yksityistilansa yläkerrasta.
Meidän huoneemme oli "Det Gröna Rummet".
Keittiön ja vierashuoneiden väliin jää viehättävä takkahuone/kirjasto.
Yläkerta.
Hansin rakentamaan lisärakennukseen mahtuu 6 vierasta.
Tiskipöytä voi olla tämänkin näköinen.
Kävimme pienellä lenkillä ja saimme hölkätä 4 kilometrin matkan meren rantaan täydessä yksinäisyydessä vailla vastaantulijoita. Björnhuvudin hiekkateillä ei juuri naapureihin törmää.
Lenkin jälkeen chillasimme pihalla auringossa.
Lueskelin takkahuoneesta löytämääni lehtileikekansiota. En ole ainoa, joka on huomannut Björnhofvdan kuvauksellisuuden. Muutamakin ruotsalaislehti on tehnyt paikasta jutun.
Disclaimer; Björnhofvda ei ollut kutsunut minua tekemään juttua. Varasin itse majoituksen ja ilmestyin paikalle mies toisessa, kamera toisessa kädessä. :)
Brunello on säyseä herra. :)
Olimme varanneet Björnhofvdasta illallisen, ja kello 18.30 meidät kutsuttiin syömään.
Keittiössä leijui vastustamaton tuoksu.
Alkuruoaksi söimme Aura-juustoa salaattipedillä kera päärynän ja saksanpähkinöiden.
Pääruoaksi olimme valinneet ahventa. Minun annokseni tarjoiltiin höyrytettyjen vihannesten kanssa, miehen annoksessa oli myös uusia perunoita ja persikkaa.
Talon tillimajoneesi kruunasi maistuvan aterian. Ihanaa, reilua kotiruokaa!
Jälkiruoaksi mies sai suosikkinsa crème brûléen, minä nautin tuttuun tapaan juustoja.
Björnhofvdan viinikellarista löytyi niin mukavan makuinen chablis että piti ihan kirjoittaa nimi ylös.
Olen edelleen todella huono valitsemaan itse viinejä, ja kun löydän hyvän, täytyy aina ottaa nimi ylös. :) Valkkarit etenkin ovat sellaisia, että itse valitessa kotiin kulkeutuu useammin huteja kuin helmiä...
Isäntäpariskunta jätti meidät viettämään iltaa keskenämme, ja saimme nauttia talon lempeästä tunnelmasta ihan vain kahdestaan. <3 Sesonki on lopuillaan, ja olimme viikonlopun ainoat vieraat. Mitä luksusta... Koko paikka oli meidän... ^_^
*
Tänä aamuna heräsimme auringon kutitellessa silmäluomia. Isäntäväki nukkui vielä, oli aivan hiljaista.
Menimme talon takapihalle ihailemaan nousevan auringon kultaamaa maisemaa ja hengittämään aamun seesteisyyttä. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Hetki oli aivan maaginen. Olisin halunnut vain jäädä siihen...
Ahvenanmaalla on hiljaista kaikkialla, jopa Maarianhaminan keskustassa, mutta tällaista hiljaisuutta en ole ennen kokenut.
Keittelin itselleni pikakahvit kirjastohuoneen vedenkeittimellä ja istuin portailla toista tuntia. Mies selasi vieressä tablettiaan. Emme sanoneet mitään. Halusimme vain olla hiljaa.
Kello 9.00 oli aamiaisen vuoro.
.
Björnhofvdan aamiainen on englantilaistyylinen ja siihen kuuluu munia (ja pekonia), grillattuja sieniä ja tomaattia sekä papuja.
Tarjolla on myös leipää, juustoa, itsetehtyä mysliä, jogurttia ja hedelmiä.
Nautimme aamiaisen ulkona terassilla. Katselin keltaista peltoa ja haaveilin elämästä tällaisen rauhan ja kauneuden ympäröimänä.
Puiden lehdissä kahiseva tuuli oli rikkonut hiljaisuuden.
Mies käpertyi omenapuiden alle riippumattoon.
Keittiössä tuoksui itsepaahdettu granola.
Jaoin Hansille oman vhh-granolareseptini. :) Havaitsin, että on vaikea yrittää selittää ruotsiksi mitä ovat Fibrex-hiutaleet.
Sitten oli aika lähteä.
Tätä keittiötä en unohda.
Vihdoin pääsin kokemaan tosielämän Tiheikön Väki -maailmaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää jouluna....
Ihana, ihana paikka.
Mieletöntä, että Ahvenanmaa pystyy yllättämään minut näin vielä vuosienkin jälkeen.
Sitä luulee tuntevansa saaren....
*
Björnhofda Gård on auki kesäisin ja sopimuksella ryhmille myös talviaikaan.
Ahh, mun kesä onnistui just niin kuin toivoin...!
Kesäkuu ja heinäkuun alku meni käytännössä neljän seinän sisällä töissä, sitten lähdettiin Sveitsiin pois Suomen koleasta suvesta. Salaa toivoin, että se Kunnon Kesä tulisi sitten elokuulle kun itsellä on mahdollisuus siitä nauttia.
Ja niinhän se tuli! :)
Ai että mitä päiviä! Kyllä on ollut vanhassa kotikaupungissa olo kuin lomakohteessa konsanaan.
Eilen vietin puolesta päivästä eteenpäin netitöntä päivää ja lähdin koko päiväksi ulos. Luin juuri jostain että älypuhelimen omistaja vilkaisee puhelintaan - oliko se nyt peräti tunnin aikana - 122 kertaa. Minä olin verkon ulottumattomissa ja katselin Kuopiota. <3
Monen vuoden projekti Kuopion kävelykeskusta valmistui viime vuonna, mutta itse pääsin nauttimaan uudistuneesta keskustasta kunnolla vasta tänä kesänä.
Täytyy sanoa, että keskustan "pimppauksessa" todellakin on onnistuttu ja torin ympäristö on mitä viihtyisin.
Tein eilen lempparikävelyreittini torilta matkustajasatamaan ja sieltä Väinölänniemelle ja takaisin.
Ihana kesä-Kuopio! Ihanaa, että elokuussa vielä saamme nauttia kesästä, joka meinasi tältä vuodelta jäädä välistä.
Matkustajasatama.
Sataman pikkutori ei kilpaile kauppatorin vilkkauden kanssa, mutta täälläkin saa vatsansa täyteen muikuilla ja letulla.
Minulle tuli viime viikolla mieleen spontaani idea, jonka esitin Tainallekin. Olisiko ihan hullua järjestää pieni lukijamiitti Kallaveden risteilyllä? Uskaltautuisikohan kukaan Karkkipäivän tai Charming Nailsin lukijoista Savossa paikalle..? :)
Jäimme miettimään tätä Tainan kanssa. Idea saa kypsyä seuraavaan kesään - teillä (ja meillä) on vuosi aikaa kerätä rohkeutta :D ^_^
Kaunis Väinölänniemi on kuopiolaisten kesäolohuone nro 2 kauppatorin jälkeen. Kyllä tänne vain kelpaa tuoda ulkomaisetkin vieraat järvi-Suomen idylliä ihmettelemään.
En koskaan kyllästy veden sinen eri sävyihin. Veden väri on minulle yksi rauhoittavimpia asioita luonnossa. Vesi on aina vetänyt minua puoleensa (vaikka en muuten osaa edes uida...) - epäilemättä tasapainottaen luonteeni tulista jang-puolta. Siksi myös Ahvenanmaa ja saaristo <3 <3....
Väinölänniemen stadion on minulle tuttuakin tutumpi paikka peruskoulun liikuntatunneilta. Täällä sitä on juostu ja hypätty pituutta - ennenkuin yläasteen teiniangsti vei liikunnan ilon mennessään... :p ;)
Ah nostalgiaa...
Auringossa kylpevä tori - klassinen kesä-Kuopion symboli. Tänne on kiva tulla vain istumaan legendaarisille toripöydille ja katselemaan ihmisiä. Itse en ole jostain syystä koskaan kuulunut torilla kahvittelijoihin... Nuorempana torilta haettiin lihiksiä ja riisipiirakoita, mutta emme jääneet kahville.
Ai niin joo - en mä muuten teininä juonutkaan kahvia. ;D Itse asiassa aloitin kunnon kahvistin urani vasta neljä vuotta sitten.
Viime viikolla silmiini sattui grillikoju, jollaista en muista aiemmin nähneeni Kuopion torilla. (Myöhemmin selvisi, että koju on ollut toiminnassa jo kolme vuotta.)
Kreppikeidas. Ja se, mikä erityisesti tarttui silmääni, oli sen seinässä lukeva teksti "Kotitekoisista erikoisruokavalioista". Mantelipiiras...? Mitä ihmettä..? Ei kai täällä nyt sentään vhh-piirakkaa tarjota, ajattelin.
Asiasta oli tietysti otettava selvää :)
Kyseessä ei ihan ollut vhh. Selvisi, että gluteeniton ruokavalio on Kreppikeitaan omistajapariskunnalle sydämen asia. Marlena El-Aidy ja hänen miehensä ovat itse kehittäneet kaikki käyttämänsä gluteenittomat taikinat, ja esimerkiksi lettutaikina on samalla myös vegaaninen. Se valmistetaan kookosmaitoon ja ilman kananmunaa.
Entäpä mantelipiirakka? Se on mantelijauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa. :) Jauhoista 95% on mantelia, 5% perunajauhoa. Eli melkein vhh, mutta taikinassa on sokeria. Sain maistaa pienen palan, ja sehän oli odotetusti mielettömän hyvää.
Maistoin myös gluteenitonta savulohipiirakkaa, joka sekin vei kielen mennessään. Marlenan reseptissä, josta hän on tavattoman ylpeä ("Mehukas eikä yhtään mureneva, niinkuin monet gluteenittomat yleensä"), on Semperin gluteenitonta jauhoseosta, neljää eri juustoa raasteena sekä kermaviiliä. Tuhti eväs! Juustoraasteen käyttö sitojana on tuttua myös vhh-leivonnan puolella.
Gluteenitonta torievästä etsivälle voin siis suositella Kreppikeidasta mitä lämpimimmin! :)
*
Eilen illalla suuntasimme vielä ystäväni Milin kanssa picnicille Valkeisen lammelle. Huhtikuun Rakkaimmat Kuopio-paikkani -jutussa esittelinkin tämän ihastuttavan virkistäytymisalueen aivan ydinkeskustassa. Valkeinen on varmasti viehättävimpiä city-puistoja koko Suomessa.
Olen ollut monena päivänä lammella lenkkeilemässä, ottamassa aurinkoa ja lueskelemassa.
Älä nyt loukkaannu, Tampere, mutta kyllä Koskipuisto jää toiseksi...
Nällllkä.
Kävin meksikolaispaikka Panzassa ensimmäistä kertaa huhtikuun Kuopio-visiitilläni, ja koska kokemus oli sen verran hyvä, päätimme kääntyä nälkämme kera jälleen Panzan puoleen.
Himoitsemaani vaniljavoissa paistettua kalaa ei saanut takeawayna, joten valitsin seafood-tacoannoksen. Eihän niitä kuoria tarvitse syödä ;) Pyysin annoksen myös riisittömänä. Omituista ruokavammaani ymmärrettiin jälleen ystävällisesti ja sain juuri sitä mitä halusin - aivan saiiiiraan herkullisen kala- & seafood -mössön. En edes tiedä mitä kaikkea kastikkeessa oli, mutta ai herranjestas että se oli hyvää. Annos pursusi lohta, kuhaa, jättikatkarapuja, simpukoita ja kasviksia. Kuka tähän jotain maissilättyä kylkeen kaipaa? :D
Ilta jatkui picnicin jälkeen Milin luona leffaillan merkeissä. Ennen sohvalle kaivautumista hipelsin Milin juuri ostamia uusia Yves Rocher -rajauskyniä. (Sisällytetään juttuun vähän kosmetiikkaa ;))
Keltaista..! Oranssia..! Jee, hyvä Yves!! :)
Illan elokuvaksi valikoitui nostalgiatrippi vuoteen 1988 - Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? Aaa, tämä oli niin parhautta Ghostbustersin ohella! Olen tainnut joskus mainita blogissa Jessica Rabbitin yhtenä lapsuusaikani kauneusihanteena ja taisinpa jopa olla vähän ihastunut itse herra Jänikseenkin... :)
Kauhistelimme jälleen kohtausta, jossa pieni sydäntäsärkevästi vinkuva piirroskenkä tapetaan raa'asti upottamalla se tappavaan dippiin. Lapsena en pystynyt aina edes katsomaan tuota kohtaa. Mili kertoi lukeneensa jostain, että kohtaus oli mukana jollain "Traumatisoivimmat kohtaukset lapsille sallituissa elokuvissa " -listalla...
Kellään muulla Roger Rabbit kenkä-traumaa...?
*
Vielä tänään ja huomenna saan naatiskella ihanasta Kuopiosta. Viikonloppuna tie vie taas toiselle puolelle Suomea, till Åland.
Kaunista loppuviikkoa kaikille! Nautitaan kesästä jota vielä on jäljellä! :)
