Kävin marraskuussa Sensain järjestämässä kauneusillassa josta sain mukaani setin tuotteita. Nyt vihdoin käyttökokemuksia, osa 1.
Sensain kaksoispuhdistusmenetelmä on monille tuttu kosmetiikkamaailman klassikko, mutta käydään vielä idea läpi pähkinänkuoressa: kasvot puhdistetaan kahdella eri tuotteella, joista ensimmäinen irroittaa rasvaliukoisen lian eli käytännössä meikin ja toinen vesiliukoisen lian. Näin saadaan aikaan perusteellinen mutta samalla hellävarainen puhdistus. Sensai käyttää sanojensa mukaan hyvin hellävaraisia ainesosia.
Monille, etenkin voimakkaan meikin käyttäjille kaksoispuhdistus on tuttu juttu ja vakiorutiini ilman Sensaitakin. Kaksoispuhdistus on siis yksinkertaisimmillaan sitä, että ensin puhdistat kasvot emulsiomaisella ja sitten vaahtoavalla tuotteella.
Vahva meikkipohja ei ole koskaan kuulunut minun kauneusrutiineihini, joten minulle on läpi elämän riittänyt yksi puhdistustuote jolla kasvot ovat puhdistuneet ja kaikki meikki irronnut. Niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa iholle on jäänyt "yksöispuhdistuksen" jälkeen likaa, olen vain puhdistanut kasvot samalla tuotteella uudestaan.
Nämä ovat pitkälle tottumus- ja mieltymysasioita. :)
Mutta kehyshöpinät sikseen ja tuotteisiin.
PUHDISTUS
Sensailla on myös ymmärretty, että mieltymykset vaihtelevat, ja puhdistustuotteita onkin mittava valikoima erilaisilla koostumuksilla ja eri ihotyypeille soveltuvana. Ykkösvaiheen rasvapohjaisia putsareita on balmimaisena, öljymäisenä, voidemaisena ja maitomaisena. Kakkosvaiheen vaahtoavista putsareista löytyy pumppuvaahto-, savisaippua-, kermainen saippua- ja maitosaippuavaihtoehdot.
Minä sain voidemaiset Cleansing Creamin ja Creamy Soapin.
Vaihe 1: Silky Purifying Cleansing Cream
Rasvainen, koostumukseltaan paksu ja hyvin jämäkkä voide. Ei kovin riittoisaa "jäykän" koostumuksensa ansiosta, tätä täytyy annostella reilu rypäleen kokoinen kikkare jotta aineen saa leviämään kauttaaltaan kasvoille. Voide muuttuu ihon lämmön vaikutuksesta hetken kuluttua öljymäiseksi.
Rasvapohjan tuotteessa muodostaa parafiiniöljy. Lisäksi voiteesta löytyy silikoneja ja alkoholiakin incin loppupäästä.
Minä en ole rasvaputsarien ystävä, mutta nyt Dermablend-testikaudella Sensain Cleansing Cream on osoittautunut tarpeelliseksi. :) Dermablendin poistoon suositellaan rasvapohjaista putsaria, ja Sensailla Dermablendit ovat liuenneet oikein mainiosti.
Vaihe 2: Silky Purifying Creamy Soap
Supermegariittoisa, voidemainen kasvosaippua. Tätä ei kertakaikkiaan saa annosteltua tarpeeksi pientä pisaraa! :D Puolikkaan maapähkinän kokoinen nokare tuo sekin jo aivan mielettömän runsaan vaahdon. Vaahto on pehmeää ja liukuu iholla ihanasti, mutta jättää saippualle tyypillisesti ihon nahkeaksi.
Itsehän en ole tällaisen nahkean jälkitunteen ystävä puhdistustuotteissa, mikä varmasti on käynyt blogiani säännöllisesti lukeville harvinaisen selväksi, mutta Sensain Creamy Soap ei kuitenkaan ole sieltä pahimmasta päästä. Iho jää kuivuttuaan oikein miellyttävän tuntuiseksi eikä sitä mitenkään hurjasti kiristä.
KOSTEUTUS
Sensain Saho-filosofian mukaisesti kaksoismenetelmä ulottuu puhdistuksen lisäksi myös kosteutukseen ja aineiden levitystekniikkaan (jälkimmäiseen en tässä postauksessa kuitenkaan paneudu). Sensailla kasvovesi on osa kosteutusta, ei puhdistusta. Kasvovedestä käytetäänkin Sensain maailmassa mieluummin ilmaisua hoitovesi.
Sain testiin Cellular Performance -linjasta Lotion II -hoitoveden ja Emulsion II -kosteusemulsion (kummatkin normaalista kuivalle iholle). Cellular Performance on Sensain lippulaivalinja ja tarkoitettu torjumaan ihon ikääntymisen merkkejä.
Vaihe 1: Cellular Performance Lotion II
Kevyesti geelimäinen koostumus. Hoitovesi suositellaan levitettävän kasvoille käsin, ei vanulapun kautta. Käsien kautta levitettynä Lotion jättää selvän "tuotetunnun" iholle, iho on hieman tahmea (--> iholle jää siis kosteutta, ok). Vanulapun kautta laitettuna tunne on vähemmän tahmea. "Mutta älkää ihmeessä levittäkö pumpulin kautta," sanottiin Sensai-koulutuksessa. "Vanulappuja ei ole tarpeen hoitaa näin arvokkailla aineilla!" :)
Tässä kasvovedessä kummittelee nyt sitten se alkoholi-"mörkö" (kuka sen nyt siten haluaa nähdä) korkealla, sitä on incissä kolmantena. Silti tuote ei jätä alkoholipitoisille kasvovesille tyypillistä kuivahkoa tunnetta iholle, päinvastoin. Inci on todella pitkä ja sieltä löytyy kärjestä "hyvisten" joukkoon kuuluvaa niasiiniamidia eli B3-vitamiinia ja synteettisiä peruskosteuttajia ja silottajia kuten peg-20:tä, dipropyleeniglykolia, glyserolia ja dimetikonijohdannaista. Mukana on myös kasvipohjaisia ainesosia, Sensain inci on selektiivisessä kosmetiikassa tyypillinen yhdistelmä synteettisiä sekä luonnollisia ainesosia.
Vaihe 2: Cellular Performance Emulsion II
Ohut, neutraalin (ehkä hieman kukkaisen..?) tuoksuinen emulsio. Ei aiheuta mitään erityisiä tuntemuksia. Iho jää hyvän ja kosteutetun tuntuiseksi.
Inci ei sisällä suosikkiainesosiani; emulsiosta löytyy niin vaseliinia kuin silikoniakin. Sekä alkoholia, tosin ei lähellä kärkeä. "Hyviksinä" mainitsen skvalaanin, niasiiniamidin ja kolesterolin ja oliiviöljyn, ja tottakai täällä on myös glyserolia. Vaseliini (petrolatum) auttaa lukitsemaan kosteutta tehokkaasti ihoon, joten se on loistava ainesosa kuivalle iholle. Kuivaihoisten ei ylipäänsä ole samalla lailla syytä "pelätä" mineraaliöljyjä kuin epäpuhtauksiin taipuvaisen ihon omistajan. Ihon rakenne ja tukkiutumisherkkyys on niin erilainen näillä ihotyypeillä, todella kuivalla iholla huokoset ovat yleensä pienet eikä epäpuhtauksia juuri synny.
SUMMA SUMMARUM.
Mikä fiilis Sensain ylellisistä tuotteista? (Ne vieläkin ylellisemmät, Ultimate-linjan tuotteet esittelen myöhemmin, niitä en ole vielä testannut.)
Sanotaan näin, että jos olisin testannut näitä sokkona, en olisi ainakaan kosteustuotteiden kohdalla osannut veikata luksustason sarjaa. Puhdistustuotteiden koostumukset taas olivat selvästi "selektiiviset", tuollainen superriittoisa, supervaahtoava ja silkkisen pehmeä kasvosaippuatyyppi on hyvin yleinen selektiivisten merkkien puolella. (Markettikosmetiikassa siihen törmää aniharvoin, jos koskaan.)
Hoitovesi oli näistä vähiten mieleeni. Kuivaihoinen oletettavasti tykkää tahmeahkosta jälkitunnusta iholla, tai siis ylipäänsä siitä että iholle jää "tuotteen tuntua", mutta minun ihoni ei sitä kaipaa enkä tunteesta tykkää.
Kosteusemulsion voisin käyttää koostumuksena ja ihofiiliksensä puolesta oikein mielelläni, vaikka mieluiten tietysti näen täysin luonnollisiin ainesosiin pohjautuvan ainesosaluettelon. Emulsion II on kuitenkin koostumukseltaan ja kosteusteholtaan erinomainen, tuntuu selvästi lukitsevan ihoon enemmän kosteutta kuin noin ohuet, fluidimaiset tuotteet yleensä.
Hintatietoja: Silky Purifying -puhdistustuotteet: (125-150 ml) 51,50€, Cellular Performance -hoitovedet (125 ml) 70,50€ ja Cellular Performance -kosteusemulsiot (100 ml) 100,50€.
Mr. Karkkipäivä tuli perjantaina kotiin silmä mustana.
Ei, hän ei ollut joutunut tappeluun vaan saanut polvesta painitreenissä.
Innostuin! Tuohon kyllä testaisin Dermablendin tehoja. Ja mainio tilaisuus ylipäänsä verrata eri peiteaineita! :) (Enkö ole mahtava avovaimo kun innostun toisen ruhjeesta... ;))
Ja ei kun sivellin töihin.
Testasin viittä eri peiteainetta sekä Dermablendin Body Corrective -meikkivoidetta ja stickkiä.
Dermablendit jäivät ryhmäkuvasta kun tein testaukset ja otin kuvat eri päivinä.
Alla olevan kuvan saa klikattua suuremmaksi. Osa peiteaineista oli misterille liian vaaleita, jolloin tulos ei tietenkään ole ihanteellinen.
"Tavallisista" peiteaineista parhaiten suoriutui Make Up For Everin HD Concealer, tosin Estee Lauderin Double Wear oli hyvin lähellä.
Mikään niistä ei kuitenkaan tehnyt yhtä tehokasta jälkeä kuin Dermablend.
Käytin kahta Dermablendin peittävimmistä tuotteista, Total Body Corrective -meikkivoidetta (sävyssä Medium) ja sen päälle sipaisin vielä Corrective-stickkiä (sävyssä Opal).
Tulos oli paras varmasti siksikin, että Medium-sävy tummempana sopi misterille paremmin eikä jäänyt näkyviin luonnottoman vaaleana rinkulana. Jälki oli toki selvästi meikatun näköinen, olin kerrostanut tuotteita todella voimakkaasti.
Laitoin kaikkia testin peiteaineita noin viisi kerrosta. Toisten kohdalla kerrostus onnistui huonommin kuin toisten.
Lavera Natural Concealer
* Kaikkein läpikuultavin tulos
* Ei kestä kerrostamista kovinkaan hyvin, alemmat kerrokset alkavat irrota uudempien mukana ja muuttua läikikkäiksi
Lily Lolo Eyelid Primer (keltainen puoli joka tarkoitettu silmänalusille)
* Tulos toiseksi miedoin Laveran jälkeen
* Ei neutraloinut sinisyyttä sen paremmin kuin muutkaan peiteaineet, vaikka keltaisen pitäisi olla erityisen hyvä sinertäville/violeteille alueille
* Jätti kaikkein luonnollisimman pinnan, ei alkanut näyttää meikatulta vaikka kuinka kerrosti.
Benefit Boi-ing Industrial-Strength Concealer
* Testipeiteaineista paksuinta ja "jäykintä"
* Alkaa herkästi näyttää paksulta pakkelilta kerrostaessa
* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa aivan liian vaalea mikä vaikutti tulokseen heikentävästi
Make Up For Ever High Definition Concealer
* Testatuista toiseksi paras peittävyys/suoritus Dermablendin jälkeen
* Koostumus voidemainen mutta silti jämäkähkö, kerrostaessa alkaa herkästi tulla meikatun näköinen pinta
* Kiinnittyy hyvin = nappaa kiinni ihon pintaan
Estee Lauder Double Wear Concealer
* Laveran ohella ohuin koostumus testatuista
* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa liian vaalea
* Jää suhteellisen huomaamattoman, ei-meikatun näköiseksi
. . .
* * Jutun tuotteista olen saanut Dermablendin, Laveran, Lily Lolon ja Make Up For Everin tuotteet blogin kautta. * *
Dermablendin Body Corrective -meikkivoiteesta kerron vielä, että olen käyttänyt sitä itse viime päivät silmänalusilla peiteaineena ja luomilla pohjusteena. Pidän siitä enemmän peiteainekäytössä kuin stickistä, niin koostumuksensa kuin sävynsä puolesta. Body Correctivea ei tarvitse puuteroida ja pysyy jumpatkin viiruuntumatta silmänalusjuonteisiin! :)
Sain joku aika sitten hauskan toiveen, jossa lukija ehdotti että meikkaisin vanhimmilla meikeilläni siihen tyyliin, miten olen joskus muinoin meikannut. Eilinen postaus vanhoine luomiväreineen inspiroi minut toteuttamaan tämän toiveen! :) Joten jatketaan tänään vielä nostalgian merkeissä.
Tässä lisää vanhimpia meikkejäni. Voi havainnoida, että olen menneisyydessäni ollut mieltynyt sangen tunkkaiseen sävymaailmaan. Tuon Lumenen Ritariperho -duon sävykombo on aivan käsittämätön... "Hei, yhdistetäänpä samaan duoon luumuinen taupe ja haalistuneen tiilen sävy..!"
En kyllä koskaan tykännyt Ritariperhosta 90-luvullakaan. (Ja voin vain ihmetellä miksi sitten ostin sen..?) Käytin duosta lähinnä tuota taupen sävyä varjostuksena.
Tässä ovat ensimmäiset selektiiviset luomivärini. Eivät ole minun mittapuullani mitään älyttömän vanhoja, ostettu vuonna 2006. Eivät siis sinällään liity postauksen aiheeseen, mutta halusin ne mukaan kun niillä kuitenkin on tärkeä asema meikkikokoelmassani - ja ovathan ne vanhimmat selektiiviseni. ^_^
Ostin paletit laivalta, ja muistan kuinka en moneen päivään saanut silmiäni irti tuosta Guerlainin rasiasta. Se oli minusta kultareunoineen niiii-in kaunis...! (Heh, eräs lukija saa taas slaagin noista pisteistä... ^_^) Ja painava..! --> Tuntui heti arvokkaammalta. Mutta laatu... Kuinka petyinkään. Guerlainin Touche de Beige on yksi heikkolaatuisimmista meikkihankinnoista mitä olen koskaan tehnyt. Ilmeisesti Guerlainin luomivärien laatu on sittemmin parantunut huimasti.
Mutta nyt itse asiaan.
Tähän tyyliin meikkasin eilen esitellyllä Gemeyn Duo Ocre -paletilla. Tämä oli meikkityylini melkein 10 vuotta, toistin sen uskollisesti joka aamu kuin robotti. Vaaleaa koko luomelle, tumma varjostus ulkonurkkaan - naps paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla. Ei siveltimiä, ei häivytystä.
En myöskään ulottanut meikkiä kulmaluulle saakka, vaan se jäi paljaaksi. En huolitellut varjostuksen rajaa millään lailla. Se sai olla sen näköinen miten vaahtomuoviapplikaattori sen luomelle jätti. En edes tullut ajatelleeksi että silmämeikki voisi jatkua luomivaon yläpuolellakin.
Vaihtoehto luonnonvaalealle ja ruskealle oli toteuttaa sama meikki valkoisella ja luumulla tai muulla violettiin vivahtavalla sävyllä. Kunnon värikästä violettia en tokikaan käyttänyt, vaan sävyt olivat aina murrettuja luumuisia tai kanervaisia. Kuvan meikki toteutettu Rimmelin Lynx-paletin valkoisella ja Lumenen Ritariperhon luumu-taupella sekä Yves Rocherin luumun sävyisellä rajauskynällä.
Lukioiässä älysin jostain että liikkuvan luomen vaalean sävyn voi ulottaa myös kulmaluulle. Mutta varjostuksia en edelleenkään häivyttänyt. Rajaukset tein aina samalla tavalla, luomen muotoa mukaillen ja ulkonurkassa alaluomen rajaukseen yhdistyen. En koskaan tehnyt siipivarjostuksia - en osaanut.
Minulla oli 14-vuotiaasta jonnekin 25-26-vuotiaaksi saakka käytössä vain ja ainoastaan kahden sävyisiä rajauskyniä; ruskeita ja luumuisia. Mustaa en käyttänyt.
Nyt tuntuu ihan uskomattomalta että olen jaksanut meikata niin monotonisesti niin pitkään..! :-0 On se ollut helppoa ja *elevetin tylsää; joka aamu on herännyt ja miettinyt, "hmm, onko tänään luumu- vai ruskeapäivä?"
Joskus päälle parikymppisenä hurahdin yhtäkkiä koko silmän kiertävään rajaukseen. Käytin sitä varmaan 2-3 vuotta putkeen. Yht'äkkiä tuntui ihan "laimealta" jättää rajaus alaluomen puoleen väliin.
Mutta siipeä en edelleenkään tehnyt.
Jossain vaiheessa kynärajaus vaihtui kokonaan pehmeisiin luomivärirajauksiin. Taisi itse asiassa olla H&M:ltä ostamani ohuenohuen pikkusiveltimen ansiota. Miellyin luonnolllisempaan, utuiseen rajaustyyliin. Väreinä säilyivät edelleen ne ruskeat, vaaleat ja luumut tai kanervat.
Tässä vaiheessa aloin tehdä silmän ulkonurkkaan pientä häntää. Huomaan, että olen tuohon kuvaan tehnyt sen nykytottumuksestani pidempänä. (Käsi on nykyisellään niin rutinoitunut siipeen että se tulee automaattisesti :D))
Joskus 25-vuotiaana aloin myös lisätä silmämeikkiin vaalean, hohtavan korostuksen alaluomen sisänurkkaan. Inspiroiduin jostain Björkin promokuvasta jossa hänellä oli pienet helmet silmän sisänurkissa. Yritin imitoida Björkin meikkiä tekemällä korostukset voidemaisella, valkoisella superhelmiäisellä voideluomivärillä. Kokeilu jalostui hienovaraisemmaksi vaaleaksi sipaisuksi arkimeikkiin.
.
...ja sitten saapui mineraalien ja netin kauneuspalstojen aikakausi. En ikinä unohda sitä hetkeä kun näin ensimmäisiä kertoja mineraaliluomiväreillä tehtyjä meikkejä. Se eloisa hohtavuus..! Meikit olivat aivan totaalisen eri universumista kuin omat rutiiniviritykseni. En ole ikinä kokenut vastaavaa inspiraatiota...!
Tuijotin netissä meikkikuvia aivan haltioituneena. Tilasin omat mineraalit ja aloin opetella. Luomelle voi laittaa enemmänkin kuin kaksi sävyä... Ja niitä kannattaa levittää siveltimellä...!
Tällä tiellä ollaan edelleen.
Räikeimmät sateenkaari/karnevaali/papukaijameikki-kaudet on käyty läpi ja jätetty taakse, mutta kaksiväri-kynärajaus-maailma on yhtä lailla menneisyyttä. Nykytyylissäni käytän perusmeikkiinkin aina 3-4 sävyä ja teen rajaukset 99-prosenttisesti geelimäisellä tai nestemäisellä rajaustuotteella. Ja ulkonurkkaan ilmestyy siipi kuin itsestään. :)
Photobucketin ihanasta kuva-arkistosta voi seurata meikkaustaitojeni liikuttavaa edistymistä. Voi että olen iloinen että olen sinne näitä kuvia tallentanut, muualla niitä ei olekaan.
Näillä kuvilla on ikää jotain 8 vuotta. Ensimmäinen vihreä luomivärini (ylärivi vasemmalla, L'oreal Golden Green), ensimmäiset pinkit meikkini (Pure Luxe, L'Oreal), ensimmäiset smokey-kokeilut.... Awww. Suhruisia rajauksia, viimeistelemättömiä varjostuksia...
Kyllä minä edelleenkin joka päivä katson meikkiäni kriittisin silmin ja arvostelen rajausten symmetrisyyttä tai varjostuksen utuisuutta. Mutta sitten kun katson näitä vanhoja kuvia niin ymmärrän, että olen kuitenkin jotain oppinut ja kehittynyt vuosien varrella. - Ja onko sillä lopulta väliäkään? :) Pääasia että meikeistä saa iloa ja kokee toteuttavansa itseään.
Meikit. <3 Ritariperhosta Touche de Beigeen ja Mystic Jadesta Nakediin. Ollaan me aikamoinen taival yhdessä kuljettu..!
Karmein meikkikuva ever? ^_^
Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.
Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi...
En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä....
...esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?
Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla...
Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa - olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?
Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.
Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.
Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.
Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, "Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan." Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä...!
Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut - ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.
Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)
...ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).
Mutta nuo The Body Shopin putelit... Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!
No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.
Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita...? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?
Hei te alkoholin karttajat! Ja nyt ei siis puhuta mojitoista ja viinilasillisista! ;)
Aamuisen postauksen jälkeen jäin jälleen pohtimaan tätä "alkoholi kosmetiikassa" -asiaa. Ja sitten tuli se hetki aamusta kun laitetaan Päivän Tuoksu. Hajuvesipullo pysähtyi käteeni. Niin.....! Hajuvedet...!
Monet siis välttävät alkoholipitoista kosmetiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista. "Se kuivattaa", on monen ensiajatus ja osalle ainoa argumentti alkoholilla "terästettyä" kosmetiikkaa vastaan. Mutta alkoholi tekee tutkimusten mukaan iholle muutakin. Kaikkien meidän "kosmetiikkapoliisien" ylikomisario Paula Begoun tiimeineen kertoo sivuillaan perusteellisesti (ja saanen lisätä, viihdyttävästikin) alkoholin vaikutuksista ihoon. Kannattaa käydä lukaisemassa vaikkapa vain uteliaisuuttaan tämä artikkeli, jos enklanti on hallussa ja on ylimääräinen 5-minuuttinen aikaa.
Lyhyesti, Paulan mukaan alkoholi ei ainoastaan kuivata ja hajota ihon suojavaippaa, vaan - ja tämä on karua kuultavaa - kirjaimellisesti tappaa ihosoluja ja ajaa niitä itsetuhoon (tutkimuslähde). Jo 3% alkoholipitoisuus tuotteessa kiihdytti laboratoriotutkimuksissa ihosolujen kuolemaa."The research is clear: alcohol harms your skin's protective barrier, triggers free-radical damage, makes oily skin and redness worse, and is best described as 'pro-aging'." Oliko tarpeeksi pelottavaa? :) Yksinkertaisesti ihoa vaurioittava ja ikäännyttävä eliksiiri parhaimmillaan, mikäli Paulan lähteisiin on uskominen.
Kuva täältä.
Kuitenkin artikkelissa puhutaan kauttaaltaan alkoholiin pohjautuvien tuotteiden välttämisestä, ei tuotteista, joissa alkoholi on koostumuksessa vain pienessä roolissa. Me tavikset (lue: kaikki muut jotka eivät ole olleet mukana jonkun tuotteen kehitystiimissä) emme kuitenkaan voi koskaan tietää montako prosenttia tuotteessa lopulta on alkoholia. Jos alkoholi listataan kolmen ensimmäisen raaka-aineen joukossa, sitä on aika suurella todennäköisyydellä ainakin se 3%, joo. Mutta jos bongaat alkoholin incin keskivaiheilta tai lopusta..? Et voi tietää onko sitä 3, 0,3 vai 0,03%.
Paulan sanoissa voi hyvinkin olla perää eikä alkoholia välttämällä varmasti ainakaan tee hallaa iholle. Kenenkään iho siis tuskin varsinaisesti halajaa alkoholia voidakseen hyvin. (Jos teillä on päinvastaisia kokemuksia, jakakaa ihmeessä :)) Jos suosikkivoiteessasi kuitenkin on vaikka 0,05% alkoholia, on ehkä liioittelua heittää se roskiin ja turhaa luopua lempparin käytöstä kokonaan.
Itse en siis edelleenkään ole muodostanut alkoholista kosmetiikassa "lopullista" käsitystä, enkä ole toistaiseksi luopunut alkoholipitoisista tuotteista.
Kuva täältä.
Mutta siihen otsikon kysymykseen: mitä te alkoholin välttelijät teette hajuvesien suhteen? Niissähän "riemulientä" piisaa, yhdessä suihkauksessa on varmasti 10-kertainen määrä 'holia alkoholipitoisen kasvoveden tai luonnonkosmetiikan päivävoiteen kerta-annokseen verrattuna. Jos alkoholi tuhoaa soluja kasvoillasi, se varmasti tekee saman myös dekolteellasi tai missä päin tahansa kroppaa. Useimmat tykkäävät suihkauttaa hajuvettä juuri kaulalle ja dekolteelle. Enkä tunne yhtäkään naista joka mielellään buustaisi dekolteensa vanhentumista.
Ehkä alkoholin välttelijät ovat luopuneet hajuvesistä kokonaan..? Tai käyttävät tuoksuöljyjä..?
EDIT. Serafia nosti kommenttilaatikossa hyvän pointin - KAIKKI alkoholit kosmetiikassa eivät suinkaan ole pahoja. En tajunnut tätä mainita tekstissä kun tämä on näitä itselle niin itsestäänselviä asioita - anteeksi kaikille jotka ehtivät jo mahdollisesti tehdä säikähtäneitä tulkintoja voiteistaan. Sen kuivattavan alkoholin lisäksi kosmetiikassa käytetään runsaasti myös pehmentäviä rasva-alkoholeja jotka ovat hyviä iholle. Yleisimpiin näistä kuuluvat CETYL ALCOHOL, CETEARYL ALCOHOL, STEARYL ALCOHOL ja BEHENYL ALCOHOL.
Sen "pahan" alkoholin tunnistaa incistä kaikkein yleisimmin nimillä ALCOHOL, ALCOHOL DENAT., SD ALCOHOL, ETHYL ALCOHOL ja ISOPROPYL ALCOHOL.
* * *
Ai niin, sain vihdoin Weledan öljytkin arvottua! ^_^ Voittajiin on otettu yhteyttä.
Koivu: Jenni,
Granaattiomena: Tuija
Ruusu: Aurinkoinen
Arnikki: Tiia
Sitrus: Minfit
Laventeli: Sis
Tyrni: Mirka
Kehäkukka: Katja
Jotkut tuotteet vain ovat niin hyviä, että ansaitsevat tulla nostetuiksi uudelleen. Ja uudelleen.
Kaksi niistä on tässä kuvassa.
Korresin Aloe & Dittany -shampoo normaaleille hiuksille ja Sanctumin luomuhoitoaine normaaleille hiuksille.
Testasin viime syksynä niin monet uudet shampoot ja hoitoaineet ja tammi-helmikuun vielä erilaisia palashampoita, että sitä ehti jo erkaantua kauas vanhemmista lempparituotteistaan. Vähän niin kuin unohtaa sen fiiliksen, että miltäs ne aiemmin hehkuttamani tuotteet ylipäänsä tuntuikaan..? Nyt kun aloin tässä laskea niin käytin yhteensä viisi kuukautta putkeen erilaisten shampoo/hoitis-testipöniköiden ja saippuoiden kokeiluun…!
Saippuaoopperan tauottua palasin pitkästä, pitkästä aikaa kahden lempparini pariin. Ja tiedättekö, nämä tuntuvat edelleen ihan tajuttoman hyviltä.
On kivaa vahvistaa muistikuvansa vielä vuodenkin kuluttua ja päästä toteamaan, että kyllä, tämä shampoo oikeasti ON harvinaisen hyvää, se ei tuntunut siltä vain ”silloin taannoin”. En vieläkään tajua mikä tekee Korresin Aloe Dittanysta niin eri tuntuisen lukuisiin muihin shampoisiin verrattuna (inci ei sitä minulle suoraan paljasta), mutta ei kai minun kuulukaan tajuta. Jätetään sen tason tajuamiset kemisteille. :) Aloe Dittanyssa vain hämmästyttää eniten se, että se on normaalien hiusten shampoo, mutta tuntuu silti hoitavammalta kuin valtaosa elämäni aikana käyttämistä kuivien ja vaurioituneiden hiusten shampoista.
Ja samoin olin iloinen voidessani todeta, että kyllä, Sanctumin hoitoaine (jota en ole käyttänyt yli vuoteen) on ihan yhtä loistavaa kuin muistinkin. Ja hei – tässä hoitoaineessahan ei tosiaan ole mitään synteettistä ja raaka-aineista peräti 95% on luomua..! (Luomu ja ”luonnosta lähtöisin olevahan” ovat eri asioita, vaikka moni vetää mutkat suoriksi ja kutsuu luonnonkosmetiikkaa luomukosmetiikaksi. Monikaan luonnonkosmen tuote ei lopulta sisällä kuin jonkun prosentin LUOMU-tuotettuja ainesosia.) Sanctum tekee niin silkkiset kutrit että ei voi kuin ihmetellä miten tällaisen reseptin kehitys on toisille luonnonkosmetiikan valmistajille mahdotonta ilman synteettisiä apuaineita.
Sanctumin hoitiksessa tai Korresin shampoossa ei myöskään ole alkoholia ;) (Viime aikoina minulle on tullut kommenttien perusteella tunne, että on hyvä aina mainita onko tuotteessa alkoholia kun se on monelle ratkaiseva tekijä.)
Sanctumiahan ei enää saa Suomesta, mutta esimerkiksi iHerbistä sitä voi tilata suhteellisen halvalla. Hoitoaine kustantaa $8,85.
Mun hiukset on muuten olleet nyt saippuaepisodin päätyttyä niin kiitolliset, että ne eivät ole edes rasvoittuneet samaan tahtiin kuin normaalisti..! :) Tälläkin hetkellä edellisestä pesusta on jo kolme vai liekö neljäkin päivää, eikä tyvi vieläkään huuda pesun tarvetta. (Kuva on vanha, jos ihmettelette tyvikasvua kun justhan hiukset värjättiin :))
.
Alkuperäiset Korres & Sanctum -tuote-esittelyni löydät täältä:
Vichy Dermablend -testi numero 2: peiteaine ja tummat silmänaluset. Minun kohdallani voidaan puhua myös kirjavista silmänalusista.
Olen saanut testiin Vichyn Dermablend-tuotteita osana Indiedaysin ja Vichyn tulevaa kampanjaa, mutta esittelen näitä jo ennen varsinaista kamppista koska kiinnostusta varmasti piisaa - niin teidän kuin minunkin puolelta :) (Oooo - kaupallista :D)
Corrective Stick -peitepuikon pitäisi käsittääkseni olla sarjan peittävin tuote. Se lupaa veden- ja hankauksenkestävyyttä, tahraamattomuutta ja 16 tunnin pysyvyyttä iholla.
Sävyjä on kolme, joista numerot 25 Nude ja 35 Sand ovat tällä hetkellä varastolta lopussa ja sain paketissa vain vaaleimman sävyn 15 Opal.
Opal-peiteväri on yllättävän tumma (katso swatch-kuva postauksen lopussa). Se on aivan eri sävyinen kuin meikkivoiteen sävy Opal. Eli vaaleimman Vichy Dermablend -meikkivoiteen käyttäjä ei löydä sopivaa sävyä peiteväreistä.
Minun iholleni Opal sopi. (Kai se on vain hyväksyttävä että en enää ole yhtä kalpea kuin nuorempana :))
Silmänaluseni luonnontilassa.
Silmänaluset Dermablend Corrective Stickillä käsiteltynä.
Joo-o, peittää kyllä oikein kiitettävästi. Alla oleva lähikuva oikeasta silmästä on vielä havainnollisempi. Tämä aamu sopi loistavasti peiteaineen testaukseen kun silmänalusiholleni sattui vielä ilmestymään tuollainen punainen verenpurkaumapiste. (Noita tulee aina välillä ja häviävät sitten parissa päivässä.)
Aika mieletöntä että tuo punainen piste vain katosi! Näyttää melkein photoshopatulta (minun mielestäni), mutta olen kajonnut kuvaan ainoastaan poistamalla silmänvalkuaisesta verisuonia (koska ne nyt vaan on niin ällöjä!)
Peiteaineen koostumus on hyvin pehmeä ja jopa rasvaisen tuntuinen. No, siinä onkin ykkösenä parafiiniöljyä eli ei ihmekään. :) Ja puikko muuten lupaa myös kosteutusta.
Sanoisin, että peruspeittokyky yhdellä kerroksella on samaa luokkaa suosikkini Estee Lauderin Double Wear -peiteaineen kanssa, mutta Dermablend on koostumuksensa puolesta helpommin kerrostettava, jolloin tuloksena on voimakkaampi peitto. Lauder kuivuu iholle niin nopeasti ja on koostumukseltaan niin kuivaa, ettei kerrostaminen oikein toimi. Dermablendiä oli helppo taputella useampi kerros esimerkiksi tuon punaisen pisteen kohdalle ilman että jälki yhtään kökkööntyi tai "pakkeloitui".
MUTTA. Rasvaisen koostumuksen vuoksi Dermablend luonnollisestikin myös kasaantuu helpommin juonteisiin kuin kuivemman koostumuksen peiteaine. Levitin aineen kaksi tuntia sitten, ja oikean silmän alla on jo havaittavissa viiruuntumista. Ilmiötä voi yrittää estää kevyellä puuteroinnilla. Dermablendillä on tarkoitukseen läpinäkyvä irtopuuteri. Seuraavalla testikerralla kokeilen kiinnittää stickin sillä.
Tässä vielä sävyvertailua. Huomaatte, miten punainen ja tumma peitepuikon sävy on samannimiseen meikkivoiteen sävyyn verrattuna. Edellisessä Dermablend-postauksessani eräs lukija kysyi, onko meikkivoide Opal luonnossa kovin kellertävä. Minusta ei lainkaan, enemmänkin neutraali beige.
Sain muuten vihdoin eilen illalla tehtyä valinnan Dermablend-meikkimallihakemusten joukosta. Hakemuksia oli tullut runsaasti, kiitoksia kaikille teille kiinnostuneille ja rohkeille jotka olitte valmiita antamaan kasvonne käyttööni. :)
Koska hakemuksia oli todella paljon ja joukossa monia erilaisia ihotapauksia syntymämerkeistä arpiin ja palovammoihin, päädyin valitsemaan useamman mallin. On vain jotenkin niin kiinnostavaa kun en ole ikinä päässyt meikkaamaan ketään näin peittävillä tuotteilla..!
Opin tästä varmaan paljon itsekin, kiitos siis vielä kerran kaikille hakijoille ja innolla odottelen maaliskuun meikkaussessioita! :)
Sain Weledalta yhteydenoton. Haluaisinko arpoa lukijoilleni ihania vartaloöljyjä? No totta maar! En kai minä nyt lukijoilta tällaista mahdollisuutta evää..! :)
Weledalla on valikoimassaan kahdeksan erilaista vartaloöljyä, ja saan arpoa yhden kappaleen jokaista.
Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa minkä öljyn haluaisit voittaa. :)
Öljyt on jaoteltu sen mukaan sopivatko ne ihanteellisimmin ihon kosteutukseen vai hierontaan, vaikka kaikki öljyistä sopivat periaatteessa kumpaankin tarkoitukseen. Jokaisessa on erilainen öljypohja ja aitoja eteerisiä öljyjä.
KOSTEUTUKSEEN
Granaattiomena – kuivan ja ikääntyneen ihon ravitsemiseen. Uudistaa, kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sisältää jojobaöljyä, seesaminsiemenöljyä, auringonkukan siemenöljyä, vehnänalkioöljyä, makadamian siemenöljyä sekä hirssiuutetta ja granaattiomenan siemenöljyä.
Tätä voi kuulemma käyttää myös ruoanlaitossa, esimerkiksi raakaruokakakuissa (!).
Tyrni – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen (vaikka toki öljyt sopivat aina parhaiten kuivalle iholle). C-vitamiinirikas koostumus tuo antioksidanttista suojaa. Sisältää seesaminsiemenöljyä, tyrniöljyä ja eteerisiä öljyjä.
Ruusu – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen. Mieto ruusun tuoksu vaikuttaa rauhoittavasti ja tasapainottavasti kehoon ja mieleen. Sisältää jojobaöljyä, manteliöljyä ja villiruusun siemenöljyä.
Sitrus – kevyin öljyistä, tämä on ainoa Weledan öljyistä jonka inci sisältää myös alkoholia --> tuote jättää iholle vähemmän rasvaisen tunnun. Virkistää ja sopii myös hierontaan. Sisältää manteliöljyä, alkoholia ja sitruunankuoriöljyä.
HIERONTAAN
Laventeli – rentouttava hierontaöljy kehon ja mielen rauhoitukseen. Sisältää manteliöljyä, seesaminsiemenöljyä ja laventeliöljyä.
Arnikki – lämmittävä hierontaöljy, sopii käytettäväksi erityisen hyvin ennen ja jälkeen urheilun. Arnikkiuute lämmittää ja vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Sisältää auringonkukkaöljyä, oliiviöljyä, arnikkiuutetta ja koivunlehtiuutetta.
Kehäkukka – hierontaöljy herkälle iholle. Mieto koostumus sisältää auringonkukan siemenöljyä, koivunlehtiuutetta, kehäkukkauutetta ja kamomillauutetta. Kehäkukka tunnetaan rauhoittavasta vaikutuksestaan.
SELLULIITIN HOITOON
Koivu – Weledan palkituin vartaloöljy, ja tätä näkee aina naistenlehtien "Parhaat selluliittituotteet" -listoilla. Lupaa näkyviä tuloksia kuukaudessa kahdesti päivässä käytettynä. Sisältää aprikoosinkiviöljyä, jojobaöljyä ja vehnänalkioöljyä sekä koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita.
Minulle Weledan öljyistä entuudestaan tuttuja ovat Koivu- ja Tyrniöljy. Koivutöljyä testasin pienen 5 millin pullon joten sen vaikutuksista selluliittiin en osaa sanoa mitään, mutta koostumus on kyllä miellyttävämpi ja ainakin ihan erilainen kuin perinteisissä kofeiiniin luottavissa selluliittituotteissa. Tyrniöljy oli aivan ihanan tuoksuista mutta minun iholleni liian täyteläistä.
Nyt saan testiin Granaattiomenaöljyn jota aion kokeilla ruoanlaitossa. :) Kerron sitten maistuiko esim. salaatti ihan eteerisiltä öljyiltä... Vai maistuuko ne ylipäänsä miltään...? Nehän ovat haihtuvia öljyjä...
.
Mitenkäs te, tuleeko käytettyä paljon öljyjä kauneudenhoidossa? Tuntuu, että öljyt ovat edelleen täällä Suomessa vähän "vaikea" kosmetiikan tuotealue, itse ainakin koin myyjän työssäni haastavaksi saada asiakkaita - siis niitä kuivaihoisiakin - ymmärtämään aitojen kasviöljyjen merkityksen ja hyödyt ihonhoidossa.
Osallistumisaikaa arvontaan on 28.2. saakka.
Lauantain leikki numero 2 oli old school -- ehm, siis vanhan koulun :) Karkkipäivää.
Joo, mun kädet näkyy nykyään joka meikkikuvassa ^_^
Tein pohjustuksen eilen esitellyillä Natural Coden luomivärikynillä, sävyt vihreä, pinkki ja sininen.
Ängetään saman tien mukaan kaikkia mahdollisia Hemnesin uumenissa lojuvia blogin kautta saatuja testituotteita...
Laatikkoja kaiveltua näppeihin osuivat joskus syksyllä saamani Natural Coden sininen Darling -trio ja Lumenen vihreä Suon Tuoksu -duo.
Kynillä tehty pohjustus. Levitin Pearl Pink'iä myös alaluomelle.
Vedin sisänurkkaan vaaleanvihreää Suon Tuoksu -duosta, luomivakoon Mad Mineralsin pinkkiä Hot Stuff -mineraaliluomiväriä, luomen ulkonurkkaan Natural Code Darling -paletin tummansinistä ja alaluomelle samaisen paletin vaaleansinistä (joka muodosti pinkin pohjan kanssa liilaa).
Alaulkonurkka kaipasi selvästi vielä sähäkämpää violettia detaljia, ja lisäsin sinne Fyrinnaen kimaltavaa Lemmus Sibiricus -sävyä. Sisänurkkaan vielä valopilkahdus Pure Luxen White Diamondsilla.
Mitäs vielä...?
Joo, näitäkään en ole vielä korkannut! Lumenelta saamani Raspberry Color Tips -värimaskarat sävyissä liila ja pinkki. Liilaa yläripsiin ja pinkkiä alaripsiin.
No, tällainen pläjäys siitä tuli.
Hmmm.
Ensin oli hauskaa mutta ei sittenkään oikein sytytä.
Eilen olin toista mieltä, mutta kyllä mä tykkään metalliversiosta enemmän. On kiva haastaa itseään yhdistämään kaikenlaisia värejä, mutta näin kirjavat meikit on lopulta vain juurikin tällaisiin leikkihetkiin...
