Kotona jälleen. Kesä taisi jäädä Sveitsiin.

Tässä muutama asia joka tekee mieli jakaa juuri tänään.

Matkan kosmetiikkaostossaldo: 2 kpl.

Minun ei erityisemmin tehnyt mieli ostaa Sveitsissä kosmetiikkaa, mutta panin kyllä merkille paikallisia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja kävin tuijottelemassa ja hypistelemässä niitä aina aika ajoin. :D Niin kuin friikit tekevät.

Sveitsiläisiä sertifioituja luonnonkosmetiikkasarjoja ovat mm. Similasan (never-heard), Biokosma ja Suomessakin jonkin verran tunnettu Farfalla.

Suurin kiinnostukseni kohdistui kuitenkin jostain syystä ei-luonnonkosmetiikan puolelle Rausch-sarjaan. Rausch-brändi on minulle entuudestaan tuttu, mutta en muistanut myydäänkö sitä Suomessa (näemmä myydään).

Koko kolme viikkoa huomasin palaavani uudelleen ja uudelleen hipeltämään erityisesti juuri näitä kahta putelia, ja toiseksi viimeisenä päivänä päätin vihdoin ostaa ne. :) Munaöljyshampoo kuiville hiuksille ja avodakoshampoo värjätyille hiuksille.

Munaöljyshampoon saksankielinen nimi on kyllä söpöin; Ei-Öl. :) Minusta tuntui, että haluan ehdottomasti Ei-Öl-nimisen shampoon.

Viimeisenä reissupäivänä pesin hiukset Ei-Ölillä. En käyttänyt hoitoainetta, sillä shampoo tuntui sen verran hoitavalta. (Ja se muuten tuoksuu makealle munatotille...!) Ja arvatkaa mitä? Hiuksista lähti lähes kaikki tahma...!

Nyt voidaan siis miettiä koko reissun hiuksiani vaivanneen tahmaisuuden kannalta seuraavia selityksiä:

1. Lushin Daddy-O-shampoo ja/tai Korresin Aloe -hoitoaine eivät toimi Sveitsin vedessä.

2. Zürichin vesi poikkeaa muiden Sveitsin kohteideni vedestä ja tahma lähti kiitos Zürichin.

3. Rauschin Munaöljy-shampoossa on jotain erityistä joka sai tahman irtoamaan.

Todella erikoinen koko tämä tahmajuttu. Mutta senpä vain sanon että olin niiiin iloinen kun harjasin hiukset niiden kuivuttua ja tunsin että tahma oli poissa. Hiuksissa tuntuu enää aavistus normaalista poikkeavaa "pintaisuutta". Huh huojennusta!

*

Muuta matkaan ja kosmetiikkaan liittyen.

Tässä reissun ainoa meikkikuva ^_^ No, siinä on pelkät turkoosit kimaltavat rajaukset.

Reissumeikkini oli joka päivä Alverden pohjustus + L'orealin ripsari + Essencen Crystal Eyeliner yhdistettynä johonkin vedenkestävään kynään.

Tämän saa vapaasti tulkita mainoksena :D mutta tuo Yves Rocherin kirkkaansininen kynä on mun ihan suurin kesäsuosikki. Ollut jo kolme vuotta. Parhaan värinen sininen kynä jonka tiedän. Kun sen päälle laittaa rajauksen alkuun vedon Essencen kimalle-laineria saa ihan törkeän nätin liukuvärjätyn rajauksen. :)

Koin matkalla jotain minulle aivan uutta. Olen blogissakin kovasti mainostanut kuinka ripsarikaan ei koskaan leviä minulla, mutta tällä matkalla meikkini levisi kauttaaltaan joka ikinen päivä. Niin rajaus kuin ripsaritkin. Afterwalk-postauksen meikkikuva on vielä siistiä materiaalia verrattuna helteisimpien päivien tilanteeseen, joina meikki oli niin koomisen sotkuinen että se näytti ulkopuolisille varmaan tarkoituksella sotketulta.

Alverde-pohjustuksen puuterointi auttoi hitusen, mutta meikki oli silti viimeistään iltapäivällä sen näköinen kuin olisin tullut jostain vesiputoukselta. En tiedä oliko syy yksin Alverde-pohjustajan, vai alkaako ihossani ikääntymisen myötä muuttua jotain kemiallisesti niin, että meikki liukenee sen eritteisiin. Tällä reissulla todellakin sain kokea, miltä tuntuu niistä ihmisistä joilla meikit eivät millään meinaa pysyä.

Opetus? Älä jätä luotto-pohjustajaasi kotiin.

*

Lopuksi. Mun kädet tänään. Kynsihuolto tiistaina. Luuletteko että mun laittaja saa slaagin?

Vain peukalot ja nimettömät jäljellä.

Eihän näille tyngille voi mitään tehdä tällä hetkellä, ei niihin saa muottiakaan enkä tiedä haluanko tippejä (ne on jotenkin niin luonnottomat). On kai vain pätkäistävä loputkin ja odotettava että tulee sen verran pituutta että saa tehtyä muottipidennyksen.

Se oli sitten sellainen hätäapuhuolto se.

Arvatkaa mitä.

Mulla on taas tahmatukka.

Tällä kertaa siihen ei kuitenkaan liity saippua. Tilanne ei sentään vielä ole näin paha, mutta fakta on se, että hiukseni ovat koko Sveitsin reissun ajan olleet normaalishampoopesuista huolimatta samalla lailla tahmaiset kuin Kreikan saippuaoopperan aikana.

Ajattelin ensin että ongelma kenties liittyy Zermatin veteen, mutta ei. Sama homma Bernissä, eivätkä hiukset normalisoituneet vielä Locarnonkaan vedellä.

Missä on syyllinen?

Sveitsin vedessä?

Hiustuotteissani?

Veden & jonkun käyttämäni hiustuotteen yhdistelmässä?

Oletko se sinä, Goldwell Soft Color? Vai sinä, Uniquen suolasuihke...? Eikö sveitsiläinen vesi kykene huuhtomaan suolaa irti hiuksistani?

Vai olisiko sittenkin Daddy-O'lla tai Korresin Aloe-hoitoaineella huonot kemiat paikallisen vedenlaadun kanssa?

Aivan mystistä. Edellisillä Sveitsin reissuilla en muista tällaista kokeneeni.

Istuin kirjoittamaan muusta, mutta kun katsoin käsiäni, tartuin kameraan ja kirjoitin tämän.

Kynteni ovat hirveässä kunnossa.

Etusormien geelivahvistukset ovat irronneet kokonaan vieden kynnen mukanaan ja loppujenkin kynsien geeli on irronnut pinnasta niin, että on vain ajan kysymys, koska nekin katkeavat/on leikattava. Kävin huollossa vasta kaksi viikkoa sitten. Tekijöitä todellakin on moneen lähtöön, ja näiden kynsien kohdalla tekijän viilauskommenteista saattoi kenties jo päätellä jotain henkilön ammattitaidosta... Pinta oli myös sen näköinen että vakkarilaittajani olisi saattanut päästää pienen kirkaisun jäljen nähdessään.

Viitteeksi: vakkarilaittajani tekemä geelivahvistus pysyy moitteettomana viisikin viikkoa, ja pysyisi varmaan pidempäänkin mutta kasvuraja vaatii tietysti huollon.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kirjoittaa huonoista kynsiteknikoista, vaan ylipäänsä kauneustoimenpiteistä, jotka aiheuttavat riippuvuuden tekijäänsä. Kynnet, ripsenpidennykset, mahdollisesti hiustenpidennyksetkin. Ja ehkä joillekuille kampaaja yleisestikin, tai jopa kosmetologi, jos iho on tottunut saamaan tietyn, ihon kuntoa merkittävästi ylläpitävän hoidon tasaisin väliajoin. Ja onhan vielä valoimpulssikäsittelyt ihokarvoille... Ne jos mitkä ovat ehdottomasti säännölliseen ajankohtaan sidottuja.

Kynnet, ripset, kauniit hiukset ja kaunis iho. Sallin nämä turhamaisuudet jokaiselle naiselle. Mutta ne kun saattavat myös hankaloittaa elämää sisältämällään tekijäriippuvuudella. Kuten minunkin kynsitapaukseni osoittaa, aina ei vain voi luottaa korvaavaan hätäapuun. Toinen tekijä saattaa pahimmillaan jopa pilata huollettavan kohteen. Kun menen seuraavan kerran vakkarilleni, joudumme aloittamaan alusta ja kynteni täytyy muotittaa mikäli haluan niistä taas pitkät.

Kuulostaa hurjan triviaalilta asialta, mutta mikäli haluan säästyä esimerkiksi tämän hetken tilanteelta, jossa joudun käytännössä teippaamaan sormenpääni jotta pystyn pesemään hiukset (joka on pessyt hiuksiaan puoliksi irronneilla geelikynsillä tietää mitä tarkoitan), minun on suunniteltava huoltotoimenpiteet jo kauan ennen matkaa ja varmistuttava, että olen vakkarini paikkakunnalla juuri ennen lähtöä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, ja voihan vakkarilaittajakin olla lomalla tai sairaana. Sitten kärvistellään ja mietitään, että kaikkeen sitä asettaa itsensä vain jotta saa nätit kynnet/ripset/hiukset jne.

Tietyt kauneustoimenpiteet tekevät meidät riippuvaisiksi.

Kuka tunnustaa olevansa riippuvainen kauneusammattilaisestaan?

Minkä kauneustoimenpiteen tekijään teillä on riippuvuussuhde? Onko jakaa joitain "kauhutarinoita" tilanteista, joissa ei ole päässyt vakkarilleen ja hiukset/kynnet/ripset on hoitanut joku muu vähemmän mairittelevin seurauksin?

Nyt kun ollaan Sveitsissä, saan köykäisen aasinsillan avautua vihdoin tästäkin triviaalista aiheesta :D

Mavala on sveitsiläinen kynsilakkasarja, ja samalla varmaankin yksi maailman tunnetuimmista kynsilakkamerkeistä.

Essie Weingartenkin oli vasta pikkutyttö kun Mavalan lakkatuotanto alkoi. Essieen ja OPiin verrattuna kyseessä on todellinen kestävä klassikkomerkki.

No, tämä ei liity mitenkään päivän aiheeseen. Joka on kielipoliisin hommia. :p

Onko joku muukin pannut merkille, että Mavalan lakkakokoelmat nimetään yksikön genetiivillä monikon sijaan? Huomasin tämän ensimmäisen kerran joskus viitisen vuotta sitten, ja ajattelin, että kyseessä oli vain sen sesongin kokoelman mainoksiin sattunut kirjoitusvirhe. Mutta ei ollutkaan. Mavalan kaikissa mainoksissa on sama kirjoitusvirhe.

Color's = värin.

Kun pitäisi olla colors = värit.

Vimeisin kokoelma esimerkiksi on nimeltään Fantasia-värin.

Ketä kiinnostaa tai haittaa? Ei varmaan montaakaan minun lisäkseni. ;D Mutta onhan se nyt hassua. Kun virhe toistuu joka ikisen kokoelman myötä. Eikö kukaan Mavalalla työskentelevä englantia äidinkielenään puhuva ole vaivautunut huomauttamaan tarpeettomasta yläpilkusta..? Eikä virheen bongaamiseen suoranaisesti äidinkielen mestaruutta tarvita. Kyllä genetiivin ja monikon pilkullinen ero on selvää useimmille englantia opiskelleille.

Olen halunnut avautua tästä suhteellisen turhasta mutta ah-niin-ärsyttävästä asiasta jo useamman vuoden.

Now it's off my chest. :) From Switzerland With Love.

Natura Siberica -kokemuksia, osa 2, olkaa hyvä :)

Aiempi postaus, jossa hiustuotteita ja laajempi Natura Siberica –merkin esittely, löytyy täältä.

Kasvotuotteiden puolelta ostin kokeiluun kaksi puhdistusvaahtoa ja yhden kasvovoiteen. Seerumitkin houkuttivat kovasti mutta jätin ne lopulta odottamaan seuraavaan kertaan.

Puhdistustuotteista löytyi tuotetyyppi, jollaiseen en ole aiemmin millään merkillä törmännyt; vaahtoava silmämeikinpoistoaine. Ja vieläpä pumpattava sellainen. Todella erikoista, ja sehän oli ehdottomasti saatava testata. Lisäksi tuote lupaa vieläpä olla kosteuttava…! Johan on kokkaus. Toinen putsari on seka- ja rasvoittuvalle iholle tarkoitettu vaahto.

Huomatkaa putsareiden luonnollisuuspitoisuudet ja sertifikaatit – kummassakin on 99% luonnollisia ainesosia, mutta vain kasvovaahto on sertifioitu (italialainen ICEA). Kuten aiemmassa Siberica-jutussa kirjoitin, merkki lätkii joka purkin kylkeen joka tapauksessa sertifikaatin tapaisia logoja (kuten Wild Harvested) jotka epäilemättä hämäävät asiaan perehtymätöntä kuluttajaa. Silmämeikinputsariin on oikean sertifikaatin puutteessa laitettu merkityksetön Born In Siberia –logo, arvatenkin jotta sen merkinnät näyttäisivät ulospäin yhtenäisiltä sertifioitujen kavereidensa rinnalla.

Inceistä ei välttämättä pysty päättelemään, kumpi täyttää sertifioinnin kriteerit, kumpi ei. Ainakaan itse en pysty. Kummassakin on pesevinä ainesosina cocamidopropyl betaine sekä coco-glucoside ja Natura Siberican omat erikoisainesosat, männynöljystä johdettu pineamidopropyl betaine ja tyrniöljystä johdetty Hippophae rhamnoidesaminopropyl betaine, ja kasvovaahdossa lisäksi sodium cocoyl glutamate.

Silmämeikinputsari on vaahdoista pehmeämpi ja liukkaampi, ja lupauksensa mukaisesti kosteuttavan (tai ainakin vähemmän kuivattavan) tuntuinen. Ihme ja kumma, se ei todellakaan kirvele silmissä. Yhtenä iltana nappasin vahingossa Siberican kasvovaahdon silmäputsarin sijaan, ja se todellakin kirveli. Silmät punoittivat ja tuntuivat kipeiltä vielä seuraavana aamunakin. Vaahdoissa on siis eroa, liekö kirvelyn aiheuttajana sitten sodium cocoyl glutamate…?

ICEA-sertifioitu kasvojenpuhdistusvaahto tuntuu iholla tutun luonnonkosmetiikkamaiselta, tosin sieltä pehmeämmästä päästä. Luonnonkosmen pumppuvaahdoille on ominaista ohut ja tiskivaahtomainen koostumus, kun taas synteettiset vaahdot ovat tiheitä ja kermaisen liukkaita. Natura Siberican silmämeikinpoistovaahto on koostumukseltaan näiden väliltä. Voi että kiinnostaisi tietää millä tämä ero saadaan aikaan – ja onko tämä ainesosa tai niiden yhdistelmä juuri se, mikä estää tuotteen sertifioinnin..?

Jos näistä kahdesta pitäisi valita, ottaisin ehdottomasti silmämeikkivaahdon. Sillä puhdistuu ihokin, ja tuntuu miellyttävämmältä kuin kasvovaahto. Mitä silmämeikinpoistoon tulee – vaikka Moisturizing Foam ei kirvelekään ja poistaa meikin kiitettävästi, sen koostumus ei silti lyö geelimäistä. Se vain on minulle se täydellisin.

Rhodiola Rosea –päivävoide SK 20 herkälle iholle

Myönnetään – saatoin valita tämän voiteen ihan vain pakkauksen värin perusteella. ^_^ Onhan se nyt nätti..! Ja herkän ihon tuotteet sopivat luonnollisestikin myös kaikille ihotyypeille. (Herkkä iho ei muuten ole ihotyyppi niin kuin moni ajattelee, vaan ihon ominaisuus. Kuiva, normaali ja rasvoittuva iho voivat kaikki olla herkkiä.)

Rhodiola Rosea –voide ei ole sertifioitu, mutta siinä ei ole käytetty näitä perinteisimpiä luonnonkosmetiikan ”pahiksia” kuten silikoniyhdisteitä, PEG-yhdisteitä, parabeeneja tai mineraaliöljyjä. UV-filtteri kuitenkin on kemiallinen, ei mineraalipohjainen.

Vaikka kyseessä on herkän ihon voide, se on hajustettu, mikä on epätavallista herkän ihon tuotteelle. Tuoksu ei ole voimakas, mutta se ei ole hajusteherkän kannalta merkityksellistä. Voide kuitenkin sisältää peräti 8 allergisoiviksi luokiteltua hajustekemikaalia.

Voide on koostumukseltaan jotain ohuen ja täyteläisen väliltä, mutta ei tunnu rasvaiselta. Se imeytyy nopeasti ja tuntuu iholla miellyttävältä. Kaiken kaikkiaan minun makuuni kosmeettisesti onnistunut voide, jos näin kuivakasti voi asian ilmaista. :)

NS:n sivulla kerrotaan, että voiteen sisältämä "bisabolol parantaa kuivaa ja herkkää ihoa vähentämällä hilseilyä ja aquilegia sibirica - ja kamomillauutteet rauhoittavat". Tässä siis speksit voiteen ominaisuuksista juuri herkälle iholle sopivana.

Kommentoin Natura Siberican markkinointityyliä jo edellisessä NS-postauksessa, mutta saanko palata asiaan vielä hetkeksi. :) Markkinointijuttujen ruotiminen on lempipuuhaani, voisin perustaa kosmetiikan markkinointimateriaalille vaikka oman blogin! ^_^

Rhodiola Rosea –voiteen mukana tulee pieni lehtinen, jossa merkki hehkuttaa käyttämiään ainutlaatuisia ainesosia ja luonnollisuuttaan sekä korostaa yhteistyötä Siperian pienten heimojen kanssa ja käsinpoiminnan merkitystä villiyrttien optimaalisen kasvun ja aktiiviaineiden pitoisuuden kannalta. Sertifikaatit ovat tietysti myös näyttävästi esillä. Ehkä hieman ironista, että esite on pakattu mukaan myös ei-sertifioidun tuotteen mukaan.

Rhodiola Rosea –voiteessa on jo kemiallisen suojakertoimensakin puolesta niin korkea synteettisten aineisosien pitoisuus, että tuotteen kohdalla on valittu jättää muille Siberica-pakkauksille ominainen luonnollisten ainesosien prosenttimerkintä pois. Kaikki markkinointiviestinnässä pyrkii tukemaan imagoa luonnollisuudesta, vaikka tosiasiassa koko valikoimasta vain murto-osa on luonnonkosmetiikkaa. Jättämällä pois tai korostamalla tiettyjä asioita saadaan välitettyä haluttu mielikuva ilman epätotuuksia. ;)

Ainutlaatuisista ainesosista – Natura Siberica kertoo olevansa maailman ainoa yritys joka käyttää tuotteissaan männynöljyä ja tyrniöljyä. Männystä en mene takuuseen, mutta tyrniöljyä käyttää vaikka kuinka moni kosmetiikkavalmistaja, kuten Lumene, Dermosil ja Mádara muutamia mainitakseni. Liekö sitten Siperiassa joku oma erityinen alalajikkeensa tyrnistä joka on vain ja ainoastaan NS:n käytössä, mutta incissä lukee hippophae rhamnoides eli sen Suomessakin kasvavan ”perustyrnin” latinankielinen nimi. Kenties tyrnin suhteellisen tunnettuuden vuoksi NS onkin valinnut käyttää teksteissään marjasta venäjänkielistä nimeä altai oblikha - kuulostaa eksoottisemmalta kuin sea buckthorn. ;)

Esite kertoo myös 12 Siperian yrtin adaptogeenisyydestä. Nyt lähdetään jo sille todelliselle kosmetiikkaelämysten satuosastolle... Pari venäläistä kasvitieteilijää löysi 40-luvulla 12 kasvia, jotka selvisivät jääkaudesta adaptoitumalla hyiseen säätilaan (tämä ei ole satua, tapahtui ihan oikeasti :)). Adaptaation seurauksena näillä kasveilla on ”harvinaislaatuisia ominaisuuksia” jotka ”parantavat yleistä hyvinvointia ja hidastavat ihon ikääntymistä” (tähän voi kukin suhtautua haluamallaan tavalla :)). Wikipedian mukaan ”adaptogeenisistä kasveista tai niiden vaikutuksista ihmiskeholle ei ole toteutettu tieteellistä tutkimusta ja adaptogeenin käsitteen nähdäänkin olevan markkinointitarkoituksia varten". ;)

*

Tänään aamulla saatoin vähän haikeana Misterin ja Kaverinsa Klein Matterhornin hissille. Sinne ne lähtivät, vuorten valloitukseen... Minä jätin pienen Zermatin taakseni ja nousin junaan. Olipa ihana, kokemustentäyteinen viikko. <3

Nyt The Swiss Experience jatkuu Bernissä.

Muistatteko, kun toukokuussa julkaisin Mia / Look x 2 -kuvat? No, otsikko ei varmaan sano mitään, mutta kuvat olivat kahteen tutorialiin, joista toinen näki vihdoin päivänvalon eilen - huomasin Indiedaysin etusivulta.

Kai festareita on vielä tänä kesänä jäljellä? :D Minulta toivottiin tutorialia festarimeikistä, ja tällainen syntyi. :)

Pelkillä rajauskynillä toteutetun meikin step by step -ohjeisiin pääset tästä.

Minä rakastan keltaista mutta meikissä sitä tulee käytettyä lopulta turhan harvoin. Kirkas keltainen sopii mielestäni parhaiten kesään niinkuin muutkin räväkät värit.

Tässä meikissä keltaista on käytetty yläluomen rajauksena. Alaluomelle sopii turkoosin lisäksi aivan fantastisesti violetti, tai vielä sähäkämpään väri-ilotteluun shokkipinkki tai ärtsy vihreä. :)

*

P.S. Kiitos kommenteistanne picnic-munajuttuun - vastauksen täytyy siis löytyä värjäyksestä...! Onpas mielenkiintoista.

Vastailen munakommentteihin tänään myöhemmin, nyt on kiire päivän ensimmäiseen hissiin ylös Klein Matterhornille. Mut viedään huiputtamaan Breithorn. :) Jännää....!

Viesti vastaanotettu 15.7.2015 kello 16.12

Lähettäjä: ICE Äiti

"Tiedän että oot matkalla, mutta silti kaksi tyhmää kysymystä jos sallit: Käytetäänkö hiusnaamiota ennen vai jälkeen shampoopesun? Kosteaan tukkaan 5 min? Ja meinaako 48 h merkintä dödössä että sitä tarvii käyttää vain joka toinen päivä?! Mukavaa reissua!"

Viesti lähetetty 15.7.2015 kello 16.28

Lähettäjä: Sanni

"Sun viestit on ihan kuin jostain komediasarjasta. Hiusnaamiota käytetään useimmiten shampoopesun jälkeen, joskus ennen shampoota jos ohjeissa lukee niin, mutta se on harvinaisempaa. 48 h -dödöt tosiaan lupaavat että antiperspiroiva aine kestää iholla 48 h, mutta käytännössä tuo ei juuri toteudu kun useimmat ihmiset kuitenkin pesevät vähintään kainalonsa (ja sen myötä dödön) päivittäin. Terkut Gornergratilta 3100 m korkeudesta!"

Viesti vastaanotettu 15.7.2015 kello 16.35

Lähettäjä: ICE Äiti

"Kiitos! Tiedän olevani hupaisa. Yves R:n hiusnaamiossa ei ole MITÄÄN ohjeita. Miksihän ylipäänsä näitä 48 h dödöjä tehdään. Onko siellä kaunis sää? Täällä kylmyys jatkuu".

Gornergrat, keskiviikko 15.7.2015

.

Mikä on hassuin mieleenjäänyt tekstari jonka olette saaneet vanhemmiltanne? :)

Minä saan äidiltäni lähes viikottain tämän kaltaisia viestejä. Viimeksi kysyttiin miten kännykästä saa automaattisen tekstinsyötön pois... <3

Afterwalk.

Mun Meindlit. Näihin voi luottaa kuin kiveen. <3

Oletteko huomanneet, että tuore sitruuna ja lime muuttavat minkä tahansa limpparin, mehun tai kivennäisveden paremman makuiseksi.

Lohko limeä ja puristus, ja tympeinkin halpissiideri muuttuu asteen juotavammaksi. :)

P.S. Alverden silmämeikinpohjustaja ei selvinnyt helteisestä Alppi-haasteesta. ;)

Harmi ettei mulla ole UDPP:tä mukana.

No, tiedänhän mä että sillä ei olisi vaikeuksia selvitä ;D

Estelle & Thildin mittava tuoteuudistus on tänä kesänä edennyt vartalotuotteisiin. Ennen niin vaatimaton vartalotuotesarja koostuu nyt neljästä eri tuoksulinjasta johon kuhunkin kuuluu seitsemän tuotetta: suihkugeeli, vartaloemulsio, vartalovoide, vartaloöljy, sokerikuorinta, käsivoide ja käsisaippua.

Uusien vartalotuotteiden koostumukset ja tuoksumaailma ovat kaiken kaikkiaan hiotumpia ja kaupallisempia kuin vanhan vartalotuotelinjan. Vanhassa linjassa oli vain yksi tuoksu, Neroli-Bergamotti, ja valikoima hyvin suppea rajoittuen yhteen suihkugeeliin, vartaloöljyyn ja vartalovoiteeseen.

Uudet tuoksulinjat ovat suloinen ja kevyt Fresh Water Lily, makean vaniljainen Sweet Vanilla Blossom, raikkaan sitruksinen Sparkling Citrus Bloom sekä viehättävän kukkainen Spring Rose Blonde, josta näyttää muodostuneen uudistuneen Estelle & Thildin nimikkotuoksu. Sama tuoksu hieman eri vahvuuksilla on myös ainakin Super BioActive ja BioHydrate –kasvotuotelinjoissa sekä puhdistustuotteissa.

Pidän tuoksuja onnistuneina; mikään ei ole päällehyökkäävän esanssinen, ”heinämäinen” tai lääkeyrttimäinen, joista etenkin jälkimmäinen on hyvin tavallista luonnonkosmetiikan tuoksuissa. Tuoksuilla on muuten jopa omat, runolliset kuvauksensa E&T:n sivuilla, samaan tyyliin kuin hajuvesien maailmassa. :)

Kuulostaako houkuttelevalta..? ;)

Sain testiin kaikki vartaloemulsion, vartalovoin, suihkugeelin ja vartalokuorinnan. Kaikki tuoksulinjat ovat edustettuina.

Vartalovoiteita on kahta laatua; ohuempaa body lotionia ja paksumpaa butteria. Näistä butterin koostumus on lähempänä E&T:n vanhaa body lotionia, joka on kaikken aikojen suosikkivartalovoiteeni. Vaikka butter on purkissa, sen koostumus ei suinkaan ole niin paksu ja rasvainen kuin purkkiin pakatuilla vartalovoiteilla on tapana. Verrattuna esimerkiksi The Body Shopin rasvaisen täyteläisiin body buttereihin, E&T:n voi on kevyempää ja notkeampaa ja imeytyy nopeammin jättämättä ihoa kiiltäväksi. Sen koostumus on oikein paljon mieleeni.

Lotion on vesimäisen ohutta ja erittäin nopeasti imeytyvää, tosin ei lähellekään niin ohutta kuin Nafhan. E&T:n lotion kosteuttaa kiitettävästi, mutta oman ihoni tarpeelle butter on parempi.

Suihkugeelissä on tuttu, kevyesti hyytelömäinen ja liru koostumus. Se vaahtoaa mukavasti ja pehmeästi ja mielestäni runsaammin kuin vanhan linjan suihkugeeli, mutta on vartalotuotteista vähiten ylellisen tuntuinen.

Herkullinen sokerivartalokuorinta on tuotteista kaikkein hemmottelevin. Sopii nimenomaan hemmotteluun, sillä kuorintatuotteena E&T:n scrub on miedosta päästä. Vaikka koostumus on ”hiekkainen”, eivät sokerikiteet tunnu iholla tujuilta vaan sulavat iholle pikkuhiljaa kun seosta hieroo vartalolle. Öljyä sisältävä koostumus kuorii ihon hellävaraisesti ja hoitaen. Tämän kuorinnan jälkeen ei tarvitse välttämättä lainkaan vartalovoidetta. Ainakaan en itse tarvinnut, iho jäi öljyn jäljiltä hyvin ravituksi.

Mahtavaa että sain kuorinnan juuri Sweet Vanilla Blossom –tuoksuisena, karkkimainen tuoksu sopii erityisen hyvin sokerikuorinnan pariksi.

*

Nyt Estelle & Thildin uudistusprosessissa ovat jäljellä enää hiustuotteet. Äiti- & lapsisarja muuten oli viimeinen Suomessa valmistettu Estelle & Thild -tuotelinja. Sen uudelleenlanseerauksen myötä (uusi nimi BioCare Baby) on koko Estelle & Thildin tuotanto nyt siirtynyt Tanskaan.

Oletteko huomanneet, että Estelle & Thildiä saa nykyään Sokokseltakin? Olen bongannut tuotteita myös laivoilla. On kyllä ollut mielenkiintoista seurata sarjan taivalta; alun perin Suomessa vain Kicks-ketjussa yksinoikeudella aloittanut pienen valikoiman symppis merkki on pikkuhiljaa saavuttanut suosiota, kasvattanut valikoimaansa ja jälleenmyyntipisteitä ja samalla kehittänyt imagoaan luksuksempaan suuntaan.

Saa nähdä mitä Estelle & Thildille kuuluu viiden vuoden päästä. Jos kehitys jatkuu tähän tyyliin, voimme kenties odottaa omia E&T –konseptiputiikkeja ja -hoitoloita. Jos ei Suomessa niin ainakin kotimaassaan Ruotsissa – samaan tapaan kuin Mádaran tie on edennyt Latviassa.

Kysymys: koska Suomessa kehitetään vastaavalla tavalla menestyvä luonnonkosmetiikkasarja? Osaamistahan täällä jo on, ja sarjojakin. Mutta kansainvälinen menestys puuttuu – ja suuremmassa mittakaavassa maan sisäinenkin.

Eikö ole kiinnostavaa – suomalainen ostaa mieluummin Estelle & Thildiä tai Dr. Hauschkaa kuin vaikka kotimaista Lily Alexandraa. Jäämme seuraamaan miten uusin tulokas EkoPharma (johon pääsen tutustumaan elokuussa) pärjää.

*

P.S. Tuntui hassulta viimeistellä tämä juttu junassa matkalla Zermattiin... Juttu oli kirjoitettu puoliksi kotona, ja nyt olen kyllä henkisesti niin eri tunnelmissa ...! ^_^

Neiti siirtyy tästä parvekkeelle aurinkoon ja korkkaa misterin kanssa pullon kuohuvaa. Ja saattaapa kyljessä olla vähän juustoakin. Seurana ei vähäisempi kuin "Toblerone"-vuori... :)