Vinkkinä kaikille Make Up Storesta kiinnostuneille: Microshadow-luomivärit ovat Kickseissä tarjouksessa aina jouluun saakka, ja maksavat nyt 12€ (norm. hinta 16€).
Ja mainitsen tässä samalla vaivalla, että myös China Glazen ihanat lakat irtoavat nyt 2 euroa halvemmalla kuin normaalisti. Vähän tässä harkitsen, että käyttäisin Club-pistesekkini China Glazen Ruby Pumpsiin, niin hintaa jäisi vain 5,50€... hihiii....
Kerronpahan teille jotain. En ole koskaan poistanut ihokarvojani vahalla. Ennen viime viikkoa.
Auts.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka välttelevät kipua viimeiseen saakka. Minun kaltaiseni nössöt poistavat karvansa kilteillä ladyshavereilla tai Veetin voiteella. Karvat palaavat heti viikon sisällä, mutta entäs sitten? Eipähän ainakaan satu. :)
Nyt sain tilaisuuden kokeilla kauan pelkäämääni vahaa. Sain testiin Acorellen ekosertifioidun sokerivahan. Tässä on ainesosina ainoastaan sokeria, vettä ja sitruunamehua.
Lämmitin vahapurkkia ensin kiehuvassa vedessä, ja sitten hommiin.
Vaha levittyy purkin roll-on applikaattorilla ensin hyvin, mutta vahan jäähtyessä yhä jähmeämmin ja jähmeämmin. Pakkauksessa sanotaankin, että vahaa saattaa joutua lämmittämään uudelleen operaation aikana. Minä en jaksanut. :)
"Vaha" on tajuttoman tahmeaa, ja pian sormeni ovat liimautuneet kiinni purkkiin ja joka paikkaan mihin kosken. Homma on sottaista ja sujuu kömpelösti, mutta tätä voi kai odottaakin vahauksen ensikertalaiselta. Liimaan pakkauksen mukana tulevan paperiliuskan sokerimönjän päälle, venytän ihon kireälle ja repäisen. Okei. Sattuihan se - mutta vain vähäsen. Yhden säären käsittelyn jälkeen sormeni ovat niin tahmassa että alan jo menettää hermoni. (Mieleeni ei tietenkään tullut pestä käsiä, sillä tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että sokerivaha liukenee lämpimään veteen hujauksessa.) Lopulta purkin roll-on-telakin irtoaa. Levitän loput vahat toiseen sääreen sormin.
Operaatio suoritettu.
Pesen vahan jämät pois suihkussa, ja yllätyn siitä kuinka vaivattomasti tahmat liukenevat veteen. Kädet ja sääret ovat hetkessä puhtaat, ja sääret tuntuvat silkkisen sileiltä. Olen missannut vain muutaman karvan! ^_^
Yhteen vahauskertaan sain kulumaan tämän verran ainetta - noin vajaan kolmanneksen purkista.
Ihon karvatupet reagoivat vahaukseen punoittamalla, mikä oli odotettu reaktio. Suihkautin päälle Acorellen rauhoittavaa hoitoöljyä, ja ihon punoitus ja turvotus oli tiessään muutaman tunnin kuluttua. Ihanan tuntuista muuten tämä öljy, imeytyy nopeasti ja jättää ihon todella pehmeäksi ja sileäksi.
Vahauksesta on nyt viisi päivää, ja tuntuu kyllä mukavalta kun sääret ovat edelleen sileät. En tiedä tuleeko vahauksesta minulle tapaa, mutta nyt en sentään enää pelkää sitä. Kipu oli siedettävä, ja tulos erinomainen. Silti on todettava, että onhan se "ladysheivaus" vaivattomampaa.
Kerronpahan muuten samaan syssyyn, että olen myöskin pelännyt höylää, ja höyläsin sääreni ensimmäistä kertaa elämässäni vasta viime kesänä. Sekin oli ihan turha pelko, ihan nauratti miten hölmö olin ollut. Mutta ei sille mitään voi - kaikki potentiaalisesti kipua tuottava, etenkin bikinalueen lähellä, tuntuu epämiellyttävältä. Nyt on sitten kokeilematta enää epilaattori, mutta sen taidan jättää seuraavaan elämään. Eiköhän vahassa ja höylässä ollut minulle jo tarpeeksi jännitystä. ;)
...eli katsaus Sannin hajuvesikokoelmaan! Hajuvesistä on pyydelty paljon juttua, ja koska tuoksuarsenaalini on tuplaantunut vuoden takaisesta tilanteesta, niin voisin käydä pulloset uudelleen läpi. Ja vähän perusteellisemmin kuin viimeksi. Edellinen tuoksupostaus löytyy täältä. (Ai miksi mulle on ilmestynyt niin paljon tuoksuja kun edellisetkin on käyttämättä? Myyntikilpailujen palkkiona ja koulutuksista saa usein tuoksuja, ja olenpahan ihan ostanutkin muutaman tuoksun kun en voinut vastustaa.)
Hajuvesiä on tällä hetkellä 20. Ihan kaikki eivät ole täysikokoisia. Damn, itse asiassa niitä on 21. Huomasin juuri että Dieselin Fuel For Life Summer Edition jäi kuvaamatta.
Jaan postauksen kahteen osaan, sillä ette kuitenkaan jaksa lukea kahdestakymmenestä tuoksusta kerralla. Ette välttämättä kymmenestäkään. Mutta katsotaan. Jättäkää kesken jos uuvuttaa. :) Pyysin jokaisesta tuoksusta kommentin myös miehiseltä puolikkaaltani, Mr. Karkkipäivältä. Hämmästyksekseni hän ei taida erityisemmin pitää juuri mistään hajuvedestäni...!
Cacharel Gloria Parfum Oil. Tämä jättiläispullo ei lopu varmaan koskaan. Ostin tämän - ja nimenomaan öljyversion - aikoinaan Trendin kauneustoimittajan suosituksesta. Aivan ihana puinen, mausteinen, kevyt ja lämmin tuoksu. Vaniljaa ja amarettoa. Täydellinen syksyyn.
Mr. Karkkipäivä sanoo: haisee mehupullon muovikorkilta.
Dior Hypnotic Poison EdT. Tätä viettelevää vaniljapommia olenkin jo ylistänyt blogissa aiemmin. Uskomattoman ihana tuoksu, todella eroottinen. Tuoksu joka kestää, vaikka on vain EdT. Tätä täytyy annostella varovasti, tai tiedossa on päänsärkyä.
Mr. Karkkipäivä sanoo: erittäin tuttu (hyvähyvä että tunnisti edes jonkun!) tuoksu, elegantisti tunkkainen, vähäisinä määrinä miellyttävä mutta pidemmän päälle päällekäyvä.
Calvin Klein In2U EdT. Kevyt sitruksinen tuoksu. Ensituoksussa punaherukan lehtiä, Sisilian bergamottia ja punaista greippiä. Sopii hyvin kesään tai kun haluaa pirteän, raikkaan tuoksun.
Mr. Karkkipäivä sanoo: en osaa sanoa tästä yhtään mitään. [miettii pitkään] Tavallaan täyteläinen mutta raikas.
DKNY Be Delicious / Be Delicious Fresh Blossom EdP -duo. Tässä puolestaan tuoksuduo, josta minä en oikein osaa sanoa mitään. Sain tämän koulutuksesta, itse en ostaisi kumpaakaan. Tuoksut yrittävät olla omenaisia, mutta minusta ne ovat vain aika mitäänsanomattomia ja yksiulotteisia.
Mr. Karkkipäivä sanoo: ei mitään, sillä en saanut roll-on -pulloista laitettua näytettä tuoksupaperille.
YSL Babydoll EdT. Tämä on kyllä niiiin ihana! Kirpeänmakea, tyttömäinen tuoksu josta tulee heti hyvälle tuulelle. Ensituoksussa greippiä, punaherukkaa ja raparperia. Sydäntuoksussa villiruusua, freesiaa ja mausteita. Pohjatuoksussa grenadiinia, persikkaa ja seetriä. Nam!
Mr. Karkkipäivä sanoo: tunkkaisen hedelmäinen. Ei tuoksu tutulta (vaikka käytän tosi usein..!).
Anna Sui Sui Dreams EdT. Ihastuttava, puuterisen pehmeä karkkituoksu. Tuoksuu appelsiinivaniljapehmikselle ja vähän suklaalle. Kevyt, ei yhtään hyökkäävä tai ylimakea. Sopii talveen.
Mr. Karkkipäivä sanoo: tutunoloinen, lempeä ja pehmeä tuoksu. Mausteinen.
Yves Rocher Monoï de Tahiti Eau Parfumante. Tiare-kukan tuoksuinen, alkoholiton kesätuoksu. Yhdistän tämän välittömästi aurinkoon ja rannalla köllöttelyyn.
Mr. Karkkipäivä sanoo: ei mitään, sillä unohdin tuoksuttaa tämän. :P
Cacharel Amor Amor Elixir Passion EdP. Makea, seksikäs iltatuoksu. Pidän tästä enemmän kuin Amor Amorin normaaliversiosta. Elixir Passionissa tuoksuvat vanilja, mustaherukka ja tiare-kukka. Voimakas ja kestävä tuoksu.
Mr. Karkkipäivä sanoo: erittäin makea, tutun oloinen, täyteläinen. Miellyttävä. "Kokeneen naisen" tuoksu.
Issey Miyake L'eau D'Issey Eau d'Eté. Tämä oli kesän suosikkituoksuni, ja se esiteltiin heinäkuussa omassa postauksessaan. Kypsän vesimelonin makeutta ja valkoisia kukkia. Klassikko!
Mr. Karkkipäivä sanoo: tuoksuu tutulta, mutta ei Sannilta. Ei kovin omaperäinen, tällaisia tuoksuja on miljoonia. Pistävä ja voimakas. (Toim. huom.: misteri haisteli tuoksut paperinpaloilta, minkä epäilen vaikuttaneen moniin "tuomioihin". Iholla tästä ei saisi pistävää tekemälläkään...)
Biotherm Eau De Paradis Spray de fraîcheur. Myyntikilpailun palkkiona saatu tuoksu, jota en avaa vielä pitkään aikaan kun noita tuoksuja tosiaan riittää. Eau De Paradis on viimeisin lisäys Biothermin vartalotuoksujen perheeseen, ja tykkään tästä kovasti. "Paratiisivedessä" tuoksuvat virallisen tuoksukuvauksen mukaan vadelma, granaattiomena ja mustikka yhdisttynä metsäisiin tuoksunyansseihin ja myskiin. Haistan tässä myös greippiä. Pirskahteleva tuoksu joka sopii kesään.
Tuoksukokoelman 2-osa tulee joskus parin päivän kuluttua tai ensi viikolla että ette saa tuoksuyliannostusta. :)
Tässä kavalkadi nopealla kädellä tehtyjä meikkejä viime viikoilta. Jos en ole erikseen miettimässä jotain tiettyä meikkiä juuri blogia varten, vaan vedän vaan aamulla perustyömeikin, niin käytän siihen n. 20 minuuttia. Mietittyyn ja kunnolla viimeisteltyyn monisävyiseen meikkiin menee tunti.
Kiiremeikin avainsana on sellaisten sävyjen välttäminen, jotka vaativat erityisen huolellista häivytystä. Häivyttämiseen saa kulumaan ihan uskomattoman paljon aikaa (jopa siihen pisteeseen että hermot menee! ^_^).
Tässä on yksi lempisävy-yhdistelmistäni; persikkaa liikkuvalla luomella ja vaaleanpunaista luomivaossa. Meikki on nopea, sillä siinä ei ole tummia varjostuksia joiden häivyttämiseen menee aikaa. Meikkiin saa myös vaihtelua erivärisillä rajauksilla, tässä meikissä kokeilin tummaa violettia.
Vihreä viritys. Tässä meikissä nopeuttavana tekijänä on sävymaailma; kun käyttää vain yhden värin eri sävyjä ne liukuvat toisiinsa kuin itsestään eivätkä jälleen vaadi niin pikkutarkkaa häivyttämistä. Liikkuvalla luomella vaaleanvihreää, luomivaossa pistaasinvihreää ja ulkonurkassa tummanvihreää. Rajauskin vielä metallisella vihreällä.
Kolmen sävyn "vertikaali" meikki. Sävyjen kerrostaminen pystysuunnassa on (ainakin minun silmissäni) helpompaa ja nopeampaa kuin vaakatasossa. Myös alaluomen paljaaksi jättäminen nopeuttaa meikkausta. Tässä meikissä kerrostettuna vihreänturkoosia, violettiin taittavaa sinistä ja vaaleanpunaista. <3
Nopean meikin klassikko; pelkkä banaanivarjostus. Koko luomella vaaleaa kultaa ja banaanivarjostus punertavalla beigellä. Toin meikkiin pikkuisen ilmettä kahden sävyn rajauksella; sisäpuolikkaalla Goshin kynä Brash Bronze ja ulkopuolikkaalla Urban Decayn Lucky.
Tässä esimerkki pieleen menneestä pikameikistä. Mulla oli aikaa tehdä tätä meikkiä 15 minuuttia, ja yritin sitten kuitenkin laittaa ulkonurkkaan tummansinisen varjostuksen. Wrong! Tummat varjostukset vaativat aina aikaa, enkä ehtinyt tässäkään tapauksessa häivyttää ulkonurkkaa kunnolla.
Tässä on myös käytetty tummahkoa ulkonurkan varjostusta, mutta sitä ei ole nostettu luomivakoon niinkuin ylemmässä esimerkissä = vähemmään tummaa pinta-alaa, vähemmän häivytystä. Luomivakoon vetäisty punainen sävy häivyttää osaltaan tumman luomivärin ylärajaa.
Banaanivarjostus vol. 2, tällä kertaa vihreällä.
Vielä pari extrakuvaa.
Tänään meikkasin pitkästä aikaa todella voimakkailla väreillä.
Ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä en juuri viihdy näin kirkkaissa ja vahvoissa meikeissä.
Samalla kerron myös sellaisen hyvän uutisen, että meikkipöytäni valoissa saa otettua näinkin hyviä kuvia! Ovathan ne selvästi kellertäviä, mutta värit toistuvat erittäin hyvin. Tämä on oikeasti pelastus talven meikkikuvia ajatellen. Useimpina päivinä on niin pilvistä ja hämärää, ettei edes ulkona keskellä päivää saa tarpeeksi valoisia kuvia.
Kirpeä sitruscocktail syntyi MACin keltaisella Bright Sunshinella, Make Up For Everin Iridescent Acid Greenilla, Manly 120:lla ja Mad Mineralsin Trust Fundilla.
Tässä pari luonnonvalossa otettua kuvaa. Jos vertaatte sävyjä kahden alemman kuvan välillä, niin meikki on suunnilleen saman sävyinen kummassakin. Hyvähyvä!
Vähän kaaviota taas halukkaille. :)
Tällaisia meikkejä on hauska tehdä, mutta juuri nyt minulla on vähemmän vahva meikkikausi meneillään. Käytän kyllä värejä, ja kesän beigeperiodi on jo kaukainen muisto, mutta pysyttelen mieluiten kahden tai kolmen sävyn komboissa jotka eivät niin pomppaa esiin. Diortropic-meikki oli hyvä esimerkki värikkäästä, mutta kuitenkin hillitymmästä meikistä (ja tiedän kyllä, että monen silmään sekin oli kaikkea muuta kuin hillitty. ^_^) Kiireaamuina valitsen helpot sävy-yhdistelmät ja mallit joita ei tarvitse häivytellä niin juurta jaksain. Muutama tällainen nopsa meikki luvassa huomisen postauksessa.
Halleluja! Tästä meikkivoiteesta minä tykkään!
Anti-Blemish Solutions Liquid Makeup on (ainakin Suomen markkinoilla) Cliniquen uusin meikkivoide. Sen kohderyhmä ovat ensisijaisesti epäpuhtaan, rasvaisen ja näppyläisen ihon omaavat nuoret, mutta meikkivoiteen luvataan sopivan myös kuivalle sekaiholle (Cliniquen ihotyyppi 2). Minun ihoni on Cliniquen tyypityksen mukaisesti 2, joten arvelen voivani kokeilla Anti-Blemish Solutionsia vaikkei minulla juuri näppyjä olekaan. Meikkivoide on öljytön ja sisältää näppyjä hoitavia ainesosia, kuten salisyylihappoa.
Amerikan markkinoilla meikkivoide kulkee nimellä Acne Solutions.
Anti-Blemish-meikkivoide tuntuu edellisviikon Teint Idole Silky Mat'iin verrattuna voidemaisemmalta ja hieman paksummalta. Täältä löytyy minulle sopiva sävy, numero 2 Fresh Ivory. Iho näyttää edelleenkin paljon meikatummalta kuin mineraalipohjalla, mutta tulos on mieleeni koska sävy sopii minulle lähes täydellisesti ja saa tuloksen näyttämään luonnolliselta.
Viikon aikana Anti-Blemish Solutions "petti" vain ensimmäisenä päivänä, jolloin se painui ihohuokosiin ja näytti työpäivän jälkeen epäsiistiltä. Kaikkina muina päivinä tulos oli fantastinen! Iho pysyi kiillottomana joka ikinen päivä ja meikin pinta siistinä ja raikkaana. Puuteria ei tarvinnut lisätä kertaakaan koko päivänä! Tämä meikkivoide piti kiillon kurissa 10 kertaa paremmin kuin Teint Idole Silky Mat.
Kokeilin myös muutamana päivänä lukijan vinkistä laittaa meikkivoiteen ns. skunkilla, eli tuplakuituisella siveltimellä (MAC 187). Tulos oli tosiaankin paljon kevyempi kuin tavallisella meikkivoidesiveltimellä laitettuna, eikä rajoja jäänyt nimeksikään.
Iho ei edelleenkään ole reagoinut negatiivisesti mineraalien puutteeseen. Tätä Cliniquen meikkivoidetta olisin mielelläni käyttänyt vaikka toisen viikon putkeen..!
Seuraavalla viikolla kokeilussa IsaDora 16Hrs Active Moist Make-Up. Edit. Paitsi että eipäs olekaan. IsaDoran meikkivoidetesterit ovat ihan mahdottomia (muistuttavat peiteaineputkiloita vaahtomuoviapplikaattoreineen), joten kokeilen sitten L'orealin True Matchia.
No nyt ei kyseessä ole mikään "Miss Luomu", vaan herkullista herkumpi luonnonkosmetiikan vartalonhoitosarja nimeltään Anne Lind. Jos jotkut ekokosmetiikan pakkaukset kärsivät hieman epätrendikkäästä ulkonäöstä, niin Anne Lindiä ei tästä ainakaan voi syyttää. Vai mitä sanotte näistä hedelmäisistä kropan hoitajista?
Anne Lindin tuotteilla on BDIH-sertifikaatti. Tällaisia herkkuja katsellessa tuntuu ihanalta ajatella, että tuoksut ovat 100% luonnollisia!
Minulla on Anne Lindiltä Sitruunaruoho-suihkugeeli ja -vartalovoide. Tai oli, sillä puristin juuri voiteesta viimeiset pisarat. Vartalovoide on täyteläistä ja nopeasti imeytyvää. Voide muistutti minusta niin koostumuksensa kuin tuoksunsa puolesta Laveran BodySpa-vartalovoidetta, jota minulla on ollut verbenan tuoksuisena.
Nyt yritän parhaillaan arpoa, minkä tuoksuisia settejä tilaisin joululahjaksi (ja itsellenikin). Ecodeal-nettikaupassa myydään Anne Lind -duoja (vartaloemulsio + suihkugeeli, kummatkin 150ml) hintaan 14,90€. Ottaisinko mansikan, maito & hunajan vai eksoottisen guaranan.... Vai kenties pirteän mustaherukan? Rakastan mustaherukkaa, luulen että tuo setti lähtee mulle itselle! ^_^
Anne Lindiä myydään myös ainakin Ruohonjuurissa, ja sielläkin olen silloin tällöin nähnyt hyviä Lind-tarjouksia.
Pikkujoulupostauksia on varmaan jo odoteltukin, ja täältäpä sellainen nyt tulee. Viime vuoden pikkujoulumeikit löytyvät täältä ja täältä.
Meikin keskipisteenä ovat syntisen herkulliset huulet. Silmiä juhlistaa kaksoisglitterrajaus.
Huulilla IsaDoran Perfect Moisture Lipstick, sävy 47 Summer Red, ja YSL:n Golden Gloss -huulikiilto sävy 115, jossa on kultaisia hippuja.
Silmämeikissä kultaista BeYu:n paletista nro 21 ja kullanruskeaa Make Up Storen Choco d'Or -napista. Kaksoisglitterrajaus (jota oli hyvin vaikea tallentaa kuvaan kaikessa kimaltavuudessaan) toteutettu Make Up Storen glitter-eyelinereilla Royal Gold ja Choco Lux.
Poskilla kahden poskipunan sekoitus. Make Up Storen Frozen Daiquiri (joka muuten on aivan mielettömän ihana punainen poskipuna!) oli yksinään liian raikkaan punainen tähän lookkiin, joten tummensin sitä Make Up Storen Flowerilla.
Tuotekuvan saa klikattua isommaksi.
Sitten muutama vaihekuva silmämeikistä.
Pidin silmämeikin hyvin simppelinä, koska jujuna oli glitterrajaus. Tässä on pohjustetulle luomelle levitetty kultaista BeYu'n paletista, ja ulkonurkkaan Make Up Storen Choco d'Or -sävyä, joka on kultaisena kimalteleva ruskea. Kulmaluun sävy on tasoitettu Make Up Storen Vanilla-luomivärillä. Yläluomen rajasin BeYu'n tummanruskealla kynällä, sävy 646. Glittereyelinerin alle on hyvä tehdä tumma rajaus.
Tässä yläluomen sävyt on häivytetty Make Up Storen Morning Breeze -eyedustilla, joka on hieman persikkainen kulta. Levitin Morning Breezeä koko kulmaluulle. Yläluomelle on vedetty glitterrajaus Make Up Storen Choco Lux -sävyllä.
Seuraavaksi laitoin Choco Luxin yläpuolelle kultaisen glitterrajauksen Royal Gold -sävyllä. Royal Gold on jännän kellertävä, ja tuo hauskan vivahteen meikin kultaisuuteen.
Alaluomen jätin paljaaksi. Tein vain sisärajauksen Make Up Storen kellanvaalealla Vanilla-kynällä.
Rajasin huulet Make Up Storen Burlesque-huultenrajauskynällä, joka mätsää täydellisesti IsaDoran Summer Red -huulipunasävyn kanssa. Päälle levitin YSL:n kultaisena kimaltelevaa Golden Glossia, sävy 115.
Meikkipohja on tehty Cliniquen Anti-Blemish Solutions -meikkivoiteella. Päällä kevyt huntu Estee Lauderin irtopuuteria, ja poskilla MUS Frozen Daiquiri & Flower.
Glitterrajaus kimaltelee silmissä livenä todella näkyvästi, joten se on erittäin helppo keino tehdä juhlameikki vaikkei luomiväreillä osaisi tai haluaisikaan kikkailla. Kun suihkauttaa vielä hiuksiin samansävyistä kimalletta ja lakkaa kynnet glitterlakalla, on juhlalook täydellisen koordinoitu.
Vinkkejä kullansävyisiin paletteihin:
Erilaisista eyelinereista puhuttiin jo vähän Silmän rajaus osa 1 -postauksessa, mutta tänään ajattelin jutella niistä vähän enemmän. Eyeliner on niin klassinen tuote, että ansaitsee oman postauksensa.
'Eyeliner' on vakiintunut tarkoittamaan nestemäistä rajaustuotetta, vaikka itse asiassahan sana tarkoittaa mitä tahansa silmänrajaustuotetta. Jotkut merkit kutsuvatkin myös kyniä eyelinereiksi. Puhekielessä eyeliner on kuitenkin aina nestemäinen. Eyelinereita on monenlaisia.
1. Dip-eyelinerit
Dipattavat eyelinerit lienevät se tunnetuin ja yleisin eyeliner-muoto. Applikaattori on yleensä kovahko ja huopakärkinen, ja se dipataan säiliössä olevaan väriemulsioon. Joissain harvoissa dip-eyelinereissa, kuten Diorin pikkutarkassa Style Linerissa, on sivellinpää.
Dip-eyelinerin suurin heikkous on sen sotkevuus. Applikaattori nappaa itseensä useimmiten liikaa nestettä, joka sitten leviää luomella rajausta tehdessä. Kärki kannattaakin aina pyyhkäistä ensin kädenselkään ennen silmäluomelle vientiä. "Niistämisestä" huolimatta ainakin minä saan melkein aina dip-eyelinerilla hieman epäsiistin ja "vapisevan" näköisen jäljen.
2. Tussieyelinerit
Tussieyelinereita ei tarvitse dipata mihinkään, ja ne ovat nimensä mukaisesti kuin väritusseja. Nämä ovat helpoimpia aloittelijalle. Tussista ei lähde märkää jälkeä, eikä rajaus leviä yhtä helposti kuin dippiversion kanssa. Toki tussinkin kanssa täytyy käsi pitää vakaana. Tusseja on nykyään saatavilla kolmessa eri koossa; IsaDoran valikoimasta löytyy pikkutarkka Fine Liner ja tosipaksu Bold Tip Liner, ja esimerkiksi Lancômelta perinteinen keskipaksu. Maybellinella oli ennen ihan huippu tussilaineri, mutta menivät pöljät sen lopettamaan.
3. "Lötkö"eyelinerit
Tämä ei sitten tosiaankaan ole mikään virallinen nimitys, vaan keksin sen ihan itse. :) Mutta se kuvaa hyvin tämän tyyppisiä eyelinereita. Nämä ovat myöskin tavallaan tusseja, ja pää on huopamainen, mutta toisin kuin jäykät tussit, lötköeyelinerin pää on joustava ja -- no, sanalla sanoen lötkö. :) Pää on myöskin paksumpi kuin tusseissa, ja jälki nestemäisempää. Mä en ole oikein osannut päättää mitä mieltä näistä olisin. Lötköeyelinereita ovat mm. kuvassa näkyvät L'orealin Superliner ja Lancômen Artliner. Esimieheni vannoo Artlinerin nimeen ja pitää sitä maailman parhaana eyelinerina.
4. Geelieyelinerit
Kuten on jo aiemmin monesti tullut todettua, geelieyelinerien nimi voisi paremminkin olla "voidemainen eyeliner". Silti purkeissa lukee aina "gel eyeliner".
Geelilainerit ovat mielestäni kaikkein helpoin - ja paras - tapa tehdä kaunis ja intensiivinen rajaus - ja niin lähelle ripsirajaa kuin mahdollista. Kynällähän ei tunnetusti pääse ihan ripsen tyveen, ja moni valittaa siitä kun rajauksen ja ripsien väliin jää kuin tyhjä kohta. Geelilainerilla minimoit tämän ongelman. Otat rajausvoidetta pienenpieneen siveltimeen, jonka harjakset pääsevät huomattavasti lähemmäs ripsen tyveä kuin kynä tai tussikaan. Voidemainen rajaustuote on paljon helpommin hallittavissa kuin nestemäinen, sillä se ei heti lähde leviämään luomella kun kosket siveltimellä ihoon. Jälki on skarpimpaa kuin kynällä, mutta pehmeämpää kuin tussilla. Siipirajausten ulkonurkat on maailman helpoin tehdä voidemaisella rajauksella!
5. Kakkueyelinerit
Kakkueyeliner on kuin luomiväri, jota otat kostutetulla siveltimellä. Kakkueyelinerilla voit itse määritellä, miten kostean rajauksen haluat. Kakkueyeliner on oikealla kosteusmäärällä yhtä helppo käyttää kuin geelieyeliner, tosin jälki on omien kokemusteni mukaan usein läpikuultavaa ja sivellintä joutuu dippaamaan edestakaisin vedessä ja kakussa monta kertaa ennenkuin tummuusase on halutunlainen. Kostuttamalla sivellintä reilummin saa massaakin mukaan enemmän, mutta tällöin on vaarana taas liika märkyys ja sotkuinen jälki.
6. "Click" eli automaattieyelinerit
Tämän luokan nimen olen taas ihan itse keksinyt, enkä tiedä millä yleisnimellä näitä voisi fiksusti kutsua. Kyseessä on kynätyyppi, jota Diorin lisäksi löytyy muistaakseni ainakin YSL:ltä. Kynän säiliöstä vapautetaan sivellinkärkeen nestettä pohjaa kiertämällä ja kliksauttamalla, kuten valokynissä. En ole itse koskaan tätä kynätyyppiä kokeillut, mutta kuvittelisin että tässäkin voisi itselläni olla hankaluuksia rajauksen "hallinnassa". Jos nestettä vapautuu liikaa, täytyy sivellintä olla taas dipattavien tavoin pyyhkimässä ja "niistämässä".
Tässä yritys demonstroida eri eyelinerien jälkeä. Dip-eyeliner ja etenkin lötköliner tekevät hieman sotkuisempaa ja märempää jälkeä, kun taas tussilla saa vakaan ja tasaisen viivan. Geelieyeliner-näyte ei oikein onnistunut tähän demoon, sillä Lancômen Ink Artliner oli totaalisen kuivahtanut purkkiinsa.
Loppuun vielä oma keksintöni käyttää dip-eyelinereita hallitummin. Keksin tämän tavan meikatessani Suvia blogin makeoveriin, kun huomasin että mustat tussi- ja geelieyelinerini olivat lopussa (lue: kuivahtaneet), ja halusin kuitenkin tehdä Suville mustan nestemäisen rajauksen. Pelkäsin sotkevani Suvin meikin Santen eyelinerilla, ja keksin sitten ottaa nestettä dippiapplikaattorista siveltimeen. Rajaus onnistui hienosti, ja sen jälkeen olen käyttänyt dip-eyelinereitani siveltimellä! Sivellin imee ylimääräisen nesteen itseensä, toisin kuin nesteen täysin kyllästämä applikaattoripää, ja jäljestä tulee yhtä siisti kuin geelilainerilla.
Millaista eyelineria te käytätte? Onko joku vannoutunut dippailija vai ihastunut lötköihin?
