Kivunkin kanssa voi elää hyvää ja kaunista elämää.
Viidennessä luukussa tapaamme kipukoira-Pepin ja Minna-emännän.
Kultainennoutaja Pepillä on hyvin harvinainen ammatti; se on kipukoira. Suomessa kipukoiria on alle 10.
Koira aistii ja haistaa monia asioita, jotka meidän ihmisten aisteille vaikuttavat ihan yliluonnollisilta. Kipu on yksi sellainen. Koiran superherkkä hajuaisti erottaa ne hienovaraiset aineenvaihdunnalliset ja hormonaaliset muutokset jotka liittyvät alkavaan kiputilaan kuten lihaskipuun, kramppeihin tai migreeniin. Koira voi haistaa myös verensokerin muutokset, näitä diabetestä sairastavien avuksi koulutettuja erityiskoiria kutsutaan hypokoiriksi.
Minnan tarina
Taiteilijaperheeseen syntynyt Minna ehti toimia kuusi vuotta unelma-ammatissaan kätilönä, kunnes aikaisemmin arkiset kivut alkoivat rajoittaa Minnan toimintakykyä. Lopulta Minna päätyi osittain pyörätuoliin kroonisten selkäkipujen vuoksi ja hänellä diagnosoitiin perinnöllinen Ehlers-Danlosin syndrooma. Minna joutui luopumaan unelmatyöstään ja jäi sairaseläkkeelle.
Eläinten kanssa koko elämänsä viettänyt Minna päätyi kouluttamaan itselleen kipuun erikoistuneen avustajakoiran. Peppi on Minnan toinen avustajakoira, ensimmäinen avustaja Martti-koira on jäänyt eläkkeelle.
Peppi
Peppi aistii Minnan kipukohtaukset ennen kuin Minna itse tuntee niitä. Näin Minna voi ehkäistä kiputilan tai ainakin merkittävästi lievittää sitä, joko lääkkeettömin tai lääkkeellisin keinoin.
Peppi signaloi tulevan kipukohtauksen tökkimällä Minnaa kuonolla. Kipukohtauksia voi tulla myös yöllä. Silloin Peppi herättää Minnan käyttäen apuna kelloa.
Peppi haistaa kivun vaikka olisi toisessa huoneessa. Kerran Peppi hälytti yöllä kun Minnan ystävä, joka oli Minnan luona yötä ja nukkui toisessa huoneessa, oli saamassa migreenikohtausta.
Pepillä on toki muitakin avustajakoiran tehtäviä kuin kiputiloista hälyttäminen, se nostaa, tuo ja kantaa tavaroita. Tavatessani Minnan Peppi kantaa hänen käsilaukkuaan.
Työ
Peppi on Minnan apuna myös työssä. Jouduttuaan luopumaan kätilön ammatista, Minna tarttui siveltimeen. Alkuun Minna maalasi lievittääkseen kipua, nykyään hän käsittelee maalausten kautta tunteitaan.
Kun Minna maalatessaan keskittyy työhön, Peppi hälyttää jos Minna on liian kauan väärässä asennossa joka saattaa johtaa kramppeihin. Pepin herkkyys aistia Minnan kiputiloja on opettanut Minnaa ymmärtämään, millaisissa asennoissa hän helposti saa kipuja. Näin Minna voi pyrkiä välttämään tiettyjä asentoja.
Lahjakas Minna pitää myös näyttelyitä. Tutustu Minnan töihin hänen kotisivullaan.
"Maalatessa pääsen pois tästä maailmasta, kipu helpottaa. Itsensä toteuttaminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Saada jotakin aikaiseksi. Maalaan itselleni, en kenellekään muulle. Tauluni ovat henkilökohtaisia. Eräs henkilö halusi ensimmäisen työni, jossa kipuni näkyy korsettimaisena puristuksena. Aloin itkeä, en halunnut myydä, tuntui kuin möisin itseni. ”Taulu kuuluu seinälleni” ajattelin. Nyt ajattelen toisin."
-Minna Marttinen
Minna toimii myös Innomedidogs-yhteisössä, joka kehittää ja tutkii kipukoirakoulutusta. Kipukoirat käyvät saman Invalidiliiton käyttöönottotestin kuin muutkin avustajakoirat, saadakseen virallisen avustajakoiran statuksen.
* * *
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme "tassukalenterissa" Akun ja Ollin. :)
Aku-koira on 3-vuotias ja isäntänsä Ollin ensimmäinen avustajakoira. Aputassun hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun pyörätuolissa istuvan Ollin liikuntakyky alkoi rajoittua.
Olli haki avustajakoiraa ensin Invalidiliiton kautta. Liitosta hänelle kuitenkin ehdotettiin mahdollisuutta kouluttaa koira itse, koska jono oli niin pitkä ja Ollilla oli paljon kokemusta koirista. Mitä enemmän hakijalla on aiempaa kokemusta koirista, sitä paremmin itsekoulutus voi hänelle sopia, hakijan fyysisestä kunnosta riippuen tietenkin.
Olli päätyi kouluttamaan koiran itse, ja Aku valmistui viralliseksi avustajakoiraksi aiemmin tänä syksynä läpäistyään Invalidiliiton järjestämän käyttöönottokokeen.
Akun työtehtäviin kuuluu tyypillisiä avustajakoiran tehtäviä; se nostaa ja tuo Ollille tavaroita, avaa ovia ja auttaa tyhjentämään pyykinpesukoneen. Lisäksi Aku avustaa Ollia kuntoutusharjoittelussa; kun Olli venyttelee, se menee makaamaan Ollin jalkojen päälle ja toimii "lämpöpatterina".
Olli kertoo, että Aku on myös herkkä aistimaan hänen mielentilojaan ja kipuja, ja pyrkii lievittämään jos Ollilla on huono olo tai hermokipuja.
Akulla on Ollille ilman muuta myös sosiaalinen merkitys. "Olemme hitsautuneet yhteen kun Aku on ollut minulla pennusta saakka, olemme kavereita", Olli sanoo.
Aku käy Ollin mukana myös töissä, kuten monet avustajakoirat tekevät.
Kysyn, onko avustajakoiran kaltaisessa apuvälineessä mitään huonoja puolia. Ollille tulee mieleen ainakin yksi esimerkki; kun töissä joutuu sanomaan työkavereille, ettei koiraa saa huomioida, he eivät sitten huomioi Olliakaan.
Julkisissa tilanteissa Akun status saa myös välillä huonosti ymmärrystä. Olli kertoo, että saa tuon tuosta ikäväsävyisiä kommentteja joissa ihmetellään ja kyseenalaistetaan, miksi koira kulkee vapaana. Avustajakoira-liivi ei ilmeisesti kerro kaikille koiran lainmukaisista oikeuksista.
Parhaina asioina avustajakoirassa Olli pitää sen tuomaa itsenäisyyttä sekä sitä, että koira mahdollistaa töissä käynnin ja pidentää näin käyttäjänsä työuraa.
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksilla hankitaan uusia koiria sekä katetaan niiden koulutuskuluja. Tällä hetkellä koiria valmistuu vähien varojen vuoksi niin vähän, että keskimääräinen jonotusaika on 4-6 vuotta.
Kolmannessa luukussa kuulemme Saaran tarinan. Vakava tapaturma muutti nuoren naisen elämän, mutta Saaran elämänasenne pursuaa positiivista energiaa, josta voi vain inspiroitua. Mukana rinnalla kulkee tärkeä nelijalkainen ystävä.
Uuno Aputassu saattaa olla joillekin teistä tuttu – Uuno on somejulkkis ja ”haukkuu” erittäin hyvän asian puolesta.
Uunon omistajan Saaran elämä muuttui elokuussa 2014. Hevosalan yrittäjä ja ratsastusvalmentaja Saara loukkaantui ratsastusonnettomuudessa vakavasti; hän sai niska- ja aivovamman eikä tule koskaan kuntoutumaan täysin entiselleen.
Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen vamman seurauksena Saaralla on edelleen kovia kipuja, kädet tärisevät ja kävely on ajoittain vaikeaa.
Saaralle ehdotettiin onnettomuuden jälkeen nopeasti avustajakoiraa. Jonot ovat kuitenkin pitkät ja koiraa saa odottaa jopa 10 vuotta.
Itsekoulutusprojektista Saara sai kuulla ihan tuurilla. Vaikka Saaralla on ammattitason kokemusta eläinten kanssa työskentelystä, ei ajatus koiran itsekouluttamisesta syntynyt ihan hetkessä. Pitkällisen harkinnan jälkeen Saara päätti lopulta lähteä projektiin.
Sopiva pentu löytyi joulukuussa 2016.
”Kun kävimme katsomassa pentuetta, Uuno tepasteli syliini. Silloin tiesin, että tässä on minun Uunoni”, Saara kertoo.
Koulutustyö alkoi heti pennun saavuttua kotiin. Viralliseksi avustajakoiraksi Uuno valmistui tämän vuoden toukokuussa runsaan kahden vuoden koulutuksen jälkeen.
Uunon pääasiallisia tehtäviä avustajan työssä ovat tavaroiden nostaminen ja kantaminen, kävelyssä tukeminen sekä ylösnousun tukeminen Saaran kaatuessa, sillä vamman takia Saaran tasapaino on heikko ja liikekontrollissa on puutteita. Uunolle opetetaan velä tulevaisuudessa aivovammaan liittyviä tehtäviä.
Saara suosittelee avustajakoiran itsekoulutusta monesta syystä, ei pelkästään siksi, että koiran saa nopeammin. Itsekouluttaessa koiran ja käyttäjän suhde pääsee kehittymään pennusta asti ja koirasta on apua jo ennen valmistumista. Lisäksi koiran itsekoulutus on kustannustehokkaampaa, koska peruskoulutus tehdään itse.
Saara kertoo koiran hankkimisen olleen paras asia, mitä onnettomuuden jälkeen on tapahtunut. Koulutus oli Saaralle myös loistavaa kuntoutusta aivovamman hoidossa. Eikä Uuno ole vain apuri, se on ystävä joka tuo onnea, iloa ja varmuutta.
Kun juttelen Saaran kanssa, kuulen valoisan äänen. Tapa, jolla Saara kertoo Uunosta, koskettaa ja saa melkein unohtamaan sen traagisen syyn, miksi Uuno ja Saara ovat kohdanneet. Mutta Saara ei tule koskaan entiselleen. Silti Saara on täynnä energiaa ja selvästi nuori nainen ei anna vammautumisen pidätellä itseään tavoittelemasta haaveitaan ja mahdollisimman aktiivista elämää. Upeaa! Tästä asenteesta voi vain inspiroitua ja voimaantua!
Lue Saaran blogia, jossa hän kertoo vammautuneen yrittäjän arjesta tapaturman jälkeen.
Uunolla on oma, suosittu Facebook-sivu jossa se kertoo kuulumisiaan ja jakaa sympaattisia huomioita koiran elämästä. Uunolla on tänään 3. joulukuuta myös syntymäpäivä: Uuno täyttää kolme vuotta! ❤️ Paljon onnea Uuno 💝🤗
Kuvat: Satu Nyström Photography
Avustajakoirista on valtava pula, sinä voit auttaa jotta useampi tarvitsija saa oman aputassun.
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Karkkipäivän joulukalenterissa on joka päivä koiramaisuuksia :)
Joulukalenterissa tutustumme avustajakoiriin ja niiden käyttäjiin. Kakkosluukussa tapaamme Rian.
Avustajakoirista muuten valtaosa on labradorinnoutajia, ja esimerkiksi kaikki Kemiön avustajakoirakoulusta valmistuvat koirat ovat labradorinnoutajia. Itsekoulutettujen avustajakoirien joukossa on muitakin rotuja, muutamiin heistäkin tutustumme joulukuun aikana :)
Ria-koira on sekoitus labradorinnoutajaa ja kultaista noutajaa. Se on ollut käyttäjällään Henna-Liisalla vuoden verran, ja astui remmiin Henna-Liisan edellisen avustajakoiran Bonan jäädessä eläkkeelle.
Avustajakoirat muuten eläköityvät noin 10 vuoden iässä. Bona asuu nyt Henna-Liisan vanhempien luona.
Ria auttaa tavaroiden nostamisessa ja painavampien kantamusten kantamisessa ja avaa Henna-Liisalle ovia. Saan kuulla, että koira saa oven auki köydellä, joka on Henna-Liisalla aina mukana. Köydenpää ovenkahvaan ja koira vetää oven auki.
Henna-Liisa liikkuu pyörätuolilla, mutta pystyy välillä myös kävelemään jonkin verran. Ria on hänelle tukena kävelyssä, ja auttaa Henna-Liisaa pysymään tasapainossa. Riasta on apua erityisesti portaissa.
Etujalat ristissä - tämä on Henna-Liisan mukaan Rian lempiasento <3
Valokatkaisimia Ria painaa kuonollaan. Se sytyttää ja sammuttaa valot ja tilaa Rialle hissin, ja osaa myös painaa hissin oikeaan kerrokseen.
Minua kiinnostaa kuulla, miten kauan yhteisen sävelen löytämiseen menee kun käyttäjä saa uuden koiran. Henna-Liisa kertoo, että siihen voi mennä puolikin vuotta, mutta hänen ja Rian peli lähti sujumaan jo muutamassa kuukaudessa. Koira on aina oma persoonansa ja vuorovaikutus kunkin avustajakoiran kanssa on omansalainen, vaikka kaikki koirat osaavatkin ammattinsa perusasiat. :)
"Avustajakoiran elämässä on tietysti tärkeää, että saa välillä myös rentoutua ja olla vapaalla ja nuuhkia rauhassa. Koiralle on tärkeä tietää milloin se on työssä ja milloin vapaalla," Henna-Liisa kertoo.
Koira oppii tulkitsemaan missä ympäristössä ollaan vapaalla ja missä taas ollaan töissä. Kun koiran kanssa esimerkiksi mennään metsään, se ymmärtää, että nyt ollaan ympäristössä jossa saa olla vapaasti nuuskien. Kaupunki- ja toimistoympäristössä se taas tietää olevansa töissä. Koira ei kuitenkaan poistu koskaan Henna-Liisan viereltä ja työmoodista ilman merkkisanaa, ja "vaihtaa vapaalle" vasta saatuaan siihen Henna-Liisan luvan.
Vaikka koira tekeekin paljon töitä, työ on sille leikkiä ja Henna-Liisan mukaan Riakin oikein odottaa koska se saa seuraavan työtehtävän ja palkinnon. Muilta avustajakoiran käyttäjiltä kuulen samaa; koira saattaa jopa tylsistyä jos ei saa tasaisesti tehtäviä.
Mikä Riassa on parasta?
Se tuo turvaa, sanoo Henna-Liisa, joka asuu yksin. Koiran kanssa on turvallinen olo, kun tietää että se osaa auttaa hädän tullen.
Koiran kanssa on myös monella tapaa helpompi olla kuin ihmisavustajan. Toki kummatkin ovat tarpeen ja täydentävät toisiaan, mutta ihmisavustajan kanssa on aina erilainen tunne, ei voi välttyä esimerkiksi ajattelemasta, että ihminen kenties tylsistyy jos joutuu odottamaan pitkään.
Ihmisavustajalla on työajat ja työajan päättyessä hän menee kotiin, koira ei. Koira ei kysele eikä vastustele, sille ei tarvitse selittää mitään. Se vain on, sinua varten.
Kerro vielä lopuksi jotain erityistä Riasta. :)
Ria tykkää pehmoleluista. Se hakee nukkumaan mennessä itselleen unilelun!
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa vapaavalintaisen summan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksin tuetaan uusien avustajakoirien koulutusta. Tällä hetkellä Invalidiliiton koiria valmistuu vuodessa alle 10.
AVUSTAJAKOIRIEN ITSEKOULUTUSPROJEKTI
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Ja niin on taas joulukuu..!
Se tarkoittaa myös perinteisen joulukalenterin avautumista Karkkipäivä-blogissa.
Sanni-Santa ja uskollinen chihu-sidekick haluavat levittää hyvää mieltä myös tänä jouluna.
Tämän vuoden kalenterin teema ovat koirat, ja eivät mitkä tahansa koirat.
AVUSTAJAKOIRAT.
Rakastan eläimiä ja erityisesti koiria. Ne ovat minulle kuin karvaan verhottuja nelijalkaisia terapeutteja ja hyvän mielen lähettiläitä, minun tarvitsee vain ohittaa kadulla koira ja askeleeni jatkuu kevyemmin. Koirien erityinen energia ja niiden ehdoton ystävyys ja luottamus ihmiseen antaa minulle paljon.
Toisille koirat antavat vieläkin enemmän.
Tämän vuoden kalenteri on omistettu näille koirille.
Avustajakoira on fyysisesti vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten avuksi koulutettu koira.
Avustajakoira nostaa pudonneita esineitä, avaa ja sulkee ovia, painaa valokatkaisijoita ja hissin painikkeita, avustaa pukeutumisessa ja riisuutumisessa, tyhjentää pyykkikoneen, vie ulkoilemaan jne.
Koira voi myös aistia omistajansa kipukohtauksia ja jopa pelastaa käyttäjän elämän hälyttämällä lähestyvästä sairaskohtauksesta. Koira mahdollistaa käyttäjälleen itsenäisemmän elämän. Se tuo turvaa ja lisää sosiaalisia kontakteja.
Kuva: Satu Nyström / https://www.instagram.com/animalphotographer_satu/
Avustajakoira on virallinen apuväline, kuten opaskoira näkörajoitteiselle, mutta toki avustajakoira on omistajalleen vieläkin enemmän. Se on ystävä. Se voi joskus olla käyttäjälleen ehkä se ainoa ystävä.
Sain inspiraation joulukalenteriini myöskin koiralta:
Seuraan somessa paljon koiria, ja yksi suomalaisista suosikeistani, shetlanninlammaskoira Seppo, on myös mukana tukemassa avustajakoiratoimintaa.
Aihe sopi Karkkipäivän joulukalenteriin kuin kuono päähän, ja otin idean pohjalta yhteyttä avustajakoiratoiminnasta vastaaviin Invalidiliittoon ja Avustajakoirayhdistykseen.
Tutustuin eri avustajakoiriin käyttäjineen ja jaan joulukalenterissa heidän tarinoitaan. Seppokin piipahtaa luukuissa ilahduttamassa hyvän mielen huomioillaan arjesta. :)
Avustajakoirista on huutava pula, ja koiraa saattaa joutua jonottamaan jopa 10 vuotta. Vähäisten varojen takia koiria valmistuu vuodessa alle 20, ja tarvitsijoiden määrä on nelinkertainen.
Avustajakoiran voi saada kahta kautta; joko Invalidiliitolta, jolloin koira koulutetaan Kemiössä avustajakoirakoulussa, tai Avustajakoirayhdistyksen Itsekoulutusprojektin kautta, jolloin käyttäjä kouluttaa koiran osittain itse, ammattikoirankouluttajan avulla. Itsekoulutusprojektin kautta koiran voi saada nopeammin, mutta hakijan on pystyttävä kuntonsa puolesta huolehtimaan koirasta jo pennusta lähtien ja sitouduttava koulutukseen.
Kummassakin tapauksessa koiran on käytävä sama käyttöönottokoe, ja sen läpäistyään koira saa virallisen avustajakoiran statuksen. Virallisen avustajakoiran tunnistaa liivistä. Koiralla on samat oikeudet kuin opaskoiralla, ja se pääsee käyttäjänsä mukana kaikkialle.
Kerron avustajakoirien koulutuksesta lisää tulevissa luukuissa.
Kuva: Satu Nyström / https://www.instagram.com/animalphotographer_satu/
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa vapaavalintaisen summan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksin tuetaan uusien avustajakoirien koulutusta. Tällä hetkellä Invalidiliiton koiria valmistuu vuodessa alle 10.
AVUSTAJAKOIRIEN ITSEKOULUTUSPROJEKTI
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tämä paikka on jotain aivan ihanaa.
Ja tämä juttu voisi olla aiheeltaan sekä "Kotimaan matkailun helmipaikkoja" että "Aromaterapian perusteita Frantsilan kurssilla" - sen voi lukea kummastakin vinkkelistä. Tulisin tänne mielelläni lomailemaan ilman kurssejakin. <3
Frantsilan luomuyrttitila tuotteineen on varmasti tuttu jo valtaosalle tämän blogin lukijoista, joten yritys ei varmasti sen kummempia esittelyjä kaipaa. Sellaiset voi halutessaan käydä lukemassa edellisestä jutustani, kun vierailin Frantsilassa viime syksynä.
Osallistuin toukokuussa Frantsilan kutsumana Aromaterapian peruskurssille Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa Hämeenkyrössä.
Olen vieraillut keskuksessa kerran aiemmin vuosia sitten ja tiesin jo odottaa tunnelmallista miljöötä. Siltikin kurssiviikonloppu ylitti odotukset. <3 Muistelen tuota aurinkoista viikonloppua maalaisidyllin keskellä vieläkin valtavalla lämmöllä. Saisiko kelata aikaa taaksepäin ja elää viikonlopun vielä uudelleen..?
Minusta, urbaanista taiteilijaperheen kaupunkilaiskasvatista on kehkeytynyt viime vuosien saatossa oikea maalaisromantikko ja peltofiilistelijä.
Teininä "lande" oli tylsintä mitä tiesin, ja nuoren kuopiolaisnaisen silmissä siinsivät vain helsingit ja tampereet ja isot kirkot. Sitten väliin tuli Ahvenanmaa ja monia muita maaseudulle myönteisesti altistavia tekijöitä. Vilkas maailma sisälläni löysi maalaisympäristöstä rauhoittavan ja tasapainottavan elementin ja nyt maaseudusta on tullut asia jota arvostan ja vaalin elämässäni suuresti.
Hyvän Olon Keskus toimii Frantsilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin vanhalla sukutilalla Kyröspohjan kylässä Hämeenkyrössä.
Keskuksessa on vilkasta kurssitoimintaa ja siellä järjestetään luentoja, kokouksia ja hyvinvointipäiviä yrityksille ja erilaisille ryhmille. Lisäksi tila tarjoaa täyden hoidon majoituspalveluja lomapaketteineen. Tilaa on vuodesta 2001 emännöinyt Aija Lento, joka kokkaa vieraille yrteillä ja intialaisilla mausteilla höystettyä luomuvoittoista kasvisruokaa sekä vetää kasvisruokakursseja ja hemmottelevia hoito-ohjelmia.
Keskuksessa on myös Taikapalsami-yrttipuoti jossa myydään niin Frantsilan kuin muiden merkkien kosmetiikkaa sekä alan kirjallisuutta.
Miltä kuulostaisi viikonloppu maaseudun rauhassa yrttisaunasta, ayurvedisistä hieronnoista ja luontopoluista nauttien, heräten runsaan aamiaspöydän ääreen tilan tunnelmallisessa, vanhan ajan patinaa henkivässä tuvassa?
Alueella on mukavia helppokulkuisia luontopolkuja ja mahdollisuuksia pysähtyä uimaan ja nuotiokahveille, mutta jo käyskentely tienpennarta pitkin kuvankauniin maiseman keskellä tai torkkuminen pihakeinussa ovat omalla kokemuksellani mitä mainiointa ajanvietettä tässä rauhallisen oleilun tyyssijassa. <3
Tämä juttu on kuvitettu Hyvän Olon Keskuksen pihapiirin ja ympäristön maisemilla. Jos ette niin aromaterapiasta välitäkään, nauttikaa kauniin suomalaisen maalaismaiseman kauneudesta. :)
Nyt vietetään kuitenkin viikonloppu aromaterapian parissa. Kaksipäiväisen kurssin luennoitsijana toimi suomalainen, Itävallassa vaikuttava diplomiaromaterapeutti Päivi Blöchl.
Ensimmäisenä päivänä keskityimme aromaterapian määrittelyyn ja eteerisiin öljyihin, toisen päivän aiheena olivat erityisesti kukkaisvedet ja kasviöljyt. Blöchl osoittautui valtavan inspiroivaksi opettajaksi jonka innostavaa, selkeää ja käytännönläheistä opetusta oli helppo seurata.
Opin viikonlopun aikana paljon uutta, ja olen nyt entistä enemmän innostunut kukkaisvesistä. :) Nyt niiden hoitavat ominaisuudet avautuivat minulle viimein kunnolla.
Aromaterapia on erittäin laaja alue eikä kahden päivän kurssilla vielä ehditä syventyä öljykomponenttien kompleksimpiin detaljeihin. Joissain asioissa Blöchl oli päätynyt turvallisuuden näkökulmasta yksinkertaistamaan, kuten aiemmin esiinnostamissani sitrusöljyissä. Kurssilla opimme, että kaikki sitrusöljyt ovat fototoksisia, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Toiset öljyt ovat fototoksisia, toiset valolleherkistäviä.
Blöchl selvensi minulle jälkikäteen, ettei aloittelijoiden kurssilla ryhdytä tekemään tässä eroa koska opetuksessa ei mennä vielä biokemian puolelle. Tällä tavoin vältetään se, ettei joku vahingossa "tee öljyjen kanssa tyhmyyksiä". :) Ammattilaiset eivät suosittele puristettuja eteerisiä öljyjä iholle auringossa hedelmästä riippumatta.
Kasvien eri osista kuten kukista, lehdistä, hedelmien kuorista, pihkasta ja juurista saadaan erilaisilla menetelmillä tuoksuvia öljyjä, jotka vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Aroma = kasvin tuoksu, terapia = kasvin hoitava ominaisuus.
Öljyjen kemiallisesta koostumuksesta riippuen ominaisuudet voivat olla piristäviä, rauhoittavia, antiseptisiä, kosteuttavia, desinfioivia, hyönteisiä karkottavia, hormonitoimintaan vaikuttavia jne.
Kirjasin kurssin valtavasta informaatiosta avainasioita, joiden arvelen kiinnostavan kauneus- ja kosmetiikka-aiheisen blogin kuten Karkkipäivän lukijoita.
Usein mielletään, että eteerisillä öljyillä on vaikutuksia lähinnä mielentilaan - tai ainakin me asiaan perehtymättömät ajattelemme niin. Ja tottahan onkin, että aromaterapia näyttäytyy tavalliselle kuluttajalle yleisimmin juuri mielialaa kohottavien tuotteiden kuten aromalyhtyjen ja saunassa käytettävien löylytippojen muodossa, tai hajuvesissä. Mutta eteerisillä öljyillä on myös ihonhoidollisia vaikutuksia.
NEROLI - paras anti-age-öljy. Sopii vanhenevan, velton, ryppyisen ja kuivan ihon hoitoon. Myös arpiselle, herkälle ja couperosa-iholle.
GREIPPI - toinen "anti-age-öljy". Sanotaan, että kun käyttää greippiöljyä ihonhoidossa, se nuorentaa olemusta yhdeksällä vuodella. FOTOTOKSINEN.
RUUSU - kolmas kauneudenhoitoöljy, uudistaa ihoa.
LAVENTELI - antibakteerinen, sopii haavojen, tulehtuneen ihon ja arpien hoitoon. Käy kaikille.
TEEPUU - puhdistava, antiseptinen ja antibakteerinen, sopii epäpuhtaan ihon hoitoon. Teepuuöljy nauttii varmasti laajinta tunnettuutta kosmeettisessa käytössä ja on epäpuhtaan ihon klassikkoainesosia.
Kurssilla opin, että teepuuöljy hapettuu todella nopeasti ja säilyy vain noin puoli vuotta, tai vähemmänkin, sillä öljy hapettuu sitä mukaa kun pullo vajenee. Kun pullossa on enää puolet jäljellä, teepuuöljy on jo hapettunut käyttökelvottomaksi. Teepuuöljyn säilyvyyttä parantaa, kun se kosmetiikassa sekoitetaan vaha- tai rasvapohjaan kuten sheavoihin, kokosöljyyn tai mehiläisvahaan.
RESEPTI KASVOJEN IHANTEELLISEEN ANTI-AGE-HOITOÖLJYYN:
Pohja viinirypäleensiemenöljystä (sekä jojobaöljystä, jos haluaa ravitsevamman öljyn) + villiruusuöljy + nerolin ja greipin eteeriset öljyt.
Sekoita öljyjä suhteessa 10 ml pohjaöljyä + 4-6 tippaa eteerisiä öljyjä.
SOPIIKO PIPARMINTTU HERKÄLLE IHOLLE?
Piparmintun eteerisen öljyn epäsopivuudesta kuulee ristiriitaista tietoa, ja halusin kuulla Päivi Blöchlin näkemyksen asiaan. Blöchl kuuluu niihin, jotka eivät pidä piparminttua ihoa ärsyttävänä aineena (oikein annosteltuna, tietenkin - sillä kaikki eteeriset öljyt ärsyttävät ihoa liian suurina ja vahvoina pitoisuuksina). Piparmintulla on ihonhoidossa puhdistava, antiseptinen, viilentävä ja virkistävä vaikutus.
Kysyn, miksi piparminttua näkee myös herkän ihon tuotteissa. Blöchl arvelee tämän johtuvan viilentävästä vaikutuksesta; herkkä ja ärtynyt iho punoittaa usein, ja ihon lämpötilan laskeminen laskee myös punoitusta. Toinen syy voi liittyä antiseptisyyteen.
”Kauneusvedet”
Eteerisen öljyn höyrytislauksen yhteydessä syntyy sivutuotteena hydrolaattia eli kasvivettä. Kuvittelin pitkään, että kosmetiikkamarkkinoiden kukkaisvedet ovat lähinnä kivalta kuulostavaa mielikuvamarkkinointia, ja tapa saada voittoa eteerisen öljyn sivutuotteesta. En rehellisesti ymmärtänyt, mitä iho hyötyy esimerkiksi ruusuvedestä sen sijaan, että tuotteessa olisi vaikka tavallista vettä ja ruusu-uutetta. Mutta oi miten "metsässä" olinkaan...!
Itse asiassa hydrolaatteja voi pitää parhaana aromaterapeuttisena hoitotuotteena iholle, koska ne sisältävät kasvin eteerisen öljyn hoitavat vaikutukset valmiiksi riittävän miedossa muodossa ja ne voidaan hyödyntää iholla sellaisenaan. Eteeriset öljyt taas täytyy aina laimentaa.
Hydrolaateilla on erittäin laaja kirjo hyödyllisiä ominaisuuksia iholle ja voi todeta, että ne ovat todellakin aliarvostettu ainesosaryhmä. Kosmetiikan valmistajat eivät mielestäni tarpeeksi avaa kuluttajille kukkaisvesien hyötyjä. Parhaimmillaan yhden ainesosan tuote kuten kamomillavesi tarjoaa samat tai vielä paremmat vaikutukset iholle kuin monen eri kosmetiikan kemikaalin cocktail. Lisäksi kukkaisvesissä on luonnollisesti mukana eteerisen öljyn aromaterapeuttinen vaikutus.
Hydrolaatit toimivat kosmetiikassa kasvoveden tapaan ja kasvista riippuen virkistävät, rauhoittavat, kosteuttavat ja tasoittavat ihon pH:ta. Hydrolaatit ovat aina happamia, eli niitä voi käyttää esimerkiksi "happokuorintahifistelyssä" laskemaan ihon pH ennen happokuorintaa. Kukkaisvesillä voi myös kiinnittää meikin.
MUUTAMIA KLASSIKKOKUKKAISVESIÄ
RUUSUVESI – kauneudenhoitovesien kuningatar. Suositellaan erityisesti herkälle, ikääntyvälle ja kuivalle iholle. Hidastaa ryppyjen ja juonteiden syntymistä, on kevyesti supistava ja kirkastaa myös rasvaisuuteen taipuvaa ihoa. Loistava myös kuiville ja ärtyneille silmille silmäkompressiin.
LAVENTELIVESI – tasapainottaa ja rauhoittaa herkkää ihoa, hoitaa ja puhdistaa kaikkia ihotyyppejä. Akneiholla puhdistaa ja poistaa tulehdusta.
KAMOMILLAVESI – rauhoittaa ja puhdistaa.
NEROLIVESI – rauhoittaa ja tasapainottaa herkkää ihoa, sopii myös rauhoittamaan ärtynyttä ihoa parranajon jälkeen. Hyvä ikääntyneen ihon vesi; uudistaa ihosoluja. Rauhoittaa ylikierroksilla käyvää mieltä.
Kurssilla kuulin ensimmäistä kertaa, että kukkaisvesiä voi käyttää myös ruoanlaitossa! Vinkki kesään: laita hydrolaatteja kuten ruusuvettä jääpaloihin ja tarjoa juoman kanssa.
Kurssin toisena päivänä myös Frantsilan perustaja, Virpi Raipala-Cormier, kävi esittäytymässä ja kertomassa Frantsilan tuotteista. Perinteikäs sarja päivittyy maltillisesti. Tämän vuoden uutuuksiin kuuluvat porkkanaöljy ja laventeli-salva.
Kurssin päätteeksi valmistimme omat tuoksuöljyt. Minun sekoitukseeni tuli atlasseetriä, laventelia, greippiä ja bergamottia. Frantsilan laventeli muuten tuoksuu erityisen hyvältä, ja opin kurssilla, että saman niminen eteerinen öljy voi kemotyypistään, kasvin lajista ja maantieteellisestä sijainnista riippuen tuoksua hyvinkin erilaiselle. Se selittää sen, miksi en voi sietää joitain laventelin tuoksuja kun taas toiset ovat erittäin miellyttäviä.
Jos aromaterapia ja eteeriset öljyt kiinnostavat syvemminkin, Hyvän Olon Keskuksessa alkaa elokuussa pidempi Aromahoitajan koulutus. Lisätietoa kurssista saa täältä.
Jätän teidät vielä muutaman kuvan verran Frantsilan ja Kyröspohjan tunnelmiin.
Pitäisiköhän sitä ilmoittautua sympaattiselta kuulostavalle Luonnonmukainen koiranhoito -kurssille lokakuussa, ihan vain että saisi syyn palata takaisin... ^_^ Mukavaa kun on tällaisia paikkoja :)
Kurssikeskuksessa on opetustiloja kahdessa kerroksessa
Tilalla majoitutaan kotoisasti
Hyvä kahvi kruunaa aamun kaikkialla.
❤️
Lue lisää Frantsilan yrttitilasta, kosmetiikasta ja Hyvän Olon Keskuksesta:
Minusta ei ikinä tulisi hyvinvointigurua. En näe itseäni koskaan saavuttamassa tilaa, jossa voisin omalla esimerkilläni kertoa ja näyttää toisille, kuinka saavutetaan elämään rauha, järjestys ja ihanteellinen tasapaino. Tämän jos minkä olen viime vuosina oivaltanut.
Olen kirjoittanut aiheesta paljon, avaten aluksi puhtaan uteliaasti havaintojani kognitiiviseen stressiin liittyen, edeten viisi vuotta myöhemmin toteamaan tilanteen muuttuneen krooniseksi. Tammikuussa 2017 kirjoitin olevani ihminen, jolle stressaantuneesta olotilasta on muodostunut oletusarvoinen normitila.
"Elämme jatkuvan viihdytyksen ja ärsykekoukun aikakautta – koemme tarvetta koko ajan stimuloda aistejamme. Emme ikäänkuin osaa enää vain olla. Joutilaisuus alkaa olla sukupuuttoon kuollut ajanviete", kirjoitin.
Saman vuoden syksynä kerroin päässäni lyövän jo täysin tyhjää ja seuraavana talvena jäin parin kuukauden lomalle somesta riisuakseni edes osan loputtomasta tekemisestäni.
Olen kuvannut ongelmaani lukuisista eri näkökulmista, reflektoinut, analysoinut, tsempannut itseäni ja eritellyt pyrkimyksiäni tilanteen ratkaisuun.
Kun ihminen puhuu paljon, hänen ehkä odotetaan saavuttavankin jotain, edistyvän tavoitteensa kanssa, oppivan ja kehittyvän. Minäkin toivoin niin käyvän kohdallani.
Mutta tiedättekö mitä. Olen ymmärtänyt, että matkani tasapainoon ja mielenrauhaan on elämän mittainen. En tule siinä koskaan valmiiksi, ja olen hyväksynyt sen. Se on tavallaan samanlainen haaste kuin taipumukseni tavaroiden säilömiseen, siitä ei voi "parantua" kokonaan, kaaoksen hallinnassa voi vain kehittyä lisäämällä tietoisuuttaan ongelmasta ja tekemällä tasaisesti konkreettisia tekoja. Mutta mitään Kon-Mari-kotia ei minulle koskaan tule. Eikä Kon-Mari-päätä.
Olen surrut viime vuodet ylikuormitustani ja surrut ehkä vielä enemmän, kun en suurista oivalluksistani ja konkreettisista toimenpiteistä huolimatta ole päätynyt täydelliseen onnistumiseen.
Viimeisimmällä "älä tee mitään" -lomallani aloin miettiä, että entäs jos ottaisin uuden asenteen; ettei tässä tarvitsekaan päästä johonkin lopulliseen maaliin, koska sellaista ei välttämättä ole. Välivoitotkin voivat olla riittävä onnistumisen mittari.
Maailma ei ole nyt sama kuin silloin kun synnyin ja kasvoin. Kaikki puhuvat kiireestä ja tehokkuudesta ja kiroavat ja rakastavat tekemisen, välittömän palkitsemisen ja viihteen täyteistä elämäänsä. Joogaa ja zen-mielentilaakin voi nykyää suorittaa, ja tietoisen läsnäolon mestarit muistavat jakaa meille viisauttaan esteettisissä Instagram-feedeissään joita hoitamaan on palkattu oma henkilökunta.
Elämä on nyt erilaista, ja siinä on huonompia kuten myös parempia puolia kuin 20 vuotta sitten. Mahdollisuudet ja riskit kuormitukselle ovat monelta osin runsaammat kuin äitini tai isoäitini työvuosina, mutta samalla moni kuormittavista tekijöistä tarjoaa myös valtavan hienoja asioita.
Tasapainon juju on oppia luovimaan tässä kiihkeässä aallokossa, mitä 2000-luvun elämäntyylimme nyt on. Oppia aktiivisesti karsimaan runsaudesta ja näkemään itselleen olennainen.
Tasapainon löytäminen ei ole asia, joka on jonain päivänä valmiina edessäsi. Se on jatkuva matka, ja vaatii taitoa ja halua pysähtyä ja ottaa välillä aikaa joutilaisuudelle.
.
Kirjoituksiani aiheesta:
Stressi - nykyajan default-elämäntyyli
Erityisherkkä kuormittuu helpommin (oivallus omasta herkkyydestä on auttanut kaikkein parhaiten ymmärtämään alttiuttani kokea stressiä)
Kun päässä lyö tyhjää - miten elämäntyylini on vaikuttanut aivoihini
Puin tänään päälle kolmet housut ja viisi kerrosta paitoja ja takkeja ja lähdin ulkoilemaan. Ulkona oli 19 astetta pakkasta ja repussa glögitermos.
Kun seuraavan kerran katsoin kelloa olin viihtynyt ulkona 4,5 tuntia. Osaan ainakin pukeutua. :) Kotiin päästyä hieroin vasemman jalan kaksi varvasta taas eloon ja keitin ison mukin kaakaota. Ihana päivä :)
Kuopio Puijo on minulle sama kuin Pyynikki monelle tamperelaiselle. Paitsi että kuopiolaiset tietävät, että Puijolta on ehkä vieläkin hienommat maisemat..! ^_^ Nooh eipäs vertailla, kummatkin ovat upeita paikkoja - hienoja ulkoilualueita melkein kaupungin sydämessä. Puijon Tornissa voi nauttia kahvit vieläkin korkeammalla kuin Pyynikin Näkötornissa :)
Kuopiolaiset - menkäähän Puijolle ^_^<3 Jos ette vielä ole tänä talvena olleet :)
Kosmetiikkaosuus:
Mitä kasvoilla tänään pakkassuojana? Vain The Ordinaryn superkosteuttava Natural Moisturising Factors + HA -voide. Hyvin toimii :)
Tiedättehän viime vuosien trendi-ilmaisuihin kuuluvan "erityisherkän"?
Erityisherkkyydestä on puhuttu ja kirjoitettu paljon viime vuosina, ja yksi sun toinenkin on julistautunut erityisherkäksi. Sen trendikkyys on tuntunut olevan samaa luokkaa monen -ton-ilmiön kuten gluteenittomuuden ja maidon välttelyn kanssa, omia oireitaan kuten myös persoonallisuuden piirteitään halutaan selittää jollain. Niille halutaan antaa nimi.
Minua lehtijutut ja ulostulot erityisherkkyydestä eivät juuri kiinnostaneet, ilmiö tuntui kaukaiselta omassa elämässä kun en ole koskaan mieltänyt itse olevani 'herkkä' luonne. Olin ylimalkaisesti niputtanut herkkyyden mielessäni ominaisuudeksi, joka kuvastaa herkästi loukkaantuvia ja reagoivia ihmisiä, niitä jotka lapsena itkivät paljon ja olivat hiljaisia ja jopa vähän vetäytyviä. En siis ehkä oikein ollut edes tajunnut, mistä herkkyydessä on kysymys.
Kunnes oivalsin, että taidan olla itse sellainen - erityisherkkä.
Oivallus on tullut suosikkiblogeihini kuuluvan, Stressitohtori Sanna Leinon erityisherkkyyttä käsittelevien kirjoitusten kautta. Joo, se klassinen kokemus: "Hei, tässähän kuvaillaan minua...!"
"Tykkäät pohdiskella asioita ja syvennyt mielellään kiinnostuksen kohteisiisi. Olet aina ollut hyvä asettumaan toisten saappaisiin ja ymmärtämään muiden tunnetiloja. Pystyt usein intuitiivisesti tuntemaan, mitä missäkin tilanteessa kannattaisi tehdä. Kuormitut helposti, jos ympärilläsi on paljon ärsykkeitä tai olet huolestunut jostain. Tarvitset aikaa ja tilaa palautua sosiaalisista kanssakäymisistä."
Sitaatti on Leinon kirjoituksesta Erityisherkkyys - ja mitä tekemistä sillä on stressin kanssa? joka toi itselleni ratkaisevan oivalluksen herkkyydestä, oman kuormitukseni syistä ja miten persoonallisuuteni liittyy siihen.
"Erityisherkkyys ei ole jotain, jota voi mieltä jumppaamalla vähentää tai jonka olemassaolosta voisi itse päättää. Erityisherkkyyteen liittyy hermoston virittyneisyys ja sitä kautta myös herkkyys stressille. Erityisherkän hermosto virittyy helpommin erilaisista tekijöistä ja herkän mieli ja keho kuormittuvat helpommin kuin ei-herkän.
Kuormittumista aiheuttavat ärsykkeet voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Sisäisiä ärsykkeitä ovat esimerkiksi huolet ja suorituspaineet, kipu, nälkä tai vaikka voimakkaasti koetut tunteet. Ulkoisia ärsykkeitä taas voivat olla äänet, ihmiset ja tunnelmat, työtehtävät, kofeiini tai vaikka tavarapaljous." - Sanna Leino.
Tämä muodikkuudessaan jo lähes inflaation kokenut sana on muuan lääkärituttavani mielestä "ihan tarpeeton" ja hänen mielestään voisi mieluummin vain puhua yleisesti herkistä. "Toiset ovat herkkiä, en ymmärrä miksi herkkyyden sisälläkin pitää vielä lähteä erittelemään herkkyyden tasoja ja liittämään osan kohdalle ERITYIS-liitteitä."
Totta, minullekin on ihan sama millä nimellä ominaisuutta haluaa kutsua eikä minun tarvitse olla juuri ERITYISherkkä. Tärkeintä on, että olen tunnistanut jotain olennaista persoonallisuudestani. Se lisää itsetuntemusta ja auttaa itsensä ymmärtämisessä.
Amerikkalaisen psykologi ja psykoterapeutti Elaine Aronin mukaan 'erityisherkkyys' on jotain minkä voi erotella yleisestä herkkyydestä. Se on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, johon liittyy erityisen herkästi reagoiva hermojärjestelmä. Wikipedian määritelmän mukaan "erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin." Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta alkaen ja hänen mukaansa noin joka viides on erityisherkkä. Juuri hän on luonut käsitteen 'erityisherkkä' (Highly sensitive person).
Oli nimitys mikä tahansa, tietty virittyneisyys erottaa minut ja tällä lailla herkät ihmiset ei-herkistä ihmisistä. Virittynyt. Se on hyvin kuvaava sana.
Ennen kuin ymmärsin olevani herkkä, ajattelin vain että olen tunteellinen ja voimakkaasti tunteva.
Liikutun herkästi ja aistin asioita vahvasti. Eläydyn helposti toisten ihmisten tunteisiin ja vaistoan eri tilanteiden pieniä nyansseja, tunnelmia ja ilmapiirejä. Saatan joutua valtavan tunneaallon valtaan vain katsoessani puistossa istuvaa pariskuntaa tai kadulla kävelevää koiraa. Toisista ihmisistä, ympäristöistä ja tilanteista säteilevä "energia" tuntuu minussa usein fyysisenä kokemuksena, esimerkiksi kaunis rakennus tai onnellinen ihminen saattaa tuntua kehossani lämpönä, kihelmöintinä tai puristavana tunteena.
Toisten ilot ja surut vaikuttavat minuun voimakkaasti. Jos joku kertoo minulle ikävän kuulumisen, saatan miettiä sitä vielä illallakin vaikka ihminen ei olisi minulle läheinen. Empatiakykyni on sellainen että en voi laittaa sitä pois päältä; en voi olla tuntematta toisen iloa tai murhetta. Se vaikuttaa minuun ja tunnetilaani, halusin tai en.
Tämä kaikki on tietysti myös kuormittavaa. Sitä käsittelee myös ylempänä mainitsemani Leinon kirjoitus.
Värit, valot, tuoksut ja äänet vaikuttavat minussa syvällä. Aistin tuoksuja väreinä ja näen erilaisia muotoja kuten taloja, peltoja, aitoja ja pensaita graafisina, visuaalisina kokonaisuuksina. Katson maisemaa tavalla, joka jäsentää sitä minulle koko ajan symmetrian ja harmonian ehdoilla. Nähdessäni erityisen harmonisen näkymän, koen voimakkaan kauneuden elämyksen ja tästä kumpuaa myös haluni jatkuvasti valokuvata ja ikuistaa näkemääni. Haluan tallettaa kauneutta.
Ja minä ajattelen paljon. Koko ajan. Asiat pitää käydä läpi tarkkaan ja syvällisesti. Pohdin lukemaani, näkemääni, omia ajatuksiani ja tunteitani. Toisten tunteita. Miksi he tekevät näin? Miksi itse reagoin siihen näin? Miksi muinaisessa Babyloniassa tehtiin näin...?
Kun ymmärtää, mistä omat voimakkaat tuntemukset johtuvat, on myös helpompi suhtautua siihen, miksi joku toinen ei tunne samoin. Miksi se toinen ei voi ymmärtää minua ja samaistua tuntemaani.
Joskus olen saattanut kokea turhautumisen, epäymmärryksen ja jopa suuttumuksen tunteita kun joku läheinen ei vain ymmärrä miksi teen tai toimin kuten toimin. Voimakas empatiani ja auttamisen tarpeeni voi näyttäytyä lässynä heikkoutena ja alttiuteni pysähtyä fiilistelemään erilaisia ärsykkeitä kuten valoa, värejä, ääniä ja tuoksuja voi olla toiselle superrasittavaa hidastelua. Puhumattakaan multitasking-tilanteiden aikaansaamasta stressistä ja tarpeestani pohtia "puhki" toiselle näennäisesti helppoa ja päivänselvää asiaa.
Ymmärtämällä toisen herkkyyttä synnynnäisenä piirteenä ja hermojärjestelmään liittyvänä ominaisuutena, voi puolin ja toisin ymmärtää toisen ihmisen toimintaa ja reaktioita paremmin ja suhtautua siihen rennommin ja lempeämmin.
Tunnistamalla oman herkkyytensä, voi siihen liittyviä ominaisuuksia valjastaa myös vahvuuksiksi.
Hyvä kirjoitus aiheesta on esimerkiksi tämä Sanna Leinon kirjoitus:
Erityisherkän neljä piirrettä ja vahvuutta
P.S. Yle Areenassa näytetään huomisesta alkaen uusintana viime keväänä tullut tiededokumentti Erityisherkät.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
