Ajattelin nyt saattaa päätökseen kesällä aloittamani pohdiskelun aurinkosuojatuotteista ja siitä, millä kriteereillä tuotetta saa kutsua aurinkosuojaksi.
Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen suoraan Euroopan Komissiolle, mutta en koskaan saanut vastausta. Siellä on varmaan tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin jonkun kosmetiikkabloggarin päätä vaivaavat UV-filtterikysymykset...! :D
Pohdiskeluni sai alkunsa Biosoliksen aurinkoöljystä, jossa on suojakerroin 6 vaikkei tuotteessa ole käytetty mitään varsinaista UV-filtteriä. Sen aurinkosuojasta vastaa karanjaöljy, jolla ei virallisesti ole muuta funktiota kuin "ihoa ja hiuksia hoitava".
Kävin kesän aikana aiheesta hyvin perusteellisen keskustelun Biosoliksen valmistajan Proveran omistajan Cédric Mourlon Beernaertin kanssa, ja vaikka en EU-komissiolta vahvistusta asiaan saanutkaan, Beernaertin perustelu tuntui lopulta loogiselta. Vaikkakaan se ei selitä sitä, miksi niin monet muut luonnonkosmetiikan valmistajat ovat luopuneet aurinkosuojatuotteiden valmistuksesta. Saattaako kyseessä heidänkin puoleltaan olla EU:n Kosmetiikka-asetuksen tulkintavirhe...? En tiedä, se tuntuisi kyllä epätodennäköiseltä. Kaupan alan ollessa kyseessä luulisi valmistajien etsivän kaikki keinot jotta saadaan lisää tavaraa myyntiin. ;)
Noniin, mutta asiaan. :)
EU:n Kosmetiikka-asetuksessa on siis liite VI, jossa luetellaan kosmeettisissa tuotteissa EU:n alueella sallitut UV-suodattimet eli kemikaalit, joita saa käyttää kosmetiikassa "ihoa ja hiuksia UV-säteilyltä suojaavina" ainesosina. Koko pitkä sähköpostien vaihto tiivistettynä; Beernaert selitti, ettei tuo lista suinkaan tarkoita sitä, etteikö tuote ilman kyseisiä UV-filttereitä myöskin saisi kantaa lupausta suojata UV-säteilyltä. Tuotteessa on oltava ainesosia, joilla virallisin, riippumattoman laboratorion suorittamin testein voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaavia ominaisuuksia. Tai lopputuotteella on oltava UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, kuten Biosoliksen Huile Solairen kohdalla. Testitulokset koskevat siis koko tuotetta, eivät karanjaöljyä erikseen. Kun tällaiset testitulokset voidaan esittää EU:lle, tuotetta saa markkinoida aurinkosuojatuotteena.
Beernaert kehotti minua tutustumaan Kosmetiikka-asetuksen ensimmäisiin 20 sivuun. Lukeeko siellä missään, että aurinkosuojatuotteen on sisällettävä varsinaisia UV-filtteriksi nimettyjä ainesosia? Ei lue. Virhetulkinta on (ainakin minun, mutta ilmeisesti myös monen muun asiaa ihmetelleen kohdalla) tapahtunut siinä, että olen kuvitellut, että aurinkosuojatuotteen täytyy sisältää näitä "varsinaisia" UV-filttereitä. Kosmetiikan ainesosille on EU-komission taholta annettu tiettyjä, testein todistettuja funktioita (kuten pehmentävä/pinta-aktiivinen/humektantti jne), ja UV-suodattimiksi nimetyillä aineilla on siis todistetusti "ihoa tai hiuksia UV-säteilyltä suojaava" vaikutus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, Beernaertin mukaan, etteikö tuotteelle voi saada UV-säteilyltä suojaavaa ominaisuutta muillakin ainesosilla.
Selvä.
Selitys tuntuu loogiselta, mutta jään edelleen ihmettelemään luonnonkosmetiikan valmistajien ongelmaa aurinkotuotteiden kanssa. Beernaertin esittämän "mallin" mukaan tuote, jolla voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, ON virallisesti aurinkosuojatuote - oli incissä varsinaisia filttereitä tai ei.
Kun esimerkiksi sinkkioksidia sisältävän tuotteen voidaan todistaa suojaavan auringolta, niin mikä on ongelma? Miksi valmistajat EU:ssa vetoavat siihen, ettei sinkkioksidia enää saa käyttää UV-filtterinä? Jos ei kerran ole tarviskaan?
Sen kun vielä joku avaisi.
(Otsikon pituusennätys? :D)
Suomeen on tällä viikolla pulpahtanut uusi kotimainen kosmetiikkasarja; Anne Kukkohovin luoma Supermood. Supermood on "luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä" sarja, joka pohjautuu luonnollisiin raaka-aineisiin, mutta jolta puuttuu sertifikaatti. Kuten tiedämme, sertifikaatti ei ole ainoa tae kosmetiikan luonnollisuusasteesta, ja jotkut merkit jättävät tietoisesti hakematta sertifikaattia imago- tai muista syistä. Sertifiointiprosessihan myös maksaa.
Supermood-tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa.
Supermoodin tuotelinjat lanseerataan "moodeina", joista ensimmäinen on nimeltään Egoboost. Moodit eivät pohjaudu perinteiseen ihotyyppiajatteluun, vaan ihon tarpeisiin. Moodin tuotteet tukevat toinen toisiaan ja hoitavat kauneutta ja mieltä kokonaisvaltaisesti, niin sisältä kuin ulkoa. Tuotteiden joukosta löytyy myös syötäviä kauneusherkkuja.
Seuraava moodi, marraskuussa ilmestyvä Beauty Sleep, sisältää mm. tyynylle ja liinavaatteille suihkutettavan, mieltä rauhoittavan sprayn sekä, siis kuunnelkaas tätä; anti-wrinkle-tyynyn...!! Alunperin kirurgisten toimenpiteiden jälkeen käytettäväksi suunniteltu, anatomisesti muotoiltu tyyny lupaa estää ryppyjen syntymisen ja silmänympärysalueen turvotuksen. Whoa...!! Jälleen voi vain todeta että kaikkea se kauneusteollisuus kehittääkin meidän naisten loputtomiin tarpeisiin..! ^_^
Egoboost-linjan pääraaka-aineena (eli pää-aktiiviaineena) on superfoodina tunnettu pakurikääpä. Superfood, supermood... :) Epäilemättä harkittu rimmaus ^_^
Jolien toimituksen blogista: "Pakurikääpä sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD). SOD on entsyymi, joka on yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista. Ihonhoidossa pakurikääpää on käytetty mm. ihon eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen".
Mitkään Supermood-tuotteet eivät sisällä tavanomaisimpia luonnonkosmetiikan välttämiä ainesosia kuten silikoneja, PEG-yhdisteitä, parabeeneja ja petrokemian tuotteita.
Egoboost-linja koostuu kahdeksasta tuotteesta.
Kosteutus:
The Perfect Day Cream - mentholia sisältävä piristävä päivävoide kaikille ihotyypeille (kuivemmalle iholle Moisture Kick seerumi alle tuomaan lisäkosteutta)
Moisture Kick Serum - tehokosteuttava seerumi jota voi käyttää yksinään tai sekoittaa toisen Egoboost-kosteustuotteen kanssa
One Minute Facelift Serum - kiinteyttävä, välittömästi kiristävä seerumi
Eyes Wide Open Serum - silmänympärysihoa napakoittava ja piristävä seerumi, "avaa" silmät
Puhdistus:
Gentle Foam Wash - pumpullinen vaahtoputsari
Pure Micellar Foam Toner - vaahtoava misellivesi, toimii sekä kasvovetenä että kevyenä putsarina
Sisäisesti nautittavat:
Inner Beauty -kauneusjuomajauhe
Beauty Chocolate -kauneussuklaa (!)
Supermoodin sivuilla tykkään kovasti incien selkeästä esillepanosta (monet kosmetiikkamerkit eivät edelleenkään laita ainesosaluetteloja esille nettiin, vaikka sen pitäisi tänä päivänä jo olla itsestäänselvyys) ja siitä, että ainesosien perään on merkitty ovatko ne synteettisiä, orgaanisesti tuotettuja vai luonnollisia.
Silmänympärysseerumin inci:
Myönnänpä tässä, että en itse ole ihan varma mitä tuo "orgaanisesti tuotettu" tarkoittaa - miten se eroaa "luonnollisesta"? Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen Anne Kukkohoville, mutta hän ei ole ehtinyt vielä vastaamaan, ja malttamattomana haluan punkea postauksen jo ulos. :) Ehkä joku viisaista lukijoistani tietää..?
*
Supermoodia myyvät Sokos-tavaratalot ja Emotionit sekä Sokoksen verkkokauppa, hyvinvarustetut apteekit sekä Jolie-myymälä Helsingissä ja Jolien verkkokauppa.
Kyseessä on selektiivinen sarja, joten hintaluokkakin on sen mukainen. 30 millin pulloon pakattu kosteusvoide maksaa 39 € ja seerumit, niinikään 30 ml:n pulloissa, 59-69 €. Puhdistusvaahdon ja miselliveden hinta on kaikkein suolaisimmasta päästä - 120 milliä maksaa 39 €. Pidän hintaa erityisen kovana siksi, että pumpattavat vaahtoputsarit kuluvat tunnetusti todella nopeasti. Minulla kuluu tuon kokoinen pumppuvaahto päivittäisessä käytössä runsaassa kuukaudessa.
Supermoodiin voi tutustua Jolien liikkeessä (Uudenmaankatu 26, Helsinki) tämän viikon perjantaina 29.8. klo 16-20 järjestettävässä tilaisuudessa. Anne Kukkohovi on itse paikalla kertomassa sarjasta ja paikan päällä pääsee maistelemaan kauneussuklaata. :) Se muuten sisältää kollageeniä - kiinnostaisi tietää mikä on suositeltu päiväannos! :) Ajatelkaa - lupa syödä suklaata kauneuden eteen..! ^_^
Miltäs Supermood teistä vaikuttaa? Vai herättääkö mitään ajatuksia? Itse tykkään sarjan luonnollisuuteen pohjautuvasta filosofiasta ja pakkaus-design'kin miellyttää silmää. Ja aina on hienoa, kun markkinoille saadaan uusia kotimaisia, täällä valmistettuja kosmetiikkasarjoja. En kuitenkaan hintaluokan perusteella kuulu kohderyhmään.
Kuvat: Supermood.fi
"Eikö tätä saisi maistaa..?" :D
Tämä oli ensimmäinen ajatukseni avatessani Lushilta saamiani purnukoita.
Koostumus Lushin tuotteissa on todellakin erilainen kuin normikosmetiikassa - tai en nyt enää tiedä mikä olisi sopiva ja korrekti ilmaisu viittaamaan siihen tavanomaisimpaan, peruskaupoissa myytävään kosmetiikkaan. Käytän yleensä 'normikosmetiikka' -termiä erottamaan synteettisiä ainesosia käyttävät merkit luonnonkosmetiikasta, mutta Lush ei runsaista syötävän kuuloisista ainesosistaan huolimatta itse (käsittääkseni, saa korjata) halua profiloitua luonnonkosmetiikaksi. Mutta ei se ole ihan tavallistakaan kosmetiikkaa :D
Koostumukset ovat kuin vanukasta, moussea, hyytelöä ja kastiketta. Koostumus voi hyvinkin johtua valmistustavasta, mutta se on myös saatettu valita tietoisesti korostamaan merkin "Keittiöstä suoraan tuoreena sulle" -filosofiaa.
Lush on minun kosmetiikkaelämässäni niitä merkkejä, jotka ovat kutkutelleet tietoisuudessani jo vuosikaudet. Vähän niinkuin kosmetiikkamaailman Ranska, jossa kävin ensimmäistä kertaa vasta 32 täytettyäni, tietäen koko elämäni että "jonain päivänä se Ranska koittaa"... :)
Säännöllisin väliajoin olen kiepsahdellut sisään ja ulos eri maiden Lush-liikkeissä miettien, "Koska mä oikein kokeilen jotain näistä...?" "No, kyllä se päivä tulee". :)
Vuosi 2012 oli sitten viimein se vuosi, jolloin ostin ensimmäisen Lush-tuotteeni. Sitruunan tuoksuinen, rasvainen voide kuiville kantapäille. Njoo, ihan ok, mutta en mitenkään heti vajonnut suureen Lush-huumaan. Vuonna 2013 ostin Fair Trade Honey -shampoon. Vasta vuonna 2014 kokeilin sitä. ^_^ Ja silloin oli menoa. Pian lähtikin lukijasuositusten innoittamana tilaus Lushiin.
Tämän postauksen tuotteet olen saanut Suomen Lushilta.
Ajele karvasi tuoreiden mansikoiden siivittämänä... D'Fluff Strawberry Shaving Soap. Ylellisyystuote! Minulle siis, ainakin. Itse ajelen karvat aina milloin milläkin suihkugeelillä tai kasvoputsarilla, en ole koskaan hankkinut puuhaan mitään omaa erillistä tuotetta. Tämä mansikkaherkku on siis sarjassamme "En ostaisi itse, mutta ihan kiva kokeilla kun se minulle lähetettiin".
Kuunnelkaas tämän ainesosalistaa, panee tosiaan miettimään pitäisikö purkin sisältö oikeasti ennemmikin ohjata suuhun kuin sääreen:
rypsiöljy, kookosöljy, siirappi, glyseroli, ruusunmarjaöljy, kaakaovoi, tuoreet mansikat (inci haluaa korostaa niiden olevan FRESH :)), vapaan kanan luomumunanvalkuaiset, vaahterasiirappi, vanilja-absoluutti....
Tuotteessa on saippuapohja, mutta minun ihollani se ei juurikaan vaahtoa. Pirkan höylä sujahtaa tottuneesti liukastetun ihon yli haukaten mukanaan karvakaverit. Pirkka ei huomaa eroa Lushin mansikkamoussen ja tavallisen käsisaippuani välillä. Ei se mitään. :) D'Fluffia purkista lusikoidessa saan ainakin päähäni mielikuvan siirapista ja mansikoista... :) Elämyksiä, ihmiset, elämyksiä. Siitähän tässä on kysymys. D'Fluffin saa mukaansa kun ojentaa Lushin kassaneidille 10,95€.
Tämä purkki!! Ah! Oh! Uuuu!
African Paradise Body Conditioner. Kyllä! Vartalonhoitoaine.
"Siis... onko tuo hienompi tapa sanoa 'vartalovoide'?" kysytte.
Näin minäkin ensimmäiseksi ajattelin. Mutta paratiisimönjä toimiikin kuin hiustenhoitoaine - sitä levitetään suihkussa kostealle iholle ja huuhdellaan pois. Kenties annetaan vaikuttaa ja imeytyä hetki siinä välissä. Sitten kuivataan iho pyyhkeellä taputellen. Ja iho on peeeeehmeä ja hoidettu, ei tarvetta enää lisätä kosteusvoidetta.
"Häääh, no kuulostaa just sellaiselta turhakkeelta joka on keksitty että saadaan taas joku uuden ja erikoisen kuuloinen tuote!" kuulen jonkun sanovan.
No, näinkin voi toki ajatella. Totta, että ihon voi yhtä lailla hoitaa pehmeäksi suihkun jälkeen perinteisellä vartalovoiteellakin. Mutta voiteilla on eroja. On niitä vauvanpepun tuovia Estelle & Thildejä ja täysin yhdentekeviä Garniereita (--> kirjoittajan henkilökohtainen mielipide). Body Conditionerin voi nähdä yhtenä erilaisena vartalovoiteena, poispestävänä sellaisena. Jonka etuna on se, että hyvin rasvainen koostumus ei jääkään iholle kiilteleväksi tahmaksi, vaan iho on.... no, ultrapehmeä ja sileä, ilman tahmaa.
Ja mikä pehmeys...! Hei, tiedätte että en turhista hihku, minut täytyy todellakin vakuuttaa! Minulla on muuan takuuvarma vartalovoiteen tehomittari. Ja se on mun per-- siis takamus. Sen iho on karhea ja, yhm, sanotaan nätisti epätasainen vähemmän mairittelevien ilmaisujen sijaan. Tähän mennessä Estelle & Thildin voiteet ovat ainoina onnistuneet karkottamaan tuon karheuden ja tekemään pebasta "vauvanpehmeän" säännöllisellä käytöllä. Nyt väittäisin, että Lushin kroppahoitsikalla sain saman tuloksen yhdellä kerralla. Mun koko iho on niin älyttömän pehmeä että sitä ei vain voi olla hipelöimättä African Paradise -käsittelyn jälkeen...!
Entä tuoksu? Paratiisilla ja Mansikkavaahdolla ei (onneksi) kummallakaan ole mitään tekemistä kesällä tilaamani Godiva-palashampoon hajuvolyymin kanssa - näissä on mieto ja hienovarainen, oikein miellyttävä tuoksu. African Paradise tuoksuu kevyesti kaakaolle ja mantelille ja ehkäpä hieman aromaattiselle puulle.
Mutta sitten se ikävämpi uutinen. Purkilla on hintaa 34,95€ (225g). Arvioisin, että purkista riittää noin 10-15 käsittelykertaan. Niin paljon kuin tuotteeseen hullaannuinkin, joutuisin kyllä miettimään maksaisinko tästä noin paljon. Anteeksi Lush, pakko olla rehellinen. (Joku muu kenties jättäisi hintakannanotot tekemättä... no, mä tykkään jauhaa kaikesta ;)).
Joka tapauksessa. Todella ihana tuote. Koostumus on hyvin rasvainen, ja iho jää huuhdellessa rasvaisen näköiseksikin. Mutta kun olet taputellut ihon kuivaksi (älä hankaa ettet poista ihosta hoitavia aineita), pintaan jäänyt rasva imeytyy nopeasti jättäen sinut vain ihastelemaan ravittua, sileää, hämmentävän pehmeää hipiääsi. Ja tämä tunne kestää iholla koko päivän.
Vielä loppuun: esimerkki siitä, kuinka pienillä asioilla voi olla merkitystä! :) Mä niin tykkään kun Lushilla on tuotteissaan hassut pikku-tarrat, joissa kerrotaan kuka työntekijä ja minä päivämääränä tuotteen on valmistanut. Olettaisin, että tarrojen ihmiset ovat jopa ihan oikeita henkilöitä Lushin tehtaalta. Hauska ja yksinkertainen idea, ja tekee tuotteen heti henkilökohtaisemmaksi.
Mun Paratiisin oli purkittanut Rafael! :)
Pahoitteluni heti alkuun - postauksessa on kuvitusta irtirullautuvasta ihosta joka mahdollisesti voidaan luokitella ällöksi.
Mutta kuvaan liittyy taas sarjassamme näitä hulluja postauspäähänpistoja - täytyy kysyä lukijoilta kuinka monella muulla iho rullaa irti. :)
Olin luullut, että kaikilta ihmisiltä irtoaa ihoa suihku- ja saunaolosuhteissa. Kunnes hiljattain selvisi (ja näinkin outoja keskustelunaiheita voi pariskunnilla olla saunassa), että mieheltäni ei koskaan irtoa ihoa tällä tavalla. Vaikka hän kuinka hinkkaisi tai raapisi ihoa, ei siitä lähde irti mitään. Koko keskustelu taisi saada alkunsa kun mies vähän aikaa sitten kysyi, että "mitä hittoa susta oikein lähtee?" kun pyörittelin saunan lauteilla ihoriekaleita olkapäistä.
Tämä kuva liittyy postauksen loppuun.
Minun ihoni on aina rullaantunut etenkin saunassa, ja etenkin silloin kun edellisestä kuorintakerrasta on aikaa. Ei tarvitse kuin vähän hangata ihoa niin jo lähtee riekaleita rullaantumaan. Jos raapii, niin saa kynnenaluset ihan täyteen ihomössöä. Sori, ehkä tarpeettoman graafista kuvailua...:p
Onko tämä tuttua monelle muullekin teistä?
Kun olin lapsi, äitini kutsui näitä ihoriekaleita "hierteisiksi". Hän sai perusteltua hierteisillä, miksi ihoa täytyy pestä ja puhdistaa (lapsista kun ei aina ole niin kivaa peseytyä enkä minäkään tykännyt yhtään kun hinkattiin pesusienellä).
Kuolleita ihosolujahan meiltä varisee päivittäin, mutta miksi joillain, kuten minulla, solukkoa irtoaa näin voimallisesti? Peseydyn aina karheapintaisen sienen kanssa, mieheni taas saippuoi itsensä pelkillä käsillä. Minulle sieni on aina ollut ehdoton juuri siksi, että se irrottaa kuollutta ihosolukkoa tehokkaammin, ja tällöin rullaantumisefektiä syntyy miedommin. Jos taas peseydyn ilman sientä tai en kuori ihoani viikkoihin, "hierteisiä" voi hangata iholta ihan hurjia määriä. Enkä puhu mistään väkivaltaisesta, voimakkaasta hankauksesta, iho rullaa ihan pienestä kosketuksesta.
Minulla ei ollut Ranskassa mukana sientä. En myöskään kuorinut ihoa kahteen viikkoon. Niinpä matkan jälkeisessä mökkisaunaillassa saikin taas irroitella ihoa ihan kunnolla....
*
Tästä saan aasinsillan yhteen lempivinkeistäni, jonka olen maininnut blogissa aiemminkin, mutta nostetaan se taas ajankohtaisena esiin. Mökkisaunan jälkeen suoritin välittömästi kahvinpurukuorinnan.
Sen tehokkaampaa kuorintaa en ole vielä kokenut. Puuha on sottaista, kyllä, ja siksi normiarjessa tulee ennemminkin käytettyä kaupan kuorintoja. Mutta kun haluaa jynssätä ihon oikein vauvan pehmeäksi ja sileäksi...
Kouraisen vähän aamukahvilta jääneitä kahvinpuruja.
Kahvinpurut voi sekoittaa kämmenellä joko öljyyn tai suihkugeeliin, jolloin ne liukuvat iholla mukavasti.
En ole huomannut kahvin jauhatuskarkeudella eroa tulokseen, minun ihoni ei ärry edes todella karkeasta murusta. Kahvinpurujen reunat eivät ole erityisen teräviä.
Vinkki: jos haluat välttää kaiken kahvinpurun huuhtomisen kylppärin viemäriin, jätä purut kuorintasession jälkeen suihkun lattialle, anna lattian kuivua ja imuroi sitten sotkut pölynimurilla. :)
Haastoin kesäkuun alussa Kiehl'sin pigmenttiläiskäseerumin näyttämään tehonsa.
Clearly Corrective Dark Spot Solutionin pullonkylki kertoo, että seerumin on "kliinisesti todistettu korjaavan nopeasti pigmenttiläiskiä ja kirkastavan ihon sävyä." Sen vaikuttavana aineena on C-vitamiini - ihan niinkuin Kiehl'sin toisessakin suositussa seerumissa, Powerful-Strength Line-Reducing Concentratessa. Jonka esittelin aikoinaan täällä.
Kysyin Kiehl'siltä, mitä eroa näiden kahden seerumin C-vitamiineilla on. Onko tarpeen valmistaa kahta eri C-vitamiiniseerumia, eikö yhdellä ja samalla tuotteella voisi hoitaa sekä juonteet että hyperpigmentaation?
Sain vastauksen Kiehl'sin kansainvälisen koulutustoiminnan johtajalta, Timothy C. Dirginsiltä. Vapaasti suomennettuna;
"Powerful-Strength sisältää 10,5 % L-askorbiinihappoa, joka tunnetaan tehokkaasta yhteensopivuudestaan ihon kanssa ja voimakkaasta vaikutuksestaan ihon ikääntymisen näkyviin merkkeihin. Dark Spot Solutionissa käytetty C-vitamiinimuoto taas on 3-O-etyyli-askorbiinihappo. Se on nopeasti toimiva C-vitamiinijohdannainen, joka tehoaa melaniiniin ainutlaatuisella, melaniinia hajottavalla teknologialla joka auttaa vähentämään olemassaolevien värivirheiden vaikutelmaa (huom; taas ilmaisu 'appearance', tuote ei siis lupaa varsinaisesti vähentää itse värivirheitä ;)) ja estämään uusien syntymistä."
OK. Dirginsin mukaan siis valitulla C-vitamiinimuodolla voidaan tuotteelle luoda enemmän juonteisiin pureva tai enemmän värivirheisiin tehoava vaikutus.
Kuva Wiley-VCH
C-vitamiinilla eli askorbiinihapolla, oli se sitten puhdas tai johdannainen, on kuitenkin aina ihoa kirkastava vaikutus. (C-Vitamiinin vaikutuksista ihoon / Truth In Aging - tutkimuslähdeviitteet mukana.) Näin ollen uskaltaisin perustellusti todeta, että Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate, joka sisältää C-vitamiinia puhtaimmassa muodossaan, vaikuttaa yhtä lailla niin pigmenttiläiskiin kuin juonteisiinkin. Kenties Dark Spot Solutionin askorbiinihappojohdannainen puree tehokkaammin juuri melaniinin muodostukseen. Mutta jos näistä kahdesta haluaisi sijoittaa yhteen, niin valitsisin Powerful-Strengthin. Powerful-Strengthin vedetön koostumus ja tummapintainen pakkaus pumppunokalla tekevät sen sisältämästä C-vitamiinista stabiilimman.
Dark Spot Solution on vesipohjainen ja läpinäkyvässä (!) pullossa. Tätä hämmästelen kovasti, sillä altistus valolle hapettaa C-vitamiinin. Myös pipetillinen annostelusysteemi tekee tuotteesta huonommin säilyvän, sillä pakkaukseen pääsee ilmaa joka kerta kun otat pipetin ulos, mikä myös johtaa c-vitamiinin hapettumiseen. Unohdin kysyä Dirginsiltä tästä pakkausvalinnasta. Pöh Sanni.
Se kuitenkin vaikuttaa tutkimusten perusteella olevan varmaa, että C-vitamiinista todellakin on iholle hyötyä kosmetiikan muodossa, kunhan tuotteessa kohtaavat oikea pH, riittävän korkea pitoisuus, pakkausmateriaali sekä voidepohja (mieluusti vedetön, lähes kaikkien lukemieni lähteiden mukaan). Esimerkiksi kosmetiikkakemistien ylläpitämältä The Beauty Brainsin sivulta voi lukea tai kuunnella kiinnostavan asiantuntijapläjäyksen C-vitamiinista ihonhoidossa.
No, sitten niihin minun käyttökokemuksiini. Minulla oli Dark Spot Solutionia aluksi yksi 1,5 millin näytepussukka, mutta hain Tukholman Kiehls'iltä pari lisää :) (Kiehl'sillähän on siis tosiaan näytteitä ihan jokaisesta tuotteestaan ja niitä voi rohkeasti käydä pyytämässä, se on Kiehl'sin markkinoinnin kulmakivi.)
Olen käyttänyt Dark Spot -seerumia ylähuuleni melasma-alueella runsaan kuukauden ajan aamuin illoin, lukuun ottamatta Kevolla vietettyjä viittä päivää. Viimeistään täällä Ranskan reissulla, jossa aurinko on muutamina päivinä ollut todella voimakas ja olen viettänyt tuntitolkulla aikaa suorassa auringon paisteessa, olin havaitsevinani että melasma on tummentunut. Lapissakin aurinko porotti ihan kunnolla. Tietysti käytän melasman alueella korkeaa suojakerrointa. Koska mikään aurinkosuojatuote ei kuitenkaan blokkaa UV-säteitä 100-prosenttisesti, ajattelin, että C-vitamiinin vaikutukset ovat varmaankin plus-miinus-nolla taistelussa melaniinin muodostumista vastaan, kun vastassa on näin voimakas päivittäinen aurinkoaltistus.
Verrokkikuva kuitenkin osoittaisi, ettei melasma ole ainakaan tummentunut runsaan kuukauden aikana. Se vaikuttaisi pysyneen suunnilleen samanvahvuisena koko kesän. Eilen otettu kuva näyttää jopa hieman vaaleammalta kuin ylempi, mutta sen laitan valotuksen piikkiin. Itse läiskäalue ei ole kasvanut eikä tummentunut.
On kuitenkin lopulta mahdoton sanoa, onko pigmentoitumista jarruttanut Dark Spot Solutionin ja hyvän UV-suojan yhteiskäyttö, vai pelkästään UV-suoja (SPF 50 jota levitän huulelle ulkona parin tunnin välein). Sinällään kokeiluni ei siis oikeastaan kerro mitään.
Jos melasma olisi selvästi vaalentunut, silloin voisi mahdollisesti tehdä Dark Spot Solutionin tehosta positiivisen johtopäätöksen. Nyt voi vain kömpelösti todeta, että se ehkä auttoi hillitsemään tummumista, ehkä ei.
Kokeilu johti kuitenkin siihen, että alan nyt käyttää Powerful-Strength'iä silmänympärysten ja otsan lisäksi myös ylähuulella. Kun C-vitamiinilla kuitenkin todistetusti näyttäisi olevan melaniinin muodostumista ehkäisevä vaikutus, ei säännöllinen, ympärivuotinen käyttö hyperpigmentaatioalueella varmaankaan ainakaan ole haitaksi :)
P.S. En sitten ehtinytkään julkaista tätä juttua enää eilen illalla, sillä jouduimme kylässä myrskyn yllättämiksi ja jumituimme ravintolaan pitkäksi aikaa pitämään sadetta. Ulkona penkit ja lasit lenteli.... Olimme takaisin hotellilla vasta myöhään.
Tuli tällainen nopea postauksentynkä mieleen, kun yksi lukija kysyi mitä kosmetiikkaa pidän mukanani vaelluksilla.
Vastaus: en juuri muuta kuin aurinkorasvaa, huulirasvaa ja puhdistusliinoja. (Hammastahnaa en laske kosmetiikaksi vaikka kai se sitä on…). Vaeltaessa siis tulee aina laiminlyöneeksi ihonhoidon oikein kunnolla. Se ei haittaa minua, kun kyse on kuitenkin niin lyhytaikaisesta tilasta. Itse asiassa retkeily tarjoaa mielenkiintoisen tilaisuuden tarkkailla, mitä iholle tapahtuu jo muutamassa päivässä perusihonhoidon laiminlyönnin seurauksena.
Eräilyolosuhteet vahvistavat myös sen, miksi en koskaan käyttäisi puhdistusliinoja normaaliolosuhteissa. Ne eivät kerta kaikkiaan puhdista ihoa riittävästi.
Normaalisti puhdistan kasvot iltaisin veden kanssa, mieluiten vaahtoavalla puhdistusaineella. Vesi saa tietysti olla reilusti lämmintä. Viimeistelen puhdistuksen kasvovedellä, jolla myös varmistan että iho on jäänyt puhtaaksi. Aamuisin puhdistan ihon pelkällä kasvovedellä, tai jos se on oikein hikinen niin vaahtoputsarilla. Käytän aamuin illoin kosteusvoidetta tai kosteusseerumia vuodenajasta riippuen.
Eräillessä ihonhoito typistyy puhdistusliinoilla pyyhintään, lämmintä vettä tai kosteusvoidetta en käytä. Pyyhin kasvot aamuin illoin. (Miksi ei kosteusvoidetta? Teltassa on yleensä aina niin hikiset oltavat ja iho jatkuvasti nahkea, että sille ei tee mieli levittää mitään. Kesävaelluksilla on tietysti laitettava päivällä aurinkovoide, mutta muina vuodenaikoina eräillessä jätän voiteet kotiin.)
Eräilyihon”hoidon” tulos: iho on aina näpyillä, samea, ja huokoset laajentuneet. Joka kerta. Normaalioloissa minulle ei tule näppyjä edes viikoittain. Laitan tämän ennen kaikkea perusteellisen puhdistuksen piikkiin. Myös silmänympärysten juonteet ovat näkyvämmin esillä, vaikkei ihon voi väittää ainakaan kesäaikaan hurjasti kuivuneen.
Iho Kevon viikon jälkeen, otin kuvan autossa ennen kuin olin päässyt kunnolla puhdistautumaan. Toisella puolella kasvoja oli vielä pari pientä näppyryhmää. Joo, tiedän ettei iho näytä mitenkään erityisen järkyttävältä, mutta ollakseen minun ihoni se on hyvin erinäköinen kuin normaalisti.
Ihon kunnon muutos huonompaan retkiolosuhteissa on minusta kiinnostava ilmiö siltäkin kannalta, että ihohan on käytännössä paljon puhtaammassa tilassa kun sille ei laiteta lainkaan meikkiä. Näin ollen sen pinnassa ei ole yhtä paljon puhdistettavaakaan. Silti iho selvästi tukkiintuu. Erikoista.
Puhdistusliinat – niin käteviä kuin olettekin, en koskaan laittaisi ihoni puhdistusta pelkästään teidän varaan.
Eräillessä puhdistusliinat toimivat muuten myös vartalon puhdistajina ja ”kylpysieninä”. Puroissa ei viitsi käyttää mitään vaahtoavia aineita, ja kasteltu puhdistusliina saa toimittaa yhdistetyn suihkugeelin ja suihkusienen virkaa. :)
Oletteko te huomanneet ihonne kunnossa muutoksia jos muutatte tai jätätte jotain pois ihonhoitorutiineissanne?
Onko muillekin eräilijöille tuttua tämä ”eräihoilmiö”?
Kirjoittelin viime viikolla minulle lähetetyistä luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteista. Biosoliksen aurinkoöljyssään käyttämä UV-suoja-aine nosti esiin aiheellisia kysymyksiä siitä, millä perusteilla tuotetta saa markkinoida aurinkosuojana. Kuluneen viikon aikana aiheesta on kirjoittanut myös Kemikaalikimaran Anja Nystén, ja käyn parhaillaan mielenkiintoista sähköpostikeskustelua Biosoliksen belgialaisen valmistajan Proveran kanssa.
Kysymykset liittyvät kahteen kohtaan:
* Jos/kun titaanidioksidi on ainoa luonnonkosmetiikassa UV-filtterin funktiolla sallittu ainesosa, miten titaanidioksidia sisältämätöntä tuotetta voidaan markkinoida aurinkosuojana?
* Miten ylipäänsä voidaan markkinoida aurinkosuojana tuotetta (oli se sitten luonnonkosmetiikkaa tai ei), joka ei sisällä EU: Kosmetiikka-asetuksessa UV-filtterin funktiolla hyväksyttyä UV-suodatinta?
Kysymysten relevanttius kumpuaa (ainakin omalla kohdallani) ennenkaikkea siitä, että moni luonnonkosmetiikan valmistaja on luopunut aurinkosuojatuotteiden valmistuksesta EU:n säädösten ja ainesosarajoitusten myötä. Mikäli on mahdollista kuitenkin käyttää ainesosia, joita EU ei ole hyväksynyt UV-suoja-aineiksi, ja markkinoida tuotetta täysin hyväksytysti aurinkotuotteena, mitä virkaa koko kosmetiikka-asetuksella sallittujen ja rajoituksin käytettävien ainesosien listoineen on?
Lista EU:ssa sallituista UV-suodattimista.
Pro Luonnonkosmetiikka Ry:n sivuilta:
"Luonnonkosmetiikassa on käytettävissä yksi raaka-aine, titaanidioksidi, jolla saadaan aikaan mineraaliaurinkosuoja. Titaanidioksidi on valkoinen pigmentti, jota käytetään esimerkiksi väriaineena meikeissä. (...)
Raaka-aineiden käytön lisäksi kaikkia aurinkovoiteita koskevassa kemikaaliasetuksessa määritellään raja-arvot UVA/UVB suojalle. Luonnonkosmetiikka-aurinkotuotteet on testattu näiden perusteella. Testit tehdään hyväksytyissä, riippumattomissa laboratorioissa.
Titaanioksidin lisäksi luonnonkosmetiikan aurinkotuotteet sisältävät kasviöljyjä ja -uutteita, joilla ravitaan ja kosteutetaan ihoa. (...)
Aikaisemmin voitiin käyttää myös sinkkioksidia, mutta se ei ole hyväksytty virallisesti aurinkosuoja-aineeksi. Sinkkioksidin käyttö kosmetiikan ainesosana on muuten sallittu."
Anja Nystén pohtii kirjoituksessaan EU:n Aurinkosuojasuosituksen virkaa. "Kyseessä on suositus, ei ehdoton vaatimus. Tarkoittaako suositus, että UVB-merkintää voi soveltaa myös muiden kuin 'virallisten' UV-suodattimien kohdalla?"
Niinpä. Kiinnostavaa. Komission antama suositus ei siis ole "ehdoton vaatimus". Kuitenkin itse EU:n Kosmetiikka-asetus on velvoittava ja sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön sivulta:
Euroopan unionissa kosmeettisia valmisteita säädellään 11.7.2013 alkaen sovellettavalla uudella EU-asetuksella (No. 1223/2009). EU-asetus on sellaisenaan velvoittava, ja se sisältää säännöksiä jotka koskevat kosmeettisia valmisteita valmistavia, maahantuovia, markkinoille saattavia ja myyviä yrityksiä. Suomessa on lisäksi voimassa uusi laki kosmeettisista valmisteista, jossa säädetään EU-asetuksen valvonnasta sekä kansallisista kielivaatimuksista.
(...)
EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteissä on lueteltu kosmeettisissa valmisteissa kielletyt tai rajoituksin sallitut aineet sekä sallitut väri- ja säilöntäaineet ja UV-suodattimet. Liitteitä päivitetään jatkuvasti."
Biosoliksen valmistaja tekee selonteossaan eron "sallittujen raaka-aineiden" (= asetuksen liitteessä VI listatut ainesosat) ja "luvallisten raaka-aineiden" ("authorized raw materials") välille. Heidän mukaansa riittää, kun ainesosan tehot pystytään riippumattoman laboratorion suorittamien virallisten testien kautta todistamaan. Tällöin olisi mahdollista käyttää kosmetiikkatuotteissa tietyssä funktiossa ainesosia, joita EU kuitenkaan ei virallisesti salli kyseisessä funktiossa. Eh...? Putosiko joku muukin jo kärryiltä? :P
Koska karanjaöljy on "authorized raw material" ja viralliset laboratoriotestit ovat osoittaneet sen UV-suojatason, sitä sisältävää tuotetta saa valmistajan mukaan markkinoida aurinkosuojatuotteena.
En epäile hetkeäkään etteikö karanjaöljyn pätevyys UV-suojana ole juuri sitä mitä valmistaja kertoo. Ei siis ole kysymys siitä, että minä tai Anja Nystén kyseenalaistaisimme Biosoliksen tuotteiden turvallisuuden. Keskustelun pointti on lainsäädännöllinen.
Anja Nystén välitti kysymyksen myös Teknokemian Yhdistykselle. Yhdistys toimii Suomessa asiantuntijatahona kosmetiikan turvallisuutta ja lainsäädäntöä koskevissa asioissa ja mm. ohjeistaa valmistajia ja maahantuojia kosmetiikka-asetuksen käytännön soveltamisessa. Heiltä siis luulisi saavan luotettavaa tietoa.
Teknokemian Yhdistyksen vastaus vahvisti oman aiemman käsitykseni; "UV-suojana saa käyttää ainoastaan kosmetiikka-asetuksen liitteen VI aineita."
Lisäksi (Nysténin saaman vastauksen mukaan);
"UVB ja UVA -suojat tulee olla mitattu tietyillä testeillä. Suojakerrointa ei saa laittaa pakkaukseen, jos kyseisiä testejä ei ole tehty. Suojakerroin ilmoitetaan sekä numerolla että sanallisesti (matala, keskitason, korkea tai erittäin korkea suoja) . Lisäksi UVA-logon käyttäminen vaatii, että komission suosituksen vaatimukset huomioidaan. Komission aurinkosuojasuositus on tosiaan suositus, mutta käytännössä tätä pitäisi noudattaa."
Jälkimmäiset kohdat Biosoliksen Oil Spray täyttää. Mutta ei ensimmäistä.
Mielenkiintoinen tuo viimeinen lause.... Kosmetiikka-asetus on lainsäädäntöä, mutta vapauttaako tuo pieni konditionaali valmistajat kuitenkin käytännössä säädösten ikeestä? "PitäISI noudattaa....." Mutta ei ole ehdotonta noudattaa?
Mikäli Proveran esittämä tieto pitää paikkansa, mitä minulla ei ole mitään syytä epäillä, vie se aika lailla merkityksen kaikilta Komission laatimilta tietyn funktion piirissä käytettävien ainesosien listoilta. Nysténin tavoin jään ihmettelemään, mitä virkaa UV-filtterilistoilla sitten ylipäänsä on.
Ja se ehkä kaikkein kiinnostavin ja itseäni eniten vaivaava kysymys; miksi moni muu kosmetiikkamerkki on lopettanut luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteiden valmistuksen EU:n säädöksiin vedoten, jos kerran on mahdollista valmistaa täysin hyväksyttyjä aurinkotuotteita Proveran esittämällä tavalla?
Jos se on mahdollista Proveralle, miksi se ei olisi mahdollista muille?
Lyhyt ja ytimekäs arvio Ella Bachén Pure Focus -peiteaineesta, jota olen käyttänyt viimeiset kaksi kuukautta.
Ei toiminut.
Olen saanut tuotteen maahantuojalta. Kyseessä on Ella Bachén Detox-linjaan kuuluva hoitava peitetuote, joka lupaa "häivyttää ja kuivattaa näpyt nopeasti ja tehokkaasti". Näin se ei kuitenkaan minun ihollani tehnyt.
Toisin kuin saman merkin Creme Intex No. 2 josta en luovu varmasti koskaan. <3
En saanut Pure Focus -tuotteen mukana sen ulkopakkausta, joten en voinut tutkia sen inciä. Olisi ollut mielenkiintoista verrata sitä Creme Intex-kakkoseen. Jotain vaikuttavaa ainesosaahan tuossa peiteaineessa on 19,3%, mutta mitä...?
Tylsää arvioida tuotetta ilman inci-listaa, pahoitteluni. Halusin kuitenkin kertoa kokemuksen tuotteesta, kun epäpuhtaalle iholle tarkoitettuja tuotteita ei blogissa kuitenkaan turhan usein nähdä ja tiedän että ne kiinnostavat lukijoita.
Putkilo muuten pursuttaa ainetta ulos itsekseen, piti sitä ylös- tai alaspäin. Aina kun tuubin avaa sieltä pulppuaa ulos ainetta. Menee hukkaan, kun kerralla sitä tarvitsee kuitenkin niin vähän.
Ei ole "The Kalavoiteen" eli Intex 2:n voittanutta. :)
Annoin Pure Focus -pikkusiskolle kahden kuukauden mahdollisuuden näyttää tehonsa, mutta sinä aikana se ei onnistunut nitistämään yhdenkään näpyn tulehdusta. "Kalavoide" sammuttaa tulehduksen yhdessä yössä.
Pure Focuksen etuna on tietysti se, että se on värinsä ja ohuen koostumuksensa vuoksi päiväkäyttöystävällinen. Aivan varmasti se jonkun iholla toimii niinkuin pitää eli kuivattaa näpyt ja nujertaa tulehduksen. (Kokemuksia lukijoilla?) Intex 2 on tehokas, mutta sitä ei rasvaisen koostumuksensa ja hajunsa vuoksi viitsi käyttää päivisin. Mutta ei ole tarvettakaan, kun se tekee työnsä niin hyvin öisin... ^_^
Tässä (huono) kuvasarja kertomaan jälleen Intexin ilosanomaa. :) Kohteena näppy, jota on hoidettu Pure Focuksella kolmen päivän ja yön ajan. Näppy ei näytä kuvassa miltään, eikä se nyt mikään kovin suuri ollutkaan, mutta kuitenkin selvästi koholla ihosta, punoittava (merkki tulehduksesta) ja hieman kipeä.
Kolmen vuorokauden käsittelyt Pure Focuksella eivät olleet tehneet sille mitään. Yhden yön käsittely Creme Intexillä johti alimman kuvan tulokseen. Aamulla näppy oli kuivunut ja kutistunut.
Pure Focuksen sävy on hyvä, eli saatan käyttää sitä jatkossakin peiteaineen ominaisuudessa päiväsaikaan jos kasvoilla on itsepintaisia näppyjä. Mutta yöllä luotan "Kalavoiteen" taikaan. :).
Lue myös: Se Mahtava Finnintappaja
** Postaus on ajastettu, olen tällä viikolla vaeltamassa Kevolla. * *
Olen saanut testattavaksi kahden eri luonnonkosmetiikkamerkin aurinkovoiteita ja –öljyn. Näitä on aina mielenkiintoista testata, kun aurinkosuojatuotteet tunnetusti ovat ripsivärien ohella se tuotealue, joka tuottaa eniten haasteita luonnonkosmetiikan standardeilla valmistettuna. Itsekin myönnän käyttäväni mieluummin normikosmetiikan aurinkovoiteita ihan vain siksi, että ne tuntuvat iholla niin paljon miellyttävämmiltä.
Belgialainen Ecocert-sertifioitu Biosolis on uusia merkkejä Suomen luonnonkosmetiikkamarkkinoilla. Sarja käsittää ainoastaan aurinkosuojatuotteita. Sain testiin emulsion kasvoille ja vartalolle suojakertoimella 15, ja öljyn vartalolle suojakertoimella 6. (Toisten mielestä muuten SK 6:lla voisi heittää vesilintua, eikä se muka tuo käytännössä minkäänlaista suojaa. Tuopas, sanon minä. :) Käytän itse Yves Rocherin SK 6-aurinkovoidetta vartalolla. Ilman sitä palan. Sen kanssa en.)
Amerikkalainen Aubrey Organics on saattoi jäädä jonkun mieleen viime joulukuun hiusteemaviikollani, kun merkin Honeysuckle Rose –sarjan shampoo osoittautui ehkä kaikkien aikojen huonoimmaksi kokeilemakseni shampooksi, samalla kun Honeysuckle Rose –hoitoaine taas ansaitsee paikan parhaimpien kohtaamieni hoitisten listalla.
Kun Aubreylta tarjottiin testiin SK 15 -aurinkovoidetta kasvoille, nappasin heti. Itse käytän juuri tätä suojakerrointa kasvoilla. Suojakerroin"trendin" mennessä koko ajan kohti suurempia lukuja (vaikka on tiedossa, ettei SK 30:n jälkeen teho juuri kasva kuin muutamia prosentteja) tuntuu, että nämä SK15-kasvoaurinkotuotteet alkavat olla yhtä harvemmassa.
Kumpi voide oli parempi, Biosoliksen vai Aubreyn?
AUBREY Natural Sun SPF 15 kasvoille
Aubreyn voiteessa on kiinnostava koostumus. Se on todella vesimäinen olematta kuitenkaan ohutta fluidia. Mineraalisuodattimet eivät tunnu koostumuksessa heti sinä tutun ”nahkeana” tunteena eikä iholle jää valkoista pintaa (nämä ominaisuudet ovat luonnonkosmetiikan aurinkotuotteille tyypillisiä). Ensifiilis: hei, tämähän on tosi kivan tuntuinen! Levittyy notkeasti ja tuntuu jopa raikkaalta. Voide on hajusteeton, ja sen UV-filtterinä on sinkkioksidi (jota USAssa saa edelleen käyttää ko. funktiolla).
Kun tuotetta on hieronut naamaan pienen tovin ja voidepohja alkaa imeytyä, alkaa mineraalisuodattimen tuoma tietty ”kuivuus” ja ”ihoon-nappaavuus” tuntumaan. Ei ikävästi, mutta tässä vaiheessa kuitenkin viimeistään oivaltaa, että kyseessä on fysikaalisen UV-suojan sisältävä tuote, mikäli sitä ei aiemmin ole tiedostanut.
Vesimäisen ohuesta koostumuksestaan huolimatta Aubreyn voide jättä iholle hitusen kiiltävän ja nahkean tuntuisen pinnan. Se ei ns. kuivu kokonaan vaan iho on vielä tuntienkin kuluttua tahmeahko. Kaupungille en tämän kanssa lähtisi, mutta rantaolosuhteissa ok. En usko, että luonnonkosmetiikan keinoin on mahdollista valmistaa täysin ei-tahmaavaa aurinkovoidetta, ja tällä pohjalla pidän Aubreyn voiteen koostumusta oikein onnistuneena. Ehdottomasti miellyttävimpien joukossa joita olen testannut.
BIOSOLIS Sun Milk SPF 15 Face and Body
Biosoliksen SK 15 -emulsio on tarkoitettu sekä kasvoille että vartalolle. Siinä on UV-suoja-aineina titaanidioksidia ja sinkkioksidia (jota ei EU:ssa saa enää kutsua aurinkosuoja-aineeksi, vaikka se käytännössä sitä onkin).
Tämä voide on enemmän sellaisen perinteisen luonnonkosmetiikka-aurinkovoiteen tuntuinen. Koostumus on ohutta mutta nihkeästi levittyvä, alkuun kiiltävä ja ihon pinta jää vaaleaksi. (Vaalea väri tulee titaanidioksidista.)
Kun voiteen antaa hetken imeytyä, iho jää lopulta yllättävän himmeäksi. Jopa vähemmän kiiltäväksi kuin Aubreylla, vaikka ”tahmea” jälkitunne on muuten sama. Titaanidioksidin tuoma ”kalpeus” ei ole mieleeni, vaikkei iho missään nimessä suoranaisesti valkoiseksi jää. Vanhemmissa mineraalipohjaisissa aurinkovoiteissa tuo efekti oli ihan hervoton, onneksi tuotekehittely menee koko ajan eteenpäin.
Yleisarvio: ihan "ok" voide, ei huonoimmasta päästä mutta ei parhaimmastakaan. Lovean SPF 15 (jota ei enää myydä, huokaus) on toistaiseksi parhaan koostumuksen luonnonkosmetiikka-aurinkovoide joka on tielleni sattunut.
BIOSOLIS Oil Spray SPF 6
Tästä öljystä on paljon sanottavaa. Valitettavasti ”it ain’t pretty”. Harvoin joudun antamaan näin murskaavaa kritiikkiä, mutta tämä tuote on aurinkosuojaksi aivan kamala. Kuivan ihon hoitoöljyssä ymmärrän tällaisen koostumuksen, mutta en aurinkotuotteessa.
Normikosmetiikan puolella aurinkoöljyt ovat ns. kuivaöljyjä, eli niihin on valittu iholla kuivalta tuntuvia, erittäin ohuita öljylaatuja. Normikosmetiikassa kuivaöljycocktailiin myös usein lisätään imeytymistä nopeuttavaa alkoholia, mikä osaltaan lisää kuivaa tunnetta. (Oikeasti ’kuivaahan’ öljy ei voi olla, termi viittaa vain ihotunteeseen.)
Myös Biosoliksen öljyssä lukee ”dry formula”. Se on kuitenkin kuivasta kaukana. Iho jää erittäin rasvaiseksi ja kiiltäväksi, tahmeudesta puhumattakaan. Jos tämän kanssa menisi rannalle, olisi hetkessä hiekkakuorrutettu.
Toinen tuotteeseen liittyvä ihmetys kohdistuu sen sisältämään aurinkosuoja-aineeseen. Öljyn inci näyttää tältä:
Karanja seed oil, rapeseed oil, sesamum indicum seed oil, dicaprylyl carbonate, jojoba seed oil, argania spinosa kernel oil, parfum, tocopherol. Suomeksi karanjansiemenöljy, rypsiöljy, seesaminsiemenöljy, dicaprylyl-karbonaatti (öljymäinen aine), arganöljy, hajusteet, e-vitamiini.
Kuva Rainbow.fi
Tuleeko jollekulle muullekin mieleen jotain? (No ensimmäiseksi ainakin ymmärtää mistä tuotteen rasvaisuus tulee.) Missä ovat varsinaiset UV-suodattimet? Olen ainakin itse ollut siinä käsityksessä, että aurinkosuojatuotteeksi kutsuttavassa tuotteessa on oltava virallisten määritelmien mukainen aurinkosuoja-aine. Eli EU:n alueella käytännössä EU:n Kosmetiikka-asetuksessa hyväksyttyjen UV-suoja-aineiden listalta löytyvä suodatin.
Biosoliksen öljyn ainoa UV-suoja-aine on karanjaöljy. Virallisesti sitä ei lasketa aurinkosuoja-aineeksi. Ihmettelen, miten tällaista tuotetta saa myydä aurinkosuojan nimellä. Saatan tietysti olla ymmärtänyt jotain täysin väärin mitä kosmetiikan UV-suoja-aineisiin liittyvään lainsäädäntöön tulee, ja siksi laitoin asiasta kyselyä Kemikaalikimaran Anja Nysténille. Hän lupasi selvitellä asiaa. Palaan asiaan lisätiedoin kun olen viisaampi.
Esitin kysymyksen myös valmistajalle. Biosolikselta vastattiin, että karanjaöljyä ei tosiaankaan luokitella UV-filtteriksi, mutta ”sillä on luonnollinen UVA/UVB- säteilyltä suojaava ominaisuus” ja kuulemma ”tällaiseen tuotteeseen saa EU:n alueella laittaa SPF-merkinnän”.
Okei. Olen vähän hämmentynyt, mutta ehkäpä tosiaan olen ymmärtänyt jotain väärin aurinkosuojatuotteiden kriteereistä ylipäänsä.
Mitä ”dry formulaan” tulee, Biosolikselta kerrottiin, että ”karanja-, seesami- argan- ja jojobaöljyjä pidetään koostumukseltaan kuivaöljyinä koska ne sisältävät paljon Omega-3, -6- ja -9-rasvahappoja ja koska ne eivät ole ’ruoanlaittoöljyjä’.” Mielenkiintoinen määritelmä..! Itse en tunne rasvahappojen vaikutusta öljyn rasvaisuuteen tai ei-rasvaisuuteen. Biosolis jätti kommentoimatta cocktailiin kuuluvaa rypsiöljyä, ja se jos mikä on paksu ja rasvainen ruokaöljy. Ja rypsiöljyähän tuotteessa on eniten karanjansiemenöljyn jälkeen.
.
Kumpi voide sitten ”voitti”..?
Aubrey. Luonnonkosmetiikan tyypillisestä aurinkovoidefiiliksestä selvästi poikkeava, vesimäinen, ei-nahkea koostumus toi Aubreylle pisteet tässä ”kilvassa”.
Voiteella on hintaa 16,50€ (68 ml) ja sitä voi tilata mm. täältä.
Biosoliksen SK 15-emulsio maksaa 24,95€ (100 ml) ja öljy 20,95€ (125 ml). Biosolista myyvät lähes kaikki eko- ja luontaistuotekaupat.
