Tunnelmia eilisestä Kauneusbloggaajien tapaamisesta Tampereelta. Tapaaminen oli ensimmäinen laatuaan Tampereella ja käsittääkseni suurin toistaiseksi järjestetty kauneusbloggareiden yhteenkokoontuminen Suomessa (korjatkaa pääkaupunkiseutulaiset ihmeessä jos puhun ihan lööperiä :)).

Meitä oli kokoontuneena ravintola Plevnaan 35 henkeä.

Tapaaminen alkoi ruoan merkeissä. Hyvä ruoka, parempi mieli ^_^ Energiatankkaus oli tarpeen ennen neljän tunnin mittaista ohjelmaa.

Mun lemppariannos Plevnassa, otan tämän aina - silakkapihvit :) On kuulkaa "niin hyvvee". :) Rehellistä silakkapihviä tulee syötyä tosi harvoin, mutta silloin kun tulee niin aina Plevnassa.

Murkinan jälkeen siirryimme Mallaskabinettiin seuraamaan ohjelmaa. Oli aika tiiviit tunnelmat. :)

Ensimmäiseksi saimme kuulla Tarja Gallacheria Lumenelta. Tarja kertoi Lumenen Bright Now Visible Repair -sarjasta ja kevään meikkikokoelmasta. Saimme myös kuulla hieman Lumenen tuotekehittelystä ja tuotesarjojen kehityskaaresta ideasta valmiiksi tuotteeksi.

Tytöt testailevat Lumenen meikkikyniä, olikohan tässä menossa uusi nestemäinen eyeliner... :)

Seuraavaksi päästiin hypistelemään tapaamisen lahjakasseja - niitä jotka täyttivät erään asunnon tässä loppuviikosta. ;)

Elisan ja Nean kanssa (mä näytän ihan papilta :D).

Neasta on kerrottava, että hän kuului Karkkipäivän ensimmäisiin lukijoihin ja meillä on sitäkin pidempi yhteinen "nettikosmetiikkafriikki"-historia. :)

Tapaamisessa suoritettiin myös antaumuksella kosmetiikkavaihtareita.  Totta kai. :)

"Mulle toi..!"

Warehousen vekkuli Mikko Vainio esitteli meille Tigin ja Fudgen maailmaa sekä itselleni ennestään tuntemattomia merkkejä Gorgeous Londonia ja Framesia.

Mikko veisteli että olo oli kuin julkkiksella konsanaan kun tytöt räpsivät kuvia sarjatulella... :)

Illan päätti ihana luomumeikkiesittely - Tiia Tyynysniemi tiimeineen Zuii Organicsilta ilahdutti meitä vielä kukillakin..!

Kukat liittyvät olennaisesti Zuii'hin - sarjan puuterimaiset meikkituotteet pohjautuvat luomusertifioitujen kukkien terälehtiin. Talkin sijaan niissä on siis - luit aivan oikein - jauhettua kukan terälehteä.

Saimme seurata kun Zuii-meikkitaiteilija toteutti utuisen ruskean smokey-meikin Zuiin tuotteilla.

.

Olipa mukava ja intensiivinen päivä, kuusi tuntia meni kuin siivillä :) Allekirjoittanut olisi ilomielin jaksanut seurata vielä lisääkin ohjelmaa - kunhan väliin olisi vetänyt toiset silakat! :D

Pääsin eilen osalliseksi ehkä hauskinta ja persoonallisinta PR-jippoa jollaisen olen kohannut. Okei, enpä ole kovin monissa ollutkaan :)

Sain joku aika sitten kutsun Kiehl'sin "elämysmatkalle" Tampereelta Helsinkiin. Kutsussa puhuttiin mystisesti "Kiehl's-junasta" ja pyydettiin saapumaan Tampereen rautatieaseman raiteelle 1 kello 14.30.

No, minähän meinasin tyypilliseen tapaani myöhästyä koko junasta, ja kun saavuin raiteelle en nähnyt ketään joka olisi liittynyt Kiehl'siin. En tosin edes tiennyt mitä tai ketä olisi pitänyt odottaa. :)

Juuri kun olin luovuttamassa, näin viimeiseen vaunuun kapuavan joukkion jonka viimeisellä jäsenellä oli kainalossan kyltti. Erotin kyltistä ison 'k'n. Juoksin joukkion kiinni ja kyllä, K niinkuin Kiehl's. :) Ehdin nipin napin mukaan.

Yllätys oli melkoinen kun nousin vaunuun - joka ei ollutkaan mikään tavallinen matkustajavaunu. Tämä oli Kiehl's-vaunu.

Ja sitten selvisi tapahtuman syykin:

Kiehl's saapuu Tampereelle!

Päivämäärä on 5. toukokuuta ja paikka Tampereen Stockmann.

Te joille Kiehl's ei ole vielä tuttu, suosittelen lukaisemaan tämän juttuni viime elokuulta.

Matkaa emännöivät Kiehl's-"konduktöörit" Olivia ja Sabina. :)

Taival taittui Kiehl's-esitystä katsellessa, jutellessa ja syödessä. Enpä ole ennen viettänyt näin luksusta Tampere-Helsinki-junamatkaa! :)

Kutsuttujen joukossa oli Stockmannin henkilökuntaa, toimittajia, kauneusalan ihmisiä ja bloggareita.

.

Helsingissä kohteenamme oli Kiehl'sin lippulaivaliike Galleria Esplanadissa. Paikalla odotti iloista Kiehl's-henkilökuntaa valmiina vastaamaan vieraiden kysymyksiin ja tekemään ihoanalyyseja.

Pidän myymälän väreistä! :) Vähän "my little pony! ^_^

Viihdyn enemmän kameran takana kuin edessä ja vietin pääosan illasta kuvauksellisia ihmisiä vaanien...

...kuten nyt vaikka Idaa... Kamera rakastaa tätä tyttöä. <3

...ja ihanaa Mimmiä! <3

Tampereen helmeä Elisaakin tuli linssistalkattua...

Kiehl's tekee paljon hyväntekeväisyyttä, ja viimeisin lahjoituskohde on Tampereen SOS-Lapsikylä.

Ja Tampereesta puheen ollen...

Manse-jengi yhteiskuvassa.

Nelliina saa konsultaatiota.

Oman ihoanalyysini tulos oli ensimmäistä kertaa tavanomaisesta poikkeava - minulla onkin tällä hetkellä kuiva iho..! Se ei itse asiassa tullut yllätyksenä - viime aikoina olen pannut merkille etteivät normaalit kevyet lempparin riitäkään vaan iho tuntuu aamuisinkin kuivalta. Erikoista... Kiehl'sillä sain nyt sitten  vahvistuksen ihoni tilalle.

Paluumatka taittui jälleen Kiehl's-vaunussa ja meille oli keksitty varsin hupaisaa puuhasteltavaa.

Pääsimme askartelemaan. :D Saimme kukin oman Bones-luurangon (Kiehl'sin maskotti) ja kasan koristelumatskua. Tehtävänä oli stailata Bones Tampere-henkisesti. Paras palkittiin.

...kaikki meistä eivät kuitenkaan kuunnelleet ohjeita niin tarkkaavaisesti ja meidän päädyssä ilmestyi vähän vähemmän tamperelaisia tuotoksia... ^_^

Minun Bones.

Ei varmaan tarvitse kertoa että se ei voittanut. :D

. . .

Todella hauska päivä ja erilainen, mieleenpainuva jippo. Suuret kiitokset Kiehl'sille että pääsin mukaan! Ja onneksi pääsin - oli niin tipalla etten jäänyt laiturille :)

P.S. Tämä on pakko mainta - muistattehan ne ihanat Aromatic Blends -tuoksut joista järjestin arvonnankin viime kesänä? Niiden hinta on laskenut, ja nyt se sama neljän tuoksun miniatyyripakkaus jonka arvoin teille (arvo oli silloin 49€) maksaa vain 25€...!! 30 ml:n tuoksun hinta on tippunut 25 euroon ja 100 ml kustantaa 45€. Niin harvoin näkee että tuotteiden hintoja lasketaan että tämä oli ihan erityismaininnan arvoinen! :)

Näin on sitten Karkkipäivän ensimmäinen lukijamiitti koettu :) Kyllä jännitti että tuleeko paikalle lopulta edes kukaan, mutta kaikki saapuivat ja meillä oli niin mukava parituntinen että en voi kuin olla superiloinen ideastani järkätä tapaaminen!

Meitä oli perjantaina koolla minä ja kuusi lukijaa Jyväskylän Ekolossa. Kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan ja yhtä hyvin olisimme voineet istua siinä kahvikuppejamme hämmennellen ja "On ilmoja pidellyt" -fraaseja mumisten. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kaikki alkoivat heti iloisesti juttelemaan keskenään eikä kertaakaan tullut sellainen "Öö, sanokaa nyt joku jotakin" -fiilis. :) Oli hurjan luonteva ja rento tunnelma.

Rupattelun ohessa saimme maistella Ekolon tarjoamia raakaruoka-snackkeja; pähkinöitä, Life Foodin näkkäriä ja keksejä ja Cocoan suklaakuorrutteisia manteleita.

Ekolon Kalle jutusteli meille superfoodeista ja erityisesti raakasuklaasta. (Mä en ole muuten vielä kertaakaan koettanut itse valmistaa sitä itse mikä on aika outoa kun niin tummaa suklaata rakastan..! Täytyy oikeasti tsempata ja saada aukko paikattua :))

Kysyin minkä "superin" Kalle valitsisi jos saisi valita vain yhden. Vastaus oli levät - chlorella ja spirulina.

Miittiläisten suosikkisnack (minä mukaanluettuna) oli Life Foodin porkkanakeksit. Nämähän ovat vähän kuin minun siemennäkkärini mutta kevyemmällä koostumuksella, näissä on vain auringonkukansiementä, pellavansiementä ja porkkanaa (eli oikein vhh ;)).

Oli tavallaan hassu tunne istua pöydän päässä ja miettiä, että nämä kivat tytöt tulivat tänne tapaamaan juuri minua, vaikka eivät tunne minua..! En tiedä tottuuko kukaan bloggaaja siihen, että joku saattaa haluta tavata heidät vain, koska tykkäävät sivusta jota he kirjoittavat netissä. :) Se on erikoinen mutta tietysti mukava tunne.

Myöskään siihen, että joku pitää minua meikki- tai kosmetiikka"guruna", en tule koskaan osaamaan suhtautua. Tästä juteltiinkin miitissä. Kun aloitin blogin pitämisen viisi vuotta sitten olin vain yksi kosmefriikki muiden joukossa, ihminen, joka intoilee voide- ja shampoopurkeista, tykkää syynätä incejä vähän tarkemmin ja rakastaa meikata - ja mielellään myös höpöttää siitä julkisella sivulla. Sitten opiskelin kosmetiikkamyyjäksi, menin töihin liikkeeseen ja yhtäkkiä olin joidenkin silmissä "guru". Hassua. Raja ammattilaisen ja harrastajan välillä on oikeasti lopulta henkäyksen pieni. Jos sitä edes pystyy määrittelemään. :)

.

Nyt kun olen saman kuun sisällä tavannut lukijoitani sekä meikkausten että Ekolo-miitin merkeissä ja tapaamiset ovat olleet hurjan kivoja, rohkenen ehkäpä tulevaisuudessakin järjestää vastaavia tilaisuuksia.

Kivaa että teette Karkkipäivästä Karkkipäivän yhdessä mun kanssa! :)

Sain eilen spontaanin idean raudan alla.

Olen menossa perjantaina Jyväskylään moikkaamaan kaveria, ja kiitos VR:n lipputarjouksen, saavun kaupunkiin jo puolilta päivin (- tottakai "laihialainen" haahuilee vieraassa kaupungissa koko päivän vain säästääkseen matkakuluissa :D). Kaveritreffit ovat vasta illemmalla, ja olen tässä yrittänyt miettiä mitä tekemistä keksisin päivälle. En tunne kaupungista ketään muuta. Kenen kanssa hengata viiteen saakka? Maleksinko kosmetiikkaosastoilla ja testaan jonkun paikallisen kasvisruokamestan? Menen kirjastoon lukemaan lehtiä? Ryystän hitaaaasti monta kupillista kahvia?

Olin tässä joku aika sitten lukenut The Good Morning -blogin Kaisan lukijamiitistä superfood-maisteluteemalla, joka oli minusta tosi hauska idea. Eilen sitten ajatus vain putosi päähäni kun olin tekemässä penkkipunnerrusta ^_^ - Määkin voisin tavata lukijoita tuollaisen kivan maisteluhäppeningin merkeissä - ja miksen vaikka nyt heti perjantaina Jyväskylässä..! (Sorry Kaisa, ihan suoraan nyt pöllin sun idean! :D)

Olen saanut lukijoista seuraa jo Brysselissä, Madridissa ja Pariisissakin, niin voisihan se onnistua myös Jyväskylässä? (Saatan tietysti saada myös näpeilleni eikä ketään kiinnosta... Mutta yrittänyttä ei laiteta.)

Ajatus lähti etenemään. Mitä ekokauppoja Jyväskylässä on..? No ainakin Ekolo..!

Tulin kotiin ja tuumasta toimeen. Ei muuta kuin soittamaan kontakteille ja kysymään keneen voisin Ekolossa ottaa yhteyttä. Tänä aamuna sain vihdoin oikean henkilön kiinni. Esitin ideani ja mietin, että pitääköhän ne minua ihan outona. "Hei, mä oon bloggari ja haluaisin tota-niinku tavata mun lukijoita ja olis kiva jos voitais hengata teidän myymälässä!" "Niinku mä tykkään luonnonkosmetiikasta. Ja terveellisestä kasvispainotteisesta ruoasta."

No en minä ihan noin huonolta kuulostanut..! :D

Ekolossa tykättiin ideasta. :)

Joten hei - jyväskyläläiset lukijani joilla ei ole parempaakaan tekemistä perjantaina 21.3. iltapäivällä -

haluaisitteko tulla mun kanssa "hengaamaan" Ekoloon? :)

Liike sijaitsee Kauppakadulla Jyväskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa. Ekolo tarjoaa meille suolaista ja makeaa superfood-syötävää, teetä, kahvia ja virvokkeita. Voidaan hypistellä puteleita (hehheh), testailla eri snackien makuja ja höpötellä kaikkea kivaa luonnonkosmetiikan ja taivaan välillä. :) Voinpahan samalla myös antaa ihonhoito- ja meikkivinkkejä luonnonkosmetiikan saralla, jos joku niitä kaipaa. :) Laveralta luvattiin lähettää pienet tuotenäytesetit tapaamiseen osallistuville, eli saatte jotain kotiin viemisiäkin.

Edit. klo 22.28 - Ohoh, onpas teitä kiinnostuneita! :) Täytyy varmaankin arpoa kiinnostuneiden joukosta kuusi henkeä jotka pääsevät maistiaisiin. Toki paikalle saa tulla useampikin moikkaamaan mutta tuohon "maistiaishengailuun" mahtuu vain kuusi henkeä.

Ekolosta sanottiin, että noin kuusi henkeä mahtuu kivasti heidän "nojatuolinurkkaansa" pöytien ympärille ja maisteltavaa varataan suunnilleen sen kokoiselle porukalle.

Huikkailkaa kommenttiboksiin jos kiinnostuneita löytyy! Ajankohta siis perjantai 21.3. kello 14.00. (Viiteen saakka ei teidän tarvitse sentään minun kanssani  roikkua :))

Ja muuten - hyviä lounaspaikkavinkkejä otetaan vastaan :) Onko Kasvisravintola Katriina mistään kotoisin..?

Dr. Bronner's Magic Soap.

"18 käyttötapaa."

Voit pestä tällä...

Kasvosi

Kroppasi

Hiuksesi

Hampaasi

Koirasi

Pyykkisi

Astiasi

Autosi

Vessasi

jne.

Ilmeisesti kaiken.

Sain pienen pullon tätä "maagista saippuaa" Dr. Bronnerin PR:ltä viime syksynä. Saippuaa on sekä kiinteänä että nestemäisenä. Ja hei - vihdoin sain selkeän selityksen sille, miten nestemäinen ja kiinteä (oikea) saippua eroavat toisistaan. Dr. Bronnerin pullo kertoo minulle, että "Saippua valmistetaan saippuoimalla rasvaa tai öljyä emäksellä" (jes, tämän tiesinkin!) ja että "Emäksenä käytetään joko natriumhydroksidia eli lipeää (kiinteässä saippuassa) tai kaliumhydroksidia (nestemäisessä saippuassa).

No, varmaan saippuoilla on vielä muitakin eroja, mutta ilahduin tuosta emäs-tietoiskusta. :)

Dr. Bronnerin saippua on näitä maailmalla tunnettuja kulttituotteita vuosien takaa. Suomeen nämä ovat rantautuneet vasta viime vuonna - tai silloin ainakin itse bongasin näitä ensimmäisen kerran laivalla. (Korjatkaa jos näitä on ollut meillä jo pidempään.)

Tuotteen pitäisi siis olla esimerkiksi retkeilijän tai reppureissailijan ylin ystävä. Yksi pullo/pala mukaan ja hoidat kaiken mikä täytyy pestä tai puhdistaa.

Minä en ole ihan pyykkiin Bronneria kokeillut, mutta kasvoja, kroppaa, hiuksia ja hampaita olen tällä pessyt.

Kokemuksia:

- Saamani Manteli-Hamppu-saippua tuoksuu ihanalta. Siis aivan ihanalta - suloiselta, jos tuoksusta voi näin sanoa! Tulee mieleen mantelimassa ja leivonnaiset.

- Koostumus on täysin nestemäinen (kuin vettä kaataisi kämmenelle).

- Erittäin riittoisa - muutama pieni pisara muodostaa runsaan ja äärimmäisen pehmeän vaahdon.

- Tuntuu iholla mielettömän hyvältä, liukuu kuin iholla olisi pieniä silkkityynyjä. Mutta...

- ...jälkifiilis on tuttua "saippua-kävi-täällä" -osastoa. Eli hyvin, hyvin nihkeä. Silkkinen tunne loppuu huuhteluun, kun sormet pian lakkaavat liukumasta iholla ja päätyvät hinkkautumaan nahkeaa, nitisevää pintaa pitkin. Tästä en pidä, ja juuri tästä syystä minusta ei koskaan tule saippuan käyttäjää muualle kuin käsiin. On jotenkin hullua, kun tietää, että pesuaine on mitä hellävaraisinta, ja silti se jättää tunteen kuin ihon pinnalta olisi riistetty kaikki kosteus ja suojavaippa. Rasvaa vain päälle nopeasti!

- Pesee hampaat ihan niin kuin hammastahna. Mitä hämmästyin, sillä saippuastahan tietysti puuttuu hammastahnojen tärkein ainesosa eli hankaava mikrosilika. Pidemmässä käytössä hankaavan aineen puuttumisen kenties huomaisi... Suuhun jäi vähän ikävä maku mutta muuten olin positiivisesti yllättynyt hammaspesusta.

Entä hiukset?

Sama überpehmeä vaahto joka kulkee hiuspohjassa niin taivaallisen liukkaasti että alat jo toivoa että täytyyhän tunteen jatkua myös huuhdellessa. Olen pessyt Bronnerilla hiukset nyt kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hiuksissa oli esikäsittelynä öljyä, ja vaikka vaahdon pehmeä fiilis katosi saman tien kun avasin hanan ja vesi osui tukkaan, sujui huuhtelu aika mallikkaasti. En laittanut perään etikkahuuhtelua. Hiukset tuntuivat mukavilta - öljyisiltä, kyllä, niinkuin Flow palashampoon ja öljykäsittelyn jälkeenkin, mutta tyvi ihan siedettävältä. Vaikkakaan ei perusteellisen puhtaalta.

Toinen pesukerta. En jälleen käyttänyt etikkahuuhtelua kuvitellen edellisen pesun perusteella, että ehkäpä tämä nestemäinen saippua ei jätäkään hiuksiin samaa lähmää mitä kiinteä.

Väärin. :( Tahma palasi välittömästi. Hiukseni tuntuvat tällä hetkellä kauttaaltaan aivan karmeilta. Niitä harjatessa harjasta oikein pöllyää saippuaisia partikkeleita. Katsoin harjaani ja kauhistuin.

Harja kertoo kaunistelematta mitä hiuksissani on "tapahtunut" viimeisen kuukauden ja saippuaprojektin aikana. Pahoittelen inhorealistisia kuvia.

Tuo lika on ilmestynyt harjaan todellakin saippuatestin aikana. Ihan noin likaiseksi se ei mennyt Kreikan testikaudellakaan. No, nythän tosin olen jatkanut testiä pidempään.

Jos joku väittää, että saippualla saa hiukset puhtaiksi, niin esittelen tämän kuvan.

*

(Minulle on luvattu lähettää Flow Kosmetiikalta vielä rasvoittuville hiuksille tarkoitettu, pesevämpi Teepuu-saippuapala. Suoritan sillä vielä muutaman pesun, ja sitten koitos on ohi.)

*

Dr. Bronnerin ystäviä lukijoiden joukossa? Peseekö joku tällä astiansakin? :)

...kaikilla olisi tällainen iho.

Kuvan nainen on 35-vuotias. Hänellä ei ole kasvoillaan meikin häivääkään.

Hän on ystäväni Anna.

Tapasin Annan viimeksi marraskuussa vieraillessani hänen luonaan Brysselissä. Olen jo aikaisemminkin pannut merkille Annan huomattavan kauniin ihon, mutta vasta nyt aloimme kunnolla keskustella ihonhoidosta. Olin luonnollisestikin kiinnostunut kuulemaan, millä tuotteilla Anna hoitaa ihoaan.

Hämmästykseni olikin suuri kun vastaus oli;

"En oikeastaan millään."

Kävi ilmi, että Annan ainoat ihonhoitotuotteet ovat kasvojenpesuaine sekä kevyt kosteusvoide, jota hän laittaa vain kerran viikossa tai kahdessa - silloin kun iho tuntuu kuivalta. Näin hän on tehnyt koko elämänsä.

Silmänympärysvoidetta, meikkivoidetta, peiteainetta, puuteria tai muunkaanlaista meikkipohjaa hän ei ole koskaan käyttänyt. Ainoa meikki on ripsiväri ja huulipuna joita Anna käyttää juhlatilaisuuksissa.

Huokoset...? Onko tällä iholla edes huokosia...? :D

Uskomatonta että jonkun iho näyttää luonnostaan tältä..!

Kerrottakoon myös että Anna on jossain vaiheessa elämäänsä tupakoinutkin eikä neiti kaihda juhlimistakaan.

Jutun pointti?

Tuoda jälleen kerran esiin geenien vaikutus ihon kuntoon ja kumota kosmetiikkafirmojen väitteet siitä, että ihoa kannattaa aina kaikissa tapauksissa hoitaa kosmetiikalla.  Meidät halutaan saada uskomaan, että lotraaminen päivä-, yö- antioksidantti-, ulkoilu-, silmänympärys,- anti age- jne voiteilla on suunnilleen jokaisen naisen velvollisuus ja että ilman kosmetiikkaa iho vääjäämättä ikääntyy nopeammin tai näyttää ylipäänsä huonommalta.

Lopulta kuitenkin iho itse kertoo meille, miten se voi ja mitä se kaipaa. Tähän uskon ainakin minä. Jos iho on kuiva, janon tarpeen kyllä tuntee. Jos se on rasvainen, talineritystä voi hillitä kosmetiikalla. Jos se on samea, voiteella voi taikoa siihen kuulautta. Ja niin edelleen.

Mutta kaikki eivät kosmetiikkaa tarvitse. On täysin mahdollista omistaa upea iho ilman purkin purkkia.

Minullakin on aika hyvä iho. Se kertoo minulle, että esimerkiksi kesäisin se pärjää hyvin pitkälle ilman voidetta (poislukien tietysti aurinkosuojavoide ulkoillessa). Enkä silloin rasvoja sille tarjoa, vaikka joku asiantuntija kuinka väittää vastaan. Monen "asiantuntijan" tehtävä on myydä, sitä ei kannata unohtaa.

Kuunnelkaa siis ihmiset ihoanne. Jos se näyttää luonnostaan siltä kuin Annan, ei monen sadan euron purkkiarsenaali varmastikaan tuo mitään muuta kuin esteettisen hyödyn kylpyhuoneen hyllyysi. :)

Vuosi 2013 ei todellakaan ollut Sannin kynsien vuosi.

Kynteni olivat viime vuoden jostain syystä aivan hurjan hauraassa kunnossa ja katkeilivat tuon tuosta. Syksyyn mennessä olin vaipunut niin syvään kynsimasikseen etten jaksanut edes vilkaista lakkapulloon moneen kuukauteen.

Mutta nyt...! Kynnet ovat taas pitkät ja vahvat! (Ja yhtä ruman muotoiset kuin ennenkin, I know I know :))

Vasemman käden (kuvassa) pikkurillin kynnen jouduin leikkaamaan joku aika sitten kun sen reuna oli lohjennut, mutta kaikki muut kynnet ovat pysyneet ehjinä.

Vielä marraskuun lopulla kynnet olivat näin lyhyet.

Oikea käsi.

Kynteni ovat aina kasvaneet vinoon, ja pisimmillään ne ovat muodostaneet korkkiruuvin. Pahimmin vääntyvät etu- ja keskisormen kynnet. Vinoon kasvun aste kuitenkin mielenkiintoisesti vaihtelee, ollen joskus selkeämpää ja välillä maltillisempaa. Ilmeisesti kuiva ilmasto saa kynnet käpristymään pahemmin kun taas kostea ilmasto pitää ne suorempina, kuten tämä Kreikassa syksyllä 2012 otettu kuva osoittaa:

Ollapa aina noin suorat kynnet...!

Kynnet näyttävät kuin levenevän ulospäin, kun useimmilla kynsi päin vastoin kapenee kasvettuaan sormenpään yli. Geneettisiä juttuja - kaikilla meidän perheen naisilla kasvavat kynnet näin.

Kuulen taas mielessäni kysymyksen; "Miksi et viilaa noita..?" No, näitä ON viilattu, mutta muoto leviää taas viikossa.

Huomenna aikeissa tehdä vähän ronskimpi viilakäsittely. Olen vähän niinkuin säästellyt näitä että saan todenmukaiset kuvat kasvun kehityksestä. ;) *inhorealismia*

Mistä kynsien toipuminen sitten johtuu...? Varmaa vastausta ei tiedä kukaan, mutta lisäravinteiden syönti on auttanut ennenkin. En tiedä miksi ihmeessä aina unohdan niiden nappailun... Jonkun aikaa jaksaa aina säännöllisesti ja sitten ne vain jää. :/

No, nyt päätin taas tsempata ja jatkoin syksyllä biotiinin syöntiä. Marraskuussa sain blogin kautta Evonia Keratin -kapseleita, ja vaihdoin biotiinit niihin. Eräs PR-toimiston henkilö, joka ei edes edusta Evoniaa, suositteli minulle näitä kapseleita kun kerroin kynsieni surkutilanteesta. Evoniaa markkinoidaan ensisijaisesti hiusten vahvistajana, mutta nainen oli kuullut niiden olevan tehokkaita myös kynsien hoidossa. Nainen otti yhteyttä Evoniaan ja sieltä lähetettiin minulle testisatsi. (Joo, on se liikuttavaa kun kaikki lähetetään ilmaiseksi... Ei edes odoteta että bloggaaja saattaisi vaikka olla valmis ostamaan jotain kokeiluun itsekin..! :D)

Olen nyt syönyt niitä 3 kuukautta ja viimeisiä kapseleita viedään.

Päiväannos on kaksi kapselia, ja kuukauden pakkaus maksaa n. 15,90€.

Vaikea tietysti sanoa, olisiko biotiinilla ollut sama vaikutus kuin keratiinilla, mutta selvästi lisäravinteen syönti on vaikuttanut. Kynnet ovat nyt niin vahvat että voin vaikka raaputtaa niillä juuttuneet likatöhnät irti pinnoista. Pari päivää sitten raaputin niillä talit irti kynttilänalusesta. :) Sen kun olisi tehnyt vaikka syyskuussa niin kynnen pinta olisi lohjennut saman tien. Ovathan nämä nyt ihan eri kynnet kuin puoli vuotta sitten..!

Kun tämä liuska on lopussa niin käyn kyllä ostamassa lisää. 16 euroa kuukausiannoksesta ei ole paha verrattuna geelikynsien huoltoon..! ^_^

(Mutta milläs saisi vielä sen nätin muodon...? Siihen ei taida 15,90€ riittää.... :p)

P.S. Heh, unohdin ihan kokonaan mainita, että olenhan mä hoitanut lokakuusta saakka kynsiä myös tällä Trindin Keratin-duolla (maahantuojalta saatu). Taisin näistä jotain jo syksyllä blogiin kirjoittaakin.

Näissä on hydrolisoitua keratiinia, eli olen siis ollut viime kuukaudet todellisella keratiinikuurilla. Keratiinia sisäisesti ja ulkoisesti..!

Keratin Nail Restorer on öljytön emulsio jota hierotaan paljaalle kynnelle. Se lupaa ylläpitää, kosteuttaa ja eheyttää kynsiä. Keratin Nail Protector sitoo Restorerin vaikuttavat aineet kynteen ja toimii suojaavana aluslakkana.

Näidenkin kohdalla on tietysti mahdoton sanoa, ovatko ne konkreettisesti vaikuttaneet kynsien kuntoutumiseen. Mutta näitä nyt kuitenkin olen säännöllisesti käyttänyt. Onko joku lukijoista saanut Trindin Keratin-tuotteilla tuloksia..?

Olen kirjoittanut aiheesta jo kerran aiemminkin. Naistenlehtien vuosittain toistuvat vakiovinkit kauneudenhoitoon. Joka syksy saamme lukea kuinka "kosteusvoide on hyvä päivittää täyteläisempään" ja keväisin meitä innostetaan elvyttämään talvenkalpeat koipemme ja löllöreitemme kesäkuntoon kuorinnoilla, itseruskettajilla ja selluliittigeeleillä.

Juttua ei ole tarpeen kirjoittaa uusiksi (se löytyy muuten täältä), mutta kun silmiini osui muutama vinkki Kicksin viimeisimmässä asiakaslehdessä, en voinut olla nostamatta aihetta taas esiin. Sen lisäksi, että vinkit noudattavat vuodesta toiseen samaa kaavaa, niiden informaatioarvo on usein täysi nolla.

Asiantuntijan mukaan talvi-iholle sopivat hellävaraiset, kosteuttavat ja hoitavat tuotteet. Jaaa... eikös tämä päde ihonhoitoon ihan vuoden jokaisena päivänä..? Vai valitsenko kesäksi jotain muuta kuin hellävaraista, kosteuttavaa ja hoitavaa...? Tämän "vinkin" hyöty oli mikä...?

Vastaaja neuvoo selvittämään, mistä tummat silmänaluseni johtuvat. Okei, selvitän: no nukun aika huonosti, johtuisikohan tummuus siitä? Menen kosmetiikkaliikkeeseen. "Päivää, saanko silmänympärysvoiteen unenpuutteesta johtuvaan silmien tummuuteen?" "Joo, juuri siihen tummuuteen meillä on tätä ja tätä merkkiä...!"

Öööö..? Ei.

Vinkin olisi voinut typistää viimeiseen lauseeseen. Kyllä: oikean sävyinen peitevoide on vastaus kysymykseen! Tai sitten vaikka se nukkuminen. :D Ei kosteusvoide.

Samassa lehdessä haastatellaan myös kahta hiusgurua. Täältä löydämme parhaan vinkin hiusten muotoiluun.

Jjjep. Tämän vinkin käytännön apu oli...?

"Lisää kuiviin hiuksiin rakennetta tai volyymia". Miten? Millä? Ja millaisen tuotteen valitsen tuomaan tukea? Pirkko Perusmuija ei tullut neuvosta hullua hurskaammaksi.

Anteeksi nyt hirveästi kun olen tällainen triviaaleihin "mitä-tuolla-nyt-on-väliä" -juttuihin tarttuja. En vain jaksa ymmärtää, mitä ideaa on jaella täysin itsestäänselviä nollavinkkejä tyyliin "Paistat kananmunan rikkomalla sen kuumaan pannuun" tai neuvoja, jotka eivät  hyödytä ketään ilman konkreettista havainnollistamista kuvin tai tuote-esimerkein. Minulla ainakin herää sellainen olo, ettei vinkeillä edes ole tarkoitus oikeasti auttaa ketään tai aikaansaada oivalluksia. Kunhan vain täytetään palstaa jollain joka kuulostaa fiksulta mutta ei oikeasti sano mitään.

Kuva täältä.

Typerin meikkivinkki jonka olen muuten koskaan lukenut koski vaseliinin käyttöä bilemeikissä. Kauneustoimittaja neuvoi levittämään luomivärin päälle vaseliinia. Mainoskuvissa tai catwalkilla näkee usein tällaista kiiltävän kosteaa meikkiefektiä joka useimmiten saadaan aikaan nimenomaan vaseliinilla. Näyttää upealta - mutta jokainen meikkari tietää, että meikki kestää ehkä sen 10 minuuttia. Vaseliini luonnollisestikin liuottaa alla olevan luomivärin ja sexyn kiiltävä meikkisi on kohta luomivakoon kerääntynyt rasvainen rantu. Vaseliinikikka sopii  kuvauksiin, ei meikkiin jonka on tarkoitus kestää koko illan. Saikohan lehti palautetta bilemeikkiä kokeilleilta... :P ^_^

P.S. Karkkipäivässäkin on aivan varmasti vuosien varrella ollut jonkun vinkkelistä ankeita "nollavinkkejä", kyllä niillekin saa pyöritellä silmiään..! :D

Tässä taas kestoaihe josta minun on pitänyt kirjoittaa varmaan viimeiset kolme vuotta jos en yhtään liioittele..!

Tutustuin Acorellen ekotuoksuihin ensimmäisen kerran vuonna 2010 Lotus Bamboo Eau Fraichen ja kuutta eri tuoksua sisältäneen näytepakkauksen muodossa. Ensikohtaamisessa ei ollut onni matkassa. Minun ja Lotus Bamboon kemiat eivät oikein kohdanneet, ja näytepakkauksen sisällöstä kirjoittaminen jäi, kun huomasin pullot pakkauksesta irrotettuani, että niihin ei oltu merkattu mitä tuoksua mikäkin pullo sisälsi…! Pidin osasta näytetuoksuja kovastikin, mutta en kokenut mielekkääksi tehdä postausta tuoksuista joiden nimiä saatoin vain arvuutella.

Luonnonkosmetiikan tuoksuja ei ole ainakaan Suomen markkinoilla tungokseksi asti, ja Acorelle taitaa olla laajin maassamme myytävä ekotuoksusarja.

Luomutuoksut ovat hankala laji, sillä tuoksua on haastavaa saada kestämään iholla ilman synteettisiä fiksatiiveja. Pääsääntöisesti ekotuoksut katoavatkin iholta suhteellisen nopsaan ja niitä on lisäiltävä tasaisin väliajoin mikäli haluaa tuoksun tuntuvan koko päivän. Poikkeuksiakin on, kuten Honoré des Présin Vamp a New York joka hakkaa kestollaan monet synteettiset sisarensakin.

Acorellella on kolmea eri tuoksuvahvuutta; Eau Fraiche, Eau de Toilette ja Eau de Parfum. Suomessa ei myydä EdT-vahvuutta.

Olen tuon ensikohtaamisen jälkeen tuoksutellut Acorellea paljon vuosien varrella, ja kuin pikkuhiljaa koukuttunut merkin tunnistettavaan tuoksumaailmaan. Acorelle on melkeinpä Honoré des Présin vastakohta – kiltti, sovinnainen, ”kotoinen”. Millä en halua sanoa ”nössö”. Acorellen tuoksuissa on ihanaa puuterisuutta ja kaikki ovat hyvin tasapainoisia. Näissä tuoksuissa ei mikään tuoksunuotti hyökkää esiin vaan tuoksu kehittyy iholla eleettömän pehmeäksi harmoniaksi.

Suosikeiksini ovat muodostuneet lempeän makeat R De Rose (tai R Of Rose, pakkauksissa on nimet sekä ranskaksi että englanniksi) ja White Orchid. Myös metsäinen Land Of Cedar ja raikkaat Citrus Verbena ja Tea Garden miellyttävät kovasti.

R Of Rosen tuoksunuotteja ovat ruusu, geranium, freesia ja vadelma. (Tietääkö joku onko tuolle geranium-kukalle jotain suomenkielistä nimeä..? ) Fragrantica-sivulta löysin erään käyttäjän jättämän kuvauksen joka tiivistää mielestäni erinomaisesti R Of Rosen hengen:

”This perfume is quiet, serene, clean, sheer, whispery, utterly natural smelling, and just...pretty”. (LesleyA / Fragrantica)

White Orchidin ensituoksu on makeampi ja mausteisempi, mutta tasoittuu iholla pian samalla lailla puuterisen pehmeäksi matoksi kuin R Of Rose. Mukana vivahteita päärynästä, vadelmasta, persikasta ja orkideasta. Appelsiinin ja santelin eteeriset öljyt lupaavat anti-stress –vaikutusta.

Kummastakin tuoksusta on sekä Eau Fraiche- että Eau de Parfum –vahvuus. R Of Rosen kohdalla pidän itse asiassa Fraiche-versiosta vieläkin enemmän sillä se on vain jotenkin niin vastustamattoman pehmeä.

.

Kestävyys Eau de Parfum –vahvuudessa on ihan hyvä, mutta voisi toki olla parempi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on jotain mikä pitää luomutuoksuja käyttäessä vain hyväksyä, valtaosa niistä ei rakenteensa puolesta kykene tarttumaan iholle samalla teholla kuin synteettiset tuoksut. Eau Fraichet katoavat iholta käytännössä heti (tai ainakaan itse en enää niitä puolen tunnin kuluttua haista), EdP:t  pysyvät muutaman tunnin. Kuten kaikessa, tämäkin on yksilöllistä. Acorellella on joistain tuoksuista myös vartaloemulsiot, ja kerrostamalla voidetta & tuoksua saa kestävämmän tuloksen.

EdP-tuoksujen hinnat ovat 35-39 euron kieppeillä jälleenmyyjästä riippuen, Eau Fraiche -tuoksut maksavat alkaen 20 euroa. (Blogia tarkkaan lukevat tietänevätkin missä ekokaupassa on aina ne edullisimmat hinnat... ;))

 * * R Of Rose -tuoksun olen saanut Acorellen PR:ltä. * *