Laiskanpilvisen sunnuntain ajanvietteenä kutsun teidät vierailulle Ahvenanmaan kotiini. Tämä on nyt vähän niinkuin jatko-osa puolentoista vuoden takaiselle Mi Casa -postaukselle, jossa esittelin manner-kotini.

[vimeo 70186265 w=700 h=394]

Maarianhaminan "majani" on aivan eri tyylinen kuin minun ja herran asunto mantereella. Täällä aika on pysähtynyt, ja kaikki on kuin 10 vuotta sitten kun muutin Ahvenanmaalle päälle parikymppisenä juuri koulusta valmistuneena. Sisustustyyli edustaa nuoren opiskelija-Sannin makua (ja varallisuutta :D); huonekalut ovat kaikki eri paria ja seiniä kuvittavat nuppineuloilla ripustetut, kellastuneet julisteet. Jääkaapin ovessa kirmailee haalistuneita My Little Pony -magneetteja.

Pidän manner-kodistanikin erittäin paljon, mutta saaristopesässä on tilavampi tuntu ja paikka on kaikessa "nukkavieruudessaan" rennompi ja kotoisampi.

Olen kuitenkin vuosien varrella alkanut pikkuhiljaa kyllästyä joihinkin Maarianhaminan majani elementteihin, ja ajattelinkin nyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kysyä teiltä vinkkejä asunnon pienimuotoiseen tuunaamiseen. Vuokra-asunto kun on kyseessä, niin mitään remppaa en täällä aio suorittaa, mutta jollain lailla haluaisin asunnon ilmettä päivittää. Vaihtaako huonekalujen järjestystä..? Ostaa uusia verhoja tai mattoja..?

Olen miettinyt mm. olohuoneen tv-hyllyn maalaamista valkoiseksi (huh että se onkin ruma möhkäle) ja antiikkisten julisteideni korvaamista vihdoin viimein kunnon tauluilla. Omien valokuvien teettäminen canvas-tauluiksi on pyörinyt mielessä pitkään. Minulla on kasapäin ihania Ahvenanmaa-kuvia ja niistä saisi varmasti oikein kivan taulusarjan....! Kun vain saisi aikaiseksi...!

Maarianhaminan koti on myös aina tuntunut manner-kämppää "vierasystävällisemmältä", johtuen epäilemättä tilasta ja rennommasta asenteestani. Pelkäänpä, että saatan ehkä vähän nipottaa manner-kodissa... Miehellekin aina mäkätän nuuskaisista sormenjäljistä jotka kuvittavat keittiön vaaleita kalusteita. Saisin varmaan hermoromahduksen jos olohuoneen tapetille löisi tahmatassunsa joku iloinen juhlija... M:haminan kulahtaneilla tapeteilla ei mitään väliä! ^_^

Vieraista puheen ollen, perjantaina sain houstata peräti neljää Couchsurfaajaa! :) Ainakin vilkas alku CS-emännyydelleni, I might say! :)  (Ja torstai-illan tonnikalapullat olivat muuten  jälleen hitti! ^_^)

P.S. Vähän rasittaa kun puhun videolla "edellisestä" kämppiksestäni ja "edellisestä" työkaveristani, kun sanahan on tietysti entinen. :D No, ihme että en sen enempää sekoillut sanoissani, aina niin jännittävää puuhaa tuo videoesiintyminen.

Anteeksi, mä tiedän että nyt on tullut ihan liikaa non-kosmetiikkasisältöä, mutta tämä on vain pakko laittaa.

Koiraterveiset Kuopiosta.

<3

Mä en voi lakata katsomasta tätä kuvaa! ^_^

Lupaan että seuraavat postaukset liittyy taas kosmetiikkaan! :) Tälle illalle tai huomiselle on jo tulossa taaaaasen ihana arvonta, tällä kertaa lempparisarjastani Estelle & Thildistä!

Heinäkuun idoli on jo lapsuudesta saakka diggailemani yhtye - kummallisen arvokkaasti ja viihdyttävästi ikääntyvä Pet Shop Boys. Läpi vuosien kestänyt uskollisuuteni "lemmikkikaupan poikia" kohtaan on siinä mielessä poikkeuksellinen, että yleisesti ottaen olen ehdottomasti enemmän rock-ihminen.

Pet Shop Boys on vanhin yhtäjaksoisesti "fanittamani" orkesteri. Muistan kuinka 8-vuotiaana kuulin tv:stä It's A Sin'in, ja olen siitä saakka lukenut duon lempiyhtyeisiini. Muita tuon ajan lemppareita olivat Madonna ja erityisesti Sabrina :D, joista kyllä hyvin nopeasti kasvoin ulos.

Lapsena (tai minun lapsuudessani) musiikkia harvemmin ostettiin, sitä nauhoitettiin c-kaseteille radiosta ja kavereilta (jos näillä oli käynyt sellainen mäihä että olivat jonkun "oikean" kasetin tai vinyylin saaneet!). Minunkin ensimmäiset PSB-tallenteeni olivat näin ollen huonolaatuisia nauhoitteita. Radiosta aina kytättiin lempibiisejä ja sellaisen tullessa syöksyttiin painamaan REC'kiä. :)

Kun joskus 13-vuotiaana aloin itse ostaa levyjä, olivat Pet Shop Boysin Actually ja Introspective ensimmäisten joukossa. Pet Shop Boysin parhaana levynä pidetty Behaviour on minunkin lempparini, täytyy myöntää, mutta pitkään stereoissa soi kaikkein tiheimmin vuonna 1995 julkaistu kahden levyn b-puoli-kokoelma Alternative.

Neil Tennant ja Chris Lowe eivät ole enää nuoria poikia.

Suhteeni Pet Shop Boysiin joutui koetukselle vuoden 1996 latinovaikutteisen Bilingual-levyn myötä. Se oli ensimmäinen PSB:n levy josta en pitänyt. Ensimmäinen single Before oli pettymys, mutta etenkin kakkos-single Se A Vida É oli jotain aivan hirveää. Muistan, kuinka vaikealta tuntui hyväksyä, että tulee aika jolloin Pet Shop Boys'kaan ei enää luo nerokasta popmusiikkia. Vuodet eivät ole olleet levylle armollisia (ainakaan minun korvissani), ja Bilingual on vielä tänäkin päivänä ainoa PSB:n levy jota en juuri kestä kuunnella.

Vaikka myöhemmille levyille mahtuu helmiäkin, ei mikään Veryn jälkeen ilmestynyt Pet Shop Boys -albumi ole mielestäni enää kohonnut 80-luvun ja 90-luvun alun levyjen tasolle - poikkeuksena ehkä vuonna 2009 julkaistu Yes. Yes yllätti koukuttavilla, häpeilemättömän tanssittavilla melodioillaan (nyt ei yritetty luoda mitään herkkää taide-poppia) ja on ainoa Pet Shop Boys -levy, josta myös Mr. Karkkipäivä innostui - jopa niin paljon että osti sen.

Täyttäessäni 17 tilasin Introspective-levyn kannen mukaan sävytetyn kakun. ^_^ (Kakkuun oli myös taiteiltu muita sen ajan "in"-juttuja; teksti oli mukailtu Absolutely Fabulous -sarjasta ja silmälasilogo edusti Dame Ednaa.)

Yhteen aikaan haaveilin hulluna että pääsisin tapaamaan Neil Tennantia. ^_^ Leikin ajatuksella perienglantilaisesta teehetkestä ja intellektuelleista keskusteluista Tennantin kanssa Britannian musiikki-scenestä. Hehheh.... voi teini-Sannia. :) Paljastanpa sellaisenkin jutun, että kuuluin alle parikymppisenä monta vuotta Pet Shop Boysin viralliseen Fan Clubiin. :D Klubi julkaisi Literally-nimistä, oikeasti aika laadukastakin fanilehteä joka ilmestyi muutamia kertoja vuodessa. Onkohan klubia ja Literallya enää olemassa....?

Olen nähnyt Pet Shop Boysin vuosien varrella kahdesti - vuoden 1997 Ruisrockissa ja vuoden 2009 Yes-kiertueella Helsingissä. Muistan kuinka jännitti mennä tuonne Yes-keikalle, kun en osannut yhtään kuvitella millaista show'ta "vanhat papat" enää jaksavat vetää. Mutta koko iltahan oli yhtä non-stop-bilettä, tunnelma oli katossa ja jopa istumapaikkojen yleisö tanssi halki konsertin...! :) Se oli yksi parhata keikkoja millä olen koskaan ollut.

Tänään en päässyt Ruisrockiin. Se harmittaa kovasti, mutta toisaalta takataskussa on jo kaksi ikimuistoista live-kokemusta. Pitäkää te Ruisrock-juhlijat hauskaa ja toivottavasti Pet Shop Boysin tämän illan setti vetää vertoja Helsingin Yes-keikan tunnelmalle!

* * *

Sannin Pet Shop Boys -poiminnat:

I'm Not Scared (1987) - Tennantin & Lowen alun perin Eighth Wonderille kirjoittama biisi, Introspective-levyn ehdoton helmi. Iho nousee kananlihalle aina tätä kuunnellessa.

Jealousy (1990) - melankolinen popballadi parhaimmillaan, sinfonisella loppu"huipennuksella"

Being Boring (1990) - no se itsestäänselvä klassikko Behaviour-levyltä

Where The Streets Have No Name (Can't Take My Eyes Off You) (1991) - monen U2-fanin vihaama mutta minusta aivan loistavan "kitsch" cover/medley U2:n ja Frankie Vallin biiseistä.

I Wouldn't Normally Do This Kind Of Thing (1993) - iloinen, höpsö biisi joka alkaa aina hymyilyttää ja tanssittamaan

Shameless (1993) - Go West -hitin b-puoli, tuttua kepeää Very-dancea :)

E-Mail (2002) - suosikkibiisini Release-levyltä, ehkä vähän epätyypillistä pehmo- Pet Shop Boysia mutta hellyttävän koukuttava melodia, this grows on you.

She's Madonna (2007) - Robbie Williams & Pet Shop Boys, mun lemppari PSB:n ja Robbien yhteistöistä

Flamboyant (2004) - PopArt-kokoelmalta, kuuluu lemppareihini kuntosalin juoksumatolla

Vulnerable (2009) - Yes-levyltä on vaikea valita suosikkia kun tykkään kaikista biiseistä, mutta otetaan vaikka haikean balladin ja nopeampitempoisen tanssibiisin välimaastossa polveileva, tunnistettavan PSB-melodinen Vulnerable.

Ne hirveimmät biisit:

New York City Boy (1999) - aivan kamala eurodiskorenkutus, en tajua miten tästä tuli niin suosittu

The Truck-Driver And His Mate (1996) - Before-sinkun b-puoli, ei meinaa pystyä kuuntelemaan läpi ilman myötähäpeää

Metamorphosis (1996) - Bilingual-levyllä hirveitä biisejä riittää, tämä ehkä pahimpia.... Neil "räppää"...!

Ja sokerina pohjalla todellinen oddity:

The Night I Fell In Love (2002) - Release-levyllä ilmestynyt, pehmoballadin muotoon kirjoitettu vittuilu-biisi Eminemille. Biisi kertoo nuoresta pojasta, joka pääsee keikan jälkeen rap-tähden hotellihuoneeseen viettämään kuumaa yötä, ja sanoja tarkasti kuuntelemalla käy ilmi, että laulajatähti on Eminem. :D

Torstai vei meidät pitkään nukutun aamun jälkeen (kyllähän nyt linnahuone täytyy hyödyntää täyteen potentiaaliin :)) Punkaharjun klassisten Suomi-maisemien halki Savonlinnaan.

Jos ihmettelette tuota harmaata "savualuetta" taivaalla, niin se tulee Olympuksen "dramaattiset värit" :D -asetuksesta. Tykkään sen tuomasta voimakkaasta kontrastista mutta välillä se lyö kuviin taivaan kohdalle tuollaisen harmaan alueen joka näyttää vähän erikoiselle.

Pysähdyimme harjualueelle kahveille ja jatkoimme sitten vatsat muristen kohti Savonlinnaa ja kehuttuja muikkuja..! :)

Valitsimme muikkupaikaksemme hotelli Seurahuoneen kattoterassilla sijaitsevan Muikkuterassin. Tämäkin lukijan suosittelemana! Lounasseuraksi saimme vanhan koulukaverini Marin, jota en ole nähnyt yli 10 vuoteen.

Tilasimme misterin kanssa muikkulautasen jaettavaksi sekä tukevat salaatit (jälleen erinomainen hinta-laatusuhde - oli nimittäin mielettömät kulholliset!).

Olen syönyt matkan aikana niin paljon kalaa, että suoraan sanottuna alkaa olla jo jonkinlainen kalaähky. Siksi mieli oli vähän kahden vaiheilla kun mietimme muikkulounasta.

Onneksi kuitenkin päädyimme kokeilemaan muikkuja, sillä annos oli ihan törkeän hyvä! Festarien perussafkaan kuuluvat supersuolaiset ja usein-vähän-kuivakat frittimuikut ovat kaukana Seurahuoneen Muikkuterassin tarjoilusta. Huikomuikut eivät olleet yhtään ylisuolaisia ja aivan täydellisen rapeita. Niitä ei ole friteerattu vaan paistettu. Nämä veivät todella kielen mennessään, ja täytyy myöntää että söin ihan liikaa sillä salaattikulhokin oli tyhjennettävä...! ^_^

Ruoan jälkeen jalkauduimme Savonlinnan keskustaan pienelle kävelylle.

Mari ja minä yritetään poseerata kaverikuvassa, Mr. Karkkipäivä laukoo kuvia miten sattuu. :)

Kävelyreitti rantaa pitkin satamasta Olavinlinnaan on todella kaunis.

Se pakollinen linnakuva. :) Onhan tuo komea.

Savonlinnan ja Marin seurassa oli niin rattoisaa, että lounaspysähdys venyi runsaaksi kolmeksi tunniksi. Sää oli mitä täydellisin ulkona istuskeluun, ja kaihoisin mielin jätimme Savonlinnan kutsuvat terassit taaksemme ja palasimme kuuman auton sisuksiin. Matka jatkui kohti Heinävettä ja Uutta Valamoa.

Viimeiset kilometrit Valamoon olivat varsinaista roadtrippiä hiekkateineen.

Saavuimme luostariin kahdeksan maissa. Yllätyin kun luostarin ravintolassa ja piha-alueella liikkui vielä runsaasti päiväturisteja - no, saattoihan osa heistä olla yöpyviäkin vieraita. :) Joka tapauksessa yllätyin paikan aktiivisuudesta vain tunti ennen virallista hiljentymisaikaa.

Kävimme teellä ravintola Trapesassa ja piipahdimme sitten luostarin viinituvassa.

Kävin itsekseni vielä pienellä kävelyllä miehen vetäytyessä väsähtäneenä huoneeseemme. Kyllä täällä mieli lepää.

Tänä aamuna jaksoin kuin jaksoinkin muuten herätä aamujumalanpalvelukseen! Ihan koko seremoniaa en tosin jaksanut seurata, mutta 45 minuuttia kuitenkin. ;)

Nyt ollaan Kuopiossa, ja tänään olen mm. pettynyt Kummisedän salaattilounaaseen ja käynyt söpöstelemässä kämmenen kokoisia chihuahuanpentuja..!

Tämä ilta vietetään vähän erilaisissa tunnelmissa kuin eilen. Kuubalaisrytmit ovat vaihtuneet levolliseen hiljaisuuteen.

Saavuimme illansuussa Heinävedelle Valamon luostariin.

Iltateellä luostarin ravintolassa.

.

/ / KIEHL'S-arvonta on suoritettu, ja onnekas Aromatic Blends -setin voittaja on nimimerkki appelsiini...! Kiitokset kaikille ihanien tuoksutarinoidenne jakamisesta! :)  / /

.

Skål voittajalle! :)

Tiemme vei teen jälkeen luostarin pieneen viinitupaan, joka on auki kymmeneen. (Ihmettelin tätä hieman, sillä luostariin laskeutuu hiljaisuus klo 21.00 jolloin kaikki muut paikat sulkeutuvat.)

Viinituvassa meitä palveli rempseä munkki, joka hämmästyi kun kysyin lupaa kuvaamiseen. Luostarin alueen kylteissä lukee, ettei luostarin väkeä sovi valokuvata. "Herranen aika, tottakai saa!" iloinen munkki parahti kädellään huitaisten.

Herranen aika... :D

Koemaistoimme Valamon oman kuivan valkoviinin ja puolikuivan punaviinin, jotka taitavat päätyä herran ostoskassiin huomenissa kun luostarin myymälä on taas auki.

Harkitsen tässä parhaillaan jaksaisinko herätä aamulla kuudelta jumalanpalvelusta seuraamaan.... :) Olisihan sekin Erilainen Kokemus tälle reissulle.

Nyt Valamo sanoo hyvää yötä. (Lisää roadtripin viidennestä päivästä huomenna.)

Tiistain taival vei meidät Inkoon ja, huokaus, navigaattorin suosiollisella ohjauksella Helsingin keskustan kautta Porvooseen ja lopulta illansuussa Kotkaan.

Porvoo on meille kummallekin tuttu jo entuudestaan, mutta onhan se vain niin mielettömän kaunis paikka että siellä ei mielestäni voi pysähdellä liikaa.

Olisimme muuten valinneet lounaspaikaksi Porvoon sijaan lukijan suositteleman Bistro Cantorin Loviisassa, mutta sepäs meneekin tiistaisin kiinni jo kahdelta. Olimme mm. navigaattorin ystävällisen kontribuution tuloksena hieman myöhässä päivän aikataulusta. Niinpä suuntasimme "Classy Finnish Restaurants" -kirjasta bongaamaamme Wanhaan Laamanniin Porvoon vanhassa kaupungissa.

Wanhan Laamannin lounasmenu kustantaa 25 euroa, ja siihen kuuluu salaattibuffet, kala- tai lihapääruoka sekä kahvi tai tee.

Lounas ei ehtinyt edes puolitiehen, kun olimme miehen kanssa tehneet arviomme - ruoka hyvää, palvelu huonoa. Meille ei katettu aterimia (ne eivät ole Laamannissa asiakkaiden itse otettavissa), ja kun salaattia ei tehnyt mieli syödä sorminkaan lähdin lopulta etsimään niitä omatoimisesti. En löytänyt, ja kun kysyin tarjoilijalta, hän sanoi, "No tuolla sisällä". Mutta niitä oli vain pöytiin katettuna. Kysyin, oliko minun tarkoitus ottaa aterimet toisen pöydän kattauksesta, jolloin tarjoilija vihdoin tajusi unohduksensa ja kiiruhti tuomaan puuttuvat välineet. Alkuruoan jälkeen aterimet vietiin pois - eikä uusia tuotu taaskaan tilalle. Tuijotimme pääruokalautasia hetken aikaa ja mietimme, millä tässä ravintolassa on tarkoitus syödä.

Ruoat olivat vallan erinomaisia, mutta palvelu jätti huonon maun. Kun olimme syöneet, oli ravintolassa lisäksemme vain yksi ainoa seurue. Tarjoilijoita oli kolme, mutta kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota ja lopulta meidän oli pakko mennä tiskille jotta saimme laskun maksettua ja pääsimme lähtemään.

Kun ravintolaa kuvataan sanoilla "sophisticated dining" ja kyseessä on maineeltaan yksi Porvoon parhaimpia ravintoloita, ei odottaisi ihan tämän tasoista palvelua.

Jälkiruoaksi haettiin suklaata Lilla Chokladfabrikenista. Mies rankkasi ne heti paremmiksi kuin Fiskarsissa nautitut Petri'sin.

Kiertäessämme Porvoota bongailin toinen toistaan ihanampia ravintoloita hintaluokan laidasta laitaan, ja totesimme että tännehän voisi tulla joskus pelkälle viikonloppuruokamatkalle. :)

Kotiruokaravintola Hanna-Mariassa vatsat täyttyvät edullisesti. Terassilla väijymäni lautaselliset näyttivät ilahduttavan suurilta, ja mutkattomasta menusta olisi löytynyt monta kalaruokaa meikäläisenkin makuun.

Zum Beispiel -delistä saa ihania antipastoja, juustoja, itse taikinajuureen leivottua leipää ja viiniä.

Gabriel 1763 Raatihuoneen torin laidalla vaikutti sekin tutustumisen arvoiselta ravintelilta.

Tämän kuvan kohdalla kamerastani (se laina-Olympus josta mainitsin pari postausta takaperin) loppui akku, mikä johti yhdessä myöhästyneen aikataulumme kanssa siihen, että en pystynyt ottamaan Kotkassa juuri lainkaan kuvia. :/

Kun saavuimme hotelliimme Karhulaan, kello oli 17.45 ja viimeinen Kotkan saaristoristeily, jonne halusimme ehdottomasti, lähti kuudelta. Ehdin ladata kameran akkua 15 minuuttia ja sitten juostiin autoon ja ajettiin tukka putkella Sapokan satamaan jonne ehdimme neljä minuuttia ennen vuoroliikennealus Tekla III:n lähtöä!

Tunnin kestänyt risteily vei meidät Varissaareen kautta Lehmäsaareen ja takaisin, ja oli oikein mukava. Veneen emäntä kertoili meille matkan aikana ympäröivistä saarista ja Kotkan elämästä. Meripäivien aikaan kuulema "turistit tulevat ja kotkalaiset lähtevät" :)

Risteilyn jälkeen teimme kävelyn läheiseen Sapokan vesipuistoon (jälleen vinkki lukijalta, kiitoksia vain :)) ja Meriniemeen, ja ajoimme sitten Haukkavuoren näkötornille.

Kameran akku vilkutti punaista koko ajan ja minä yritin säästää sitä illan kohokohtaan..... joka oli tietenkin taas ruoka. ^_^

Sain teiltä monia hyviä ravintolavinkkejä, ja Vaustin ollessa kiinni päädyimme lopulta Wanhaan Fiskariin. Ja se osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi.

Söin Fiskarissa varmaan elämäni parhaan ahvenannoksen. Menusta annosta ei löytynyt, mutta tarjoilija kertoi että sinä iltana heillä oli myös ahvenfilettä. Otimme miehen kanssa kummatkin ahventa ja olimme ihan euforiassa. Annos ei ehkä kuvassa näytä isolta, mutta kalaa oli tosi paljon. Hyvä jos jaksoin syödä kaiken...! Alkuruoaksi otin luomupunajuuri-vuohenjuustosalaatin, joka sekin vei kielen mennessään.

Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen ruoan jälkeen kuin eilen. Kotkan Wanhaa Fiskaria voin siis suositella todella sydämellisesti! Myös palvelu oli sympaattista ja ystävällistä.

Kaiken kaikkiaan Kotka osoittautui oikein positiiviseksi yllätykseksi, tykästyin tähän puistojen täyttämään kaupunkiin kovasti!

Tänään meillä on minst sagt täyteen ahdettu päivä - kohta lähdetään liikkeelle ja ennen Savonlinnaa olisi siis tarkoitus pysähtyä Haminassa, Lappeenrannassa, Imatralla ja Punkaharjulla. Näinköhän onnistutaan....

....ja teille joita nämä matkailujutut ei niin kiinnosta, on myöhemmin tänään tulossa pieni kosmetiikkapostauskin! ^_^

Maanantaina reittimme kulki Mustion linnan kautta Fiskarsiin.

Vähän suklaata mukaan Petriltä ja sitten picnicille aurinkoon!

Inko-puistossa kelpaa syödä eväitä.

Petrin 80-prosenttiset suklaapallot maistuivat meikäläiselle... :) Mies puolestaan otti valkosuklaapalloja.

Tein juhannuksena uuden juomalöydon - Rainbow'n Light-siidereissä on 0% hiilaria...! Ihan vain tiedoksi. ^_^ (Ja tämä ei ollut Rainbow'n sponsoroima picnic. ;))

Säästäväisellä matkailijalla kulkee aina mukana lounasboksi johon voi koota ruokakaupan salaattiainekset. :)

Majoituimme Fiskars Wärdshusiin jonka ravintolan pitäisi olla varsin maineikas.

Alkuruoaksi rouvalle päivän savustettua kalaa, munakokkelia ja kapriskreemiä ja pääruoaksi tillivoissa haudutettua kuhaa, mummon kurkkua ja pehmeiksi haudutettuja kasviksia.

Mies otti alkuruoaksi kuttucheddar-nokkospiirakkaa ja West Charkin luomulumikinkkua ja pääruoaksi härän sisäfileetä tomaattisipulisalaatilla. Kummallekin maistui! Alkuruoka olisi tosin ainakin rouvalla saanut olla kookkaampi..! :D

Siinä rattoisasti ruoasta nautiskellessamme ja rouva Karkkipäivän kommentoidessa veitsen kömpelöä muotoilua, päätti herra Karkkipäivä vihdoin, 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, paljastaa emännälleen että tämä pitää aterimia ihan väärin. Häääh??

Joojoo. Minulle selvisi eilen, että olen koko elämäni pitänyt haarukkaa ja veitseä kuin joku sivistymätön moukka. :) Eikä kukaan, vähiten oma avopuolisoni joka asian on selvästi pannut merkille, ole asiasta vaivautunut huomauttamaan.

Mutta nyt on sitten käyty ensimmäinen oppitunti aterinten oikeaoppisesta käsittelystä Fiskarsin Wärdshusissa kauniina heinäkuisena iltana  vuonna 2013. :) Täytyy sanoa että tuntui kyllä *elkkarin kömpelöltä kun aterimen pää pistää kämmeneen, mutta kai se on sitten tökerön näköistä jos päät pistävät näkyviin sormien välistä niinkuin meitsi on aina syönyt... Voi huokaus! ^_^

Oppia ikä kaikki. :)

Otimme varaslähdön roadtripille jo eilen ja ajoimme Päijät-Hämeeseen, Kärkölään! :)

Kohteena kotiseutumuseo Huovilan puisto ja kesäteatteri. En ole käynyt kesäteatterissa sitten lapsuuden, ja sen jos minkä pitäisi kuulua "teatteriperheessä" kasvaneen jokakesäiseen traditioon. :)

Huovila on aivan ihastuttava paikka! Se on 1900-luvun asuunsa restauroitu englantilaistyylinen maisemapuisto, jonka sydämen muodostaa alueen vanhoista rakennuksista koottu kotiseutumuseo. Mitä idyllisimmät puitteet kesäteatterille! :)

Myönnän että jopa itkukin tirahti esityksen aikana...!

Tänään sitten kohti Fiskarsia!

P.S. Ihanaa kun olette nähneet vaivaa ja jaksaneet kirjoitella kunnon tuoksutarinoita Kiehl's-arvontaan...! Luin niitä eilen yöllä monta tuntia ja kiinnostuin monista kuvailemistanne tuoksuista... Minulla on jo pitkä lista Karkkipäivän lukijoiden suosikkituoksuja joita on pakko päästä nuuhkimaan! :D

Valtavat kiitokset vinkeistänne! Kävimme niitä eilen illalla misterin kanssa läpi, päädyimme reittiin Fiskarsista idän kautta Kuopijjoon, ja varasimme majoitukset samantien. :)

Lähdemme maanantaina liikkeelle Fiskarsista ja ajamme tiistaina Porvoon kautta Kotkaan. Keskiviikkona ajelemme Lappeenrannan, Imatran ja Punkaharjun kautta Savonlinnaan. Kansallispuistot ja patikkaretket pitää jättää tällä reissulla väliin, kun misterin polvi on hiljattain leikattu ja äijä liikkuu vielä kepeillä.

Savonlinnasta matka jatkuu torstaina Heinävedelle Valamon luostariin, ja perjantaina päädymme Savon sydämeen Kuopioon, jossa viikonlopun ohjelmassa ainakin järviristeilyä ja ehkäpä viinijuhlatkin. :) Kivaa!

Teiltä tuli mielettömän hyviä vinkkejä paikoista, joista en ole koskaan kuullutkaan, ja varmasti tulemme hyödyntämään niitä tulevilla Suomi-tripeillä. :) Hailuoto, Bengtskär, Möhkö (tuonnehan nyt pitäisi päästä jo ylisöpön nimen takia..! ^_^), Puumala, Lieksa, Vääksy, Mustion linna....  Isommista paikoista Vaasa, Pietarsaari ja Naantali ovat jo pitkään olleet meikäläisen must-see-one-day -listalla, mutta ne eivät nyt mahtuneet tälle reissulle. (Ja harmillisesti herra on kuulema saanut elämänsä aikana yliannostuksen Vaasaa, eikä suostu sinne enää lähtemään :P)

Kuvat Pärinäpoika, Ilkka Luoma, Riitta Väisänen/YLE,  Mikko Paananen/Wikimedia, Pavel Trebukov, Gröndahl/Murtolan Sukukokous. 

P.S. Pitkästä aikaa taas ikäkysely sivupalkissa! :) Kun Karkkipäivä on ikääntynyt, niin nyt kiinnostaa selvittää onko lukijakuntakin ikääntynyt mukana! ^_^