"Kerrankin kamppis just mulle!!" ajattelin, ja hain mukaan.

Tehän tiedätte, että olen aniharvoin mukana missään Indiedaysin kampanjassa. Tällä kertaa olin aivan innosta soikeana kun pääsin mukaan! Kyseessä on Indiedaysin ja Nivean Stress Protect -kampanja, jossa pääsin life coach Anne Karilahden valmennukseen opettelemaan stressinhallintaa. Olin ollut aikeissa kirjoittaa blogiin juttua elämänhallintaan liittyvästä stressikierteestäni ilman Niveaakin - ja nyt tarjoutui tilaisuus päästä ammattilaisen vastaanotolle saamaan apua asiaan!

Kuva täältä.

Minulla on viime vuodet ollut yhä vain paheneva ja ikävä ongelma - stressaan nimittäin kotonani. Siinä missä joku muu stressaa töissä tai koulujuttujen parissa tai yleisesti jännittävissä tai haasteellisissa tilanteissa, minä kärsin omassa kodissani. Juuri siellä, missä ihmisen odottaisi osaavan rentoutua parhaiten. Paikassa, jonka pitäisi olla turvavyöhyke kiireen ja ahdistuksen keskellä.

Kodista on muodostunut minulle suorituskenttä. Näen ympärilläni loputtomiin asioita, jotka täytyy korjata, siivota tai puhdistaa. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki, mutta nyt en pysty rentoutumaan elleivät kaikki pinnat ole puhtaat tavararöykkiöistä, pyykkikorit tyhjiä ja astiat paikoillaan. Mitä on tapahtunut?

Olen aina ollut ihminen, jonka pään sisällä myllertää hirveästi asioita. Pääni pulppuaa 24/7 ideoita, projekteja, tunteita, levottomuutta, intoa... Kutsun sitä positiiviseksi kaaokseksi. Vastapainona tälle kaaokselle kaipaan rauhallista, tyyntä ympäristöä joka tasapainottaa minua. Tavaroista vapaat, siistit pinnat tyynnyttävät minua ja auttavat keskittymään.

Ikävä kyllä asumme hyvin pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on minimaalisesti ja tavaraa vähennysyrityksistä huolimatta edelleen liikaa. Rojut jäävät helposti "esille" kun kaapit ovat täyteen ahdettuja. Olen kuin ikiliikkuja joka kiertää kehää. "Luetut lehdet paikoilleen, täytä tiskikone, vie vaelluskengät alas varastoon, raivaa tilaa että mahtuu syömään, keksi paikka miehen paperipinoille, siirrä pesuaineet kylppärin kaappiin, pese wc....." Näiden pitäisi olla yksinkertaisia perusarkiaskareita jotka joku neljän lapsen äiti hoitaisi vasemmalla kädellä samalla kun tenavat syövät aamiasta  - ja minä olen aivan hajoamassa tähän hallitsemattomuuden tunteeseen!

Mikä minua oikein vaivaa?

Tästä pääsin avautumaan Anne Karilahdelle, ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen poistuin peläten, että taidan ennemminkin tarvita terapiaa kuin life coachia. Anne kuitenkin sanoi, etten ole hänen apunsa ulottumattomissa. :) Omaa toimintaansa voi ohjata "ohjelmoimalla" tunteitaan. Seuraavalla kerralla sain kotiläksyksi mielikuvaharjoituksia, joilla pyrin ohjaamaan mieltäni rauhoittumaan ja pääsemään irti ahdistavista tuntemuksista. Kirjoitan aiheesta vielä jatkopostauksen jossa kerron, miten harjoitukset ovat auttaneet.

Mutta sitten siihen deodoranttiin. Ai mihin deodoranttiin? Nivea on lanseerannut tammikuussa Stress Protect -deodorantin, joka on kehitetty erityisesti stressiperäiseen hikoiluun.  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote on ns. "perusantiperspiranttia" voimakkaampi ja siinä on korkeampi pitoisuus antiperspiranttiainesosia. Yleensä päivittäistavarakauppojen dödöissä käytetään yhtä hikoilua estävää ainesosaa, Nivean Stress Protectissa on kahta (aluminun chlorohydrate ja aluminumsesquichlorohydrate). Näiden lisäksi tuotteessa on hienhajua hillitsevää sinkkiyhdistettä.

Deodoranttia on saatavilla sekä sprayna että roll-onina, omansa sekä miehille että naisille. Itse pidän enemmän roll-on -koostumuksesta, ja olen testannut sitä versiota. Arvaan, että oletatte minun "joutuvan" kehumaan tuotetta, kun olen mukana kampanjassa, mutta onnekseni minun ei tarvitse. Joutua, siis. :) Sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että perskules, tämä on varmasti tehokkain deodorantti mitä olen käyttänyt!

Koska en kärsi liikahikoilusta, en ole koskaan kokeillut mitään apteekin superantiperspirantteja. Päivittäiskaupan normidödöt ovat pitäneet kainaloni riittävän kuivina.

On kuitenkin muutamia erikoistilanteita, joissa hiki tulee aina läpi. Yksi niistä on mielenkiintoisesti aamuinen meikkaussessio. Joka kerta kun istun meikkipöytäni ääreen vääntämään päivämeikkiä, kainalot ovat kohta kosteat. En sitten tiedä mikä tässä tilanteessa kehoani niin jännittää...! ^_^ Myös asiakasmeikkauksissa kainaloni tuppaavat kostumaan. Ilmeisesti meikkaus tuottaa minulle stressiä josta en ole ollut tietoinenkaan... ;) Joka tapauksessa, Nivea Stress Protect on kuin onkin pitänyt kainaloni kuivina meikkauksen ajan. Ja koko päivän. Joinain päivinä olen tunnustellut kainaloitani aina välillä ja todennut että uskottava se kai on, kuivat on ja pysyy.

Nyt kahdella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen Nivean tuotepaketti joka sisältää kaksin kappalein sekä miesten että naisten Stress Protect -deodorantteja sekä muita Nivean ihonhoitotuotteita. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä juttu teille aiheuttaa helpoiten stressiä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.2. klo 21.00 saakka. Löytyykö joukosta muita kotistressaajia kuin meikäläinen? :) Ja jos jollain on vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan, niin niitä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään..!

Ja hei - Indiedaysin Nivea-sivulla on jaossa vielä neljä samanlaista tuotepakettia, käykää ihmeessä osallistumassa sielläkin. Samoin siellä on videoklippi, jossa kerrotaan miten stressiperäinen hikoilu eroaa lämmön ja liikunnan aiheuttamasta hikoilusta - ainakin mä mietin ensin että eikös ne ole ihan sama asia... Mutta eipäs olleetkaan, siitäs sain, ainainen epäilijä...! ^_^

P.S. En ehtinyt lukea ajatuksella kuin vasta neljänneksen kommenteista (tulin kotiin ja pääsin kommenttien kimppuun vasta myöhään illalla), vastailen loppuihin tiistai-iltana kun olen taas kotona.

Karkkipäivä on tunnetusti hyvin luonnonkosmetiikkapainotteinen, ja meuhkaan täällä pääsääntöisesti luonnonmukaisista lemppareistani. Nyt haluan vastapainoksi koota pienen sarjan postauksia, joissa jaan kanssanne ammattini kautta löytämiäni, ei-luonnonkosmetiikan suosikkeja. (Siitä otsikon nimi "synteettinen", vaikka harva tuote tietenkään on 100-prosenttisesti synteettinen.) Työssäni kosmetiikkamyyjänä ja kauneusbloggaajana olen saanut testata kohta neljän vuoden aikana sadoittain tuotteita. Sarja esittelee parhaat niistä. :)

Osassa yksi parhaat meikkivoiteet.

Olen jo joskus aiemmin blogissa kirjoitellut, että meikkivoiteet on yksi niistä tuoteryhmistä, joissa selektiiviset tuotteet yleensä todellakin hakkaavat halvat vastineensa laadussa. Eli jos johonkin meikkituotteeseen haluaa sijoittaa, niin minusta se olisi meikkivoide. Puuterien, huulipunien ja ripsareiden kohdalla saat korkeammalla todennäköisyydellä erinomaisen tuotteen myös sieltä edullisemmalta puolelta.

PEITTÄVÄ MEIKKIVOIDE

Clarins Everlasting.

Tätä en käytä itse, mutta siitä muodostui töissä suosikkini peittävien meikkivoiteiden joukossa. Kun testaa asiakkaiden iholle päivittäin lukuisia eri kosmetiikkatuotteita, niin osasta muodostuu kokemuksen kautta luotettavia "go-to" -lemppareita. Everlasting on yksi niistä.

Pidän Clarinsin meikkivoiteista ylipäänsäkin siksi, että niissä on hyviä sävyjä vaalealle iholle, myös lämpimälle. Monet muiden merkkien vaaleimmat sävyt ovat usein pinkimpiä. Everlasting on ohut, peittävä ja riittoisa kestomeikkivoide. Ei tee paksua pakkelikerrosta, mutta peittää hyvin ja pinta näyttää kauniilta. Myös hinta on Everlastingissa kohdallaan, se on yli 10 euroa halvempi kuin lukuisat muut selektiiviset kestomeikkivoidekilpailijansa.

LUONNOLLINEN MEIKKIVOIDE

Lancôme Teint Miracle.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri - en ole edelleenkään löytänyt Teint Miraclen vertaista ihon kaunistajaa meikkivoiteiden maailmasta. Aina kun asiakas etsii luonnollista, kuulasta meikkipohjaa (eikä ole kiinnostunut mineraaleista), en meinaa malttaa odottaa että pääsen esittelemään Teint Miraclea! On joka kerta yhtä tyydyttävä hetki kun näkee Teint Miraclen sulavan asiakkaan kasvoille ja loihtivan tuotteen lupauksen mukaisesti "kuin sisältä valaistun", heleän, tasoittuneen ja meikittömän näköisen ihon muutamalla siveltimen vedolla. "Kuin oma ihosi mutta parempi".

Toisia meikkivoiteita täytyy työstää iholla tovi jotta jälki tasoittuu ja siveltimen jäljet saa häivytettyä, mutta TM sulautuu ihoon kuin itsestään. Se tuntuu lähes taikuudelta. Ja ei, L'oreal ei ole maksanut minulle tästä mainoksesta. :D Minä vain oikeasti vannon Teint Miraclen nimeen.

HOITAVA MEIKKIVOIDE

Guinot Youth Time Foundation.

Tähän meikkivoiteeseen tutustuin blogini kautta, ja aina kun sitä pienen tauon jälkeen koettaa taas iholle, se tuntuu yhtä ihanalta ja ylelliseltä. Pinta on samettinen ja lähes yhtä kaunis kuin Teint Miraclella. (Ehkäpä TM ajaa ohi vieläkin paremmin ihooni sulautuvalla sävyllä.)

Kermavaahtomaisen paksun ja notkean koostumuksensa, hienostuneen tuoksunsa ja virheettömän levittyvyytensä ansiosta Youth Time tuntuu todellakin luksukselta iholla. Jos on tätä ennen käyttänyt vaikka jotain perus-markettikategorian meikkivoidetta, on kosmeettinen elämys vertaansa vailla.

En ole koskaan kuulunut meikkivoiteiden ylimpiin ystäviin, vaan käyttänyt jo teinistä lähtien mieluummin puuterimaista meikkipohjaa. Meikkivoide on tuntunut ihollani jotenkin "ällöltä", ylimääräiseltä kerrokselta. Mutta Youth Coden kaltaiset tuottet, joissa koostumus on hiottu äärimmäisen miellyttäväksi, saavat paatuneenkin jauhepohjakäyttäjän myöntämään, että voidemainen pohja voi tuntua ihanalta - lähes koukuttavalta. ;)

EPÄPUHTAAN IHON MEIKKIVOIDE

Clinique Anti-Blemish Solutions.

Näppyistä ihoa hoitavia meikkivoiteita ei totisestikaan ole markkinoilla pilvin pimein, eikä etenkään sellaisia, jotka sopivat myös pintakuivalle iholle.  Cliniquen Anti-Blemish -meikkivoide on juuri sellainen. Tykkään siitä todella paljon, ja se on Everlastingin ja Teint Miraclen ohella eniten myymiäni meikkivoiteita. On ihanaa pystyä tarjoamaan asiakkaalle täsmämeikkivoide myös epäpuhtaalle ihotyypille. Asiakkaat yleensä yllättyvät saadessaan kuulla, että sellaisiakin on.

Anti-Blemish -meikkivoide ei ole paksua, peittävää jankkia vaikka joku saattaisi näppyisen ihon meikiltä sellaista odottaa. Cliniquella ei haluta kuorruttaa näppyjä piiloon, vaan hoitaa epäpuhdasta ihoa ohuella meikkikerroksella joka antaa ihon hengittää ja hoitaa näppyjä mm. salisyylihapolla. Yhdellä kerroksella saa puolipeittävän tuloksen, ja pinta pysyy kiitettävän mattaisena ilman puuterointiakin.

Ne jotka eivät pidä blogia, tai etenkään meikkiblogia, eivät mahdollisesti voi aavistaakaan miten himpatin vaikeaa hyvän tai edes kelvollisen meikkikuvan aikaansaaminen voi olla.

Joskus yhden ainoan lookin sessioon voi mennä kolmekin tuntia, etkä löydä muistikortilta yhtäkään onnistunutta kuvaa. Teet meikin huolella, toivot että valaistus on meikin valmistuttua hyvä, räpsit parhammillaan 100+ kuvaa siitä yhdestä ainoasta meikistä ja käyt sitten nuo kaikki kuvat läpi perusteellisesti etsien parhaiten onnistunutta kuvakulmaa, terävyyttä, värien toistuvuutta ja vähiten dorkaa ilmettä.

Jos valaistus sisällä asunnossa ei ole riittävä, mikä etenkin talvella on perustilanne ainakin niillä henkilöillä jotka eivät omista kotinsa nurkassa studiotason valaisimia, joudut siirtymään parvekkeelle tai pahimmassa tapauksessa pihalle nolaamaan itseäsi naapureiden ihmetellessä ikkunoissa mitä ihmettä se B-rapun muija taas muikistelee tuolla kameralleen jossain ihme peruukissa.

Tällaista on meikkibloggaajan arki. Olen monesti miettinyt mitä ihmettä naapurini mahtavat ajatella minusta.... :p

Joskus kuvat eivät todellakaan vain onnistu. Näin kävi mm. muutama viikko sitten, kun sain Trendi-lehden kuvasta idean pelkillä voimakkailla rajauksilla toteutettuun meikkiin. Minulla oli selkeä visio siitä miten hienolta lookki voisi näyttää sisareni piirteillä, ja taivuttelin hänet mallikseni. (Toim. huom: kumpikaan sisaristani ei todellakaan ole mikään innokkain mahdollinen meikkimalli....)

Nohhh. Kuvaushetkellä ulkona paistoi kirkas aurinko, ja yli puolessa kuvista Oona siristelee silmiään, kurtistelee kulmiaan tai näyttää muuten vain erittäin yrmeältä henkien "Ei vois vähempää kiinnostaa poseerata sulle ja voisinko pliis päästä pesemään pois nää hirveät kutittavat rajaukset" -fiilistä.

(Ja tässä voimme samalla todeta, että L'orealin Superliner muuten ei sovi tuollaiseen paksuun, puolet luomesta peittävään rajaukseen. Se lohkeilee irti kun silmää on räpäyttänyt pari kertaa.)

Tämä oli ainoa mukava kuva sessiosta. Mutta sekään ei vastaa millään lailla alkuperäistä visiotani. Vahva meikkikuva muuttui pehmeäksi potretiksi sisarestani.

.

Ette arvaakaan, kuinka monta kymmentä meikkilookkia on jäänyt julkaisematta Karkkipäivässä vuosien varrella sen vuoksi, että yksikään kuvista ei ollut edes "mukava". ;)

Joku lukija saattaa muistaa, kun mainitsin reissusta palatessa vartaloni ihon menneen kamalan tuntuiseksi ja reiden syrjät näyttivät raejuustolta. Alkoi projekti "kropan iho kuntoon!"

Olen nyt kahdeksan viikon ajan tehohoitanut ihoani erilaisilla selluliittivoiteilla ja normaalia tiheämmillä kuorinnoilla, ja ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanan. Tai no, kuorinnasta haluan sanoa vain tämän; sillä on todella väliä.

Kuinka moni teistä käyttää peseytymiseen karheapintaista sientä? Sekin nimittäin kuorii ihoa. Itse olen lapsesta saakka käyttänyt pelkästään noita karheapintaisia, mutta nyt matkalla peseydyin koko kolme kuukautta pehmosienellä (kun en karheaa kreikkalaiskaupasta löytänyt). En myöskään kuorinut vartalon ihoa kertaakaan. Tuloksena sen tuntuinen nahka kuin se kuuluisi jollekulle toiselle; epätasainen, nihkeä ja jotenkin samean sävyinenkin. Meni useampi viikko kuoriessa ennenkuin iho palautui entiselleen, mutta nyt se on taas sileä ja pehmeä.  Normaalisti kuorin kropan vain kerran tai pari kuussa, mutta jo karhea pesusieni pitää ihon hyvässä kuosissa. Syrjähyppy pehmosienen kanssa sen todisti.

Mutta sitten ne selluliittitökötit. Kuulkaas, olin suunnitellut alustavani tämän postauksen kertauksella siitä, miten selluliitti ylipäänsä syntyy ja millä hoitokeinoilla siihen voi vaikuttaa. Luulin tienneeni suunnilleen, mistä selluliitissa on kyse, mutta uuvuin lääketieteelliseen jargoniin lähdeaineistoni kolmannella sivulla. Vai kuinka moni on ihan viivalla siitä, että:

Niinpä.

Oletettavasti myös teitä alkaisi kutsua nukkumatti, jos yrittäisin tiivistää selluliitin syntymekanismia tähän postaukseen. Tyydyn siis vain sanomaan, että selluliitti on tila, jossa ihonalaiseen sidekudokseen on kertynyt liikaa rasvaa, nestettä ja kuona-aineita. Selluliitin asteita on kolme; I-asteessa selluliitti näkyy "appelsiini-ihona" vain kudosta puristaessa, II-asteessa muhkurat näkyvät myös seistessä ja III-asteessa myös makuultaan ihon ollessa selvästi muhkurainen ja jopa kosketusarka.

Voiko selluliittiin vaikuttaa kosmetiikalla? Pakkaustekstit antavat ymmärtää, että erilaiset geelit, öljyt ja seerumit kykenisivät hajottamaan rasvaa ja jopa estämään selluliitin muodostumista. Tieteellistä tukea näille lupauksille ei kuitenkaan ole saatavilla. Selluliittivoiteet voivat kyllä silottaa ja napakoittaa ihon pintaa, ja saada näin appelsini-ihon vaikuttamaan vähemmän muhkuraiselta. Mutta itse selluliittia ne eivät voi poistaa.

Säännöllinen liikunta, raffinoitujen ruoka-aineiden välttäminen, riittävä uni ja rentoutuminen ovat tunnetusti parhaat aseet selluliittia vastaan. Koska selluliittimuhkurat koostuvat rasvasta, on rasvan polttaminen luonnollisestikin tehokkain tapa vähentää selluliittia. Ja rasvahan palaa liikunnalla sekä lipolyysiä vauhdittavalla ruokavaliolla.

Kosmetiikan keinoilla voidaan ikäänkuin "viimeistellä" selluliittihoito. Mikään selluliittivoide ei toimi ilman liikuntaa ja oikeaa ruokavaliota, se mainitaan jokaisessa tuotteessakin. Tällöin voidaan jo maalaisjärjellä ymmärtää, miten pinnallinen kosmetiikkavalmisteen teho oikeasti on. Mutta liikuntaan ja terveelliseen ruokaan yhdistettynä selluliittivoiteilla voi saada kauniimman ihon. Sen uskallan allekirjoittaa.

Kahdeksan viikkoa kroppaprojektin aloituksen jälkeen "ratsupaikkojeni" löysä raejuustoiho on nyt aivan eri tuntuinen ja näköinen - kuoppaisuus on kadonnut lähestulkoon kokonaan ja kudos tuntuu kiinteältä ja napakalta. Matkalta tullessa reisipalasta sai kunnolla kiinni, nyt siitä on vaikea saada otetta. Reiden ympärysmitta on kutistunut projektin aikana vain sentillä, mutta jäljellä oleva "rasvapala" on huomattavasti kiinteämmän tuntuinen kuin joulukuussa.

Olen käyttänyt kahdeksan viikon ajan kolmea eri tyyppistä tuotetta; edullista markettihyllyn Lumenea, luonnonöljyihin pohjautuvaa keskihintaista Weledaa ja huipputeknologiallaan mainostavaa kallista Biothermia. On vaikea sanoa, toimiko joku näistä paremmin kuin muut, kun taustalla vaikutti liikunta. Biotherm-viikolla iho alkoi tuntua silminnähden kiinteämmältä, mutta tällöin takana oli jo 6 viikkoa liikuntaa ja muiden selluliittiaineiden säännöllistä käyttöä.

LUMENE Body Aktiva -selluliittiseerumi. Lumenella varmaan puistellaan päätä jos joku siellä sattuu tämän huomaamaan, kun puteli on varmaan 3-4 vuotta vanha...! ^_^ Nyt sille sitten tuli vihdoin käyttöä.

Body Aktiva -seerumi lupaa saada ihon tuntumaan "sileämmältä, heleämmältä ja pehmeämmältä". Se kertoo myös koivun mahlan, mäntyuutteen, kofeiinin ja karnitiinin edistävän kehon nestekiertoa ja auttavan hajottamaan rasvakertymiä. Kaikkia näitä aktiiviainesosia on tuotteessa kuitenkin vain alle yhden prosentin pitoisuutena (sijaitsevat säilöntäaine phenoxyethanolin jälkeen, ja phenoxyethanolin pitoisuus kosmetiikassa saa olla korkeintaan 1%).

Tämä seerumi koostuu pääasiallisesti vedestä, alkoholista, silikonista ja glyserolista. Denaturoitua alkoholia käytetään joissain tuotteissa edistämään aktiiviaineiden imeytymistä ihoon, mutta kun aktiiviaineita on tässä tuotteessa vain joku prosentin murto-osa niin sillä ei liene juuri merkitystä. Silikoni pehmentää ja sileyttää, glyseroli kosteuttaa.

WELEDA Birch Cellulite Oil, eli kotimaisella kielellä koivu-selluliittiöljy.

Tästä tuotteesta on lehdissä säännöllisesti positiivisia arvioita. Koivunlehtiuutetta sisältävä öljy hajottaa itse selluliittia yhtä vähäisellä todennäköisyydellä kuin muutkin kosmeettiset tuotteet, mutta ihonhoidollisesti Weledan tuote painii omassa sarjassaan testikolmikossa. Tuote lupaa "parantaa ihon elastisuutta ja sileyttä" ja "vaikuttaa stimuloivasti edistäen ihon joustavuutta ja tasaisuutta". Siinäpä oli sama asia sanottu kahteen kertaan. :)

Mutta siis - aivan epäilemättä Birch Cellulite Oil parantaa ihon elastisuutta, sitähän öljyt tekevät. Tehokkaasti pehmentävän hoitococktailin muodostavat aprikoosinkiviöljy, jojobaöljy sekä vehnänalkioöljy ja anti-selluliittista vaikutusta tuomaan on mukaan sekoitettu koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita. Koivunlehdillä on kofeiinin tavoin diureettinen vaikutus, ja selluliittituotteissa niiden on tarkoitus poistaa kudoksesta nestettä.

Öljy on aivan ihastuttavan tuoksuista enkä koskaan pane pahakseni pientä aromaterapiaa ihonhoidon yhteydessä. :)

BIOTHERM Celluli Laser Slim Code. Otin tätä töistä testiin ja näyte riitti 10 päiväksi (käsittelen vain "ratsupaikat").

Porukan kallein beibi, tällä tuubilla on hintaa melkein 70 euroa. Slim Code on kehitetty "geneettistä ja elintavoista johtuvaa selluliittia vastaan". Se lupaa "vähentää senttejä ja ihon epätasaisuutta". Aktiiviaineina Slim Code mainostaa kofeiinia ("polttaa rasvaa in vitro"), yerba mate'ta ("estää rasvan varastoitumista in vitro"), lootus-uutetta ("silottaa ihoa") ja biofibrineä ("kiinteyttää ihoa"). Huomatkaa 'in vitro' -termi, joka kertoo että tulokset on saatu laboratoriossa keinoiholla, ei oikealla ihmisiholla.

Incin kärjestä löytyy vettä, alkoholia, silikonia, propyleeniglykolia ja glyserolia (eli hyvin samanlainen pohja kuin Body Aktiva -seerumissa), ja kuudentena kofeiini. Loput yllämainituista aktiiviaineista ovat kauempana incin keskikohdan jälkeen. Sieltä löytyy myös Weledan öljystä tuttu rautamyrttiuute.

Olen levittänyt selluliittiaineita reisiini iltaisin ennen nukkumaanmenoa, ja käyttänyt apuna tällaista nyppylähanskaa joka vilkastuttaa pintaverenkiertoa. En osaa sanoa onko siitä mainittavasti lisähyötyä, mutta tällainen on tullut joskus hankittua joten käytetään pois.

Vaikka uskon, että liikunta ja ravinto ovat omalla kohdallani vaikuttaneet merkittävimmin selluliitin vähenemiseen, tulen jatkossakin käyttämään kosmetiikkaa kohentamaan ihon ulkonäköä selluliitin palatessa. Sillä valitettavasti uskon, että se palaa taas eräänä päivänä. Selluliitin hoito on ikuista. Toistaiseksi ei tunneta keinoa, millä siitä pääsisi lopullisesti eroon.

.

Millaisia kokemuksia lukijoilla on selluliitin hoidosta?

Juttelimme töissä yksi päivä ihonhoitorutiineistamme. Hämmästyin, kun kollegani kertoi että hän pesee meikit pois heti töistä  tultua ja kosteuttaa kasvot voiteella vähintään kolme kertaa päivässä; aamuin, töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. En tiedä miksi tämä sitten loppujen lopuksi hämmästytti minua, jos iho on kuiva ja tuntuu ikävältä iltaa kohden mennessä, niin miksipä ei hellisi sitä tiheämmillä voiteluilla. "Max kaksi kertaa päivässä" on varmaan näitä normaali-ihoisen rajoittuneita käsityksiä. ^_^

Tulikin nyt sitten mieleen tehdä vähän galluppia siitä, miten usein teidän ihonne kaipaa voidekerrosta. (Ja nyt puhun siis kosteustuotteesta, en meikkivoiteesta vaikka moni niistäkin lupaa kosteuttaa.) Kun edellisessä postauksessa mietittiin kehon nestetankkausta, niin nyt voidaan sitten vastapainoksi pohtia ihon janoa. :) Sivupalkista löytyyy uusi kysely.

Itse kosteutan ihon aamuin illoin, eli kaksi kertaa päivässä. Lukuunottamatta kesäaikaa, jolloin iho tuntuuu aamuisin niin tasapainoiselta että en koe tarpeelliseksi laittaa  kuin aurinkovoidetta jos olen menossa auringonottopuuhiin. Niinä päivinä kun en meikkaa, en välttämätttä laita aamuvoidetta talvisinkaan. Iho tuntuu ihan mukavalta ilmankin, mutta meikki tuo pintakuivuuden esiin jolloin alle on laitettava kosteusvoidetta.

Mulla on tälle päivälle vielä toinenkin postaus, mutta sen saatte luettavaksenne vasta illlemmalla kun pääsen kotiin. Havaitsin nimittän, että en vain kykene bloggaaamaan kunnolla iPadilla, jonka kanssa olen ollut tänä viikonloppuna ekaa kertaa liikenteessä (damn you Clas Ohlsonin näppis).

Joka vuosi kun ikäviisari heilahtaa pykälän eteenpäin tunnen entistä suuremman pistoksen sydänalassa. Pieni ikä"kriiseilyni" on näkynyt blogissakin ja Karkkipäivän seuraajat ovat saaneet lukea pohdintojani milloin iästä, ulkonäöstä, vanhenemisesta ja nuoruuteen takertumisesta.

Taas se viisari heilahti eteenpäin viikonloppuna. Mutta nyt en aiokaan valittaa. :)

Katsoin itseäni peiliin ja ajattelin että "Hemmetti. Olen 34 ja näytän ihan hyvältä!"

Sen sijaan että analysoin puhki ikääntymiseen liittyviä ikäviä tuntemuksiani, voisin mieluummin keskittyä niihin mukaviin asioihin. Enkö voisi numeroon tuijottamisen ja pigmenttiläiskistäni murehtimisen sijaan iloita siitä, että iho on vielä kuulas, ryppyjä ei edelleenkään mainittavasti ja kroppa ja mieli nuorekkaat? Kyllä, voisin! Ja nyt iloitsen juuri siitä. :)

Syntymäpäivämeikki by Urban Decayn Naked -paletti.

Päivämeikissä koko luomella Virgin, sen päällä kevyesti Half Baked ja luomivaossa Buck ja Naked. Alaluomella Sidecar.

Iltameikissä varjostukset Creep- ja Hustle -sävyillä, liikkuvalla luomella Toasted ja kevyesti Sidecar. Alaluomella Darkhorse ja Sidecar.

Kasvomeikissä Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja Peach, Cliniquen Almost Bronzer 01 -aurinkopuuteri, Rimmelin Santa Rose -poskipuna ja Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.

Naked-palettimeikkejä toivottiin yhteen aikaan paljon, mutta vaikka paletti upea onkin, eivät sillä toteutetut meikit mielestäni näytä kuvissa kovin "kummoisilta" kun kaikki neutraalit sävyt sulautuvat toisiinsa, ja samoin tummemmat sävyt sulautuvat toisiinsa. Meikeistä tulee siis hyvin "monosävyisiä", vaikka toki eloisampia ja vivahteikkaampia kuin jos käyttäisit vain yhtä tai kahta sävyä.

Tämän vuoksi Naked-meikkejä ei siis ole blogissa näkynyt, ne ovat niin "peruskauraa". :)

Silmämeikissä jätin vakiosiipirajaukseni pois (oikeasti - tuntuu tosi vaikealta olla vetämättä rajausta ylöspäin, se on niin automatisoitunut ^_^) ja avasin silmiä sen sijaan vaalealla kajalilla ulkonurkissa. Tämä toi meikkiin jännää nukkemaisuutta joka ei välttämättä kuvissa niin välity, mutta livenä meikki näytti tosi erilaiselta normilookkiini verrattuna.

Nyt seuraa paljon kysymyksiä! :)

Liittyen viimeisimpään sivupalkkikyselyyni, ajattelin tiedustella teiltä millä perusteella valitsette ihonhoitotuotteenne.

Kyselyyn tähän mennessä vastanneista 1307 ihmisestä peräti 70% vastaa olevansa merkkiuskollisia jonkin verran tai jopa ehdottomasti. Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten olette päätyneet lempimerkkeihinne ja millä perusteella olette jääneet niitä käyttämään? Missä määrin valintoihinne vaikuttavat brändin imagolliset seikat (esim. eläinkokeettomuus, kotimaisuus, selektiivisyys, parabeenittomuus, "apteekkisuus" tai muut vastaavat) versus tuotteiden antamat tulokset (iho pysyy hyvässä kunnossa, rasvoittuu vähemmän, juonteet pehmenevät jne)? Saattaako jonkun merkkifaniuden taustalla olla jopa pelkkä pakkaus-design, riippumatta siitä tuoko tuote kaivattuja tuloksia vai ei?

Teiltä erityisen merkkiuskollisilta haluaisin kuulla, miten löysitte merkin jota olette jääneet käyttämään? Oliko se ihan sattuman kauppaa, vai suositteliko merkkiä teille esimerkiksi kosmetologi, kaveri tai kaupan myyjä? "Uskotteko" ihonhoitoasioissa ylipäänsä ensisijaisesti ammattilaista (esimerkiksi juurikin kosmetologi) vai yleisön ääntä (esim. nettipalstojen suositukset)?

Entäpä te 30%, jotka valitsette merkkinne miten sattuu - millä perusteella te tartutte uuteen purnukkaan? Suunnitteletteko jo etukäteen mihin tuotesarjaan tekisi seuraavaksi mieli tutustua, vai tapahtuuko valinta umpimähkään? Ostatteko esimerkiksi herkästi paljon mainostettuja uutuuksia tai muuten vain tuotteita joista puhutaan?

Viimeiseksi minua kiinnostaisi kuulla "rakkaustarinoita" niistä The Parhaista Tuotteista, sarjoista tai merkeistä joiden nimeen vannotte vuodesta toiseen. Onko joku tuote todella merkittävästi parantanut ihonne tai hiustenne kuntoa? Onko tiellenne osunut kosmetiikkaa, joka toimii niin loistavasti että teidän tekisi mieli kiljua ja toitottaa kaikille näiden ihanien puteleiden ilosanomaa? :)

Nyt olisi tilaisuus jakaa näitä kokemuksia tuhansien kosmetiikkafriikkien luettavaksi!

Omalla kohdallani läpi elämän on säilynyt uskollisuus Yves Rocherille (tämän tarinan kerroin aikoinaan täällä), ja nyt myöhemmin, kun vaihdoin luonnonkosmetiikkaan, ovat rakkaimmiksi merkeikseni muodostuneet Estelle & Thild ja Lavera. Jos en bloggaisi, ja saisi jatkuvasti uusia tuotteita kokeiltavaksi, jäisin todennäköisesti käyttämään pääsääntöisesti näitä kahta merkkiä.

Yksittäisiä tuotteita, joiden erinomaisuudesta huudan mielelläni kaikille :D, ovat mm. Urban Decayn Primer Potion, IsaDoran Inliner Kajal sävy Blonde, OPIn Nail Envy -hoitolakka, Indeliblen geelirajaukset, Blistexin valkoinen purkkihuulirasva, MACin ja Diorin luomivärit, Estelle & Thildin vartalovoide, Lily Lolon mineraalipohja ja poskipunat sekä nyt viimeisimpänä löytönä Viva La Divan huulipunat. Lisääkin varmaan tulisi mieleen, voisin tehdä näistä joskus oman koontipostauksen.

On se hassua, että pelkkänä meikkikuvablogina aloittanut Karkkipäivä on nyt tullut siihen, että minusta tuntuu tosi "köyhältä" ja lähes vastahakoiselta tehdä kaksi meikkipostausta peräkkäin. Myönnettäköön, että valinta johtuu ihan kuva-aineiston puutteesta. Olisin halunnut seuraavaksi kirjoittaa sen koko tammikuun ajan lupailemani postauksen liikunnasta, mutta koska minulla ei ole mitään liikunta-aiheisia kuvia itsestäni (kuka kehtaa pyytää ketään ottamaan itsestään kuvia kuntosalilla..??), tuntuu tylsältä laittaa juttu kasaan. Tunnustan, että olen lievästi sanottuna "visuaalinen kontrollifriikki", ja joskus joku juttu roikkuu puolivalmiina loputtomiin juuri niitä fiilikseen sopivia kuvia odottaen.

Eli liikuntajuttua odottavat, olen kovin pahoillani. :/

Tämän päivän meikkijutussa minulle erittäin epätyypillinen lookki, eli silmämeikki ilman rajauksia + helmiäishuulet.

Jostain syystä en ole koskaan kovin viihtynyt helmiäispintaisessa huulimeikissä.

Myös pyöreä varjostusmuoto on sellainen, jota käytän harvemmin. Viistosti ulospäin suuntautuvat rajaukset & varjostukset ovat minun silmänmuodolleni se ihanteellisempi ja ns. kaunistavampi muoto, kuten jokunen vanhempi lukija saattaa muistaa tästä havainnollistavasta postauksesta: Oikein vs. väärin.

Silmämeikissä Inglotin kultasävyä sisänurkassa, MACin Trax (violetti pronssisella kimalteella) luomen keskellä ja alaluomella ja MACin Falling Star (voimakkaan punertava pronssi) ulkonurkassa, luomivaossa ja alaluomella.

Kasvomeikissä meikkipohjana Make Up For Everin HD Foundation #130, poskilla Lily Lolon Ooh La La (inspiroiduin Milin taannoisesta meikistä ja olen itsekin alkanut nyt levittää poskipunaa välillä hieman alemmas!) ja huulilla Laveran Golden Beige -huulipuna ja sen päällä L'orealin Pearly Nude Glow -kiiltoa.

Hauska nähdä kuvista miten valaistus vaikuttaa silmien väriin - meikkipöydän valossa (ylempi, kellertävä kuva) silmäni ovat vihertävämmät, ulkona luonnonvalossa siniset.

Meikki numero 2 L'orealin The Mystic's Gaze -paletilla. Ensimmäisen tein Sheilalle joulukuussa.

Sarjassamme meikkejä, jonka pesin heti pois kuvaamisen jälkeen. :) En osaisi enää lähteä edes baariin näin dramaattisessa meikissä.

Halusin ihosta ja huulista mahdollisimman nuden silmien vastapainoksi. Meikkipohja Make Up For Everin HD-meikkivoide, sävy 130, poskilla häivähdys Cliniquen Iced Lotus -poskipunaa ja huulilla Dr. Hauschkan Natural Pastels -huulipuna Soft Rose. Kasvoja varjostettu NYXin Taupe-sävyllä ja valoa toin Jemma Kiddin Dewy Glow -highlighterilla.

Liikkuvalla luomella paletin violetti sävy, luomivaossa liioitellulla kaarella kirkas sininen ja ripsirajassa ylä- & alaluomella tummansininen. Sipaisin liikkuvalle luomelle muiden sävyjen päälle lopuksi vielä Barefaced Beautyn tummanvihreää Black Pearl -kimallesävyä. Alaluomen sisänurkassa paletin vihreää ja sen kyljessä MACin Vellum-sävyä highlighterina. Sisärajaukset MACin Eye Kohl Smolder. Kulmaluulla platinanvaaleaa Diorin Silver Goddess -paletista.

Klimppiripsistä vastasi Maybellinen One By One -ripsari joka saikin poistua tämän meikin jälkeen maskaroiden hautausmaalle.

.

Vakavat ilmeet kuvissa johtavat aina huvittavaan lopputulokseen....