Olen palannut Ateenaan.

Fiilis laivan lipuessa irti Santorinin  satamasta oli erittäin nyyh... (ja voi sitä tunneryöppyä kun paatti pysähtyi matkan varrella Paroksella), mutta kun Blue Star Delos kahdeksaa tuntia myöhemmin kolahti kiinni Pireuksessa, olo oli jo vaihtunut jälleennäkemisen riemuun Ateenan kanssa.

Illalla tapaan taas rakkaan ystäväni Mariannan jonka moni teistä jo melkein "tunteekin" blogin kautta :)

Minulla ei ole tänään aikaa kunnon blogipostaukselle joten laitan tällaisen nopean huvituksen: rumin kuvan minusta ja Mariannasta koskaan? :D (Ei tuo ylempi vaan alempi ^_^)

Monet kuvat on meistä vuosien varrella otettu, mutta tämä vei voiton ^_^

Mariannan mies kuvasi meidät viime kuussa Msqrd-sovelluksella, joka vaihtaa kuvattavien kasvot.

On se hullua että omissa naamoissamme näytämme kummatkin ihan suhteellisen normaalin näköisiltä naisilta (ja Mariannahan on Kreikan oma "Julia Roberts" ^_^), mutta sitten kun meidän naamat, tai tarkemmin sanottuna silmät-nenä-suu -alueen vaihtaa keskenään.... tuloksena on kaksi peikkotyttöä! :D Tää kuva on melkein pelottava ^_^

En käsitä miten esim. Mariannan nenä, joka ei luonnossa näytä yhtään suurelta, näyttää mun naamaan vaihdettuna ihan jättimäiseltä :D Hauskasti myös meidän kasvojen muodot tulee ihan eri lailla esiin kun keskustat on vaihdettu. Mites muuten olisi ruskea tukka mulla..? No ainakin tuo Mariannan paksu ja kiiltävä hiuslaatu kelpaisi..! :)

Tässä istumme vähän vähemmän trollimaisina New Hotelin kattobaarissa viime syksynä.

Täytyy tehdä oikeutta Mariannan todelliselle kauneudelle laittamalla loppuun linkki hänen viime vuonna tekemäänsä eeppiseen Urban Decay Naked Smoky-esittelyyn :D Niin saatte (ainakin uudemmat lukijat) jotain muutakin Karkkipäivä-luettavaa tälle päivälle :) Tuo Naked Smoky -esittely on kyllä aika hauska ^_^

Hiuspäiväkirjan päivitys.

Pahoittelut törkeän huonolaatuisista kuvista :(

Väri on jatkanut haalistumistaan, totta kai, mutta yllättävän hyvin se sinnittelee. Kun miettii miten suuri haalistuminen tapahtui matkan ensimmäisellä viikolla, siihen verrattuna värin jämät ovat pysyneet hiuksissa hämmästyttävän hyvin kuluneet neljä viikkoa.

Mutta, vaikka hiuksissa on vielä väriä  - niiden kunto on aivan karmea :( Katsokaa noita latvoja - hamppu-deluxe. Niistä lähtevän kuivan rapinan voi melkein kuulla vain katsomalla kuvia.

Myös väri on lähtenyt niistä eniten - tällä hetkellä hiukset ovatkin kuin liukuvärjätyt vaalentuen latvoja kohti.

Hiusten hapertuminen johtuu luonnollisestikin siitä, että en ole hoitanut niitä samalla huolella kuin kotioloissa. En käytä hiusöljyä ja hoitoainesekoituksessakin on itse hoitoainetta vain kolmasosa, lopun ollessa suoraväriä. Arvaahan sen mikä on tulos.

Nyt ehkä vähän kaduttaa että en ottanut latvaseerumia (eli öljy-silikoniseosta) mukaan pienessä pullossa, ehkä sen olisi vielä saanut mahtumaan litran minigrippiin, tai olisinhan mä nyt voinut vaikka täältä ostaa jonkun halvan markettiseerumin. Välillä ei aina ymmärrä omia aivoituksiaan.

No, kai mulle on täällä ollut tärkeämpää ruoka kuin hiukset ^_^ "Tälläkin 8 eurolla saan uunimunakoison, käytän sen mieluummin siihen kuin hiustuotteeseen..." Ilmeisesti.

Kylläpä tekisi mieli upottaa pää tähän naamioon...

Huomio Directions-väristä jonka ostin Amorgokselta: tässä on mielestäni selvästi enemmän pigmenttiä kuin Hermansissa. Sekoitan sitä hoitoaineeseen samassa suhteessa kuin sekoitin Hermansia, ja tulos on intensiivisempi.

Vaikka sävy on paljon punertavampi, hiukset eivät ole alkaneet punertaa. Hiuksissa pari viikkoa sitten näkynyt mukava raidallisuus on nyt kuitenkin kadonnut ja väri on tasaisempi, haalistuen tyvestä latvaa kohti.

Tässä hiukset eilen aamulla ennen ja jälkeen Directions-käsittelyn.

Nämä sekoitukset näyttävät niin herkullisilta... ^_^

Olen niin ihastunut violettiin väriin että saatan tulla iloiseksi tai rauhoittua vain katsoessani jotain ihanaa violettia asiaa. Sinivioletit ovat rauhoittavampia, punaiseen taittavat aktivoivempia. Violetti ei ole minulle "vain" lemppariväri vaan esteettinen kokemus; se vetää minua puoleensa ja tuo nautinnon tunteita. Joskus en vain kertakaikkiaan pysty vastustamaan jotain violettia asiaa ja ostan jotain turhaa vain koska se on aivan erityisen kaunis violetti. Tiedän, tosi outoa. Tai sitten ei. Värithän vaikuttavat ihmisiin hyvinkin voimakkaasti.

Olen muuten kuvitellut että violetti yhdistetään värien psykologiassa ennen kaikkea suruun ja ikävään, mutta nyt kun googletin asiaa (kun se tuli tätä kirjoittaessa mieleen), niin löysin yhdeltä sivulta tällaisen kuvauksen:

"Suuret uskonnolliset johtajat ovat pukeutuneet kautta aikojen violetin juhlaviin sävyihin. Violettia kuvataan sanoin nöyryys, uhrautuvaisuus, toisten auttaminen. Se on korkeimman minän väri, hengellinen, rauhoittava ja pysähdyttävä. Violetti puhdistaa meitä syvältä, solutasolla. Se kannustaa meitä luovuuteen ja haluun palvella ihmiskuntaa, tuoda valoa, rakkautta ja rauhaa maailmaan. Tämä väri auttaa taiteilijoita löytämään innoituksen, sekä palauttaa heidän mielenrauhansa ja tyyneyden." Ja toisella sivulla sanottiin: "Jos käyttää violettia paljon, se saattaa aiheuttaa ihmisessä runsaastikin itsetutkiskelua".

Hihih ^_^

Ehkä violetin ja minun kemia ei olekaan lopulta outoa - vaikka en nyt sano että suunnitelmissa on tulevaisuus hengellisenä johtajana ^_^ Ainakin toisten auttaminen on lähellä sydäntä ja violetti todellakin inspiroi pientä taiteilijaa minussa :)

...ehkä siksikin tämä hiusväri tuntuu nyt sellaiselta, että voiko tästä koskaan luopua..? :)

Odotan jo innolla ostosreissua kun pääsee viikon kuluttua koti-Suomessa shoppaamaan uutta väripurkkia :) Kirjasin ylös kaikki teiltä aiemmin saadut vinkit ja saattaapa olla että tulevan talven aikana tulee testattua niistä kaikki... ^_^

Vuoden kuluttua mä olen todennäköisesti violettien suoravärien asiantuntija! :D

Tämän jutun olin kaavaillut kirjoittavani jo ennen Kreikkaan lähtöä, mutta koska aihe on aina ajankohtainen, sen voi julkaista milloin vain :)

Vaikka tänään, kun istun väriaine päässä juomassa kahvia eikä ole kiire minnekään :)

(...ai että yritin keksiä tähän mielenkiintoisempaa otsikkoa mutta ei vain runosuoni sykkinyt...)

Monet teistä, jotka seuraatte säännöllisesti kauneusblogeja, olette varmasti jo kuulleet tästä aiemmin. Mutta aina löytyy niitä joille tieto on uusi.

Sain inspiraation kirjoittaa aiheesta, kun syyskuun alussa hypistelin kotona Kutsu Kauneuteen -ostosaalistani.

Täydensin mittavaa rajauskynävalikoimaani taas uusilla tulokkailla - ei puolusteluja, pienikin nyanssiero jossain sävyssä ilahduttaa ja tyydyttää meikkifriikkiä. ^_^ Oli kivaa ostaa uusia sävyjä Kreikan reissua varten koska reissussahan meikkaan vain ripsarilla ja rajauskynällä.

Ostin kolme Urban Decayn kynää ja yhden NYXin.

Kotona katseeni osui kynien ainesosaluetteloihin.

Urban Decayn ja NYXin kynissä, jotka jo nimensä ja ulkonäkönsäkin puolesta muistuttavat toisiaan, on pilkulleen sama inci. Alkoi hymyilyttää. Olin nimittäin hyllyillä arponut pitkään, ostanko tummemman siniliilan kynän UD:lta vai NYXiltä. Ja tosiasiassa kynät ovat samaa tavaraa ^_^ Sävyvalikoima tietysti on erilainen, ja UD:n kynät maksavat yli puolet enemmän kuin NYXin, mutta laadultaan kynät ovat identtisiä.

Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, sillä opin jo kosmetiikkamyyjän koulutuksessa että rajauskyniä valmistetaan vain muutamissa tehtaissa maailmassa. Kaikki merkit tilaavat kynänsä näistä tehtaista, joten Lumenen kynä voi olla samaa kamaa kuin Lancômen.

Totta kai tehtailla on kynistä eri laatuja; perinteisiä puukyniä, moderneja liukuvia ja kestäväjälkisiä kyniä, vedenkestäviä kyniä, arvokkaampien raaka-aineiden kyniä, halvemmin tuotettuja kyniä jne. Mutta kaikki kosmetiikkamerkit valitsevat kynänsä tästä tarjonnasta, ja suosituimmat laadut päätyvät usean merkin valikoimaan. Siksi voit saada saman kynän aivan eri brändin ja hinnan alla.

Rajauskynien suurimmat valmistajat ovat Euroopassa: Italiassa, Saksassa ja Ranskassa, Saksan ollessa markkinajohtaja.

Jos tutkit kyniäsi, huomaat että useimmissa lukee Made in Germany. Tiedättehän Schwan Stabilo -lyijy- ja värikynät? Sama firma valmistaa myös meikkikyniä. Kynä kuin kynä :) Saksalaisilla on vahva osaaminen tällä alueella ^_^ Jos minulla olisi fyffeä niin voisin tilata tuolta tehtaalta omat Karkkipäivä-kynät. 50 sävyä eri violetteja.... *haaveilee*.... <3 Ei ehkä kaupallisesti menestynein idea? :D

Voisin tässä samalla kertoa muutakin mielenkiintoista rajauskynistä. Tai "kiinnostavuus" on tietysti teidän arvioitavissanne, mutta tiedän, että on edelleen paljon kuluttajia jotka eivät ymmärrä vanhan perinteisen puukynän ja uudemman teknologian "muovipuukynän" eroa.

Äitini, joka aina välillä viihdyttää liikuttavilla kosmetiikka-aiheisilla kysymyksillään, laittoi viimeksi viestiä ihmetellen uuden Yves Rocher -kynänsä materiaalia. (Huomaatte että tulen Yves Rocher -perheestä... äitini käyttää edelleen uskollisesti melkein pelkkää Rocheria ;))

"Siis voiko tätä terottaa, tämähän näyttää ihan muoviselta? Kuvassa näytti puukynältä mutta ei tämä olekaan puuta."

Kyllä äiti, sitä voi terottaa, vastasin :)

Muovihylsyihin pakattuja, puukynän näköisiä kyniä on ollut markkinoilla jo monta vuotta, mutta edelleen on kuluttajia jotka a) eivät tunne niiden eroa laadussa ja b) ihmettelevät muoviversion saatuaan voiko sitä terottaa.

Muovisten kynien terotus voi olla hankalampaa kuin puukynän, mutta materiaali on kuitenkin valmistettu terotettavaksi.

Miksi kynissä sitten nykyään on tällainen muovinen hylsymateriaali? Miksei käytetä puuta niinkuin ennen?

Puuta käytetään edelleenkin, esimerkiksi kaikki luonnonkosmetiikan kynät ovat tietysti puuhylsyissä, mutta muovipohjaiselle hylsylle on perusteensa. Muovihylsyihin pakatut uudemman teknologian kynät ovat liukuvampaa ja usein myös paremmin iholle kiinnittyvämpää laatua kuin puiset, ja tähän liukuvampaan laatuun vaadittavat ainesosat kuten silikonit ja tietyt haihtuvat yhdisteet eivät sovi yhteen puisen hylsyn kanssa. On käytettävä ilmatiiviimpää ja vähemmän reaktiivista materiaalia = muovia.

Ulospäin vanhat puukynät ja uudet muovikynät näyttävät samalle, mutta ne erottaa helposti yhdestä asiasta (jos ei pysty esim. kaupassa avaamaan korkkia): muovihylsyjen alaosassa on aina tuollainen erillinen "jalkaosa".

Puisissa kynissä ei ole sellaista. Kuvassa ikivanha puinen Yves Rocher -kynäni (ja sen takana IsaDoran muovinen kynä).

Omasta mielestäni uudet helposti liukuvat, syväpigmenttiset, silikonipitoiset laadut ovat niin ylivoimaisia vanhaan puukynälaatuun verrattuna, että ei oikeastaan enää koskaan tule käytettyä puisia kyniä. Ainoastaan kulmakynissä niiden kovempi ja kuivempi laatu on paikallaan.

Klassinen sisärajaukseen käytettävä kajal on kuitenkin edelleen "vanhaa laatua", siinä ei käytetä silikonia ja se pakataan aina puiseen hylsyyn.

*

Käytättekö te mieluummin puisia "old school" -rajauskyniä vai näitä uudempia?

Kyllä minun nyt kuitenkin teki mieli taas kirjoittaa vähän kosmetiikasta ^_^ Joten tässä tämä vihdoin on: Joik-juttu.

Joik on Viron suurimpia (ellei suurin?) luonnonkosmetiikkamerkki.

Suomesta Joikia saa rajoitetusti harvoilta jälleenmyyjiltä, tiedossani on tällä hetkellä vain Tampereen Koskikeskuksen Kimpure, saa huikkailla kommenttilaatikkoon muitakin jos teillä on tietoa. Joku taisi aiemmin vinkata jostain Helsingin liikkeestäkin..?

Tämän jutun tuotteita en ole saanut Kimpurelta vaan osan olen ostanut itse ja osan saanut Joikin edustajalta Karkkipäivän tammikuisella lukijamatkalla Tallinnassa.

Tallinnassa meille pidettiin Pillerkaar-liikkeen vierailun yhteydessä (kuvassa) mielenkiintoinen Joik-esittely, joka villitsi aikamoisen määrän ihmisiä kahmimaan Joik-herkkuja hyllyistä ja muodostamaan jonoa kassalle ^_^ Joku tuote taisi loppuakin kun siitä niin innostuttiin... :D

Kehuin jo aiemmin pystyyn Joikin superherkullisen greippi-mandariinivartalovoiteen joka tulee varmaankin päätymään Sannin Parhaat Vartalovoiteet Hall Of Fameen :) Täytyisi joskus tehdä sarja postauksia eri tuotekategorioiden lemppareistani; parhaat shampoot, parhaat hoitsikat, parhaat vartalovoiteet, kuorinnat, ripsarit jne jne. Kaikki listaukset ovat ihania ^_^

Mutta tänään siis muutama sana Joikin muutamasta tuotteesta. Ostin itse kaksi tuotetta: kaksifaasisen tyrniöljyä ja piparminttua sisältävän kasvoveden ja ruusunmarja-vehnänalkiouutekasvovoiteen. Loput postauksessa näkyvät tuotteet sain Pillerkaar-vierailun yhteydessä.

Refreshing Facial Toner with Seabuckthorn Oil and Aloe 10,90€ / 100 ml

(hinnat ovat Joikin EU-nettikaupasta, Suomen jälleenmyyjien hintoja minulla ei ole tiedossa)

Mielenkiintoinen tuote! Kaksifaasista, öljypitoista kasvovettä en muista ennen testanneeni. Tai kyllä joissain kasvovesissä on öljyjäkin mutta niin pieninä pitoisuuksina ettei neste tunnu rasvaiselta. Joikin kihelmöivässä kasvovedessä tyrniöljyä ei ole emulgoitu vesifaasin kanssa vaan se on omana kerroksenaan vesipitoisen osuuden päällä ja täytyy sekoittaa ravistamalla.

Kasvovesi tuntuu hoitavalta ja kosteuttavalta ja jättää ihon sen tuntuiseksi kuin sille olisi levittänyt jonkun kevyen seerumin. Öljyfaasin ansiosta tuote ravitsee ihoa paljon "tavallista" kasvovettä tehokkaammin ja sanoisin sen siis sopivan erityisen hyvin kuivalle iholle. Piparminttuöljy saa aikaan aistit herättävän tuoksun ja pienen kihelmöinnin iholla joka kuitenkin katoaa hyvin nopeasti. Joikin edustaja kuvailikin kasvovettä ihon aamuiseksi herättäjäksi. Näin voimakas piparmintun tuoksu ei kenties ole kaikkien mieleen mutta osa varmasti tykkää kympillä :)

Yleensä kihelmöivät ja raikasta tuntua tuovat ainesosat kuten minttuyhdisteet ovat tuttuja rasvaisen ja sekaihon tuotteista, ja sen yhdistäminen ravitsevaan tyrniöljyyn on varsin omaperäistä. Jännä ja persoonallinen tuote, kaiken kaikkiaan :) Tykkään! Inci löytyy täältä. Kasvovesi on alkoholiton, 100-prosenttisesti luonnollinen ja koostuu vain 11 ainesosasta.

Facial Daycream with Rosehip and Wheatgerm Oil

(hmm, en löydä tätä nettikaupasta joten en saa hintaa selville... itse maksoin tästä Tallinnassa muistaakseni jotain 16 euron tienoilla)

Joikin kevyin päivävoide. Jälleen mielenkiintoinen koostumus: voide tuntuu iholla ensin hyvin ohuelta ja "vesimäiseltä" ja se levittyy notkeasti, mutta hetken kuluttua, voiteen imeytyessä, paljastuukin rasvaisempi laatu. Loppujen lopuksi iholle jää itse asiassa paljon "rasvaisempi" tunne kuin monen fyysiseltä koostumukseltaan paksumman ja jähmeämmän voiteen jälkeen. Tunne ei ole epämiellyttävä tai liian rasvainen minun ihotyypilleni (normaali / sekaiho) mutta jotenkin odottamaton kun voide itsessään on niin ohuen ja vesivoittoisen tuntuista.

Jälleen täysin erityyppinen koostumus kuin kaikki muut viime kuukausina testaamani (Esse, Cîme, Havlik Apoteka).

Voiteessa on lempeä ja mieto, luonnonkosmetiikkamainen tuoksu. Ehkä vähän viljainen..? Ei yrttinen tai eteerisöljymäinen. Voiteen keltainen väri tulee porkkanaöljystä, tuotteessa ei ole käytetty erillisiä väripigmenttejä.

Tykkään tästäkin, mutta se ei kuitenkaan lukeudu ihan vuoden suosikkivoiteisiini. Rasvaisuutensa perusteella se ehkä sopii minulle kuitenkin paremmin talvikäyttöön.

Rejuvenating Beauty Elixir 36€ / 30 ml

Ihastuttavan tuntuinen, ravitseva seerumi. Oijoi, aivan ihana!

Joikin sivuilla tuotekuvauksessa puhutaan "luxurious and lightweight oil-free" -koostumuksesta, ja täytyy sanoa että yllätyin tuosta öljyttömyydestä, sen verran ravitsevalta seerumi tuntuu. Ei öljyiseltä, mutta ehdottomasti täyteläisemmältä kuin monet muut kokeilemani seerumit. Tuntuu juuri sellaiselta kosteuttajalta joka riittäisi minulle yksinään ja juuri tämän tyylisiä kosteustuotteita tykkään kasvoilla käyttää: ohuita jotka imeytyvät nopeasti mutta jättävät silti ihon pinnan pehmeäksi ja ravituksi ja hyvin vesivoittoista seerumia hoidetumman tuntuiseksi. Todella taidokkaasti formuloitu, on tämän kauneusbloggaajan näkemys. Seerumi on alkoholiton, inci löytyy täältä.

Hinta-laatu-suhde on tässä tuotteessa kyllä kohdallaan, seerumit ovat tunnetusti kalleimpia kasvojen hoitotuotteita ja kun näin ylellisen tuntuisen seerumin hinta jää alle neljään kymppiin, pidän hintaa todella fiksuna. Tuoksu ei ehkä ihan kulje käsikkäin ylellisen ihofiiliksen kanssa, vaikka makuasioitahan ovat nämäkin: seerumi tuoksuu appelsiininkukkavedeltä. Se on minulle hyvin arkinen tuoksu ja tuo vahvasti mieleen Yves Rocherin kylpyvaahdon lapsuudesta ^_^

Rejuvenating Eye Cream 25€ / 15 ml

Koostumukseltaan keskirasvainen, ravitsevan tuntuinen, miellyttävä silmänympärysvoide. Tuoksu yrttinen ja perinteisen luonnonkosmetiikkamainen.

Silky Facial Serum 19,90€ / 30 ml

Tätä en kokeillut lainkaan sillä se on öljypohjainen ja täysin vedetön, eli käytännössä siis kasvoöljy. Pelkkä öljypohjainen kosteuttaja ei imeydy iholleni kovin hyvin, jos ollenkaan, kesäaikaan, joten sen tyyppiset koostumukset jätän suosiolla talviaikaan. Ei ole reilua arvioida jotain tuotetta olosuhteissa, jotka eivät ole sille sopivat :)

*

Kokonaisuudessaan pidän Joikia oikein vetovoimaisena ja kiinnostavana sarjana. Pakkausdesign on mieleeni ja tietysti tuotteiden luonnollisuusaste ja raaka-aineet  ovat luonnonkosmetiikan ystävän "cup of tea" :) Harmillista ettei sarjaa ole Suomessa saatavilla laajemmin. Etenkin  nuo vartalovoiteet, joita on useissa törkeän houkuttelevissa tuoksuissa, ovat koostumukseltaan huippuluokkaa.

Violetin hiusvärin haalistuminen ei ole pelkästään ikävää, se tarjoaa itse asiassa sarjan oikein kauniita vivahteita :)

Tätä on mielenkiintoista seurata :)

Juuri tällä hetkellä sävy on vaiheessa, josta olen saanut kaikkein eniten spontaaneja kommentteja ihmisiltä.

Moni ohikulkija on pysähtynyt kommentoimaan ja kehumaan hiuksiani.  Yksi vanhempi, jo harmaantunut rouva keskeytti kahvinsa juomisen Chorassa ja sanoi, "Voi hyvänen aika, juuri tuon väriset hiukset minäkin haluaisin".

Silloin kun hiukseni olivat Kreikkaan saapuessani tosivioletit, kukaan ei sanonut mitään ^_^ :D

Viime viikon tiistaina hiukset olivat vielä tämän väriset.

Viittä päivää myöhemmin ne näyttivät tältä. Nätti, puuterinen harmaanliila.

Kaunis ja vielä erittäin ponimainen sävy. Kokonaissävy oli tässä vaiheessa vielä enemmän liila kuin sinertävä.

Tietyssä valossa harmaammat raidat näyttävät ihan hopeaisilta.

Kaiken kaikkiaan hiukset näyttävät nyt raidoitetun sijaan meleeratuilta. Tykkään tästä ihan tosi paljon!! :)

Haalistuminen ei siis suinkaan ole pelkästään huono juttu. Ja on mahtavaa nähdä, ettei väri tosiaan haalistuessaan tee mitään outoja vetoja kummallisin vivahteisiin. Ei merkkiäkään mistään vihreästä, esimerkiksi, josta joku varoitteli. Kreikan metallisessa vedessä olisi saattanut odottaa paljon suurempia värimuutoksia kuin Suomen vedessä.

Viimeisimmän pesun jälkeen hiukset ovat selvästi sinertyneet, ja kokonaisvaikutelma on taittumassa harmaanliilasta jonnekin hopeiseen siniliilaan. Ero liilasta sinisempään näkyy parhaiten postauksen kahden ylimmän kuvan välillä.

Onko ehkä vähän ihana tukka vieläkin, vaikka itse sanonkin! :) Sen voin ainakin sanoa että vaaleaan tukkaan en ole ihan heti palaamassa, tää väritukka on niin mun juttu. :)

Kerronpa muuten vähän viimeaikaisista ylläpitotoimenpiteistäni täällä.

Juuri saatoin aiheuttaa pahennusta kertomalla, että olen jättänyt deodorantin käytön, ja nyt kerron vähän vastaavalla lailla ällöä hiustenpesusta.... Koska jokainen pesukerta vie väriä ja olen joka pesu/hoitokerralla askeleen lähempänä suoravärini loppumista, olen venyttänyt pesuvälit äärimmilleen.

Olen pessyt hiukset kahden viikon aikana vain kolmesti, tai olisikohan neljästi... Suihkussa käyn kyllä 2-3 kertaa päivässä, eli perushygieniasta en sentään ole luopunut, älkää pelästykö! :D (Kiitos tahmaihon, suihku tosiaan kutsuu jopa kolmesti päivittäin...) Myönnän että pidennetty pesuväli todellakin ällöttää mutta kukapa täällä olisi mun hiuksia haistelemassa tai tunnustelemassa... Jos kestän likaisuuden tunteen itse niin ongelmahan on vain minun.

Viimeksi keksin, että alan pitää Fudgen shampootakin päässä pitkällä vaikutusajalla, siinähän on myös reilusti pigmenttiä, ja johtuisikohan sitten juuri siitä tuo hiusten sinertyminen. Fudgessa lienee enemmän siniviolettia kuin punaviolettia pigmenttiä.

Herman's-suoraväri loppuu kuitenkin auttamattomasti seuraavalla pesukerralla. Olen seuraavaksi menossa pariksi päiväksi Naxokselle, jonka pääkaupunki on sen verran suuri että sieltä *saattaisi* hyvällä tuurilla löytyä kampaamo joka myisi shokki/pastellivärejä. Ainakin aion yrittää sellaisen löytää.

Mutta toisaalta - ei hiuksista ainakaan mitään ruman värisiä ole tulossa jos tämä haalistumistrendi jatkuu :) Ehkä minulla on kolmen viikon päästä ihan hopeinen tukka aavistuksella sinistä taittoa? :)

Hiukseni värjännyt Sini on muuten kirjoittanut blogiinsa aivan huikean infopläjäyksen shokki/pastelliväreillä värjäämisestä ja värin ylläpidosta, tässä on kerrottu varmasti ihan kaikki jipot ja faktat mitä aiheeseen vain voi liittyä: Hiusten värjäys ja värin ylläpito suoraväreillä.

P.S. Vähän muusta aiheesta mutta tässä on hyvä demonstraatiokuva sille, miksi en juuri koskaan harjaa tukkaani hiustenpesun jälkeen. Ei varmaan tarvitse kertoa kumpiko puoli päästä on harjattu, kumpi ei :)

Hiuslaatuni on kuiva ja kiilloton, ja aukiharjaaminen (föönauksesta puhumattakaan) vain korostaa sitä. Kun hiusten antaa kuivua itsestään niihin muodostuu jänteviä kiharaisia osioita jotka saattavat parhaimmillaan jopa heijastaa valoa. Harjaaminen hajottaa kiharaiset osiot ja muuttaa hiukset mattaiseksi hattarapilveksi. Siksi harjaan hiukseni pesupäivinä vasta illalla (pesen aina aamuisin) enkä koskaan föönaa hiuksiani. Kun annan hiusten kuivua itsestään enkä koske niihin harjalla, ne jäävät kaikkein terveimmän ja näteimmän näköisiksi. :) Vaikka joo, saattavathan ne myös joidenkin silmiin näyttää sekaisilta ja viimeistelemättömiltä! ^_^ Mutta se on mulle ominaisin (hius)tyyli - wash and go :) Paitsi täällä Kreikassa tällä hetkellä wash less and go... ;p

Sattumalta eräs lukija esitti pari päivää sitten kommenteissa kysymyksen aiheesta, josta olin muutenkin ajatellut kirjoittaa lähiaikoina. Se lähiaika on nyt sitten tänään. :)

Aihe on deodorantin/antiperspirantin tarve. (Viittaan näihin tuotteisiin tekstissä yksinkertaisuuden vuoksi vain termillä 'deodorantti'.)

Olen kuluneen vuoden aikana kuin huomaamatta vähentänyt deodorantin käyttöä. Sitten aloin kiinnittää siihen huomiota. Mitä tapahtui hikitilanteen näkökulmasta niinä päivinä jolloin en käyttänyt deodoranttia? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Kainaloni eivät olleet sen märemmät eikä hiki haissut sen pahemmin kuin muutenkaan.

Hien haju ja hikoilun voimakkuus on henkilön yksilöllisen kemian tulos, toisten hiki haisee voimakkaammin, toisten miedommin. Puhdas hiki on hajutonta ja hajun saavat aikaan ihon pinnan bakteerit. Hien hajuun ja voimakkuuteen vaikuttaa myös hien "syy", on kahdenlaista hikoilua: elimistön lämmönsäätelyyn liittyvää (ns. liikuntahiki) ja tunneperäisiin syihin kuten jännitys- ja stressitilanteisiin liittyvää. Näitä erittävät kahdenlaiset hikirauhaset, ekkriiniset ja apokriiniset.

Minä kuulun suhteellisen miedosti hikoileviin ihmisiin. Jos lämpötila, liikunta tai jokin tunneperäinen asia ei ole vaikuttamassa, kainaloni pysyvät kuivina käytännössä koko päivän ilman mitään apuaineita. Ja jos juoksen bussille ja saavun sinne ihan hikisenä, ei hiki haise millekään. Minulla on kai siis mukavat bakteerit iholla.

Silti olen tunnollisesti käyttänyt deodoranttia teini-ikäisestä saakka. Sitä ei ole kyseenalaistanut ollenkaan. Deodoranttia kuuluu käyttää "kaiken varalle", ikäänkuin. Se on tuntunut yhtä itsestäänselvältä osalta päivittäishygieniaa kuin hammastahna.

Jos olen joskus reissussa unohtanut deodorantin ja huomaan puutteen vasta seuraavana aamuna, olen saattanut olla todella huolissani ja harmissani. Apua, joudun lähtemään ulos ilman deodoranttia...

Nyt puistelen tuolle päätäni. Arvatkaa mitä: en ole esimerkiksi täällä Kreikassa laittanut deodoranttia yhtenäkään päivänä. Vaikka juuri esittelin sen matkakosmetiikkapostauksessani. Jep, sellainen löytyy Kreikkakassista, mutta tänä vuonna en näköjään enää käytä sitä. (Köh, ehkä vuosi sitten ostetun dödön käyttö olisi muutenkin vähän kyseenalaista... ;D Joo, taidanpa heittää sen menemään.)

Kreikan lämpötilan puitteissa edes antiperspiranttinen dödö ei tietenkään pysty estämään tai merkittävästi edes vähentämään hikoilua, joten ainoa peruste sen käytölle olisi hajun estäminen. Silloin kun henkilön tilanne on se että hiki tosiaan haisee pahalle, ovat ehkäisy- ja lievennystoimenpiteet totta kai perusteltuja ja sosiaalisen ympäristön kannalta huomaavaisiakin. Mutta minun (normi)hikeni ei haise. Mitä dödö siis ylipäänsä tekee kainaloissani täällä 30+ asteen lämpötilassa tai missään muuallakaan? Se on vain ylimääräinen kemikaalikuorma. Ihon kosteuteen se ei vaikuta suuntaan tai toiseen.

Kirjoitin tuossa että (normi)hikeni ei haise. Tällä tarkoitan sitä kropan lämmönsäätelyyn liittyvää, liikkumisen ja lämpötilan aikaansaamaa hien eritystä. Se toinen hiki taas haisee. Ja SEN voi nähdä perusteluna deodorantin käytölle. Mutta tämä toinen hikityyppi ei esiinny päivittäin, ja varmaankin juuri siksi deodorantin käyttö on vähentynyt marginaalisesti tajuttuani, etten tee dödöllä mitään "normihien" kannalta.

Se toinen hiki on sitä tunneperäistä, erityisesti stressitilanteisiin liittyvää. Jos jännitän jotain, kainalot ovat kyllä hetkessä kosteat, ja ilman dödöä myös tuoksu on tunnistettava. Joskus tämän tyyppistä hikeä ilmenee myös positiivisissa yhteyksissä kun keskityn johonkin josta olen oikein innoissani, kuten meikkaamiseen tai vaikka blogijutun kirjoittamiseen. Se on tosi outoa, koska tilanteisiin ei liity jännitystä tai hermostuneisuutta. Olen päätellyt, että näissä tilanteissa olen kuitenkin jotenkin tunnetasolla eri lailla aktivoitunut kuin "normitilanteissa". "Meikkihiki" ei ole päivittäinen ilmiö vaan liittyy vaativampien meikkien kuten vaikka juhlameikin tekoon. Tai jos olen tekemässä jotain blogimeikkiä :D Tosi hassua.

Syy sille, miksi "tunnehiki" voi haista erilaiselle kuin lämpöhiki, liittyy hien kemialliseen koostumukseen. (Sarjassamme tietoa joka ei ehkä kaikkia kiinnosta eikä edes liity postauksen varsinaiseen pointtiin, mutta kerron silti ^_^) Lämpöhien erityksestä vastaavat ekkriiniset hikirauhaset ja tämä hiki on koostumukseltaan 90-prosenttisesti vettä. Apokriinisten rauhasten tuottama tunneperäinen hiki taas sisältää paljon valkuaisaineita ja lipidejä. Tämä koostumus on enemmän bakteerien mieleen ja näin ollen voi potentiaalisesti haista voimakkaammin.

Ja minulla se menee juuri niin. Bakteerit mitä ilmeisimmin riemastuvat tunnehien tarjoamasta ateriasta ja tuloksena on haisevat kainalot. Haju ei tuolloinkaan ole erityisen pistävä mutta havaittava kuitenkin.

Tuota hikeä vastaan on tietysti mielekästä suojautua jos on menossa tilanteisiin jossa on odotettavissa jännitystä tai tunnepiikkejä. Mutta kun näitä tilanteita on arjessani aika harvoin, on deodorantin päivittäinen käyttö lopulta.... oikeastaan täysin turhaa. Aine on kainaloissani eikä tee siellä useimpina päivinä yhtään mitään muuta kuin muodostaa iholle ylimääräisen kemiallisten aineiden kalvon. En sano että kuulun niihin jotka ovat huolissaan esimerkiksi antiperspiranttien sisältämistä alumiiniyhdisteistä, mutta en yleisesti näe pointtia laittaa iholle tarpeetonta kemikaaliannosta.

Kun asiaa miettii, on todellakin aika hullua että niin moni, kuten minäkin 22 vuoden ajan, hieroo joka päivä ihoonsa deodoranttia silkasta tottumuksesta ja kuvitelmasta että niin vain "kuuluu tehdä". Runsaasti hikoilevien ja pahanhajuisesta hiestä kärsivien kohdalla käyttö on täysin ymmärrettävää, mutta sillä osalla väestöä, jolla ei ole tätä ongelmaa, on deodorantin käyttö "vain varmuuden vuoksi" lopulta aika hullu ilmiö.

Muita jotka ovat kyseenalaistaneet deodoranttien ja antiperspiranttien käytön?

Kuinka moni on menee täysin dödöttä?

Mitä ajatuksia aihe ylipäänsä herättää?

.

Blogissa on aiemminkin käyty kiihkeää keskustelua deodorantista ja hikoilusta, viimeksi liittyen yödeodorantin käyttöön. Melkein 300 kommenttia keränneet postaukset löytyvät täältä: Kuka laittaa yöksi deodoranttia? ja Hyi, hiki!

Varma reissujen klassikkopostaus ^_^  Matkakosmetiikasta pyydettiin taas postausta joten täältä tulee. No, olisin varmaan tehnyt sen ilman toivettakin :D

Matkustan käsimatkatavaralla joten haasteena on saada nestemäinen kosmetiikka mahtumaan litran pussiin. Lyhyillä reissuilla tämä ei tietenkään ole ongelma, mutta yli kuukauden mittaisilla on yleensä mahdoton saada litran vetoista määrää riittämään koko matkan ajaksi.

Yhdellä ensimmäisistä Kreikan saarihyppelyreissuistani tämä oli erityisen haastavaa, koska budjetti oli niin pikkuinen etten voinut laskea edes sen varaan että voin ostaa paikan päältä kaikki loppuvat tuotteet. Tuo kyseinen vuoden 2013 reissu olikin kyllä minibudjettisuudessaan erityisen muistorikas ja hauska, niin pienellä matkakassalla selviäminen oli taidonnäyte josta olen edelleen ylpeä ^_^ Kyseisellä matkalla päädyin mm. ostamaan Nivea Cremen koska tarvitsin kipeästi rasvaista voidetta hoitamaan halkeilleet kantapääni, eikä ollut varaa muuhun. :)

Sittemmin keksin loistoratkaisun helpottamaan käsimatkatavaralla matkustamisen tuomia kosmetiikkarajoituksia: minulla on nykyään Ateenassa kaverin luona jemmassa "Kreikkakassi" (kuvassa), joka sisältää isompia ja eniten kuluvia kosmetiikkatuotteita kuten suihkugeelin, kroppavoiteen ja aurinkorasvan.

Kassiin on pesiytynyt myös kaikkea muuta reissussa tarpeellista kuten keittiövälineitä ruoan laittoa ja tiskausta varten (mm. kokonainen Fairy-pullo ;)), savetteja, tuikkukynttilöitä (!), nenäliinoja, karvanpoistohöyliä jne. Kiitos kassin, minun ei tarvitse tuoda Suomesta oikeastaan kuin meikit ja kasvotuotteita.

Kun menin aamulla kuvaamaan kosmetiikkaa vuokrahuoneeni ulkopuolelle, sain leikkisän seuralaisen joka ystävällisesti sabotoi kuvaustani niinkuin nyt vain kissanpennun voi kuvitella tekevän kun sen näköpiiriin levittää kiinnostavan näköistä pikku-tilpehööriä. ^_^

Suomesta tuomani matkakosmetiikka asuu kahdessa litran minigripissä.

Kaikki nestemäiset meikit kuten eyelinerit, maskara, huulipuna jne (myös vahamainen huulipuna lasketaan ihme kyllä nesteeksi) olivat lennon ajan tuossa toisessa minigripissä joka oli niiden myötä ääriään myöten täynnä.

MEIKIT

Olen luopunut luomivärien käytöstä kuumien olosuhteiden maissa kokonaan, ei vain jotenkin jaksa puuterimaisia tuotteita kun iho on koko ajan nihkeä ja tahmea. Värikkäät rajaukset ovat the meikkini Kreikan matkoilla. Värivaihtoehtoja pitää olla paljon. :) Naurattaa kun joskus muinoin pakkasin mukaan vain 2 tai 3 eri kynää kun halusin pitää matkatavarat niin niukkina ja kevyinä kuin mahdollista - ja eiväthän kynät paina yhtään mitään..! Tuloksena oli se, että kyllästyin pariin hassuun mukana olleeseen värivaihtoehtoon nopeasti ja sitten piti ostaa paikan päältä lisää.

Mukana on siis läjä eri värisiä kyniä, pari nestemäistä eyelineria, ripsiväri, silmämeikinpohjustaja (pitää ihon mukavan himmeänä ja käytän tätä aina vaikken laittaisikaan luomiväriä), kulmakynä, yksi huulikiilto ja yksi huulipuna niitä päiviä varten kun haluan heittäytyä oikein villiksi :D

Peiteaineita kaksi: itsestäänselvästi Lauderin Double Wear ja kun iho on tarpeeksi ruskettunut, Dermablendin Cover Stick.

Kulmageelinä minulla on muuten nyt käytössä uusi tuttavuus, tai uusivanha sanoisinko: Clarinsin Double Fix Mascara. Olen saanut sen testiin blogin kautta.

Kyseessä on vedenkestävä tuote jota voi käyttää joko vesiliukoisen maskaran päällä tekemään siitä vedenkestävä tai sutia sillä kulmat ojennukseen. Kauneusblogikollega Jonna kehui tuotteen ihan pystyyn kuvailemalla sitä mun kulmageelivertailupostauksen kommenteissa näin: "Clarins on aika vahamaista ja se suorastaan pakottaa jäykät kulma ojennukseen ja ne pysyvät koko päivän, sade tai mikään muu ei pilaa. Kulmat voi käydä päivän aikana vaikka läpi harjalla, mutta silti ne pysyy asennossa. Ei tee kulmia koviksi koppuroiksi vaan jättää joustavan vahamaisiksi.".

Harmillisesti, minun kokemukseni on hyvin erilainen. Tuli mieleen lieköhän Double Fixin koostumus päivitetty viimeisen uudistuksen myötä, sillä minun saamani kappale ei ole yhtään vahamainen. Ei tosin kovin nestemäinenkään märällä tavalla, koostumus on jännän "olematon" siten että se kuivuu nopeasti eikä jätä näkyvästi "kiiltävää", kosteaa kerrosta niinkuin esim. Anastasia. Se ei myöskään koveta tai jäykistä kulmia mainittavasti. Pito ei ole voimakas, päivän aikana kulmat lähtevät elämään omaa elämäänsä. Oma arvioni: tuote sopii paremmin maskaran päälle kuin kulmien asentoon kiinnitykseen.

MUU KOSMETIIKKA

"Balancing conditioner" -pulloissa (peräisin jostain hotellista, älyttömän hyvä littana muoto matkakosmetiikkakäyttöön, puteli vie minigrip-pussissa minimaalisesti tilaa) on kasvoaurinkovoidetta (Aloederma <3) ja Fudgen hopeashampoota. Vanhassa hiusvärin mukana tulleessa hoitoainetuubissa on niinikään Fudgea. Tuubin päällä lukee vieläkin Reparation kun se on muinoin täytetty YR:n Reparation-hoitoaineella ^_^

Clinique-pullossa on Lumenen Sensitive Touch -silmämeikinpoistoainetta. Clarins-minipullossa on Cliniquen Clarifying Lotion -kasvovettä, valitsen aina tätä mukaan matkoille kun siinä on kuoriva vaikutus ja ajatus tahmaihon kevyestä kuorinnasta päivittäin miellyttää. :)

Lily Lolo -purkissa on violettia Herman's-suoraväriä. Josta on enää puolet jäljellä. :/

Kun Aloederman kasvoaurinkovoide loppuu otan käyttöön Clarinsin SK20-minituubin. Huomaan että uskollinen kumppanini Cliniquen Dark Spot Defense SK 45 jäi kuvasta... Sillä voitelen huulten ympärysten hyperpigmentaatioaluetta tunnin välein.

Kasvojen kosteutukseen minulla on mukana sama tuote kuin viime vuonna: ihana EkoPharman Tyrni-silmänympärysvoide. Joka ei todennäköisesti tälläkään kertaa riitä koko matkan ajalle. Mutta loppuajan voin käyttää kasvovoidenäytteitä joita löytyy Kreikkakassin uumenista. :) Tuo Tyrni on niin kertakaikkisen ihana voide että vaikka laatikot pursuaa voiteita, ostin itse toisen kappaleen juuri matkakäyttöä varten.

Seuraavaksi aloin kuvata Kreikkakassin sisältöä.

Se kiinnosti luonnollisestikin myös seuralaistani.

Kassista löytyy:

Suihkugeeli ja vartalovoide (Korres Santorini Vine <3)

Käsivoide (Korres Almond Oil & Calendula, aiiivan loistava! Ja niin ihanan tuoksuinen!)

Aurinkovoide vartalolle

Kasvoputsari (paikallinen halpismerkki, jouduin ostamaan kasvoputsarin paikan päältä koska Herman's-väri vei minigripistä putsarin tilan. Onneksi Bioten osoittautui oikein miellyttäväksi tuotteeksi.)

Hiuskiinne (nyt tiedän miltä hyönteismyrkyn hajuiseksi kuvailtu halpishiuslakka tuoksuu...^_^)

Deodorantti (merkillä ei väliä, joku kreikkalainen, ostin halvinta mitä löytyi)

Hammastahna

Kreikkakassin pohjalle unohtui Apivitan hiusnaamio, se jäi kuvaamatta.

.

Tällaisella setillä siis mennään tällä reissulla. Santorini Vinet loppuvat ihan kohta (ostin ne viime syksyn reissulla) ja pian pääsee ostamaan uudet Korres-ihanuudet :) :) Suihkugeelin ja vartalovoiteen kohdalla en osta "halvinta mitä löytyy" sillä asiaan kuuluu Korres ihanine tuoksuineen :)

Olen viimeisen vuoden aikana tullut hiustenpesun osalta tulokseen, että pidän eniten tuuheuttavista shampoista.

Ennen välttelin niitä koska kokemukseni oli, että melkein kaikki tuuheuttavina mainostetut shampoot saivat hiukseni takkuun ja olivat kaiken kaikkiaan hoitoteholtaan liian mietoja kuivalle ja käsitellylle hiustyypilleni. Vaikka hoitoaine on se joka pituudet hoitaa ja shampoo tulisi valita ennen kaikkea hiuspohjan kunnon (tai hiusten värikäsittelyn) mukaan, koen ehdottomana plussana jos shampookin sisältää sen verran hoitavia ainesosia että hiusten pesu sujuu miellyttävästi ilman takkuihin takertuvia sormia.

Nyt markkinoilla tuntuu olevan ihan uuden tyyppisiä, aiempaa hoitavampia volyymishampookoostumuksia. Tai sitten olen vain aiemmassa elämässä sattunut epäonnisesti aina kokeilemaan niitä takuttavia yksilöitä, vaikka hoitaviakin olisi ollut. Hur som helst, asenteeni tuuheuttavia shampoita kohtaan on nyt muuttunut muutaman superpositiivisen kokemuksen kautta (mm. Lushin mainiot Fairly Traded Honey ja Seanik) välinpitämättömästä innostuneeseen, ja täältä pesee (heh) tänään vertailujuttu viidestä eri tuuheuttavasta shampoosta.

Ja heti alkuun kömmähdys: unohdin kokonaan kuvata joukon viidennen eli Rahuan Voluminous-shampoon. Otin kuvat edellisenä päivänä ennen reissuun lähtöä ja kai päässä pyöri niin paljon muita asioita että Rahua-ressu unohtui kokonaan. Vertailussa on siis viisi shampoota: Phyton Phytovolume, Natura Siberican White Cedar, Rahuan Voluminous, March Anthonyn Collagen Bamboo ja Elvitalin Fibralogy. Kaikissa on hieman erilainen tuuheuttava teknologia.

Shampoista Phyto ja Rahua ovat blogin kautta saatuja.

Phyto PhytoVolume Shampoo 15,50€ / 200 ml

Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: kitiini/kitosaani (kalvonmuodostaja) ja guaranauute.

Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: hyvä, kitosaanilla on hiusta pinnoittava ominaisuus ja pinnoite tekee hiuksesta paksumman. Guaranauutteen taas en usko vaikuttavan hiukseen juuri mitenkään.

Nestepohjana siankärsämö- ja rätvänäuutteet.

Phyton shampoo on koostumukseltaan ohutta lirua eikä kovin riittoisaa, shampoota täytyy annostella pari kämmenellistä että saa aikaan kunnon vaahdon. Vaahto on ohutta mutta pehmeää ja lopulta ihan kiitettävän runsastakin kun shampoota on annostellut tarpeeksi. Elvitalin ja Marc Anthony -shampoiden vaahdon tiheyttä ja liukasta kermamaisuutta ei Phytossa kuitenkaan ole. (Huomaatte että allekirjoittanut rakastaa vertailla shampoovaahtojen koostumuksia ;D)

Pesukokemus on samalla sekä pesevän että jonkin verran hoitavan tuntuinen. Tyvi jää reilusti narskuvaksi ilman että pituudet kuitenkaan tuntuisivat takkuisilta ja nihkeiltä, shampoo jättää ne kevyesti esiselvitetyiksi ja sormet pääsevät helposti kulkemaan hiuksissa. Oikein miellyttävä pesukokemus. :)

Kuivuttuaan hiukset tuntuvat todella kuohkeilta ja ilmavilta, edes Phyton syväkosteuttavan naamion käyttö pesun yhteydessä ei latista hiuksia. Hiuspohja on PhytoVolume-käsittelyn jäljiltä erittäin puhdas, shampoo onnistuu poistamaan loistavasti myös muotoilutuotteet kuten tunnetusti tiukkaan takertuvat hiuspuuterit.

Kokonaisarvio: lirua ja epätaloudellista koostumusta lukuunottamatta oikein miellyttävä shampoo. Ei ylellinen mutta tekee mitä lupaa eli tekee hiuksista kuohkeat.

Rahua Voluminous Shampoo 34€ / 275 ml

Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: sitruunaruohon ja vihreän teen uutteet poistavat hiuksista ja hiuspohjasta rasvaa jättäen hiukset ilmaviksi.

Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: hmm, nojaa, minkä tahansa shampoon tehtävä ylipäänsä on puhdistaa hiukset ja hiuspohja rasvasta ja muusta liasta, joten en pidä tällaiseen "teknologiaan" nojaavaa shampoota erityisesti "tuuheuttavana". Tai käytännössä teknologia on se vanhanaikaisin: tehdään shampoosta niin pesevä ja niin vähän hoitava, että hiukset jäävät ilmaviksi koska niissä ei ole mitään latistavia, raskauttavia ainesosia. Ja kun katsoo Rahuan inciä, niin juuri sellainen shampoo on kyseessä.

Rahuan shampoo on paksuin koskaan kokeilemani luonnonkosmetiikan shampoo, mutta se onkin paksunnettu merisuolalla mikä esimerkiksi kemisti Alex Westerbergin mielestä ei ole mahdollista, mikäli mielii valmistaa täysin luonnonmukaisen (tai ainakin sertifikaattien kriteerien mukaisen) sulfaatittoman shampoon. Joka tapauksessa, tässä meillä nyt on viimein todellakin anti-liru luonnonkosmetiikan shampoo.

Tuoksu on vahvan yrttinen ja eteeris-öljymäinen, ei minun mieleeni. Vaahtoaa ihan mukavasti joskaan ei järin kermaisesti ja pesee ei-hoitavasti nitisevän puhtaaksi. Sormia on vaikea kuljettaa hiuksissa vaahdotuksen aikana koska hiukset jäävät niin narisevan nahkeiksi. Jos hiukset ovat erityisen likaiset tai niissä on paljon muotoiluaineita, shampoo vaahtoaa ensimmäisellä pesukerralla erittäin laiskasti ja ohuen "tiskivaahtomaisesti". Rahuan shampoosta on valitettavasti todettava, ettei se elämyksellisesti korreloi millään lailla hintansa kanssa.

Kokonaisarvio: pesevän tuntuinen perusshampoo vailla hoitavia ominaisuuksia. Jos en tietäisi hintalappua luulisin joksikin hyvin halvaksi shampooksi. Plussaa onnistuneesta, paksusta koostumuksesta.

Elvital Fibralogy Shampoo  3,60€ / 250 ml

Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: Lasiteollisuudessa käytettyyn sol-gel-teknologiaan pohjautuva Filloxane-yhdiste jonka kerrotaan tunkeutuvan hiuksen sisään ja laajentuvan siellä. (Olisi tehnyt mieli kirjoittaa tästä valtavasti mutta postaus venyisi jälleen aivan liian pitkäksi...) Tuote ei siis lupaa pelkästään tuuheuttaa hiusta vaan konkreettisesti paksuntaa yksittäisen hiuksen läpimittaa.

Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: Vaikea sanoa. En ollut kuullut filloxanesta aiemmin mutta lukemani ja hiustuntuman perusteella tämä on sarjassamme, "Miksipä ei?" Joskaan en ole ihan varma tuosta hiuksen sisään tunkeutumisesta koska kuvittelisin sen vaativan tietyt emäksiset olosuhteet, mutta toisaalta, onhan kookosöljylläkin tutkimusten mukaan potentiaali imeytyä syvälle hiukseen ihan tavallisessa hoitoaineessa. En lähde leikkimään kemian asioissa perehtyneempää asiantuntijaa kuin olen. ;)

Fibralogy-shampoo on koostumukseltaan napakan geelimäinen ja nopeasti runsaan vaahdon muodostava shampoo. Vaahto on ihanan paksua ja kermaista ja shampoo tuntuu yllättävän hoitavalta. Sokkotestissä, tietämättä että kyseessä on tuuheuttava shampoo, veikkaisin ilman muuta kuiville ja käsitellyille hiuksille formuloitua hoitavaa shampoota. Pituudet jäävät huuhdellessa selviksi ja hieman kalvotetuiksi, sormet liukuvat niiden seassa vaivatta. Tyvi ei jää mainittavan narskuvaksi mistä päättelen että shampoo ei ole pesevyydeltään vahvinta kastia. (En sano että muiden kuin syväpuhdistavien tarvitsisi sitä ollakaan ^_^)

Tuoksu on hyvin tyypillinen markettihiustuotteen tuoksu, en tiedä voisiko sanoa "elvitalmainen" mutta hyvin tuttu ja arkinen.

Kuivuttuaan hiukset tuntuvat jämäköiltä ja ryhdikkäiltä. En sanoisi että tuntuma on suorastaan paksumpi, mutta Fibralogy-pesujen jälkeen hiuksissa on kuitenkin jonkinlaista aavistuksen muotoilutuotemaista runsauden tuntua, kuin shampoo jättäisi niihin jotain. Lättänän lähmäisiksi hiukset eivät kuitenkaan jää, eli kyse ei ole sen tyyppisestä kalvosta mitä silottavat hoitoaineet voivat jättää.

Kokonaisarvio: erittäin miellyttävä shampoo, jossa pesevyys ja hoitavuus ovat erinomaisessa balanssissa. Tuntuu ylellisemmältä kuin mitä hinnan ja markettibrändin perusteella odottaa. Se, kuinka paljon hius konkreettisesti voisi paksuuntua, selviäisi epäilemättä vasta pidemmällä käytöllä.

Natura Siberica White Cedar Volume Shampoo (ostettu Tallinnasta) 4€ / 400 ml

Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: hydrolysoitu keratiini (kalvonmuodostaja).

Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: hmph, pelkkään keratiiniin nojaava lupaus volyymista on vähän blääh, sillä samaa ainesosaa käytetään myös käsiteltyjen hiusten tuotteissa kosteuttajana, ja itse asiassa vähän kaiken tyyppisissä hiustuotteissa. Se on yksi yleisimpia hiustuotteiden ainesosia. Keratiini luo kalvoa, mutta ei yksinään luo kovin merkittävää tuuheuttavaa vaikutusta.

"Putin-shampoon" (anteeksi, tämä kaverini Milin heittämä nimitys tälle venäläiselle merkille on jäänyt elämään.. ^_^) koostumus aika lirua ja vaahtoavuus heikko, tuotetta täytyy käyttää paljon että saa aikaan runsaan vaahdon. Ei siis riittoisaa. Hiukset jäävät sähköisiksi.

Kokonaisarvio: aika vaisu "nojaa"-kokemuksen shampoo, kuin mikä tahansa halpa perusshampoo. Ainoa mainittava plussa tuotteessa on erittäin miellyttävä seetrin tuoksu, minkä vuoksi myönnän tuotteen alun perin ostaneeni ^_^

Sokerina pohjalla testiviisikon suosikkini:

Marc Anthony Collagen Bamboo Volumizing Shampoo 13,90€ / 250 ml

Vaikuttava aine/tuuhentamisteknologia: hydrolysoitu kollageeni (kalvonmuodostaja) sekä bambu-uute, biotiini ja silica.

Teknologian uskottavuus allekirjoittaneen mielestä: Ei kovin vakuuttava. Marc Anthonyn shampoossa on käytännössä sama tuuhentamisidea kuin Natura Siberican Seetrissä, eli se pohjaa pelkästään hiusta pinnoittavaan ainesosaan. Kuten Natura Sibericassa käytetty hydrolysoitu keratiini, myös Anthonyn käyttämä kollageeni toimii samaan tapaan sekä kosteutta sitovana että hiusta kalvon avulla silottavana aineena. Vaikutuksen pitäisi kuitenkin olla enemmänkin pehmentävä kuin jämäköittävä.

Biotiini ja silica (bambu-uute sisältää myös silicaa) taas toimivat hiuksia vahvistavasti kun niitä nauttii sisäisesti, mutta ulkoisesti käytetyissä kosmetiikkatuotteissa ne eivät tee hiuksille mitään.

Tässä on nyt kuitenkin tuote, joka vähemmän vakuuttavasta markkinointipuheestaan huolimatta on aivan mahtava. Se ei ehkä ole se ihan kaikkein tuuheuttavin volyymishampoo, mutta kokonaisuudessaan aivan loistava tuote!

Marc Anthonyn tarjokas on koostumukseltaan todella paksua ja hyytelömäistä geeliä. Hiuksissa ihanan ylellisen tuntuista, muodostaa välittömästi runsaan ja pehmeän vaahdon ja myös selvittää hiuksia sopivasti. Sormet saavat liikkua hiuksissa vaivatta ja pituudet tuntuvat huuhdellessa sileiltä ja esiselvitetyiltä eli juuri siltä millaisiksi haluan shampoon kutrini jättävän. Tyvi tuntuu puhtaalta mutta ei jää supernarskuvaksi -> narskuvuus kertoo aina hoitavien ja pesevien aineiden suhteesta. Mitä narskuvampi ja nihkeämpi tuntuma, sitä vähemmän hoitavia ainesosia ja tymäkämpiä tensidejä.

Tuoksu on miellyttävän mieto, ehkä vähän hedelmäinen.

Kuivuttuaan hiukset tuntuvat kuohkeilta ja ilmavilta. Eivät yhtä tuuheilta kuin Lush-suosikkieni jäljiltä (jotka edelleen pitävät ykkössijaa tuuheuttavien shampoiden joukossa), mutta koostumukseltaan Marc Anthony hakkaa Lushit.

Kokonaisarvio: aivan ihana, ylellisen tuntuinen shampoo joka on juuri sopivasti pesevä ja hoitava. Parhaita kokeilemiani shampoita naismuistiin!

Marc Anthony on minulle entuudestaan merkkinä aivan tuntematon, bongasin shampoon kesällä Kicksistä. Nappasin sen mukaan etsiessäni erityyppisiä shampoita tätä vertailua varten - ja onneksi nappasin :) Joskus voi ihan sattumalta osua järven kirkkaimpaan helmeen ^_^ Kaikki Marc Anthonyn shampoot ovat muuten sulfaatittomia.

*

Kiistatta elämäni tuuheimmat ja paksuimmat hiukset sain sillä kuuluisalla saippuakuurilla. Mutta mukana tullut lievästi ällöttävä sivuilmiö piti huolen siitä, että hiussaippua jäi pelkäksi kokeiluksi.

(Ja lisätään tähän jälleen kerran että Lushin palashampoo, kuten kovasti tykkäilemäni Seanik,  ei ole saippuaa vaan normishampoota kiinteässä muodossa, oikea saippua on eri ainetta. Oikea saippua toimii joidenkin hiuksissa luoden aivan tyrmäävän tuuhean tukan, toisilla tuloksena on, no, lähmäletti vailla vertaa.)

Ponihiukset pakenevat. Nopeammin kuin odotin.

Olisihan tämän tietysti voinut arvata, kun hiukseni kampaajan mukaan hylkivät suoraväriä poikkeuksellisen voimakkaasti. Pastelli- ja shokkivärit vaativat todella omistautunutta ylläpitoa etteivät valu heti viemäristä, ja niihin täytyy lisätä väriä käytännössä jokaisen pesun yhteydessä. Ilmeisesti minun hiusteni tapauksessa ne täytyisi kokonaisuudessaan värjätä joka viikko.

Värjäyksestä on huomenna kaksi viikkoa ja väri haalistuu silmissä ylläpitotoimenpiteistä huolimatta.

Olen sekoittanut hoitoaineeseen kasvavalla pitoisuudella liilaa suoraväriä ja viimeksi levitin Sinin neuvon mukaan suoraväri-hoitoainekombon kuivaan tukkaan ennen shampoopesua, jolloin värin pitäisi tarttua voimakkaammin kuin kosteaan hiukseen.

Ei auta tähän hiuslaatuun. Tyvi on jo sen näköinen kuin se ei olisi koskaan liilaa nähnytkään ja latvat ovat platinaisen harmaat. Niinkuin Sini sanoikin, väri haalistuu muuttuen hopeaiseksi.

Fudgen hopeashampoo on korostanut hiusten sinisempiä osioita ja saanut etenkin ohimoalueen vauvahaituvat sinertymään. Nyt mun hiukset on ihan raidalliset.

Ja ei siinä mitään, jos hiukset pysyisivät tämän näköisinä niin se olisi kiva juttu.

Nämä ovat haalistuneisuudestaan huolimatta ihan makeat näin raidoitettuina.

(Mutta kuvissa väri näyttää jostain syystä tuplasti kirkkaammalta ja voimakkaammalta kuin livenä. Postauksen kuvitus ei siis anna ihan todenmukaista kuvaa värin tilanteesta.)

Mutta silmäilen huolissani mukaan ottamani Herman's-suoravärin määrää ja tiedän, ettei se riitä mihinkään. Matkustan käsimatkatavaralla enkä saanut mahdutettua litran pussiin muun kosmetiikan lisäksi kuin yhden Lily Lolo -purkillisen verran suoraväriä.

Hiuslaatuni on sellainen, ettei useimmilla toimiva suoravärin sekoitus hoitoaineeseen riitä ylläpitoon. Kun kuivaan tukkaankin laitettu suoraväri-hoitoainesekoitus toi hyvin miedon tuloksen, on todettavissa, että mun tukkaan täytyisi laittaa joka pesun yhteydessä pelkkää suoraväriä yksinään jotta ylläpito onnistuisi. Ja mieluiten kuivaan tukkaan. Tämä tuleekin sitten aika arvokkaaksi... Arvelen, että yksi Herman's-purkki kuivaan tukkaan levitettynä riittää ehkä kolmeen kertaan.

Poniudestaan saa siis maksaa :)

En ehkä tullut väriprojektiin lähtiessäni ajatelleeksi, kuinka paljon vaivannäköä pastellitukan ylläpito todella vaatii. Jokainen pesukerta muuttui värjäyskerraksi. Mutta kyllä tämä on sen arvoinen <3 Olen edelleenkin pelkkää hymyä joka kerta kun katso peiliin. :) Enkä voi käsittää miksi odotin näin kauan.

Täytyy Suomeen palattua etsiä joku mahdollisimman kustannustehokas liila suoraväri. Yritin jo Ateenasta etsiä liilaa suoraväriä tai edes naamiota mutta en löytänyt. Saan siis varmastikin hyvästellä ponitukan tällä matkalla... Voin pitää kuvapäiväkirjaa hiusten haalistumistahdista. Nyyh. Erilainen matkamuisto.

(Oletteko muut shokki/pastellihiuksiset muuten laskeneet, paljonko teillä menee rahaa värin ylläpitoon...? Montako purkkia suoraväriä teillä menee vaikka puolessa vuodessa..?)

Tuo tyvi on kyllä todella mystinen... Se vaalennettiin ihan platinablondiksi ennen violettia värjäystä, ja tuloksena oli tuollainen maantien harmaa, melkein rusehtava.

*

P.S.

Ateena on nyt jäänyt taakse ja hyppäsin eilen paattiin Lavrion satamassa.

Saari numero 37: Kea.