Vertailussa neljä hyvin samankaltaista primeria; L'orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer, Clarinsin Instant Smooth Perfecting Touch, Lancômen Effet Miracle sekä Maybellinen Instant Anti-Age The Smoother.
L'orealin, Clarinsin ja viimeisimpänä Suomen markkinoille ilmestynyt Lancômen primer ovat koostumukseltaan lähes identtisiä. Kaikki kolme ovat vaaleanpunertavan sävyisiä, vaahtomaisia, kiinteän pehmeitä voiteita. Maybellinen The Smoother on läpinäkyvä ja geelimäinen. Kaikille neljälle on yhteistä runsas silikonipitoisuus, mikä tietysti on meikkiä kiinnittävän ja ihoa tasoittavan pohjustustuotteen perusedellytyskin.
Kun L'orealin Studio Secrets Primer jokunen vuosi sitten ilmestyi kauppojen hyllyille, piti moni sitä kopiona Clarinsin tunnetusta ja pidempään markkinoilla olleesta Instant Smoothista. Ulkonäkö ja koostumus ainakin vaikuttivat olevan yksi yhteen.
Lähempi tarkastelu ja vertailu kuitenkin osoittaa, että inceissä on yhteistä vain kolme ainesosaa, ja Clarins-pohjustajan koostumus on sileämpi ja voidemaisempi kuin L'orealin. Kun L'orealin primeria levittää ihoon, se "murustuu" ja alkaa rullaamaan helposti. (Pienellä lisähieronnalla ja taputtelulla murut saa kuitenkin katoamaan.) Clarinsin primer ei murustu vaan liukuu iholle helpommin. Voisi sanoa, että se tuntuu vähemmän kuivalta. Ja jotenkin ylellisemmältä, jos nyt näin voi silikonimönjästä sanoa. :)
Kun L'orealin primeria sitten vertaa "isosisko"-Lancômeen, on erona enää yksi ainesosa. Lancômen Effet Miraclessa on yksi silikoniyhdiste enemmän kuin pikkusiskossa, methicone. Muuten ainesosat ovat samat, mitä nyt methiconen (vai pitäisikö taas suomentaa metikoni? :)) jälkeiset ainesosat ovat eri järjestyksessä kuin L'orealissa. En tiedä mitä lisäarvoa methicone-extran pitäisi Effet Miracleen tuoda, mutta koostumus ja tuntu on ainakin aivan samanlainen kuin L'orealin primerissa. Voidaan siis jälleen todeta, että osta ihmeessä halvempi Lorkku, mikäli aprikoit Studio Secretsin ja Effet Miraclen välillä.
Maybelline-brändi kuuluu sekin L'orealin talliin, mutta tämän primerin resepti ei ole sama kuin L'orealissa ja Lancômessa. Geelimäinen koostumus levittyy todella pehmeästi ja tuntuu ainakin allekirjoittaneesta miellyttävämmältä kuin Lorkku ja Lancôme. En ole koskaan kokeillut Maybellinen The Smootheria kasvoille, mutta olettaisin, ettei se ehkä kuitenkaan häivytä (=täytä) ihohuokosia yhtä tehokkaasti kuin paksummat, vaahto-voidemaiset sisarensa. Koska The Smoother on myöskin käytännössä läpinäkyvää (vaikka mainoskuvissa vaaleanpunaiselta näyttääkin), veikkaisin ettei se heleytä ihoa samalla lailla kuin vaaleanpunaista pigmenttiä sisältävät primerit.
Maybelline on vertailluista pohjustajista edullisin, Lancôme kallein.
Olin tällä viikolla Clarinsin peruskoulutuksessa maahantuojan toimistolla. Se on ihan mukava asia.
Mutta sitten siellä oli lompakon ja mielen tyyneyden kannalta ikävämpi puoli; maahantuojan oma shop.
Kerronpa tähän pohjustukseksi, että olin tällä viikolla tekemässä blogiin postausta otsikolla "NAPSAHDUS". Siihen olisi tullut yksi ainoa kuva sekasorron vallassa olevasta meikkipöydästäni.
Minä nimittäin napsahdin ihan totaalisesti. Olin meikkaamassa, enkä löytänyt yhtä tiettyä luomiväriä. Pengoin kaikki laatikot ja pakit eikä sitä löytynyt. Ja yhtäkkiä päässä sumeni. "Minulla on ihan liikaa meikkejä herrajumala!!"
Ylitseni huokui niin kokonaisvaltainen väsymys ja ahdistus kosmetiikkaa kohtaan, että en olisi halunnut lähteä töihin enkä enää tehdä muutakaan sinä päivänä. Katselin kylpyhuoneen täyttäviä "testausta odottamassa" -putelikorejani ja olin vain niin väsynyt. Niin väsynyt.
Kosmetiikka on huomaamattani muuttunut ympärivuorokautiseksi työkseni. Blogin pitäisi olla harrastus, mutta se on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntua työltä. Ja se ei ole hyvä asia. Tiedättekö, luulen että yksi syy spontaanien meikkikuvien vähenemiseen (no, lähes poisjäämiseen) blogissa on se, että ennen niin rentouttava meikkailu on muuttunut jollain tapaa suorittamiseksi. Huiman taidokkaita meikkiblogeja on jo Suomessakin läjäpäin, ja meikkikuvan postaus ei enää tunnukaan sellaiselta huolettomalta "katsokaa mitä kivaa tänään värkkäsin" -jutulta, vaan jotenkin koen, että meikkien pitäisi nykyään olla jotain pitkään hiottuja taideteoksia jotta niitä kehtaisi blogissa esitellä. Epäilen, että lukijat eivät välttämättä jaa tätä näkemystä, mutta minusta itsestäni tuntuu siltä. Ja se on epäilemättä vähentänyt meikkauksen iloa.
Ja sehän on ihan nurinkurista. Ensin perustaa blogin intoillakseen arjen karkkiaamuista --> "eye love mornings", ja sitten blogi itsessään tekee meikkauksesta ja puteleista "työtä". Minun pitää mietiskellä tätä. Jotain on muututtava.
Mistä pääsemmekin päivän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli morkkikseen.
Tämänkö nyt sitten pitäisi vähentää sitä kosmetiikka-ahdistusta? :(
No, ainakin vierailu shopissa vahvisti sen, että väsymyskohtaukset ovat vain väliaikaisia (vaikkakin vakavasti otettavia viestejä). Mihinkäpä friikki himoistaan pääsee. Halusin ostaa vaikkkkkkka mitä, ja sain vaivoin hillittyä itseni että ostokset jäivät tähän. Varaahan minulla ei näihin olisi ollut, mutta tiedättehän sen tax free -myymälöistä tutun kavalan huuman tunteen.... "Kun halvalla saa niin pakkohan se on ostaa..." :/
Tästä läjästä ainoastaan Love, Chloé on oikeasti ollut ostoslistallani, ja sen olisin joka tapauksessa ostanut (tai toivonut) itselleni joululahjaksi.
Bernerin myymälästä saa ostaa myös avaamattomia, jo poistuneiden tuotteiden testereitä.
Jennifer Lopezin Deseo-tuoksuun liittyy sellainen tarina, että sillä on "kunnia" olla ainoa julkkistuoksu, josta oikeasti tykkään. Yleisesti karsastan näitä julkkisten nimillä myytäviä tuoksuja, koska en pidä niiden välittämästä mielikuvasta. (Ja yleensä tuoksut itsessäänkin ovat tympeitä.) Deseo kuitenkin hurmasi minut kesäisellä kookoksen tuoksullaan, ja harkitsin sen ostamista todella pitkään toissa kesänä. Lopulta olisin saanut sen poistuvien tuotteiden alesta -70% alennuksella, mutta en siltikään ostanut sitä. "Kun minulla on näitä tuoksuja jo ihan liikaa...." Ja jäihän se sitten harmittamaan.
Kun bongasin Deseon Bernerin shopissa niin tiesin, että nyt minun on se ostettava. Näin oli tarkoitettu. Ja ensi kesänä tuoksun Jennifer Lopezilta. :)
...mutta ihan oikeasti; kuinka monta oranssia huulikiiltoa minä enää tarvitsen...? :( Voi Sanni, Sanni.
Nämä hankinnat tein vielä ystävälleni (joo, M, tässä sun satsi! :)), ja niistä sentään saan rahat takaisin.
Lähdenkin tästä nyt lakkaamaan kynsiäni. Tuolla uudella glitter-graffitilakalla (jota minun ei todellakaan pitänyt ostaa).
Esittelyssä Yves Rocherin talvikokoelman limited edition -paletti Smoky Gold. Jokohan tämä on nähty monessa blogissa? :)
Itse sain paletin joskus runsas kuukausi sitten, ja ihastus oli välitön. Todella kaunis väriharmonia. Paletissa on tummanvihreä, vähän harvinaisempi kaunis yönsininen, tumma luumunvioletti ja vaalea kulta. Paletti hylsyineen näyttää tyylikkäältä ja jopa vähän kalliilta, vaikka muovin keveys muistuttaakin että kyseessä on "halpismeikki" (paletilla hintaa 15,90€).
Ainoa valitukseni koskee kultaista sävyä. Missään ei mainita, että se on voidemainen. Siis ei missään. Ei nettikaupan sivuilla, ei luomivärirasiassa itsessään, ei edes tuotteen mukana tulleessa lehdistötiedotteessa. Onko sillä sitten jotain merkitystä? On. Voidemaiset luomivärit ovat laadultaan erilaisia kuin puuterimaiset, ja asiakkaan olisi reilua tietää tuotetta ostaessaan, että yksi sävyistä toimii eri lailla (sitä ei esim. voi levittää mukana tulevalla applikaattorilla). Voidemaisia luomivärejä on toki pysyvämpiä ja huonommin pysyviä, mutta tämän paletin yksilö kuuluu ikävä kyllä jälkimmäiseen kategoriaan. Se on itse asiassa suorastaan surkea. Puuterimaisella kultaisella sävyllä varustettuna paletti olisi ollut mielestäni lähes täydellinen.
Kultainen sävy on heikkopigmenttinen ja tuntuu iholla rasvaiselta. Voittekin siis arvata, mitä sille tapahtuu mikäli päälle ei levitä puuterimaista luomiväriä kiinnittämään. Ensimmäinen Smoky Gold -meikkini (pikaversio, kuva alla), kasautui luomivakoon alle puolessa tunnissa. Tulos oli samaa luokkaa kuin Max Factorin Smoky Eye Effect -katastrofissa.
Toisessa versiossa korvasin YR-paletin kullan YSL:n vaahtomaisella Fard Lumiere Aquaresistant -luomivärillä. Sävy Golden Sands on upean kimmeltävä syvä kulta, joka sopii juhlameikkiin kuin nenä päähän. Ja tämä luomiväri pysyy ilman mitään kiinnityksiä. Se kuivuu täysin kuivaksi ja vedenkestäväksi.
Luomen sisäpuolikkaalla Golden Sands, ulkopuolikkaalla Smoky Gold -paletin sininen (muuttui vihreäksi kullan päälle levitettynä) ja luomivaossa & alaluomella Smoky Gold -paletin luumuvioletti. Kulmaluulla vaaleaa kultaa Clarinsin Nude Shimmers -paletista. Violetti geelirajaus Indeliblen Venomous-sävy.
Tein meikistä pitkästä aikaa sellaisen "värikartankin" mitä aina joskus toivotaan. Se löytyy postauksen lopusta.
Sopisi vaikka pikkujouluihin!
Kultasävyn onnettomasta laadusta huolimatta pidän Smoky Gold -palettia hintansa väärtinä, sillä kolme tummaa sävyä ovat todella pigmenttisiä. Siveltimellä tarvitsee vain hipaista, ja saa kunnolla sävyä.
Meikissä on käytetty myös Yves Rocherin ripsaria Mascara Longueur 360°. Tässä ripsarissa on samalla lailla kovan tuntuinen muoviharja kuin Lumenen Blueberry Curl -maskarassa. Harja erottelee ripset todella nätisti, mutta on makuuni liian kova. Kun aikoinaan käytin Blueberry Curlia, se jopa ihan sattui ripsien tyveen. YR Longueur 360° ei sentään tee kipeää, mutta pidän itse enemmän joustavista ja pehmeämmistä silikoniharjoista. Käytän silti mielihyvin tämän ripsarin loppuun, se on kuitenkin paras Rocherin ripsiväri mitä olen kokeillut.
En muuten ymmärrä tuota 360-astejuttua. Maskaran kuvauksessa sanotaan, että harjaksia pitäisi olla harjaosan päässäkin. Minun kappaleessani harjan pää on ihan tasainen.
Sen verran minulla kuluu viikossa kauneudenhoitoon.
Oletteko yllättyneitä? :) Ei sen kauempaa? Itse ainakin olin vähän yllättynyt.
Kellotin viime viikon ajan kaikki kauneudenhoitoon liittyvät tapahtumat erään lukijakommentin inspiroimana. Kauneudenhoitoon laskin meikkauksen, ihonhoidon & kynsien lakkauksen lisäksi myös suihkut & hiustenpesun.
Luku ei itse asiassa ole ihan täsmällinen, sillä unohdin kellottaa kokonaan viime perjantain. Jouduin sitten tekemään päivän kauneudenhoidosta arvion. Samoin tajusin viikon puolessä välissä, että en ollut kellottanut jokailtaista jalkojenrasvausoperaatiotani. Siitä tulisi varmaankin n. 10 minuuttia lisäaikaa.
Näin ollen kosmetiikkafriikki-Sanni käyttää kauneudenhoitoonsa keskimäärin n. 40 minuuttia vuorokokaudessa. Ei ole paljon.
Luulen tosin, että luku olisi ollut paljon, paljon korkeampi jos kellotus olisi tapahtunut jollain sellaisella viikolla, jolloin olisin joka päivä tehnyt huolellisen monivärimeikin. Viime viikon meikit olivat joka päivä peruspikameikkejä kahdella sävyllä toteutettuina. Kynsilakat vaihdoin viikon aikana kerran.
Kauanko te arvioisitte käyttävänne päivässä/viikossa aikaa kauneudenhoitoon? Sitä on muuten yllättävän vaikea arvioida. Ilman kellotusta olisin itse kuvitellut käyttäväni meikkaukseen, ihon rasvailuun ja puhdistukseen vähintään tunnin päivässä.
Postauksen kuvat on muuten otettu 15 minuuttia sitten. Kerrankin näette jotain melkein reaaliajassa! ^_^
Etsintä on ohi. Se on löytynyt. Täysin 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista valmistettu sertifikaatin saanut hiustenhoitoaine, joka tuntuu normihoitoaineelta. Ja paljon paremmaltakin kuin joku random "ihan ok selvittävä perushoitis".
Varmaan muistattekin, kun joskus aikoinaan hihkuin kuinka Santen Brilliant Care -hoitoaine tuntui lähes täydellisen silottavalta ja pehmentävältä? Santen hoitoaineessahan on kuitenkin käytetty synteettisiä ainesosia. No, tämä Löytöni tuntuu ominaisuuksiltaan aivan samanlaiselta kuin Sante - mutta ilman synteettisiä raaka-aineita.
Saanko esitellä: australialainen Sanctum Conditioner For Normal Hair. Australian OFC:n sertifioima. (OFC on paljon eurooppalaisia tiukempi sertifiointitaho.)
Asia tuntui alkuun itse asiassa liian hyvältä ollakseen totta, ja bongasinkin inci-luettelosta kaksi kvattia; behentrimonium methosulfaten ja cetrimonium chloriden. Ihmettelin, kun Sanctumin kotisivuilla kuitenkin lukee, että kaikissa heidän tuotteissaan on pyöreät 0% synteettisiä ainesosia. Laitoin asiasta heti kyselyä Sanctumin maahantuojalle, ja sain sieltä tällaisen vastauksen:
"Kysymäsi ainesosat on saatu täysin luonnollisista lähteistä. Behentrimonium methosulfate saadaan rapsiöljystä ja Cetrimonium chloride saadaan palmun siemen öljystä. Ainesosia on mahdollista valmistaa myös synteettisesti, mutta Sanctum on omistautunut tuottamaan vain luomulaatuista ja täysin luonnosta saatavaa kosmetiikkaa. Heitä valvoo Australian valtion viranomainen, joka tarkistaa ja valvoo ettei synteettisiä ainesosia käytetä."
Olin vähän hämmentynyt, ja laitoin jatkokyselyn koskien esimerkiksi Rita Stiensin kirjan väitteitä kvateista, ja ihmettelin mikseivät muut luonnonkosmetiikkafirmat sitten käytä näitä luonnollisesti valmistettuja kvatteja kun niiden valmistus kerran on mahdollista. Tiia Sanctumilta vastasi näin:
"Nämä aineet on katsottu olevan kvateista kaikkein siedetyimpiä sekä vähiten ympäristöä kuormittavia. Myöskin näiden aineiden pitoisuus hoitoaineessa on erittäin pieni. Kvatteja on paljon erilaisia ja monet niistä ovat erittäin haitallisia sekä ihmiselle että ympäristölle, joten minusta on erikoista että niitä kaikkia käsiteltäisiin yhtenä ryhmänä pelkän molekyylirakenteen vuoksi.
Australian valtion alainen taho O.F.C (Organic food chain), jolta Organicspa ja Sanctum saavat sertifikaattinsa ja joka valvoo heidän tuotantoprosessejaan, hyväksyy behentrimonium methosulfaatin ja cetrimonium chloriden, silloin kun ne on eristetty rapsista ja palmusta. BDIH taas ei näitä ainesosia hyväksy, sillä suurimmaksi osaksi ne ovat synteettisesti valmistettuja ja ovat luultavasti siksi ne kieltäneet, sillä sen valvonta kuka käyttää synteettistä ja kuka luonnollista ainesosaa on aikaa vievää ja kallista."
Mitäs sanotte? Aika mielenkiintoista ja pää menee kyllä vain entistä enemmän pyörälle. Mutta tässä meillä nyt kuitenkin on mainio hoitoaine, joka ei sisällä mitään synteettistä. Raaka-aineet ovat 100-prosenttisesti luonnosta, ja näistä vieläpä 95% on luomutuotettuja.
Kiinnostuin Sanctumista, kun bongasin tuotteen erään PR-toimiston edustamien merkkien listalta. Tilasin sitten kokeiluun oikein kunnon satsin Sanctumia, ja luvassa on vielä arviointeja ihonhoitopuolen tuotteista. Olisin halunnut testiin kuivien hiusten hoitoaineen, mutta se oli lopussa ja minulle lähetettiin normaalien hiusten hoitis. Voi siis olla, että kuivien hiusten versio on jopa vielä parempi! Joka tapauksessa tämä normaalien hiusten versio on koostumukseltaan liukasta ja kermaista ja tuoksultaan aromaterapeuttinen. Tuoksun muodostavat sitruksen ja rosmariinin eteeriset öljyt. Hoitoaine selvittää hiukset moitteettomasti ja ne jäävät huuhdellessa silkkisen sileiksi ja ovat kuivuttuaan pehmeät - juuri sellaiset kuin niiden hyvän hoitoaineen jäljiltä kuuluu ollakin. :) Saattaa olla, että hiuksissa oli ehkä jonkun verran enemmän sähköisyyttä kuin "normi"hoitsikan jälkeen, mutta se ei haittaa.
Kuivien hiusten shampoo puolestaan tuntuu sellaiselta aika neutraalilta perusshampoolta. Koostumus on geelimäinen ja se pysyy kämmenellä. Eteeristen öljyjen (laventeli + rosmariini) tuoksu on voimakkaampi kuin hoitoaineessa. Shampoo vaahtoaa runsaasti ja pehmeästi. Tuntu on kuitenkin selvästi "luonnonkosmetiikkamainen" verrattuna esimerkiksi K Pour Karité -shampooseen. Mitenkään mainittavan hoitavalta shampoo ei tunnu, eli hiukset eivät jää mitenkään selviksi huuhdellessa.
Kun Sanctumin maahantuoja kuuli että olin kirjoittamassa tuotteista blogiin, hän tarjosi spontaanisti 25% alennuksen tutustumistarjouksena Sanctum.fi -nettikaupassa. (Tätä tarjousta ei siis olisi herunut ellen olisi sattumalta alkanut kysellä noista raaka-aineista, sillä tuotteet tulivat PR-toimistolta :)). Esim. hoitoaine maksaa 20€, joten alennuksen kanssa hinnaksi jää 15€. Hiustuotteiden koko on 200ml.
Tarjous on voimassa vuoden loppuun (31.12.2011) ja alennuksen saa kun on vahvistanut tilauksen ja kirjoittaa viimeiseen "Muuta tietoa" -kohtaan: karkkipäivä -25%
Isänpäivän kunniaksi juttua miesten tuotteista!
Bulldog Natural Grooming on ns. semi-luonnonkosmetiikkaa, eli kosmetiikkaa, joka ei sisällä yleisimpiä "arveluttavia" ainesosia kuten parabeeneja, sulfaatteja tai keinotekoisia väriaineita ja hajusteita. Synteettisten ainesosien määrä on ylipäänsä haluttu pitää niin pienenä kuin mahdollista. Tuotteissa ei myöskään käytetä eläinperäisiä ainesosia.
Saimme Mr. Karkkipäivän kanssa testiin Bulldog Grooming Kitin eli kasvoputsarin, kosteusvoiteen ja parranajogeelin. Sujautin pienet näytepurkit putsarista ja voiteesta myös Kosmetiikkapaneelin Annalle ja Tanjalle.
Puhdistusgeelissä ja kosteusvoiteessa on käytetty yhteensä kahdeksaa eteeristä öljyä, jotka Bulldog-esitteen mukaan antavat tuotteille ”raikkaan, maskuliinisen tuoksun”. Minusta tuoksu on aika unisex, ja naisena minusta ei olisi yhtään outoa käyttää tämän tuoksuisia tuotteita. Annan mielestä tuoksu taas muistuttaa Dermalogicaa.
Puhdistusgeeli on koostumukseltaan kiinteän hyytelömäistä geeliä, aika vekkulia. Kaikki geelit eivät vaahtoa runsaasti, mutta tämä vaahtoaa hyvinkin kiitettävästi (ja tässäkin on muuten käytetty ainoastaan kookospohjaisia, luonnollisia tensidejä). Lisäksi vaahto on ihanan pehmeää. Tanja epäili putsarin meikinpoistokykyä ja puhdisti sillä vain meikitöntä ihoa, mutta minun ja Annan testeissä meikkikin irtosi. Tanja teki lisäksi sellaisen huomion, että puhdistusgeelin tuoksu jäi leijailemaan iholle. Kuulemma Mr. Tanjakin oli kommentoinut voimakasta tuoksua. Anna ja minä taas emme kokeneet tuoksua liian voimakkaana.
Twirly Twinkle tahtoi mukaan kuvaan. "Pääsenkö jos halaan sitä purkkia?"
Tykkään tästä geelistä. Ja minun käyttööni se varmasti jääkin, sillä misteri ei erillisestä kasvojenpuhdistusaineesta oikein jaksa innostua. Naama puhdistuu joka tapauksessa shampoolla suihkun yhteydessä. Bulldog-putelit ovat nököttäneet kylppärissä lavuaarin reunalla jo kuukauden, mutta mies on muistanut kokeilla putsaria vain kerran. Eikä hän silloinkaan osannut kuvailla kokemusta kovin monisanaisesti. ”No, se vain puhdisti. Kyllähän sinä tiedät etten minä näitä osaa mitenkään analysoida.”
Kosteusvoide on ensituntumalta yllättävän paksua ollakseen miehille kehitetty. Miesten kosteusvoiteet ovat useimmiten kevyitä ja geelimäisiä. Bulldog Original Moisturiser on paksua, mutta ”sulaa” iholle nopeasti ja hetkessä se onkin jo imeytynyt ja jättänyt iholle himmeän pinnan. Kaikkein vähiten mies haluaa kosteusvoiteen kiiltävän tai tuntuvan ihollaan, joten miesten tuotteet ovat tyypillisesti lähes öljyttömiä ja jättävät himmeän pinnan.
Tykkään tästäkin tuotteesta! Luulen, että tämän misterikin tulee käyttämään, sillä kesällä hankittu Lush-voide alkaa jo vedellä viimeisiään, ja mies näyttää tottuneen käyttämään kosteusvoidetta. Bulldog-voiteesta mies totesi; ”Kai tämä ihan samalta tuntuu kuin se toinenkin.” (=Lush-voide). Kuulostaa positiiviselta arviolta kun kyse on Mr. Karkkipäivästä! Myös Tanja ja Anna pitivät voiteesta. "Aika tuhdin oloista, mutta imeytyi kuitenkin hyvin. Tuoksu ihanan metsäinen, mutta tämäkin jäi leijailemaan iholle koko päiväksi niinkuin putsarin tuoksu", kertoo Tanja.
Kolmatta tuotetta en sitten testannutkaan, vaikka nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että olisin hyvin voinut kokeilla sitä säärten sheivaukseen. No, siihen käyttöön se varmasti jääkin, sillä parranajogeelin koostumuksesta mies ei pitänyt. ”Ei levity kunnolla eikä pehmennä tarpeeksi”. Selvä.
Olen kai muuten aika outo kosmetiikkafriikki kun vasta nyt testaan ensimmäistä kertaa miesten tuotteita. ^_^ Tämän kerran perusteella suosittelisin Bulldogin putsaria ja voidetta myös naisille. Sopivat loistavasti etenkin pintakuivalle sekaiholle. Bulldog-tuotteiden hinnat ovat vähintään kohtuulliset; reilun kokoinen 100 ml voidetuubi maksaa 14,70€ ja putsari muistaakseni 11€. Näitä myydään Kickseissä.
Bulldog Grooming Kit maksaa 24,90€ ja siinä on kaikki kolme tuotetta.
Yksi tällainen kitti tarjottiin arvottavaksi myös blogiin. Nyt olisi siis tilaisuus voittaa iskälle, veljelle, poikakaverille tai sitten ihan vain itselleen tämä kolmen setti. Osallistut arvontaan sanomalla ’Mulle Bulldogit!’ kommenttilootassa. Laita kommenttiin mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville. Osallistumisaikaa on isänpäivään eli sunnuntaihin klo 12.00 saakka.
Dawwwg! :) EDIT. Arvonta suoritettu, onni suosi nimimerkki Mariaa. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Bulldogin kotisivulla on muuten hellyttävä koiragalleria, jonne merkin ystävät voivat ladata kuvia omista bulldogeistaan. ^_^ Ihana ja originaali idea kosmetiikkamerkiltä!
Ja sitten täytyy antaa vielä erityismaininta sivujen inci-listoille. Siis wow! Tällaista selkeyttä ja havainnollisuutta en ole tavannut minkään muun kosmetiikkamerkin markkinoinnissa. Sivuilla on ensinnäkin aakkosellinen inci-hakemisto kaikista Bulldog-tuotteissa käytetyistä ainesosista, ja jokaisen ainesosan kohdalla kerrotaan onko sen alkuperä luonnollinen vai synteettinen. Mutta vielä hienompi palvelu on se, että jokaisen tuotteen inciluettelo on värikoodattu, niin että näet suoraan ainesosan väristä mikä sen tehtävä tuotteessa on; onko se kosteuttaja, emulgaattori, liuotin, säilöntäaine jne. Ja ainesosaa klikkaamalla pääsee sitten taas inci-hakemistoon ja tarkempiin tietoihin. Kertakaikkiaan wow!!
Ihan pelkästään noita incejä katselemalla oppii paljon kosmetiikkatuotteiden rakenteesta ja resepteistä - helposti ja yhdellä silmäyksellä. Suosittelen tutustumaan! :)
P.S. Minulla on ollut viime päivinä todella huonosti aikaa olla koneella, ja vasta äsken pääsin vastaamaan osaan Karite-postauksen kommenteista. Jatkan vastaamista myöhemmin, joten maltattehan vielä odotella esim. te hiuksistani kyselleet kommentoijat.... Nyt ei vaan pysty olemaan koneella, koska vietän rentoutumisviikonloppua ystävieni kanssa ja on epäkohteliasta istua tuntitolkulla blogin äärellä.
Kun viime vuoden lokakuussa aloin kirjoittaa sarjaa luonnonkosmetiikan hiustuotteista, laskeskelin sarjaan tulevan maksimissaan 10 osaa. Tuolloin minulla oli aika perusteellinen käsitys siitä, millä kaikilla merkeillä Suomessa oli luonnonkosmetiikaksi sertifioituja hiustuotteita.
Nyt vuotta myöhemmin tajuan, että en enää pysy laskuissa kaikissa uusissa merkeissä ja tuotteissa, joita pompsahtelee Suomen markkinoille harva se kuukausi. Taitaa olla mahdoton ajatus saada katettua kaikki sertifioidut hiustuotteet. Mutta yritys oli hyvä :)
Ranskalainen K Pour Karité on yksi niistä merkeistä, joista en vuosi sitten tiennyt mitään. Merkillä on Ecocert Cosmetique Bio -sertifikaatti.
K Pour Karitén valikoimaan kuuluu:
Sain testattavaksi kolme sarjan tuotetta; shampoon, muotoiluvoiteen ja seerumin.
Ensimmäisenä pistin merkille, että melkein kaikissa K Pour Karité -tuotteissa on korkeat pitoisuudet Douglas-kuusen vettä. Mielenkiintoista. Tulee välittömästi mieleen muuan Dale Cooper henkäisemässä, "Ahh, smell those fantastic douglas firs...!" ^_^ En tiedä vaikuttaako kuusivesi tuotteissa muuten kuin aromaterapeuttisesti, mutta metsäinen tuoksu on kyllä mieleeni. (Eur-Lex tietää kertoa, että douglasin kuusinesteestä saatava hartsi on kalvonmuodostaja ja näin ollen hoitaisi hiusta, mutta pelkästä vedestä ei ole mitään mainintaa.)
Käyttökokemukset:
GENTLE SHAMPOO. Koostumus ja tuntu aivan kuin normishampoossa. Tässä shampoossa ei siis ole sellaista luonnonkosmetiikan shampoille tunnusomaista hieman hyytelömäistä tai nestemäisen lirua koostumusta. Vaahtoaa hiuksissa nopeasti ja runsaasti. Vilkaisu inciin kertoo, että pinta-aktiivisena aineena shampoossa on käytetty paljon keskustelua herättänyttä natriumlauryylisulfaattia. Sen lisäksi on käytetty natriumlauryylisulfaatin ärsyttävyyttä miedontavaa cocoamphoacetatea (yritän näitä parhaani mukaan suomentaa, mutta tässäkin meni sormi suuhun: kookosamfoasetaatti? ^_^).
Seuraa pieni väli-insertti. Tunnustus: alan mennä ihan sekaisin näiden luonnonkosmetiikassa "kiellettyjen" tai "ei-suositeltavien" ainesosien kanssa. Koko synteettinen vai luonnonmukainen -keskustelu alkaa tietyssä valossa tuntua turhalta, kun vaikuttaisi siltä että loppujen lopuksi melkein kaikki aineet saadaan valmistettua myös luonnollisista raaka-ainelähteistä. Olen keskustellut asiasta maahantuojien kanssa, ja he myöntävät että asia on ammattilaisellekin kaikkea muuta kuin selkeä. Kun ensin lukee vaikka Rita Stiensin "Totuus Kosmetiikasta" -kirjan, siellä kuvataan tietyt raaka-aineet suoraan pelkästään synteettisiksi, ja neuvotaan välttämään niitä. Näinhän me tavalliset kuluttajat teemme, me, jotka emme ole käyneet kymmentä syventävää kemian kurssia. "Sodium lauryl sulfate - alkuperä: kemiallinen". Saanut Ritalta miinuksen, okei huono juttu. Mutta ystävämme Rita ei kerro koko totuutta. Natriumlauryylisulfaatti (niinkuin moni muukin hänen kemialliseksi leimaamansa aine) voidaan valmistaa myös luonnonmukaisesta lähteestä.
(Minua muuten häiritsee tuo termi 'kemiallinen aine'. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ovathan kaikki aineet lopulta kemiallisia aineita tai yhdisteitä, oli sitten kyseessä mineraali, kasviuute tai petrokemikaali. Sisältäähän luonnollinen ruusuöljykin 400 erilaista kemiallista yhdistettä. Eikö luonnollisen raaka-aineen vastakohtaa kuvaa paremmin termi 'synteettinen' kuin 'kemiallinen'?)
Nojoo, mutta tässäpä tuo avautuminen. Palataan Karitéen. :)
Shampoossa käytetty SLS on siis valmistaja Laboratoire Arilandin mukaan kasvipohjaista ja luonnossa hajoavaa. SLS on kiistatta ihoa ärsyttävä aine suurina pitoisuuksina, mutta ihonhoitotuotteissa sitä käytetään tarpeeksi pieninä pitoisuuksina ja lisäksi ärsyttävyyttä miedonnetaan lisäämällä reseptiin myös amfoteerisia tensidejä (kuten tuota cocoamphoacetatea). Aiemmin törmäsin Marilou Bion putsarissa sulfaattiin (ammoniumlauryylisulfaatti), ja myös Mariloun valmistajalla oli näyttää, että ainesosa tosiaankin on valmistettu täysin luonnollisista raaka-aineista (minulle jopa lähetettiin skannattu "info sheet" tehtaalta! :)). Ja tulossa on juttua kolmannesta "ai tämä ei ollutkaan synteettistä?" -tapauksesta.
En nyt siis tosiaankaan enää tiedä mitä ajatella noista ainesosista. Joka tapauksessa K Pour Karité on paras tähän saakka testaamani luonnonkosmetiikan shampoo. Ei epäilystäkään.
MUOTOILUVOIDE. Ensimmäinen kokeilemani luonnonkosmetiikan muotoilutuote. (En siis ylipäänsä juurikaan muotoile hiuksiani, joten en ole kokenut tarpeelliseksi testata niitä aiemmin.) Tässä tuotteessa vaikuttavana (eli muotoilevana) aineena on käytetty sokeria. Tuloksen ei kuitenkaan tarvitse pelätä olevan tahmea - mitään karkkihiuksia et tällä saa. ^_^ Voide sopii loistavasti luonnonkiharan (tai käytän mieluummin sanaa 'luonnonlaineikas') tukkani kiharan korostamiseen. Ainetta täytyy vain muistaa annostella tarpeeksi vähän, minun hiuksiini riittää maapähkinän kokoinen nokare. Liiallisella annostelulla hiuksista tulee karheat ja jäykät. Tällä saa siis tarvittaessa voimakastakin tukea, mitä itse en kaipaa.
Hiukset muotoiluvoidekäsittelyllä. Ihana kuiva pörrö, siis muutenkin, muotoilutuotetta tai ei. :P
SEERUMI. Tässä tehotipassa on karitevoita 48,8%. Muut vaikuttavat ainesosat ovat auringonkukkaöljy ja seesaminsiemenöljy. Seerumia voi käyttää hiuksiin jätettävänä hoitoaineena (latvoihin, koko hiuksiin levitettynä tod.näk. liian raskasta) tai sekoittaa sitä poishuuhdeltavaan hoitoaineeseen. Minulla aine ei toiminut hiuksiin jätettävänä, latvat jäivät hieman tahmean tuntuisiksi. Näin on kyllä käynyt aiempienkin karitevoikokeilujen kanssa. Sen sijaan hoitoaineeseen sekoitettuna seerumi toimii loistavasti. Ero hiusten pehmeydessä on päivänselvä kun laittaa hoitiksen ilman seerumilisää ja hoitiksen seerumilisällä. Ihan niinkuin muidenkin öljyjen kanssa. (En siis käytännössä oikeastaan koskaan käytä hoitista ilman öljybuustausta :)).
K Pour Karité -tuotteet ovat luonnonkosmetiikkastandardeilla aikalailla perushintaisia, 200 ml shampoo maksaa 9,90€ (Hyvinvoinnin Tavaratalo). Litrahinta on hieman korkeampi kuin esim. Madaralla tai Laveralla.
Voin muuten paljastaa, että minulla on piakkoin esitellä teille Löytö: vihdoin sertifioitu luonnonkosmetiikan hoitoaine, joka toimii kuin "normi"hoitis! Selvittää, tekee hiukset liukkaiksi ja silkkisiksi. Tätä on etsitty ja pitkään!
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
P.S. Vielä ihan eri asiasta pikaisesti: Virven hyvän Promootioyhteistyö-kirjoituksen tiimoilta kysynkin teiltä, että mitä ilmaisua te minulta kaipaisitte näiden maahantuojilta/PR-firmoilta jne saatujen tuotteiden kohdalla? Huomasin Virven kommenttilaatikossa minunkin blogiani lukevan nimimerkki Ruun kirjoittavan, että "...vielä on surullisen monta kosmetiikkablogiakin jotka käyttää näitä 'sain kuvattavaksi', 'sain kokeiluun' -lauseita..." No, minä esimerkiksi kuulun noihin, jotka käyttävät useimmiten ilmaisua "Sain kokeiltavaksi/testiin". Pitäisikö tämä ilmaisu vaihtaa? Onko sanoissa jotain epäselvää koskien sitä, olenko saanut vai ostanut tuotteen? Oli kyllä tosi hyvä juttu, että Virve nosti asian tapetille ja kunnolla keskusteltavaksi. Minä tosin en ole saanut mitään vihjailuja piilomainonnasta, minkä olen nimenomaan arvellut johtuvan siitä että tuotearvioissani on mielestäni aina selkeästi näkynyt onko tuote saatu blogin vai oman lompakon kautta. :)
Maskuliininen meikkilook on näkynyt tänä syksynä monien lehtien sivuilla, ja minäkin inspiroiduin siitä.
Tein kylmän ja kovan gentle-woman-meikin pariksi pehmeän ja sensuellin meikin. Kontrastit ovat kiinnostavia.
Klikkaa isommaksi. Jos haluat.
Maskuliinisessa lookissa meikkipohjana Barefaced Beautyn mineraalipohja sävyssä Whisper. Varjostukset Dr. Hauschkan aurinkopuuterilla. Luomilla kahta ruskean sävyä; MACin Mystery ja Urban Decayn Buck. Huulilla Laveran Purple Red -huulipuna (vanhasta linjasta).
Sensuellissa lookissa meikkipohjana Guinotin Youth Time -meikkivoide sävyssä 01 (tästä tulossa arvostelua myöhemmin). Poskilla MACin Pleasantry ja Lily Lolon Candy Girl -poskipuna. Silmämeikissä vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä Cliniquen Eyes To Go -paletista. Huulilla Natural Coden Mauve Rose -huulipuna ja Lily Lolon Whisper -huulikiilto.
"Behind the scenes". Mr. Karkkipäivä nappasi minusta tämän kuvan kun yritin kuvata sensuellia lookkia. Miksi käytän peiliä? :) Se oikaisee objektiivin polttovälin tuomia perspektiivivirheitä kasvojen lähikuvissa.
Kerronpa jotain. Meikkikuvien ottaminen on pain in the ass. Minulla on kulmikkaat ja oudot kasvot, jotka eivät suoranaisesti ole fotogeeniset. Saadakseni ne muutamat ihan hyvät "freimit", otan jokaisesta meikistä kymmeniä kuvia. Näistä lookeista otin yhteensä toista sataa kuvaa, että sain nämä kuusi postaukseen päätynyttä otosta. :/ Kuvien läpikäyminen on erittäin tylsää ja aikaavievää, ja saa minut tuntemaan oloni turhamaiseksi. Enkö voisi vain ottaa viisi kuvaa ja julkaista jonkun niistä? Miksi minun pitää välittää siitä, miten kulmikkaalta tai vähemmän kulmikkaalta naamani kuvissa näyttää? :( Lisäksi yritän aina valita kuvia, joissa näytän mahdollisimman vähän itseltäni (jolloin en ole ihan suoraan tunnistettavissa).
Saan usein lukijakommentteja siitä, miksi en joka meikkikuvapostauksen yhteydessä julkaise kokokasvokuvaa. Tässä syy. En jaksa nähdä sitä vaivaa.
Jos minusta ei kohta enää kuulu mitään, se voi johtua tästä kirjasta: Perfumes: The A-Z Guide. Saatan kadota näiden kansien väliin.
Kirjan ensimmäinen versio ilmestyi jo vuonna 2008 eli mistään uutuudesta ei ole kysymys. Minun tietoisuuteeni se ponnahti kuitenkin vasta viime kesänä Trendi-lehden suosituksissa. Minulle tyypillisellä hitaudella sain kirjan tilattua vasta lokakuussa, ja opus saapui luokseni viime torstaina. Sen jälkeen olen ahminut kirjaa suurella hartaudella, ryöpsähtelevällä innostuksella sekä "Hahaa! Vitsi että mulla on hyvä tuoksumaku!" -huudahdusten säestämänä.
Oppaassa on yli 1800 tuoksuarvostelua ja sen ovat kirjoittaneet tunnetut tuoksuekspertit Luca Turin ja Tania Sanchez. Kirjan alussa on yleistä tuoksutietoutta mielenkiintoisten artikkeleiden ja hauskan "usein kysyttyjä kysymyksiä" -osuuden muodossa. Kirja on viihdyttävä, kriittinen, asiantunteva ja äärimmäisen koukuttava. Esimerkiksi tuoksujen kemiallisen rakenteen analysoinnin ei tarvitse olla kuivaa! Näillä tuoksuasiantuntijoilla on todellakin huumorintajua, eivätkä he pelkää sanoa ääneen täsmälleen sitä mitä mieltä ovat. Todennäköisesti pidät tästä kirjasta, vaikka et edes pitäisi hajuvesistä.
Selasin kirjasta tietysti ensimmäisenä omien suosikkituoksujeni arvostelut. Tyytyväisyyteni oli suuri, kun lähes kaikki olivat saaneet neljä tai viisi tähteä! :)
Viime maaliskuussa ostamani Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelune arvosteltiin parhaana greippituoksuna koskaan. ^_^ Enkös minä niin sanonut? :P
Tämä oli ehkä yllättävin löytö: Tocade!
Tämä vanhin omistamani hajuvesi, hullun halpiksen näköiseen lasipulloon kätkeytyvä vaniljapommi on Perfumes-kirjassa nostettu viiden tähden masterpiece -luokkaan, kirjoittajien mielestä maailman parhaimpien tuoksujen joukkoon. Woo-haa!
Kun Luca Turinilta Now Smell This -sivun haastattelussa kysyttiin, mitkä hänen mielestään ovat maailman parhaat ruusutuoksut, hän vastasi: Rive Gauche, Knowing, Nahema, Vent Vert ja Tocade. :)
Suuri rakkauteni Hypnotic Poison oli saanut neljä tähteä.
Tsekkasin myös tuoksuja, joiden suosiota en ole koskaan ymmärtänyt. Meidänkin liikkeen ehdoton bestselleri, Versacen ah-niin-mieto-ja-mitäänsanomaton-kaikille-sopiva-kukkaistuoksu Bright Crystal on saanut Turinilta yhden tähden ja kahden sanan arvostelun: "Hideously screechy". ^_^ Viktor & Rolfin supersuosittu Flowerbomb saa sekin yhden tähden. "Post-Angel sweet-tooth fantasia that smells like a shop where you buy gummies by the pound". Diorin flagship-tuoksu J'Adore saa kolme tähteä. "Today's J'Adore is a perfectly nice peachy, soapy rose floral with none of its former late-afternoon glow. It smells like its own knockoffs". Mitähän Turin ja Sanchez tykkäisivät jälleen kerran uudistetusta J'Adoresta? EdT-versiohan uudistettiin (taas) tänä vuonna.
Sanonpa muuten vielä sanasen tuoksujen säilyvyydestä. Valtaosa ihmisistä, jopa monet ammattilaiset maahantuojista lähtien, ovat sitä mieltä että tuoksut säilyvät avaamisen jälkeen vain muutamia vuosia. Jos edes sitäkään, säilytysolosuhteista riippuen. Niinpä minunkin Tocade-paljastukseni saa kuulijat yleensä katsomaan minua vähän oudosti. (Oma Tocadeni on siis ostettu vuonna 1995.)
Turin ja Sanchez vastaavat kysymykseen näin: "Hämärässä tai pimeässä säilytetty hajuvesi voi säilyä 200 vuotta." "A small number of perfumes seem to take a turn for the worse after a couple of years, but the majority we have collected seem to have no expiration date."
Näin! :)
Voi että, voisin jatkaa kaikkien herkullisten detaljien esiinnostamista kirjasta loputtomiin, mutta eiköhän tämä saa riittää. Kirjaa ei muuten tietääkseni myydä Suomessa, ja omani tilasin Amazonista.
P.S. Anteeksianteeksi... pakko vielä jakaa tämä: Issey Miyaken kouluttaja nauroi minut kerran kumoon kun sanoin, että L'Eau D'Isseyssä tuoksuu mielestäni vesimeloni. Kouluttaja puisteli päätään ja sanoi, etten enää saa väittää asiakkaille näin, sillä L'Eau D'Isseyssä ei todellakaan tuoksu meloni. Hyvä on sitten.
Perfumes: The A-Z Guide -kirjassa L'Eau D'Isseyn karaktäärikuvaus on: melon floral. Pitäisiköhän lähettää kopio Miyaken maahantuojalle? ^_^
