Mä tiedän. Tää aloituskuva on jotenkin niin irvokas :D

Etenkin kun muistellaan tätä.

Tässä sitä nyt hymyillään sen näköisenä että jumppa on ihanaa. :)

Minulta on kysytty reissujumpastani jo viime syksynä, ja nyt kun siitä toivottiin jälleen postausta niin ajattelin, että mikäs tuossa. Jos joku muukin liikuntaan nihkeästi suhtautuva inspiroituu jumpanvihaajan helposta aamutreenistä vähän  liikkumaan, niin hyvä juttu! Sillä liikuntahan on tärkeää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ei siitä tarvitse hirveästi tykätä. ;)

Kotona en tee jumppaa. Aamujumppa kuuluu elämässäni ainoastaan reissuolosuhteisiin, ja korvaa kotoisen kuntosalitreenin.

Päätin aloittaa reissujumpparutiinin syksyn 2012 kolmen kuukauden matkani jälkeen. Pidin tuolloin taukoa liikunnasta, ja se johti lopulta niin huonoon oloon sekä fyysisesti että psyykkisesti, että päätin etten enää halua kokea sellaista. Pidin liikunnasta tai en, kroppani on tottunut siihen (olen tehnyt salitreeniä 10 vuotta) ja haluaa sitä.

Aluksi jumppaa piti tehdä todella hampaat irvessä. Joka aamu tuntui siltä, että kuminauhan kanssa heiluminen on viimeinen asia mitä haluaisi tehdä. Sitten se alkoi pikkuhiljaa muodostua rutiiniksi. Tämä tapahtui siis viime syksynä. Sen jälkeen olen tehnyt samaa settiä kaikilla reissuilla, ja nyt se on kropalle tuttua puuroa.

Välineenä minulla on yksinkertainen, kuminen jumppanauha. Siinä oli alun perin pehmustetut kahvat mutta ne irtosivat ajan myötä. Eikä niitä itse asiassa tarvitsekaan, kunhan muistaa hanskat. Paljasta ihoa tuo kumi hiertää aika ikävästi.

Jumppaohjelmani on kaksiosainen, päivä 1 yläkropalle ja päivä 2 alakropalle. Vatsat teen kumpanakin päivänä. Liikkeitä on 7 per jumppa, ja lämmittelyn kanssa setti kestää noin 50-60 minuuttia. Teen jumpan kahtena aamuna putkeen ja pidän yhden päivän väliä.

Tarvitsen jumppanauhaa vain yläkropan treeniin. Alakroppa menee kehon omalla painolla.

Tässä siis jumpanvihaajan helppo aamujumppa, olkaa hyvä :)

Ja nuo shortsit - joo, ei todellakaan mikään jumppavaate ja näyttää kuvissa törkeältä mutta jumppaan aina alusvaatteissa enkä viitsinyt näitä kuvia ihan alkkareissa ottaa. Pitkät shortsit olisivat myös näyttäneet kuvissa vähän hassuilta, hameesta puhumattakaan,  joten nuo pienet (Skiathokselta ostetut) shortsit saivat kelvata.

.

YLÄKROPPA

Unohdin ottaa kuvan etunojapunnerruksesta, se kuva lainattu täältä.

Kuvien alla sarjojen ja toistojen määrät. Niissä liikkeissä, jotka tehdään yhdellä jalalla tai kädellä, sarja on per käsi/jalka.

Liitän tähän myös pienet selitykset liikkeistä, jos juttua vaikka lukee joku joka ei ole eläissään tehnyt yhtäkään jumppaliikettä. :)

Etunojapunnerrus (rintalihakset): tämä lienee jo kuvan perusteella selvä? :) Teen naisten punnerruksena kuten kuvassa,  eli polvet maassa.

Kulmasoutu (selkälihakset): kuminauha jalkojen alle, päät käsiin sopivalle kireydelle. Vedä kädet kyynärpääjohtoisesti kohti kylkiä. Purista lapoja yhteen.

Olkapunnerrus (olkalihas): kuminauha yläselän taakse, nauhan päät kämmeniin sopivalle kireydelle. Nosta käsivarsia yläviistoon ja palauta suoraan eteen. Käsivarret tulee pitää liikkeen ajan suorina.

Hauiskääntö (hauikset): kuminauha jalkojen alle, pieni haara-asento, nauhan päät kämmeniin hyvälle kireydelle, niin että tuntuu sopivasti hauiksissa. Kyynärpäät olisi hyvä pitää lähellä kylkiä, minulla on tuossa kuvassa vähän lepsusti. Tee kyynärvarren koukistus ja palauta kädet takaisin suoriksi alas.

Pystypunnerrus (olkalihas, ojentaja): salilla tämä liike ei tunnu minulla juurikaan ojentajissa, mutta nauhalla tehtynä kyllä. Kuminauha selän taakse, ota alakädellä hyvä ote kuminauhasta, punnerra yläkädellä suoraan ylöspäin ja palauta olkapään viereen.

Ojentajat (mä en tiedä mikä tämän liikkeen "virallinen" nimi on, tai onko sillä edes sellaista, mutta salilla tämä tehdään taljassa): Samanlainen ote kuminauhasta selän takana kuin pystypunnerruksessa, mutta ylösnoston sijaan pidä käsivarsi paikoillaan kuvassa näkyvällä tavalla ja liikuta ainoastaan kyynärvartta. Vie kyynärvarsi suoraksi eteen ja palauta takaisin olkapään kohdalle.

Vatsarutistus (vatsalihakset): makuulle lattialle, kädet niskan taakse tai rinnan päälle ristiin, rutista vatsalihaksia niin että selkä nousee irti lattiasta.

Näitä kuvia oli kyllä pikkuisen koomista ottaa... ^_^

.

ALAKROPPA

Tuolille nousu (pakaralihakset): nouse tuolille niin että nouset ja laskeudut samalla jalalla. Yksi sarja = yksi jalka. Kirjoitin sarjamäärään kolme vaikka pitäisi lukea neljä - kaksi sarjaa per jalka.

Kyykyt (pakaralihakset): pidä kädet edessä tai mihin ne nyt ikinä luontevasti saat laitettua :D ja tee syvä kyykky. Lisäpainoa saa esim. repulla jonka täyttää kirjoilla tai muulla painavalla. :) Käytän joskus tätä kikkaa kun yövyn reissussa kavereiden luona ja on mahdollista lainata reppua ja siihen täytettä. :)

Jalkakyykky (reisi- ja pakaralihakset): astu toisella jalalla eteenpäin ja kyykisty, pitäen edessä oleva jalka 90 asteen kulmassa. Polvi ei saisi mennä varpaiden yli. Liikkeen voi tehdä joko niin, että pitää eteen astutun jalan paikallaan ja jää pumppaamaan kyykkyjä, tai niin, että vie kyykyn jälkeen jalan takaisin toisen viereen. Toista liike samalla jalalla.

Jalkakyykky on muuten  mun suurin inhokki, siis voi että mä vihaan tätä liikettä. Tässä mun lihakset ei vain ilmeisesti koskaan kehity, aina tuntuu yhtä raskaalta ja vaikealta ja sattuu. Reisilihas alkaa täristä yleensä jo 10 toiston jälkeen. Olen kuullut muiltakin vastaavia squat-tarinoita... Harvan lemppari? :P

Jalannosto (pakaralihakset): tälläkin liikkeellä on varmaan joku fiksumpi nimi :P Asetu kuvassa näkyvään asentoon ja nosta jalkaa ylöspäin, niin että pakara pysyy koko ajan jännittyneenä eikä reisi laske liian alas.

Hehheh, tämän liikkeen kuvista tuli kyllä niin rivoja... :D Tää oli ainoa vähänkään järkevä. :)

Reiden loitonnus (reisi- ja pakaralihas): asetu kylkimakuulle. Koukista päällimmäistä jalkaa ja nosta polvea ylöspäin. Tässä liikkeessä saa tehdä reilusti toistoja että alkaa tuntua jossain, kun ei ole vastusta.

Liikkeen voi tehdä myös kontallaan, tällöin liikettä käsittäkseni kutsutaan "koiran kusetukseksi". :) Nosta polvea sivulle niin kuin olisit koira puhelinpylväällä.

Vatsarutistus: sama kuin aiemmin.

Jalkojennostot (vatsalihakset): tämä liike onnistuu parhaiten kun saat otettua käsillä kiinni jostain, vaikkapa sängyn jaloista tai reunasta. Asetu makuulle ja nosta jalkojasi yhtäaikaa ylös, niin että alaselkä irtoaa lattiasta. (Kuvassa jalat ovat juuri palaamassa yläasennosta.) Palauta jalat takaisin lattian tasoon suorina, mutta älä päästä niitä koskemaan lattiaa. Vatsalihasten tulee pysyä koko ajan jännittyneinä.

Ja siinäpä se! Jumpat jumpattu ja kropassa toivon mukaan sellainen olo että jotain on tehty. Nauhan on oltava sen verran kireällä tai toistoja oltava sen verran monta, että lihas väsyy. Ilman painoja tai vastusta lihasta joutuu rasittamaan useammilla toistoilla että se väsyy. Jos lihaksessa ei tunnu miltään, on nauha liian löysällä tai teet liian vähän toistoja.

Sitten vain kahvin keittoon.... :)

.

Loppukevennys.

Miten saa otettua tällaisia jumppakuvia kun on yksin kameran kanssa...?

Vastaus...

Asettamalla sängyn päälle tuolin ja tuolin päälle roskiksen ja roskiksen päälle kameran.

Ja juoksemalla itse nurkkaan vetämään posea.

:)

En päätä tätä juttua sanomalla liikunnan iloa, vaan liikunnan oloa. Liikunnasta on mahdollista tehdä luontevasti rullaava osa elämää vaikka se ei suuremmin nappaisikaan. Eihän moni tykkää tiskaamisestakaan, mutta silti tulee tiskattua päivittäin, kuin huomaamattaan ;)

Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun -  se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. "Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia".

Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki - niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.

No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?

Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.

Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.

No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.

Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.

Muuten, tärkeä huomio - kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).

Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.

Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.

Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle - menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.

Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista - jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.

No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.

Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:

Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:

Olo on kevyt ja normaali. :)

Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.

Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa - kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.

Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.

Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)

On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)

Aurinkokapselit, oletteko kokeilleet niitä?

Minä en ennen tätä kesää.

Olen saanut aurinkovitamiineja testattavaksi kahdeltakin eri firmalta, ja aloitin Yves Rocherin tarjokkaasta. Olen käyttänyt tabletteja kesäkuun alusta saakka. Kyseessä on siis ihoa auringonottoon valmistava ravintolisä. Kapselit sisältävät helokkiöljyä, beetakaroteenia ja antiosidanttikompleksin.

Tuotteesta kerrotaan näin:

"Aurinkovitamiineilla on ihoon kaksinkertainen vaikutus:

* Kaunistava vaikutus: kupari edistää ihon luonnollista pigmentoitumista, beetakaroteeni ja sinkki auttavat ihoa pysymään hyväkuntoisena

* Suojaava vaikutus: E-vitamiinin, sinkin ja seleenin antioksidanttiyhdistelmä auttaa soluja suojautumaan auringon aiheuttamalta hapettumisstressiltä."

Kuulostaa hyvältä. Kai. :) Ulkoisesti en voi väittää että olisin havainnut kapseleiden käytöllä mitään vaikutuksia, mutta sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö tuo suojaava vaikutus silti toteutuisi. Sitä vain ei pysty silmin havainnoimaan. Minulla on sen verran hyvin ruskettuva ja hyväkuntoinen  iho, että en usko tuon "kaunistavan vaikutuksen" mitenkään radikaalisti voivan minun ihossani näkyäkään.

Ulkoisen vaikutuksen toteutumisestakin minulla kuitenkin ON tietoa! :)

Juteltiin muutaman blogikollegan kanssa näistä aurinkovitamiineista kun tavattiin kesällä Indiedays-miitissä. Uusi Kuu -blogin Emilia puhkesi innoissaan selittämään, että hän on tänä kesänä vihdoin onnistunut saamaan rusketuksen aurinko-lisäravinteen ansiosta. Emilian iho on vaalea ja huonosti ruskettuvaa, helposti palavaa tyyppiä joka lähinnä vain punoittaa auringossa oleilun jälkeen, mutta tänä kesänä iho olikin päivettynyt kauniisti ja tasaisesti juuri palamatta. Mitään syvää megarusketusta Emilialla ei tietenkään ollut, sillä aurinkoihotyyppiä ei voi mikään vitamiinicocktail muuttaa, mutta tasainen, selvästi havaittava päivetys iholle kuitenkin oli ilmestynyt (todistin itse rusketusrajat! :D). Emilian käyttämä aurinkokapseli on Bioteekin.

Toinen testiin saamani aurinkovitamiini tulee Imedeeniltä. Nämä kapselit lähtevät mukaani Kreikkaan. Pakkauksessa on juuri sopivasti kahden kuukauden annos. Myös Imedeen lupaa suojata soluja hapettumisstressiltä, ja A-vitamiini "edistää ihon pysymistä normaalina". (Hassu ilmaisu :D).

Imedeenillähän on kokonainen sarja ihonhoitotabletteja. Ovatko tuotteet joillekin teistä tuttuja..? Periaate kuulostaa ihan toimivalta, vitamiinithan toimivat ihonkin hyväksi parhaiten nimenomaan sisäisesti nautittuna. "Imedeenin solujen muodostusta tukevat ja hapettumisstressiltä suojaavat täsmäravintoaineet toimivat dermiksessä, jota voiteet eivät tavoita",  kertoo pakkaus.

Ihanteellisesti ihonhoidon voi siis jakaa kahteen osaan, ulkoiseen ja sisäiseen; kosmetiikalla pehmennetään ja suojataan ihon ylintä kerrosta eli epidermistä ja ravinnolla hoidetaan ja vahvistetaan ihoa sisältä päin. Moni unohtaa kuinka tärkeä osa ravinnolla todellakin on ihon kunnon ylläpidossa. Tällä en tarkoita, että ihmisen tulisi ostaa purkkikaupalla pillereitä, vaan ihan niillä järkevillä jokapäiväisillä ravintovalinnoilla (tuoreita kasviksia, hyviä öljyjä) voi vaikuttaa merkittävästi. :)

*

Meanwhile... tänään olikin hauska ja erilainen päivä!

En kerro vielä enempää mutta ensi viikolla saatte nähdä mitä tänään puuhailin! :)

....ja tällainenkin laatikko saapui tänään. Ei mitenkään ikävä näky kosmetiikkafriikille ^_^ Kyseessä on syksyn uutuuslähetys Laveralta, merkin meikit ovat kokemassa jälleen suurta uudistusta. Naurahdin kun näin tuon Deep Darkness -maskaran tuotteiden joukossa, ilmeisesti joku Laveralta luki Butterfly Effect -maskara-arvioni ja bongasi sieltä lauseen, jossa kerroin että kaikki muut Laveran maskarat on tullut testattua Deep Darknessia lukuunottamatta. :D

Pidän hyväntuoksuisesta kosmetiikasta. En hae tuotteita erityisesti tuoksun perusteella, mutta miellyttävä tuoksuelämys tuo aina lisäarvoa, kun taas ikävän hajun takia tuote jää todennäköisesti hyllylle.

Aloin mietiskellä kosmetiikan tuoksuja oman postauksensa verran kun kesäkuussa juteltiin Lushin tuoksuista.

On hyvän-, pahan ja neutraalin tuoksuisia tuotteita, mutta harva lopulta jättää erityistä muistijälkeä tai hinkua ostaa tuote uudelleen pelkästään tuoksun perusteella. Useimmat tuoksut sijoittuvat lopulta kategorioihin "ihan kiva" tai "mitäänsanomaton".

Tähän postaukseen kokosin sellaisia tuotteita, joiden tuoksussa on "sitä jotain" - jotain, joka saa käden kerta toisensa jälkeen hamuamaan purkkia ihan vain jotta aivojen mielihyväkeskus saisi stimulaatiota tuoksun muodossa. Koen tällaista koukuttumista hyvin harvoihin tuotteisiin. Mutta kun tällainen tuoksuyhteys löytyy, se on todella vahva ja saa minut jopa säästämään tyhjän pakkauksen jotta saan palata tuoksuun aina mieliteon iskiessä.

Muutama näistä tuotteista ei edes oikein sovi ihotyypilleni, mutta silti käytän niitä vain koska tuoksu vetää minua puoleensa. Tiesittehän, että tuoksut, etenkin eteeriset öljyt, vaikuttavat tunnetiloihin. (Nojoo, tämä oli varmaan ihan yleistietoa :D) Hyväntuoksuisesta tuotteesta tulee konkreettisesti hyvä olo.

Virvekin on sattumoisin hiljattain kirjoittanut kosmetiikkatuotteiden tuoksuista, muistijälkinäkökulmasta.

Virve kirjoittaa eräästä voiteesta näin:

"En ollut aiemmin ajatellut, kuinka suuressa ja merkittävässä osassa kasvovoiteiden tuoksut minulle ovat, mutta tajusin asian vähän aikaa sitten erästä kasvovoidetta käyttäessäni. Assosioin sen välittömästi onnellisiin hetkiin ja joka kerta sitä iholleni levittäessä tunnen itseni todella onnelliseksi. Ikäänkuin minulla olisi purkitettua onnellisuutta, jota lätkin nassuuni saaden kasvoilleni aikaan sen saman onnellisuuden tunteen jälleen. Aika mahtava salainen ase."

Niinpä. Juuri tämän vuoksi valitsen aina matkoille eri tuoksut. ;) Nyt, kun haluan piipahtaa Chamonixissa, nuuhkaisen vähän Chance Eau Fraîchea... <3)

Tässä on kolme kasvotuotetta, joiden tuoksuun olen ihan lääpälläni. Toisin kuin Virvelle, kasvotuotteet eivät kuitenkaan tuo minulle mitään erityisiä muistoja vaikka tuoksuissa olisikin "sitä jotakin". Mikä johtuu varmasti siitä, että käytän yhtä kasvovoidetta aivan turkasen kauan. Näin ollen sen tuoksu ei sitoudu yhteen tiettyyn, rajattuun aikakauteen.

Estelle & Thildin Super Bioactive Age Control -seerumi on kuin kimppu niittykukkia pullotettuna; ihana, suloinen, todella kukkainen tuoksu. Näin voimakasta tuoksua en odottaisi kasvotuotteelta, ja uskon, että moni kokee tuoksun liiankin voimakkaana. Minä puolestani tykkään tästä poikkeuksellisesti todella paljon, ja kun seerumin koostumuskin on kohdallaan niin saadaan kasaan yksi Sannin lempparituotteista. Tuote esiteltiin aikoinaan täällä.

Yves Rocherin ekosertifioidun linjan Aloe Vera -kasvovoide, vaikkakin tarkoitettu normaali- ja sekaiholle, on minun iholleni liian paksua eikä imeydy kunnolla. Olin aikeissa antaa sen eteenpäin, mutta huomasin koukuttuneeni tuoksuun kuin vaivihkaa. Kun satunnaisesti laitoin voidetta iltaisin, olin joka kerta ihan että "Hyvänen aika, tässäkö voiteessa oli tämä näin hyvä tuoksu..!" En osaa edes kuvailla tuoksua, se on hyvin pehmeä ja aromaattinen, ehkä vähän kukkainen mutta ei sinne päinkään kuin Estelle & Thild. Lopulta voide jäi minulle vain jotta voisin aika ajoin nuuhkutella sitä. Ihan harmittaa että koostumus on niin paksu, olisi ihana käyttää tätä päivittäin. Koostumuksensa puolesta se sopii minulle vain pakkasaikaan yökäyttöön.

Dr. Hauschkan Hoitava Värivoide (eli ihan vain "sävyttävä päivävoide", nimi on näitä vanhoja hassuja Hauschkan suomennoksia jotka uudistuksen myötä päivitettiin) on ihan ensimmäinen Hauschka-suosikkini, johon ihastuin välittömästi merkkiin tutustuttuani viisi vuotta sitten. Voide esiteltiin aikoinaan täällä.

Voide on paksua ja suhteellisen rasvaista, eikä tosiaankaan omiaan minun ihotyypilleni. Silti jokin koostumuksessa, sävyssä ja etenkin tuoksussa (minkä tajusin myöhemmin toista tuubia ostaessani) ihastutti. Voiteessa on Hauschkan "trademark"-tuoksu eli ruusu, josta pidän vain hyvin harvoissa muodoissa. Tässä voiteessa ruusu on jotenkin aivan täydellisen puuterisen, harmonisen ja rauhoittavan tuoksuinen. Lempeä ja pehmeä. Talvella aina oikein odotan megapakkasia jotta pääsen käyttämään tätä...!

Logonan Mediterran -deodorantin käytin loppuun jo kolme-neljä vuotta sitten, mutta minun oli pakko säästää pakkaus jotta pääsen vielä nuuhkuttelemaan pulloa. Tämä on varmasti vastustamattomimpia tuoksuja joihin olen kosmetiikassa törmännyt, enkä oikein osaa edes selittää miksi..! Ensinuuhkaisulta tuoksu oli "nojoo, ihan kiva", mutta mitä pidempään sitä käytin, sitä huumaantuneempi olin.

Mediterran-tuoksun muodostavat salvia, punainen greippi, saflori sekä seetrin, bergamotin, ylang-ylangin ja vaniljan eteeriset öljyt. Logonan Mediterran -tuotteita ei käsittääkseni enää saa Suomesta (korjatkaa jos olen väärässä), mutta Saksasta kyllä. Pitäisikin tilata uusi pullo nyt vuosien jälkeen ihan vain jotta voisi verrata onko tuoksu yhä vanhan veroinen.

Born To Bion Sensation Zen -deodorantti on tainnut vilahdella blogissa paljonkin, aina niissä yhteyksissä joissa mainitsen luonnonkosmetiikan lempparidödöstäni. Harvemmin deodoranttia laittaessa tulee erityisen "elämyksellinen olo" :D, mutta niinkin pieni asia kuin tuoksu (joka Sensation Zenissä on hyvin mieto) voi kohottaa kainalonhinkkaustuokion astetta tai useampaa miellyttävämmäksi hetkeksi. Joka kerta kun laitan Zeniä tulen tuoksusta hyvälle mielelle - niin hullulta kuin se kuulostaa. Zenissä tuoksuvat salviankukka ja bambu.

Yves Rocherin Les Plaisirs Nature -sarjan Oliivi on yksi oudoimpia tuoksulemppareitani. Oudoimpia siksi, että en pysty nimeämään tuoksua enkä kunnolla edes kuvailemaan sitä, mutta oliivilta tuotteet eivät tosiaankaan tuoksu. Ainakaan sille, miltä minun tuntemani oliivit tuoksuvat. Sarjalle on siis varmaankin kehitetty joku keinotekoinen tuoksu. Minun nenäni haistaa jotain ihanan pehmeää ja kevyen makeaa, hitusen vihreää. Ei sitrusta vaan enemmänkin jotain kukkaista...

Oli tuoksu mikä hyvänsä, se on erittäin onnistunut! :) Ja varsin unisex, miehellekin kelpaa. :)

Loppuun klassikko.

Tämä tuoksu ei liity mihinkään tiettyyn tuotteeseen, vaikka Yves Rocherin tuotteissa olen siihen lapsena alun perin tutustunut.

Tuoksuhan on tietysti Monoï. Monoï-öljyn erehtymättömän tunnistettava tuoksu tulee kookosöljyssä liotetuista gardeniankukista. Tykkään myös gardeniasta yksinään, mutta en niin paljon kuin Monoï-öljy-yhteydessä. Kookoksen ja gardenian liitto on kesän tuoksun ruumiillistuma...!

Perinteisen Monoï-öljyn lisäksi käytän Monoïta suihkeena, suosikki on Born To Bion sertifioitu kuivaöljysuihke. Myös YR:n suihke on hyvää, mutta ei voita koostumuksellaan täysin 100-prosenttisesti luonnon aineista valmistettua Born To Bio'a.

*

Oletteko te ostaneet joitain kosmetiikkatuotteita vain pelkän tuoksun takia? (Jos hajuvesiä ei lasketa ;))

Mitä tuotteita löytyisi teidän "Parhaan tuoksuiset kosmetiikkatuotteet" -listalta?

(Saa kertoa myös niistä hirveimmistä tuoksuista :) Onko joku tuote jäänyt peräti käyttämättä kamalan tuoksunsa takia?)

P.S. Sekin piti vielä mainita, että parhaan tuoksuiset hajusteettomat tuotteet olen löytänyt Estelle & Thildiltä ja Laveralta (Neutral-linja). Hajustamattomissa tuotteissakin on tietysti aina se raaka-aineiden muodostama ominaistuoksunsa ja tämä tuoksu voi poiketa paljonkin eri merkkisten tuotteiden välillä. Jotkut voivat olla vähän karujakin, niinkuin vaikka Clinique. Aaa, voisin jatkaa tästä tuoksuaiheesta vaikka kuinka, koko ajan tulee uutta mieleen :D

Saimme kuulla mielenkiintoisen luennon Euroopan johtavien ekokosmetiikkasertifikaattien eroista ja yhtäläisyyksistä Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa.

Varmasti moni teistä on kuullut, että jotkut sertifikaattitahot laskevat myös veden mukaan luonnollisten ainesosien prosenttiosuuteen, saaden näin ”myyvemmän” näköisiä lukuja markkinointiinsa. Myös yksi Euroopan suurimmista sertifiointiorganisaatioista tekee näin. Arvaako joku jo mikä..?

Luento keskittyi BDIH:hon, NaTrueen ja Ecocertiin. Nämä kolme ovat Euroopan suurimmat ja tunnetuimmat luonnonkosmetiikan sertifiointitahot. Niillä on paljon yhteistä mutta myös joitain olennaisia eroja. Eroja on mm. sallituissa ainesosissa, ainesosien luokittelussa, sertifiointitasoissa ja tavassa määrittää luonnollisuusprosentti, kuten yllä mainitsin.

Mikä sertifikaateille on yhteistä?

* Luonnolliset raaka-aineet (muutamia erikseen listattuja, sallittuja synteettisiä poikkeuksia lukuunottamatta)

* Kasvipohjaiset pinta-aktiiviset aineet ja emulgaattorit

* Ei maaöljyjohdannaisia tai silikoneja

* Ei synteettisiä hajusteita tai väriaineita

* Ei kemiallisia UV-filttereitä

* Ei parabeeneja

* Tuotteiden ja pakkausmateriaalin tulee olla mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia

* Raaka-aineita ja valmiita tuotteita ei testata eläimillä

BDIH

Saksalainen, riippumaton, voittoa tavoittelematon organisaatio.

* Yhden portaan sertifiointijärjestelmä, ei erikseen luomu- ja luonnonkosmetiikan tasoja

Monet mieltävät nämä termit edelleen synonyymeiksi, mutta kaikki luonnonkosmetiikka ei ole luomua, vain vaaditun pitoisuuden luonnonmukaisilta viljelmiltä tulevia raaka-aineita sisältävä kosmetiikka on luomukosmetiikkaa.

* Lista tietyistä kasviainesosista joiden täytyy aina olla luomutuotettuja

* Jos tuotteen nimessä sana ’luomu’, täytyy tuotteesta 95% olla luomuainesosia

* Vettä ei lasketa luonnolliseksi tai luomuainesosaksi

* Ainesosien luokittelu: kasvipohjaiset, eläinperäiset (poislukien kuolleet selkärankaiset, huvitti tämä ilmaisu..!) sekä mineraaliperäiset.

* Vuosittainen kontrollitarkistus jossa yrityksen on näytettävä toteen tuotannon BDIH-mukaisuus tarkan dokumentaation kautta, mm. tilattujen raaka-aineiden määrän on mätsättävä valmistetun tuotemäärän kanssa.

Tämä kohta etenkin oli minusta mielenkiintoinen ja vahvisti luottamustani BDIH-sertifikaattia kohtaan. Juttelin Dr. Hauschkan toimitusjohtajan Johannes Stellmanin kanssa erään lounaan yhteydessä luonnonkosmetiikan ”huijauksesta”, josta kosmetiikan kemian opettajani puhui. Opettajani mukaan valtaosa luonnonkosmetiikasta on huijausta, ja valmistajat käyttävät tuotteissaan kasviöljyjen ohella myös synteettisiä öljyjä koska ”eihän kukaan huomaa eroa”. Stellman hymyili ja totesi, että ei opettaja välttämättä ihan hakoteilläkään ollut, ja että aivan varmasti markkinoilla on sellaisia tuottajia jotka ”kaikessa hiljaisuudessa” sekoittavat tuotteisiin myös synteettisiä ainesosia.

BDIH-sertifioitujen tuotteiden kohdalla tämä ei ole mahdollista, sillä raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden määrät on näytettävä toteen ja niiden on vastattava toisiaan. Jos siis valmistaja haluaisi korvata tuotteensa aidosta ruusuöljystä osan synteettisellä öljyllä säästääkseen kuluissa, se näkyisi tilatun ruusuöljyn ja valmiiden ruusuöljytuotteiden suhteessa toisiinsa, ja valmistajan pitäisi pystyä selittämään BDIH:lle mistä ero suhteessa johtuu.

NATRUE

Kansainvälinen, riippumaton, voittoa tavoittelematon organisaatio.

* Kolmen portaan sertifiointijärjestelmä:

1 Luonnollinen kosmetiikka (”Natural Cosmetics”)

2 Luomupitoinen kosmetiikka (”Natural Cosmetics with Organic Production”), minimissään 70% ainesosista on oltava luomutuotettuja

3 Luomukosmetiikka (”Organic Cosmetics”), minimissään 95% ainesosista on oltava luomutuotettuja.

(Kritiikkiä NaTruelle Sannilta: ennen nämä portaat näkyivät tuotteessa selvästi tähtisymbolin kautta, taso 1 oli yksi tähteä ja taso 3 kolme tähteä, mutta nyt tähdet on otettu pois ja sertifiointitason saa selville vain kysymällä erikseen valmistajalta! Omituista. Tason pitäisi kuulemma näkyä valmistajan nettisivuilla tuotteen yhteydessä, mutta se ei pidä paikkaansa monenkaan NaTrue-sertifioidun valmistajan kohdalla, itse en ainakaan ole näitä tasoja nettisivuilta löytänyt.)

* Ainesosien luokittelu: luonnolliset, luonnollisen kaltaiset (tähän ryhmään kuuluu mm. mineraalipigmenttejä ja säilöntäaineita) ja johdetut luonnon raaka-aineet (ainesosat, jotka ovat luonnosta mutta joita on muuteltu kemiallisten prosessien kautta).

* Vettä ei lasketa osaksi luonnollisia ainesosia.

Mielenkiintoista ja yllättävää: opin, että kosmetiikkamarkkinoiden mineraalipigmenteistä (oli sitten kyse luonnon- tai ”normi”kosmetiikan tuotteista) valtaosa on luonnollisen kaltaisia eli synteettisesti valmistettuja (kemiallisesti siis kuitenkin sama asia), sillä aito luonnosta otettu mineraalipigmentti on erittäin kallis raaka-aine. Sain kuulla, ettei millään mineraalimeikkilafkalla olisi ikinä mahdollisuutta myydä tuotteitaan niin halvalla kuin mitä niitä myydään, jos mineraalipigmentit olisivat suoraan luonnosta. Myös Dr. Hauschka käyttää luonnollisen kaltaisia mineraalipigmenttejä.

ECOCERT

Ranskalainen sertifiointiorganisaatio.

* Kaksiportainen sertifiointijärjestelmä:

1 Luonnollinen kosmetiikka (”Natural Cosmetics”), minimissään 50% raaka-aineista on oltava luonnollisia ja minimissään 5% lopputuotteesta on oltava luomuainesosia. (Huom: ero käytetyt ainesosat ja lopputuote.)

2 Luonnollinen ja luomukosmetiikka (”Natural and organic cosmetics”), minimissään 95% raaka-aineista on oltava luomutuotettuja ja minimissään 10% lopputuotteesta on oltava luomuainesosia.

* Ainesosien luokittelu: kasvipohjaiset, mineraalipohjaiset, meriperäiset ja eläinperäiset. Kaikki voivat olla sekä fyysisesti että kemiallisesti muokattuja. Sallii mm. sulfaattien käytön.

* Vesi lasketaan luomuainesosaksi.

Tästä viimeisestä olin tosiaan vähän yllättynyt. Asialla on merkitystä lähinnä markkinointiviestinnän kannalta, mutta ero on merkittävä. BDIH ja NaTrue eivät käytä markkinoinnissaan prosenttilukuja kun taas Ecocertille ne ovat tunnusomaista. Tuotteet saadaan lukujen kautta kuulostamaan ”luonnollisemmalta” ja näin ollen houkuttavammalta kilpailijoihin nähden, vaikka todellisuudessa luomulaatuisten ainesosien pitoisuus on korkeampi esimerkiksi BDIH:n ja NaTruen vaatimusten mukaan sertifioiduissa tuotteissa (95% luomua = 95% itse kasviainesosaa).

Havainnollistus NaTruen ja Ecocertin erosta luokitella aineosien luomu-pitoisuus kasviuutteessa; NaTrue laskee vain uutteen ja tislauksessa käytetyn alkoholin pitoisuuden, Ecocert myös veden, jolloin uutteen voidaan sanoa olevan 100-prosenttisesti luomua.

Toinen havainnollistus veden osuuden vaikutuksesta koko tuotteen "luomu"-pitoisuuteen Ecocertin ja NaTruen välillä.

Te joille aito luonnonkosmetiikka on tärkeää, kiinnitättekö huomiota sertifikaattiin ja onko teille merkitystä sillä, mikä taho tuotteen on sertifioinut?

Taas on tullut se aika vuodesta,  kun kolmen vuoden takainen juttuni auringosta ja ruskettumisesta asiantuntijahaastatteluineen on ajankohtainen. Koska samaa juttua on turha kirjoittaa joka vuosi uudestaan, ja mukaan tulee aina uusia lukijoita, linkkaan alkuperäiseen artikkeliin kesäkuulta 2011.

Se on mielestäni sen verran hyödyllinen että sietää tulla nostetuksi joka kesä :)

Haastattelin artikkeliin ihotautilääkäri Matti Hannukselaa ja ihotautilääkäri Tapio Rantasta sekä kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousaa. Juttu käsittelee mm. suojakertoimiin liittyviä "myyttejä", aurinkoihotyyppejä ja sitä, mitä iholle itse asiassa tapahtuu ruskettuessa. Voiko auringossa ylipäänsä olla turvallisesti? Ja mitä eroa on suojakertoimellisella päivävoiteella ja aurinkovoiteella?

Lue niin tiedät :)

Juttuun pääset tästä.

Moi! Sellainen pikainen vain että ovathan kaikki halukkaat nyt ilmoittautuneet tulevan torstain lukijamiittiin eli Lumene-kauneusiltaan Tampereen Sokokselle?

Arvon osallistujat huomenna kello 09.00. :)

Hei kaikki lukijat joilla on mies, poikaystävä tai veli! Tai miksei isäkin käy ^_^

Tai jos sinä, lukijani, satut itse olemaan mies. Joita luulen tosin lukijakunnassani olevan mahdollisesti noin 0,01%.

Etsin miehiä haastateltavaksi tulevaan blogijuttuun. En kerro vielä sen enempää, mutta juttu liittyy miesten kokemuksiin ulkonäöstään ja miehisyydestään.

Kysykääs mieheltänne - tai keltä hyvänsä kaveri/perhepiiriinne kuuluvalta miessukupuolen edustajalta :)), olisiko tämä mahdollisesti kiinnostunut osallistumaan anonyymiin haastatteluun. Kenenkään nimiä ei luonnollisestikaan tulla mainitsemaan jutussa.

Jos tuttavapiiristäsi löytyy mies, joka saattaisi voida osallistua haastatteluun, laitathan hänen yhteystietonsa (eli sähköpostiosoitteen), tietysti hänen suostumuksellaan, minulle osoitteeseen karkkipaiva (ät) hotmail piste com. (Täytyy puijata noita roskapostirobotteja....)

Olen kovasti kiitollinen avustanne. :)

Peili.

Peilaus. Tarve nähdä kuvansa.

Mm. näitä asioita mietiskelin metsäretkellämme Seitsemisellä.

Oletteko koskaan miettineet asiaa? Kuinka usein katsotte itseänne peiliin päivän aikana?

Edellisellä vaellusretkellämme en ottanut peiliä lainkaan mukaan. Unohdin. Mihin metsässä edes peiliä tarvitsisi? Jos menee roska silmään, on selitykseni. Ja ihan pätevä sellainen. Mutta jossain alitajunnassa on vahvana tunne, että eihän minnekään voi mennä ilman peiliä. Tällä kertaa peili oli mukana. En saanut roskaa silmääni, enkä kaivanut peiliä esiin montaakaan kertaa kolmen päivän aikana. Oikeastaan vain levittäessäni aurinkovoidetta ja illalla puhdistaessani kasvot. Ei peiliä siihenkään olisi tarvinnut.

Peilittömyys tuntui hurjan vapauttavalta. Keskustelin aiheesta myös reissun miespuolisten kanssa. Näkyykö heillä peilejä? Eip. He kokevat tätä "vapautta" ilmeisesti kaiken aikaa.

Jäin miettimään asiaa. Miksi me naiset koemme jatkuvaa tarvetta nähdä peilikuvamme? Haluamme ikäänkuin varmistua siitä, että kaikki ulkoisessa olemuksessamme on kunnossa, niinkö? "Näytänkö samalta kuin 15 minuuttia sitten?"

Kotona peilaan itseäni tuon tuostakin vaikka olisin yksin. Töissä peilaus oli kroonista. Eihän ole roskaa hampaan välissä tai kuivuneita huulipunanriekaileita huulilla? Eihän meikki ole levinnyt? Julkisilla paikoillakin tuntee jatkuvaa pakonomaista tarvetta vilkuilla peilaaviin pintoihin. Tunnistatteko tämän itsessänne? Voitteko kulkea vaikkapa vaateosastolla kokovartalopeilin ohi katsomatta siihen?

Metsässä unohdin koko peilin.

Mutta miksi..? Enkö ole telttaretkellä yhtä oma maskiton itseni kuin kotona omassa seurassani? Töissä, kaverien keskuudessa ja muissa julkisissa, "edustavuutta" vaativissa tilanteissa ymmärrän "itsensä varmistamisen" tarpeen, mutta miksi myös kotona?

Päädyin tulokseen, että kotonakin selvästi noudatan jotain näkymätöntä roolia. "Urbaanin ympäristön Sanni" -roolia. Olen sivistyksen keskellä, en kai voi näyttää ihan räjähtäneeltä? Ja jos näytän, saan tuhahdella peilikuvalleni ja jopa paheksua sitä. Metsässä olen ilmeisesti luonnollisimmassa roolissani. Olen siellä ihan niiden samojen kaverien seurassa kuin kaupungissakin, mutta tietyt maneerit rapisevat pois. Ulkoisen olemuksen merkitys muuttuu... vähemmän merkittäväksi. Naamani on vähän noessa, entäs sitten. Kas, leukaan on tullut finni. Jahaja. Antaa olla. En ole harjannut hiuksiani kahteen päivään. Ei kukaan muukaan.

Vapauttavaa.

Laskekaapa huviksenne jonain päivänä montako kertaa tulette päivän aikana katsoneeksi peiliin. Itse aion tehdä sen huomenna.

Retki-tiramisu.....

P.S. Alan nyt julkaista ja käydä läpi reissun aikana tulleita kommentteja. :)