Mielenkiintoista miten paljon suhteeni aurinkoon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.
Olen aina ollut "aurinkotyttö", aurinko on paheeni. Olen ihannoinut rusketusta ja halunnut olla erittäin päivettynyt. Olen rakastanut kuumuutta ja porottavaa, iholla melkein kihelmöivää aurinkoa.
Ihoni kestää hyvin aurinkoa ja pärjään kesän alkuviikkojen jälkeen alhaisilla suojakertoimilla. Suomessa käytin todella pitkään suojakerrointa 6 (jota ei pian varmaan edes saa kun se on nykystandardien mukaan aivan mitätön) ja ulkomaillakin SK15:a.
En halunnut käyttää korkeampia suojakertoimia koska a) halusin ruskettua mahdollisimman syvästi ja b) koin, että kun en palanut, alhaiset suojakertoimet riittivät. Korkean suojakertoimen voiteet olivat vastenmielisiä. Ikäänkuin epäluonnollisia.
Runnoin syrjään tietoisuuden UVA-säteilystä, joka ei polta ihoa mutta vanhentaa sitä. Vaikka iho ei palaisi, pitkäaikainen altistus auringolle takaa iholle kyllä kivat annokset pro-aging-käsittelyä UVA-säteiden muodossa. En halunnut miettiä sitä. Minähän rakastin olla auringossa.
Rakastan aurinkoa edelleen. Se vetää minua puoleensa ja terasseilla valitsen edelleen sen aurinkoisen pöydän, en mene varjon alle istumaan. Muutos on kuitenkin tapahtunut. Viimeisten vuosien aikana asenteeni on muuttunut valtavasti mitä tulee ruskettumiseen ja ihon suojaamiseen. Myös entinen erittäin korkeiden lämpötilojen ihanteeni on pikkuhiljaa rapistumassa.
17-vuotias Sanni vaelteli naama kiillellen 40-asteisen Ateenan katuja, nauttien jokaisesta hikisestä askeleesta. Oli heinäkuu ja etelä-Eurooppa kuumimmillaan. Mitä tummemmat rusketusrajat, sen parempi. Ei väliä vaikka silmissä välillä sumenee ja vettä kuluu litra kahden korttelin välein. Olin aurinkonarkomaani ja sain mielettömiä kicksejä tukahduttavasta kuumuudesta. Jos asteet jonain päivänä olivat alle 30 olin pettynyt.
Oli mahtavaa kertoa kotona että lomaa on vietetty joka päivä ainakin 33 asteen paahteessa.
Nyt huomaan kokemuksen muuttuvan vuosi vuodelta. Pikkuhiljaa kuumuus on alkanut ahdistaa, ja mikä ennen toi virtaa, vetää nyt ihan puhki. En oikein jaksa enkä halua tehdä mitään kovassa helteessä. Hikinen tahmaiho ällöttää ja vahva porotus saa pään särkemään. Ennen kaikkea ei vain ole energiaa liikkua. Nykyinen ihanteeni on 25 ja 30 välillä, pienellä tuulenvireellä kiitos :)
Huvittuneena huomioin jopa kehtaavani valittaa joinain päivinä liian kuumasta säästä huhtikuisella Kreikan reissulla. Entinen aurinkotyttö on todellakin muutoksen kourissa.
En myöskään enää piittaa pakkomielteisesti rusketuksesta. Okei, olen mielelläni ihan päivettynyt, ja pidän omaa päivettynyttä ihoani terveemmän ja kauniimman näköisenä kuin talvikalpeaa, mutta en hakeudu aurinkoon varta vasten saamaan väriä pintaan. Mikä ennen oli jopa tavoite, on nyt vain "kaupan päällisenä" tuleva mukava auringon oheisilmiö.
SK15 kasvoilla on kohonnut viime vuosina 20:een ja viime kuussa käytin Kreikassa SK30- ja SK50-voiteita.
Ironisesti - rusketun ihan yhtä lailla sillä viidenkympin voiteellakin. Kaikki se nuoruusvuosien kunnon suojakertoimen välttely rusketusperustein oli ihan turhaa. Toki rusketuksen muodostuminen on jonkin verran hitaampaa korkeilla suojakertoimilla, mutta neljän viikon auringossa oleilun jälkeen lopputuloksena on kyllä ihan yhtä päivettynyt iho kuin sillä viidellätoistakin. Nyt vain vähemmällä UVA-damagella.
Ikääntyminen ja auringon ikääntymistä vauhdittavien seikkojen parempi tiedostaminen ovat varmasti osaltaan myös vaikuttaneet asenteeni kultivoitumiseen.
Parikymppisenä ihon ikääntyminen oli vielä "kaukana edessä", ei sitä jaksanut miettiä tai tehdä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Se on varmasti ihan luonnollista. Toimimme usein niiden signaalien ja ärsykkeiden mukaisesti jotka ovat edessämme juuri nyt.
Ja nyt kun ohentunut ja yhä vain herkemmin reagoiva iho jolla on niin pigmenttiläiskiä, voimistuvaa couperosaa kuin juonteitakin, on tätä hetkeä ja silmieni edessä, reagoin. Jokin suojamekanismi minussa on mennyt päälle ja haluan pitää ihosta parempaa huolta. Se on alitajuista.
Vartalolla käytän edelleen vain kymppiä. Ja myönnän - saatan mennä joskus aurinkoon ilman mitään "UV-mömmöjä", kun ei vain jaksa. Siinä missä kasvoaurinkovoiteen käyttöni on viime vuosina parantunut ja olen tullut sen kanssa entistä huolellisemmaksi, kropan aurinkorasvailu tuntuu vuosi vuodelta vastenmielisemmältä. En voi sietää tahmaista ihoa, ja auringossa sen kanssa on vain elettävä - kun kerran haluaa aurinkoon mennä. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin.
Fantisoin siitä, että kosmetiikkateollisuus jonain päivänä kehittää täydellisen suun kautta otettavan aurinkosuojan - kapseli, jonka syötyään olisi suojattu koko päivän. Tällä hetkellä markkinoilla olevat "aurinkokapselit" toki tuovat jo vähän suojaa auttamalla soluja suojautumaan UV-säteilyn aiheuttamalta hapettumisstressiltä, mutta mikään aurinkovoidetta korvaava tuote ne eivät ole.
Suojakerroinmarkkinoilla trendi on koko ajan ylöspäin, ja tällä hetkellä SK30 tuntuisi olevan standardi-kerroin ja se yleisimmin tarjolla oleva lukema. SK 20 ja SK 25 ovat yleisiä nekin, mutta niitä alempia lukuja enää harvemmin löytää etenkään kasvoille.
Kuvassa näkyvä Clarinsin Sun Wrinkle Control Cream oli monivuotinen suosikkini, ja kun aloin käyttää sitä, siitä oli muistaakseni olemassa SK6 ja 8 -versiotkin. Nyt tuo 15 on alhaisin, ja odottaisin että sekin katoaa pian.
Minkä suojakertoimen voiteita te käytätte? Onko teillä käytössä eri kerroin vartalolle ja kasvoille?
Mikä on suhteenne aurinkoon? Välttelettekö sitä vai hakeudutteko sitä kohti? :)
Lisää aiheesta:
Tässä kesällä 2011 tekemässäni haastattelussa ihotautilääkäri Matti Hannuksela mm. toteaa, että "jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin". Asiantuntijat myös kertovat, mitä eroa on aurinkovoiteella ja suojakertoimellisella päivävoiteella.
Lähiaikoina on muuten luvassa paljon aurinkovoidearvosteluja, synteettisistä luonnollisiin :)
Tulipahan taas todettua miten hankalaa suoravärin ylläpitäminen voi olla. Miten pienestä värin tarttuminen voi olla kiinni.
Hemaisevan keltainen tyvi....
Suoravärihän vaatii vaalennetun pohjan, kuten tunnetaan. Olen vaalennellut tyveä kotona kaupan väreillä sekä kampaajalla.
Viimeisin tyven vaalennus epäonnistui täydellisesti - violetin värin kannalta.
Satuin löytämään kotoa vielä yhden pakkauksen Korresin Argan Oil Advanced Colorant -hiusväriä. Tämähän oli se vaalea väri jonka löysin syksyn 2014 Kreikan matkalla ja ihastuin siihen täysin - väri tuntui älyttömän hoitavalta ja sain sillä myös mieleiseni vaalean värin. (Tämä oli vielä sitä aikaa kun olin lämpimän vaalea.) Ostin Korresin väriä useamman pakkauksen jemmaan kun sitä ei saa Suomesta, ja talvella löysin kotoa vielä yhden.
No, minäpä käytän tämän pois ja vaalennan sillä tyven.
Tulos: suoraväri ei tartu Korres-vaalennukseen ollenkaan.
Minusta havainto on todella erikoinen. Ymmärrän, että oikein kirkkaan vaalea pohja on värikkäiden suoravärien kannalta ihanteellinen, jotta suoraväri ylipäänsä toistuu hiuksessa mahdollisimman uskollisena. Mitä kirkkaampi pohja, sitä kirkkaampi väri, totta kai.
Mutta että väri ei tartu 10-asteisella vaalennettuun hiukseen ollenkaan..? Mitä ihmettä? Miksi?
Jo aiemmin olen kyllä pannut merkille, että suoraväri tarttuu aina kaikkein huonoimmin tyveen, oli se sitten kuinka stydisti vaalennettu. Edes kampaaja ei saa liilaa väriä tarttumaan yhtä hyvin juuri vaalennettuun tyveen kuin muualle hiuksiin. Mutta on liila kuitenkin aina aiemmin tarttunut juureen jonkin verran, ja lähtenyt värjäysten ja värin kerrostumisen myötä syvenemään. Nyt tyvi hylkii väriä kokonaan.
Ja tyvi on käytännössä keltainen.
Tosi kaunista :D
Miten ihmeessä väri nimeltään "Platinum Blonde", joka aiemmin teki hiuksista neutraalin kirkkaan vaaleat, toi nyt samaan hiukseen keltaisen tyven johon suoravärikään ei tartu?
Huokaus.
Opittu läksy: tästä lähin täytyy käsitellä tyveä (ilmeisesti) vain niillä +++-luokan vaalennusaineilla, mikäli haluaa varmistaa liilan tarttumisen.
Hiusparat... eihän tällainen supervahva vaalennus tietysti niille hyvää tee. Hiukseni ovat jo luonnostaan kuivat ja hauraat, ja "perus"vaalentaminenkin (9-10-asteisilla sävyillä) on ollut kyseenalaista hiusten kunnon huomioonottaen.
Kaikki tämä koska kuitenkin rakastan violettia hiusväriäni <3
Muuten, tyviongelmaa lukuunottamatta, hiusten väri säilyi tämän kertaisella Kreikan matkalla yllättävän hyvin. Toki ne haalenivat ja "raidoittuivat" auringossa, mutta väri säilyi kuitenkin tasaisempana kuin aiemmilla matkoilla.
Tein hiuksiin pintapuolisen värikäsittelyn matkan aikana neljä kertaa mukaan ottamallani värisekoituksella. (0,2 litran Minigripin sisältö riitti neljään kertaan.)
Matkavärisekoitus:
Arctic Fox Girls Night
Color Mask Paint Purple Rain
Biozell Color Mask INK Laguna Blue
Jenkeistä ostamani Arctic Foxin Girls Night on aivan superihana pastellinen liila, mutta valitettavasti sen verran heikkopigmenttinen ettei yksinään oikein tee kummoista tulosta. Sekoitan siihen Arctic Foxin tummaa Purple Rainia saadakseni sopivan intensiteetin, mutta Purple Rain oli reissuun lähtiessäni toisella asunnollani.
(Kun en löytänyt kaupoista enää luottoväriäni Biozellin Mystic Violetia, jouduin tekemään matkahiusväriksi "hätäsekoituksen" niillä väreillä joita löytyi Tampereen kotoa.)
Tummemman liilan puutteessa tummensin Girls Nightia aavistuksen Biozellin Laguna Blue'lla, jota minulle jäi Biozell-kamppiksen jäljiltä. Se on niin järjettömän pigmenttistä että pariin desiin vaaleaa liilaa voi laittaa vain teelusikan kärjellisen tai koko seos vetää aivan siniseksi. Säädin sinertävän seoksen vielä sopivaksi Color Mask Paintin punertavalla Purple Rainilla.
Hiuksissa on Kreikan jäljiltä paikoin kuin hopeisia raitoja, mikä on ihan kivan näköistä :)
Kuvasta näkee myös hiusteni lovitilanteen, siitäkin on välillä kyselty viime kevään reilumman pätkäisyn jäljiltä. Mysteerinen lovi. Onko se palannut..?
Toistaiseksi ei kovin näkyvästi, mutta kun viimeksi tasasin latvojani kampaajalla helmikuussa, kampaaja kommentoi "hauraasta, muita pituuksia lyhemmästä osiosta".
Eli siellä se on ja pysyy, mutta hiusten pituuden ollessa lyhempi, se ei näy niin dramaattisesti.
Nyt olen taas pitkästä aikaa varannut värjäysajan kampaajalle että saan tyven kuntoon ja muutenkin tasaisemman värikäsittelyn koko hiuksiin.
Täytyy tentata kampaajaa tästä suoravärien tarttumiskemiasta. Mielelläni kuulisin selityksen sille, miten 10-asteisella värillä vaalennettu tyvi voi käyttäytyä näin. Miksi suoraväri ei tartu? Koska hius ei Korresin hoitavalla väriaineella tuhoutunut tarpeeksi...? Täytyykö hiuksen olla optimivaaleusasteen lisäksi myös optimaalisen huokoinen = kärsinyt, jotta suoraväri imaistuu siihen...? :/
Mistä päästään seuraavaan pohdiskeluun: onnistuuko hyväkuntoisten, liukkaiden ja sileiden hiusten värjäys ylipäänsä suoraväreillä? Tarttuuko väri? Kokemuksia?
Tiedättekö mikä on erikoista tällä matkalla? En ole kertaakaan käynyt Korresin liikkeessä, enkä edes apteekissa hipelöimässä Korres-tuotteita. En oikein tiedä miksi.
Sen sijaan olen suosinut pientuottajaa :)
Tiesin jo Suomesta lähtiessäni, että tulen ostamaan Amorgoksella Vangelis Vassaloksen kasvoöljyn. Olen kuluneen talven aikana niin kasvoöljyyntynyt, että jo parin päivän iltahoitorutiini matkan alussa ilman öljyä tuntui oudolta ja puutteelliselta. Levitin illalla kasvoille seerumin ja sen päälle voiteen (matkakosmetiikka-arsenaalini esitelty täällä), mutta iho jäi kaipaamaan sitä ultimaattista pehmennystä minkä öljy tuo. Te öljyjä käyttävät tiedätte mistä puhun. :)
Talven ja kevään aikana käyttämiäni kasvoöljyjä :-*
Bybin (ensimmäinen vasemmalta) ja Lovely Dayn öljyt minun piti esitellä teille jo aikaisemmin keväällä, mutta kummatkin ovat olleet myyjiltään pitkään lopussa. Nyt varastot ovat täydentyneet ja juttua pukkaa ulos ihan pian :)
Tämä oli hauska sattuma:
Lovely Day -tuotteisiin tutustuessa "tutustuin" myös ensi kertaa luonnon väriaineeseen nimeltä atsuleeni, jota Lovely Dayn Skin Rescue -öljyn blue tansy -yrtti sisältää, ja joka tuo öljyyn sen kauniin sinertävän sävyn. Vangeliksen labrassa sain sitten nähdä samaisen värin uudestaan muodostumassa silmieni edessä livenä, kun tislasimme koiruohon eteeristä öljyä. Myös koiruohossa on atsuleenia.
Öljytaukoni jäi onneksi lyhyeksi päästessäni shoppaamaan Vangeliksen kuulun kasvoöljyn. No, kuulun ja kuulun, mutta Vangeliksen asiakkaiden keskuudessa se on erittäin suosittu. Kuten aiemmin kerroin, jopa miespuolinen ystäväni Mat kuuluu öljyn faneihin.
Ja kuka olikaan Vangelis Vassalos? Hän on Amorgos-saaren oma ”the yrttimies” ja valmistaa IAMA-nimen alla yksinkertaista luonnonkosmetiikkaa ja rohtoihin pohjautuvia lääkkeitä.
Tutustuin supersympaattiseen Vangelikseen viime kevään reissulla, ja tiesin heti, että jos (tai kun, pikemminkin) seuraavan kerran palaan Amorgokselle, tulen tekemään lähempää tuttavuutta hänen kosmetiikkatuotteidensa – ja tietämyksensä kanssa.
Päädyin ostamaan kasvoöljyn lisäksi myös viiden yrtin kukkaisveden sekä mäkikuisma-”SOS”-öljyn. Tämä ”ensiapuöljy” on osoittanut hyötynsä jo useaan otteeseen.
Kasvoöljyn pohjana ovat manteli- ja viinirypäleensiemenöljy. Viinirypäleensiemenöljy on öljyistä kevyimpiä ja tekee öljystä nopeasti imeytyvän ja ohuen tuntuisen.
Pohjaöljyissä itsessäänkin on ihoa hoitavia yhdisteitä, mutta sekoituksen erityiset hoitavat aineet ovat kehäkukka, helichrysum eli olkikukka ja kritamos eli merifenkoli. Kritamosta voi myös syödä, ehkä joku on joskus maistanut sitä kreikkalaisissa salaateissa.
Kehäkukka on monista kosmetiikkatuotteista tuttu ja sillä on ihoa tasapainottava vaikutus, sitä näkeekin etenkin sekaihon tuotteissa. Vangeliksen mukaan kehäkukka myös vaikuttaa ihon pH:ta optimoivasti.
Olkikukka, kehäkukka ja merifenkoli
Helichrysum-lajeja on monia, joista Vangelis käyttää vain Amorgoksella kasvavaa helichrysum amorginum -lajia. Olkikukka on erittäin antioksidanttinen ja lisäksi sillä on antibakteerisia ja tulehdusta laskevia ominaisuuksia.
Kritamos eli merifenkoli (crithmum maritimum) on kosmetiikassa vähän harvinaisempi kasvi. Sillä on Vangeliksen mukaan erityisesti rauhoittava vaikutus. Tuoreesta merifenkolista voi mm. tehdä erinomaisen rauhoittavan ja kosteuttavan naamion. Meidän oli tarkoitus tehdä tällainen naamio mutta emme ehtineetkään keräämään kritamosta. Ensi kerralla sitten :)
Vangeliksen mukaan olkikukka ja merifenkoli yhdessä tuovat ihoon kiinteyttävän vaikutuksen.
Aromaterapeuttisena ja tuoksua tuovana lisänä cocktailissa on nerolia eli appeliisinkukkaöljyä. Mmmm…
Kyllä iho oli mielissään kun tarjosin sille tämän sekoitteen. :)
(Muuten, kysyin Vangelikselta, mistä kaikki yrttien vaikutuksiin perustuva tietous on lopulta peräisin. Mistä hän tietää, että esimerkiksi nämä yrtit yhdessä saavat aikaan tietyn vaikutuksen. Vangelis kertoi, että yrttien käyttö perustuu osittain ikivanhaan etnobotaniseen tietoon, osittain valmistajan omiin kokemuksiin. Vangelis on työskennellyt rohtokasvien kanssa koko elämänsä.)
Amorgoksella on poikkeuksellisen laaja biodiversiteetti verrattuna mihin tahansa Kreikan saareen ja siellä kasvaa monia yrttejä joita ei löydy muualta. Saaren yrtit ovat laadultaan erittäin korkealaatuisia; voidaan ajatella, että Amorgos on rohtokasveille vähän samaa mitä Ranskan Bourgognen tietyt alueet ovat viinille ^_^ Jotkin maantieteelliset alueet tuottavat ilmastonsa ja maaperänsä kautta erityisen laadukkaita kasveja, ja Amorgoksen yrtit ovat kuin yrttien grand cru -osastoa.
Vangelis kertoi, että Korres on parhaillaan suorittamassa saarella omaa helichrysum-koeviljelyään (he yrittävät maksimoida sen kasvun, helichrysum kasvaa vain tietyillä rinteillä) saadakseen yrttiä omiin tuotteisiinsa. Olipa Apivitakin kerran ottanut Vangelikseen yhteyttä ja yrittänyt hieroa sopimusta siitä, että Vangelis toimittaisi jotain tiettyä öljyä heille yksinoikeudella. Vangelis sanoi, että se diili olisi tehnyt hänestä pelkän Apivita-alihankkijan eikä omalle toiminnalle olisi jäänyt enää aikaa, joten hän sanoi kiitos ja ei kiitos.
Öljyn ohella minusta on muodostunut myös kasvoveden suurkuluttaja. En enää käytä sitä (pelkästään) puhdistuksen viimeistelyyn vaan myös kosteutukseen. Olin ostanut Ateenasta 2,5 euron Delia-kasvoveden joka ainesosiensa puolesta on hoitanut hommansa oikein hyvin, mutta kun sain tilaisuuden ostaa Vangeliksen kosmetiikkaa, nappasin mukaan myös ihanan tuoksuisen kukkaisveden. :)
Vangeliksen kukkaisvedessä on salviaa, rosmariinia, fenkolia, piparminttua ja sitruunaa. Se on vaikutuksiltaan erityisesti puhdistava ja raikastava, eli itse asiassa eri tyyppinen kuin Ateenasta ostamani kosteuttava halpis. IAMA-kukkaisvesi on myös miedosti huokosia supistava ja sopii myös miehille hellävaraiseksi after-shaveksi.
Vangeliksen ja Delian kasvoveden ominaisuuksien eron huomaa erityisesti siinä, että Delia jättää iholle tuotteen tunnun --> kosteutta sitovat ainesosat kuten glyseroli, mutta kukkaisvesi ei jätä jälkituntemuksia.
Mäkikuismasta opin paljon jo viime vuoden vierailulla. Se on todella monikäyttöinen rohtokasvi ja liuottimesta riippuen sillä on hyvin erilaisia ominaisuuksia. Tinktuurana eli alkoholiuutoksena mäkikuismaa käytetään mm. masennusoireiden lievittämiseen, vesiuutoksena eli hauteena (käytännössä mäkikuismateenä) sillä tasapainotetaan hermostoa ja öljyuutteen muodossa se puolestaan hoitaa kudoksia ja ihon tulehduksia kuten ihottumaa, hyönteisenpuremia, haavoja, auringonpolttamia ja sieni-infektioita.
Vangeliksen mäkikuismaöljy on oliiviöljypohjainen. ”It’s an excellent first aid oil”, Vangelis kertoi, ja tällä puheella tuli kaupat :D
Öljy on ehtinyt osoittaa tehonsa matkan aikana jo moneen otteeseen.
Kuvan kissa ei liity tapaukseen ^_^
Ystäväni kissa raapaisi minua Ateenassa, ja sain ihoon kipeät, punoittavat naarmut. Hieroin niihin mäkikuismaöljyä ja mirrin kynsien jäljet olivat iltaan mennessä vain vaalea muisto. Naarmuja ympäröivä ihon turvotus ja kipeä kuumotus laski tunnissa.
Olen hoitanut mäkikuismaöljyllä myös hyttysenpuremia (pirhanan kreikkalaiset hyttyset tekevät ihan älyttömän isoja ja pitkään kutisevia paukamia) sekä kasvojeni vasemman posken auringossa ärtynyttä couperosaa.
Olen tällä matkalla ensimmäistä kertaa huomannut, että couperosa reagoi aurinkoon hyvinkin voimakkaasti. Onko tämä nyt sitten taas näitä ikääntymisen juttuja..? En muista ennen huomanneeni, että tämä kohta ihossa käyttäytyisi auringossa yhtään eri lailla kuin muutkaan alueet ihossa. Yhtenäkin päivänä couperosa-alue punoitti niin voimakkaasti että luulin että sen palaneen, tai että siihen oli purrut hyttynen. Iho ei kuitenkaan ollut arka eikä siinä ollut paukamia. Aurinko vaikuttaa alueeseen selvästi eri lailla kuin muuhun kohtaan kasvoja. Täytyy alkaa kiinnittää sen suojaamiseen entistä parempaa huomiota.
Koiruohoa keräämässä.
Tällaisia matka- ja kosmetiikkajuttuja tänään. :)
Olen eilen saapunut tämän matkan saarelle numero kahdeksan, joka on Poros. Tämän kevään reissusta tulikin aika Argo-Saronia-painotteinen. :) Vielä ajattelin ehtiä Eginalle ja ehkä pikkuiselle Angistrillekin.
...ja ehkä pitää kuitenkin edes kerran käydä hypistelemässä Korresiakin ennen kotiin lähtöä... :D
Ostin tässä talvella pitkästä aikaa kaksi viime vuosikymmenen suurimmista suosikkimaskaroistani. Nämä kaksi tekivät aikoinaan todella suuren vaikutuksen ja olin utelias kokeilemaan, vieläkö ne olisivat yhtä hyviä kuin muistikuvissani. Vieläkö ne lunastavat saman aseman?
Ripsarit ovat Max Factorin False Lash Effect ja IsaDoran Precision.
Max Factorin False Lash Effect -maskara oli mukana Karkkipäivän ensimmäisen vuoden (2009) Vuoden Parhaat tuotteet -listalla. (Surullisesti, melkein kaikki tuon vuoden kuvat ovat lakanneet näkymästä koska linkitin kuvat tuohon aikaan Photobucketin kautta, joka sittemmin on muuttunut maksulliseksi palveluksi.)
False Lash Effect, tuttavallisesti FLE, tuntui ihan parhaimmalta "markettimaskaralta" koskaan, muistan että olin ihan törkeän innoissani siitä. :) Ylipäänsä, kun mietin minun ja maskaroiden historiaa, minulla ei ollut nuorempana mitään pitkän linjan suosikkimaskaroita. Taisin ostaa aina uuden joka kerta, en muodostanut ripsareihin mitään luottamussuhteita. Vaikka pinnistelen, en saa mieleeni yhtäkään "suosikiksi" mieltämääni ripsaria ajalta ennen Max Factoria... onpa hassua..!
Voidaan siis ajatella, että FLE nosti aikoinaan maskarakokemuksen sellaiselle tasolle, että aloin kiinnittää ripsiväreihin eri lailla huomiota. Aloin odottaa niiltä enemmän. FLE markkeerasi uuden maskaroiden aikakauden :)
IsaDoran Precision Mascaraan tutustuin vuonna 2012, kun kyseinen maskara lanseerattiin. Kirjoitin Precisionista aikoinaan: "Tämä on minun tämän hetken THE maskarani! Kirkkaasti paras maskara mitä olen tänä vuonna kokeillut. Pikkuruinen harja nysäharjaksineen ei näytä vakuuttavalta volyymintuojalta, mutta tämä ripsiväripä kerrostuukin aivan upeasti! Kuvassa maskaraa on poikkeuksellisesti vain yksi kerros (muissa kuvissa kaksi kerrosta), ja tulos on jo sillä noin hyvä. Tarkkuusharja on aivan täydellinen pienelle ja ahtaalle silmälleni, tämä erottelee todellakin ilman sotkuja ja ulottuu hentoisimpiinkin ripsiin ja massan saa harjattua aivan tyvestä kärkeen saakka. Parhautta!!!"
FLE ja Precision -maskaroissa on hyvin erilaiset harjat, mutta niille on yhteistä erottelevuus ja muovinen polymeeriharja. IsaDoran Precision -maskara hämmästyttää minimaalisen nysillä harjaksillaan, joiden ei odottaisi omaavan hyvää kampaavuutta, mutta niin vain harja tekee nimensä mukaisesti hyvin tarkkaa jälkeä.
Factorin False Lash Effect -harja on muodoltaan hitusen liian pullukka ollakseen se kaikkein ihanteellisin harja minun pienille ja vahvan kulmaluun alle kätkeytyville silmilleni, mutta sen jälki on siisteydessään ja juuri sopivassa volyymissaan minulle mieleen. Tai oli vuonna 2009, ja nythän selvitettiin mitä tykkään False Lashistä vuonna 2018 :)
Tulos: tykkään edelleen kummastakin maskarasta ja on yhä selvää, miksi ne muodostuivat aikoinaan lemppareiksi. Mutta toinen näistä on vielä parempi kuin toinen.
False Lash Effect. Kuten todettya, harja on hitusen liian iso mahtuakseen optimaalisesti työskentelemään pienen ja syvällä olevan silmän alueella. Jälki on kuitenkin todella hyvää; siistiä, ei paakkuunnu, ei hapsuta. Mutta - se ei ole niin tuuheuttavaa kuin muistelin. IsaDoraan verrattuna FLE jättää ripset ohuemmiksi, massa ei kerrostu yhtä hanakasti.
Toisaalta, kävi mielessä voisiko maskaran iällä olla myös vaikutusta... Massa tuntui ehkä aavistuksen kuivalta ja mietin, saattoiko ostamani False Lash Effect olla vähemmän tuoretta tavaraa. Ostin FLE'ni Lahden Kärkkäiseltä (kun satuttiin olemaan siellä miehen ja anopin kanssa asioilla), enkä tiedä millainen kierto Kärkkäisen myymällä kosmetiikalla yleisesti on... Saattavatko ripsarit seistä siellä pitkäänkin..?
Joka tapauksessa, False Lash Effect on edelleen hyvä. Mutta ei ihan parhaiden kastia - ainakaan tämän "Kärkkäis-yksilön" perusteella :)
Precision. Kyllllä, tämä on edelleen aivan sairaan hyvä ripsari, aivan kärkijoukkoa. Luulen että voisin tyytyväisenä käyttää Precisionia koko loppuelämäni vailla kiinnostusta siirtyä muihin. Voin yhä allekirjoittaa kaiken mitä kuusi vuotta sitten maskarasta kirjoitin.
Pikkuinen täsmäharja on minun silmilleni t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n. Se ulottuu harjaamaan massaa ihan tyvestä ripsien kärkeen sotkematta niin luomea kuin kulmaluuta. Massa kerrostuu todella tehokkaasti ja muutama veto riittää. Massa ei klimppiinny eikä hapsutu.
Yksinkertaisesti loistava maskara. Toivottavasti siitä tulee IsaDoran klassikko ja se pysyisi valikoimassa vielä monet vuodet <3 Precision on mukanani täällä Kreikassakin. Kapean ja tasamuotoisen hylsynsä puolesta se sopii ihanteellisesti käsimatkatavarareissaajan rajalliseen kosmetiikkapussukkaan :)
Muita viime vuosien suosikkimaskaroitani ovat seuraavat:
Voi todeta, että hyvin L'Oreal-konsernipainotteinen listaus. Lorkku ei sponsoroi maskaravarastoani vaan tulos on käytännön kertomaa, testaan laajalti monen merkin maskaroita. Ilmeisesti juuri L'Oreal-brändien maskarat sopivat minulle erityisen hyvin.
Luonnonkosmetiikan puoleltakin löysin vihdoin viime vuoden aikana suosikkeja (Avril), mutta totuus on, etteivät luonnolliset maskarat vieläkään päihitä synteettisiä. Vaikka jälki parhaimmillaan alkaa jo lähennellä synteettisiä, on kestävyydessä (--> kosteuden vastustus) vielä paljon, paljon petrattavaa. Avrilin Waterproof Mascara on ainoa luonnollinen maskara joka kestää ripsissäni vesisateessakin, mutta sen kokonaissuoritus ei yllä synteettisten suosikkien kuten IsaDoran Precisionin tai Maybellinen Lash Sensationalin tasolle.
.
Loppuun ihan aiheeseen liittymätön "bonus" violetin meikin ystäville :) Täytyy vihdoin saada jakaa tämä USAn reissusta ostamani löytö, joka näkyy postauksessa luomillani:
Make Up Foreverin I-918 Lavender -luomiväri. :-*
Olen valtavasta luomivärikokoelmastani huolimatta aina etsimässä uusia violetteja ihanuuksia, ja aina välillä löytyy yksilöitä, jotka jollain ominaisuudellaan tai vivahteellaan yltävät aiempia lemppareita korkeammalle ^_^
Urban Decayn Tonic -täydellisyyttä ei ehkä päihitä mikään luomiväri, tai sanotaan, että täytyy olla todella kovan luokan formulointi ja vivahteikkuus jotta tarjokas voi lyödä Tonicin, mutta MUFEn I-918 on omassa pastellisessa luokassaan aivan fantastinen.
I-918 on kuin MACin Beautiful Iris syvempänä ja pigmenttisempänä versiona. <3 Suurta rakkautta!
MUFEn luomivärit ovat Suomessa kalliita ja saatavuuskin hyvin rajallinen, mutta kannattaa tsekkailla Sephoran MUFE-hylly jos reissaatte Sephora-maissa :) En muista paljonko tämä refill-nappi tarkalleen maksoi USAssa, mutta alle 15 dollaria todennäköisesti.
(Hmm, sattumalta huomasin Suomen hintatietoa etsiessäni että Suomen MUFElla on tällä hetkellä kaikki luomivärit -72% alennuksessa..!! Harmi vain ettei I-918 näy kuuluvan valikoimaan. Sävyjä on kuitenkin runsaasti, tsekatkaa!)
Ihoni voi tänä talvena paremmin kuin moneen vuoteen.
Hämmästyneenä ja ilahtuneena olen saattanut todeta, että perinteisesti talviseen vuodenaikaan vaivaava pintakuivuus on nyt lähes olematon, kunnon hilseilevästä kuivuudesta puhumattakaan. Iho on kuulas ja tasainen, sitä ei kiristele, huokoset ovat supussa ja etenkin vasemmalla poskella kehittyvän couperosan punoitus on rauhoittunut.
Yleisesti olen aina kuvitellut hoitavani ihoani ihanteellisesti. Puhdistan perusteellisesti, kosteutan ihotyyppini mukaisilla voiteilla ja seerumeilla ja kuorin ihoa säännöllisesti. Silti, jotain on nyt muuttunut sillä ihoni on tänä talvena erilainen. Olen aiemmin hyväksynyt talvi-ihon kuivuuden vuodenaikaan kuuluvana ilmiönä jonka kanssa on vain elettävä, mutta pienet ihonhoidolliset muutokseni osoittavat, että näin ei suinkaan ole.
Ilmeisesti hoidan ihoani tällä hetkellä vihdoin oikein. :)
Muutokset, joita olen tehnyt ihonhoitorutiiniini viimeisen puolen vuoden aikana, liittyvät kosteuden lisäämiseen kerrostamalla useampia tuotteita, kasvoveden runsaaseen käyttöön sekä ihon kuorintaan AHA-hapoilla. Ja - nyt talviaikana; myös kasvoöljyn säännölliseen käyttöön.
Seerumit ovat jo vuosia olleet ylimpiä ystäviäni, mutta nyt niiden rinnalle ovat liittyneet hoitovedet sekä vanha tuttu kasvovesi, mutta uudella käyttötavalla.
Puhdistus (yhdellä tuotteella)
Kasvovesi vanulapun kautta, puhdistuksen viimeistelynä
Kosteuttava seerumi (etenkin kesäaikaan yksinään)
Päivävoide tai kevyt emulsio (seerumin päälle vain talviaikaan tai satunnaisesti)
Kuorinta rakeellisella kuorintatuotteella noin kerran kahdessa viikossa
Kaksoispuhdistus (öljy + vaahto)
Kasvovesi kahdella tapaa; ensin vanulapulla pyyhkien puhdistuksen viimeistelynä ja sen jälkeen kasvoille suoraan suihkutettuna tai kämmenten kautta taputeltuna
Seerumi ja/tai essence
Päivävoide päivällä, kasvoöljy yöllä
Kuorinta AHA-happotuotteella kahdesti viikossa
AHA-happotuotteita
Uskon, että kosteuttavien tuotteiden lisäämisen ohella AHA-happojen käyttö on yhtä merkittävässä roolissa: säännöllinen (kemiallinen) kuorinta aikaansaa myös sen, että hoitotuotteet imeytyvät paremmin.
Rakeellista kuorintaa en ole koskaan pitänyt iholle järkevänä useita kertoja viikossa, kun taas kemiallinen kuorinta on samaan aikaan sekä hellävaraisempi (--> ei raapimista) että tehokkaampi (happojen ja entsyymien vaikutukset ulottuvat syvemmälle kuin ihon kuolleisiin ihosoluihin ja niillä on laajempia ihonhoidollisia ominaisuuksia kuten kyky lisätä ihon kosteuspitoisuutta).
En enää luopuisi AHA-happopulloistani <3
Myös Katja Kokon taikasanat: "läträtkää kasvovettä!" ovat toimineet. Ei Kokko ole ainoa joka puhuu kasvoveden holvauksen puolesta, mutta minulle henkilökohtaisesti juuri Katjan sanat jäivät kaikumaan eräässä seminaarissa vuosi sitten tammikuussa - kaikuen niin vahvasti, että vuonna 2017 vihdoin siirsin sanat käytäntöön.
Ja kyllä se vain pitää paikkansa: kasvoveden runsas käyttö edesauttaa muiden tuotteiden imeytymistä (ihan kuten happo- ja entsyymikuorinnatkin) ja lisää ihon kosteuspitoisuutta merkittävästi. Lisäksi ihoni punoitus on selvästi rauhoittunut kasvoveden läträyksen myötä. En tiedä millä mekanismilla kasvovesi voisi sitä rauhoittaa, mutta vaikutukset ovat havaittavissa. Ehkä sekin liittyy lopulta vain ihon kosteustasapainon parantumiseen?
Everyday Minerals Semi Matte -meikkipohja
Konkreettisin todiste ihoni tämäntalvisesta kunnosta on mineraalimeikkipohja! Kyllä. Mineraalimeikki näyttää - tai on näyttänyt aiemmin - talvi-iholla aina enemmän tai vähemmän jauhoselta ja kuivalta, korostaen ihon kuivia kohtia. Olen tottunut siihen, että talviaikaan mineraalimeikkipohjan pinta jää hieman röpelöiseksi ja olen tasoitellut sitä luottokonstillani: suihkuttamalla päälle kosteuttavaa kasvovettä joka pehmentää jauhoisen pinnan. Tämäkään kikka ei kuitenkaan aina tee pinnasta täydellistä.
Mutta tänä talvena:
Ei röpelön röpelöä, ei hilseilevän jauhoista pintaa missään kohtaa kasvoja. Mineraalipuuteri levittyy ja asettuu iholle yhtä kauniisti kuin kesäaikaan - ei tarvetta suihkutella päälle kasvovettä.
Ihoni voi silminnähden hyvin.
No, silmien alla juonteet jatkavat tekeytymistään eikä ohuen ihon läpi kuultavaan tummuuteen auta kuin se kuuluisa peiteaine, mutta muuten voin sanoa olevani 39-vuotiaaseen ihooni aika tyytyväinen :)
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia hoitamaan ihoaan paremmin :)
Olen tehnyt tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Biozellin kanssa, ja yhteistyö huipentuu tänään suosikkimuotoilutuotteideni esittelyyn ja joulujuhlakauden näppärään kampaukseen.
Tämä on siitä hauska aihe että muistoissani palaan kultaiselle 90-luvulle jolloin Biozellin vaaleansiniseen pakkaukseen pakattu muotoiluvaahto oli ahkerassa käytössä..! Se oli permisten aikaa, ja Biozellin muotoiluvaahdolla puristelin aina kiharat kuntoon. :) Nyt en enää käytä muotoiluvaahtoa ja Biozellin kuosikin on päivittynyt moneen kertaan, mutta merkki on minulla edelleen käytössä ja valikoimasta löytyvät 2000-luvun lempparimuotoilutuotteeni.
Pitkän linjan lukijat tietävätkin, että muotoilutuotteeni numero yksi on kuivashampoo, ja sitä minulla menee tosi paljon.
Biozellin kuivashampoo on perunatärkkelyspohjainen ja kuuluu tärkkelystyypiltään suosikkikuivashampootyyppiini. Olen aiemmissa kuivashampoo-postauksissani avannut eri tärkkelysainesosien vaikutusta kuivashampoon ominaisuuksiin, ja silloin kun haluaa kuivashampooltaan nimenomaan muotoilevuutta ja rakennetta, kannattaa silmäillä inci-listasta ainesosia kuten perunatärkkelys ('potato starch') ja silica, nämä tuovat erittäin hyvää rakennetta ja mahdollistavat volyymin luomisen.
Biozellin kuivashampoo on näitä edullisen päivittäiskosmetiikan luottotärppejä. Hyvään kuivashampooseen ei tarvitse upottaa paljon rahaa, mutta sen varmaan paljon hiuksiaan muotoilevat tietävätkin.
Toinen paljon käyttämäni volyymituote on suolavesisuihke. Se yhdessä kuivashampoon ja hiuskiinteen kanssa täyttääkin kaikki arkiset muotoilutarpeeni, sillä luonnollinen ja nopea volyymin luominen on se mitä muotoilulta eniten haen.
Hiuslaatuni on sileää, ohutta ja lättänää eli luonnostaan kaikkea muuta kuin muhkeaa ja ilmavaa. En tupeeraa hiuksiani, vaan luon volyymin ja kohotuksen tyveen pelkästään kuivashampoolla. Suolavesisuihkeella puolestaan saan tuotua rakennetta pituuksiin. Suihkin suolavesisuihketta joko pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin, useammin kuiviin.
Kolmas suosikkini Biozellilta on kevyen pidon keratiinimuotoiluvoide. Tämä muistuttaa hyvin paljon vanhaa suosikkiani vuosien takaa, Tigin jo edesmennyttä Fashionista Smooth & Shinea. Biozellin silottavaa keratiinivoidetta voi käyttää kihartamisen tai föönauksen alla, mutta minä käytän sitä pyyhekuiviin hiuksiin ilman lämpölaitteita taltuttamaan hiusten pörröisyyttä ja erottelemaan luonnonkiharan tukkani aaltoja, silloin kun haluan kiharaisen lookin.
Keratiinivoiteen pitoluokka on yksi eli kevyin, ja sen pääasiallinen pointti on silottaa ja kiillottaa. Se on tosi hyvä tuote kun haluaa vaikka jäntevöittää kiharoita ilman että hius menee yhtään kovan tai jäykän tuntuiseksi. Oikeastaan tämä kvatteja, silikonia, keratiinia ja pantenolia sisältävä voide on kuin hiuksiin jätettävä, pituuksia suojaava hoitovoide äärimmäisen kevyellä pidolla.
Sinillä on hyvä maku hiusvärin suhteen... :D
Mennäänpä sitten kampaukseen. Minullahan on tunnetusti peukalo keskellä kämmentä mitä juhlakampauksiin tulee, joten pyysin toteutukseen mukaan kauneusbloggaajakollegani ja taitavan kampaajan Sini Oravan, joka tuntee huolettoman rennon tyylini.
Halusin esitellä jonkun helpon kampauksen joka sopii minun kaltaisilleni ei-virtuooseille :D
Tällaisen kampauksen Sini loihti:
Söpö...!
Kiitokset Sinin työpaikalle, kampaamo Beauty Parkille Tampereella, että saimme lainata tiloja kuvaukseen :) Meitsin hämärässä kotikopperossa on aika hankala ottaa järkeviä kampaustutorial-kuvia.
Sini käytti kampauksen luomiseen näitä Biozellin tuotteita: lämpösuojasuihke, rakenne- ja volyymisuihke, kuivashampoo ja hiuskiinne.
Texturizing Spray oli minulle uusi tuttavuus, ja osoittautuikin mainioksi sellaiseksi. Sattumalta kyseinen tuote on myös Sinin henkilökohtaisia lemppareita, hän käyttää sitä tosi paljon kampausten pohjana. Suihke on käytännössä kuin vahvemman pidon antava kuivashampoo ja sisältää samoja tärkkelysainesosia sekä silicaa ja pitoa antavaa vp/va copolymer -ainesosaa. Innostuin Texturizing Spraysta ja se tulee varmasti jäämään vakkarikäyttöön kuivashampoon rinnalle. Tykkään eniten tällaisista tuotteista jotka eivät vaadi lämpöä aktivoituakseen. Mitä helpompi ja vähä-vaivaisempi käyttää, sitä Sanni-ystävällisempi :) <3
Kampaus ei vaadi esivalmisteluja, mutta jos haluaa (ja tietysti tulos on tällöin muhkeampi), voi alle tehdä pohjatyönä tupeerauksen tai kiharat, tai laittaa hiuksiin edellisenä iltana suolavesisuihketta tai patukat.
Sini demosi kampauksen ensin omiin hiuksiinsa ilman kiharapohjaa, ja sitten minun hiuksiini kiharapohjalla.
2. Tupeeraa hiuksia päältä halutessasi lisäkohotusta. Suihki tupeerattuihin osioihin hiuskiinnettä.
3. Jaa hiukset osioihin. Hiukset voivat olla keki- tai sivujakauksella.
4. Ota molemmilta puolilta pienet osiot, vedä taakse ja solmi poninhännälle. Kiepauta poninhäntä itsensä ympäri ylä- tai alakautta.
Ota reunoilta uudet osiot ja jatka poninhäntien solmimista.
Möyhi lettiin halutessasi pöyheämpää rakennetta.
Näyttää tältä.
5. Kun niskan alimmatkin hiukset on laitettu ponnarille ja kiepautettu, voi jatkaa haluamallaan tyylillä kuten läpivetoletillä tai kalanruotoletillä (tai millä tahansa perinteisellä letillä), tai osiot voi laittaa yhdelle ponnarille ja jättää auki.
6. Letin pään voi myös rullata alakautta piiloon jolloin saa nutturamaisen kampauksen.
Juhlavamman tuloksen saa viimeistelemällä kampaus hiuskoruilla tai soljella.
Lyhyiden hiusten nopea versio valmis :)
.
Sama kampaus pitkiin hiuksiin:
Hiukset kiharretaan.
Osiot solmitaan poninhännille.
Auki jäävät latvat letitetään, Sini valitsi tehdä minulle kalanruotoletin.
Hiukset voi jättää näin,
...tai rullata nutturaksi.
Tykkään itse tosi paljon nutturakampauksista ja ihastuin tähän täysillä <3
Niin helppoa se on kun sen osaa - kuten Sinin demosta saatoin todeta.
Kiitos Sini :)
Vielä yksi mahtava juttu Biozellin tuotteista;
Useimmista on saatavilla myös matkakoko, ja täällä USAnkin matkalla minulla on mukana Biozellin 100-milliset hiuskiinne ja rakas kuivashampooni. Ydinkaksikko jolla pärjään todella pitkälle. :)
Biozellin tuotteita saa päivittäistavarakaupoista ja hinnat eivät ryövää lompakkoa. Edullinen, kotimainen ja helposti saatavilla. :)
”Jos haluat tuntea itsesi rumaksi, mene Souliin”, kuului Helsingin Sanomien provokatiivinen otsikko. Onnistunut sellainen, sillä kiitos tämän otsikon, päätin täysin spontaanisti buukata matkan Koreaan.
Kolme viikkoa Etelä-Koreassa, ja en voi olla Hesarin kanssa samaa mieltä. Soulin kaduilla et tunne itseäsi rumaksi, mutta pinnan alla on jotain toisenlaista rumaa, jota katukuvan huoleton tyyli ei paljasta.
Eteläkorealaiset suhtautuvat ulkonäköön lähes pakkomielteisesti, sanotaan. Maan kauneusleikkausluvut hipovat maailman kärkeä. Ulkonäkö on todella tärkeää.
Perillä odotti kuitenkin ulkoisesti toisenlainen todellisuus - mutta ironista kyllä, nimenomaan ulkoisesti. Ulospäin tavallista voimakkaampi ulkonäkökeskeisyys ei juuri näy, ei turistille joka viettää maassa viikon tai neljä. Soulilaisten tyyliä ja yleistä habitusta voi parhaiten kutsua englannin kielen sanalla casual: rento, mukava ja käytännöllinen.
Katutyyliä Koreassa:
Myeong-dong
Hongdae
Busan
Kaiken kaikkiaan, nuorten, yleisesti kai trendiherkimpänä pidetyn pari-kolmekymppisen väestönosan pukeutumistyyli oli mallia lyhyt hame tai boyfriend-housut ja löysä, muodot kätkevä yläosa. (Sain kuulla, että Etelä-Koreassa säärinäkyvyys on jees, rintojen ja dekolteen korostus ei, ja käsite ”tissivako” ei kuulu tämän maan pukeutumiskulttuuriin.)
Hiukset ovat auki tai ponnarilla; kampauksia, tupeerauksia tai kiharruksia ei näy. Meikki on luonnollinen ja eleetön, Koreassa ollaan niin kaukana meillä vallalla olevasta vahvan veistetystä Instagram-meikkityylistä kuin olla voi. Kulmakarvat ovat erittäin luonnolliset ja contouring-paletit saavat täällä hyvin hellää kättä.
Olin… ilahtunut. Ja ehkä vähän hämmästynyt, kun odotin jotain ihan muuta.
Olin saapunut maailman kauneustrendien pääkaupunkiin valmistautuneena totaaliseen ”Kuka ei kuulu joukkoon” -kokemukseen, ja yhtäkkiä tunsinkin oloni oikein kotoisaksi. Huppareita, lenkkareita, löysiä t-paitoja, huolettomasti sitaistuja hiuksia ja hillittyjä, kantajansa piirteitä luonnollisesti korostavia meikkejä. Hei, tykkään…!
Mutta, katukuvassa ei näe sitä, mikä porisee pinnan alla. Löysien huppareidensa alla korealaisten suhtautuminen ulkonäköön on huolestuttavan elämäähallitsevaa.
Viimeistelty meikki ja huolellisesti hoidettu iho eivät ole lopulta kuin jäävuoren huurteinen huippu. Tärkeintä on olla erittäin hoikka ja yllättävää kyllä, näyttää tyylillisesti samalta kuin muutkin. Samalta kuin enemmistö.
”Täällä arvostellaan ja vertaillaan koko ajan. Ihan koko ajan”, Airbnb-emäntäni – ja nyttemmin ystäväni Ellayna kertoi. Ellaynan mukaan tyypillinen korealaisnuori ei halua erottua joukosta esimerkiksi erilaisella pukeutumisella tai persoonallisella tyylillä (puhumme nyt tietysti yleisellä tasolla, toki aina on oman tiensä kulkijoita ja vastakulttuurin edustajia). Ihanne on näyttää hyvin yhdenmukaiselta, samalta kuin "kaikki muutkin". Kadulla näkemäni tuntui vahvistavan Ellaynan kertomaa.
”Oikeanlaisen” rentouden tasapaino on herkkä; jos pukeudut liian hienosti, sinua arvostellaan (”Oopperaanko tuo on menossa”), jos pukeudut liian arkisesti, sinua arvostellaan (”Ei kai nyt tuollaisissa tossuissa voi lähteä ulos”).
Ja se paino.
Korealaiset seuraavat julkkiksia intensiteetillä, joka saa pohjoisamerikkalaistyyppisen kiinnostuksen viihdestaroihin näyttäytymään leppoisana.
Kerroin aiemmin, että Googlen sijaan korealaiset käyttävät paikallista Naver-hakukonetta. Naverin etusivu näyttää aina valmiiksi listauksen kuumimmista korealaisista puheenaiheista, ja tyypillisesti näihin aiheisiin kuuluvat julkkikset ja miten he ovat viime aikoina onnistuneet laihdutuksessa. Julkkisten painoa pidetään viitearvona ”oikealle” painolle, ja julkkikset taas pyrkivät alipainoon. Ellaynan mukaan heidän painonsa todennäköisesti ilmoitetaan alakanttiin, mutta se on PR-välttämättömyys maassa, jossa hoikkuus on kaikkein ihailluin ja tavoitelluin ulkoinen ominaisuus.
Ellayna näytti minulle esimerkin painon painoarvosta. Kun Naverista hakee korealaisia julkkiksia, hakutuloksissa ilmoitetaan heidän painonsa. ”Tämä on standardi”, Ellayna kertoo. ”Paino on itsestään selvästi julkista tietoa. Se kiinnostaa kaikkia kuitenkin, ja painon kertomatta jättäminen julkisesti olisi epäilyttävää.”
:(
Jos tavallisen kansan keskuudessa arvostellaan ikävästi, julkkiksia arvostellaan todella rankasti. Pienikin painonlisä huomioidaan ja sitä käsitellään mediassa. Sitten julkkikset laihduttavat päästäkseen takaisin ihanteeseen (ja ihannehan ovat he – sairas noidankehä), ja heidän laihdutusvinkkinsä ovat luonnollisestikin suuresti seurattuja ja kopioituja.
Laulaja-näyttelijä Iu kertoi pudottaneensa painoa syömällä päivässä omenan, jogurtin ja yhden bataatin. Toinen julkkisnainen kertoi onnistuneensa metodilla, jossa hän söi kullakin aterialla vain kolme lusikallista (kuvassa).
Eteläkorealaiselta keskustelupalstalta:
Ellaynan mukaan korealaisnuoret tuntevat tarkasti ihannepainot kullekin pituudelle, ja esimerkiksi Ellaynan, joka on 165 cm pitkä, täytyisi mielellään painaa 50-51 kg jotta hän olisi yleisesti hyväksytyissä lukemissa.
Ellayna kuuluu korealaista ihannetta vastaan kapinoiviin, mutta myöntää, että häntä ahdistaa tietoisuus siitä, ettei hän ole ihannelukemassa. Pyrkimys hoikkuuteen on etsautunut niin syvälle korealaisnuorten mentaliteettiin. Kalorien laskeminen on kuulemma arkea – ja saatoin vain ihmetellä, mihin rakoon paikalliset syövät niitä uppopaistettuja vehnällä ja sokerilla kuorrutettuja katuruokaherkkujaan. Ehkä he eivät syö päivän aikana mitään muuta..?
Kaduilla kyllä näkee myös painoihanteen tuolla puolen olevia ihmisiä - ja ihan onnellisen ja iloisen näköisiä sellaisia. Mutta totta on, että ylipainoisia näkee Koreassa huomattavasti vähemmän kuin monissa länsimaissa.
"Haluaisin muuttaa pois Etelä-Koreasta", Australiassa puoli vuotta asunut Ellayna kertoi minulle. "Ulkonäköobsessio ja jatkuva arvostelu ja vertailu ei ole tervettä."
Ihan oma lukunsa ovat Etelä-Korean itsemurhatilastot. Itsemurha on 10-30-vuotiaiden yleisin kuolinsyy, ja toiseksi yleisin 40-vuotiaiden keskuudessa.
Nuoria itsemurhiin ajaa koulumenestyksen paine ja vanhempien odotukset, myöhemmässä iässä työelämän stressi. Iltalehden parin vuoden takaisen jutun mukaan lukuisat eteläkorealaiset julkkikset ovat päätyneet tekemään itsemurhan viimeisen 10 vuoden aikana menestykseen ja ulkonäköön liittyvien paineiden ajamina. Jutussa kerrotaan myös järkyttävän kuuloisesta keinosta vähentää itsemurhia - Etelä-Koreassa on kehitetty valehautajaiset, joissa masentuneet ihmiset pääsevät kokemaan, miltä tuntuu käydä lähellä kuolemaa. Kokemuksen toivotaan herättävän heidät tajuamaan, että elämä on elämisen arvoista.
Tämä kaikki teki minut surulliseksi ja aika ahdistuneeksi.
Mistä ihmeestä tällainen kulttuuri on kehittynyt? Hoikkuutta, menestystä ja kauniita kasvoja ihannoidaan monessakin kolkassa maailmassa, mutta ei ehkä ihan näin pakkomielteisesti. Miksi juuri Etelä-Koreassa on näin..?
BB-voiteiden ja tyynymeikkivoiteiden pinnan alla on vähemmän iloinen kauneuden maailma....
Sitten olisi taas hiusväriasiaa :)
Pääsin testaamaan jälleen uutta violettia suoraväriä osana Biozellin Color Mask -kampanjaa. Ja kotimaisia tuotteita, peukkua peukkua! Olen iloinen, kun olen viime aikoina saanut mahdollisuuden päästä mukaan pariinkin kotimaisia kosmetiikkamerkkejä esiinnostavaan kamppikseen, kotimaisuus-teemaviikkojen jälkeen silmäni ovat auenneet Suomen kosmetiikkatarjonnalle ihan uudella tavalla ja pyrkimyksenä on aktiivisesti lisätä suomalaisen kosmetiikan osuutta Karkkipäivässä.
Tänään luupin alla klassikkomerkki Biozell jonka hiuskiinnettä ja muotovaahtoa on meikätyttönen käyttänyt jo 90-luvun alkupuolella, muistan vieläkin miltä ne tuoksuivat...
Biozellin Color Mask -valikoima koostuu sävyttävistä shampoista, hoitavista sävytteistä, suoraväreistä ja yhdellä pesulla poispeseytyvistä sävysuihkeista.
Kaikki suihkeita lukuunottamatta ovat Suomessa valmistettuja Avainlippu-tuotteita. (Suomessa ei valmisteta mitään aerosolimuotoisia kosmetiikkatuotteita.)
Color Mask -tuoteperhe:
Shampoo 7,50€ / 150 ml
Chili (ylläpitää intensiivisen punaista sävyä), Chocolate (ylläpitää suklaanruskeaa sävyä) ja Light Beige (ylläpitää vaaleanbeigeä sävyä)
(En saanut shampoota testiin koska sellaista ei ole violetin sävyisenä.)
Color Mask -hoitava sävyte 9 € / 150 ml
Mahtava sävyvalikoima, 13 sävyä!
Black (musta)
Chocolate (ruskea)
Frozen Mocha (sekoitus kullan ja tuhkan sävyjä, viileä vaaleanruskea)
Cappuccino (vaalea beige)
Soft Ice (helmiäisvaalea, voi käyttää myös vahvempien sävyjen laveeraamiseen)
Silver (vaaleille ja harmaille)
Hot Copper (kupari)
Rosewood (intensiivinen ruskea jossa häivähdys punaista)
Night Sky (intensiivinen sininen)
Plum (luumuinen violetti)
Raspberry (pinkki)
Chili Pepper (punainen)
Mandarin (intensiivinen oranssi)
.
Hoitava Color Mask -sävyte on tarkoitettu jo värjätyille hiuksille ylläpitämään niiden sävyä. (Olen tosin kuullut, että osassa näistä on niin voimakas pigmentti että ne toimivat jo itsessään kuin suoravärinä, etenkin Night Sky on todella vahvapigmenttinen.) Hiuslaadusta ja pohjaväristä riippuen Color Mask voi siis toimia myös suoravärinä.
Color Mask INK -suoraväri 12,90 € / 175 ml
Kuten kaikki suoravärit, Biozell Color Mask INK on tarkoitettu vaalennetuille hiuksille.
Valikoimassa on viisi sävyä: kirkkaan oranssi Fire Orange, punertava, syvä violetti Mystic Violet, räväkkä pinkki Bubblegum Pink, todella voimakas kirkkaansininen Laguna Blue ja sähäkkä turkoosi Caribbean Turquoise. Sävyjä voi vaalentaa Neutral Toner -sävytteellä (10,90€ / 175 ml).
Color Mask -sävytteen ja Color Mask INK -suoravärin ero on ennen kaikkea hoitavuudessa; INK-sävyt ovat nimenomaan värejä siinä missä perus- Color Mask myös hoitaa. Toinen ero on hiusten pohjakäsittelyssä; Color Mask on tarkoitettu värjätyille (tai värjäämättömille) hiuksille, INK taas vaalennetuille hiuksille. Color Mask -sävyn luvataan kestävän hiuksissa 6-8 pesua, INK-sävyn hiusten huokoisuudesta ja käytetystä sävystä riippuen 5-30.
Sävyspray 7,90€ / 100 ml
Yhdessä pesussa poishuuhtoutuva suihkutettava suoraväri.
Sävyt Soft Pink ja Lavender. Biozellin valikoimassa on vielä erikseen tyvikasvun peittoon tarkoitettuja spray-sävyjä luonnollisissa sekä kirkkaanpunaisessa sävyssä.
*
KÄYTTÖKOKEMUKSIA
Kampanjatuotepaketista löytyivät kaikki viisi INK-suoraväriä ja neutraloija. Hetken jo leikittelin ajatuksella vetää päähäni pelkästään Bubblegum Pink –sävyä mutta vielä en ole valmis siirtymään liilasta pinkkiin. Vaikka voisihan sitä olla hauska kokeilla, luultavasti paluu liilaan olisi helppo punaisten sävyjen lähtiessä hiuksista suhteellisen nopeasti.
Nyt kuitenkin miksasin liilan värin.
Mystic Violet on luumuinen, punavoittoinen violetti jossa on erittäin vahva pigmentti. Laimensin sävyn pastelliseksi Neutral Tonerilla sekoitussuhteella 1 purkki neutralisoijaa + 1/3 purkkia Mystic Violetia (vasemmanpuoleinen kuva). Taitoin sävyä siniseen päin Laguna Blue’lla, ja olin ensimmäisellä yrityksellä vähän varomaton… Laguna Blue on ihan järjettömän pigmenttinen..!
Laitoin sitä vajaan teelusikallisen sekoitukseen, jossa oli yksi purkki (175 ml) neutralisoijaa ja noin puoli desiä Mystic Violetia, ja koko seos veti tummansiniseksi…! Hups..! ^_^ Sinne meni se testisatsi :D Uusi kokeilu ja uusi purkki neutraloijaa, ja tällä kertaa tiputin joukkoon vain pisaran Blue’ta. Se riitti (oikeanpuoleinen kuva).
Hiukset ensimmäisessä kuvassa ennen Biozell Color Mask INK –väriä ja seuraavissa sen jälkeen, kahdessa eri valaistuksessa. (Mun hiukset näyttää tältä kun niitä ei ole harjattu... pahoittelut pörröistä, olen niin luonnontyylinen hiusteni suhteen etten aina muista asetella niitä kuviin :D)
Kuten näkyy, yllättävästi, hiuksista ei tullut lainkaan niin luumuiset kuin sävyseos antaisi odottaa. Tosi kiva sävy!
Hiuksiin tuli hauska liukuvärjäys tyven värjäytyessä odotetusti punertavammaksi. Kuten tuloksesta näkee, INK-väri on todella pigmenttinen; vaikka olin laimentanut väriä reippaasti, väri tarttui hiuksiin voimakkaasti. Laitoin värin kosteisiin hiuksiin. Kuiviin laitettuna tulos olisi vielä tuplasti vahvempi.
Kaunis väri, vaikka itse sanonkin..!
Totesin, että taisi löytyä hinta-laatusuhteeltaan uusi voittaja suoravärien markkinoilta; Biozell on litrahinnaltaan edullisin kaikista tähän saakka testaamistani suoraväreistä, ja voimakas pigmentti mahdollistaa purkin riittoisuuden viikkokausiksi, riippuen siitä haluaako värjätä vai ylläpitää väriä.
Otin Mystic Violetia mukaan myös tänne Kreikan matkalle (tuo aiemmassa matkatavarapostauksessa näkynyt minigrippiin pakattu sävy), ja käytin viimeiset pisarat puolen desin minigrip-pussista eilen.
Mystic Violet -tyvi
Olen käyttänyt väriä joka toisessa pesussa lantraamattomana pelkästään tyveen, ja joka toisessa pesussa hoitoaineeseen lantrattuna koko hiuksiin (saadakseni määrän riittämään koko matkalle, muistatte mun käsimatkatavaramatkustuksen asettamat rajat nesteille…). Yhteen käsittelyyn on riittänyt teelusikallinen..!
Tämä menettely on toiminut loistavasti, ja hiusteni sävy on säilynyt Kreikan auringon alla paljon violetimpana kuin viime syksyn reissulla.
Olen tykästynyt tosi paljon moniväriseen liukuväritukkaan, jonka saan tyvikäsittelyllä. Persoonalliset..! Aniliinisesta violetista sinertävän harmaanliilan kautta lähes hopeisiin latvoihin ^_^
Yllättävästi, Mystic Violet ei lopulta tee hiuksistani niin luumuisia kuin purkin väri antaa odottaa. Toisaalta hiusteni pohjavärikin varmasti vaikuttaa siihen.
Eilen sekoitin loput Mystic Violetista hoitonaamioon ja levitin koko tukkaan. Kuvassa hiukseni tänä aamuna. Oikein keijumainen liila...! Hyvin poni..! <3
Biozell-kokeilu on tuonut minulle sellaisen havainnon, että ehkäpä punaiseen taittavat liilat ovat kuitenkin minulle parempi valinta kuin sinivoittoiset. Paljon sinistä pigmenttiä sisältävä violetti sävy voi johtaa epätoivottuun Marge Simpson -väriin, joka on kaikkea muuta kuin se poniliila jota tavoittelen, kun taas punertavammat sävyt jättävätkin juuri sopivan pastellisen liilaisuuden.
Lopuksi vielä pari sanaa suihkeväristä.
No tämä todellakin värjää! - Toisin kuin kilpailijan vastaava tuote, johon en nyt viitsi Biozell-kampanjapostauksessa linkata, mutta ehkä muistatte kyseisen testin tuloksen (= ei niin minkäänlaista havaittavaa väriä, testasin kaksi eri sävyä).
Odotin Lavender-sävyn olevan hempeän vaalea liila, mutta se onkin yllättävän intensiivinen. Ja todellakin pigmenttinen. (Kuvassa Lavenderia raitoina.)
Sävy on tummempi juuri suihkutettuna ja vaalenee vähän kuivuessaan, mutta jää kuitenkin selvästi violetiksi. Tuntuma on aavistuksen kuivashampoomainen eli jos väriä suihkuttaa paljon, hiuksiin jää ”jauhoinen” fiilis. Itse kuulun niihin kuluttajiin jotka kuitenkin jopa tykkäävät tästä tunteesta hiuksissa sillä se tuo myös rakennetta.
Color Mask Spray Lavender tyvikäsittely
Väri peseytyy pois kauttaaltaan seuraavassa pesussa.
Hauska idea vaikka vappuhiuksiin..!
*
Biozellin Color Mask -perhe on kaiken kaikkiaan oikein vakuuttava tuttavuus, ja sävyjä riittää. Sanni ja ponitukkansa antavat Biozellille lämpimän peukutuksen ja iloitsevat näin edullisesta, kotimaisesta vaihtoehdosta. :)
Lisätietoa Biozellin Color Mask -valikoimasta saa täältä. Biozellia myydään päivittäistavarakaupoissa kuten marketeissa ja tavaratalojen kemppariosastoilla.
Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
