Ne jotka eivät pidä blogia, tai etenkään meikkiblogia, eivät mahdollisesti voi aavistaakaan miten himpatin vaikeaa hyvän tai edes kelvollisen meikkikuvan aikaansaaminen voi olla.

Joskus yhden ainoan lookin sessioon voi mennä kolmekin tuntia, etkä löydä muistikortilta yhtäkään onnistunutta kuvaa. Teet meikin huolella, toivot että valaistus on meikin valmistuttua hyvä, räpsit parhammillaan 100+ kuvaa siitä yhdestä ainoasta meikistä ja käyt sitten nuo kaikki kuvat läpi perusteellisesti etsien parhaiten onnistunutta kuvakulmaa, terävyyttä, värien toistuvuutta ja vähiten dorkaa ilmettä.

Jos valaistus sisällä asunnossa ei ole riittävä, mikä etenkin talvella on perustilanne ainakin niillä henkilöillä jotka eivät omista kotinsa nurkassa studiotason valaisimia, joudut siirtymään parvekkeelle tai pahimmassa tapauksessa pihalle nolaamaan itseäsi naapureiden ihmetellessä ikkunoissa mitä ihmettä se B-rapun muija taas muikistelee tuolla kameralleen jossain ihme peruukissa.

Tällaista on meikkibloggaajan arki. Olen monesti miettinyt mitä ihmettä naapurini mahtavat ajatella minusta.... :p

Joskus kuvat eivät todellakaan vain onnistu. Näin kävi mm. muutama viikko sitten, kun sain Trendi-lehden kuvasta idean pelkillä voimakkailla rajauksilla toteutettuun meikkiin. Minulla oli selkeä visio siitä miten hienolta lookki voisi näyttää sisareni piirteillä, ja taivuttelin hänet mallikseni. (Toim. huom: kumpikaan sisaristani ei todellakaan ole mikään innokkain mahdollinen meikkimalli....)

Nohhh. Kuvaushetkellä ulkona paistoi kirkas aurinko, ja yli puolessa kuvista Oona siristelee silmiään, kurtistelee kulmiaan tai näyttää muuten vain erittäin yrmeältä henkien "Ei vois vähempää kiinnostaa poseerata sulle ja voisinko pliis päästä pesemään pois nää hirveät kutittavat rajaukset" -fiilistä.

(Ja tässä voimme samalla todeta, että L'orealin Superliner muuten ei sovi tuollaiseen paksuun, puolet luomesta peittävään rajaukseen. Se lohkeilee irti kun silmää on räpäyttänyt pari kertaa.)

Tämä oli ainoa mukava kuva sessiosta. Mutta sekään ei vastaa millään lailla alkuperäistä visiotani. Vahva meikkikuva muuttui pehmeäksi potretiksi sisarestani.

.

Ette arvaakaan, kuinka monta kymmentä meikkilookkia on jäänyt julkaisematta Karkkipäivässä vuosien varrella sen vuoksi, että yksikään kuvista ei ollut edes "mukava". ;)

Joku lukija saattaa muistaa, kun mainitsin reissusta palatessa vartaloni ihon menneen kamalan tuntuiseksi ja reiden syrjät näyttivät raejuustolta. Alkoi projekti "kropan iho kuntoon!"

Olen nyt kahdeksan viikon ajan tehohoitanut ihoani erilaisilla selluliittivoiteilla ja normaalia tiheämmillä kuorinnoilla, ja ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanan. Tai no, kuorinnasta haluan sanoa vain tämän; sillä on todella väliä.

Kuinka moni teistä käyttää peseytymiseen karheapintaista sientä? Sekin nimittäin kuorii ihoa. Itse olen lapsesta saakka käyttänyt pelkästään noita karheapintaisia, mutta nyt matkalla peseydyin koko kolme kuukautta pehmosienellä (kun en karheaa kreikkalaiskaupasta löytänyt). En myöskään kuorinut vartalon ihoa kertaakaan. Tuloksena sen tuntuinen nahka kuin se kuuluisi jollekulle toiselle; epätasainen, nihkeä ja jotenkin samean sävyinenkin. Meni useampi viikko kuoriessa ennenkuin iho palautui entiselleen, mutta nyt se on taas sileä ja pehmeä.  Normaalisti kuorin kropan vain kerran tai pari kuussa, mutta jo karhea pesusieni pitää ihon hyvässä kuosissa. Syrjähyppy pehmosienen kanssa sen todisti.

Mutta sitten ne selluliittitökötit. Kuulkaas, olin suunnitellut alustavani tämän postauksen kertauksella siitä, miten selluliitti ylipäänsä syntyy ja millä hoitokeinoilla siihen voi vaikuttaa. Luulin tienneeni suunnilleen, mistä selluliitissa on kyse, mutta uuvuin lääketieteelliseen jargoniin lähdeaineistoni kolmannella sivulla. Vai kuinka moni on ihan viivalla siitä, että:

Niinpä.

Oletettavasti myös teitä alkaisi kutsua nukkumatti, jos yrittäisin tiivistää selluliitin syntymekanismia tähän postaukseen. Tyydyn siis vain sanomaan, että selluliitti on tila, jossa ihonalaiseen sidekudokseen on kertynyt liikaa rasvaa, nestettä ja kuona-aineita. Selluliitin asteita on kolme; I-asteessa selluliitti näkyy "appelsiini-ihona" vain kudosta puristaessa, II-asteessa muhkurat näkyvät myös seistessä ja III-asteessa myös makuultaan ihon ollessa selvästi muhkurainen ja jopa kosketusarka.

Voiko selluliittiin vaikuttaa kosmetiikalla? Pakkaustekstit antavat ymmärtää, että erilaiset geelit, öljyt ja seerumit kykenisivät hajottamaan rasvaa ja jopa estämään selluliitin muodostumista. Tieteellistä tukea näille lupauksille ei kuitenkaan ole saatavilla. Selluliittivoiteet voivat kyllä silottaa ja napakoittaa ihon pintaa, ja saada näin appelsini-ihon vaikuttamaan vähemmän muhkuraiselta. Mutta itse selluliittia ne eivät voi poistaa.

Säännöllinen liikunta, raffinoitujen ruoka-aineiden välttäminen, riittävä uni ja rentoutuminen ovat tunnetusti parhaat aseet selluliittia vastaan. Koska selluliittimuhkurat koostuvat rasvasta, on rasvan polttaminen luonnollisestikin tehokkain tapa vähentää selluliittia. Ja rasvahan palaa liikunnalla sekä lipolyysiä vauhdittavalla ruokavaliolla.

Kosmetiikan keinoilla voidaan ikäänkuin "viimeistellä" selluliittihoito. Mikään selluliittivoide ei toimi ilman liikuntaa ja oikeaa ruokavaliota, se mainitaan jokaisessa tuotteessakin. Tällöin voidaan jo maalaisjärjellä ymmärtää, miten pinnallinen kosmetiikkavalmisteen teho oikeasti on. Mutta liikuntaan ja terveelliseen ruokaan yhdistettynä selluliittivoiteilla voi saada kauniimman ihon. Sen uskallan allekirjoittaa.

Kahdeksan viikkoa kroppaprojektin aloituksen jälkeen "ratsupaikkojeni" löysä raejuustoiho on nyt aivan eri tuntuinen ja näköinen - kuoppaisuus on kadonnut lähestulkoon kokonaan ja kudos tuntuu kiinteältä ja napakalta. Matkalta tullessa reisipalasta sai kunnolla kiinni, nyt siitä on vaikea saada otetta. Reiden ympärysmitta on kutistunut projektin aikana vain sentillä, mutta jäljellä oleva "rasvapala" on huomattavasti kiinteämmän tuntuinen kuin joulukuussa.

Olen käyttänyt kahdeksan viikon ajan kolmea eri tyyppistä tuotetta; edullista markettihyllyn Lumenea, luonnonöljyihin pohjautuvaa keskihintaista Weledaa ja huipputeknologiallaan mainostavaa kallista Biothermia. On vaikea sanoa, toimiko joku näistä paremmin kuin muut, kun taustalla vaikutti liikunta. Biotherm-viikolla iho alkoi tuntua silminnähden kiinteämmältä, mutta tällöin takana oli jo 6 viikkoa liikuntaa ja muiden selluliittiaineiden säännöllistä käyttöä.

LUMENE Body Aktiva -selluliittiseerumi. Lumenella varmaan puistellaan päätä jos joku siellä sattuu tämän huomaamaan, kun puteli on varmaan 3-4 vuotta vanha...! ^_^ Nyt sille sitten tuli vihdoin käyttöä.

Body Aktiva -seerumi lupaa saada ihon tuntumaan "sileämmältä, heleämmältä ja pehmeämmältä". Se kertoo myös koivun mahlan, mäntyuutteen, kofeiinin ja karnitiinin edistävän kehon nestekiertoa ja auttavan hajottamaan rasvakertymiä. Kaikkia näitä aktiiviainesosia on tuotteessa kuitenkin vain alle yhden prosentin pitoisuutena (sijaitsevat säilöntäaine phenoxyethanolin jälkeen, ja phenoxyethanolin pitoisuus kosmetiikassa saa olla korkeintaan 1%).

Tämä seerumi koostuu pääasiallisesti vedestä, alkoholista, silikonista ja glyserolista. Denaturoitua alkoholia käytetään joissain tuotteissa edistämään aktiiviaineiden imeytymistä ihoon, mutta kun aktiiviaineita on tässä tuotteessa vain joku prosentin murto-osa niin sillä ei liene juuri merkitystä. Silikoni pehmentää ja sileyttää, glyseroli kosteuttaa.

WELEDA Birch Cellulite Oil, eli kotimaisella kielellä koivu-selluliittiöljy.

Tästä tuotteesta on lehdissä säännöllisesti positiivisia arvioita. Koivunlehtiuutetta sisältävä öljy hajottaa itse selluliittia yhtä vähäisellä todennäköisyydellä kuin muutkin kosmeettiset tuotteet, mutta ihonhoidollisesti Weledan tuote painii omassa sarjassaan testikolmikossa. Tuote lupaa "parantaa ihon elastisuutta ja sileyttä" ja "vaikuttaa stimuloivasti edistäen ihon joustavuutta ja tasaisuutta". Siinäpä oli sama asia sanottu kahteen kertaan. :)

Mutta siis - aivan epäilemättä Birch Cellulite Oil parantaa ihon elastisuutta, sitähän öljyt tekevät. Tehokkaasti pehmentävän hoitococktailin muodostavat aprikoosinkiviöljy, jojobaöljy sekä vehnänalkioöljy ja anti-selluliittista vaikutusta tuomaan on mukaan sekoitettu koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita. Koivunlehdillä on kofeiinin tavoin diureettinen vaikutus, ja selluliittituotteissa niiden on tarkoitus poistaa kudoksesta nestettä.

Öljy on aivan ihastuttavan tuoksuista enkä koskaan pane pahakseni pientä aromaterapiaa ihonhoidon yhteydessä. :)

BIOTHERM Celluli Laser Slim Code. Otin tätä töistä testiin ja näyte riitti 10 päiväksi (käsittelen vain "ratsupaikat").

Porukan kallein beibi, tällä tuubilla on hintaa melkein 70 euroa. Slim Code on kehitetty "geneettistä ja elintavoista johtuvaa selluliittia vastaan". Se lupaa "vähentää senttejä ja ihon epätasaisuutta". Aktiiviaineina Slim Code mainostaa kofeiinia ("polttaa rasvaa in vitro"), yerba mate'ta ("estää rasvan varastoitumista in vitro"), lootus-uutetta ("silottaa ihoa") ja biofibrineä ("kiinteyttää ihoa"). Huomatkaa 'in vitro' -termi, joka kertoo että tulokset on saatu laboratoriossa keinoiholla, ei oikealla ihmisiholla.

Incin kärjestä löytyy vettä, alkoholia, silikonia, propyleeniglykolia ja glyserolia (eli hyvin samanlainen pohja kuin Body Aktiva -seerumissa), ja kuudentena kofeiini. Loput yllämainituista aktiiviaineista ovat kauempana incin keskikohdan jälkeen. Sieltä löytyy myös Weledan öljystä tuttu rautamyrttiuute.

Olen levittänyt selluliittiaineita reisiini iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja käyttänyt apuna tällaista nyppylähanskaa joka vilkastuttaa pintaverenkiertoa. En osaa sanoa onko siitä mainittavasti lisähyötyä, mutta tällainen on tullut joskus hankittua joten käytetään pois.

Vaikka uskon, että liikunta ja ravinto ovat omalla kohdallani vaikuttaneet merkittävimmin selluliitin vähenemiseen, tulen jatkossakin käyttämään kosmetiikkaa kohentamaan ihon ulkonäköä selluliitin palatessa. Sillä valitettavasti uskon, että se palaa taas eräänä päivänä. Selluliitin hoito on ikuista. Toistaiseksi ei tunneta keinoa, millä siitä pääsisi lopullisesti eroon.

.

Millaisia kokemuksia lukijoilla on selluliitin hoidosta?

Juttelimme töissä yksi päivä ihonhoitorutiineistamme. Hämmästyin, kun kollegani kertoi että hän pesee meikit pois heti töistä  tultua ja kosteuttaa kasvot voiteella vähintään kolme kertaa päivässä; aamuin, töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. En tiedä miksi tämä sitten loppujen lopuksi hämmästytti minua, jos iho on kuiva ja tuntuu ikävältä iltaa kohden mennessä, niin miksipä ei hellisi sitä tiheämmillä voiteluilla. "Max kaksi kertaa päivässä" on varmaan näitä normaali-ihoisen rajoittuneita käsityksiä. ^_^

Tulikin nyt sitten mieleen tehdä vähän galluppia siitä, miten usein teidän ihonne kaipaa voidekerrosta. (Ja nyt puhun siis kosteustuotteesta, en meikkivoiteesta vaikka moni niistäkin lupaa kosteuttaa.) Kun edellisessä postauksessa mietittiin kehon nestetankkausta, niin nyt voidaan sitten vastapainoksi pohtia ihon janoa. :) Sivupalkista löytyyy uusi kysely.

Itse kosteutan ihon aamuin illoin, eli kaksi kertaa päivässä. Lukuunottamatta kesäaikaa, jolloin iho tuntuuu aamuisin niin tasapainoiselta että en koe tarpeelliseksi laittaa  kuin aurinkovoidetta jos olen menossa auringonottopuuhiin. Niinä päivinä kun en meikkaa, en välttämätttä laita aamuvoidetta talvisinkaan. Iho tuntuu ihan mukavalta ilmankin, mutta meikki tuo pintakuivuuden esiin jolloin alle on laitettava kosteusvoidetta.

Mulla on tälle päivälle vielä toinenkin postaus, mutta sen saatte luettavaksenne vasta illlemmalla kun pääsen kotiin. Havaitsin nimittän, että en vain kykene bloggaaamaan kunnolla iPadilla, jonka kanssa olen ollut tänä viikonloppuna ekaa kertaa liikenteessä (damn you Clas Ohlsonin näppis).

Joka vuosi kun ikäviisari heilahtaa pykälän eteenpäin tunnen entistä suuremman pistoksen sydänalassa. Pieni ikä"kriiseilyni" on näkynyt blogissakin ja Karkkipäivän seuraajat ovat saaneet lukea pohdintojani milloin iästä, ulkonäöstä, vanhenemisesta ja nuoruuteen takertumisesta.

Taas se viisari heilahti eteenpäin viikonloppuna. Mutta nyt en aiokaan valittaa. :)

Katsoin itseäni peiliin ja ajattelin että "Hemmetti. Olen 34 ja näytän ihan hyvältä!"

Sen sijaan että analysoin puhki ikääntymiseen liittyviä ikäviä tuntemuksiani, voisin mieluummin keskittyä niihin mukaviin asioihin. Enkö voisi numeroon tuijottamisen ja pigmenttiläiskistäni murehtimisen sijaan iloita siitä, että iho on vielä kuulas, ryppyjä ei edelleenkään mainittavasti ja kroppa ja mieli nuorekkaat? Kyllä, voisin! Ja nyt iloitsen juuri siitä. :)

Syntymäpäivämeikki by Urban Decayn Naked -paletti.

Päivämeikissä koko luomella Virgin, sen päällä kevyesti Half Baked ja luomivaossa Buck ja Naked. Alaluomella Sidecar.

Iltameikissä varjostukset Creep- ja Hustle -sävyillä, liikkuvalla luomella Toasted ja kevyesti Sidecar. Alaluomella Darkhorse ja Sidecar.

Kasvomeikissä Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja Peach, Cliniquen Almost Bronzer 01 -aurinkopuuteri, Rimmelin Santa Rose -poskipuna ja Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.

Naked-palettimeikkejä toivottiin yhteen aikaan paljon, mutta vaikka paletti upea onkin, eivät sillä toteutetut meikit mielestäni näytä kuvissa kovin "kummoisilta" kun kaikki neutraalit sävyt sulautuvat toisiinsa, ja samoin tummemmat sävyt sulautuvat toisiinsa. Meikeistä tulee siis hyvin "monosävyisiä", vaikka toki eloisampia ja vivahteikkaampia kuin jos käyttäisit vain yhtä tai kahta sävyä.

Tämän vuoksi Naked-meikkejä ei siis ole blogissa näkynyt, ne ovat niin "peruskauraa". :)

Silmämeikissä jätin vakiosiipirajaukseni pois (oikeasti - tuntuu tosi vaikealta olla vetämättä rajausta ylöspäin, se on niin automatisoitunut ^_^) ja avasin silmiä sen sijaan vaalealla kajalilla ulkonurkissa. Tämä toi meikkiin jännää nukkemaisuutta joka ei välttämättä kuvissa niin välity, mutta livenä meikki näytti tosi erilaiselta normilookkiini verrattuna.

Nyt seuraa paljon kysymyksiä! :)

Liittyen viimeisimpään sivupalkkikyselyyni, ajattelin tiedustella teiltä millä perusteella valitsette ihonhoitotuotteenne.

Kyselyyn tähän mennessä vastanneista 1307 ihmisestä peräti 70% vastaa olevansa merkkiuskollisia jonkin verran tai jopa ehdottomasti. Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten olette päätyneet lempimerkkeihinne ja millä perusteella olette jääneet niitä käyttämään? Missä määrin valintoihinne vaikuttavat brändin imagolliset seikat (esim. eläinkokeettomuus, kotimaisuus, selektiivisyys, parabeenittomuus, "apteekkisuus" tai muut vastaavat) versus tuotteiden antamat tulokset (iho pysyy hyvässä kunnossa, rasvoittuu vähemmän, juonteet pehmenevät jne)? Saattaako jonkun merkkifaniuden taustalla olla jopa pelkkä pakkaus-design, riippumatta siitä tuoko tuote kaivattuja tuloksia vai ei?

Teiltä erityisen merkkiuskollisilta haluaisin kuulla, miten löysitte merkin jota olette jääneet käyttämään? Oliko se ihan sattuman kauppaa, vai suositteliko merkkiä teille esimerkiksi kosmetologi, kaveri tai kaupan myyjä? "Uskotteko" ihonhoitoasioissa ylipäänsä ensisijaisesti ammattilaista (esimerkiksi juurikin kosmetologi) vai yleisön ääntä (esim. nettipalstojen suositukset)?

Entäpä te 30%, jotka valitsette merkkinne miten sattuu - millä perusteella te tartutte uuteen purnukkaan? Suunnitteletteko jo etukäteen mihin tuotesarjaan tekisi seuraavaksi mieli tutustua, vai tapahtuuko valinta umpimähkään? Ostatteko esimerkiksi herkästi paljon mainostettuja uutuuksia tai muuten vain tuotteita joista puhutaan?

Viimeiseksi minua kiinnostaisi kuulla "rakkaustarinoita" niistä The Parhaista Tuotteista, sarjoista tai merkeistä joiden nimeen vannotte vuodesta toiseen. Onko joku tuote todella merkittävästi parantanut ihonne tai hiustenne kuntoa? Onko tiellenne osunut kosmetiikkaa, joka toimii niin loistavasti että teidän tekisi mieli kiljua ja toitottaa kaikille näiden ihanien puteleiden ilosanomaa? :)

Nyt olisi tilaisuus jakaa näitä kokemuksia tuhansien kosmetiikkafriikkien luettavaksi!

Omalla kohdallani läpi elämän on säilynyt uskollisuus Yves Rocherille (tämän tarinan kerroin aikoinaan täällä), ja nyt myöhemmin, kun vaihdoin luonnonkosmetiikkaan, ovat rakkaimmiksi merkeikseni muodostuneet Estelle & Thild ja Lavera. Jos en bloggaisi, ja saisi jatkuvasti uusia tuotteita kokeiltavaksi, jäisin todennäköisesti käyttämään pääsääntöisesti näitä kahta merkkiä.

Yksittäisiä tuotteita, joiden erinomaisuudesta huudan mielelläni kaikille :D, ovat mm. Urban Decayn Primer Potion, IsaDoran Inliner Kajal sävy Blonde, OPIn Nail Envy -hoitolakka, Indeliblen geelirajaukset, Blistexin valkoinen purkkihuulirasva, MACin ja Diorin luomivärit, Estelle & Thildin vartalovoide, Lily Lolon mineraalipohja ja poskipunat sekä nyt viimeisimpänä löytönä Viva La Divan huulipunat. Lisääkin varmaan tulisi mieleen, voisin tehdä näistä joskus oman koontipostauksen.

On se hassua, että pelkkänä meikkikuvablogina aloittanut Karkkipäivä on nyt tullut siihen, että minusta tuntuu tosi "köyhältä" ja lähes vastahakoiselta tehdä kaksi meikkipostausta peräkkäin. Myönnettäköön, että valinta johtuu ihan kuva-aineiston puutteesta. Olisin halunnut seuraavaksi kirjoittaa sen koko tammikuun ajan lupailemani postauksen liikunnasta, mutta koska minulla ei ole mitään liikunta-aiheisia kuvia itsestäni (kuka kehtaa pyytää ketään ottamaan itsestään kuvia kuntosalilla..??), tuntuu tylsältä laittaa juttu kasaan. Tunnustan, että olen lievästi sanottuna "visuaalinen kontrollifriikki", ja joskus joku juttu roikkuu puolivalmiina loputtomiin juuri niitä fiilikseen sopivia kuvia odottaen.

Eli liikuntajuttua odottavat, olen kovin pahoillani. :/

Tämän päivän meikkijutussa minulle erittäin epätyypillinen lookki, eli silmämeikki ilman rajauksia + helmiäishuulet.

Jostain syystä en ole koskaan kovin viihtynyt helmiäispintaisessa huulimeikissä.

Myös pyöreä varjostusmuoto on sellainen, jota käytän harvemmin. Viistosti ulospäin suuntautuvat rajaukset & varjostukset ovat minun silmänmuodolleni se ihanteellisempi ja ns. kaunistavampi muoto, kuten jokunen vanhempi lukija saattaa muistaa tästä havainnollistavasta postauksesta: Oikein vs. väärin.

Silmämeikissä Inglotin kultasävyä sisänurkassa, MACin Trax (violetti pronssisella kimalteella) luomen keskellä ja alaluomella ja MACin Falling Star (voimakkaan punertava pronssi) ulkonurkassa, luomivaossa ja alaluomella.

Kasvomeikissä meikkipohjana Make Up For Everin HD Foundation #130, poskilla Lily Lolon Ooh La La (inspiroiduin Milin taannoisesta meikistä ja olen itsekin alkanut nyt levittää poskipunaa välillä hieman alemmas!) ja huulilla Laveran Golden Beige -huulipuna ja sen päällä L'orealin Pearly Nude Glow -kiiltoa.

Hauska nähdä kuvista miten valaistus vaikuttaa silmien väriin - meikkipöydän valossa (ylempi, kellertävä kuva) silmäni ovat vihertävämmät, ulkona luonnonvalossa siniset.

Meikki numero 2 L'orealin The Mystic's Gaze -paletilla. Ensimmäisen tein Sheilalle joulukuussa.

Sarjassamme meikkejä, jonka pesin heti pois kuvaamisen jälkeen. :) En osaisi enää lähteä edes baariin näin dramaattisessa meikissä.

Halusin ihosta ja huulista mahdollisimman nuden silmien vastapainoksi. Meikkipohja Make Up For Everin HD-meikkivoide, sävy 130, poskilla häivähdys Cliniquen Iced Lotus -poskipunaa ja huulilla Dr. Hauschkan Natural Pastels -huulipuna Soft Rose. Kasvoja varjostettu NYXin Taupe-sävyllä ja valoa toin Jemma Kiddin Dewy Glow -highlighterilla.

Liikkuvalla luomella paletin violetti sävy, luomivaossa liioitellulla kaarella kirkas sininen ja ripsirajassa ylä- & alaluomella tummansininen. Sipaisin liikkuvalle luomelle muiden sävyjen päälle lopuksi vielä Barefaced Beautyn tummanvihreää Black Pearl -kimallesävyä. Alaluomen sisänurkassa paletin vihreää ja sen kyljessä MACin Vellum-sävyä highlighterina. Sisärajaukset MACin Eye Kohl Smolder. Kulmaluulla platinanvaaleaa Diorin Silver Goddess -paletista.

Klimppiripsistä vastasi Maybellinen One By One -ripsari joka saikin poistua tämän meikin jälkeen maskaroiden hautausmaalle.

.

Vakavat ilmeet kuvissa johtavat aina huvittavaan lopputulokseen....

Kymmenen onnekasta Lavera-arvonnan voittajaa on nyt arvottu! Seuraavat henkilöt pääsevät hellimään pakkasen koettelemaa silmänympärysihoaan Laveran Villiruususilmänympärysvoiteella:

Äitititi

Terhi

Tike

linpu

paju

Kaisa

tainav

Ellie

Laura

Ellu

Kuva täältä.

Osallistumiskommentteja lukiessani kävi mielessä monta kertaa että älkää nyt ihmiset ihmeessä unohtako sitä silmänympärysihon kosteutusta...! Monikaan ei tunnu sy-voidetta käyttävän. Silmienympärysiho on ohuinta ihoa koko vartalossamme, ja juonteet sun muut ikääntymisen merkit näkyvät sillä alueella kaikkein herkimmin ja nopeimmin meillä kaikilla. (Ja nyt en siis sano etteikö SAA olla ryppyinen, tiedän että siellä ruudun takana on lukijoita joiden mielestä ihon ikääntymisen saa kunnniakkaasti antaa näkyä koska se on täysin luonnollista. Olen siinä samaa mieltä kanssanne, mutta en kiellä ettenkö itse mielelläni hidasta näiden iän merkkien juurtumista iholleni jos sen voi niinkin yksinkertaisella - ja myöskin luonnollisella - tavalla kuin kosteusvoiteen käytöllä tehdä :)) Kehoakin huolletaan ja harrastetaan liikuntaa jotta se jaksaa kantaa meitä koko elämän läpi, sama huolenpito on mielestäni yhtä lailla perusteltua iholle!

Haluan myös muistuttaa, että on aivan ok käyttää silmänympärysiholla samaa voidetta kuin koko kasvoilla - kunhan käyttämäsi voide ei ole kovin rasvaista,  muistat levittää sitä paljon ohuemmin kuin muualle kasvoihin ja iho ei turpoa tai reagoi muulla lailla ikävästi. Olen kirjoittanut aiheesta ja vertaillut silmänympärysvoiteiden ja kasvovoiteiden incejä blogissa aiemmin täällä.

Mikäli sy-iho reagoi, tiedät ettei kasvovoiteesi sovi sy-iholle. Useimmiten kyse on liian täyteläisestä voiteesta. Useimmat tavalliset päivävoiteet sopivat kuitenkin vallan loistavasti silmänympärysiholle, sinun ei tarvitse välttämättä hankkia arsenaaliisi erikseen sy-voidetta.

Koska Revlon Brazen -paletin voittanut lukija ei ole vastannut yhteydenottoihin, arvoin luomivärin uudelleen. Tällä kertaa onnetar suosi nimimerkkiä Janna!

Otan yhteyttä voittajiin myöhemmin päivän aikana. :)

Syksyn pakettilähetyksistä paljastui peräti kolme erilaista kasvojenpuhdistusainetta, ja neljäs pätkähti haltuuni tammikuun aikana. Huomioin, että ensimmäistä kertaa blogini historiassa firmojen edustajat ovat näköjään lukeneet juttujani erityisen tarkalla silmällä, sillä olen viimeisen vuoden aikana ilmaissut blogissani kiinnostukseni niin Burt’s Beesin putsareita kuin Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahtoa kohtaan.

Yves Rocher Nutritive Vegetal, Burt's Bees Radiance Cleanser, Burt's Bees Orange Essence Cleanser ja Decubal Face Wash.

Putsarit ovat yksi suosikkikosmetiikkatuoteryhmistäni, ja niitä on aina kiva ruotia. Näissä yksilöissä erityisen mukavaa on se, että kaikkien koostumus on aivan erilainen, mutta yksikään ei ole emulsiomainen. Emulsiot ovat minua vähiten miellyttävä putsarikoostumus. Kolme tuotteista soveltuu myös kuivalle iholle.

Yves Rocherin Nutritive Vegetal on paksun geelimäistä, eikä juurikaan vaahtoa. Burt’s Beesin Orange Essence on rasvamaista "tahnaa", ja appelsiininen tuoksu on aivan vastustamaton. Kuuluu sarjassamme niihin kosmetiikkatuotteisiin, joita tekisi mieli maistaa… Decubalin vaahto on pumppuvaahdoille tyypilliseen tyyliin ilmavaa vaahtoa, ja Burt’sin Radiance Cleanser taas ohutta, vähäviskoosista ”litkua”.

YVES ROCHER Nutritive Vegetal

Kuivan ihon geelimäisiä, vedellä huuhdottavia putsareita on markkinoilla vähänlaisesti. Syykin on toki selvä – vedellä valelu vie iholta aina lisäkosteutta, ja kuivaihoisen iholle suositellaan meikin poistoon useimmiten pelkkää emulsiota tai perusvoidetta. Moni kuivaihoinen tykkää kuitenkin vesipesusta (etenkin kun veden koetaan psykologisesti vievän lian mennessään tehokkaammin kuin voiteen), ja tähän tarpeeseen on Yves Rocher lanseerannut Nutritive Vegetal-putsarin.

Incissä on myös SLS:ää joka vaahtoaa, mutta pienehkö pitoisuus. Se on incissä vasta kuudentena. Geeli tuntuu todella paksulta ja täyteläiseltä, eikä normaalia ihoani tosiaankaan kiristä tämän jäljiltä. Iho ei myöskään jää nahkeaksi. Mieto, kevyen kukkaishunajainen tuoksu on miellyttävä.

BURT'S BEES Orange Essence Facial Cleanser

Burt’s Beesin herkullinen Appelsiiniöljyputsari on testikappaleiden joukossa omaa luokkaansa kokoonpanonsa puolesta. Tuotteen puhdistava vaikutus tulee pinta-aktiivisten aineiden eli tensidien sijaan rasvoista. Periaatteella öljy liuottaa öljyä, voidaankin todeta että tällä pitäisi lähteä vahva vahamainen meikkikin. Incin kärjestä löytyy oliiviöljyä, lanoliinia ja appelsiininkuoriöljyä. Raaka-aineista 100% on luonnollisia.

Tahna jättää iholle selvästi rasvamaisen tunteen huuhtelun jälkeen, mikä voi joistain ihmisistä tuntua epämiellyttävältä. Kun ihon kuivaa pyyhkeellä, pinnalle jäänyt öljy imeytyy kuitenkin pian ihoon ja iho tuntuu ihanan pehmeältä. Itse en saanut putsarista mitään näppyoireita, mutta en ehkä ensimmäisenä suosittelisi tätä epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle. Muistelen lukeneeni, ettei lanoliini ole hyväksi epäpuhtaalle iholle. Sen sijaan kuivalle iholle Orange Essence on erinomainen valinta. Öljyputsarit ovat siitä mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ryhmä, että ne ovat samaan aikaan todella hellävaraisia ja hoitavia iholle, mutta myös mielettömän tehokkaita lian ja meikin irrottajia.

DECUBAL Face Wash

Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahdosta minulle vinkkasi joku lukija aikoinaan, kun kirjoitin Olivin lopetetusta, öljypitoisesta mousseputsarista josta pidin kovasti. Tätä tuotetta olisin siis varmaankin jossain vaiheessa ostanut itse, mutta nyt sain pienen (kiitos, pidän pienestä testikoosta!) pullon heidän PR:ltään.

Vaikka seuraava huomio on itse pesutuloksen suhteen merkityksetön, haluan sen silti tehdä; Decubalin putsari tuoksuu aika pahalle. Liekö tässä sitten raaka-aineiden luontaista tuoksua peittävä kemikaali joka tekee hajun, mutta miellyttävä se ei ole. Tämä on silloin tällöin ongelmana hajusteettomissa tuotteissa.

Mutta - vaahto itsessään on oikein kelpo kamaa. Sen inci on lyhyt mikä on aina plussaa allergisen tai herkän ihon tuotteissa (mitä vähemmän raaka-aineita, sitä pienempi riski että joukosta löytyy ärsyttävä ainesosa). Ykkösenä jopa ennen vettä on kosteuttava glyseroli. Puhdistavana ainesosana on käytetty sodium cocoamphoacetatea (suonette anteeksi etten osaa suomeksi näitä kemiallisia nimiä) joka on mieto, kookospohjainen amfoteerinen tensidi. Vaahdossa on mukava liukuva tuntu. Kuitenkin, koin että ihoni oli Decubal-puhdistuksen jälkeen kuivemman tuntuinen kuin Yvesin ja Burt’s Beesin Orange Essencen.

BURT'S BEES Radiance Facial Cleanser

”Pertin” Radiance Cleanser kuuluu merkin Radiance-linjaan, jossa vaikuttavana aineena on royal jelly eli mehiläishyytelö (hih, en vain pääse mielikuvasta jossa mehiläisistä on tehty hyytelöä….). Burt’s Bees sanoo ainesosan kirkastavan ihoa, mutta monet tahot (esimerkiksi Paula Begoun) ovat sitä mieltä, ettei aineen hyödyistä ihonhoidossa ole olemassa päteviä tutkimustuloksia.

Radiance-putsarissa on raikas, hedelmäinen tuoksu ja se vaahtoaa mukavasti. Pesevänä ainesosana on decyl glucoside, joka on kasvipohjainen, mieto tensidi. Raaka-aineista 99,2% on luonnollisia. En tiedä kuvittelenko, mutta vaahdon seassa tuntuu ikään kuin pieniä, harvassa olevia rakeita. Kuorivasta ominaisuudesta ei kuitenkaan mainita pullon kyljessä mitään. Iholle jää pesun jäljiltä miellyttävä tunne (näiden jälkituntemustenkin nyansseja voisin analysoida loputtomiin, mutta sellainen venyttäisi arvosteluita turhan raskaslukuisiksi…^_^).

Sanoisin, että Radiance oli näistä testikappaleista suosikkini, vaikka tykkään kyllä jokaisesta ja kaikki tulee varmasti käytettyä. Radiance kokonaisuutena (tuoksu, vaahdon koostumus, huuhtoutuvuus ja jälkifiilis iholla) miellytti eniten.