Minulla ei ole tänään mitään asiaa, koska päätin kirjoittamisen sijaan lukea ja olla vain. Ja täytellä moninaisia listojani ja Excel-taulukoitani. Se on rentouttavimpia ajanvietteitä mitä tiedän.

Tykkään kuitenkin jakaa fiiliksiä etenkin kun tulen jostain asiasta iloiseksi. Siksi en malta olla kertomatta teille lumesta.

Olen ollut kiukkuinen talvelle, koska se jäi tänäkin vuonna niin lyhyeksi. Rakastan kunnon vuodenaikoja ja nautin pitkistä ja kylmistä talvista, haluan kuulla pakkasen narskuvan kengän alla ja katsella katuvaloissa kimaltavaa vastasataneen lumen pehmeää, hiutaleista pintaa. Lisäksi olen ihminen, jonka mielialaan sää ja valo vaikuttavat voimakkaasti. Viime päivien masentava harmaus, kura ja sade ovat saaneet minut jälleen kerran haaveilemaan "talvilappilaisuudesta". Ollapa kolme kuukautta lumen ja kunnon talven ympäröimänä...

Mies ehdotti, että menisimme viikonlopuksi mökille. Jotain iloa vähälumisessa talvessa kun auraamattomia mökkiteitä pystyy käyttämään helmikuussa, normilumisena talvena mökille ei ole asiaa tähän aikaan vuodesta.

Ajoimme mökille laittamaan sähköt päälle, että mökki on huomenna lämmin ja valmis vastaanottamaan meidät. Kun auto kääntyi räntäsateen pieksämältä päätieltä mökkitielle, oli kuin olisimme sukeltaneet toiseen maailmaan. Narnia-efekti. Täällä, mökkiläisten pimeään vuodenaikaan hylkäämässä hiljaisten puiden valtakunnassa on jäljellä Talven Ihmemaa. Ei tietoakaan kuraisesta sohjosta. Jopa räntäsade taukosi taianomaisesti kun livuimme talviseen postikorttimaisemaan.

Auto puski hitaasti viimeiset sata metriä läpi kevyen lumipeitteen mökin pihaan. Hiljaisuus. Rauha. Kostean lumen peittämät raskaat oksat kurottuivat utuista järvenselkää kohti.

Tällaiset asiat tekevät minut niin iloiseksi ja onnelliseksi.  Luonto ja sen tarjoamat kauniit yllätykset joita ei odota.

Ilostuin mä kovasti eilenkin kun päivän paketista paljastui Urban Decayn Gwen Stefanin poskipunapaletti, mutta se on niin eri juttu. Kirjoitan kauneusblogia, mutta en halunnut rynnätä hihkumaan teille Gwenin Blush-paletista. Sen aika on sitten joskus. Mutta tällaisen hetken mä haluan jakaa. Kun autoilimme talviseen Narniaan.

Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua kaikille. :)

Täytän tänään kolmekymmentäseitsemän vuotta ja minulla on hyvä olo! :)

Ikääntyminen on kiinnostava taival, johon kaikeksi onneksi ei välttämättä liity vanheneminen sanan ikävässä merkityksessä, kuten tuossa joku aika sitten juteltiin. Vuodet karttuvat, sitä ei voi estää, mutta missään ei sanota että mielen täytyisi muuttua tai olemuksen vakavoitua.

Kauneusbloggaajana huomaan seuraavani ikääntymisen merkkejä ihan eri tavalla kuin tekisin ilman blogia. Olen kuvannut itseäni blogiin viikottain viimeiset kohta seitsemän vuotta, ja tämän kautta tulee väkisinkin tarkkailtua itseään tarkemmin kuin ehkä keskivertoihminen. Kuviin dokumentoituvat syvenevät uurteet, oheneva iho, kasvoille piirtyvät läiskät, silmäluomien veltostuminen ja jopa ihon sävyn ympärivuotinen tummuminen.

Olen iässä, jossa kronologisen ikääntymisen merkit kiihtyvät joka vuosi. Jossain vaiheessa ajattelin, että asian seuraaminen olisi masentavaa, mutta nyt yhä lähemmäksi neljän kympin rajapyykkiä lipuessani voin todeta, että ei se olekaan. Ruttuja ja pigmenttiläiskiä enemmän minussa aiheuttaa melankoliaa elämän kuluminen. Elämä on niin hauskaa että täällä viettäisi mielellään vielä 100 vuotta. <3

Minä olen 37-vuotias joka:

* Innostuu helposti vaikka mistä eikä osaa kätkeä sitä

* Ei osaa piilottaa muitakaan tunteitaan

* Ei ole oppinut näin monen vuoden aikana laittamaan hiuksiaan eikä enää piittaa siitä

* On nuorempana samaistunut Daria Morgendorfferiin mutta nykyään enemmän johonkin myönteisempään hahmoon

* Kokee arvot kuten terveys ja läheisten hyvinvointi tärkeämpinä kuin minkään muun

* On iloinen kun ympärillä on iloa

* On vieläkin yhtä hulluna shampoiden ja hoitoaineiden fiilistelyyn kuin 13-vuotiaana

* On todennäköisesti lapsellisempi kuin 16-vuotiaana :)

Kuvitus aiheuttaa varmaankin taas jotain porua. Kroppaansa esittelevä on aina liian laiha, liian läski tai liian omahyväinen. Minä en ole mielestäni mitään noista, vaan tasapainossa itseni ja kaveri kroppani kanssa. Komplekseja ja ahdistuksia liittyy jokaisen naisen ja miehen elämään ja kasvuun, ja jos jossain vaiheessa voi todeta olevansa itsensä kanssa ihan sujut niin se on minusta hyvä juttu ja sen voi näyttää olematta itsetunto-ongelmainen huomion kerjääjä.

.

37-vuotias Sanni on tällä hetkellä matkalla Ahvenanmaalle jossa juhlii viikonloppuna omia ja sisarensa synttäreitä tunnelmallisessa Björnhufvudissa. Tämä Sanni harkitsi pitkään koneen jättämistä Tampereelle.

37-vuotias bloggaaja-Sanni taas on revetä innostavien blogijuttujen keskellä ja haluaisi kirjoittaa vaikka heti jutut Korresin voiteista, Uoga Uogan meikeistä, juureksista, Tallinnan lukijamatkasta, ravinto- ja liikuntavalmennuksen etenemisestä, Idunin persikkaisesta luomiväristä, EkoPharman puhdistusvaahdosta, RMS Beauty -tuotteista, vadelmaetikkahiushuuhtelusta ja jakaa videon sydämen särkevästä koirasta. No, viimeinen ei aikaa vie: Disabled dog given another chance in life. <3

Saanko lisätunteja vuorokauteen?

Olen älyttömän pahoillani mutta en ehdi vielä tänäänkään suorittaa arvontaa enkä edes vastata kommentteihin. :( Minulle tulee kauhean huono omatunto kun kommentteihin vastaaminen venyy :( Vaikka tiedän että ei ole mahdollista ehtiä kaikkea eikä minun edes tarvitse sitä selitellä. Silti tulee paha mieli. Kun ne odotukset.

Mun päivä:

07.00 Ulos koirien kanssa

07.30 Meikkaus ja aamukahvi. Kuvien ottoa esittelyä odottavasta luomiväristä.

08.00 Haastattelumateriaalin esivalmistelu.

8.30 Lähtö kotoa.

09.00-11.00 Tapaaminen ravintovalmentajan kanssa.

11.20 Kotona. Vastaan kahteen sähköpostiin.

11.40 Seuraavaan tapaamiseen PR-toimisto Riannolle.

12.00-13.00 Lounas ja tulevien yhteistyöjuttujen suunnittelua.

13.20 Kotona. Koirien kanssa ulos.

14.00 - 16.00 Vastaan lehden lähettämään haastatteluun.

16.00 Luen viisi Tallinnan ravintolavarauksia koskevaa päivän aikana tullutta sähköpostia. Yksi kommentti: en suosittele yritystä varata 19 hengen porukalle pöytää Tallinnasta. Nyt risuja tallinnalaisravintoloiden asiakaspalveluasenteelle. >:-(

Tallinnan illalliseen liittyvä viestittely jatkuu.

17.25 Mies tulee kotiin. Olen juuri saanut raskaimman prioriteetin sähköpostit hoidettua ja syöksyn siivoamaan keittiötä ennenkuin mies näkee astioita täynnä olevan tiskialtaan. Mies ei voi sietää mun sotkuja keittiössä. Syystäkin.

18.00 Ruokakauppaan hakemaan illallistarvikkeita. Emme ole nähneet koko viikkoon koska mies on töissä toisessa kaupungissa.

18.45 Kotona ja koirien kanssa ulos.

19.00 Koneelle ja uusimmat sähköpostit. Koirille ruokaa.

19.45 Mies ojentaa käteeni Napue Gin Tonicin ja minä valitan heti tonicin sokeripitoisuudesta. "Olisit laittanut mun omaan vissyä".

"Vissyä..? Napueen..! Eihän Grand Cru -viiniinkään kaadetta vettä..!"

No joo. Mä olen tällainen. Varmaan välillä rasittava kaikkine "juttuineni" mutta välillä ihan kivakin.

Mutta tänään en ehtinyt vastata kommentteihin enkä vieläkään arpoa :( Halusin tehdä huutajaisista reilummat mutta samalla arvonnasta tuli myös ratkaisevasti aikaavievempi.

Kone menee nyt kiinni ja ilta on pariskunta-aikaa.

P.S. Juuli - en ole ehtinyt palaamaan siihen Kreikan majoitusasiaan josta meilasit maanantaina :( Olen pahoillani. Vastaan heti kun ehdin.

Aina kun vietän pidempään aikaa lapsuuskodissani, herkistyn tutkimaan vanhoja lelulaatikoita, koulukirjoja, valokuva-albumeita tai muita muistoja. Blogissa on kerrottu ponimuistoja ja jaettu teini-iän kirjevihkoihin kätkeytyneitä juttuja. Mun lempparipostauksia, niin ihana noloa! ^_^ Ja on kurkattu ysäriaikojen valokuva-albumeihin.. Iik mikä tyyli!

En tiedä miksi minusta on kiva välillä kertoa tällaisia juttuja itsestäni, mutta nyt on taas sellaisen nostalgiapostauksen vuoro.

Joulun aikana muistelimme, kuinka olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Ennen kuin opin itse kirjoittamaan, sanelin tarinoita joita muut saivat kirjoittaa ylös. Kuvat olivat tärkeä elementti tarinoissa, ja ensimmäiset tarinat syntyivätkin kiiltokuvien ja tarrojen pohjalta. Tekstiä kuvien ympärille..? Hmm, kuulostaa tutulta ;D Juttua irtoaa edelleen vaikka shampoopullon kuvasta :)

Ihan silmä kostui kun äiti kaivoi esiin kaikkein vanhimpia satujani joita hän on säästänyt. Muistan vihot joihin äiti, perhetutut ja hoitotädit saivat kirjoittaa kun sanelin, mutta en ole nähnyt näitä vihkoja koko aikuisiälläni. Apua miten liikuttavia..! Joskus jemmausgeenistä on iloakin, ihana äiti kun on säästänyt nämä..! <3

Tässä kiiltokuvien inspiroimassa tarinassa pikku kissa on menossa ensimmäistä päivää kouluun. Tarina päättyy niin, että kissa on suruissaan kun opettaja ei huomaa tervehtiä häntä (!).

Seuraava askel kiiltokuviin pohjautuvien tarinoiden jälkeen on ollut alkaa itse kuvittaa tarinoita. Joku muu on kuitenkin edelleen saanut kirjoittaa sadut ylös. Olen näemmä tykännyt myös tehdä omia satukirjoja sitomalla sivuja yhteen villalangalla. :)

Sitten saavutaan ikään jolloin olen oppinut kirjoittamaan itse.

.

Seuraava tarina on ylpeyteni, sillä se on yksi harvoja pidempiä, juonellisia tarinoita jonka olen koskaan saanut loppuun. Kirjoitin kaiken maailman kauhunovelleja vielä teini-iässäkin, mutta en saanut mitään niistä loppuun. Kertomuksen Porkkanamaasta olen kirjoittanut 8-vuotiaana, kun  olin juuri oppinut käyttämään isän kirjoituskonetta. En osannut vetää koneen telaa ns. loppuun saakka, vaan jokainen rivi alkaa vähän eri paikasta ^_^

Porkkanamaa on tarina Eeva-tytöstä joka nukahtaa kirjastossa ja päätyy seikkailemaan porkkanoiden kansoittamaan maahan. Nauroimme yksityiskohdalle jossa paljastuu, että Porkkanamaan asukkaat syövät ravinnokseen vain porkkanoita - kannibaaleja, siis.

Tarinassa on 10 lukua ja parikymmentä sivua.

Tämä on säästynyt - Stephen Kingin inspiroimat pateettiset kauhutarinan tyngät eivät. Ehkä ihan hyvä niin :D

Olen todennäköisesti saanut kirjoitusgeenin tai -innostuksen isältäni. Tässä hän istuu kirjoittamassa ja pikku-Sanni on tullut antamaan hyvän yön suukkoa. ("Ei saa häiritä isää kun hän kirjoittaa", voin kuulla äidin sanovan.) :)

*

Lopuksi on totta kai kerrottava teille yksi saduistani. Tämä on iltasatu jonka olen sanellut ennen kuin opin kirjoittamaan.

Kultakala ja aarteet

Kultakala ui lämpimässä merivedessä ja lintu lensi auringon valossa. Mutta kala polskutteli vain vedessä, sillä siitä se oli ihanaa.

Kala ui lähemmäksi rantaa ja näki intiaanien kylän ja näki savun tulevan intiaanikotien savupiipuista.

Mutta äkkiä rupesi satamaan ja kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei kastuisi.

Kun kaltakala oli sukeltanut tarpeeksi syvälle hän löysi arkun. Hän otti avaimen pyrstöönsä ja avasi arkun.

Avain oli liian painava joten hänellä meni pitkä aika avata arkkua. Mutta vihdoin arkku tuli auki.

Arkusta tuli paljon kultahelmiä ja hopeahelmiä ja kultarahaa. Kultakala oli onnellinen.

Hän laittoi kultakruunun päähänsä ja punaiset kultahelmet kaulaansa. Kylläpä hän nyt oli hieno, aurinkokin katsoi suu auki.

Sitten hän jätti kalleutensa siihen paikkaan ja lähti pinnalle katsomaan oliko sade jo loppunut. Ja olihan se. Meri oli tyynenä ja aurinko paistoi.

Sitten kultakala meni nukkumaan. Eiköhän sinunkin täytyisi jo mennä nukkumaan, kun kerran ilta jo on.

..."kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei se kastuisi"... <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

1. Kokeilin aamulla vartalovoidetta joka on kuin marmeladia. Ihme ja kumma - karkin näköinen herkkumömmö ei tuoksu miltään.

2. Vaikka talo on täynnä kosmetiikkaa, tämän testipaketin hain erityisen mielelläni. Idun - kosmetiikkamaailman kauneimpia pakkauksia IMO.

3. Olen tänä vuonna kiskonut glögiä enemmän kuin koskaan aiemmin - eikä olla vielä edes jouluviikolla.

Eilen päätin kokeilla asteen asenteellisempaa versiota etten ole kohta korviani myöten täynnä Valion sokeroimatonta. Ostin 100-prosenttista makeuttamatonta karpalomehua. Ajattelin, että juoma saattaisi olla turhankin ärtsyä ja kirpeää mutta kirpeys toikin oikein mukavaa luonnetta vähän nössöön valmisglögiin verrattuna. Keittelin mehua puolisen tuntia glögimausteiden kanssa ja laimensin sopivaksi vedellä. Punaviiniä tietysti sekaan ja sopiva makeustaso stevialla. Cheers! Nytkin tässä katson koko ajan kelloa että jokohan olisi Glögg o'clock.

4. Uskokaa tai älkää, mutta olen niin ihastunut yhteen kasvoöljyyn (jep, siis minä, seerumisti!) että en meinaa millään haluta siirtyä seuraavaan testituotesarjaan. Tämäkin päivä nähtiin.

5. Aamulla kävi ihan uskomaton sattuma. Olin juuri kirjoittanut sähköpostia koskien Yves Rocherin Hunaja- & Mysli -kasvovoidetta (halusin selvittää onko se lakkautettu vai pakkaus vain uudistettu, kun en nettikaupasta enää löydä vanhaa tuttua purkkia), ja avasin sitten oman Yves Rocher -kalenterini 8. luukun. Sieltä paljastui juuri tuo Hunaja & Mysli -voide!

6. Muistatteko mun Delicious-hurahduksen viime joulukuulta? Se palasi. Luulin jo ylikäyttäneeni Deliciousia viime jouluna mutta näköjään en. Kun kerran suihkaisin Deliciousia tuossa pari viikkoa sitten jouduin jälleen sen lumon valtaan enkä ole enää voinut käyttää muita tuoksuja. Suihkin sitä pitkin päivää kuin joku narkomaani. :D

7. Joudun ekaa kertaa koskaan maksamaan alvit iHerb-tilauksesta. Dämn :D No, oikeinhan se vain on ja lain mukaista. Pidän tilaukset melkein aina alv-perinnän rajan alapuolella, summan joskus mennessä ehkä pari dollaria yli. Nyt kun  kerrankin olin ihan että antaa mennä, ja tilasin 44 dollarilla, niin eiköhän heti napsahtanut Tulliin. :)

8. Hoitokoira Viivi pissasi tänään lattialle kun viivyin ilmeisesti hänen mielestään liian pitkään salilla. Syytän uutta juoksumattosarjaani "Koukussa" joka on niin hyvä että ei voi jättää jaksoa kesken.

*

Lopuksi jaan pienen anekdootin sarjassa "Making of.... kosmetiikkablogipostaus".

Tulin kotiin Kreikasta päivää vaille seitsemän viikkoa sitten. Jo reissussa päätin, että kotiin päästyä aloitan hiusten tehohoitokuurin (ja teen aiheesta samalla blogipostauksen), sillä kutrini tuntuivat tavallista kärsineemmiltä tämän kesän ja syksyn jäljiltä. Oikein sellaista venyvää purkkalaatua ja samalla ritisevän kuivat.

Päätin testata neljää eri hiusnaamiota. Oikein odotin että pääsen kirjoittamaan juttua. Sitten tajusin, että olinpa tyhmä kun valitsin vertailuun neljä tuotetta, olisi pitänyt ottaa vain kaksi. Miksi tyhmää? Koska nyt jutun valmistuminen on venynyt viikkotolkulla.

Pesen hiukseni kolmen päivän välein, ja ihanteellisesti haluan testata hiustuotetta vähintään kolme, mieluummin viisikin kertaa ennen kuin kirjoitan siitä. Neljän hiusnaamion testaus viidellä testikerralla veisi 60 päivää. Nyt ollaan päivässä numero 49. Aargh. Samalla hiusnaamioprojekti on estänyt minua kokeilemasta pikahoitoaineita joita halusin testata kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa varten. Sarjassamme vain-kauneusbloggaajalla-voi-olla-tällaisia-ongelmia.

Päätin jättää testikerrat neljään kertaan per naamio ja nyt hiusten tehohoitojuttu olisi toivon mukaan ilmestymässä ensi viikkoon mennessä. :)

Suomi täyttää tänään 98 vuotta.

Itsenäinen maamme on nuori, liekö edes teini-iässä maiden ikäasteikolla.

Vai minkä ikäinen 98-vuotias maa oikeastaan on..? En minä lopulta tiedä, kuinka nuoria tai vanhoja valtaosa maapallon itsenäisistä valtioista on.

Iästä puheen ollen...

Äitini kesäkuussa Ahvenanmaalla

Minulle tuli mieleen jakaa yksi hetki kahden viikon takaa.  Tykkään aika ajoin pohdiskella blogissa ikäasioita, ja kun yksi vuosi taas on kääntymässä kohti loppuaan, on ajan kuluminen luontevasti noussut esiin keskusteluissa viime aikoina. Hyvällä tavalla.

Kun olin 15-vuotias, olivat 20-vuotiaat tietenkin jo ihan aikuisia. 3-kymppiset tosiaikuisia. Nelikymppiset jo vanhoja.

Kaksikymmentävuotiaana odotti, että alkaakohan sitten 3-kymppisenä vihdoin tuntua aikuiselta. Sitä mietti, että mitä se aikuisuus edes on. Miltä sen pitäisi tuntua? Kyllä se sitten eräänä päivänä koittaa, ajattelin.

Olen odottanut tätä hetkeä suurella mielenkiinnolla koko elämäni. Milloin minusta tuntuu erilaiselta, aikuistuneelta, tai edes vanhentuneelta, ei-nuorelta.

Istuin kaksi viikkoa sitten lapsuuskotini sohvalla Kuopiossa äitini kanssa. Katsoimme televisiota.

Sanoin äidille, että tässä sitä taas istutaan, äiti ja äidin lapsi. Ihan niinkuin 20 tai 30 vuotta sitten. Kun oli tultu lauantaisaunasta ja asetuttiin tv:n ääreen syömään saunanjälkeisherkkuja. Yleensä persikkaa tai banaania pilkottuna trio-jäätelömaun sekaan. Minä yritin aina tehdä jäätelökauhalla jätskistä palloja. Ei onnistunut.

"Tiedätkö, äiti, minusta ei juurikaan tunnu niin hirveän erilaiselta kuin silloin," sanoin. "Ihan samalla lailla tuntuu, että tässä istuu äiti ja lapsi, eikä äiti ja joku aikuinen. Eikö sinusta ole hassua, että me lapset ollaan jo kolmikymppisiä?"

Äiti vastasi, että lapset tuntuvat aina lapsilta. "En minä näe teitä minkään tietyn ikäisinä, te olette minun lapsiani".

Sanoin, etten itsekään vieläkään näe itseäni minkään ikäisenä. "Minä vain olen. Ei minusta tunnu yhtään sen aikuisemmalta kuin 10 tai 15 vuotta sitten. Ikäänkuin mitään kalenteri-ikää ei olisikaan.

Äiti sanoi:

"Minusta tuntuu ihan samalta. Ei se muutu 69-vuotiaanakaan".

Wow. Voin siis lopettaa odottamisen.

Katsoin äitiä joka jatkoi:

"En minäkään sen paremmin tajua minkä ikäinen olen. Omassa mielessäni olen nuori, en ainakaan sen ikäinen mitä syntymätodistus kertoo. Välillä hätkähdän, kun juttelen jumppakavereiden kanssa ja yhtäkkiä oivallan, että minähän olen heitä puolet vanhempi. Vasta peiliin katsoessa muistaa, että onkin eri ikäinen kuin muu seurue."

"Ei mutta sehän on ihan mahtavaa", sanoin. "Tuohan on hyvä juttu!"

"Niin kai", äiti sanoi. "Mutta onhan se silti hassua. Että unohtaa, minkä ikäinen fyysisesti on".

Se on ehkä hassua. Mutta pidän siitä.

Istuimme siinä sohvalla, äiti ja tytär. Samaan aikaan nuorina ja vanhoina, iättöminä.

Keskustelusta tuli hyvä mieli.

Nyt tiedän, ettei se hetki taida koskaan koittaa minullekaan. Kun tunnen itseni vanhaksi. Tai edes aikuiseksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Jos nyt voisin tavata 15-vuotiaan Sannin niin sanoisin, "Hyviä uutisia: olet ihan yhtä hassu ja nuori koko loppuelämäsi". :)

Mitäs te ostitte? :)

Lisätään vielä meikkiblogiosuus eli päivän look. Meikki on osa huomenna ulos tulevaa meikkipalettiesittelyä.

Päivän opetus: älä edes yritä tehdä smokey eye'ta päivänä, jolloin silmät vuotavat koko ajan. Sain muutaman kuvan otettua ja meikki oli pestävä pois. Juusto- ja kalatiskillä asioi meikitön versio. :D

.

Nyt glögiä, siemennäkkäriä kylmäsavulohella ja lautasellinen juuri sopivan lämpötilän saavuttaneita juustoja... Ahh.

No tietysti joulukuun ensimmäinen, eli päivä, jolloin kaikki me lapsenmieliset kaivamme taas joulukalenterimme esiin :)

Karkkipäivä mukaan luettuna! :)

Kuka muistaa joulukuun idolin vuosimallia 2013? :) Meidän perheen perinteisen joulukalenterin seikkailijanalle. Huomenna se aloittaa taas joka vuotisen matkansa kohti aattoa :)

Huomisesta lähtien myös Karkkipäivän lukijat pääsevät oman, kosmetiikanhohtoisen kalenterin kyytiin; joka aamu kalenterissa arvotaan pienempää ja vähän suurempaakin kosmetiikkakivaa.

Ei muuta kuin tervetuloa avaamaan luukkuja! :)

Aika kivoja palkintoja on taas luvassa, vaikka itse sanonkin ^_^

Yhden luukun arvontaan saa osallistua aina kunkin päivän keskiyöhön saakka. Pyrin julkaisemaan luukut aamuisin kahdeksan aikaan.

Huomenna saan muuten virallisesti alkaa kuunnella kotona joulumusiikkia myös silloin kun Mr. Karkkipäivä on läsnä ;)

Meillä on sopimus, että en saa ennen joulukuuta altistaa miestä joululauluille. Michael Bublé onkin siis soinut vain kun olen yksin kotona (miten siihen levyyn ei kyllästy..?). Huomenna koristeet esiin ja kausi saa virallisesti alkaa tässäkin taloudessa! ^_^ Viikonloppuna tein jo pipareita :)

Hassua kun minusta on vanhemmiten tullut ehkä vielä suurempi joulupöhkö kuin lapsena. Ilostutti kun kaverillani oli jo joulukuusi laitettuna viime viikolla ^_^ Milloinkas teillä alkaa jouluvalmistelut?

Taas näitä mun välipostauksia joissa vain fiilistellään...

Tänään ei ollut aikaa kunnon postaukselle, mutta blogimaailman jonkinlaisena outona "marcobjurströminä" haluan kuitenkin (ei, en mä ihan niin myönteinen ole ;D) taas jakaa asioita, jotka ilahduttavat juuri nyt.

("Naminami"-Bjurström ei ikinä olisi kirjoittanut tälle päivälle oikeasti suunnittelemaani postausta, sen näette sitten myöhemmin ja moni ei tule tykkäämään siitä mitä kirjoitan.)

Juuri nyt ilahduttaa...

- Avanto. Tänään alkaa avantokausi, ja joo, ei edes ole vielä avantoa mutta varmaan aika kylmää vettä kuitenkin! :)

- Mun matka. Sinne on jo tullut ilmoittautumisia! <3 Olen niin iloinen, siitä tulee niin hauskaa..!

Kuva: Liisa Valonen.

- Antti Tuisku. Mä en voinut ennen sietää Tuiskua, tai tyyppi vain oli kaiken kaikkiaan jotenkin niin ällö tai jotain. Ja musiikki tietysti jotain jota meidän taloudessa ei ede musiikiksi kutsuta. Mutta nyt kun katson Vain Elämää -jaksoja niin olen kääntänyt kelkkani totaalisesti, herranjestas mikä hyvän mielen kaveri! Se luonnonlapsimainen positiivisuus joka ennen veti mua täysin vastakarvaan onkin nyt sulattanut mut täysin, en voi kuin hymyillä kun katson kun Antti vääntää ruudussa murretta ja nauraa omille jutuilleen, niin tarttuvaa iloisuutta. Ihan älyttömän sympaattinen ja hyvää energiaa säteilevä kaveri.

Ylipäänsä pakko tunnustaa että mun mielestä koko Vain Elämää on tosi hyvää mieltä tuova ohjelma. Katson nyt vasta toista kautta, ja olin aikaisemmin ihan varma että ohjelma on just niin pateettista muusikoiden selkään taputtelua ja itkeskelyä omille biiseilleen kuin kritiikki antoi ymmärtää, mutta helkkari, mähän tykkään siitä.

Mikähän mulla on, olen kai tulossa vanhaksi.

- Kosmetiikkavuori. Hahah, yleensä mä vain ahdistun jatkuvasti kasvasvista jemmoista jotka ei meinaa tyhjentyä vaikka kuinka arpoo blogissa harva se kuukausi ja antaa kavereille ja kaimoille, mutta äsken purin pöydälle kaikki Kreikan matkan aikana ja tällä viikolla tulleet PR-lähetykset ja hei, mistäs aloitettaisiin..! :D Näistähän tekee mieli alkaa testaamaan vaikka mitä saman tien!

- Lisää yllätyksiä lukijoille..! Huomenna on luvassa aikas mahtavan kiinnostava tilaisuus pirkanmaalaisille lukijoille! <3

Nyt tuli kyyti avannolle, se on moi! :)