Kerron teille tänään yhdestä matkani mielenkiintoisimmista ja yllättävimmistä päivistä.
Keskiviikko 19. huhtikuuta Patmoksella. Jolloin minun piti mennä vanhaankaupunkiin ja luostarille, mutta vietinkin päivän Puolasta Patmokselle muuttaneen holistisen hoitajan ja eksentrikon kanssa, päädyin ex tempore -vierailulle Lipsin saarelle ja kohtasin "silmästä silmään" ihmeitä tekevän ikonin.
Tämä on pitkä kirjoitus. Ottakaa kuppi kahvia ja hyvä asento sohvalla.
Päivä alkoi kävelyllä Skalan (Patmoksen satamakylä ja suurin asutuskeskus) rantakatua seuraten. Kävelin rantaa aina Etian kaupunginosaan saakka ja palauttelin mieleen maisemia viiden vuoden takaiselta vierailultani.
Skala levittäytyy pitkänä nauhana syvän lahden rantaa seuraten. Saari on Skalan kohdalla niin kapea, kuin ampiaisen vyötärö, että toiselle puolelle meren rantaan on matkaa hädin tuskin 800 metriä.
Edellisellä vierailullani majoituin Etian päässä.
Palasin keskustaan. Kuljin kylää halkovaa pääkatua ja kurkistelin sitä risteäville sivukujille. Muistelin, että pääkatu johtaa kaupungin toisella puolella polulle, joka vie ylös Choraan ja luostarille.
Skala näyttäytyi minulle tällä kertaa hieman erilaisena kuin viisi vuotta sitten. Olin kuvaillut kylää päiväkirjassani elegantiksi ja tunnelmaa "sofistikoituneeksi", ja muistelin, että kylässä olisi ollut hienompia putiikkeja. Tunnelma ja kaupungin tyyli tosiaan ovat erilaiset kuin perheloma- tai yöelämäorientoutuneilla saarilla, mutta ei täällä mitään erityisen hienoja putiikkeja ole eikä hienostuneita ravintoloita. Esimerkiksi Paroksen Parikian keskusta myymälöineen ja ravintoloineen on huomattavasti Skalaa fiinimpi.
Kylä on silti erittäin viehättävä. Ja ylhäällä kukkulan laella vaikuttavana kohoava, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen luostari linnamaisine siluetteineen luo alueelle aivan erityislaatuisen tunnelman.
Olin ohittamassa erästä mukavalta näyttävää luontaistuotekauppaa, kun kaupan edustalla ruokakassien kanssa sesova vanhempi mies huikkasi minulle, "Tämä on tosi hyvä kauppa, mistään muualta et saa yhtä hyviä luomulaatuisia elintarvikkeita!" Pysähdyin ja vastasin, että "Varmasti", ja sanoin, että täytyy käydä joskus tutustumassa. En tiedä miksi pysähdyin, sillä eihän miehen huuto mitenkään edellyttänyt edes kohteliaisuussääntöjen puitteissa vastaamista ja miehen huomioimista.
Kuitenkin olin pysähtynyt, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme vilkkaassa keskustelussa. Olin viiden minuutin sisällä saanut kuulla että mies on nimeltään Victor, on muuttanut Patmokselle 18 vuotta sitten, tekee akupunktio- ja vyöhyketerapiahoitoja ja että hän ostaa aina hedelmät, juustot ja maidon tästä kaupasta. Ja että hän juo joka aamu vuohenmaitoa ja että se on yksi hänen terveytensä salaisuuksista.
Hetkeä myöhemmin olin matkalla katsomaan miehen taloa joka sijaitsi 50 metrin päässä kaupalta lähtevää katua ylöspäin.
Keskustelumme aikana oli käynyt ilmi, että talo on Victorin ylpeyden aihe - ja tällä kertaa koin, että minun tuli kohteliaisuudesta käydä katsomassa sitä. Mihinkäs tässä oli kiire. Luostari odottaa.
Talo oli hieno. Sain kuulla tarinan siitä kuinka "maailmanmatkaaja" Victor oli saapunut 18 vuotta sitten Patmokselle ja tuntenut heti, että tämä on se paikka jonne hän asettuu asumaan. Victor hankki pienen yksinkertaisen vuokra-asunnon ja teki parantajan töitä, saavuttaen pian lojaalin asiakaskunnan ja paikan yhtenä saarelaisista. Hän alkoi suunnitella talon rakennusta ja löysi asiakkaansa kautta tontin, joka tuohon aikaan oli kaupungin asutusalueen laidalla ja kivien ja roskien peitossa. Victor osti tontin pilkkahintaan. Tontin raivauksen yhteydessä maakerroksen alta löytyi aarteita; vanha kaivo ja kivimateriaalia, joka oli kuulunut muinoin paikalla seisseeseen taloon. Victor rakensi oman talonsa osittain näistä kivistä ja säästi kaivon ansiosta vedenvetokustannuksissa.
Ken tietää kuinka paljon tarinasta on totta, mutta ainakin sitä ja innostunutta kertojaa oli kiinnostavaa kuunnella ^_^
Pihalle on istutettu kolme puuta, joille Victor on antanut lastensa nimet. :)
Kerroin uudelle ystävälleni jatkavani nyt matkaa Choraan, mutta...
...hetkeä myöhemmin olinkin talon sisällä ja edessäni lasillinen vuohenmaitoa.
Kauniista kaariholvi-ikkunasta avautui maisema kukkulalle ja Pyhän Johanneksen luostarille. "Tämän maiseman vuoksi halusin rakentaa taloni juuri tähän", Victor kertoi.
Vaikka kuinka halusin olla kohtelias, vuohenmaito jäi kyllä juomatta... Isäntä ei loukkaantunut.
Keskustelu jatkui vuolaana Victorin kertoillessa viimeisimmästä matkastaan Amerikkaan, työstään kirkon hyväntekeväisyysprojekteissa ja talonsa bysanttilaishenkisestä arkkitehtuurista. Kävi ilmi, että kaksikerroksisen talon ylemmän kerroksen huoneet ovat välillä myös Airbnb-käytössä.
Katsoin kelloa ja totesin, että alkoi olla lounasaika. Myös vatsani tuntemukset kertoivat samaa. Aloin taas tehdä lähtöä ja ilmaisin aikomukseni suunnata seuraavaksi syömään. Tämän kuullessaan isäntä kiidätti eteeni juustoa, sitruunaa (!) ja kurkkua. "Vien sinut lounaalle, tässä vähän alkupalaa".
Okei, vai sillä tavalla. Ei kysymyksiä, ei kohteliaisuusliirumlaarumeita, päätös lounasseurasta tehtiin puolestani. Olin kahden vaiheilla tuntemusteni kanssa; olinko ärtynyt miehen itsevarmasta oletuksesta että halusin jatkaa päivää hänen seurassaan, vai koinko tilanteen ja miehen tarinoineen niin kiinnostavana ja erikoisena, että se kumosi ärtymyksen. Hmm.
Jäin syömään juustoa.
Se oli hyvää.
Juusto oli Victorin sveitsiläisen, saarella asuvan ystävän pienestä juustolasta. "Hän valmistaa paikallisesta raakamaidosta sveitsiläistyyppisiä juustoja." Sveitsiläisjuustola Patmoksella..! Mitähän vielä kuulisin...
"Kaikenlaiseen sitä päätyykin", mietin mutustellessani juustoa ja katsellessani luostarimaisemaa puolalaisen vauhtoehtoparantajan rakentamassa hienossa kivitalossa.
Pian lähdimmekin lounaalle.
Skalan keskustassa ei vielä huhtikuussa ole kovin vilkasta ravintolatarjontaa useimpien ruokapaikkojen avatessa vasta toukokuussa. Victor esitteli minulle kaksi suosikkiravintolaansa ja päädyimme niistä "kalaisampaan". Jaoimme annokset mustekalaa ja tuoretta, grillattua tonnikalaa.
Paikan omistaja on Victorin asiakas. "Minulla on asiakkaideni kautta hyvät suhteet paikallisiin yrittäjiin", Victor kertoi myhäillen. Sain kuulla lisää tarinoita hänen työstään ja luomua suosivasta elämäntyylistään johon kuuluu mm. tarkka vedenjuontirituaali aamuisin. (Vesi käsitellään rytmisellä kylmä-lämmin-vuorottelulla ja isoäidin perintöhopeakorulla jota liotetaan vedessä...)
Erikoislaatuinen isäntäni vaikutti selvästi erittäin tyytyväiseltä elämäänsä, saavutuksiinsa ja asemaansa Patmoksella ja toi sen mielellään esiin. Olin tänään hänen henkilökohtainen yhden naisen yleisönsä :)
Ruokittuina lähdimme kävelemään kohti satamaa.
Victor kysyi minulta loppuviikon suunnitelmistani, ja kerroin olevani lähdössä seuraavana päivänä retkelle läheiselle Lipsin saarelle. "Voi kuule, enpä tiedä tuosta", Victor sanoi, "Huomiseksi on luvattu voimakasta tuulta ja Lipsin laiva ei todennäköisesti kulje". Ahaa?
Victor sanoi että voisimme käydä kysymässä ennustetta Lipsi-laivan kipparilta. "Tunnen hänet!" Ketäpä Victor ei tuntisi... Lipsin, Leroksen ja Patmoksen väliä liikennöivän pienen Patmos Star -laivan kapteeni vahvisti, että säätila huomiselle ei näyttänyt kovin lupaavalle. "Mutta olemme tänään tekemässä vielä ylimääräisen reissun Lipsille erään ryhmän kanssa, hypätkää kyytiin jos haluatte. Lähdemme viiden minuutin kuluttua".
Chora vai Lipsi? Ei sitä niin kovin kauaa tarvinnut pähkäillä, totta kai käyttäisin eteen tarjoutuneen Lipsi-tilaisuuden hyväkseni kun Chorassa vierailuun ei liity säävarausta. Tällä kertaa seuralaiseni kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan jos hänkin lähtee mukaan. Eihän minulla ollut. Vietetään nyt sitten koko päivä omalaatuisen "poppamiehen" kanssa, olihan hän kieltämättä hauskaa seuraa.
Niin sitten olimme pian matkalla kohti Lipsiä. Saarelle on Patmokselta tunnin matka hitaalla paatilla.
Matkan aikana sain pyytämättä lyhyen refleksologia-käsittelyn käsiini ja käsivarsiini muiden matkustajien ja laivan henkilökunnan katsellessa vierestä. Sain nopean arvion jostain kehoni epätasapainotilasta ja hartioiden vinoumasta. Taas ajattelin, on tässä kyllä erikoinen tyyppi ja ylittää aika raisusti yksilön henkilökohtaisen tilan rajat.
Outoa vai vain kiinnostavaa? Sekä että.
Kello oli 16 kun saavuimme kuvankauniiseen Lipsin kylään joka on saaren ainoa kylä. Saaren asukasluku on noin 800.
Victor lainasi laivan henkilökunnan jäseneltä mopon (!) ja huristelimme Lipsi-sightseeingille.
Lipsi Townin maisemaa hallitsee kylän keskellä kukkulalla kohoava kaunis Pyhän Johanneksen kirkko.
Kylä oli oikein sievä ja (odotetusti) hiljainen.
Kurnau :)
Laivamatkalla Victor oli kertonut minulle Lipsin saaren tärkeästä uskonnollisesta nähtävyydestä, Panagia Haroun kirkossa olevasta Neitsyt Marian ihmeitä tekevästä ikonista. Tiettynä päivänä toukokuussa ikonin sisällä olevat kuivat oksat kuulema puhkeavat lehtiin. Elokuussa ikonin suurena juhlapäivänä Lipsi täyttyy pyhiinvaeltajista.
Victor oli halunnut viedä minut Panagia Haroun kirkolle toiselle puolelle saarta näkemään ikonin. Hämmästys olikin melkoinen, kun pyhä ikoni yhtäkkiä ilmestyi eteemme keskellä Lipsi Townia..! Aivan seremoniattomasti auton lavalla, kahden pojan pitelemänä. "Äkkiä, äkkiä, ota kuva!" Victor huusi.
Minä syöksyin ottamaan, hämmentyneiden poikien selvästi miettiessä tulisiko heidän sallia kuvan otto vai ei.
Saimme kuulla, että ikonia oltiin viemässä Pyhän Johanneksen kirkkoon ja sen jälkeen ympäri kylää tuomaan koteihin siunausta. Pääsiäisen jälkeinen perinne Lipsillä, ja yksi harvoja poikkeuksia jolloin ikoni viedään kotikirkkonsa ulkopuolelle. Victor sanoi, että tämä oli aivan mieletön sattuma ja ikonin näkeminen tällä lailla harvinainen etuoikeus, normaalisti ikoni on kirkossa suoja-alueen takana ja kesäisin korkeasesongilla ikonin luokse jopa jonotetaan.
Aikamoista. Minua huvitti ja hämmensi ajatus ihmeitä tekevään Neitsyt Mariaan törmäämisestä näin arkisesti kadun kulmassa. :) Toiset tekevät ikonin luo pyhiinvaelluksia ja minä kohtaan sen vastaantulevan auton lavalla..!
Kun hetken kuluttua menimme kirkkoon, siellä laivan mukana tullut ryhmä parveili ikonin ympärillä...
Ajelimme saaren poikki ja nautin jälleen kevätajan ihanasta vihreydestä. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa mutta välillä minulle tuli olo kuin olisin ajellut hobittimaan maisemissa, en kreikkalaisella saarella.
Victor näytti minulle lempirantansa jossa vesi on aivan erityisen turkoosia.
Paluumatkalla laivalle törmäsimme jälleen Neitsyt Mariaan. Alkoi jo naurattaa - mutta äänettömästi ja kunniottavalla sävyllä tietenkin, tilanteen arvokkuuden huomioon ottaen -, tämähän oli ihan uskomatonta... Täällä Pyhä Maria, pyhiinvaellusten kohde, vain "käveli" ympäriinsä kuin kuka tahansa saarelainen.
Kun tulimme laivalle, ikoni saapui perässämme. Se tuli siunaamaan myös Patmos Star -aluksen.
Katsoin hiljaisena poikien perään ikonin jättäessä laivan.
Johan oli todellakin päivä. Miten erilainen siitä olisikaan tullut, jos Victor ei olisi pysäyttänyt minua vuohenmaitokauppansa nurkalla.
Paluumatkalla kaikki laivalla tuntuivat olevan vaitonaisia. Victorkin. Hän sanoi: "Tänään taisimme innostua ja puhua liikaa, ehkä kerroin itsestäni liikaakin." "Kannattaa avata sisimpäänsä hitaasti, hitaasti, muru kerrallaan".
En ihan saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti, emme kuitenkaan olleet puhuneet erityisen syvällisiä tai yksityisluontoisia asioita. Mutta ei kaikkea tarvitse ymmärtää.
Kuin Victor olisi lukenut ajatukseni, hän sanoi, "I don't think you understand me. Not all I've told you." "Maybe my English not so good? Siga, siga".
Kreikassa sanotaan usein siga, siga. Tarkoittaen, älä kiirehdi, ota rennosti.
Ei miehen englannissa mitään vikaa ollut. Hän vain on erikoislaatuinen, arvoituksellinen ihminen. Epäsovinnainen. Parantaja, luonnonlapsi. Ei hänestä pääse perille ihan hetkessä.
En haluakaan ymmärtää tai tietää kaikista ihmisistä kaikkea.
*
Kohtasin Victorin vielä lyhyesti seuraavina päivinä ja näistäkin tapaamisista riittäisi kerrottavaa mm. elektromagneettisiin olosuhteisiin ja Anna Kareninaan liittyen, mutta ne tarinat jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.
Kysyin Victorilta saanko kertoa hänestä, tapaamisestamme ja päivästämme blogissani ja näyttää kuvia hänen talostaan. Victorilla ei ollut mitään sitä vastaan. Ehkäpä joku lukijoistani löytää vielä itsensä hänen talostaan Airbnb-vieraana... Varautukaa erikoislaatuiseen ja äärimmäisen mielenkiintoiseen isäntään :)
Laitoin elämän risaiseksi ja buukkasin kerrankin hotellin, jopa mun tasoon hienon hotellin ^_^
Vietän viimeisiä päiviäni saarilla tämänkertaisella Kreikan reissulla ja ajattelin, että otetaas nyt jotain vielä parempaa kuin se 17 euron mukava huoneisto kaupungin toisella laidalla. Yksi asia, josta maksan budjetin salliessa vähän enemmän, on maisema. Kun näin tämän hotellin Kosin satamakadun reunalla, ajattelin, että onpa siinä hotellilla kiva sijainti. Kävelin spontaanisti sisään ja kysyin mitä maksaa huone yhdelle hengelle.
Se maksaa 19,60€ huhtikuussa. :)
Niinpä olen nyt harvinaislaatuisesti hotellissa. Maksoin vieläpä 6 euroa buffetaamiaisesta. Elämä risaiseksi... ^_^ Kyseessä on Kosta Palace, joka on näköjään Aurinkomatkojenkin Kosin hotelleja. Heh, täällä sitä ollaan pakettimatkahotellissa :)
Yhden hengen huone :)
Maisema parvekkeeltani. Paljon kivempi kuin 17 euron huoneistosta :) Vaikkei siinäkään mitään vikaa ollut.
Kattoterassilta.
Kos Townin satama on kyllä kaunis.
Ei mitenkään huono hinta kun saa alle 20 eurolla tämän näkymän.
Hotellin kattoterassin allasalueen saa melkein itselleen... Vielä tämän viikon.
Pakettimatkalaisten sesonki Kosilla alkaa kuulema toukokuussa. Sain kuulla tämän Nisyroksella, jossa elettiin vielä off-sesongin hiljaisuutta. Nisyroksen turismi liittyy suoraan Kosin turismiin, sillä 90% saarella kävijöistä on päiväretkeläisiä Kosilta. Nisyroksen tilanne on siis jokseenkin samantyyppinen kuin Symin, joka täyttyy kesäisin Rhodokselta tulevista päivävierailijoista. Olin ainoa asiakas niissä kahdessa Nisyroksen pääkylän ravintolassa jotka olivat vierailuni aikana auki... Mutta kaikki muuttuu ensi viikolla. Silloin saapuvat ensimmäiset päiväretkilaivat Kosilta.
Haluan kovasti omistaa Nisyrokselle oman kunnon postauksen, toivottavasti löydän sille aikaa. (Otin Nisyroksella niin paljon kuvia että jo niiden läpikäyminen ja parhaimpien valitseminen vie tunteja... Uskomattoman kuvauksellinen paikka.) Surettaa, kun näiltä reissuilta kertyy niin valtavasti kiinnostavaa materiaalia jota palaisin halusta jakaa, mutta kaikkea ei pysty mitenkään purkamaan blogikirjoituksiksi.
Ainiin. Enköhän minä saanut Nisyrokseltakin uuden 60+ mieskaverin... Tästä alkaa jo tulla oikeasti kestovitsi ja vilpitön ihmetyksen aihe. Miksi minusta kiinnostuvat Kreikassa nimenomaan vanhemmat miehet? Minulla alkaa jo olla kokoelma pappaystäviä joka saarella. Tämänkertainen oli valokuvaaja. Olin kuulema juuri missannut hänen näyttelynsä lintuvalokuvista Mandrakin rantakadun baarissa. Oli hienoja kuvia, sain nähdä niitä papan kännykästä.
Mutta nyt vielä fiiliksiä Kosilta.
Voi että on haikeaa kun matka päättyy pian...
Kreikka <3
Vietin päivän aurinkoisesta säästä nauttien (vielä ei kuitenkaan olla huhtikuun alun ja Amorgoksen ihanien kesäsäiden lukemissa).
Kuljeskelin Kos Townin katuja ristiin rastiin ja valitsin lounaspaikaksi rantatavernan, kun oli "pitkästä aikaa" sään puolesta mahdollisuus syödä ulkona.
Minun luksukseni; yksinkertainen, hyvä ruoka. Kos Townin ranta-alue ei ehkä ole se kaikkein pittoreskein tausta lounaalle, mutta se on toissijaista kun ruoka on taivaallisen hyvää ja halpaa. Tämä setti maksoi 15 euroa. Valkosipulin ja yrttien kanssa paistettuja sieniä ja runsas seafood-salaatti kera viinikarahvin.
Taidan mennä samaan paikkaan syömään illallistakin.
Kävin tutustumassa Kos Townin arkeologisiin alueisiin. Joita on muuten laajalti.
Kos Townin italialaistyylinen arkkitehtuuri on kaunista ja luo kaupungille osaltaan hyvin epäkreikkalaisen leiman.
Tämä vanha hotellirakennus vuodelta 1927 on suosikkini kaupungin tunnetuista italialaisajan rakennuksista. Historialliset rakennukset ja arkeologiset kohteet on esitelty kaupungin keskustaa halkovien kulttuurikävelyreittien varrella olevissa infotauluissa erittäin kiitettävästi ja kiinnostavasti.
Ostin lipun Pireuksen laivaan huomisillalle. Torstaiaamuna olen taas Ateenassa.
Haikeus....
Palasin hotellille kuuden jälkeen ja kävin hytisemässä kattoterassin altaalla. Täytyyhän terassi hyödyntää kun kerran buukkasin majoituksen jossa sellainen on..! ^_^ Eikö niin. :)
Huomenna ehkä vain rentoilen. Lähtisin Zian kylään, mutta sinne ei mene päivässä kuin yksi bussi nyt huhtikuussa (ei paluubussia). En aseta mitään nähtävyys-tavoitteita enää viimeiselle saaripäivälleni.
Ehkä vain kävelen samat kadut uudestaan. Sekin on mukavaa. :)
Eilinen oli varmasti pisin päivä tällä matkalla. Heräsin Patmoksella, söin aamiaista Kosilla ja menin nukkumaan Nisyroksella. Taas kaksi uutta saarta jotka saatoin merkata listalleni. Kos on Kreikan saareni numero 48 ja Nisyros numero 49. Nyt näyttää siltä, että saari # 50 jää seuraavaan reissuun.
Pitkä päivä.
Ja se tarjosi minulle mm. 11 vuotta löytöään odottaneen ostoksen! <3
Herätyskello soi 02.50 jotta ehtisin 3.35 Patmokselta Kosille lähtevään laivaan. Viipyisin Kosilla puoli päivää ja hyppäisin sitten Nisyrokselle vievään laivaan. Palaan Kosille vielä takaisin ensi viikolla.
Laiva saapui Kosille auringon noustessa. Tämäkin päivä valkeni pilvisenä ja viileänä. Nyt on pudottu kesäsäistä lähes samoihin lukemiin kuin Suomessa tällä hetkellä.
Laiva jatkoi matkaansa kohti päätepysäkkiään Rhodosta minun lähtiessä tokkuraisena etsimään vuokrahuonettani. Olin varannut Kosilta huoneen puolen päivän pysähdystäni varten koska halusin paikan jonne jättää tavarani ja jossa levätä unettomaksi jääneen yön jälkeen.
Odotin uteliaana millaisena "Rhodoksen pikkusisko", jollaisena olen Kosin aina ajatellut kuvien perusteella, minulle näyttäytyisi. Keskusaukio minareetteineen vahvisti heti Rhodos-fiiliksiä.
Muutama sana majoitushinnoista Kosilla. Oletan, että Kos on myös korkeasesongilla edullisempi kohde kuin pienemmät saaret, sillä suosittuna pakettikomakohteena saarella on suuri tarjonta palveluita, mikä taas johtaa kilpailuhenkiseen hinnoitteluun. Nyt huhtikuussa hinnat ovat tasolla, joka saa budjettimatkailijan tanssimaan ilosta. Odotin, että Kos olisi tähän aikaan keväästä jo vilkas, mutta ei lainkaan. Täällä on niin hiljaista että hotellit, ravintolat ja vuokrahuoneet ammottavat tyhjyyttään ja palveluiden tarjoajat tekevät kaikkensa, että ne muutamat hassut vierailijat, jotka Kosille tähän aikaan eksyvät, valitsisivat juuri heidät.
Minä buukkasin netin kautta huoneen 17 eurolla. Tämä "huone" osoittautui huoneistoksi, jossa on kaksi makuuhuonetta, parveke, erillinen keittiö ja ruokailutila ja vasta remontoidun näköinen kylppäri. Jos meitä olisi tällä reissulla nyt neljän hengen porukka, maksaisimme tästä siis 4,25€ / yö. :)
Aamun edetessä sää vähän kirkastui ja lupaili jo vähemmän harmautta kuin edelliset päivät Patmoksella.
Valitettavasti auringon säteet jäivät vähäiseksi herkuksi ja sain nauttia niistä vain aamupäivän. Patmoksen hyisyyden jälkeen iloitsin jo siitäkin :)
Syötyäni aamiaisen vuokrahuoneessani koin itseni taas pirteäksi ja lepäämisen sijaan lähdin kävelylle Kos Townin keskustaan.
Satamaa reunustavalla kadulla näkyi lähinnä paikallisia ostamassa tuoretta kalaa veneidensä edessä istuvilta kalastajilta.
Turistit ovat Kosilla huhtikuussa niin harvinainen näky että sain jälleen paljon huomiota osakseni. Kalastajat saivat puolestaan minun huomioni :)
Kaupungin hiljaisella rannalla värikkäät aurinkotuolit odottelevat sesongin alkua. Ovatkohan ne olleet tässä koko talven vai onko ne tuotu esiin viime viikkojen lämpimämpien säiden rohkaisemana... :)
Kuvittelin mielessäni miltä täällä näyttää heinäkuussa.... Silloin on varmasti vaikea löytää vapaata paikkaa koko rannalta.
Kosin ravintoloiden hinnat saavat lompakkotietoisen matkailijan suun hymyyn. Kreikkalainen salaatti 4,50€...! Tämän hintatason ruokalista on nykyään todella harvinainen näky missään päin Kreikkaa. Tällä hetkellä horiatikin standardihinta on kuusi euroa, ja viittä euroa voi jo pitää halpana. Horta eli höyrytetyt villivihannekset ovat kreikkalais-cuisinen edullisinta ruokaa, mutta yleensä niistä saa kuitenkin maksaa 5-6 euroa. Kosilla 3 euroa.
Grillatut, tuoreet sardiinit irtoavat kuudella eurolla, muualla olen maksanut niistä 7,50€ tai siitä ylöspäin. Oi Kos... jäisinkö tänne matkan viimeiseksi viikoksi vain syömään..?
Päivän lounaalla nautin matkalla vakioksi muodostuneen setin: mustekalaa ja höyrytettyjä kasviksia.
Olen tällä reissulla oivaltanut tykkääväni enemmän mustekalasta (htapodi) kuin kalmarista. No, kummatkin ovat mustekaloja mutta htapodi, octopus, on se 8-jalkainen tyyppi... :) Ennen valitsin useimmin kalmarin. Nyt olen päässyt etenkin hyvin grillatun lonkeron makuun... Ruokaa, johon en olisi lapsena koskenut pitkällä tikullakaan. Eikä moni aikuinenkaan ehkä koske, näyttäähän mustekala kieltämättä aika ällöltä. Esteettisesti kyseenalaisimpia ruokia joista tykkään :)
Mitä tykkäsin Kos Townista?
Minullahan oli jopa aika varautuneet, negatiiviset ennakkofiilikset paikasta. Myönnän tämän johtuvan pelkästään saaren superturistillisuudesta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri että jotkut saaret ovat voimakkaasti turismin leimaamia ja tunnelma on hyvin erilainen kuin "kreikkalaisemmilla" saarilla. Kos on yksi niitä saaria. On silti epäreilua olla antamatta turistillisille saarille edes mahdollisuutta, ja Kos ansaitsee ehdottomasti mahdollisuuden. Onhan Santorinikin hyperturistillinen paikka, ja saari osoitti, ettei sillä ole merkitystä saaren ainutlaatuisen kauneuden ja tunnelman keskellä.
Kos Townista muodostui minulle puolikkaan päivän aikana oikein myönteinen, lämmin kuva. Olin iloisesti yllättynyt. Luulen, että low season on minulle oikea aika vierailla näillä turistillisemmilla saarilla. Nyt saatoin nähdä kaupungin ikäänkuin "paljaampana", rehellisemmin omana itsenään. Kahviloita kansoittivat paikalliset nuoret ja kaduilla tuli vastaan kreikkalaisrouvia ostoskasseineen. Täällä on muuten todella hyvät ostosmahdollisuudet.
Kos Town näyttäytyi minulle viehättävänä, eloisana ja historiallisesti ja arkkitehtuurisestikin kiinnostavana kaupunkina. Nimenomaan kaupunkina, Kos Town on rehellinen city verrattuna esimerkiksi Paroksen Parikiaan tai Naxoksen Naxos Towniin, vaikka nekin ovat saarimittakaavassa suuria paikkakuntia. Parikia ja Naxos Town ovat selvästi saaritunnelmaisia valkoisine perinteisine taloineen ja labyrinttikujaidylleineen, siinä missä Kos Town muistuttaa enemmän mannerkreikkalaista rannikkokaupunkia.
Ehkä Kosin kaltaiset suuret saaret kaupunkimaisine kulttureineen eivät koskaan sytytä minussa ihan samanlaista tenhoa kuin pienet, maalaisemmat, kyläelämän saaret, mutta suurilla saarilla on mukavaa käydä vastapainona. Jos kävisi koko ajan vain samantyyppisissä paikoissa, se olisi tylsää.
Vaikka kaupunkien palvelut esimerkiksi laajoine shoppailumahdollisuuksineen eivät tyypillisesti ole kiinnostukseni kohteita Kreikassa, en väitä, etteikö ole oikeasti piristävää päästä välillä kuljeskelemaan kaupoissa, tarkkailla urbaanien keskusaukioiden kuhinaa ja saada valita kahdenkymmenen ravintolan välillä kolmen tavernan sijaan. Kosilla voi harrastaa tällaista. Amorgoksella, Patmoksella ja Lipsillä ei.
Eilen kaupoissa vaeltelulla oli aivan erityisen mieleinen seuraus, sillä vuosikausien etsinnän jälkeen löysin uuden kesätakin.
Katsokaa ^_^
Te tiedätte minut. Aina sama tyyli, vaikka missä stailauksissa kävisin.
Olen käyttänyt vasemmanpuoleista takkia joka ikinen kesä viimeiset 11 vuotta. Ostin sen Ateenasta vuonna 2006. Pitkän linjan lukijat tunnistanevat takin kymmenistä blogin kuvista. Minulla ei ole ollut muuta kesätakkia. Ihan käsittämätöntä, mutta en ole löytänyt sellaista josta tykkäisin. En muutenkaan ole kiinnostunut vaatteista enkä tykkää käydä kaupoissa etsimässä vaatteita. Olisin tyytyväinen, jos joku vaatekeiju vain uudistaisi vaatevarastoni parin vuoden välein niin ettei tilanne sentään pääse siihen, että kuljen repaleisissa takeissa tai shortseissa. Niinkuin nyt on valitettavasti päässyt käymään.
Kosin keskustassa silmäni osuivat erään vaatekaupan näyteikkunassa tuikitavalliseen Onlyn rotsiin. Jollaisen voisi ostaa Suomestakin. Mutta nyt se löytyi Kosilta. :) Olin niin iloinen! Tiesin heti sen nähdessäni että ostan sen. :)
Se ei ole malliltaan yhtä hyvä kuin tyköistuvampi ja napakampi vanha takki, mutta se on minun näköiseni :) Ja väriseni ^_^ Ja ennen kaikkea: ehjä! ^_^
Kiitos Kos :) Me näemme vielä ensi viikolla :)
Spontaanius ja fiiliksen mukaan meneminen ovat avainsanoja minun Kreikan reissuillani.
Ateenassa olin suunnitellut suuntaavani pääsiäisviikonlopun jälkeen mantereelle ja tutustuvani Peloponnesoksen kyliin kuten Monemvasiaan, välillä leikittelin myös ajatuksella Sifnoksesta ja Miloksesta, Amorgoksella minusta tuntui että taidan palata pääsiäisen jälkeen sinne, mutta nyt olenkin Patmoksella.
Katsellessani Parokselta lähtevien laivojen kohteita, silmäni osuivat tiistain kohdalla Patmokseen. Ai, sinnekin pääsee täältä suoraan vaihtamatta toisella saarella. Patmos... Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana tunnettu saari, jolla kävin vuoden 2012 reissullani. Se jäi mieleen erityisen rauhoittavana ja eleganttina paikkana. Ja minusta tuntui: menenkin Patmokselle. Olisi kiva käydä siellä taas.
Täällä minä nyt olen. Saavuin viime yönä kello 00.05.
Kuvia viiden vuoden takaa.
Olen usein maininnut Kreikka-jutuissani ja paikallisten kielitaidosta kyselijöille, että lähes kaikkialla Kreikassa puhutaan ja ymmärretään englantia, vähintään matkailupalveluihin liittyvissä ympäristöissä kuten majoituspaikat, lipputoimistot, laivat ja ravintolat. Minulla ei käytännössä ole koskaan mitään kommunikaatio-ongelmia missään. Olen osunut Kreikan reissuillani tasan kerran majapaikkaan, jonka omistaja ei puhunut mitään ulkomaista kieltä ( - ja saattoi vain ihmetellä, miten hän bisnestään hoiti...)
Nyt olen toisessa sellaisessa paikassa. Se on niin harvinaista, että tekee ihan mieli kommentoida sitä. Tällaisia tilanteita varten toivon, että tulevaisuudessa osaan joskus kreikkaa. On tosi outoa, kun ei saa itseään ymmärretyksi. Huoneessani piti olla Booking.comin tietojen mukaan keittonurkkaus, mutta siellä ei ole sellaista eikä vanhempi omistajapariskunta tajua ollenkaan, kun yritän kysellä keittiön tai edes vedenkeittimen perään. Kun sanoin "water boiler", isäntä toi minulle pullon vettä. Omistajat myös vaikuttavat sille, etteivät välttämättä tällä hetkellä ole erityisen kiinnostuneitakaan vieraista tai palvelusta. On huhtikuu. Olen varmaankin ainoa vieras talossa.
Minulle näytettiin aamiaishuone josta saisin kuulema kahvia. "Breakfast, breakfast", isäntä sanoi. Aamiaista puolestaan ei oltu mainittu Bookingin tiedoissa.
Kun tassuttelin seitsemän jälkeen alakertaan hakemaan kahvia (herään aina kuuden jälkeen ja keitän kahvia seitsemän maissa), talossa vallitsi syvä hiljaisuus. Hetken kuluttua hyvin unisen näköinen emäntä ilmestyi aulaan ja toi minulle kuumaa vettä, yhden kananmunan ja jogurtin (!). Hän ei hymyillyt.
Taidan vaihtaa toiseen majapaikkaan. Vaikka saisinkin kuumaa vettä aamuisin kahvia varten, olen budjettimatkailijana riippuvainen omasta keittiöstä ja kokkausmahdollisuuksista.
*
Vanhoja Patmoksen kuvia katsellessa tekee mieli heittää kommentti ihan off topic -aiheesta. Nimittäin kameroista. Herranjestas miten hirveän värisiä suurin osa tuolla matkalla ottamistani kuvista on.
Minulla oli syksyn 2012 reissussa mukana Canonilta lainaan saamani Powershot G12, ja hyödynsin ahkerasti sen "Voimakkaat värit" - ja etenkin miniatyyriefekti-filtteriä. Kyseinen miniatyyrifiltteri onnistui kirvoittamaan lukijoilta kielteistä palautetta siihen malliin (joku kuvaili saavansa kuvista jopa huimausoireita...), että lopulta kirjoitin kokonaisen selittelypostauksen sille, miksi välttämättä halusin käyttää kyseistä, reunoja voimakkaasti blurraava asetusta... :D Lueskelin noita viiden vuoden takaisia juttuja ja naureskelin muistoille... Muistaako joku muukin..? Yllä oleva kissakuva on otettu tuolla miniatyyrimoodilla.
Kritisoijat olivat oikeassa - nyt jälkiviisaana voi todeta, että kuvat ovat aika karmeita :D
Miniatyyrifiltterin blurriefekti oli aivan liian voimakas, mutta värien puolesta "Voimakkaat värit" -filtteri oli vielä pahempi. Katselin kuva-arkistostani Patmoksen kauniita maisemia joista yli puolet olin ikuistanut tällä hirvittävällä filtterillä, tyytymättömänä normaalin, filtterittömän kuvan harmauteen. Ai kamala miten rumat värit. Kyllä harmittaa.
Esimerkki Patmokselta Powershot G12:
Voi vain todeta, että Canon on onneksi kehittynyt ja Powershotin värimaailma on nykyään ihan toinen.
Ostin hiljattain Powershot G5X:n reissukameraksi (väsyttyäni raahaamaan 6D:tä ja linssejä), ja värit niin normaali- kuin filtterikuvissa ovat erittäin kauniit. Kaikki tämän kevään reissukuvat on otettu G5X:llä (tai iPhonella).
Olen iloinen, että saan nyt tilaisuuden kuvata Patmosta uudelleen ja tallentaa saaren kauneuden laadukkaampiin kuviin. :) (Tämä ei muuten ole mikään sponsored by Canon -mainos... Olen kuvannut koko ikäni Canonilla ja ei haittaisi vaikka sponssaisivatkin minua... :p)
Näiden sanojen saattelemana lähdenkin ulos ja freesaamaan muistojani kylän keskustasta. Ohjelmassa tänään myös kävely ylös Choraan ja Pyhän Johanneksen luostarille joka on muuten kaunein ja tunnelmallisin luostari jossa olen koskaan käynyt. Odotan ilolla jälleennäkemistämme :)
*
P.S. Sinä lukija, tiedät kuka olet, joka laitoit minulle lauantaina sähköpostia muuan mieltäsi painavasta asiasta, toivottavasti sait vastaukseni..? Joskus, tai aika useinkin, Karkkipäivän sähköpostiosoitteesta lähetetyt meilit menevät vastaanottajan roskapostiin. En saanut sinulta enää vastausta ja halusin varmistaa, että kuitenkin sait viestini. <3
Hyvää pääsiästä Parokselta :)
Kollaasissa tunnelmia eilisyön Anastasis- eli Kristuksen ylösnousemusjuhlasta.
On ollut kiehtovaa saada osallistua kreikkalaiseen pääsiäiseen, tunnelma on todella koskettava vaikka en itse uskonnollinen olekaan. Sitä eivät toki ole monet pääsiäisjumalanpalveluksiin osallistuvat kreikkalaisetkaan, mutta pääsiäinen on täällä niin suuri juhla ja siihen kuuluvat kirkollismenot niin tärkeä perinne, että melkein kaikki osallistuvat, vähintään lauantaiyön Anastasikseen.
Tänään pääsiäissunnuntaina on Suuri Lampaansyöntipäivä. Ihmiset kaikkialla ympäri Kreikkaa kokoontuvat iloisiin mässäilykesteihin tyydyttämään paaston jälkeisen lihanhimonsa, päätähtenä vartaassa paistettu kokonainen lammas. Juhlapäivä, joka on monelle vuoden tärkein.
Hyvä päivä kala-kasvissyöjälle omistaa aikaa esimerkiksi hiusten tehohoitoon. :) Hiukseni ovat tänään saaneet hautua pari tuntia oliiviöljyssä ja nyt pehko muhii Apivitan kermaisessa naamiossa. Ilman väriä. Haluan avautua tässä joku päivä aiheesta Mitä Ponihiusten Ylläpito On Tehnyt Tukalleni.
Naamion muhiessa olen tuhonnut kolmisen desilitraa kreikkalaista jogurttia ja valinnut blogiin kuvakimaran eiliseltä.
Välitän teille jälleen aurinkoisia ja värikkäitä terveisiä tästä kauniista maasta. :)
Tein ystävieni kanssa retken naapurisaarelle Antiparokselle jonne on vain 10 minuutin laivamatka.
Olin tähän saakka luullut että Antiparos on osa Parosta niinkuin nyt Seglinge on vaikka osa Ahvenanmaata, mutta eipä olekaan. Antiparos on oma itsenäinen saarensa ja näin ollen olen vieraillut Kreikassa nyt 45 saarella. :)
Marianna ja Sanni. Kumpikos meistä nyt onkaan ihonvärinsä puolesta Suomesta ja kumpi Kreikasta..? ^_^ Mariannan mieskin ihmetteli, miten voin olla niin päivettynyt kun olen tullut tänne melkein suoraan talvesta.
Kuten todettua, ihoni on muuttunut iän myötä. Sille tarvitsee vain vilauttaa arskaa ja se on ruskettunut.
Kerroin Mariannalle värien ja valon vaikutuksesta minuun, ja kuinka olen tullut siihen oivallukseen, että värit ovat yksi tärkeimpiä tekijöitä Kreikka-viehätyksessäni.
Toisaalta, eihän tarvitse kuin katsoa blogini vanhaa sateenkaaribanneria (josta vielä muisto sivupalkissa - tai alapalkissa kännykällä lukijoille), niin on selvää, mitä värit minulle merkitsevät. En vain ole jotenkin tullut sitä pohtineeksi niin laajasti.
Piso Livadi on vain yksi Paroksen lukuisista viehättävistä kylistä. Saari on täynnään pieniä idyllejä jotka vain odottavat löytäjäänsä.
Minulle uusiin paroslaisiin kylätuttavuuksiin kuuluu Marpissa, jossa kävimme perjantaina seuraamassa yhtä Kreikan uniikeimpiin kuuluvaa pääsiäisperinnettä (paikalla oli myös tosi tunnettuja kreikkalaisia julkkiksia, sain kuulla Mariannalta ;)). Marpissan kaltaiset paikat saavat minut miettimään, millä ilmaisuilla näin nukkekotimaisen suloisia kyliä voi edes kuvailla. Minun täytyy mennä jollekin kurssille oppimaan lisää sanastoa pystyäkseni välittämään kaikkia Kreikassa kokemiani tunnelmia ja näkymiä :)
Pysähdyimme eilen myös saaren entisessä pääkaupungissa, vuorilla sijaitsevassa Lefkesissä, jonka mykonos-henkiset, klassisen kykladilaisen Choran tyyliset valkoiset labyrinttikujat ja puiden varjostamat kodikkaat pikkuaukiot värikkäine pöytineen kutsuivat jäämään vieraakseen. Jäämään Parokselle.
Antiparoksella näin erään ravintolan seinässä tämän viisauden.
Ylemmän kohdan toteuttaminen on yksi lempipuuhaani missä tahansa. Mutta aivan erityisen nautinnollista täällä Kreikassa.
Täällä myös ruoka on väriterapiaa.
Mehukkaita, värejä pursuavia salaatteja ja oliiviöljyssä haudutettuja kasviksia ja mereneläviä nautitaan mielellään sinisen meren yhteydessä, mahdollisesti talon viinillä höystettynä. Kyllä endorfiinit purskahtelevat.
.
Illalla menin katsomaan auringonlaskua Kastrolle, lempipaikkaani Parikiassa. Kastro on vanhankaupungin keskellä kohoava pieni kukkula laellaan Agios Konstantinoksen kuvauksellinen miniatyyrikirkko, edessä avautuu näköala merelle. Kirkon portailla olen viettänyt vuosien saatossa tunnin jos toisenkin, paikka on minulle Paroksella ehkä kaikkein tärkein.
Kastrolla istuskellessani pääsin todistamaan hauskaa yllätystä.
Kuulin kirkon toiselta puolelta naurua ja kuiskuttelua, ja sitten hyssyttelyä. Pian toisesta suunnasta kävelivät nuori tyttö ja poika, poika jotenkin jännittyneen näköisenä (hänen tehtävänsä oli selvästi tuoda tyttö paikalle). Heidän saavuttaessaan kirkon nurkan esiin pelmahti lauma tytön ystäviä kera täytekakun, ja pian he lauloivat hänelle syntymäpäiväonnittelut niin kreikaksi kuin englanniksi. Sitä oli mukava katsella :)
Loppuun kuvia Kastrolta:
Tällä kadulla majoituimme Mr. Karkkipäivän kanssa kun vierailin Paroksella ensimmäistä kertaa vuonna 2008.
Parikiassa melkein jokaisen kadun varrella on muistoja. <3 Ja niitä tulee koko ajan lisää.
Mikä on sinun paras Kreikka-muistosi? :)
Kaupallinen yhteistyö: Pohjolan Matka
Kosmetiikkamieliset Karkkipäivän lukijat hoi!
Tänä keväänä olisi jälleen tilaisuus lähteä kosmehörhöporukalla Pohjolan Matkan kyydissä fiilistelemään kauneusjuttuja, tällä kertaa kohteena Tukholma ja erityisesti Sephora :) Kyseessä on aiemmilla reissuilla ehdotettu toivematka, ja nyt se pantiin toteen :)
Reissussa on mukana minun lisäkseni myös toinen kauneusemäntä, Ostolakossa-blogista tuttu Virve. :)
Lähtöpäivä on lauantaina 20. toukokuuta ja laivana Silja Serenade.
Matkaohjelma:
(Tarkat tiedot ja varaukset Pohjolan Matkan sivulla.)
LAUANTAI 20.5.
15.45 Kokoontuminen Helsingin Eteläsatamassa Pohjolan Matkan lähtöselvityspisteessä.
17.00 Laiva lähtee kohti Tukholmaa
17.30 Tervetulotilaisuus laivan kokoustiloissa. Tilaisuuden jälkeen Virve antaa meille vinkkejä tax free -shoppailuun laivan kauneusmyymälässä. Entisenä Silja Serenaden kauneusmyyjänä Virve tuntee laivan kosmetiikkatarjonnan kuin omat taskunsa. :)
(Jos on kiinnostusta voidaan halukkaiden kanssa illastaa yhdessä ja tehdä pöytävaraukset etukäteen.)
SUNNUNTAI 21.5.
9.30 Laiva saapuu Tukholmaan. Lähtö pienelle Tukholman kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla.
11.15 Kierros päättyy Täby Centrum -ostoskeskukseen jossa sijaitsee mm. kaikkien kosmetiikkafriikkien taivas, Sephoran myymälä. (Myymälä on isompi kuin Tukholman keskustan Sephora.) Täby Centrumissa on yhteensä 250 myymälää joten kauppoja löytyy niillekin joita Sephora ei sattuisi kiinnostamaan. :) Ostosaikaa Täbyssä on kello 13 saakka.
13.00 Siirtyminen bussikuljetuksella takaisin keskustaan jossa halukkailla on mahdollisuus lähteä Virven ja minun kanssa kauneusteemaiselle kävelylle.
Virve on kertonut blogissaan Tukholman kauneusliiketärpeistä, ja nyt Virve kierrättää meitä näissä paikoissa. Kierroksella pysähdytään mm. Eleven-myymälässä joka ilahduttaa Karkkipäivä-matkalaisia tarjoamalla meille 20% alennuksen kaikista ostoksista. Lue Virven juttu kohteista täältä. (Kaikkiin ei varmasti ole aikaa mutta räätälöidään reitti ajan ja kiinnostuksen mukaan.)
Vaihtoehtoisesti voi Täby Centrumista tullessa lähteä omatoimisesti tutustumaan Tukholman keskustaan ja vanhaankaupunkiin.
15.30 Bussikuljetus lähtee takaisin satamaan Operan vierestä Strömgatanilta.
16.45 Silja Serenade lähtee takaisin kohti Helsinkiä. Samat hytit käytössä kuin tulomatkalla.
Paluumatkalla ei ole virallista yhteistä ohjelmaa mutta voidaan halukkaiden kanssa järjestää vaikka se Riian matkalla ideoitu lautapeli-ilta...! :D Hahah... Otanko Muuttuvan Labyrintin mukaan? ^_^
MAANANTAI 22.5.
9.55 Laiva saapuu Helsinkiin.
.
Matkan hinta on alkaen 83 € / henkilö neljän hengen B-hytissä. Jos hytissä majoittuu kaksi henkeä, hinta on 101 €. Mahdollisuus myös A- ja Promenade-hytteihin.
Hintaan sisältyy:
Minä olen mukana matkaemäntänä koko matkan ajan ja Virve menomatkalla sekä Tukholmassa.
Tarkat hinta-, hytti- ja matkatiedot sekä varaukset Pohjolan Matkan sivulla.
Varaukset viimeistään 30.4. Risteilylle on 18 vuoden ikäraja.
Jos teitä on vaikkapa kaksi kaverusta jotka haluaisivat jakaa neljän hengen hytin toisen kahden hengen porukan kanssa, voitte ilmoittaa tällaisesta halukkuudesta tämän postauksen kommenteissa niin voin välittää yhteystiedot porukoiden välillä. :)
Nyt ei muuta kuin miettimään keväistä kosmetiikkahörhöilyreissua mukavassa samanhenkisessä seurassa kahden Suomen todennäköisesti puheliaimman kauneusbloggaajan johdolla. :) Ostoslistat valmiiksi Serenadelle, Sephoraan ja Elevenille..! ^_^
Toivottavasti nähdään toukokuussa!
terkuin Sanni ja Virve
...mun hiukset on kyllä edelleen liilat, tämä kuva on kahden vuoden takaa...
Heräsin tänä aamuna lumeen. :)
Olemme saavuttaneet matkan viimeisen ja viileimmän etapin: Utahin.
Oli aika kaivaa matkalaukusta talvibuutsit. Reissu alkoi San Franciscosta 26 asteen lämpötilasta, Vegasissa oltiin noin 15 asteen tuntumassa auringosta huolimatta ja nyt ollaan pakkasasteissa :)
.
Kun saavuimme eilen Salt Lake Cityyn, näin vain vuoret. Vuoria joka puolella. Oliko täällä tosiaan näin kaunista... Olen ollut Utahissa viimeksi 12-vuotiaana enkä muistanut ollenkaan miltä täällä näyttää. Lapsena sitä tietysti tarkkailee ympäristöään ihan eri tavalla eivätkä samat asiat tee vaikutusta.
Olemme tulleet perheen luokse; vietämme seuraavan viikon tätini ja serkkujeni luona. Kun auto kaartoi tätini kotikadulle, huokaisin ihastuksesta. Kuin asuisi postikortissa...
Vähemmän kiva juttu on se, että minä ja sisareni olemme vilustuneet oikein kunnolla.
En ole ollut tänä vuonna kipeänä kertaakaan. Olen aina ollut herkkä vilustumaan ja sairastan joka vuosi vähintään kolme perusflunssaa. Tämän vuoden pitkä terveysputki oli niin poikkeuksellinen että olin jo kaavailemassa joulukuulle postausta aiheesta, otsikolla Vuosi ilman flunssaa tai jotain vastaavaa. Saivatko Fitfarm-kuurin valtavat purkkivitamiiniannokset aikaan paremman vastustuskyvyn? Vai vuoden aikana reippaasti lisääntynyt kasvisten syönti..? En varmastikaan ole koskaan aiemmin saanut yhtä paljon vitamiineja ja muita hyviä mikroravintoaineita kehooni kuin tänä vuonna, olin jo toiveikas sen suhteen että niillä oikeasti voi saavuttaa supervastustuskyvyn.
No, ne juhlat on nyt peruttu, ei tullut vuotta ilman flunssaa. Pikkuisen harmittaa kun viikonlopulle oli suunniteltu retkeä Archesin kansallispuistoon. Todennäköisesti menemme sinne joka tapauksessa mutta ei ole kiva patikoida puolikuntoisena, räkä kirjaimellisesti poskella.
Tänään vietetään Thanksgivingia ja kokoonnumme serkkuni Bryanin luokse perinteiselle Kiitospäivän juhla-aterialle. Muille kalkkunaa, Sannille pakastelohta ^_^
Mukavaa päästä viettämään kunnon amerikkalainen Thanksgiving, erityisesti kera sukulaisten joita ei ole nähnyt vuosikausiin. Olemme surullisen huonoja pitämään yhteyttä Amerikan serkkuihin (puolin ja toisin...) ja nyt kurottavana on yli 20 vuoden aukko. Ainakaan puheenaiheet eivät ihan heti lopu kesken... :)
Eilen saimme mm. kuulla, että serkkuni Bryan on muinoin tehnyt näyttelijän töitä ja hänellä on ollut pienet roolit Stephen Kingin Tukikohdassa ja Halloween-elokuvasarjan viimeisessä osassa The Curse Of Michael Meyers...! Vanhana Stephen King -fanina ja kauhufriikkinä olin aika vaikuttunut :)
Perheestä puheen ollen, tätini olohuoneesta löytyi tämä ihana kuva. "Sanni, tule katsomaan, ihan kuin sinä...!" sisareni huudahti.
Ja niinhän se onkin. :) Hymyilevämpänä vain kuin minä lapsena. Kuvassa ovat äitini ja edesmennyt isoäitini. <3
.
Nyt kuulen ääniä eteisestä, vieraita alkaa saapua. Istumme pian "ison linnun" äärelle. Ulkona paistaa aurinko ja näen ikkunasta Timpanogos-vuoren lumiset huiput. Kaunista.
Happy Thanksgiving :)
*
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
Maisemat vaihtuvat niin tiuhaan että hitaampaa heikottaa. Eilen aamulla heräsin kello 04.20 Santa Barbarassa, söin lounasta Los Angelesissa ja painoin illalla pään tyynyyn Las Vegasissa.
Päädyimme jättämään Los-seikkailut kokonaan pois tältä reissulta ja viivyimme kaupungissa vain 3 tuntia bussin vaihtojen yhteydessä. Vinkkiennekin perusteella vaikutti lopulta järkevämmältä kohdentaa käytettävissä olevat päivät pikkukaupunkeihin kuin yrittää suoriutua Los Angelesista liian tiukalla aikataululla.
Tässä kuvaterveiset Vegasista. Kaupunki on juuri niin tyrmäävä kaikessa överissä neonvaloloisteessaan ja casinoiden ja monumentaalisten hotelli- ja viihdekeskusten hengästyttävässä määrässään kuin kuvitella saattoi. Stripillä (eli Las Vegas Boulevardin keskeisimmällä alueella) meno jatkuu 24/7/365. Strip on kokonaisuudessaan anniskelualuetta ja jengi ostaa kadunvarsikojuista valtavia, jopa litran vetoisia drinkkejä muovitötteröissä, lasisten juomalasien käyttö on kielletty.
Ei täällä pitkään kestäisi olla mutta parin päivän elämysannoksena paikka on aika mieletön kokemus. Voi todellakin sanoa etten ole aiemmin tällaisessa paikassa käynyt.
Saatan tänään uskaltautua tuonne maailmanpyörään. Se olkoon ainoa adrenaliini-kokemukseni kaupungissa; jätän pilvenpiirtäjän katoilla sijaitsevat vuoristoradat toiseen elämään... ^_^
Cesars Palacen Forum Shops antaa uuden merkityksen kokemukselle nimeltä "ostoskeskus". Siis HUH.
Ostoskeskuksen siivet ovat kuin oikeita katuja joiden yllä kaartuu taivas. Kaikki sisätiloissa tietenkin. Täällä voi aina shoppailla hyvässä säässä. Koko Cesars Palacen läpikäymiseen saisi varmasti kulumaan päiviä. Aivan mieletön paikka.
Vegasissa on tunnetusti läjäpäin loistoluokan legendaarisia hotelleja, mutta kaupungista löytää helposti myös halpoja hotelleja ihan ydinkeskustasta.
Koska Vegas tienaa pääsääntöisesti casinoillaan ja hotelleja on todella paljon, on mahdollista löytää superedullinen, hyvätasoinen majoitus vaikka Cesars Palacea vastapäätä, niinkuin me. Hotelliyömme kustantaa 30 dollaria per naama.
37-vuotiaalle oli omansalainen elämys, kun en saanut tilattua eilen illallisen yhteydessä viinilasillista. "We need to see your ID", ilmoitti tarjoilija hymyillen kun pyysin saada lasillisen cabernet sauvignonia. Kuka 4-kymppinen kanniskelee enää henkkaria mukanaan - ainakaan sillä merkityksellä että täytyisi todistaa ikänsä alkoholia tilatessaan..? ^_^ :D
No, ainakin sain matkan upeimman salaatin. "Red Quinoa Salad in a Bowl" -niminen viritys tarjoiltiin kirjaimellisesti kulhossa. :)
Maisemia Greyhoundin ikkunasta matkalla Losista Vegasiin.
Koko viiden tunnin pätkä oli todella kaunista maisemareittiä, vaikka paikalliset ystäväni olivat todenneet, "There's really nothing special on the way, you'll be disappointed". Kaikki on suhteellista. Suomalaiselle tämä on something special :)
Päässäni soi koko matkan Fear And Loathing in Las Vegas -elokuvan dialogi. “We were somewhere around Barstow, on the edge of the desert, when the drugs began to take hold", sanoi Johnny Deppin ääni päässäni kun Greyhound kääntyi Barstow'n pysäkille. Tämä elokuva on kultaa, sanoivat kriitikot mitä tahansa. <3
Oma Vegas-kokemuksemme ei taida sentään yltää Deppin ja Del Toron eeppiseen rellestykseen saakka... ^_^
.
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
Päivämme Bay Arealla menivät nopeasti ja tätä kirjoittaessani istun junassa kohti San Luis Obispoa (...sekä kahvilassa Santa Barbarassa, jossa sain jutun vihdoin loppuun päiviä myöhemmin :)).
Saattoi jälleen kerran vain todeta, että Friscon ja sen lähiympäristön kaltaisella alueella ehtii viiden päivän aikana maistaa vain pienen murusen seudun tarjonnasta ja listata semiturhautuneena kuinka kiinnostavaa tekemistä ja näkemistä riittäisi vähintään kahdeksi viikoksi. Edellisellä kerralla viivyin Friscossa myös viisi päivää.
Bay Arealla viitataan alueeseen San Franciscon lahden ympärillä ja lähietäisyydellä. Alueeseen kuuluvat Friscon itsensä lisäksi lahtea reunustavat kaupungit Oakland ja Berkeley sekä Golden Gate -sillan pohjoispuolella sijaitsevat Marin County luonnonpuistoineen ja Sonoman ja Napan laaksot tunnettuine viinialueineen.
Seutu on kuin minulle räätälöity kohde. Täällä on kaikkea mikä kiinnostaa minua matkaillessa (ja elämässä ylipäänsä): kulttuuria, arkkitehtuuria, upeita vaellusmahdollisuuksia, hyvää ruokaa, viehättäviä viinikyliä ja kuvauksellista rannikkoa. Huom, ei uimista vaan kauniiden, tuulisten (ja kylmien) rantojen ja surffareiden ihailua. :) Alueella yhdistyvät miellyttävässä ja lopulta suhteellisen kompaktissa paketissa urbaani kaupunkikulttuuri, luontoelämykset ja kulinaristiset nautinnot. My kind of place!
Päivän voi aloittaa patikoimalla tuhatvuotisten punapuumetsien keskellä, nauttia lounasta trendikkäässä fuusioravintolassa Oaklandin Grand Avenuella ja päättää päivä shoppaillen San Franciscon Union Squarella. Siinä välissä ehtii vielä käydä moikkaamassa merileijonia Fisherman’s Warfilla ja ihailla Golden Gaten klassista siluettia, jos on oikein tehokas.
Ihmiset täällä pursuavat niin ihanan positiivista energiaa että jäyhä suomalainen ei voi kuin sulaa. Vaikka pidän itseänikin positiivisena, ihmisten myönteinen asenne ja sosiaalisen olemisen rento vaivattomuus tekevät vaikutuksen. Amerikkalaisten sosiaalisuus on totta kai tunnettu käsite, mutta itse myönnän helposti ajattelevani tämän myönteisyyden olevan osittain myös pinnallista, opittua rutiinia, sellaista vähän feikattua pintakiiltoa. ”Kuuluu hymyillä ja olla avoin ja iloinen”. Tällä reissulla tunne ei ole kertaakaan ollut läsnä. Kohtaamiemme ihmisten lämpö ja tapa tehdä kaikkien olo tervetulleeksi on ollut käsin kosketeltavaa.
Paikallisten vilpitön ylpeys, innostus ja välittäminen omaa kotikaupunkiaan ja yhteisöään kohtaan on äärettömän inspiroivaa. Amerikkalaisten yleissivistystä moititaan ja ehkäpä moni heistä ei tiedä Norjan pääkaupunkia, mutta ainakin he ovat kiinnostuneita omasta ympäristöstään ja kohdistavat energiaa ja resursseja alueensa kehittämiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hieno esimerkki tällaisesta on mm. monella alueella tai paikkakunnalla järjestettävät viikottaiset iltatapahtumat jotka vetävät porukkaa kuin meillä festivaalit konsanaan. Tunnelma on katossa ja se kuuluisa ”love thy neighbor” –tunne lämmin ja tiheä kuin pitkään haudutettu äidin keittämä kaurapuuro.
Viiteen päivään Bay Arealla mahtui seuraavaa:
Patikointia luonnonpuistoissa: Redwood Regional Park ja Sibley Volcanic Preserve Park
Kalifornialaisten viinien maistelua
Retki Sausalitoon
Allasbileet ystävieni aidossa 60-luvun pool party -talossa
Tutustumista Oaklandiin paikallisen vapaaehtoisjärjestön Urban Path –kävelyllä
Klassinen San Franciscon turistikierros
Mountain View Cemeteryn ihastelua Oaklandissa
Hyvää ruokaa paikallisesta clam chowderista vietnamilaiseen ja välimerelliseen (joka päivän joka aterialle voisi valita erilaisen ravintolan..)
Downtown Oakland
Friscoa työväenluokkaisempi, ”arkisempi” Oakland ei häikäise vierailijaa Friscon kaltaisella uniikilla kaupunkimiljööllä ja maailmanluokan kulttuuritarjonnalla, mutta on ehdottomasti vierailun arvoinen. Noin Helsingin kokoinen kaupunki yllättää pikkukaupunkimaisuudellaan ja rentoudellaan, ja tarjoaa kiinnostavia kohteita etenkin puistojen ja luontokohteiden ystäville.
San Franciscosta pääsee Oaklandin keskustaan 15 minuutissa nopealla, lahden ali kulkevalla BART-junalla.
Downtownin alueella must-kohteita ovat vehreä Merrit-järvi ympäristöineen joka on kuin Oaklandin oma ”Central Park” sekä Oakland Museum Of California, etenkin joka perjantai järjestettävä ilmainen Friday Nights at OMCA -tapahtuma. Musiikkia, tanssia, street foodia, ihmisiä, lämpöä. <3
Mountain View
Mountain View Cemetery Rockridgen kukkuloilla on Oaklandin tunnetuimpia nähtävyyksiä.
Puistomaisen, vehreillä kukkuloilla polveilevan kauniin hautausmaan on suunnitellut sama heppu kuin New Yorkin Central Parkin. Hautausmaan korkeimmilta kohdilta avautuvat upeat maisemat lahden yli San Franciscoon. Ihmiset tulevat tänne jopa lenkkeilemään ja picnicille, ja hautausmaalla järjestetään tapahtumia kuten vuotuinen Kurpitsafestivaali ja Joulun valojuhla. Voivatpa lapset käydä siellä tervehtimässä myös Joulupukkia. Vähän erilainen hautausmaa aktiviteetteineen. :)
Redwood Regional Park ja Sibley Volcanic Regional Preserve Park
Patikoinnin ystävät suuntaavat kaupungin yläpuolella kohoaville kukkuloille jotka tarjoavat kymmeniä kilometrejä luonnonpuistoja ja merkittyjä vaelluspolkuja. Sibley Parkista on kirkkaalla säällä alueen huikeimmat näkymät Golden Gate –sillalle ja San Franciscoon.
Paras "matkamuisto" tältä Bay Arean reissulta on kuitenkin ihmiset: ystävien kanssa vietetty aika ja paikallisten mieletön energia. Golden Gate Park ja monet muut alueen klassiset nähtävyydet jäivät ehkä väliin tällä kertaa, mutta en vaihtaisi niitä hetkiin jotka vietimme Sheilan luona pool partyilla, hautausmaalla kävellen, Oaklandin lähiöitä kierrellen ja äidin lapsuudenystävän keittiössä Claremontissa sienimunakkaan kypsyessä hellalla. :)
.
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
