Ostin tässä talvella pitkästä aikaa kaksi viime vuosikymmenen suurimmista suosikkimaskaroistani. Nämä kaksi tekivät aikoinaan todella suuren vaikutuksen ja olin utelias kokeilemaan, vieläkö ne olisivat yhtä hyviä kuin muistikuvissani. Vieläkö ne lunastavat saman aseman?
Ripsarit ovat Max Factorin False Lash Effect ja IsaDoran Precision.
Max Factorin False Lash Effect -maskara oli mukana Karkkipäivän ensimmäisen vuoden (2009) Vuoden Parhaat tuotteet -listalla. (Surullisesti, melkein kaikki tuon vuoden kuvat ovat lakanneet näkymästä koska linkitin kuvat tuohon aikaan Photobucketin kautta, joka sittemmin on muuttunut maksulliseksi palveluksi.)
False Lash Effect, tuttavallisesti FLE, tuntui ihan parhaimmalta "markettimaskaralta" koskaan, muistan että olin ihan törkeän innoissani siitä. :) Ylipäänsä, kun mietin minun ja maskaroiden historiaa, minulla ei ollut nuorempana mitään pitkän linjan suosikkimaskaroita. Taisin ostaa aina uuden joka kerta, en muodostanut ripsareihin mitään luottamussuhteita. Vaikka pinnistelen, en saa mieleeni yhtäkään "suosikiksi" mieltämääni ripsaria ajalta ennen Max Factoria... onpa hassua..!
Voidaan siis ajatella, että FLE nosti aikoinaan maskarakokemuksen sellaiselle tasolle, että aloin kiinnittää ripsiväreihin eri lailla huomiota. Aloin odottaa niiltä enemmän. FLE markkeerasi uuden maskaroiden aikakauden :)
IsaDoran Precision Mascaraan tutustuin vuonna 2012, kun kyseinen maskara lanseerattiin. Kirjoitin Precisionista aikoinaan: "Tämä on minun tämän hetken THE maskarani! Kirkkaasti paras maskara mitä olen tänä vuonna kokeillut. Pikkuruinen harja nysäharjaksineen ei näytä vakuuttavalta volyymintuojalta, mutta tämä ripsiväripä kerrostuukin aivan upeasti! Kuvassa maskaraa on poikkeuksellisesti vain yksi kerros (muissa kuvissa kaksi kerrosta), ja tulos on jo sillä noin hyvä. Tarkkuusharja on aivan täydellinen pienelle ja ahtaalle silmälleni, tämä erottelee todellakin ilman sotkuja ja ulottuu hentoisimpiinkin ripsiin ja massan saa harjattua aivan tyvestä kärkeen saakka. Parhautta!!!"
FLE ja Precision -maskaroissa on hyvin erilaiset harjat, mutta niille on yhteistä erottelevuus ja muovinen polymeeriharja. IsaDoran Precision -maskara hämmästyttää minimaalisen nysillä harjaksillaan, joiden ei odottaisi omaavan hyvää kampaavuutta, mutta niin vain harja tekee nimensä mukaisesti hyvin tarkkaa jälkeä.
Factorin False Lash Effect -harja on muodoltaan hitusen liian pullukka ollakseen se kaikkein ihanteellisin harja minun pienille ja vahvan kulmaluun alle kätkeytyville silmilleni, mutta sen jälki on siisteydessään ja juuri sopivassa volyymissaan minulle mieleen. Tai oli vuonna 2009, ja nythän selvitettiin mitä tykkään False Lashistä vuonna 2018 :)
Tulos: tykkään edelleen kummastakin maskarasta ja on yhä selvää, miksi ne muodostuivat aikoinaan lemppareiksi. Mutta toinen näistä on vielä parempi kuin toinen.
False Lash Effect. Kuten todettya, harja on hitusen liian iso mahtuakseen optimaalisesti työskentelemään pienen ja syvällä olevan silmän alueella. Jälki on kuitenkin todella hyvää; siistiä, ei paakkuunnu, ei hapsuta. Mutta - se ei ole niin tuuheuttavaa kuin muistelin. IsaDoraan verrattuna FLE jättää ripset ohuemmiksi, massa ei kerrostu yhtä hanakasti.
Toisaalta, kävi mielessä voisiko maskaran iällä olla myös vaikutusta... Massa tuntui ehkä aavistuksen kuivalta ja mietin, saattoiko ostamani False Lash Effect olla vähemmän tuoretta tavaraa. Ostin FLE'ni Lahden Kärkkäiseltä (kun satuttiin olemaan siellä miehen ja anopin kanssa asioilla), enkä tiedä millainen kierto Kärkkäisen myymällä kosmetiikalla yleisesti on... Saattavatko ripsarit seistä siellä pitkäänkin..?
Joka tapauksessa, False Lash Effect on edelleen hyvä. Mutta ei ihan parhaiden kastia - ainakaan tämän "Kärkkäis-yksilön" perusteella :)
Precision. Kyllllä, tämä on edelleen aivan sairaan hyvä ripsari, aivan kärkijoukkoa. Luulen että voisin tyytyväisenä käyttää Precisionia koko loppuelämäni vailla kiinnostusta siirtyä muihin. Voin yhä allekirjoittaa kaiken mitä kuusi vuotta sitten maskarasta kirjoitin.
Pikkuinen täsmäharja on minun silmilleni t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n. Se ulottuu harjaamaan massaa ihan tyvestä ripsien kärkeen sotkematta niin luomea kuin kulmaluuta. Massa kerrostuu todella tehokkaasti ja muutama veto riittää. Massa ei klimppiinny eikä hapsutu.
Yksinkertaisesti loistava maskara. Toivottavasti siitä tulee IsaDoran klassikko ja se pysyisi valikoimassa vielä monet vuodet <3 Precision on mukanani täällä Kreikassakin. Kapean ja tasamuotoisen hylsynsä puolesta se sopii ihanteellisesti käsimatkatavarareissaajan rajalliseen kosmetiikkapussukkaan :)
Muita viime vuosien suosikkimaskaroitani ovat seuraavat:
Voi todeta, että hyvin L'Oreal-konsernipainotteinen listaus. Lorkku ei sponsoroi maskaravarastoani vaan tulos on käytännön kertomaa, testaan laajalti monen merkin maskaroita. Ilmeisesti juuri L'Oreal-brändien maskarat sopivat minulle erityisen hyvin.
Luonnonkosmetiikan puoleltakin löysin vihdoin viime vuoden aikana suosikkeja (Avril), mutta totuus on, etteivät luonnolliset maskarat vieläkään päihitä synteettisiä. Vaikka jälki parhaimmillaan alkaa jo lähennellä synteettisiä, on kestävyydessä (--> kosteuden vastustus) vielä paljon, paljon petrattavaa. Avrilin Waterproof Mascara on ainoa luonnollinen maskara joka kestää ripsissäni vesisateessakin, mutta sen kokonaissuoritus ei yllä synteettisten suosikkien kuten IsaDoran Precisionin tai Maybellinen Lash Sensationalin tasolle.
.
Loppuun ihan aiheeseen liittymätön "bonus" violetin meikin ystäville :) Täytyy vihdoin saada jakaa tämä USAn reissusta ostamani löytö, joka näkyy postauksessa luomillani:
Make Up Foreverin I-918 Lavender -luomiväri. :-*
Olen valtavasta luomivärikokoelmastani huolimatta aina etsimässä uusia violetteja ihanuuksia, ja aina välillä löytyy yksilöitä, jotka jollain ominaisuudellaan tai vivahteellaan yltävät aiempia lemppareita korkeammalle ^_^
Urban Decayn Tonic -täydellisyyttä ei ehkä päihitä mikään luomiväri, tai sanotaan, että täytyy olla todella kovan luokan formulointi ja vivahteikkuus jotta tarjokas voi lyödä Tonicin, mutta MUFEn I-918 on omassa pastellisessa luokassaan aivan fantastinen.
I-918 on kuin MACin Beautiful Iris syvempänä ja pigmenttisempänä versiona. <3 Suurta rakkautta!
MUFEn luomivärit ovat Suomessa kalliita ja saatavuuskin hyvin rajallinen, mutta kannattaa tsekkailla Sephoran MUFE-hylly jos reissaatte Sephora-maissa :) En muista paljonko tämä refill-nappi tarkalleen maksoi USAssa, mutta alle 15 dollaria todennäköisesti.
(Hmm, sattumalta huomasin Suomen hintatietoa etsiessäni että Suomen MUFElla on tällä hetkellä kaikki luomivärit -72% alennuksessa..!! Harmi vain ettei I-918 näy kuuluvan valikoimaan. Sävyjä on kuitenkin runsaasti, tsekatkaa!)
Ihoni voi tänä talvena paremmin kuin moneen vuoteen.
Hämmästyneenä ja ilahtuneena olen saattanut todeta, että perinteisesti talviseen vuodenaikaan vaivaava pintakuivuus on nyt lähes olematon, kunnon hilseilevästä kuivuudesta puhumattakaan. Iho on kuulas ja tasainen, sitä ei kiristele, huokoset ovat supussa ja etenkin vasemmalla poskella kehittyvän couperosan punoitus on rauhoittunut.
Yleisesti olen aina kuvitellut hoitavani ihoani ihanteellisesti. Puhdistan perusteellisesti, kosteutan ihotyyppini mukaisilla voiteilla ja seerumeilla ja kuorin ihoa säännöllisesti. Silti, jotain on nyt muuttunut sillä ihoni on tänä talvena erilainen. Olen aiemmin hyväksynyt talvi-ihon kuivuuden vuodenaikaan kuuluvana ilmiönä jonka kanssa on vain elettävä, mutta pienet ihonhoidolliset muutokseni osoittavat, että näin ei suinkaan ole.
Ilmeisesti hoidan ihoani tällä hetkellä vihdoin oikein. :)
Muutokset, joita olen tehnyt ihonhoitorutiiniini viimeisen puolen vuoden aikana, liittyvät kosteuden lisäämiseen kerrostamalla useampia tuotteita, kasvoveden runsaaseen käyttöön sekä ihon kuorintaan AHA-hapoilla. Ja - nyt talviaikana; myös kasvoöljyn säännölliseen käyttöön.
Seerumit ovat jo vuosia olleet ylimpiä ystäviäni, mutta nyt niiden rinnalle ovat liittyneet hoitovedet sekä vanha tuttu kasvovesi, mutta uudella käyttötavalla.
Puhdistus (yhdellä tuotteella)
Kasvovesi vanulapun kautta, puhdistuksen viimeistelynä
Kosteuttava seerumi (etenkin kesäaikaan yksinään)
Päivävoide tai kevyt emulsio (seerumin päälle vain talviaikaan tai satunnaisesti)
Kuorinta rakeellisella kuorintatuotteella noin kerran kahdessa viikossa
Kaksoispuhdistus (öljy + vaahto)
Kasvovesi kahdella tapaa; ensin vanulapulla pyyhkien puhdistuksen viimeistelynä ja sen jälkeen kasvoille suoraan suihkutettuna tai kämmenten kautta taputeltuna
Seerumi ja/tai essence
Päivävoide päivällä, kasvoöljy yöllä
Kuorinta AHA-happotuotteella kahdesti viikossa
AHA-happotuotteita
Uskon, että kosteuttavien tuotteiden lisäämisen ohella AHA-happojen käyttö on yhtä merkittävässä roolissa: säännöllinen (kemiallinen) kuorinta aikaansaa myös sen, että hoitotuotteet imeytyvät paremmin.
Rakeellista kuorintaa en ole koskaan pitänyt iholle järkevänä useita kertoja viikossa, kun taas kemiallinen kuorinta on samaan aikaan sekä hellävaraisempi (--> ei raapimista) että tehokkaampi (happojen ja entsyymien vaikutukset ulottuvat syvemmälle kuin ihon kuolleisiin ihosoluihin ja niillä on laajempia ihonhoidollisia ominaisuuksia kuten kyky lisätä ihon kosteuspitoisuutta).
En enää luopuisi AHA-happopulloistani <3
Myös Katja Kokon taikasanat: "läträtkää kasvovettä!" ovat toimineet. Ei Kokko ole ainoa joka puhuu kasvoveden holvauksen puolesta, mutta minulle henkilökohtaisesti juuri Katjan sanat jäivät kaikumaan eräässä seminaarissa vuosi sitten tammikuussa - kaikuen niin vahvasti, että vuonna 2017 vihdoin siirsin sanat käytäntöön.
Ja kyllä se vain pitää paikkansa: kasvoveden runsas käyttö edesauttaa muiden tuotteiden imeytymistä (ihan kuten happo- ja entsyymikuorinnatkin) ja lisää ihon kosteuspitoisuutta merkittävästi. Lisäksi ihoni punoitus on selvästi rauhoittunut kasvoveden läträyksen myötä. En tiedä millä mekanismilla kasvovesi voisi sitä rauhoittaa, mutta vaikutukset ovat havaittavissa. Ehkä sekin liittyy lopulta vain ihon kosteustasapainon parantumiseen?
Everyday Minerals Semi Matte -meikkipohja
Konkreettisin todiste ihoni tämäntalvisesta kunnosta on mineraalimeikkipohja! Kyllä. Mineraalimeikki näyttää - tai on näyttänyt aiemmin - talvi-iholla aina enemmän tai vähemmän jauhoselta ja kuivalta, korostaen ihon kuivia kohtia. Olen tottunut siihen, että talviaikaan mineraalimeikkipohjan pinta jää hieman röpelöiseksi ja olen tasoitellut sitä luottokonstillani: suihkuttamalla päälle kosteuttavaa kasvovettä joka pehmentää jauhoisen pinnan. Tämäkään kikka ei kuitenkaan aina tee pinnasta täydellistä.
Mutta tänä talvena:
Ei röpelön röpelöä, ei hilseilevän jauhoista pintaa missään kohtaa kasvoja. Mineraalipuuteri levittyy ja asettuu iholle yhtä kauniisti kuin kesäaikaan - ei tarvetta suihkutella päälle kasvovettä.
Ihoni voi silminnähden hyvin.
No, silmien alla juonteet jatkavat tekeytymistään eikä ohuen ihon läpi kuultavaan tummuuteen auta kuin se kuuluisa peiteaine, mutta muuten voin sanoa olevani 39-vuotiaaseen ihooni aika tyytyväinen :)
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia hoitamaan ihoaan paremmin :)
Olen tehnyt tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Biozellin kanssa, ja yhteistyö huipentuu tänään suosikkimuotoilutuotteideni esittelyyn ja joulujuhlakauden näppärään kampaukseen.
Tämä on siitä hauska aihe että muistoissani palaan kultaiselle 90-luvulle jolloin Biozellin vaaleansiniseen pakkaukseen pakattu muotoiluvaahto oli ahkerassa käytössä..! Se oli permisten aikaa, ja Biozellin muotoiluvaahdolla puristelin aina kiharat kuntoon. :) Nyt en enää käytä muotoiluvaahtoa ja Biozellin kuosikin on päivittynyt moneen kertaan, mutta merkki on minulla edelleen käytössä ja valikoimasta löytyvät 2000-luvun lempparimuotoilutuotteeni.
Pitkän linjan lukijat tietävätkin, että muotoilutuotteeni numero yksi on kuivashampoo, ja sitä minulla menee tosi paljon.
Biozellin kuivashampoo on perunatärkkelyspohjainen ja kuuluu tärkkelystyypiltään suosikkikuivashampootyyppiini. Olen aiemmissa kuivashampoo-postauksissani avannut eri tärkkelysainesosien vaikutusta kuivashampoon ominaisuuksiin, ja silloin kun haluaa kuivashampooltaan nimenomaan muotoilevuutta ja rakennetta, kannattaa silmäillä inci-listasta ainesosia kuten perunatärkkelys ('potato starch') ja silica, nämä tuovat erittäin hyvää rakennetta ja mahdollistavat volyymin luomisen.
Biozellin kuivashampoo on näitä edullisen päivittäiskosmetiikan luottotärppejä. Hyvään kuivashampooseen ei tarvitse upottaa paljon rahaa, mutta sen varmaan paljon hiuksiaan muotoilevat tietävätkin.
Toinen paljon käyttämäni volyymituote on suolavesisuihke. Se yhdessä kuivashampoon ja hiuskiinteen kanssa täyttääkin kaikki arkiset muotoilutarpeeni, sillä luonnollinen ja nopea volyymin luominen on se mitä muotoilulta eniten haen.
Hiuslaatuni on sileää, ohutta ja lättänää eli luonnostaan kaikkea muuta kuin muhkeaa ja ilmavaa. En tupeeraa hiuksiani, vaan luon volyymin ja kohotuksen tyveen pelkästään kuivashampoolla. Suolavesisuihkeella puolestaan saan tuotua rakennetta pituuksiin. Suihkin suolavesisuihketta joko pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin, useammin kuiviin.
Kolmas suosikkini Biozellilta on kevyen pidon keratiinimuotoiluvoide. Tämä muistuttaa hyvin paljon vanhaa suosikkiani vuosien takaa, Tigin jo edesmennyttä Fashionista Smooth & Shinea. Biozellin silottavaa keratiinivoidetta voi käyttää kihartamisen tai föönauksen alla, mutta minä käytän sitä pyyhekuiviin hiuksiin ilman lämpölaitteita taltuttamaan hiusten pörröisyyttä ja erottelemaan luonnonkiharan tukkani aaltoja, silloin kun haluan kiharaisen lookin.
Keratiinivoiteen pitoluokka on yksi eli kevyin, ja sen pääasiallinen pointti on silottaa ja kiillottaa. Se on tosi hyvä tuote kun haluaa vaikka jäntevöittää kiharoita ilman että hius menee yhtään kovan tai jäykän tuntuiseksi. Oikeastaan tämä kvatteja, silikonia, keratiinia ja pantenolia sisältävä voide on kuin hiuksiin jätettävä, pituuksia suojaava hoitovoide äärimmäisen kevyellä pidolla.
Sinillä on hyvä maku hiusvärin suhteen... :D
Mennäänpä sitten kampaukseen. Minullahan on tunnetusti peukalo keskellä kämmentä mitä juhlakampauksiin tulee, joten pyysin toteutukseen mukaan kauneusbloggaajakollegani ja taitavan kampaajan Sini Oravan, joka tuntee huolettoman rennon tyylini.
Halusin esitellä jonkun helpon kampauksen joka sopii minun kaltaisilleni ei-virtuooseille :D
Tällaisen kampauksen Sini loihti:
Söpö...!
Kiitokset Sinin työpaikalle, kampaamo Beauty Parkille Tampereella, että saimme lainata tiloja kuvaukseen :) Meitsin hämärässä kotikopperossa on aika hankala ottaa järkeviä kampaustutorial-kuvia.
Sini käytti kampauksen luomiseen näitä Biozellin tuotteita: lämpösuojasuihke, rakenne- ja volyymisuihke, kuivashampoo ja hiuskiinne.
Texturizing Spray oli minulle uusi tuttavuus, ja osoittautuikin mainioksi sellaiseksi. Sattumalta kyseinen tuote on myös Sinin henkilökohtaisia lemppareita, hän käyttää sitä tosi paljon kampausten pohjana. Suihke on käytännössä kuin vahvemman pidon antava kuivashampoo ja sisältää samoja tärkkelysainesosia sekä silicaa ja pitoa antavaa vp/va copolymer -ainesosaa. Innostuin Texturizing Spraysta ja se tulee varmasti jäämään vakkarikäyttöön kuivashampoon rinnalle. Tykkään eniten tällaisista tuotteista jotka eivät vaadi lämpöä aktivoituakseen. Mitä helpompi ja vähä-vaivaisempi käyttää, sitä Sanni-ystävällisempi :) <3
Kampaus ei vaadi esivalmisteluja, mutta jos haluaa (ja tietysti tulos on tällöin muhkeampi), voi alle tehdä pohjatyönä tupeerauksen tai kiharat, tai laittaa hiuksiin edellisenä iltana suolavesisuihketta tai patukat.
Sini demosi kampauksen ensin omiin hiuksiinsa ilman kiharapohjaa, ja sitten minun hiuksiini kiharapohjalla.
2. Tupeeraa hiuksia päältä halutessasi lisäkohotusta. Suihki tupeerattuihin osioihin hiuskiinnettä.
3. Jaa hiukset osioihin. Hiukset voivat olla keki- tai sivujakauksella.
4. Ota molemmilta puolilta pienet osiot, vedä taakse ja solmi poninhännälle. Kiepauta poninhäntä itsensä ympäri ylä- tai alakautta.
Ota reunoilta uudet osiot ja jatka poninhäntien solmimista.
Möyhi lettiin halutessasi pöyheämpää rakennetta.
Näyttää tältä.
5. Kun niskan alimmatkin hiukset on laitettu ponnarille ja kiepautettu, voi jatkaa haluamallaan tyylillä kuten läpivetoletillä tai kalanruotoletillä (tai millä tahansa perinteisellä letillä), tai osiot voi laittaa yhdelle ponnarille ja jättää auki.
6. Letin pään voi myös rullata alakautta piiloon jolloin saa nutturamaisen kampauksen.
Juhlavamman tuloksen saa viimeistelemällä kampaus hiuskoruilla tai soljella.
Lyhyiden hiusten nopea versio valmis :)
.
Sama kampaus pitkiin hiuksiin:
Hiukset kiharretaan.
Osiot solmitaan poninhännille.
Auki jäävät latvat letitetään, Sini valitsi tehdä minulle kalanruotoletin.
Hiukset voi jättää näin,
...tai rullata nutturaksi.
Tykkään itse tosi paljon nutturakampauksista ja ihastuin tähän täysillä <3
Niin helppoa se on kun sen osaa - kuten Sinin demosta saatoin todeta.
Kiitos Sini :)
Vielä yksi mahtava juttu Biozellin tuotteista;
Useimmista on saatavilla myös matkakoko, ja täällä USAnkin matkalla minulla on mukana Biozellin 100-milliset hiuskiinne ja rakas kuivashampooni. Ydinkaksikko jolla pärjään todella pitkälle. :)
Biozellin tuotteita saa päivittäistavarakaupoista ja hinnat eivät ryövää lompakkoa. Edullinen, kotimainen ja helposti saatavilla. :)
”Jos haluat tuntea itsesi rumaksi, mene Souliin”, kuului Helsingin Sanomien provokatiivinen otsikko. Onnistunut sellainen, sillä kiitos tämän otsikon, päätin täysin spontaanisti buukata matkan Koreaan.
Kolme viikkoa Etelä-Koreassa, ja en voi olla Hesarin kanssa samaa mieltä. Soulin kaduilla et tunne itseäsi rumaksi, mutta pinnan alla on jotain toisenlaista rumaa, jota katukuvan huoleton tyyli ei paljasta.
Eteläkorealaiset suhtautuvat ulkonäköön lähes pakkomielteisesti, sanotaan. Maan kauneusleikkausluvut hipovat maailman kärkeä. Ulkonäkö on todella tärkeää.
Perillä odotti kuitenkin ulkoisesti toisenlainen todellisuus - mutta ironista kyllä, nimenomaan ulkoisesti. Ulospäin tavallista voimakkaampi ulkonäkökeskeisyys ei juuri näy, ei turistille joka viettää maassa viikon tai neljä. Soulilaisten tyyliä ja yleistä habitusta voi parhaiten kutsua englannin kielen sanalla casual: rento, mukava ja käytännöllinen.
Katutyyliä Koreassa:
Myeong-dong
Hongdae
Busan
Kaiken kaikkiaan, nuorten, yleisesti kai trendiherkimpänä pidetyn pari-kolmekymppisen väestönosan pukeutumistyyli oli mallia lyhyt hame tai boyfriend-housut ja löysä, muodot kätkevä yläosa. (Sain kuulla, että Etelä-Koreassa säärinäkyvyys on jees, rintojen ja dekolteen korostus ei, ja käsite ”tissivako” ei kuulu tämän maan pukeutumiskulttuuriin.)
Hiukset ovat auki tai ponnarilla; kampauksia, tupeerauksia tai kiharruksia ei näy. Meikki on luonnollinen ja eleetön, Koreassa ollaan niin kaukana meillä vallalla olevasta vahvan veistetystä Instagram-meikkityylistä kuin olla voi. Kulmakarvat ovat erittäin luonnolliset ja contouring-paletit saavat täällä hyvin hellää kättä.
Olin… ilahtunut. Ja ehkä vähän hämmästynyt, kun odotin jotain ihan muuta.
Olin saapunut maailman kauneustrendien pääkaupunkiin valmistautuneena totaaliseen ”Kuka ei kuulu joukkoon” -kokemukseen, ja yhtäkkiä tunsinkin oloni oikein kotoisaksi. Huppareita, lenkkareita, löysiä t-paitoja, huolettomasti sitaistuja hiuksia ja hillittyjä, kantajansa piirteitä luonnollisesti korostavia meikkejä. Hei, tykkään…!
Mutta, katukuvassa ei näe sitä, mikä porisee pinnan alla. Löysien huppareidensa alla korealaisten suhtautuminen ulkonäköön on huolestuttavan elämäähallitsevaa.
Viimeistelty meikki ja huolellisesti hoidettu iho eivät ole lopulta kuin jäävuoren huurteinen huippu. Tärkeintä on olla erittäin hoikka ja yllättävää kyllä, näyttää tyylillisesti samalta kuin muutkin. Samalta kuin enemmistö.
”Täällä arvostellaan ja vertaillaan koko ajan. Ihan koko ajan”, Airbnb-emäntäni – ja nyttemmin ystäväni Ellayna kertoi. Ellaynan mukaan tyypillinen korealaisnuori ei halua erottua joukosta esimerkiksi erilaisella pukeutumisella tai persoonallisella tyylillä (puhumme nyt tietysti yleisellä tasolla, toki aina on oman tiensä kulkijoita ja vastakulttuurin edustajia). Ihanne on näyttää hyvin yhdenmukaiselta, samalta kuin "kaikki muutkin". Kadulla näkemäni tuntui vahvistavan Ellaynan kertomaa.
”Oikeanlaisen” rentouden tasapaino on herkkä; jos pukeudut liian hienosti, sinua arvostellaan (”Oopperaanko tuo on menossa”), jos pukeudut liian arkisesti, sinua arvostellaan (”Ei kai nyt tuollaisissa tossuissa voi lähteä ulos”).
Ja se paino.
Korealaiset seuraavat julkkiksia intensiteetillä, joka saa pohjoisamerikkalaistyyppisen kiinnostuksen viihdestaroihin näyttäytymään leppoisana.
Kerroin aiemmin, että Googlen sijaan korealaiset käyttävät paikallista Naver-hakukonetta. Naverin etusivu näyttää aina valmiiksi listauksen kuumimmista korealaisista puheenaiheista, ja tyypillisesti näihin aiheisiin kuuluvat julkkikset ja miten he ovat viime aikoina onnistuneet laihdutuksessa. Julkkisten painoa pidetään viitearvona ”oikealle” painolle, ja julkkikset taas pyrkivät alipainoon. Ellaynan mukaan heidän painonsa todennäköisesti ilmoitetaan alakanttiin, mutta se on PR-välttämättömyys maassa, jossa hoikkuus on kaikkein ihailluin ja tavoitelluin ulkoinen ominaisuus.
Ellayna näytti minulle esimerkin painon painoarvosta. Kun Naverista hakee korealaisia julkkiksia, hakutuloksissa ilmoitetaan heidän painonsa. ”Tämä on standardi”, Ellayna kertoo. ”Paino on itsestään selvästi julkista tietoa. Se kiinnostaa kaikkia kuitenkin, ja painon kertomatta jättäminen julkisesti olisi epäilyttävää.”
:(
Jos tavallisen kansan keskuudessa arvostellaan ikävästi, julkkiksia arvostellaan todella rankasti. Pienikin painonlisä huomioidaan ja sitä käsitellään mediassa. Sitten julkkikset laihduttavat päästäkseen takaisin ihanteeseen (ja ihannehan ovat he – sairas noidankehä), ja heidän laihdutusvinkkinsä ovat luonnollisestikin suuresti seurattuja ja kopioituja.
Laulaja-näyttelijä Iu kertoi pudottaneensa painoa syömällä päivässä omenan, jogurtin ja yhden bataatin. Toinen julkkisnainen kertoi onnistuneensa metodilla, jossa hän söi kullakin aterialla vain kolme lusikallista (kuvassa).
Eteläkorealaiselta keskustelupalstalta:
Ellaynan mukaan korealaisnuoret tuntevat tarkasti ihannepainot kullekin pituudelle, ja esimerkiksi Ellaynan, joka on 165 cm pitkä, täytyisi mielellään painaa 50-51 kg jotta hän olisi yleisesti hyväksytyissä lukemissa.
Ellayna kuuluu korealaista ihannetta vastaan kapinoiviin, mutta myöntää, että häntä ahdistaa tietoisuus siitä, ettei hän ole ihannelukemassa. Pyrkimys hoikkuuteen on etsautunut niin syvälle korealaisnuorten mentaliteettiin. Kalorien laskeminen on kuulemma arkea – ja saatoin vain ihmetellä, mihin rakoon paikalliset syövät niitä uppopaistettuja vehnällä ja sokerilla kuorrutettuja katuruokaherkkujaan. Ehkä he eivät syö päivän aikana mitään muuta..?
Kaduilla kyllä näkee myös painoihanteen tuolla puolen olevia ihmisiä - ja ihan onnellisen ja iloisen näköisiä sellaisia. Mutta totta on, että ylipainoisia näkee Koreassa huomattavasti vähemmän kuin monissa länsimaissa.
"Haluaisin muuttaa pois Etelä-Koreasta", Australiassa puoli vuotta asunut Ellayna kertoi minulle. "Ulkonäköobsessio ja jatkuva arvostelu ja vertailu ei ole tervettä."
Ihan oma lukunsa ovat Etelä-Korean itsemurhatilastot. Itsemurha on 10-30-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, ja toiseksi yleisin 40-vuotiaiden keskuudessa.
Nuoria itsemurhiin ajaa koulumenestyksen paine ja vanhempien odotukset, myöhemmässä iässä työelämän stressi. Iltalehden parin vuoden takaisen jutun mukaan lukuisat eteläkorealaiset julkkikset ovat päätyneet tekemään itsemurhan viimeisen 10 vuoden aikana menestykseen ja ulkonäköön liittyvien paineiden ajamina. Jutussa kerrotaan myös järkyttävän kuuloisesta keinosta vähentää itsemurhia - Etelä-Koreassa on kehitetty valehautajaiset, joissa masentuneet ihmiset pääsevät kokemaan, miltä tuntuu käydä lähellä kuolemaa. Kokemuksen toivotaan herättävän heidät tajuamaan, että elämä on elämisen arvoista.
Tämä kaikki teki minut surulliseksi ja aika ahdistuneeksi.
Mistä ihmeestä tällainen kulttuuri on kehittynyt? Hoikkuutta, menestystä ja kauniita kasvoja ihannoidaan monessakin kolkassa maailmassa, mutta ei ehkä ihan näin pakkomielteisesti. Miksi juuri Etelä-Koreassa on näin..?
BB-voiteiden ja tyynymeikkivoiteiden pinnan alla on vähemmän iloinen kauneuden maailma....
Sitten olisi taas hiusväriasiaa :)
Pääsin testaamaan jälleen uutta violettia suoraväriä osana Biozellin Color Mask -kampanjaa. Ja kotimaisia tuotteita, peukkua peukkua! Olen iloinen, kun olen viime aikoina saanut mahdollisuuden päästä mukaan pariinkin kotimaisia kosmetiikkamerkkejä esiinnostavaan kamppikseen, kotimaisuus-teemaviikkojen jälkeen silmäni ovat auenneet Suomen kosmetiikkatarjonnalle ihan uudella tavalla ja pyrkimyksenä on aktiivisesti lisätä suomalaisen kosmetiikan osuutta Karkkipäivässä.
Tänään luupin alla klassikkomerkki Biozell jonka hiuskiinnettä ja muotovaahtoa on meikätyttönen käyttänyt jo 90-luvun alkupuolella, muistan vieläkin miltä ne tuoksuivat...
Biozellin Color Mask -valikoima koostuu sävyttävistä shampoista, hoitavista sävytteistä, suoraväreistä ja yhdellä pesulla poispeseytyvistä sävysuihkeista.
Kaikki suihkeita lukuunottamatta ovat Suomessa valmistettuja Avainlippu-tuotteita. (Suomessa ei valmisteta mitään aerosolimuotoisia kosmetiikkatuotteita.)
Color Mask -tuoteperhe:
Shampoo 7,50€ / 150 ml
Chili (ylläpitää intensiivisen punaista sävyä), Chocolate (ylläpitää suklaanruskeaa sävyä) ja Light Beige (ylläpitää vaaleanbeigeä sävyä)
(En saanut shampoota testiin koska sellaista ei ole violetin sävyisenä.)
Color Mask -hoitava sävyte 9 € / 150 ml
Mahtava sävyvalikoima, 13 sävyä!
Black (musta)
Chocolate (ruskea)
Frozen Mocha (sekoitus kullan ja tuhkan sävyjä, viileä vaaleanruskea)
Cappuccino (vaalea beige)
Soft Ice (helmiäisvaalea, voi käyttää myös vahvempien sävyjen laveeraamiseen)
Silver (vaaleille ja harmaille)
Hot Copper (kupari)
Rosewood (intensiivinen ruskea jossa häivähdys punaista)
Night Sky (intensiivinen sininen)
Plum (luumuinen violetti)
Raspberry (pinkki)
Chili Pepper (punainen)
Mandarin (intensiivinen oranssi)
.
Hoitava Color Mask -sävyte on tarkoitettu jo värjätyille hiuksille ylläpitämään niiden sävyä. (Olen tosin kuullut, että osassa näistä on niin voimakas pigmentti että ne toimivat jo itsessään kuin suoravärinä, etenkin Night Sky on todella vahvapigmenttinen.) Hiuslaadusta ja pohjaväristä riippuen Color Mask voi siis toimia myös suoravärinä.
Color Mask INK -suoraväri 12,90 € / 175 ml
Kuten kaikki suoravärit, Biozell Color Mask INK on tarkoitettu vaalennetuille hiuksille.
Valikoimassa on viisi sävyä: kirkkaan oranssi Fire Orange, punertava, syvä violetti Mystic Violet, räväkkä pinkki Bubblegum Pink, todella voimakas kirkkaansininen Laguna Blue ja sähäkkä turkoosi Caribbean Turquoise. Sävyjä voi vaalentaa Neutral Toner -sävytteellä (10,90€ / 175 ml).
Color Mask -sävytteen ja Color Mask INK -suoravärin ero on ennen kaikkea hoitavuudessa; INK-sävyt ovat nimenomaan värejä siinä missä perus- Color Mask myös hoitaa. Toinen ero on hiusten pohjakäsittelyssä; Color Mask on tarkoitettu värjätyille (tai värjäämättömille) hiuksille, INK taas vaalennetuille hiuksille. Color Mask -sävyn luvataan kestävän hiuksissa 6-8 pesua, INK-sävyn hiusten huokoisuudesta ja käytetystä sävystä riippuen 5-30.
Sävyspray 7,90€ / 100 ml
Yhdessä pesussa poishuuhtoutuva suihkutettava suoraväri.
Sävyt Soft Pink ja Lavender. Biozellin valikoimassa on vielä erikseen tyvikasvun peittoon tarkoitettuja spray-sävyjä luonnollisissa sekä kirkkaanpunaisessa sävyssä.
*
KÄYTTÖKOKEMUKSIA
Kampanjatuotepaketista löytyivät kaikki viisi INK-suoraväriä ja neutraloija. Hetken jo leikittelin ajatuksella vetää päähäni pelkästään Bubblegum Pink –sävyä mutta vielä en ole valmis siirtymään liilasta pinkkiin. Vaikka voisihan sitä olla hauska kokeilla, luultavasti paluu liilaan olisi helppo punaisten sävyjen lähtiessä hiuksista suhteellisen nopeasti.
Nyt kuitenkin miksasin liilan värin.
Mystic Violet on luumuinen, punavoittoinen violetti jossa on erittäin vahva pigmentti. Laimensin sävyn pastelliseksi Neutral Tonerilla sekoitussuhteella 1 purkki neutralisoijaa + 1/3 purkkia Mystic Violetia (vasemmanpuoleinen kuva). Taitoin sävyä siniseen päin Laguna Blue’lla, ja olin ensimmäisellä yrityksellä vähän varomaton… Laguna Blue on ihan järjettömän pigmenttinen..!
Laitoin sitä vajaan teelusikallisen sekoitukseen, jossa oli yksi purkki (175 ml) neutralisoijaa ja noin puoli desiä Mystic Violetia, ja koko seos veti tummansiniseksi…! Hups..! ^_^ Sinne meni se testisatsi :D Uusi kokeilu ja uusi purkki neutraloijaa, ja tällä kertaa tiputin joukkoon vain pisaran Blue’ta. Se riitti (oikeanpuoleinen kuva).
Hiukset ensimmäisessä kuvassa ennen Biozell Color Mask INK –väriä ja seuraavissa sen jälkeen, kahdessa eri valaistuksessa. (Mun hiukset näyttää tältä kun niitä ei ole harjattu... pahoittelut pörröistä, olen niin luonnontyylinen hiusteni suhteen etten aina muista asetella niitä kuviin :D)
Kuten näkyy, yllättävästi, hiuksista ei tullut lainkaan niin luumuiset kuin sävyseos antaisi odottaa. Tosi kiva sävy!
Hiuksiin tuli hauska liukuvärjäys tyven värjäytyessä odotetusti punertavammaksi. Kuten tuloksesta näkee, INK-väri on todella pigmenttinen; vaikka olin laimentanut väriä reippaasti, väri tarttui hiuksiin voimakkaasti. Laitoin värin kosteisiin hiuksiin. Kuiviin laitettuna tulos olisi vielä tuplasti vahvempi.
Kaunis väri, vaikka itse sanonkin..!
Totesin, että taisi löytyä hinta-laatusuhteeltaan uusi voittaja suoravärien markkinoilta; Biozell on litrahinnaltaan edullisin kaikista tähän saakka testaamistani suoraväreistä, ja voimakas pigmentti mahdollistaa purkin riittoisuuden viikkokausiksi, riippuen siitä haluaako värjätä vai ylläpitää väriä.
Otin Mystic Violetia mukaan myös tänne Kreikan matkalle (tuo aiemmassa matkatavarapostauksessa näkynyt minigrippiin pakattu sävy), ja käytin viimeiset pisarat puolen desin minigrip-pussista eilen.
Mystic Violet -tyvi
Olen käyttänyt väriä joka toisessa pesussa lantraamattomana pelkästään tyveen, ja joka toisessa pesussa hoitoaineeseen lantrattuna koko hiuksiin (saadakseni määrän riittämään koko matkalle, muistatte mun käsimatkatavaramatkustuksen asettamat rajat nesteille…). Yhteen käsittelyyn on riittänyt teelusikallinen..!
Tämä menettely on toiminut loistavasti, ja hiusteni sävy on säilynyt Kreikan auringon alla paljon violetimpana kuin viime syksyn reissulla.
Olen tykästynyt tosi paljon moniväriseen liukuväritukkaan, jonka saan tyvikäsittelyllä. Persoonalliset..! Aniliinisesta violetista sinertävän harmaanliilan kautta lähes hopeisiin latvoihin ^_^
Yllättävästi, Mystic Violet ei lopulta tee hiuksistani niin luumuisia kuin purkin väri antaa odottaa. Toisaalta hiusteni pohjavärikin varmasti vaikuttaa siihen.
Eilen sekoitin loput Mystic Violetista hoitonaamioon ja levitin koko tukkaan. Kuvassa hiukseni tänä aamuna. Oikein keijumainen liila...! Hyvin poni..! <3
Biozell-kokeilu on tuonut minulle sellaisen havainnon, että ehkäpä punaiseen taittavat liilat ovat kuitenkin minulle parempi valinta kuin sinivoittoiset. Paljon sinistä pigmenttiä sisältävä violetti sävy voi johtaa epätoivottuun Marge Simpson -väriin, joka on kaikkea muuta kuin se poniliila jota tavoittelen, kun taas punertavammat sävyt jättävätkin juuri sopivan pastellisen liilaisuuden.
Lopuksi vielä pari sanaa suihkeväristä.
No tämä todellakin värjää! - Toisin kuin kilpailijan vastaava tuote, johon en nyt viitsi Biozell-kampanjapostauksessa linkata, mutta ehkä muistatte kyseisen testin tuloksen (= ei niin minkäänlaista havaittavaa väriä, testasin kaksi eri sävyä).
Odotin Lavender-sävyn olevan hempeän vaalea liila, mutta se onkin yllättävän intensiivinen. Ja todellakin pigmenttinen. (Kuvassa Lavenderia raitoina.)
Sävy on tummempi juuri suihkutettuna ja vaalenee vähän kuivuessaan, mutta jää kuitenkin selvästi violetiksi. Tuntuma on aavistuksen kuivashampoomainen eli jos väriä suihkuttaa paljon, hiuksiin jää ”jauhoinen” fiilis. Itse kuulun niihin kuluttajiin jotka kuitenkin jopa tykkäävät tästä tunteesta hiuksissa sillä se tuo myös rakennetta.
Color Mask Spray Lavender tyvikäsittely
Väri peseytyy pois kauttaaltaan seuraavassa pesussa.
Hauska idea vaikka vappuhiuksiin..!
*
Biozellin Color Mask -perhe on kaiken kaikkiaan oikein vakuuttava tuttavuus, ja sävyjä riittää. Sanni ja ponitukkansa antavat Biozellille lämpimän peukutuksen ja iloitsevat näin edullisesta, kotimaisesta vaihtoehdosta. :)
Lisätietoa Biozellin Color Mask -valikoimasta saa täältä. Biozellia myydään päivittäistavarakaupoissa kuten marketeissa ja tavaratalojen kemppariosastoilla.
Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
Olen mukana uuden kosmetiikan verkkokaupan Cocopandan kampanjassa, ja sain valita kaupan valikoimasta minua kiinnostavia tuotteita esiteltäväksi. Vanhana nettikauppa-addiktina tämä on yhteistyö minun makuuni ^_^ Olen elämäni aikana hankkinut suurimman osan kuluttamistani kosmetiikkatuotteista nimenomaan verkkokaupoista, kuulun niihin ihmisiin jotka rakastavat verkkoshoppailua. Verkosta kun löytää yleensä parhaimmat hinnat ja merkkejä joita ei saa lähikaupoistaan.
Cocopandan tuhansien tuotteiden valikoimassa oli vaikka mitä houkuttavia merkkejä mutta valinta osui lopulta sanfranciscolaiseen The Balm -merkkiin, jota ei saa Suomessa kivijalkamyymälöistä. Myös Real Techniquesin siveltimet, Olaplexin naamio ja RENin glykolihapponaamio olivat harkinnassa. Kaupan suosituimpiin merkkeihin kuuluu myös NYX, joka tietysti aina houkuttaa värikkäillä, halvoilla ihanuuksillaan, mutta tosiaan käytin tilaisuuden hyväkseni tutustua merkkiin jota ei saa meillä kaupoista.
Taustaltaan norjalainen verkkokauppa Cocopanda avasi Suomen sivunsa vuosi sitten. Kyllä nuo pohjoismaiset naapurit vain ovat kunnostautuneet kosmetiikan verkkokaupoissa, meillä ei Suomessa edelleenkään ole yhtä suurta omaa kauneuden verkkokauppaa kuin mitä skandinaapurit tarjoavat. Jännä juttu :) No, mutta me saamme sitten iloita "viikinkien" aktiivisuudesta kosmetiikkarintamalla ^_^
Katsellaanpa sitten lähemmin The Balm -saalistani. Sain valita tuotteita tietyllä summalla ja mietin sen pohjalta lookin ja mitä tuotteita siihen tarvitsisin.
Mietin pitkään luomivärin ja Cindy-Lou Manizer -highlighterin välillä, ja päädyin hehkutuotefanina lopulta Cindyyn koska sävy näytti netin arvioiden perusteella niin ihanalta. Ja sitä se onkin :)
Time Balm -meikkivoide sävyssä Light/Medium (sävyvalinta meni ihan nappiin..!)
Down Boy -poskipuna
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara
Schwing -nestemäinen eyeliner
Meet Matt(e) Hughes nestemäinen huulipuna
(tilaamani sävy Chivalrous oli lopussa ja valitsin sitten tilalle sävyn Charming joka osoittautui aika erilaiseksi mitä netin swatch-kuvat antavat ymmärtää)
Cindy-Lou Manizer -highlighter
Halusin luoda tavanomaisesta tyylistäni poiketen mattaisen lookin, ja tältä se näytti:
.
Cindy-Lou Manizer. Tämä ihanuus ei oikeastaan kuulunut miettimääni mattaiseen lookkiin mutta minun oli vain saatava se koska se näytti niin ihanalta..! Katsokaa nyt:
Persikka-pinkki-shampanjaisessa Cindy-Lou'ssa on sen verran pigmenttiä että se käy myös kevyestä poskipunasta. Kulmasta riippuen sävy shiftaa persikkaan tai vaaleanpunaiseen. Ihana kameleonttisävy!
The Balmin valikoimassa on kolme Manizeria eli hohdetuotetta, joista Mary-Lou on kultahunajainen, Betty-Lou pronssinen ja Cindy-Lou on joukon viilein pinkillä vivahteellaan. Kaikki kolme näyttävät tosi hyviltä. Terkuin "I Love Highlighters" ^_^
Minun oli muuten vedettävä näihin swatch-kuviin tumma viiva (käytin Schwing-eyelineria) että kamera sai jonkun pisteen mihin tarkentaa. Kameralle pelkkä highlighter oli liian epämääräinen ja vaalea alue jotta se olisi osannut tarkentaa siihen...
Down Boy on kaunis matta-satiininen, hento pinkki poskipuna. Se on iholla paljon swatch-kuvaani hillitympi, levitin sitä swatch-kuvaan paksun kerroksen vaahtomuoviapplikaattorilla että se näkyisi kunnolla salaman voimakkassa valossa.
Schwing Black Liquid Eyeliner on hiilenmusta, täysin mattaiseksi kuivuva eyeliner. Pidin napakasta mutta sopivan joustavasta huopakärjestä (en voi sietää eyelinereissa muovisia applikaattorikärkiä, niitäkin on) joka teki helpoksi hallita eyelinerin piirtojälkeä. Sivellinapplikaattori on oma lempparini mutta nämä huopaisetkin ovat ihan hyviä kun napakkuus/joustavuus-aspekti on kunnossa.
Schwingin koostumus on lakkamaista eikä yhtään liian vetistä. Se ei lähde "juoksemaan" iholla niin helposti kuin märemmät eyeliner-koostumukset mikä myös auttaa piirron hallintaa. Koostumus ei ole vedenkestävä.
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome on erotteleva, pidentävä maskara erittäin napakalla, hyvin kampaavalla polymeeriharjalla. Valitsin maskaran The Balmin valikoimasta ihan vain harjojen kuvia katsomalla ja onnistuin jälleen valitsemaan oikein :) Olen enemmän näiden lyhytharjaksisten, erottelevien polymeeriharjojen ystävä kuin perinteisten kuituharjojen, ja nämä pettävät harvoin. Ellei sitten itse maskaramassa ole paakuttavaa sorttia, mitä se Tall, Dark & Handsomessa ei ole.
Harja kampaa, erottelee ja värjää ripset ensimmäisellä kerroksella, ja tuo maltillisesti mutta minun makuuni riittävästi volyymia seuraavalla kerroksella.
Koostumus on vesiliukoinen.
Sitten meidän erikoinen mutta onneksi kuitenkin ihan kauniiksi osoittautunut Charming-huulipuna.
Ennen kuin lähden puhumaan itse sävystä, kerron että a) olen tietoisesti vältellyt mattahuulipunia vaikka ne kuinka ovat tämän hetken kovin huulitrendi ja b) ihastuin Meet Matt(e) Hughes -punan koostumukseen niin että nyt ei ole enää syytä välttää mattapunaa ^_^
En tiedä miltä Charming teidän silmäänne näyttää The Balmin virallisessa swatch-kuvassa, mutta minusta se näyttää kutakuinkin malvaiselta ruusun sävyltä. Samalta se näytti myös eri blogien lukuisissa swatch-kuvissa.
Minun ihollani se näyttää tältä:
Ruosteinen tiilenpuna, sanoisin minä.
Ajattelin ensin sävyn livenä nähdessäni että eihän tämä nyt mitenkään sovi minun väreihini eikä etenkään vaaleanpunaisen Down Boy -poskipunan kanssa, mutta kuvissa tulos ei näytäkään lainkaan hassummalta.
Aika jännä sävy. :)
Mutta siis tuo koostumus... Okei, olen tainnut todellakin jäädä junasta jos mattapunien koostumus (muillakin merkeillä) on nykyään tällainen. Omista aikaisemmista matta/kestohuulipunakokeiluista on jäänyt huonot kokemukset ja kuivahuulisena olin vain hyväksynyt, että mattalaatu ei sovi minulle. Tai voin pitää sitä huulilla tunnin ja sitten on pestävä pois ja rasvattava huulet.
The Balmin Meet Matt(e) Hughes -puna on koostumukseltaan kuin voidetta, ja levittyy todella ohuesti ja "liukkaasti" jättämättä minkäänlaista kuivaa tunnetta. Koostumus ikäänkuin imeytyy tai "vajoaa" huuleen, ja sitten se on ja pysyy siinä. Mutta pinta pysyy pehmeänä ja miellyttävän tuntuisena.
Tällaisille mattapunalaaduille minäkin annan mielelläni mahdollisuuden :)
Time Balm -meikkivoide on peittävyydeltään keskivahvasta täyden peiton antava kiinteä meikkivoide.
Pidän luonnollisen näköisestä, hieman läpikuultavasta meikkipohjasta ja levitin Time Balmin kevyesti perinteisellä synteettisellä meikkivoidesiveltimellä (sienellä saa peittävämmän pohjan, ja tietysti jos kerrostaa siveltimellä).
Ollakseen kiinteä meikkivoide, jotka ovat aina nestemäisiä kuivempia, Time Balm tuntui yllättävän notkealta. Ei oikeastaan lainkaan kuivalta. Pinta on mattaisen himmeä mutta jää kuitenkin 2000-luvun heleys-trendin mukaisesti mukavan raikkaaksi pienellä luonnollisella satiinisella kuullolla.
Jotkut kiinteät meikkivoiteet ovat niin jäykkiä etteivät levity ihanteellisesti siveltimellä vaan sieni on paras vaihtoehto, mutta Time Balm tottelee oikein mallikkaasti myös sivellintä.
Yhdellä ohuella kerroksella sai jo oikein miellyttävän peittoasteen.
Sitten vain väriä Down Boy'lla ja Charmingilla, ja simppeli matta-lookkini oli valmis:
Poskipäille sipaisin ihan henkäyksen Cindy-Lou'ta, mutta kuten todettua, en halunnut tähän meikkiin tavanomaista selkeää poskihohdettani koska oli kiva kokeilla vaihteeksi hohdotonta lookkia. Hahah, ihan hohdoton.. ^_^
.
Minulla on teille arvatenkin kampanjan tiimoilta myös alennuskoodi Cocopandaan. :)
Koodilla KARKKIPV2017 saa 10€ alennusta yli 50€:n tilauksista 21.3. saakka. Alennuskoodi syötetään ostoskorissa ennen kassalle siirtymistä, ja koodin voi käyttää kerran per asiakas. Ostosten ei tarvitse olla normaalihintaisia tuotteita, myös alennetut tuotteet lasketaan mukaan.
Yli 40€ tilauksissa postikulut ovat aina ilmaiset. Kannattaa myös tsekkailla viikottaiset tarjoukset, tällä hetkellä esim. kaikki The Balmin tuotteet ovat alennuksessa. Ihana Cindy-Lou'kin maksaa vain 15,60€ (normaalisti 24€).
Testaamieni the Balm -tuotteiden hintatiedot:
(ja ei, en edelleenkään saa mahdollisista ostoistanne provikkaa)
Time Balm -meikkivoide 18,90 € / 21,3 g
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara 14,20€ / 10 ml
Cindy-Lou Manizer 15,60 € / 8,5 g
Down Boy -poskipuna 13 € / 9,9 g
Schwing -eyeliner 16,95€ / 1,7 ml
Meet Matt(e) Hughes -huulipuna 13,20 € / 7,4 ml
Tänään asiaa ja arviota monenmoisista kulmakarvojen ehostustuotteista.
Oma kulmatuotehistoriani menee kajal-kynästä (!! teini-Sanni!!) puuterimaiseen ja siitä kynään, ja siitä tämän päivän vakiintuneeseen kynä + läpinäkyvä geeli +yhdistelmään. Lemppareitani kynissä ovat olleet Lumenen ja Dermosilin, joilta löysin parhaat minulle sopivat sävyt, mutta tutustuttuani toissa vuonna Urban Decayn ohueen Brow Beater -kynään mielistyin siihen niin, että tavallisen paksuiset kynät tuntuvat nyt hassun pökkelöiltä.
Olen testaillut muutamia muiden merkkien mikrokynä-tarjokkaita, mutta niistä ei ole toistaiseksi löytynyt UD:n voittajaa.
Kaikki postauksen tuotteet Sephoran kynää lukuunottamatta ovat blogin kautta saatuja.
Brow Beater sävyssä Taupe. Paras koostumus, paras sävy - ja aika ylivoimaisesti paras hylsy ^_^
Edit. Valitettavasti en pystynyt swatchaamaan Brow Beateria tämän postauksen kuviin sillä tuote on minulta lopussa ja kuvissa on vain tyhjä hylsy :/
Sephoran kynässä plussaa ovat erittäin hyvä sävy (#5 Neutral Gray Brown) ja melkein puolet halvempi hinta Urban Decay'hin verrattuna. Huonoa ovat aavistuksen vahamaisempi laatu, "harja" jolla ei tee yhtään mitään ja todella minimaalinen tuotemäärä. Kynä loppui niin nopeasti että olin ihan hölmistynyt. Olisin vertaillut tämän ja UD:n kynän täyttömäärää, mutta en löytänyt vertailukelpoisia lukuja - UD:n kynän fill weightiksi ilmoitetaan 0,05 grammaa (!!) mikä ei kuulosta siltä että voisi pitää paikkaansa, ja Sephoran kynän kohdalla täyttöpainoa ei ilmoiteta.
Harjan malli on toki makuasia ja siinä missä Virve ihasteli Sephoran kynän pikkuista somaa kampaa, minä ihmettelin mitä ihmettä tällaisella tekee :D Vieressä verrokkina UD:n harjapää, tuollaisista minä pidän. Harjamaisella päällä kulmakynän värin ja piirrot saa harjattua ja häivytettyä tasaisesti kulmakarvoihin, kampa ei tee (ainakaan minun kulmilleni) yhtään mitään.
Voisin kuitenkin ostaa Sephoran kulmakynän toisenkin kerran koska sävy oli niin hyvä, ja sopiva sävy jos mikä on ensilaatuisen tärkeä asia kulmavärissä. Sephoran Suomeen tuloa odotellessa...
Kuvassa swatchattuna sävy Soft Brown
Kiljaisin innosta kun näin tämän kynän (kolmessa sävyssä) yhdessä joulukuun PR-tuotelähetyksistä. Ajattelin, että nyt ehkä löytyy vielä Sephoran kynääkin parempi "halpis"-haastaja Urban Decayn Brow Beaterille, tätä sentään saa Suomestakin.
Mutta... ei. Maybellinen mikrokynä ei ole yhtään minun makuuni. Ensinnäkin jo koostumus ja pigmentti ovat ihan ei-ei, Maybellinen kynässä on jopa rajauskynämäisen pehmeä koostumus ja todella voimakas pigmentti. Koin, että väriä on mahdoton levittää siististi ja sopivan hillitysti. Kulmakynissähän on perinteisesti kuivempi ja kovempi koostumus kuin rajauskynissä koska kulmia meikatessa on tarkoituksenmukaisempaa pystyä pikkuhiljaa lisäämään tuloksen intensiteettiä, ei niin että kerralla tulee vahvapiirtoinen viiva.
No, kuvasta näkee millaista jälkeä Brow Precise Micro Pencil tekee. Olen tosiaan yrittänyt painaa sillä mahdollisimman kevyesti mutta jälki on noin voimakasta ja niin vahamaista, että sitä on vaikea häivyttää harjaamallakaan. Ehkä mä en vain osaa ^_^ :D No, sen verran olen kuitenkin kulmakyniä elämässäni käyttänyt että tiedän, että tämä kynä on hyvin pehmeä ja vahvapiirtoinen tyypillisiin kulmakynäkoostumuksiin verrattuna.
Sopivaa sävyäkään ei löytynyt. Kuvassa näkyvä Soft Brown on mielestäni kaukana pehmeästä, ja jopa vaalein sävy Blonde (swatchattu alempana) oli liian tumma.
MACin mikrokulmakynän koostumus on aika hyvä, reippaasti kuivempi ja helpommin hallittava kuin Maybellinen, mutta ei ihan niin hyvä kuin Urban Decayssa.
Testiin saamani sävy Accentuated ("ashy grey brown") on muuten hyvä, mutta onnistuu ihme kyllä näyttämään kulmissani hitusen liian tummalta, mitä ei uskoisi kun katsoo swatch-kuvaa.
.
MACin kynän suuri miinus on sen tosi huono mekaaninen kierresysteemi. Siinä missä muita automaattikyniä (joiksi näitä kierrettäviä, ei-terotettavia kutsutaan) on helppo ruuvata ulos, on MACin kynän kaula tosi jäykkä ja aluksi luulin että kynä on jopa rikki kun en millään meinannut saada lisää väriä ulos. Uloskierrettyä väriä ei myöskään enää saa takaisin sisään. Sephoran, Urban Decayn ja Maybellinen kynissä saa.
L'Orealin brändit L'Oreal Paris ja Maybelline ovat puskeneet viime aikoina kiitettävällä tahdilla ulos monenlaisia kulmatuotteita. Näistä olisin hankkinut omasta mielenkiinnosta vain L'Orealin Brow Artist Plumperin josta kiinnostuin viime keväänä Suvi Tiilikaisen meikkikeikalla.
Muut esittelen koska teitä lukijoita ehkä saattaa kiinnostaa? :)
Tämä geeli lupaa kiinnittää kulmat muotoon ja täyteläistää kulmakarvoja sisältämiensä kuitujen avulla. Tuotetta on saatavilla värillisenä ja värittömänä.
Hentokulmakarvaisena odotin innoissani luvattuja vaikutuksia. Mutta... niitä ei ollut havaittavissa. Brow Artist Plumper oli kuin mikä tahansa väritön keskiverto kulmageeli. Mitään kuitulisää en huomannut ja kiinnitystehokin jätti toivomisen varaa, Plumper tuntuu vielä miedommalta kuin Lumenen kulmageeli. Harmi. Jäin ihan miettimään, onko tässä transparentissa yksilössä ylipäänsä mitään kuituja..? L'Orealin sivulla lukee tuotteen kohdalla hieman mystisesti; "Väritön kulmamaskara muotoilee kulmiasi. Dark Brown -sävy muotoilee, antaa väriä ja sisältää tuuheuttavia kuituja." Entäs Blonde-sävy..? Sisältääkö vain Dark Brown kuituja..? Kaikkien nimenä on kuitenkin 'plumper' joka viittaa täyteläistämiseen.
Onko joku kokeillut Plumperin värillisiä versioita? Oletteko havainneet kuitujen vaikutuksia?
Tämäpä vasta kummallinen tuote..! Pakko myöntää että en tajua yhtään miten tätä pitäisi käyttää että saisi siistit kulmakarvat. Ideana on ensin tuoda kulmiin muotoa ja väriä kartion muotoisella kärjellä ja harjata sitten harjaosalla. "Brow Artist Sculpt antaa kulmillesi graafista muotoa ja tarkkuutta kahden helpon vaiheen avulla. Käytä kartionmuotoista kärkeä antamaan muotoa ja väriä. Viimeistele kulmat harjaamalla ne oman lookisi mukaiseksi."
Öhhh.. En tiedä onko jälleen syyttäminen taidottomuuttani, mutta jo kömpelöllä kärjellä värittely jätti kulmat kaikkea muuta kuin luonnollisen näköisiksi, mutta kaikkein ongelmallisemmaksi koin harjan käytön: en saanut harjaa millään sellaiseen asentoon, etteikö "värityskärki" olisi osunut ihoon samalla kun harjaa kuljettaa kulmakarvoissa.
En tajunnut ottaa kunnon kuvaa harjoitusteni tuloksista, mutta räpsäisin äsken kirjoituksen lomassa tällaisen pikselimössöisen otoksen kännykällä niin näette mitä ajan takaa. Sävy on 01 Blonde.
Yritin parhaani mukaan vetää harjaa niin, ettei kärki sotke samalla ihoa kulmakarvalinjan ulkopuolella, mutta ei onnistu. Tämän tuotteen haluaisin todellakin nähdä käytössä jollain ammattilaisella, mä en vain osaa :D
Maybellinen versio kuitupitoisesta kulmamaskarasta. Majavanhännän muotoisella, lapiomaisella harja-applikaattorilla olisi tarkoitus samalla sävyttää, kiinnittää ja tuuhentaa kulmat. Arvaatteko joko miten onnistuin tällä kertaa? :)
No, tulos ei ollut läheskään niin sotkuinen kuin L'Orealin Sculptilla, mutta en minä näitä mitenkään kauniisti meikatun ja luonnollisen näköisiksi sanoisi. Fiber Filler jättää kulmiin selvästi näkyvän, vähän kiiltävän pinnan ja sävy (sain testiin Dark Blonden) levittyy paksusti ja epätasaisesti.
En ole koskaan tajunnut, miten harja-applikaattorilla levitettävällä sävyttävällä kulmageelillä tai -vahalla voi saada siistin ja tasaisen tuloksen. En vain ymmärrä. Kynällä tai siveltimellä värittäessä värin voi kohdentaa juuri niihin kohtiin mihin sitä tarvitaan ja värittää myös ihoa, mutta harjasysteemeillä ei. Väriä tarttuu eniten niihin kohtiin joissa on eniten karvoja, ja vähiten sinne mihin sitä juuri tarvittaisiin eli aukkokohtiin, tuloksena aina epätasainen väritys. Ehkä tämä on vain harva- ja hentokulmakarvaisen ongelma? Jospa tämän tyyppiset tuotteet toimivat paremmin kulmissa, jotka ovat jo valmiiksi tasaisen tuuheat? Mutta miksi niitä pitäisi sitten täyteläistää kuiduilla..?
Kertokaa ihmeessä kokemuksianne jos lukijoiden joukosta löytyy näiden sävyttävien, harjattavien kulmageelien käyttäjiä. Onko teillä tuuheat vai harvat kulmakarvat..?
Viimeisenä
Paksujen automaattikulmakynien ystäville. Eli ei minulle. Kynän pää on kulmikas ja todella paksu. Keksin tästä kynästä todella vähän sanottavaa koska se on niin kaukana omasta ohuesta, tarkkaa jälkeä tekevästä ihannekynästäni, mutta päätin kuitenkin sisällyttää sen esittelyyn jos joku olisi vaikka aina sattunut kaipailemaan juuri tällaista.
Koostumukselle annan plussaa; se on juuri sopivan kova niin ettei väriä tule kerralla liikaa. Sävy Cool Blonde on myös oikein hyvä neutraali, harmahtava ruskea.
Mikrokynän pää on yli puolet ohuempi.
*
Tällaista näkökulmaa tänään. Minä taidan vain kiltisti ostaa uuden Urban Decayn Brow Beaterin ja Anastasian läpinäkyvän kulmageelin. <3 Parhautta minulle.
Tänään luupin alla viime viikkoina testattuja tuotteita joista haluan sanoa jotain. (Kaikesta en halua. Kuten vaikka Lumenen Lähde-yövoiteesta. Tai L'Orealin Infallible Sculpt Palettesta.)
Otsikon löydöt liittyvät öljyihin. Nämä kaksi ovat tosi hyviä ja saavat Karkkipäivän Löytö-logon. :)
Olen saanut kaikki tuotteet blogin kautta.
Garnier Respons Marvellous Nectar Oil 5,95€ / 150 ml
Tämäkin puteli on odotellut toista vuotta testaustaan, ja nyt kun sen tänä vuonna vihdoin korkkasin olin heti että HEI, meillä todellakin synkkaa..! Muut Marvellous Nectar -tuotteet olivat sellaista "blääh/nojaa"-osastoa, mutta hiusöljy erottuu perheen hittinä. Tämä nimittäin tuntuu hiuksissa hyvin samanlaiselta kuin viime vuosikymmenen suurin latvaseerumisuosikkini eli Cutrinin Premium Oil Treatment. Ainesosissakin on samaa; kummankin kärjessä on latvojen silotuksen superduo silikonisiskot cyclopentasiloxane (haihtuva) ja dimethiconol (hiukseen jäävä) ja ravitsevien öljyjen sankari arganöljy.
Cutrinin tuotteessa toinen hoitava öljy on myskiruusuöljy, Garnierissa kameliaöljy.
Tähän saakka markettisuosikkini latvaseerumeista (millä nimellä tätä tuotetyyppiä kutsun) on ollut Schwarzkopfin Got2b Oil-licious, mutta Marvellous Nectar -cocktail tuntuu vielä paremmalta. Ja Garnierin öljy on ihan poskettoman halpa: 150 ml (eli 3 x enemmän tavaraa kuin esim. Got2b'ssa) kuudella eurolla!! Cutrinin öljy maksoi 24€ / 100 ml (sitä ei enää valmisteta).
Ei voi muuta kuin peukuttaa. Laitan seerumia latvoihin 1-2 pumppausta ja ne jäävät supersileiksi ja liukkaiksi vailla klähmää. Nämä silikoniöljyseokset ovat kyllä kertakaikkiaan huippukamaa hauraille hiuksille: silikoni kiillottaa, silottaa ja suojaa rispaantumiselta ja öljyt hoitavat tuomalla hiukseen pehmeyttä ja elastisuutta. Ennen kuin näitä alkoi ilmestyä öljybuumin myötä markkinoille käytin pelkästään silikoneihin tai muihin synteettisiin silottajiin pohjautuvia vastaavia tuotteita (kuten Bonacuren legendaarinen Sealed Ends), mutta nämä öljyversiot ovat vielä tusinan verran parempia.
Wild Rose Advanced Brightening & Nourishing Facial Oil 59€ / 30 ml
Okei, tämän tuotteen peukkua ja Löytö-arvoa voisi vähän vähentää hinta, sillä kyllä, tämän hintainen kasvoöljy on mielestäni tosi kallis. (Täytyykin mielenkiinnosta tsekata huhtikuussa paljonko tämä maksaa Kreikassa.) Mutta - tuote on aivan älyttömän hyvän tuntuinen iholla, siksi "Löytö"-logo.
Alan tässä pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että vaikka raikkaan ohuet emulsio- ja seerumityyppiset koostumukset tulevat aina olemaan minulle eniten mieleen, öljyllä kuitenkin saan kaikkein ihanimman, mukavimman tuntuisen ja näköisen ihon. Mikä tahansa öljyseos ei sovi, ja menikin monta vuotta ennenkuin löysin iholleni täydellisesti sopivan, ihanteellisesti imeytyvän öljyn (EkoPharman Mustaherukka). EkoPharma-valaistumisen jälkeen kynnykseni kasvoöljyjen testaukseen ja käyttöön aleni merkittävästi ja nyt testaan niitä mitä suurimmalla mielenkiinnolla.
Korresin Villiruusu-sarjan kasvoöljy kuuluu EkoPharman Mustaherukan tavoin ns. kuivaöljytyyppisiin öljyihin eikä jätä rasvaista pintaa. Se hulahtaa ihooni melkein yhtä nopeasti kuin seerumit, jättäen ihon täydellisen tasapainoisen ja mukavan tuntuiseksi - ei kiristä, pinnalla ei tunnu rasvaista tai pinnoitettua kalvoa ja iho hehkuu kauniisti. Öljyt jättävät ihoon aivan erityisen hehkun jota en saa voiteista, ja tämä hehku ei ole rasvaista kiiltoa vaan hienovaraista kuultoa.
Villiruusu-öljyseos on vedetön mutta ei 100% öljyä, mukana on mm. isoamyl laurate -ainesosa joka osaltaan aikaansaa samettista, kuivaöljymäistä tuntumaa. Pieni määrä etanolia on myös lisätty poistamaan rasvaista tuntua. Pääasialliset kasviöljyt ovat aprikoosinkiviöljy, auringonkukansiemenöljy ja ruusuöljy. Ruusuöljyn ohella tuotteen aktiiviainesosana on ihoa kirkastava C-vitamiinijohdannanen ascorbyl tetraisopalmitate, josta netin tietolähteet tietävät kertoa, että se pysyisi stabiilina jopa 18 kuukautta (ihmettelen aina kun näen läpinäkyvään pulloon pakattuja C-vitamiinituotteita koska valo hapettaa vitamiinit). No, kuten tiedämme, vain kemistibloggaaja osaisi kunnolla ottaa näihin kantaa.
Mádara Hemp Hemp Lip Conditioning Balm ja Plum Plum Lip Perfecting Balm
(olen onnistunut kadottamaan näiden hintatiedot eikä niitä löydy netistäkään..)
Mádaran kaksi uutta, ihanaa huulivoidetta. Paksumpi Hemp Hemp kosteuttaa ja suojaa, kevyemmän tuntuinen Plum Plum kosteuttaa ja sävyttää. Kummassakin on ihan samat ainesosat (mm. risiiniöljyä, oliiviöljyä, mehiläisvahaa, sheavoita, kookosrasvaa ja propolisuutetta) lukuunottamatta nimiainesosiaan, eli Hempissä hampunsiemenöljyä ja Plumissa luumunkiviöljyä. Plumin hento sävy on vieno roosabeige joka hädin tuskin näkyy huulilla.
Kirjoitin 'ihania', vaikka minulla nämä, kuten suunnilleen 99% markkinoiden huulirasvoista, jäävät jälleen superExien eli Carmexin ja Blistexin taakse. Koska olen huuliltani niin poikkeuksellisen vaativa, minun on tyhmää ja turhaa arvioida huulirasvojen toimivuutta yleisellä tasolla. Mádaran uutuudet tuntuvat huulilla todellakin aivan ihanilta, etenkin ohuempi Plum Plum on mieleeni, mutta ne eivät jätä sitä pitkäkestoista "tyydyttyneisyyden" tunnetta kuin 'Exät. Pehmeän, miellyttävän ja juuri sopivan rasvaisen, ei-tahmean Hemp/Plum-kalvon alla huuleni tuntuvat silti janoavan kosteutta.
Eli ei voi mitään, taas on todettava: ei-toimi. Mutta niin kauan kuin markkinoilla on 'Exät, en kaipaakaan muita huulirasvoja. <3
*
P.S. Pitkän Lumene-testijakson ja Korealainen kosmetiikka -tutustumisviikon jälkeen olin ajatellut testaavani Sensaita, mutta sain vähäksi aikaa tarpeekseni synteettisen kosmetiikan tuntumasta ja annan ihoni nyt hetken lomailla lempituotteideni eli luonnonkosmetiikan parissa. :)
