Ei saa nauraa. :D Tai nojoo, nauranhan mä itsekin. :)

Mutta näistä tuli ihan kivat ollakseen ensikertalaisen käsialaa. Minähän en harrasta kynsien koristelua tai muutakaan kynsitaiteiluita, mutta inspiroiduin tuossa viikonloppuna työkaverini kynsistä. (Jotka oli hänelle tehnyt toinen kollegani, terkkuja vaan!)

Tein vapaalla kädellä huterat vinokärkilakkaukset IsaDoran Hot Coral -lakalla, ja vedin päälle valkoisia viiruja Dependin ArtLiner-lakalla. Valkoviivojen päälle vedin Goshin Rainbow-hippulakkaa.

Työkaverini kynsissä oranssit kärjet oli tehty ranskalaiseen malliin ja valkoiset viirut oli tietty erittäin kapeita ja siistejä. :) Rainbow'n tilalla työkaverini kynsissä oli käytetty kultaglitteriä, joka sai kokonaisuuden näyttämään siltä kuin kynsien kärjet olisivat leimunneet tulessa. Upea lakkaus! Minun imitaationi on vain kalpea aavistus siitä, mutta olen silti vähän innoissani.

Ostin Dependin koristelulakan ihan tätä manikyyriä varten. Saas nähdä, tuleeko viiruja piirreltyä nyt vähän joka lakkaukseen. :)

Pariin kynteen, kuten vasemman käden etusormeen, kokeilin China Glazen kultakimallelakkaa. Kimalteet pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa vain sähkölampun valossa, jossa ne hohtavat monivärisinä.

Vasemman käden nimetön meni ihan ruttuun kun innostuin annostelemaan hippulakkaa liian paksun kerroksen.

Mitähän blogikollegani, kynsiguru Charming Nails tuumaa tästä liikuttavasta lakkauksesta! :)

Minulla on tällä hetkellä ihan hurjasti vartalovoiteita, ja voi ehkä sanoa, että jossain määrin aloin ymmärtää Virven vartalovoidemaniaa. ^_^ Olen koukuttunut hyväntuoksuisiin vartalotuotteisiin, ja olin melkein pahoillani kun talvella ostamani Anne Lindin Hunaja-Maito-vartalovoide loppui - sen tuoksu aamuisin suihkun jälkeen oli herkullisuudessaan lähes terapeuttista.

No, onneksi jonossa odotti seuraava hyväntuoksuinen voide. Weledan vanhaksi jääviä vartalotuotteita sai töistä talvella edullisesti, ja minäkin pelastin niistä osan.

Tyrni-vartalovoiteen parasta ennen -päiväys on ollut helmikuussa, mutta mitään pilaantumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Mehukas tuoksukin tuo veden kielelle. Aloin miettimään, että tuoksuuko tyrnimarja itsessään näin hedelmäiselle. Pikainen Google-konsultointi kertoi, että tyrnin tuoksun sanotaan muistuttavan ananasta ja passionhedelmää. Ilmankos!

Minulla on aiemmin ollut Weledalta Calendula-vartalovoidetta, josta en juurikaan pitänyt sillä se jätti iholle rasvaisen pinnan. Tyrni-voide on ohuempaa (oikeastaan hyvin maitomaista) ja imeytyy nopeammin, mutta pinta jää kuitenkin öljyisemmäksi kuin esimerkiksi Anne Lindin, Laveran tai Estelle & Thildin vartalovoiteilla. Jotenkin tämä rasvaisuus tuntuu olevan ominaista kaikille Weledan voiteille.

Sitten jotain kotimaista; Blueberry Living ja Vivisanté. Kummatkin olen saanut blogin kautta arvioitavaksi.

Blueberry Living on viime lokakuussa lanseerattu suomalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka valikoimaan kuuluu pelkästään vartalotuotteita. Firma on kunnostautunut inci-listojen tulkkaamisessa pakkauksissaan. Jokainen heprealta kuulostava nimi on käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi, ja ainesosan jälkeen kerrotaan vielä onko ainesosa luomua ja/tai ekosertifioitu. Hieno juttu!

Posti toi minulle sarjan mansikan tuoksuisen vartalovoiteen. Ensivaikutelma oli, että onpa tylsän ja vaatimattoman näköinen pullo. Sitten nuhtelin vähän itseäni ja päätin, että minunhan täytyy ennemminkin sympata kotimaista kosmetiikkayrittäjyyttä ja ymmärtää, ettei uudella ja pienellä merkillä ole välttämättä heti alussa varaa panostaa pakkausdesigniin.

Joka tapauksessa totean pienellä präntillä tähän väliin, että pakkausten ulkonäöllä on mieeeeeletön vaikutus ostopäätökseen. Kun tuotteesta ei tiedä mitään, on pakkauksen visuaalinen puoli ainoa houkutin. Monen firman pitäisi sisäistää tämä entistä paremmin.

Mansikka Body Lotion on erittäin kevyttä ja nopeasti imeytyvää. Kuivalle iholle tätä täytyy laittaa monta pumppausta, ja 150 ml:n pullo kuluu varmasti hetkessä. Luonnollinen mansikan tuoksu on suloinen! Body Lotionilla on hintaa 16,90€ (Hyvinvoinnin Tavaratalo, muualla kalliimpaa), eli litrahinta tällä on varsin kova verrattuna moniin kilpailijoihin. Kotimaisuutta arvostavat maksanevat hinnan silti mielellään, ja Blueberry Livingin tuotteet ovatkin jo löytäneet laajan jälleenmyyntiverkoston aina Sokokselta pieniin luontaistuoteliikkeisiin.

Vivisanté Natural Skin on ensimmäinen suomalainen ekosertifioitu kosmetiikkasarja (Ecocert). Sarja tuli markkinoille viime syksynä.

Kun näin Vivisantén pakkaukset, oli ensimmäinen ajatukseni; "Estelle & Thild!" Pakkaukset ovatkin lähes identtiset E&T:n kanssa. Kun sekä Vivisanté että E&T valmistetaan Suomessa, heräsi minulla tietysti heti ajatus, että lieköhän ovat samalta tehtaalta. :) Ja tämä tunne vahvistui vartaloemulsion korkattuani.

Koostumus on hyvin samanlainen kuin E&T:n vartalovoiteissa, ja tuoksukin muistuttaa erehdyttävästi E&T:n Neroli Bergamot -voidetta. Inci-vertailu osoittaa, että voiteilla on 78-prosenttisesti sama inci. Vivisantéssa on viisi ainesosaa enemmän, mm. esteriöljyjä, jojobaöljyä ja mustaherukansiemenöljyä. Voiteilla vaikuttaisi silti olevan sama voidepohja. Mielenkiintoista!

Odotan mielenkiinnolla, miltä kasvotuotteet vaikuttavat. Jos nekin muistuttavat koostumuksiltaan E&T:tä, niin täytyy ehkä tutkia asiaa lähemmin. Ei sillä, että asialla nyt hirveästi merkitystä olisi, muuten kuin kuriositeettina. Käsittääkseni moniakin kosmetiikkasarjoja valmistetaan maailmalla samoissa tehtaissa, ja kuluttajat voivat tietämättään käyttää lähes samoja tuotteita vaikka merkki ja brändinimi vaihtelee.

Mitäs Viva La Juicy EdP tekee suihkugeelien seurassa ja ylipäänsä ihonhoitopostauksessa? Noo, nuo värit vain näyttivät niin herkuilta yhdessä että tuuppasin Juicynkin kuvaan. :) Ja Juicy on mun kesäiltatuoksu!

Jos en Weledan voiteista niin hurjasti tykkääkään, niin suihkugeelit ovat toista maata. Näistä on tullut suosikkejani, kun ne pesevät ihon niin hellävaraisesti ja kuivattamatta, ja tuoksut ovat nameja. Ne ovat nimensä mukaisesti voidemaisia ja jättävät ihon pehmeäksi. Minulla on nyt kesäkäytössä Tyrni- ja Sitrussuihkugeelit joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Nuo pakkausten iloiset värit saavat minut jotenkin hyvälle tuulelle kun näen ne kylpyhuoneessa.

(Ja jos palataan tähän pakkausten psykologiaan, joka on minusta niin kiehtovaa, niin näistä tuotteista saa esim. töissä paljon houkuttavamman esillepanon kuin vaikkapa Dr. Hauschkan vartalotuotteista.)

Niin, ja sitten se pikku-Juicy.

Kun Juicy Couture -tuoksut ilmestyivät keväällä Suomessa, en ensin tiennyt tykkäänkö niistä vai en. Kolme tuoksuista on raskaan makeita, ja yksi taas kevyen "ruohomainen", hieman Issey Miyaken A Scent -tuoksun hengessä. Makeat tuoksut olivat minulle vähän "too much", ja kevyin taas jotenkin tylsä.

Kun sitten sain lahjaksi Viva La Juicy -rollerin ja rullailin sitä satunnaisesti iholle, alkoi tuoksu pikkuhiljaa puhua minua puolelleen. Sen sokerinen ensituoksu on edelleen tavallaan liian päällekäyvä omaan makuuni, mutta pehmennyttään tuoksu muuttuu varsin koukuttavaksi sekoitukseksi hillitympää karamellia, vaniljaa ja jasmiinia.  Ei missään nimessä päivätuoksu minulle, vaan ehdottomasti bilerintamalle.  Kun tuoksutan tätä, haistan lämpimän kesäillan jossain hikisellä tanssilattialla, ruskettuneita vartaloita ja makeita cocktaileja...

Eli tänä kesänä Sanni tuoksuu sekoitukselta tyrniä, mansikkaa, sitrusta ja sulanutta karamellia...! :) Miltä te tuoksutte?

Tässä taas muistutuksena, miksi Urban Decay Primer Potion on must.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa koko luomella UDPP-pohjustus. Meikki on ollut kuvanottohetkellä kasvoilla n. 12 tuntia, ja sillä on maattu auringossa kolmisen tuntia.

Oikeanpuoleisessa kuvassa ei pohjustusta. Meikki on ollut kuvanottohetkellä kasvoilla n. neljä tuntia, joista kolme auringossa.

Jep. To UDPP or not to UDPP, ei tarvitse miettiä vastausta. :)

Hassu juttu. Minulla on kasvojen ja kropan ihot eri paria, ja ne käyttäytyvät päinvastoin kesällä ja talvella.

Kuvat Mádara.

Talvella kasvot ovat kuivemmat, ja käytän täyteläisempiä voiteita. Vartalon iho puolestaan on vähemmän kuiva, eikä se nyt mitenkään rapise pois jos en rasvaa joka suihkun jälkeen. Kesällä sitten tarvitsen tuskin lainkaan voidetta kasvoille (aurinkovoiteita ei lasketa), mutta vartalon iho kuivuu ja vaatii jopa öljyjä.

Oletteko te huomanneet ihossanne erilaista käytöstä vuodenaikojen mukaan? Talvellahan yleisesti melkein kaikkien iho on kuivempi pakkasen ja kuivan, lämmitetyn sisäilman takia, mutta mikäköhän selittää minun kroppanahkani talvisen hyvinvoinnin... Voisikohan se johtua ihan vain suojaavista vaatteista?

Oli miten oli, olen ihan innoissani kun pääsen kesällä holvaamaan kunnolla vartalovoiteita. Kutsukaa minua pöhköksi, mutta olen aina ollut salaa vähän kateellinen kuivaihoisille. (Joo, siis niin tyhmää.) Ihanaa, kun tarvitsee kosmetiikkaa. Ihanaa kuluttaa jotain, jota iho oikeasti vaatii.

Kun iho loppukesästä on kunnon paahtunut (krhm, inhottavaa käyttää tällaista sanaa tuon aurinkokeskustelun jälkeen...! ^_^), sille ei aina riitä pelkkä voide vaan laitan alle ensin vartaloöljyn ja päälle vielä voiteen. Ja sinne humahtavat...! Olen friikahtaneen iloinen tästä ilmiöstä. Talvella moinen käsittely ei ikinä imeytyisi ihooni.

Mutta kasvot sitten... Kesällä minulla kyllä kuluu kasvoaurinkovoidetta, mutta ei juurikaan kosteusvoidetta. Kasvojen iho ei tunnu kaipaavan voidetta juuri lainkaan. Kun herään aamulla, iho on miellyttävän tuntuinen. Puhdistan yön hiet kasvovedellä, ja iho on sen jälkeen kosteutetun ja tasapainoisen tuntuinen. Voin levittää mineraalipohjan suoraan paljaalle iholle ilman mitään voitelutoimenpiteitä. Kuitenkin esimerkiksi suihkun jälkeen iho on pakko voidella, kuuma vesi vetää ihon sen verran kosteusjanoiseksi.

Illalla en laita muuta kuin seerumin. En varmaan tarvitsisi sitäkään, mutta etenkin auringossaoleilupäivien jälkeen ajattelen, että iho kuitenkin kaipaa lisäkosteutta. Iho on joka tapauksessa aamuisin aina hikinen ja jopa öljyinen, eli se voitelee kyllä itse itsensä yön aikana. (Tähän ajatukseenhan perustuu mm. Dr. Hauschkan yövoiteeton hoitofilosofia.)

Tähän postaukseen voin samalla liittää muutaman tuotearvostelun minulla tällä hetkellä käytössä olevista tuotteista. Edit. Huomasin, että postauksesta tulee kaikkine arvosteluineen ihan liian pitkä, joten siirsin vartalotuotteiden arviot omaan postaukseensa.

Nämä kolme tuotetta olen saanut testattavaksi jo viime syksynä, mutta niiden käyttöajankohta sopii itselleni paremmin kesäksi.

Mádaran Deep Moisture Fluid on kevyt kosteusvoide normaalille ja sekaiholle. Koostumus on juuri sopiva kesään ja on ehdottomasti voide, jonka voisin itsekin ostaa. En aluksi pitänyt heinäpeltomaisesta tuoksusta yhtään (se toi minulle ensin mieleen Issey Miyaken A Scent -tuoksun!), mutta sittemmin totuin siihen ja nykyään ihan tykkäänkin siitä.

Mádaran päivävoiteisiin on mieleenkiintoisesti lisätty titaanidioksidia, jonka ilmeisesti on tarkoitus antaa ripaus UV-suojaa kasvoille. Pakkauksissa ei tosin puhuta mitään UV-suojasta, mutta koska yövoide on ainoa johon titaanidioksidia ei ole lisätty, voin vain veikata että tällä ainesosalla on haluttu antaa lisäsuojaa päivän auringonsäteitä vastaan. Mádaran kasvovoiteilla on hintaa 23,90€ / 50 ml.

Mádaraa enemmän olen kuitenkin huomannut tänä kesänä käyttäväni Laveran Basis Sensitiv -sarjan porkkanavoidetta. Porkkanavoide on varmasti ohuin ja "vesimäisin" kosteusvoide jonka tällä hetkellä omistan. Se tuntuu ihanan raikkaalta ja jättää iholle hennon terveen sävyn (joka tosin on niin huomaamaton, ettei voida puhua mistään sävyttävästä päivävoiteesta). Voide on keltaista, mutta kasvot eivät missään nimessä jää kellertäviksi. Annoin voidetta kokeiluun myös Kosmetiikkapaneelin Annalle (pintakuiva sekaiho), ja hänkin ihastui siihen kovasti. Annan sanoin, "Voide imeytyi ihoon hetkessä mutta tuntui silti tarpeeksi kosteuttavalta, ja sopi erinomaisesti meikin alle."

Laveran porkkanavoide maksaa 12,90€ / 50 ml. (Poimin hintatiedot aina Hyvinvoinnin Tavaratalosta, jossa käsitykseni mukaan on useimmiten edullisimmat hinnat.)

Estelle & Thildin ruususeerumista oltiin lukijoiden taholta kiinnostuneita kuulemaan jo viime syksynä, mutta otin sen käyttöön vasta nyt keväällä. Rose Otto -seerumi on tarkoitettu kuivalle ja/tai ikääntyneelle iholle, ja se on selvästi "täyteläisempää" ja kosteuttavampaa kuin aiemmin kokeilemani seerumit. Täyteläisyydellä en tarkoita rasvaista, mutta selvästi koostumus on hieman paksumpi ja ravitsevampi kuin seerumeissa yleensä.

Kuivaihoinen ystäväni osti tätä talvella, ja ihastui siihen ikihyviksi. Minun normaalille iholleni tämä riittää iltaisin yksinään. Ruusun tuoksu kosmetiikassa jakaa mielipiteitä, ja itse kuulun niihin, jotka pitävät vain tiettyjen ruusulajikkeiden tuoksusta. (Ruusu voi kosmetiikassakin tuoksua hyvin monenlaiselta.) Rose Oton tuoksu ei ole se viehättävin ruusu minun nenääni. Lisäksi pullon annostelija saisi olla parempi. Se ampuu välillä seerumia sinne tänne kun pumppaat. Seerumi ei siis aina päädy kämmenelle vaan välillä seinään, lavuaariin tai rinnuksille.

Hintakin voi kirpaista, sillä 30 ml:n pullolla on hintaa 46,90€. Inci on kuitenkin pullollaan tehokkaita aineita kuten mustaviinimarja- ja männynneulasuutteista eristettyjä antioksidantteja, flavonoideja ja polyfenoleja, ja koska seerumissa ei ole mitään synteettisiä lisä-, väri- tai tuoksuaineita, ovat kalliit pisarat täynnään vaikuttavia aineita. (Sehän luonnonkosmetiikassa onkin niin mahtavaa, kun asiakas ei maksa mistään normikosmetiikalle tyypillisistä lisäaineista vaan  tuotteet ovat täynnään niitä "oikeita", vaikuttavia aineita! :))

Mitenkäs teidän iho voi nyt kesällä?

Lukijani twihead toivoi jokunen päivä sitten kynsilakkakuvaa yhdistelmästä Isadora Dazzling Ocean + valkoinen särölakka. Tämä oli niin nopea tehdä että eipä muuta kuin ole hyvä, twihead. :)

Käytin saman tien tilaisuutta hyväkseni ja vertasin lähes identtisiä Dazzling Ocean - ja Sparkling Aquamarine -lakkoja. Ovathan ne hyvin samannäköiset, mutta Ocean on vähän turkoosimpi - ja selvästikin ihanampi! ^_^

Lakkaukset varjossa...

...ja auringossa.

Ja kerronpa muuten tässä samalla, että hankin sitten minäkin tämän joissain blogeissa vilahdelleen Sally Hansenin Insta-Dri-pikakuivattajan, ja tykkään kovasti. Tämä maksoi Prismassa muistaakseni jotain 10,90€. Olen aiemmin tilannut pikakuivattajani Jenkeistä (sillä haluan AINA säästää rahaa, kun se on mahdollista! Ja ostan siis sieltä mistä halvimmalla saa...), mutta nyt en vain jaksanut.

Edellisenkin pikakuivattajani, Mavalan Mavadry'n, ostin muuten Suomesta. Sally Hansen on koostumukseltaan Mavadry'ta paksumpaa ja muistuttaa suosikkiani Poshén pikakuivattajaa. Koska Sally on myös Mavalaa edullisempi, niin epäilemättä ostan tästä lähtien mieluummin tätä.

P.S. Olen ottanut suojakerroinkeskustelun tiimoilta yhteyttä kolmeen asiantuntijaan, joista kaksi on jo vastannut. :) Tulen tekemään asiantuntijoiden vastauksista kesän aikana oman postauksensa. Ehkäpä jo tämän kuun aikana, jos vain ehdin.

Dr. Hauschkan hiustuotteita käyttävät ovat varmaankin huomanneet, että Hauschkan shampoot katosivat joku aika sitten kauppojen hyllyiltä. Valikoimaan jäivät jäljelle vain Jojoba-Malva-hoitoaine sekä Neem-hiusöljy ja Neem-hiusvesi. Siinä missä muutamalla muulla ekomerkillä on tarjota hiustenhoitoon vain shampoita, on Hauschkalla sitten ainoastaan hoitoaineita.

Shampoiden katoaminen tuntui sen verran oudolta, että laitoin asiasta kyselyn Hauschkan maahantuojalle.

Sain sieltä seuraavanlaisen selityksen:

"Dr.Hauschka -shampoita ei enää valitettavasti valmisteta lainkaan, koska markkinoilla ei ole enää saatavilla joitakin raaka-aineita sen laatuisena kuin tehdas edellyttäisi. Tämä toisaalta osoittaa sen, että tehdas ei ole valmis tinkimään korkeasta luonnonkosmetiikalle asettamastaan tasosta. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, tulevatko Dr.Hauschka -shampoot takaisin markkinoille jossakin vaiheessa uudella koostumuksella."

Aika mielenkiintoista! Ja osoittaa ainakin palturiksi erään kosmetiikan kemian opettajamme hurjan väitteen.

Tämä nyt on täysi sivupolku Hauschka-aiheesta, mutta kerron sen nopeasti. Meille nimittäin väitettiin erään opettajan toimesta, että suuret, sertifioidut luonnonkosmetiikkamerkit ovat ainesosiltaan osittain huijausta. Opettajan mukaan ei ole mitenkään mahdollista, että kasviperäisiä ainesosia riittäisi niin paljon kuin suurten luonnonkosmetiikkamerkkien tuotevolyymit vaativat, ja että osa ainesosista valmistetaan kaikessa hiljaisuudessa synteettisesti. Kuulema esimerkiksi synteettinen jojobaöljy on kemiallisesti aivan sama asia kuin luonnollinen jojobaöljy, ja sama siis muidenkin luonnon raaka-aineiden kanssa.

Meillä oppilailla tippui haavit auki, ja taisin itse viitata ja kysyä arasti, että ihanko kaikkia luonnosta saatavia ainesosia voi valmistaa myös synteettisinä, ja opettaja sanoi kyllä. Kun ilmeistämme näki, että emme todellakaan aikoneet niellä tätä paljastusta luonnonkosmetiikasta, opettaja havainnollisti väitettään kertomalla, että kun esimerkiksi yhteen kiloon ruusuöljyä tarvitaan tuhansia kiloja ruusun terälehtiä, niin ei ole mahdollista kasvattaa niin paljon ruusuja että niiden tuottama öljy riittäisi kaikkiin luonnonkosmetiikan ruusuöljytuotteisiin. Opettaja näytti säälivän naiiviuttamme, mutta vaikka hänen perustelunsa (monisanaisemmat kuin pelkkä ruusuöljyesimerkki) kuulostivatkin lopulta aika vakuuttavilta ja jopa järkeenkäyviltä, valitsin silti olla uskomatta tätä väitettä ihan sellaisenaan.

Mutta siis, palataksemme Hauschkaan, shampoiden valmistuksen lopetus oikeanlaatuisten raaka-aineiden puutteessa vetää ainakin pohjan opettajan tarinalta. Muutenhan Hauschkakin olisi iloisesti valmistuttanut puuttuvat ainesosat synteettisesti.

Noniin.

Sain kokeiltavaksi Jojoba-Marshmallow (ei siis vaahtokarkki vaan malva! ^_^) -hoitoaineen ja Neem-hiusöljyn. Kummallakin tuotteella on BDIH-sertifikaatti.

Jojoba-Malva-hoitoaine on tarkoitettu kaikille hiustyypeille. Se on ohuehkoa ja ikävä kyllä aika pahanhajuista. Levittyy hiuksiin hyvin, vaikka ei tunnu erityisen liukkaalta. Ei "katoa" hiuksiin, niinkuin esimerkiksi Santen Mango-hoitoaine ja Estelle & Thildin Neroli-Bergamotti-hoitoaine (nekin sertifioituja), ja tuntuu hiuksissani selvästi hoitavammalta kuin nuo kaksi. Huuhdellessa hiukset ovat selvät ja ehkä hieman raskaat, siis sen tuntuiset, että hoitoaineessa olisi ollut paljon öljyä. Hiukset eivät ole erityisen sileät tai liukkaat, mutta selvät kuitenkin.

Incin ensimmäiset kymmenen vaikuttavaa ainesosaa ovat betaiini (poistaa sähköisyyttä), sorbitoli (kosteuttaa), setearyylialkoholi (pehmentää), jojobaöljy (pehmentää), glyseryylilauraatti (emulgaattori ja humektantti), hydrolysoitu vehnäproteiini ja hydrolysoitu maitoproteiini (sitovat kosteutta ja poistavat sähköisyyttä), rohtosalkoruusun uute (pehmentää), tammenlehtiuute (supistaa) ja nokkosuute (tuo kiiltoa - tosin ei virallista funktiota). Incin alkupäässä on myös alkoholia, mikä on yleistä luonnonkosmetiikan hoitoaineissa.

Hauschkan hoitoaine ei (odotetusti) vedä vertoja synteettisillä ainesosilla parannelluille luonnonkosmetiikan hoitsikoille, mutta testaamistani sertifioiduista se on ehdottomasti paras.

Neem-öljyn suomenkielisiin käyttöohjeisiin on livahtanut pieni kömmähdys. Siellä neuvotaan pesemään hiukset öljykäsittelyn jälkeen saippualla. :) Muilla kielillä puhutaan shampoosta. Öljy on tarkoitettu kuurinomaiseen käyttöön elottomille ja kuiville hiuksille tai ongelmaiselle päänahalle. Öljyä neuvotaan hieromaan joko päänahkaan ja/tai latvoihin, ja sen annetaan vaikuttaa n. 20 minuuttia ennen shampoopesua.

Itse koin helpommaksi ja itselleni sopivammaksi tavaksi käyttää Neem-öljyä sekoittamalla sitä muutaman pisaran hoitoaineeseen, kuten teen muidenkin luonnonöljyjen kanssa. Ja toimii! Pehmentää hiuksia todella tehokkaasti. Öljycocktail koostuu maapähkinäöljystä, neem-uutteesta, vehnänalkioöljystä, kamomillauutteesta, lesitiinistä ja rosmariininlehtiöljystä ja tuoksuu eteerisille öljyille.

Olen varmasti jo monesti aiemminkin maininnut blogissa, että öljyn lisääminen hoitoaineeseen on maailman helpoin kikka muuttaa tavallinen hoitis tehohoidoksi. Mutta kerronpa sen nyt jälleen kerran. :) Itse olen käyttänyt öljyjä hiustenhoidossa jo runsaat kaksi vuotta.

P.S. Aion muuten jatkaa vielä edellisen postauksen kommentteihin vastaamista. :) Päätin tänä iltana sen sijaan naputella tämän postauksen, mutta huomenna palaan kommentteihinne.

Tänään haluaisin jutella minua paljon askarruttavasta ja kiinnostavasta asiasta: aurinkosuojavoiteet ja suojakertoimet.

Kaikkihan me tiedämme, että UV-säteilyltä kannattaa suojautua, vaikka haluaisikin ruskettua. UV-säteily voimistuu vuosi vuodelta, ja näin ollen myös aurinkovoiteiden suojakerroinsuositukset ovat nousseet sitä mukaa.

Minun lapsuudessani suojakertoimet kuten 4 ja 6 olivat yleisiä. Kymmentä ja viittätoista pidettiin jo korkeina, jostain 20+ puhumattakaan. SK 50 -voiteta ei kukaan käyttänyt, eikä niitä kyllä kaupoissa näkynytkään. Oletan, että niiden myynti rajoittui lähinnä apteekkeihin ja niitä myytiin tyyliin vuorikiipeilijöille tai muille extreme-urheilijoille tai ihosairauksista kärsiville.

Olen kasvanut "auringonpalvojaperheessä", jossa kesän hellepäivistä on aina otettu kaikki irti. Onneksi myös ihon suojaamisesta pidettiin aina huoli, ja olen tottunut rasvaamaan itseni aina kiireestä kantapäähän. Ihoni ruskettuu helposti, mutta jos jätän suojavoiteen laittamatta, iho kyllä palaa. Palamiselta suojaamiseen on tosin aina riittänyt matalin mahdollinen suojakerroin. Olen käyttänyt koko elämäni lähinnä SK 6:a, ja vasta viime vuonna upgreidannut "peräti" SK 10:een.

Mitä suojakertoimen luku sitten tarkoittaa? Tämä on varmaan monelle selvää, mutta kerrataan vielä. Luku ilmoittaa, kuinka kauan auringossa voi oleilla palamatta. Jos siis ihosi alkaa ilman voidetta punoittaa 20 minuutin jälkeen, tarkoittaa SK 6 tällöin, että voit olla auringossa 6 x 20 minuuttia eli kaksi tuntia palamatta.

Vaikka tämä esimerkiksi minun ihollani toimiikin, on kaava käytännössä virheellinen. Suojakertoimet määritetään kokeissa, joissa joko lasilevylle tai ihmisen iholle levitetään huomattavan paksu määrä voidetta (2mg neliösenttimetriä kohden), ja sen jälkeen mitataan kuinka suuri osa UV-säteilystä pääsee läpi tai kuinka pian iho alkaa punoittaa. "Oikeassa elämässä" kukaan ei kuitenkaan laita iholleen niin paljon voidetta. Näin ollen voiteen todellinen suojakerroin on käytännössä vain n. puolet ilmoitetusta.

Nykyään suojakertoimen minimisuositus on 15. Järkevänä pidetään SK 20-30:n käyttöä. Ja fiksuimmat verhoutuvat siihen viiteenkymppiin.

Minä en ymmärrä. Lainaan nyt suoraan ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselaa, joka on kirjoittanut auringon hyödyistä ja haitoista kirjankin. "Jos suojavoidetta levitetään ohjeen mukaan runsaasti, kukaan ei tarvitse edes tropiikissa korkeampaa suojakerrointa kuin 15. Jos suojaus tehdään hutiloiden ja pienellä voidemäärällä, ei edes SPF 50 estä palamista."

Oletan, että minun SK kutoseni on toiminut niin hyvin, koska levitän voidetta suhteellisen runsaasti (en nyt kuitenkaan varmaan tuota labrakokeen määrää) ja lisään sitä aina parin tunnin välein. Miksi siis minun pitäisi siirtyä korkeampiin kertoimiin? Miksi SK 20 suojaisi minua paremmin, kun en pala alemmallakaan? Siinä vaiheessa kun poltan itseni alle kympin SK:lla, niin siirryn varmasti korkeampiin.

Olen aivan ehdottomasti ihon huolellisen suojaamisen kannalla, mutta en vain käsitä tätä suojakerroinhysteriaa. Jos alle SK 15:n voiteet eivät turvallisesti suojaisi UVA- ja UVB-säteiltä, nehän olisi jo kielletty jonkun terveysviranomaisen taholta. Niitä kuitenkin edelleen valmistetaan ja myydään.

Seuraava ihmetyksen aiheeni liittyy myyttiin "korkea suojakerroin ei estä rusketusta." Bullshit. Tätähän hoetaan aina kaikissa aurinkosuojaa käsittelevissä artikkeleissa.

Hei, jos suojakerroin ei vaikuta ihosi päivettymiseen, silloinhan markkinoilla kannattaisi olla vain yksi korkeimman mahdollisen suojakertoimen voide. Jos kerran viidelläkympillä ruskettuisi yhtä hyvin kuin kympillä, miksi kukaan vaivautuisi käyttämään kymppiä tai mitään muutakaan? Mitä tekoa muun vahvuisilla suojavoiteilla edes olisi? Olisihan paljon käytännöllisempää levittää aamulla SK 50 ja unohtaa voiteet koko loppupäiväksi. Jos palat 20 minuutissa, viidenkympin pitäisi - puolitettunakin - antaa sinulle yli kahdeksan tunnin aurinkosuoja! (Olettaen että et kävisi uimassa tai voide ei muilla toimenpiteillä poistuisi iholtasi.)

Siis totta maar korkea suojakerroin hidastaa rusketusta. Sehän on selvä. Itse huomaan eron jo SK 8:n ja SK 15:n välillä. Olen käyttänyt kasvoillani viimeiset viisi vuotta  SK 8-voidetta, ja kokeilin ihan mielenkiinnosta yksi päivä SK 15 -voidetta. Kropalla oli SK 10. Makasin auringossa vajaa kolme tuntia. Tulos: vartalolla selvästi syventyneet rusketusrajat, kasvot -- yhtä vaaleat kuin kotoa lähtiessä. Niillä ei näkynyt edes hienointakaan punoitusta.

Jos alkaisin käyttää viittäkymppiä, olisin varmasti kesän jälkeen valkoinen kuin alabasteri. :)

Kolmas ihmetyksen aihe: suojakertoimelliset päivävoiteet vs. aurinkovoiteet.

Nykyään suojakertoimelliset päivävoiteet ovat erittäin yleisiä. SK 15 näyttäisi olevan vakiintunut kerroin tämäntyyppisissä voiteissa, mutta myös korkeampia lukuja löytyy. Kysymys kuuluu: miksi suojakertoimellinen päivävoide ei suojaa ihoa auringolta yhtä tehokkaasti kuin "oikea" aurinkovoide?

Suojakertoimellinen päivävoide ei kuulema anna riittävää suojaa vaikkapa rannalla. Miksi ei? Jos kerran SK-luvun on tarkoitus kertoa, kuinka kauan henkilö voi oleskella auringossa palamatta,  miksi se ei yhtäkkiä kosteusvoiteen kohdalla pidäkään paikkaansa? Silloinhan päivävoiteiden SK valehtelee.

Kollegani mietti, että päivävoiteen suoja on aurinkovoidetta huonompi siksi, että päivävoidetta levitetään ohuemmin kuin aurinkovoidetta. No mutta entäs jos levittäisi paksummin? Levitetäänhän aurinkovoiteitakin liian ohuesti. Miksei SK-päivävoide voisi riittää kasvoilla siinä missä aurinkovoidekin?

Jos lukijoiden joukossa on joku tämän alan guru, niin valottakaa ihmeessä tätä mysteeriä. Olen kysynyt asiasta maahantuojien koulutuksissakin, ja saanut vastaukseksi vain hämmentyneitä köhähdyksiä ja selityksiä siitä, että suojakertoimellinen päivävoide on tarkoitettu vain "city-suojaksi". Citysuoja my ass, jos purkin kyljessä on SK 15 tai SK 25, niin täytyyhän sen SK:n silloin olla aivan sama kuin vastaavat aurinkovoiteissa. Jos ei, niin silloin siinä täytyy lukea joku muu luku.

Loppuun lisään vielä, että en missään nimessä halua kannustaa ketään alentamaan suojakertoimiaan tai alkavan aliarvioida UV-säteilyn vaikutuksia. UVA ja UVB-säteet ovat huonoksi iholle, se on varma homma. Ja niiltä todella kannattaa suojautua. Mutta miksi suojakerroinbisnes on niin sekavaa? Mitä ja ketä pitäisi uskoa?

EDIT. Lauantai klo 13.01 Kiitos runsaasta keskustelusta! Jatkan kommentteihin vastailua illemmalla tai sunnuntaina, sillä nyt on lähdettävä rantaan! :)

EDIT 2. Jatkopostaus aiheeseen kera asiantuntijavastausten löytyy täältä.

Make Up Storen kesälook on nimeltään Grace.

Huvitti, kun luin MUSin promomateriaalista lookin kuvauksen. Is it just me, vai sopiiko seuraava kuvaus aivan harvinaisen huonosti yhteen lookin meikkityylin ja tuotteiden värimaailman kanssa? ^_^

"Grace on romanttinen, intohimoinen ja hellä. Hän on todellinen boheemi, joka ihailee luontoa. Hänen meikkinsä on hempeä ja saanut inspiraationsa kesäniityn pastellisista sävyistä.

Liila, vaaleanpunainen ja vihreä korostavat hänen silmiään ja hänen huulensa ovat viettelevän kiiltävät. Hänen suosikkikukkiaan ovat pionit, ruusut ja tulppaanit. Hän on Grace."

Kun katsoo lookin mainoskuvaa tai allaolevia Grace-lookin tuotteiden swatcheja, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen hempeät pastellisävyt. Mielenkiintoinen näkemys luontoa ihailevasta, hellästä boheemitytöstä. :)

En mitenkään hurjasti innostunut tästä lookista, muuten kuin promokuvan vasemmanpuolimmaisesta vihreä-kelta-violetista meikistä. Se näytti niin hauskalta, että sitä oli kokeiltava.

Minun kasvoillani nuo lämpimän punaiset huulet eivät todellakaan toimi viileän ja muutenkin erikoisen värisen silmämeikin parina. Huulet ja silmät riitelevät sen verran pahasti, että näytän tolkuttoman ylimeikatulta. Töissä vaihdoin huulimeikin nudempaan ja viileään.

Punaisiin huuliin käytin MUSin Survivor-kuultopunaa sormella töpötellen, ja lisäsin päälle väritöntä huulikiiltoa.

Silmämeikkiin käytetty Diorin Secret Charm -palettia ja Manly 120 -palettia. Luomen sisäpuolikkaalla Secret Charmin platinanvaaleaa ja ulkonurkassa & alaluomella Secret Charmin siniviolettia. Luomivaossa kirkasta vihreää ja sen yläpuolella keltaista Manly-paletista. Kulmaluulle taisin laittaa Revlonin Frosty Whitea. Ylärajaus Lord & Berryn tussieyelinerilla ja alasisärajaus Indeliblen Venomous-geelieyelinerilla.

Meikkikuvaoverload pitkästä aikaa! ^_^

Tykkäsin tästä värikombosta jotenkin hirveästi. Tumma sinivioletti ja ärtsy kirkkaanvihreä eivät häivyty toisiinsa mitenkään, mutta silti ne sopivat kumman viehättävästi rinnakkain.

.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu illalla töiden jälkeen. Valaistuskin on viileämpi, mutta huomaatte eron kun huulimeikki on muutettu. Iltakuvassa huulilla Lumenen huulikiilto Rakkauden Tunnustus.

Violetti sisärajaus <3

Mitäs te sanotte? Viileät vai lämpimät huulet? Ja mitä tykkäätte lookista yleisesti?

P.S. Uusi suojakerroinkysely sivupalkissa! :)

Mikä eyeliner ei rapise, ei lähde vesi- tai lumisateessa tai sotkeennu rasvaisillakaan silmäluomilla? Ja kestää vaikka 3-päiväiset festarit vaikka kävisit välillä suihkussa? Ja lähtee silti helposti silmämeikinpoistoaineella.

Vastaus: Estee Lauderin Double Wear Zero-Smudge Liquid Eyeliner.

Tämä superkestävä kaveri kuuluu Estee Lauderin Double Wear -kestomeikkilinjaan, ja on ehdottomasti nimensä arvoinen.

Olen huomannut eyelinerin ällistyttävän keston esitellessäni sitä töissä asiakkaille, kun kämmenselkään piirtämäni swatch on jäljellä vielä seuraavanakin päivänä - vaikka olen pessyt kädet saippualla lukuisia kertoja. Lopulta olen aina poistanut jäljen vanutupolla ja silmämeikinpoistoaineella.

Päätin asettaa Double Wear Eyelinerin ultimaattiseen testiin. Kauanko jälki kestää kädessäni, kun en poista sitä silmämeikinpoistoaineella tai yritä erikseen hangata sitä?

Laitoin ympärille vertailuswatchit Clarinsin vedenkestävällä kynällä, Lauderin rajauskynällä ja Lancômen lötkötussieyelinerilla. Swatchit on tehty aamulla kello 9.50.

Kello 12.25 pesen käteni ensimmäisen kerran swatchien laiton jälkeen. Lancômen Artliner ja Lauderin Double Wear -kynä eivät kestä lämmintä saippuavettä. Clarinsin turkoosi kynä jaksaa vielä tässä vaiheessa.

Kello 15.07 pesen käteni seuraavan kerran. Nyt Clarins'kin alkaa liueta.

Kun seuraavan kerran tunnin kuluttua pesen taas käteni, huuhtoutuvat viimeisetkin Clarins-jäljet pois.

Loppukuvat selittävät itse itsensä. :)

Tänään on seitsemäs päivä, ja viimeisetkin eyelinerit lähtivät aamusuihkussa.

Mutta eikö ole aika mieletön kesto? Mikäli Double Wear Eyelineria ei ala erikseen kunnolla hangata tai käytä silmämeikinpoistoainetta, se ei liukene moneen päivään edes lämpimään saippua-, shampoo- tai suihkugeeliveteen. :)

Myyn tätä paljon asiakkaille, joilla mitkään rajaustuotteet eivät meinaa pysyä luomilla, ja olen saanut sangen kiitollista palautetta. Double Wearin kynäversion pitäisi myös pysyä paremmin kuin ns. tavalliset kynät, mutta kuten kuvistakin näkyy, sen pysyvys ei ole mitään verrattuna nestemäiseen versioon.

Käytin Double Wear Eyelineria myös Suvin häämeikissä.

Eli mikäli etsit todella kestävää nestemäistä rajausta, tämä kaveri on kokeilun arvoinen! Hintakaan ei ole mikään hurjan paha,  jossain 25 euron kieppeillä.

P.S. Tyhjentelin taas kaappien nurkkia ja Huutikseen lähti jälleen erä kosmetiikkaa myyntiin.

P.P.S. Jos et omista Huuto.net-tiliä, voit myös laittaa minulle sähköpostia mikäli olet kiinnostunut jostain tuotteesta.