15.12. 2012 Suomi <3

 Väsynyt mutta onnellinen.

Ei muuta sanottavaa tänään. :)

Täällä San Franciscossa tunnelmat eivät ole niin jouluiset kuin New Yorkissa, ja talvitakkeihin kääriytyneiden ihmisten sijaan kaduilla liikutaan T-paidoissa ja puistoista voi bongata paidattomia nuorukaisia nauttimassa auringosta. Tämän pinttyneen auringonpalvojan mieli on nyt kuitenkin kerrankin kaukana kesästä ja auringosta....

Minulla on kova ikävä kotiin ja juuri nyt haluaisin vain olla omassa pikku-pesässäni "tiheikönväkeilemässä".

.

Ajatukseni täyttää joulu ja kaikki siihen liittyvä ihanan lämmin kotoisuus. Tuskin maltan odottaa että ensi viikolla tähän aikaan olen häärimässä omassa keittiössäni ja asuntomme täyttää maustekakkujen, glögin ja piparien tuoksu (kyllä, leivon vhh-piparkakkuja :)).

Kotiin päästyä lyön päälle niin imelän jouluvaihteen että heikompia ällöttää ^_^

Kun saavun kotiin, aion heti...

* Juoda mukillisen kuumaa, mausteista glögiä

* Sytyttää monta kynttilää ja kaivautua sohvalle Mr. Karkkipäivän kainaloon

* Koristella asunnon

* Laittaa Michael Bublen joululevyn nonstoppina soimaan

* Ostaa joulukukkia

* Selvittää ehdinkö enää mihinkään kirkon joululaulusessioon

*  Katsoa illat elokuvia kuten Scrooged, Bad Santa ja Miracle on 34th Street

* Paketoida lahjoja

* Lakata joulukynnet

.

Onko joku muukin jo näin "ällöissä" fiiliksissä? :)

Kroppa on vielä San Franciscossa, mutta mieli...... Se on jo kotona lempivillasukissani....! ^_^

P.S. Vastailen kysymys/ehdotuspostauksen kysymyksiin myöhemmin erikseen.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä,ja täältä.

Kuka muistaa 80-luvun TV-sarjan "Tyttökullat"? Itse tykkäsin siitä kovasti, taisin olla 10-12-vuotias kun sitä esitettiin Suomessa.

Eilen illalla ystäväni Sheila vei minut täällä San Franciscossa huippusuosittuun "The Golden Girls Tranny" -joulushow'hun. Suositut transuviihdetaiteilijat esittävät Tyttökultia ja voitte vain kuvitella miten hulvaton esitys on kyseessä. ^_^

.

.

Sophia, Dorothy, Rose ja Blanche.

Show oli aivan mahtava, harmi vain että kroppani on vielä itärannikon ajassa ja silmä alkoi pikkuisen luppasemaan esityksen loppua kohden.

.

Miten postauksen otsikko liittyy Tyttökultiin? No, ei mitenkään. :)

Tiedättehän nuo blogimaailmassa säännöllisesti toistuvat "Mitä olet halunnut tietää minusta, kysykää mitä vain!" -tyyliset postaukset. Minusta ne ovat aina olleet vähän... nohh, hassuja. Minussa ne herättävät tunteen, että bloggaaja ajattelee olevansa niin kiinnostava henkilö että tekee lukijoilleen suurenkin palveluksen antaessaan heidän säännöllisin väliajoin penkoa henkilökohtaisempaa puoltaan ja udella kaikkea mahdollista suunnilleen neitsyyden menettämisestä siihen montako kaloria bloggaaja päivittäin syö. ^_^ Minusta se on vain jotenkin.... kiusallista. Eikö se jo riitä mitä bloggaaja päivittäin kertoo elämästään bloginsa sivuilla...?

No, minä en kuvittele olevani niin kiinnostava ihminen että arvelisin tämän tyylisellä kyselysessiolla olevan paljonkaan sisällöllistä arvoa Karkkipäivässä. Ja tämähän on kosmetiikkablogi, ei mikään "The Life And Wisdom Of Sanni".

Siti, juuri tänään päätin kuitenkin huumorimielessä tehdä sellaisen postauksen. :) Koska minulla on todella vähän aikaa rakentaa blogipostauksia viimeisellä reissuviikollani (ja etenkin todella heikot mahdollisuudet käsitellä kuvia läppärini menetyksen jälkeen, ja kuvat ovat minulle blogissa tosi tärkeä elementti) , niin ajattelin että no pirskeles, laitetaan nyt kerrankin blogin melkein 4-vuotisessa historiassa Kyselytunti päälle.

Jos Sinua, armas lukija, ei voisi vähempää kiinnostaa kysyä mitä söin eilen aamupalaksi tai mikä on kengännumeroni, minkä ymmärrän enemmän kuin hyvin, niin otan myös mielellään vastaan kehitysideoita ensi vuodelle. :) Luetteko mieluiten tuotearvosteluja vai meikkipainotteisia juttuja? Kiinnostavatko "behind the scenes" -vierailut kosmetiikkateollisuudessa edelleen? Juttuideat ovat erittäin tervetulleita, etenkin kun nyt Suomeen palattuani blogi on toistaiseksi ainoa "työni" ja minulla on aikaa panostaa siihen entistä paremmin

Kuvia aurinkoisesta, ihanasta, jouluisesta New Yorkista. Olkaa hyvä. :)

.

.

.

New Yorkin keskustassa on varattu paljon tilaa istuskella ja rentoutua vilkkaiden katujen keskellä. Vapaasti käytettäviä tuoleja ja pöytiä löytyy melkein joka korttelista, nämä eivät siis ole minkään kahvilan omistuksessa.

.

.

.

Jopa Times Squarella on vähennetty liikennettä. Tässäkin kulki ennen autoja, nyt tila on varattu istuskelulle. :) Mahtavaa.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Uuden World Trade Centerin torni 1 rakentuu kohti taivasta.

WTC:n tornit 1 ja 4.

.

Kuusikauppaa Greenwich Villagessa.

9/11 Memorial Park. Tuhoutuneiden WTC-tornien "jalanjäljissä" on nyt kauniit vesialtaat terrori-iskussa menehtyneiden muistolle.

9/11 Memorial Park.

.

.

Loppukevennyksenä New Jerseyssä bongaamani joulukoristeet from hell. Tämä "Christmas display" on kuin jostain Tim Burtonin painajaismaailmasta.....

Pattie kertoi että tällä perheellä pihakoristeet menevät joulu toisensa jälkeen "pikkuisen" yli.... ^_^

Pikainen videopostaus teille jotka olette jo joulufiiliksissä. :) New Yorkin Rockefeller Centerin joulukuusi on yksi kaupungin komeimpia, ja Rockefeller Plazalla pyörii myös iltaisin virallinen joulukalenteri, joka heijastetaan Plazaa vastapäätä olevan rakennuksen seinälle.

Palan halusta tehdä ihan kunnon kuvapostauksen New Yorkista, mutta en tiedä koska sille löytyy aikaa, päivät kuluvat cityssä ja illat on varattu sosiaaliselle kanssakäynnille. Tätäkin postausta kirjoitan New Yorkin Public Librarysta 45 minuutin ajalla jonka koneilla saa istua. (Public Library ja viereinen Bryant Park ovat muuten lempipaikkojani täällä, koin ne heti omikseni. ^_^)

[vimeo 54854078 w=700 h=393]

Tuntuu ihan hullulta olla New Yorkissa, joka on varmasti kiinnostavin ja upein kaupunki koko matkallani, ja tuntea silti olevansa täällä kuin johonkin sellofaaniin käärittynä. Matkauupumus on kerta kaikkiaan tehnyt tehtävänsä, ja on harmi että en jaksa ottaa New Yorkista irti kaikkea mitä "normaalikuntoisena" olisin tehnyt. Kun eilen putkahdin ulos Penn Stationin ovista 8th Avenuelle, ja pilvenpiirtäjät kurottuivat ympärilläni, olin vain ihan että "Okei, wow. Onhan nää tosiaan korkeita." Mutta ei mitään sen kummempaa pulssin kohoamista. :) Tajuan mahdollisesti vasta kotona että tuli käytyä Nykissäkin.

Perjantaina matka jatkuu San Franciscoon. Olin jo buukkaamassa itselleni junalippuja Kanadaan, kun edullista lentoa länsirannikolle ei meinannut millään löytyä ja bongasin Amtrakilta tosi hyvän tarjouksen Montrealiin, mutta sitten kohdalle osui vihdoin budjettiini sopiva San Fran -lento. Joten vielä ehdin tavata ystäväni Sheilankin ennen kotiinpaluuta! :)

[vimeo 54855511 w=700 h=394]

P.S. Näkyykö teille edes mitään videoita..? Täällä kirjaston koneen esikatselussa ei näy, ja tekstikin on ihan kummallisesti... 

Näin alkuun: minä en itse asiassa ole mikään suklaa- tai välipalapatukoiden ystävä. Ainoa makeinen, jota olen vhh-ruokavalioon siirryttyäni syönyt, on yli 70-prosenttinen tumma suklaa, eikä sitäkään tee kovin usein mieli koska makean mieliteot yleisesti katoavat karpatessa.

Töissä kuitenkin aloin silloin tällöin ostaa välipalaksi Atkins-patukan, ja huomasin tykästyväni niihin kovasti. Ne eivät ole niin makeita ja suklaisia kuin suklaapatukat, mutta osa niistä (etenkin Endulge-linjan patukat) käyvät ihan karkista. Totuuden nimissä en oikein näe pointtia siinä, että karppaaja jatkuvasti söisi tällaisia korvikepatukoita (kun vhh:ssa nimenomaan on tarkoitus päästä eroon makeannälästä ja karkkiherkuttelusta), mutta satunnaiseen käyttöön nämä ovat loistavia. Esimerkiksi pitkillä lennoilla (on tullut todellakin tarpeen tälläkin reissulla) tai sitten juhlahetkinä, jos haluaa suoda itselleen makeisen joka ei pilaa ruokavaliota.

Kuten nimi Atkins jo monelle varmasti kertoo, nämä patukat on kehitetty nimenomaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattaville, eikä niitä ole makeutettu sokerilla. Ne ovat muutenkin rakennettu mahdollisimman vähähiilihydraattisella periaatteella, ja esimerkiksi riisimurot on korvattu soijamuruilla. Patukoissa on keskimäärin 3 g hiilaria per patukka, omassa suosikissani tumma suklaa - appelsiinissa vain 1,9 g.

Patukkalinjoja on kolme: Advantage, Day Break ja Endulge. Advantage ja DayBreak -patukat ovat ateriankorvikkeita ja Endulge-patukat puolestaan yrittävät imitoida tavallisia suklaapatukoita (= eli ovat “karkkia“). Itse ostin eilen ihan uteliaisuuttani Endulge-“Bountyn“ testiin ja ihan Bountyltahan se maistui. Nykin lennolle ostin Peanut Fudge Granola- ja Chocolate Peanut Butter -patukat ja maistuivat kyllä mun suuhun ihan syntisen hyviltä. Näiden kanssa pitää kyllä varoa ettei jää koukkuun... vaikka ovatkin ruokavalion puitteissa sallittuja. (Itse en vain halua alkaa syöda suklaapatukan kaltaisia tuotteita harva se päivä.)

Suomessa Atkins-patukoilla on hintaa n. 2,50 e / kpl. iHerbistä saa viiden patukan pakkauksen alle viidellä eurolla.  Mä tajusin tämän vasta äsken. :) Ja laitoin joulusuklaat tilaukseen! ^_^ (Mm. tuon kuvan Peanut Butter Cups -pakkauksen... slurps! “Reese's!“)

Jos iHerb on sinulle vieras, voit tutustua tämän mainion putiikin ideaan tässä postauksessa. iHerb myy myös kosmetiikkaa, ravintolisiä ja vaikka mitä.

Jos olet ensitilaaja, postikulut (4 dollaria kun paketin paino alle 1,8 kg) saa katettua koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. (Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta omasta seuraavasta iHerb-tilauksesta.)

.

Onko joku muukin tykästynyt Atkins-patukoihin..? :)

Olen vihdoin saapunut talveen! Olen nyt onnellisesti ystäväni Pattien kotona New Jerseyssä.

Pieni lisädraama kuitenkin jatkuu matkalla, eilen oli nimittäin erittäin lähellä etten päässyt New Yorkin lennolleni.

Minulla oli Pariisissa tunnin vaihtoaika, jonka aikana minun piti ehtiä tsekata itseni sisään seuraavalle lennolle sillä Lissabonissa minua ei voitu tsekata Nykiin saakka.

Lentoni Lissabonista saapui Pariisin Orlyyn ajoissa ja juoksin suorinta tietä British Airwaysin transit-tiskille, vain kuullakseni että Nou can do, check-in New Yorkin lennolle on sulkeutunut 15 minuuttia aiemmin enkä pääsisi enää lennolle. Olin ihan että WTF, mulle oli kuitenkin myyty tämä lentoyhteys ja tulen edelliseltä lennolta aivan ajoissa. Virkailija vain kohautti harteitaan ja sanoi ettei tunnin vaihtoajalla käytännössä ole mahdollista selvitä USAn lennolle, kun ruumaan menevä matkatavarakin pitää vielä läpivalaista.

Menin ihan paniikkiin ja olin ihan että Please, ettekö voi mitenkään päästää minua, aikaa lennon lähtöön oli vielä 40 minuuttia. Ensin virkailijat sanoivat olevansa pahoillaan, mutta olin sen verran myöhässä ettei mitään enää ollut tehtävissä. Kun kuitenkin jatkoin aneluani niin yksi heistä soitti pari puhelua portille, ja lopulta lupa saatiin. Minua lähdettiin kiidättämään erikoiseskortilla läpivalaisun ja passintarkastuksen läpi ja lopulta ehdin portille ajoissa. Koska olin tullut myöhässä, minulle suoritettiin portilla vielä erikoisturvatarkastus ja kaikki tavarani käytiin yksitellen läpi.

Kun vihdoin istuin koneeseen olin ihan puhki. Että nyt tällainenkin piti vielä sattua..! Osaako joku kertoa miten hemmetissä matkatoimistot myyvät tuollaisia lentoyhteyksiä joiden toteutuminen ei ajan puitteissa ole mahdollista? Kun lentoni Lissabonista laskeutui Orlyn kentälle, oli New Yorkin lennon check-in jo sulkeutunut siinä vaiheessa. Eihän nyt tuollaisia lentopaketteja voi myydä..!!

No, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt olen tyytyväisenä ystäväni luona.

Muuten, kun tässä vielä muutama viikko takaperin kirjoittelin blogissa, ettei tähänastinen reissurupeama tunnu vielä missän, ja että kevyesti voisin jatkaa neljännenkin kuukauden, niin nyt on sanottava etten enää ole samaa mieltä. Väsymys alkaa painaa ja energiat ovat ihan eri tasolla kuin syyskuussa reissuun lähtiessäni.

Juuri nytkin on vain sellainen olo että olen todella onnellinen kun saan olla täällä Pattien kodikkaassa kämpässä ottamassa rennosti eikä "tarvitse" lähteä mihinkään katsomaan nähtävyyksiä. Ainakaan tänään. ^_^

Totuus on että kolme kuukautta on oikein hyvä aika tällaiselle reissulle, ja palaan mielelläni kotiin kahden viikon kuluttua. Ei sitä vanha ihminen enää jaksa.... :)

Ruoasta on tullut iso osa elämääni ja kosmetiikan ohessa rakkaimpia harrastuksiani sen jälkeen, kun puolitoista vuotta sitten muutin ruokavalioni. Jos jokin, niin hyvä ruoka piristää synkimmätkin hetket. Osa teistä ehkä muistaa tämän postauksen?

Eilen lähdin aamuisen nettisessioni jälkeen kävelylle Lissabonin Chiadon ja Bairro Alton kaupunginosiin. Lounasaikaan reittini saavutti ravintola Terran, jota suositeltiin minulle kaupungin parhaana kasvisravintolana. Kokemus oli niin positiivinen, että halusin kirjoittaa siitä teillekin. Ja samalla höpötellä hieman ruoka-asioista yleensä.

Terran lounasbuffet kustansi 12,50€ ja hintaan kuului juomat, keitto, salaatit, piirakat, lämpimät ruoat, jälkkärit... no, tietysti kaikki pöydän antimet niinkuin buffetiin kuuluu. :)

Puolet ruoasta oli karppaajalle sopimatonta kuten pastaa, riisiä, piirakoita ja leivitettyjä kasvispihvejä, mutta löysin joukosta enemmän kuin tarpeeksi herkullista syötävää.

En jaksanut mitenkään ottaa santsikierrosta tämän annoksen jälkeen. Valitsin lautaselle retiisi-mansikkasalaattia,  pinaattimuhennosta, kermassa haudutettua seitania yrteillä ja punapippurilla maustettuna, uunissa haudutettua tofua ja kastanjaa ruskeassa kastikkeessa, yrttimarinoitua kurkku-porkkanasalaattia, tuoretta tomaattia ja jotain ihanaa vaaleanpunaista kastiketta. :) Kasvissosekeitto oli myöskin hyvää mutta en pysty sanomaan mistä kasviksista se oli valmistettu.

Lounaani nautin kuusen katveessa joulumusiikin soidessa. :) Mä niin tarvitsin tällaisen jouluruiskeen...! ^_^ Ravintola oli todella viihtyisä, siisti ja kotoisa. Voin suositella mitä lämpimimmin kaikille Lissaboniin matkaaville kasvissyöjille ja vegaaneille.

Terra löytyy osoitteesta Rua da Palmeira 15, Bairro Alto. Sijainti on kauempana perinteisimmistä "turistialueista", mutta sinne hankkiutuminen joko lounaalle tai illalliselle on varmasti vaivan arvoinen.

Kaikkien näiden viikkojen jälkeen voin sen pidempiä miettimättä sanoa, että kaipaan kotoa ihan eniten omaa ruokaani ja ruokailurutiiniani.

Vaikka kasvissyöjä-karppaajalle sopivan ruoan löytäminen ei mikään ihan mieletön haaste ole matkalla ollutkaan (koska aina voi halutessaan tilata salaattia ;)), niin olen kuitenkin päätynyt syömään sen verran paljon väärää ravintoa että se näkyy ja tuntuu kropassa. Vaa'alla en ole käynyt, mutta veikkaan painoni nousseen matkalla 2-3 kiloa. Ja turvotus on ilmiselvää.

Vaikka olen välttänyt "puhdasta" pastaa, leipää, riisiä, perunaa ja sokeripitoisia ruoka-aineita, olen kuitenkin syönyt jauhoa sisältäviä kasvispyöryköitä, sokeripitoisia kastikkeita, riisipitoisia tofupihvejä ja perunaa sisältäviä omelettejä. Kohteliaisuudesta olen syönyt muutaman Couchsurfing-houstin tarjoaman suklaamakeisenkin.

Nämä tilanteissaan pieniltä tuntuvat hiilihydraattihairahdukset ovat kuitenkin monta viikkoa jatkuvina muuttaneet sen, mikä vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla on yleensä pointtina; rasvaperusteinen aineenvaihdunta. Kun pitää ravintonsa hiilihydraattipitoisuuden tarpeeksi alhaisena tietyn aikaa, muuttuu elimistön aineenvaihdunta niin, että se glukoosin (hiilihydraattien) sijaan alkaa käyttää energian lähteenä elimistön omia rasvavarastoja.

Minun aineenvaihduntani on vääränlaisen ruokailun seurauksena vaihtunut takaisin glukoosipohjaiseksi, ja  siksi kroppani on alkanut taas jemmata nesteitä --> aiheuttaa turvotusta ja raskasta oloa.

I'll tell you this: vaikka nautin jokaisesta matkan aikana nautitusta suupalasta pinaattipiirakkaa, simpukkapastaa tai suklaakakkua, niin en malta odottaa että pääsen taas jatkamaan normaalia ruokavaliotani. What happened on the trip, stays on the trip.

Jotkut karppauksen aloittaneet sortuvat helposti takaisin vanhoihin tapoihinsa sallittuaan itselleen muutaman hairahduksen. Jos jotain olen näiden viikkojen aikana tajunnut, niin ainakin sen, että minulle ei käy niin. Oloni on rasva-aineenvaihdunnalla niin hyvä, piirakat ja pastat eivät ole pitkässä juoksussa sen arvoisia, että haluaisin niiden tuoman makuelämyksen vuoksi palata entiseen olotilaani. Vastaavia makunautintoja pystyn luomaan kotikeittiössäni vhh-resepteilläkin.

Vähähiilihydraattinen ravinto on todellakin minulle Se Oikea Juttu ja tulee jäämään elämäntavaksi.

Ja hei - vielä yksi ravintolavinkki tähän loppuun! Söin elämäni parhaimmat tofupihvit kuvan ravintolassa: Babete Gastro Bar. Tämä pikkuinen brasilialainen baari sijaitsee ihan keskustassa lähellä Rossio-aukiota, osoitteessa Calcada do Duque 57. Tofupihvit tarjoiltiin suussasulavan sienikastikkeen ja runsaan salaatin kera, ja hintaa annoksella oli 8,50€. Jos menet Lissaboniin ja pidät kasvisruoasta, näitä on pakko maistaa! Mun on ehkä mentävä syömään tuo annos vielä uudelleen... :)

 P.S. Yksi lukija kysyi eilisen postauksen kommenteissa voisinko kirjoittaa enemmänkin ruokavaliostani ja etenkin siitä kun palaan taas tiukemmalle linjalle. Minähän kyllä kirjoitan ruoasta mielelläni, mutta en halua tehdä Karkkipäivästä epämääräistä sillisalaattia jossa on joka toinen päivä joku eri aiheinen postaus.... Haluan kuitenkin pitää blogin kosmetiikkablogina tästä matkaosiosta huolimatta. Kysynkin siis teiltä mitä mieltä olette: kiinnostaisiko ruokavalioteema vaikka tammikuulle? (Vuoden alussa moni yrittää muutenkin saada syömisensä kuriin... ^_^)? Ruoka-postauksia tulisi kosmetiikkajuttujen lomassa ehkä pari viikossa.

Lissabon, 26.11.2012

Kävin eilen aamulla poliisiasemalla katsomassa mahdollisten epäiltyjen kuvia vaikka tiesin että se oli ihan turhaa. Tein kuitenkin niin kuin poliisisetä  kehotti ilmoitusta tehdessäni.

Asemalta tullessa minulla oli niin paska olo että itketti. "Miksi, miksi, miksi menin sinne turisti-infoon ja olin niin tyhmä?" soi loputtomana nauhana päässäni. Istuin kahvilaan ja tuijotin galaotani (=maitokahvi  täkäläisittäin). Sain mieheltäni viestin. "Lopeta se murehtiminen ja nauti Lissabonista, et voi antaa tämän pilata loppumatkaasi", siinä luki. Suunnilleen.

Juuri niin minun pitää tietenkin tehdä. Mutta vielä tänäänkin heräsin allapäin. Katsoin peiliin enkä pidä siitä mitä näen. Kaikki muutkin harmitukset ovat läppärin menetyksen siivellä alkaneet lietsoa toisiaan ja paisuneet hyökyaalloksi.

Päätin, että voisi tehdä hyvää jos nyt kerralla oksentaisin ulos kaikki ikävät ajatukset pääni sisältä. Ehkä olo puhdistuisi. Kaadan nämä ajatukset nyt tähän postaukseen joka saa toimia likasankona. Ja sitten en enää palaa niihin.

• Menetin koneeni ja se on erittäin *erseestä.
• En ole vieläkään täysin toipunut Sardinian vilustumisestani ja yskin ja niistän jo kolmatta viikkoa.
• Olen jälleen turvonnut epäsäännöllisen ruokailun ja väärien ruoka-aineiden seurauksena ja tunnen suurta pettymystä itseäni kohtaan että koskaan sallin itselleni niitä "pieniä poikkeuksia" jotka sitten johtivat tähän olotilaan.
• Hostellissani on pirun kylmää ja kolkkoa enkä voi helpottaa tilannetta edes kotoisalla musiikilla koska läppäri oli myös yhtä kuin musiikki. Illat viluisassa hiljaisuudessa eivät mitenkään kohota mielialaani, ja hiljaisuus muistuttaa minua koko ajan siitä mitä menetin.
• Olen ihan säälittävä kun edes jaksan valittaa tällaisista ja annan typerän varkauden pilata edes muutaman päivän ihanasta matkastani.

Ja nyt: jätän nämä ajatukset taakseni, kerään itseni ja lähden nauttimaan aurinkoisesta säästä.

Totta, en voi enää pitää yhteyttä läheisiini niinkuin aikaisemmin matkan aikana enkä tehdä töitä muuten kuin nettikahviloissa. Kuvien siirtäminen ja käsittely on vaivalloista. Mutta se on kuitenkin mahdollista.

Ja pian olen hyvän ystäväni luona Amerikassa ja pääsen kokemaan New Yorkin jouluvaloissaan. Olen aina haaveillut siitä. Ehkäpä  joulumieli huuhtoo pois viimeisetkin alakulot viimeistään silloin.