Meikkasin tänään ystäväni Mian.

Värikäs look: Yves Rocher ja BeYu.

Klassinen look: Lily Lolo.

.

Avasin silmäni enkä ensin muistanut missä olin. Tuota tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin kun tapahtuu, se on aina tosi outoa.

Helsingissä, Marian luona.

Jossain kahvinkeiton ja lapsen vaatekriisin ("En halua tätä mekkoa..! - No ottaisiko Sanni sitten sen? Se on violetti, minulle kelpaisi kyllä.") välillä Maria kiikutti luokseni tutun näköisiä purkkeja. "Oletko kokeillut näitä? Nää on ihan tosi hyviä".

Tästähän alkaa jo muodostua déjà-vu. Viimeksi Tiinan luona tapahtui sama; eteeni tuotiin Idunia kasvot innosta loistaen. Jos en olisi jo itse tutustunut merkkiin niin alkaisi vakavasti tulla tunne, että olen missannut jotain maagista. ;)

Idun on näköjään parissa vuodessa todella onnistunut lyömään itsensä läpi. Aika kiinnostavaa, kun kyseessä on vain apteekeissa myytävä kosmetiikkamerkki.

Maria lähti töihin ja heitti minut samalla Kalasataman metroasemalle.

Olin keskustassa yhdeksän maissa, hain Kampin supermarketista aamiaista ja suunnistin jälleen Lasipalatsille.

Aina kun olen Helsingissä, teen töitä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Mainio paikka; kaupunkitoimistotila jota kuka tahansa saa käyttää ilmaiseksi. Tilaan kuuluu myös pieniä neuvottelutiloja joita voi erikseen varata.

Lasipalatsin vessassa minua tervehti fasismin vastainen My Little Pony -tarra. :)

En ole olkalaukkuihmisiä silloin, kun pitää kantaa mukana läppäriä. Kuljenkin aina koululaistyyliin reppu selässä tapaamisesta toiseen. :) Ostin North Facen läppärirepun viime kesänä Chamonixista, ja se on yksi parhaita hankintojani.

Kello 9.20 Kaupunkiverstaalla oli vielä hyvin tilaa ja monta pöytää vapaana. Levittäydyin isolle sellaiselle ja söin aamiaissalaattini.

Vastasin sähköposteihin. Tuotenäytetarjouksia, Airbnb-viestejä, Couchsurfing-yhteydenottoja ("ei, en valitettavasti ole Maarianhaminassa houstaamassa toukokuussa") ja yksi älyttömän mielenkiintoinen ja erilainen yhteistyöehdotus josta innostuin niin että silmissä tuikki.

Mistäs  tänään kirjoittaisin blogiin? Päätän usein päivän postauksen aiheen vasta aamulla. Minulla on loputtomasti enemmän tai vähemmän puolivalmiita luonnoksia, ja valitsen niistä fiiliksen mukaan. En suunnittele postausten julkaisuajankohtia etukäteen kuin tosi harvoin, esimerkiksi silloin kun tiedän olevani poissa koneelta useamman päivän ja jutut täytyy ajastaa.

Harkitsin kakkuteeman ja interrail-kuulumisten välillä. Zuii-testausten jatkojututkin ovat hyvällä mallilla, mutta ei tuntunut siltä että haluan kaksi Zuii-juttua peräjälkeen. Fiilis on tärkeä ;)

Päädyin kakkunyyttäreihin.

Arvioin saavani jutun valmiiksi yhteen mennessä, jolloin kävisin lounaalla ennen päivän sovittua tapaamista PR-toimistolla. Halusin myös ehtiä VR:n kansainvälisten lippujen luukulle tekemään muutamia pakollisia paikkavarauksia tulevalle reilille.

Noooh. Siinä sitten hieroin kuvia ja säädin fontteja vähän turhankin hartaasti, ja kuten niin tavallista, aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä tajusin että kello näytti 15.00. Samperi! Moneltakohan se VR:n kansainvälinen piste menee kiinni?

Vaivautumatta siirtämään kysymystä ajatuksen tasolta käytännön selvitykseen, julkaisin kakku-jutun, suljin koneen ja lähdin rivakasti kohti lounaspaikkaa.

Ulkona satoi.

Tieni kulki kadun yli Kiasmaan, jonka kahvila oli seuraava kohteeni. Edellisellä Helsingin vierailulla Luonnonkaunis-messut/Blog Awards -viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja tässä yhteydessä silmiini osui Cafén menu. Whoa! Miten paljon ihanan kuuloisia ruokia...! Onko tällaista kahvilamenua olemassakaan? Pääruoissa vain yksi liharuoka ja neljä kalaruokaa...!

Tiedänpä, missä tulen viettämään kaikki seuraavat lounashetkeni Helsingissä. ^_^

Tilasin Kolatun munajuustosalaatin puolikkaana annoksena (sekin onnistui..!) ja punakampelaa tilli-punajuurikastikkeessa.

Kauniit ja erinomaisen maukkaat annokset - ja hintaa alle 19 euroa...!

Lähdin eteenpäin mitä tyytyväisimpänä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan kestänyt kuin korttelin päähän rautatieaseman halliin, jossa minulle selvisi, kellon näyttäessä 16.20, että kansainvälisten lippujen luukku oli sulkeutunut neljältä. Eihhh.

Olisiko kannattanut tarkistaa ne aukioloajat aikaisemmin?

Lievästi pää savuten lähdin kohti tapaamista Korkeavuorenkadulle. Onneksi olin kutakuinkin rauhoittunut Yves Rocheria edustavalle PR-toimistolle saapuessani.

En ole aikoihin käynyt Yves Rocherilla, josta minulla alkaa jo melkein olla huono omatunto. Merkki kun kuitenkin on minulle rakas, eikä millään muulla sarjalla ja minulla ole yhtä pitkää historiaa. Mielelläni kirjoitan Yves Rocherin tuotteista, mutta kun ehtisi niitä joskus taas testailemaankin....

Sain kuulla viimeisimmistä uutuuksista, kuten herkän ihon sarjasta, kynsilakoista ja kasvovoiteiden pakkausuudistuksesta. Harmillisesti sertifioituun Organic Cosmetic -sarjaan ei ole tullut mitään uutta.

Sain poimia mukaani minua kiinnostavia tuotteita, ja niiden joukossa olivat mm. Omena-Tähtianis-kausituoksun suihkugeeli ja vartalokuorinta sekä täysin vaahtoamaton, voidemainen Low ShamPoo. Incin perusteella sulfaatiton Low Shampoo toimii kuten conditioner only -pesu, mielenkiintoista...! Tämän testausta odotan kovasti. (Niiden jo jonossa olevien, hmm, viiden shampoon jälkeen...)

Minulle esiteltiin myös muutamia muita toimiston edustamien merkkien tuotteita, kuten Color Wow - jauhemainen tyvikasvun peittoväri.

Olin saanut tästä muinoin sähköpostiin tiedotteen, mutta ensireaktioni oli, "Blääh, tyvikasvuko muka peittoon jollain jauheella?" Enkä tilannut siitä kokeilukappaletta. No, nyt tuote sitten demonstroitiin minulle käytännässä, ja joudun ehkä vähän muuttamaan reaktiotani.

Tyvessäni näkyvät raidat on tehty Color Wow -jauheen sävyllä Platinum. Jauheen annetaan vaikuttaa ja kiinnittyä hetki ja hiukset voi sitten harjata jotta ylimääräinen jauhe poistuu. Kuvassa hiuksia ei ole harjattu käsittelyn jälkeen, siksi tyvessä näkyy vähän jauhoisuutta.

Värin luvataan kestävän seuraavaan pesuun saakka. Todellakin wow! Aine tuli minulle ihan täydelliseen aikaan - tyvikasvuni kun on melkoisen hirveä enkä voi sitä värjätä ennenkuin Mago-pidennykset on poistettu. (Tai voisin, mutta en itse vaan Mago-kampaajalla. Väri ei saa yhtään osua pidennyksiin.) Sain mukaani Platinum-sävyn, ja kirjoittelen teille myöhemmin miten tuote on minulla toiminut. Virve ainakin näkyi vakuuttuneen.

Karvainen työntekijä, toimistokoira Kerttu. :)

Lähtiessäni PR-toimistolta oli VR-harmi jo jonkun verran unohtunut. Onnistuin kuitenkin hetkeä myöhemmin sekoilemaan ratikoiden kanssa niin, että se sai minut ärtymään uudelleen ja miettimään, kannattaako tällaisen maalaisen Helsingissä ylipäänsä liikkuakaan ilman viisasta paikallista.

Olin menossa yöksi toiselle ystävälleni Länsi-Pasilaan, ja olin olevinaan selvittänyt pääseväni sinne 7B-ratikalla. Siinä sitten etsin onnettomana 7B:n pysäkkiä ihmetellen, miksi Pasilaan päin meneviltä pysäkeiltä kulki vain 7A, ja kadun toisella puolella takaisin päin tuli 7B. Voi ihmistolloa.... Jouduin sitten soittamaan kaverilleni ja tunnustamaan etten löydä oikeaa pysäkkiä, saadakseni kuulla naurun lomasta että 7A ja B kulkevat saman reitin mutta vastakkaisiin suuntiin.

Kiitos ystäväni, kun kestätte minua. :)

Tällainen oli tarina kahdesta päivästäni Helsingissä.

Huomenna ei tule enää "Sannin mukana torstaina" -jaksoa. ;) Jos joku huolestui.

Heräsin klo 7.00 kuten melkein joka aamu. Kahvia pannuun ja Zuii-meikkipuuterijutun kuvien käsittelyä.

Luulin ehtiväni mainiosti vielä salillekin ennen bussin lähtöä, mutta hups vain, kello olikin kohta 9 enkä ollut vielä edes meikannut. Ei muuta kuin "maskia naamaan" ja pakkaamaan kamoja. Kello 10.03 olin vielä sullomassa rahka-raejuustoevästä reppuun. Tyypillistä minua.

Istuin bussiin kello 10.26. Huoh.

Perillä Helsingissä oli harmaata. Suuntasin tuttuun työpisteeseen Lasipalatsin kakkoskerrokseen.

Kirjoitin Zuii-meikkipuuteripostauksen valmiiksi ja syvennyin selailemaan Ljubljanan Airbnb-majapaikkoja. Löydettyäni sopivan ja lähetettyäni vuokraajalle kyselyn, totesin kellon olevan sen verran että nyt oli lähdettävä seuraavaan bussiin ja kohti päivän pääohjelmaa; Dr. Hauschkan tapahtumaa Annalan puutarhassa.

Pikainen yritys siistiytyä Lasipalatsin vessassa kuivashampoon voimin. Blääh, hiukset on yhtä töttöröö kuin aina. Ei väliä. :)

Nousin bussista 20 minuuttia ennen tapahtuman alkamisajankohtaa, mikä oli hienoa ennakointia, sillä tietenkin lähdin bussipysäkiltä ensin väärään suuntaan.  Printattu kartta kädessä. :D Ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin ja osoitteisiin suunnistaessa sitä aina käy mielessä, että nyt siitä älypuhelimesta "niinku olisi oikeasti hyötyä"....

Löysin lopulta perille Annalaan. Luvassa oli ohjelmaa koko iltapäiväksi aina ilta-seitsemään saakka. Tilaisuus oli järjestetty nimenomaan bloggareille, ja paikalla oli liuta tuttuja kasvoja. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Dr. Hauschkan bloggaajatilaisuudessa. :) Olen ollut Hauschkan kanssa todella paljon tekemisissä niin entisen työpaikkani kuin blogikuvioiden kautta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt paikalle varsinaiseen bloggaajatapahtumaan.

Meille oli tehty hauskoja tehtävärasteja joilla saimme tutustua käytännön kautta Hauschkan tuotteisiin. Ensimmäisellä rastilla pääsimme jalkakylpyyn, ja minua nolotti kuoria jalkani sukista. No, en ollut ainoa ^_^ Tuntuu kieltämättä nololta, että on töissä kauneusalalla eikä oikein jaksa pitää jalkojaan edustavan näköisinä... Sinne ne tuppaavat unohtumaan sukkiin talven aikana.

Tilaisuudessa kerrottu info ei pitänyt sisällään minulle paljonkaan uutta, olen lukenut "Hauschka-läksyni" hyvin :D Yhdestä uutuudesta kuulin kuitenkin ensi kertaa vasta nyt:

Yöseerumi.

Dr. Hauschkan ihonhoitofilosofiaanhan ei kuulu yövoidetta, tai ylipäänsä mitään rasvaista yöhoitotuotetta. Kasvoille jätetään perusihonhoito-ohjelman mukaisesti iltaisin vain kasvovesi, mutta nyt suositukseen on tullut lisäys; yöseerumi. Hauschkalla on aiemmassa valikoimassaan ikääntyneelle iholle tarkoitettu yöseerumi, mutta nyt lanseerattu uutuus on kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille.

Tavanomaisen kosmetiikkabrändin kohdalla tästä voisi tehdä päätelmän, että on haluttu kehittää lisämyyntiä tukeva tuote, mutta Hauschkan kohdalla en ole taipuvainen uskomaan niin. Dr. Hauschkan valikoima elää hyvin, hyvin hitaasti ja muutoksia tai uudistuksia tapahtuu todella harvoin. Uusia tuotteita ei lanseerata edes joka vuosi. Myynnin edistäminen jatkuvilla uutuustuotteilla ei ole Hauschkan juttu, eikä tyypillistä monelle muullekaan luonnonkosmetiikan merkille.

Yksi tehtävärasteista piti sisällään ihon puhdistuksen. Hauschkan puhdistus on kolmivaiheinen; ensin poistetaan meikki emulsiolla, sitten iho syväpuhdistetaan jauhettuun manteliin pohjautuvalla puhdistusvoiteella, joka on yksi Dr. Hauschkan todellisia klassikkotuotteita. Kolmantena vaiheena iho virkistetään suihkutettavalla kasvovedellä.

Herkälle iholle suositellaan puhdistustuotteeksi ainoastaan emulsiota. Emulsiolla poistetaan myös silmämeikki, ja jos meikki on erittäin kestävää laatua, voi puhdistusemulsioon myös lisätä kasvoöljyä.

Hauschkan puhdistusrituaali oli monelle muulle tapahtuman osanottajalle uusi kokemus, ja naiset hämmästelivät kilvan mantelitahnan (siltä se tosiaan näyttää :D) iholle jättämää pehmeyttä. Jauhetussa mantelissa on joku ihme taika, Hauschkan puhdistusvoide on niitä omalaatuisia kauneustuotteita joille on syntynyt Maine isolla m:llä.

Rakeinen töhnä näyttää ja tuoksuu epäilyttävältä, ja sen levitys tuntuu (ainakin minusta) epämiellyttävältä. Murumainen koostumus houkuttaisi hankaamaan voidetta ihoon niinkuin kuorinta-ainetta, mutta niin ei saakaan tehdä. Voide kuuluu painella, ei hieroa. Mantelitahna imee itseensä tehokkaasti likaa ja onnistuu jotenkin kummasti syväpuhdistamaan myös huokoset. Moni on raportoinut saaneensa puhdistusvoiteesta avun sitkeisiin mustapäihin. Taika-ainetta, ilmeisesti. :)

Sainpa muuten minäkin tytöt innostumaan yhdestä Hauschka-tuotteesta (taisin olla aika paljon äänessä :D); Voidenaamiosta, nykyiseltä nimeltään Kirkastava naamio. Itse en juuri käytä naamioita koska en koe saavani niistä hyötyä, mutta Voidenaamioon ihastuin edellisellä työpaikallani totaalisesti. Kyseessä on naamio, joka tuntuu tekevän kaiken; tasoittaa ihon väriä ja pintaa (ihan kirjaimellisesti jopa arpien aiheuttamaa epätasaisuutta), poistaa punoitusta, kirkastaa ja tietysti myös kosteuttaa ja pehmentää.

Viimeisellä rastilla pääsimme leikkimään meikeillä. Monet pääsivät kokeilemaan Hauschkan uutta meikkivoidetta ensimmäistä kertaa.

Itse katselin kaihoisasti sivellinsettiä, johon tein vuosi sitten lähempää tuttavuutta WALAn vierailulla Saksassa. Hauschkalla on todella laadukas sivellinkokoelma, mutta sitä ei saa Suomesta.

Kello 19 oli aika jättää Annala ja suunnata takaisin keskustaan. Ilmeni, että kännykkään tilattava julkisen liikenteen lippu ei käykään busseissa, joten olin tietämättäni tullut paikalle pummilla. Eipä sitten muuta kuin kävely 6-ratikan pysäkille ja kiskoilla takaisin - olen käytännössä aina vailla käteistä ja Helsingin liikenteessä riippuvainen kännykkälipuista. (Kuopio on kuulkaas edistyksellinen paikka - siellä voi maksaa kaupungin liikenteen busseissa pankkikortilla...! Hyvä Kuopio! :))

*

Kutosen jätettyä minut rautatieaseman eteen oli seuraavana ohjelmassa vatsan täyttäminen eli illallistreffit ystäväni Marian kanssa. Olin jo aiemmin päivällä vaaninut Ravintola Lasipalatsin ruokalistalta oivallisen kuuloisen parsamenun, ja kun Mariallakin oli parsa-fiilis, suuntasimme yksissä tuumin Lasipalatsiin.

Kiljuvalla nälällä varustettuina päädyimme tilaamaan "syö-niin-paljon-parsaa-kuin-haluat" -annoksen nimeltä Parsapaletti. Annokseen kuuluu kiinteä määrä lisukkeita (kuvassa) ja parsaa saa tilata lisää niin paljon kuin napa vetää. Jos ja kun lisukkeet loppuvat, on parsaa tietysti vähän tylsä syödä sellaisenaan, joten lisukkeita on säännösteltävä.

Marian annoksessa oli myös kinkkua.

Jos parsasta tykkää - ja syö sitä mielellään paljon - voi Lasipalatsin settiä suositella mitä lämpimimmin. Annoksesta ei todellakaan jäänyt nälkä, mutta myönnän, että Tallinnan ravintoloita hintatasoineen tuli vähän ikävä... Kuvan lautasella on hintaa 39,50€, mikä on kuitenkin aika kova hinta kasviksista, kananmunasta, nökäreestä katkarapuskagenia ja mätiä ja parista kylmäsavulohipalasta. Kovasti sitä mieli ajautui miettimään, kuinka monta vastaavaa lautasellista lahden puolelta saisi samaan hintaan....

Kömmin illalla sänkyyn puolen yön maissa, Marian tyttären tuhistessa vieressä omassa sängyssään. Lapset... ne kun kuulema nukahtavat, niin saa meluta vaikka kuinka paljon vieressä eivätkä ne herää. Ja kun meitsi on jossain vieraana, niin yleensä äänen taso on suhteellisen korkea. ;)

Nukahdin saman tien. Jo ajatellen aamukahvia.

Olen testaillut australialaisen Zuii Organicin kukkaismeikkejä jo useasti aiemminkin, ja merkiltä on löytynyt mm. yksi ehdottomia lemppariposkipuniani, Mango. Tällä kertaa pääsin pureutumaan Zuiin meikkipohjiin ja tulipa samalla testattua sarjan kiitelty maskarakin (johon palaan myöhemmin omassa postauksessaan).

Olen saanut tuotteet Zuiin maahantuojalta.

Kertaus on opintojen äiti: Zuii'n meikkien kukkaisuus tulee siitä, että sarjan puuterimaisissa tuotteissa talkki on korvattu jauhetuilla kukkien terälehdillä. Sarjaa voi myös ihan oikeasti kutsua luomuksi, sillä Zuii-meikkien luomu-tuotettujen ainesosien pitoisuus on yli 90%, jopa 99% kun pois lasketaan vesi ja mineraalit. Puhekielessä luonnon- ja luomukosmetiikka menevät monella sekaisin, mutta valtaosa sertifioidusta luonnonkosmetiikasta ei ole pitoisuuksiltaan luomuksi määriteltävää kosmetiikkaa.

Zuiilla on kahdenlaista meikkipohjaa; nestemäistä ja puuterimaista. Tässä osassa esittelyssä meikkipuuteri. Sen ainesosaluettelo näyttää tältä:

ruusun, jasmiinin ja kamomillan murskatut terälehdet

aloe-vesi

jojobaöljy

mica (kiille-mineraali)

triglyseridit

kamomillauute, peltokorteuute, nokkosuute

magnesiumstearaatti eli magnesiumsuola (paakkuuntumisenestoaine)

tokoferoli eli e-vitamiini (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)

askorbyylipalmitaatti eli yksi c-vitamiinin muoto (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)

mineraalipigmenttejä (rautaoksideja)

Zuiin meikkipuuteri ei siis ole varsinainen mineraalimeikkipohja, vaikka mineraalit siihen väriä ja peittävyyttä tuovatkin.

Taas tuttua ennen/jälkeen -kuvamatskua. Jälkeen-kuvassa aurinko oli mennyt pilveen, siksi se on harmaasävyinen.

Sain testiin meikkipuuterin sävyssä Creme. Maahantuojan tuotekuvauksen mukaan Creme on "vaalea, keltapohjainen sävy ja sopii erityisen hyvin skandinaavisen vaalealle ihonsävylle". Itse luokittelisin sävyn kutakuinkin neutraaliksi, enemmän beigeen kuin keltaiseen meneväksi. Oikein toimiva sävy keskivaalealle iholle joka ei ole ihan kalpea.

Olen käyttänyt meikkipuuterin levitykseen kabukia, joka on toiminut hommasssa oikein hyvin. Puuteri suositellaan levitettävän kasvoille siveltimellä pyöritellen, ei sienellä sivellen niinkuin meikkipuuterit perinteisesti. Puuterin mukana ei tule sivellintä tai vippaa, eli se ei siinä mielessä ole ns. käsilaukkuystävällinen eikä sovellu meikin korjailuun päivän mittaan, ellei kanna mukana erikseen vippaa tai vastaavaa.

Zuii-meikkipuuteri näyttää kasvoillani kuivemmalta kuin esimerkiksi mineraalimeikkipohja, mikä on mielenkiintoista kun ottaa huomioon, että mineraalipohjassa on vain pelkkää jauhettua mineraalia eikä mitään rasvaista tai kosteaa ainesosaa niinkuin testattavassa meikkipuuterissa. Micaa Zuiin puuterissa on runsaasti, ja pinta on sangen hohtava. En suosittele isohuokoiselle iholle - minkä postauksen viimeinen kuva demonstroi parhaiten. ;) Samea ja pienihuokoinen iho taas kaunistuu ihanteellisesti tämän tyyppisellä valoaheijastavalla meikkipohjalla.

Zuiin Volume-maskara, Satin Lip Colour -huulipuna sävyssä Orchid sekä luomiväri sävyssä Mermaid.

Pohja: Zuii-meikkipuuteri, sävy Creme.

Silmänalusilla Estee Lauderin Double Wear -peiteaine, sävy Light Medium.

Yläkuomen rajaus Dr. Hauschkan harmaa kajal jonka päällä Zuiin Mermaid-luomiväri, sisärajaus IsaDora Inliner Kajal Satin White, maskara Zuii Volume. Kulmaväri Lumenen puuterimainen, kulmaluulla Benecosin highlighter.

Poskipäillä: Benecosin highlighter (ei poskipunaa).

Huulilla: Zuii Flora Satin Lip Colour, sävy Orchid

Huultenrajaus: Yves Rocherin vanha Couleurs Nature -rajauskynä.

Mermaid-luomiväri on tosi jännä sävy; harmaanvihreä jossa aavistus kultaista hohtoa. Kultainen hohto tulee esiin erityisen hyvin kun sen laittaa tumman rajauksen päälle.

Satin Lip Colour -huulipunan koostumus on kuin maalia ja se levitetään vaahtomuoviapplikaattorilla huulikiillon tapaan. Peittävyys on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin huulikiillon. Sävyä pystyy myös loistavasti kerrostamaan. Pinta jää kosteaksi ja miellyttävän tuntuiseksi toisin kuin tämän tyyppiset peittävät ja nestemäiset huulipunat minulla yleensä. Tosin Zuiin Satin'issa ei ole kestoteknologiaa, jonka yleensä yhdistän tämän tyyppiseen koostumukseen, ja juuri tuo kesto-ominaisuus saa koostumuksen tuntumaan kuivalta.

Sävy kestää kuitenkin yllättävän hyvin eikä kasaudu rumasti huulten uurteisiin. Ruokailusta pinta ei kuitenkaan odotetusti selviä vaan puna on liuennut murkinan mukana.

Ja sitten se totuus illalla -kuva....

Zuiin meikkipuuteri ei kestä iholla koko päivää, ja voimakkaan hohtava koostumus vielä edesauttaa ihohuokosten esiinpiirtymistä meikin sulaessa kasvoilla. Iho kiiltää iltaan mennessä kuin diskopallo.

Summa summarum: reseptiikaltaan kiinnostava ja varsin miellyttävä meikkituote, jonka luomupitoisuus ja sävyvalikoima (10 kpl!) saa kiitosta. Kiilteen määrää tuotteessa olisi kuitenkin voitu harkita, sillä tällaisenaan meikkipuuteri ei mielestäni sovi ihanteellisesti kaikille ihotyypeille. Kestoltaan tuote on heikohko, meikkipohjaksi tarkoitetulta tuotteelta odottaisi parempaa pysyvyyttä. Parhaiten Zuii-meikkipuuteri soveltuukin tämän testaajan mielestä varsinaisen meikkipohjan, esimerkiksi meikkivoiteen, päälle kiinnittämään ja tuomaan kuultoa. Myös peittävyytensä (kevyt/läpikuultava) puolesta tuote sopii paremmin kiinnittämään kuin tekemään itse varsinaista pohjatyötä.

Hintatietoja:

Meikkipuuteri 36,50€ / 10 g

Satin Colour -huulipuna 28,50€ / 6,8 g

Solo-luomiväri 24,80€ / 1,5 g

Olipa taas mukava, ohjelmantäyteinen viikonloppu.

Lauantai jakaantui kahteen osaan, ja lookitkin sen mukaisesti. Päivä messuilla, illalla Blog Awards -gaalatunnelmaa.

Luonnonkaunis-messulookin näitte edellisessä postauksessa, illaksi muuntauduin vähän eri kuosiin:

Meikin ja hiukset minulle tarjosi kampaamo Stage 11. Koko päivän meikkailin ihmisiä messuilla, ja illalla pääsin itse meikattavaksi :) On aina tosi mielenkiintoista nähdä toisen meikkikäsiala omilla kasvoillaan, itse on niin tottunut tekemään meikin tietyllä tyylillä.

Meikistä ja kampauksesta vastasi 15 vuotta meikkauksen parissa työskennellyt Eva Forsman.

Eva käytti luumunsävyiseen silmämeikkiin kolmea eri sävyä. Meikki myös pohjustettiin luumuisella voidemaisella luomivärillä. Eva vannoo Maybellinen Color Tattoo -luomivärien nimeen, ei sponsoroitu mainos :D Häntä harmittaa, kun Suomesta ei saa yhtä laajaa Color Tattoo -värivalikoimaa kuin ulkomailta. Itsekin tykkään pohjustaa meikkejä Color Tattoolla, ei eroa laadultaan mitenkään kalliimmista merkeistä. Silmämeikki pysyy kuin tauti!

Vaikka olen tottunut tummiin smokey-meikkeihin, näytin mielestäni ihan eri näköiseltä kuin yleensä. Mieskin oli samaa mieltä.

Evan smokey ei lähikuvissa näytä niin kovin eri tyyliin toteutetulta kuin omani, mutta erilainen se oli, ehdottomasti. Varjostus nousi korkeammalle kuin minun perustyylissäni ja oli "särmikkäämpi", minulla on tapana häivytellä reunoja vähän liiankin epämääräiseksi usvaksi. ;) Eva kertoi tekevänsä paljon kuvausmeikkejä, minusta smokeyn tyyli olikin jotenkin editorial-henkinen.

Kuvasta huomaa hyvin, kuinka silmäni ovat paljon laajemman näköiset kuin omalla smokeyllani. Se johtuu siitä, että Evan smokeyssa ei ole käytetty tummaa sisärajausta. Eva on myöskin jättänyt alaluomen sisänurkan avoimeksi, mikä myöskin laajentaa silmää. Pienillä jutuilla voi vaikuttaa paljon. :)

Hiuksista Eva halusi rennot ja modernit, sen näköiset että ne olisi itse tehty, ei turhan sliipatut. (Hahah, ihan kuin koskaan osaisin itse tällaista tukkaa tehdä! ^_^)

Yleensä toivon aina korkealle kohoavaa tupeerausta, koska mielestäni edestä korkealle nouseva tukka tasapainottaa kasvojani parhaiten. Eva ehdotti, että korkeus tehtäisiinkin ponnariin, ja jätettäisiin hiukset edestä kohottamatta. Vähän jotain erilaista.

Mitäs tykkäätte?

Iho oli mielestäni meikin upein osa. Pelkäänpä, että se ei tule oikeuksiinsa näissä kuvissa. Ihoni pinta oli niin täydellinen että se oli ihan hämmentävää.

Eva käytti pohjaan niin montaa eri tuotetta että menin  jo laskuissa sekaisin :) Silti meikki oli todella ohut. Eva käytti ainakin kahta tai kolmea väriä korjaavaa pohjustetta eri kohtiin kasvojani, ja koko kasvoille taisi mennä jokin primeri MACin Prep+Prime -sarjasta. Nyt kun mietin, niin en edes muista laittoiko Eva ylipäänsä mitään varsinaista meikkivoidetta..! :D Täytyypä kysyä vielä detaljit.

Tummat silmänalusetkin saatiin peittoon hätkähdyttävän tehokkaasti.

NARSin voidemainen monikäyttötuote The Multiple jäi mieleeni, Eva loihti sillä todella luonnollisen varjostuksen kasvoilleni. Itse myönnän vähän pelkääväni voidemaisia varjostustuotteita, mutta se johtuu epäilemättä kokemuksen puutteesta. Mää tahdon joskus kunnon varjostuskurssille...! :)

Poskipunaa vain aivan henkäys. Eva sijoitti poskipunan hieman alemmas kuin mihin itse olen tottunut sen laittamaan, jo tämäkin pienen pieni ero vaikutti meikin yleisilmeeseen. Niin kiinnostavaa! :)

Edit. Meikkipohjan tiedot

Eva ei tosiaan käyttänyt kasvoillani mitään meikkivoidetta, uskomatonta! Ihoni vain "täsmäkäsiteltiin" erilaisilla tuotteilla; highlighterilla, peiteaineella ja punaisuuden neutraloijalla. Päälle kevyt huntu mineraalipuuteria.

- Koko kasvoilla Lumene Beauty Base Kosteuttava Pohjustusvoide

- Varjostus NARS The Multiple

- Silmien alla MAC Prep + Prime Highlighter ja L'Oreal True Match Concealer

- Epäpuhtaudet ja punoittavat kohdat peitettiin yhdistelmällä L'Oreal True Match Concealer + Make Up For Ever vihreä corrector

- Viimeistely MAC Mineralize Skin Finish -puuteri

Entä itse blogigaala? Indiedays Blog Awards, kevät 2015.

No hehheh :) Kamera jäi koko illaksi miehelle, ja unohdin itse kuvauksen kokonaan. Oli niin hauskaa ja olin käytännössä koko illan suustani kiinni jonkun kanssa ja mies viihtyi omassa porukassaan Rillan ja Emilian parempien puoliskojen seurassa. Aamulla oli hauska katsoa, mitä kameraan oli miehen taholta tallentunut. Nauratti.

Blogigaala by Mr. Karkkipäivä:

...ainakin on näköjään baarin tiskillä viihdytty. ;)

Gaalan jälkeen meidän iltamme (tai yömme) jatkui vielä aamutunneille ystäväpariskunnan luona vuosikertaviinin ja hyvien juustojen parissa. :)

Täti ei olekaan pitkiin aikoihin vetänyt ihan kunnon "all-nighteria". Taksi toi meidät hotellille neljän aikaan. :)

When in Helsinki - ota kaikki irti! ^_^ Olipa taas mukavaa, kiitos pääkaupunki! :)

*

P.S. Tiedän että mulla on edelleen Tallinna-postauksen kommentit vastaamatta ja Karkkipäivä-muistojen vastakommentointikin on kesken. Huomisen omistan kommenteille. Tai sitten keskiviikon :D Kyllä on välillä vaikea löytää sopivaa hetkeä... Tämä ilta kuluu kakkunyyttäreillä, juuri sain oman kakkuni kuorrutuksen valmiiksi. ^_^

...Luonnonkaunis-messuille Helsingin Kaapelitehtaalle!

Meitsi on siellä tänään lauantaina kello 11-16 Laveran osastolla.

Kaipaatko meikkivinkkejä? Pikameikkiä? Tervetuloa moikkaamaan minua ja laveralaisia ja nuuhkimaan luonnonkosmetiikan viimeisimmät tuulet :)

Kuvat ovat vuoden 2012 messuilta.

Esitellään vielä päivän meikki. Nyt kun sattuu olemaan taas vähän näppyä ja näkyvää huokostakin (en tiedä johtuuko parhaillaan testaamastani sarjasta joka on ehkäpä epämiellyttävimpiä kokemuksia naismuistiin), niin voin demonstroida miten yksi kerros Laveran meikkivoidetta peittää tällaista pientä "söhryä".

Aijai kun tuo vasemman posken couperosakin näyttää vahvistuvan. Möö.

Kasvomeikki:

Lavera Natural Liquid Foundation sävyssä 01 Ivory Light

Lavera irtopuuteri, sävy Transparent

Lavera-poskipuna, sävy Charming Rose

Lavera Natural Concealer, sävy Ivory 01

Silmämeikki:

Vihertävää kultaa ja kuparipersikkaa Laveran Indian Dream -luomiväripaletista

Hohtavaa luonnonvaaleaa Laveran Cappuccino Cream -luomiväripaletista

Rajaus MACin Fluidline, sävy Dipdown. (Laveralla ei ole vedenkestävää rajaustuotetta ja mun silmät vuotaa keväisin niin pahasti että ei puhettakaan että voisin käyttää muuta kuin wp-rajausta.) Rajauksen alkuosaan sipaisin metallisen tehosteen Lumenen niinikään vedenkestävällä Intense Linerilla, sävy Khaki Crystal.

L'Oreal Volume Million So Couture -maskara.

Huulilla:

Lavera Glossy Lips -huulikiilto, sävy Rosy Sorbet

Oikein nätisti tasoittuu iho yhdelläkin kerroksella Laveran meikkivoidetta. Näppyjen päälle en lisännyt enää erikseen peiteainetta sillä mielestäni paksumpi meikkikerros näpyn päällä vain korostaa sitä entisestään. Eri asia jos näpyt olisivat punoittaneet vielä reilummin.

Tällaisen naaman voi tavata tänään Luonnonkaunis-messuilla. :)

*

Hei -  hauskoja ja ihania muistoja olette jättäneet tuonne Lush-arvontaan! ^_^ Kiitos! Niitä on ollut tosi kiva lukea ja haluan vielä vastailla niihin erikseen kun ehdin :)

Minun piti tänään pitää välipäivä bloggaamisesta mutta en näköjään malta olla laittamatta kuvia ostoksistani - sillä tämä on jopa oikeasti ostanut Tallinnasta kosmetiikkaa :)

(Toisin kuin blogissa esiintyvän kosmetiikkarunsauden perusteella saattaisi olettaa, en itse asiassa osta kosmetiikkaa kovinkaan usein. Missä välissä niitä itse ostamiaan ehtisi käyttää.... Olen tosin alkanut suhtautua kosmetiikkaan myös työvälineenä, ja saatan ostaa joitain tuotteita vain, koska haluan kirjoittaa niistä :) Varsinaisen tuotepulan takia ei oikeastaan enää koskaan tarvitse ostaa kuin deodoranttia ja Blistexiä :D)

Korvat ovat olleet höröllä, sillä Kaubamajasta lähti mukaan kahta teidän lukijoiden mulle vinkkaamaa merkkiä! :)

1: Natura Siberica. Ensimmäinen kosketukseni venäläiseen kosmetiikkaan.

Mr. Karkkipäivä: "Sä tuet Putinia." Ja perään murahdus.

Tuotanoin. En nyt ihan ajatellut asiaa tuolta kannalta....

Silmämeikinpuhdistuspumppuvaahto (!!!!).

Saatan kenties vihdoin alkaa kiltisti noudattaa Paula-tädin ohjetta siitä, että säännöllisen AHA-happotuotteiden käytön yhteydessä olisi hyvä käyttää myös suojakertoimellista päivävoidetta. Ostin elämäni ensimmäisen SPF-päivävoiteen.

2: Puhas Loodus. Viron "kosmetiikka-Pirkka" :)

Hykerrellen noukin tänään Lushista uuden pullon Fairly Traded Honey -shampoota. Onkin tässä jo alkanut tulla vieroitusoireita. Ei ole mikään muu shampoo pärjännyt FTH:lle sen jälkeen kun tuon shampoorakkauden kohtasin, eivät edes muut Lush-tarjokkaat. 300 g FTH:ta maksaa täällä yli kympin vähemmän kuin Suomessa.

Oh, tuo äitienpäivän Limited Edition Yummy Mummy... Ihan vain liilan värin takia teki mieli ostaa! ^_^ Tuoksu oli kuitenkin taas lush'maisesti päänsärkyosastoa, joten jamimamit jäivät liikkeeseen.

Joik jäi vähän kaivelemaan, mutta jätetään seuraavaan kertaan. Ihanan näköisiä ja tuoksuisia tuotteita kyllä!

Nyt mä kiidän viimeiselle Tallinna-illalliselle, arvon tässä juuri mihin ravintolaan tällä kertaa.... :) Osa on kyllä ollut niin kivoja paikkoja että on täytynyt käydä kahdesti, kuten F-Hoone ja Rataskaevu 16. En malta odottaa että pääsen läväyttämään teille kaikki Tallinna-intoiluni...! ^_^

No morjens, nyt olisi taas tilaisuus päästä magoilemaan eli malliksi Simply Natural Mago -hiustenpidennyskoulutukseen. :) Tällä kertaa tilaisuus tarjoutuu Tampereella. Maahantuoja etsii malleja myös Dual Weft -teippidennyksiin.

Haussa on 2 mallia niin Magoon kuin Dual Weftiin.

Aika: 22. huhtikuuta 2015 kello 14-20

Paikka: Glo Hair Puutarhakatu 19, Tampere.

Ilmoittautumiset: edit; ilmoittautumiset täynnä

.

Minun Magot muuten voivat oikein hyvin :) Kasvua on tullut noin sentti, eikä harja edelleenkään tartu solmuihin eikä solmukohtiin myöskään ole ilmestynyt huovuttuneisuutta, takkuja tai mitään muutakaan. Oikeastaan koko pidennykset muistaa vain silloin kun haroo kädellä hiuksia ja solmut tuntuvat hiusten lomassa. Olen jo niin tottunut uuteen tasaiseen tukkaani että tulee olemaan tosi outoa kun nämä lähtevät...