Stressi. Oletteko huomanneet, miten siitä on tullut itsestäänselvä, hyväksytty osa päivittäistä elämäämme?

Stressaantuneesta tilasta on tullut meidän "oletustilamme", default setting. We stress, therefore we are.

Stressi on totta kai myös normaalia elämää ja on tilanteita, joissa sopiva stressi jopa auttaa suorituksessa. Meidän kuuluukin tuntea stressiä. Mutta koko ajan?

Kaikissa mainoksissa korostetaan nykyään stressiä. Puhutaan tuotteista stressaantuneelle iholle, mainostetaan elintarvikkeita, välineitä ja ratkaisuja jotka sopivat "kiireiseen ja stressaavan elämäntyyliimme."

"Tästä nopeat valmiiksi maustetut pakastevihannekset koska kellään ei enää ole aikaa tehdä ruokaa", "Tästä vitamiinipilleriä että jaksaa", "Lähde lomalle stressiä karkuun". Mainosfilmeissä uupuneet ihmiset juoksevat elämän juoksumatolla kunnes putoavat kun eivät pysy tahdissa. Laivayhtiö tarjoaa taukoa pikaratkaisuna.

Surullisinta on se, että tämä kaikki pitää paikkansa. Meidän elämäntyylimme on muuttunut stressaavammaksi. Me olemme itse siihen syyllisiä, hukutamme itsemme tekemiseen. Jo lapset saattavat uupua harrastuksiinsa joita on melkein joka viikonpäivälle. Balettia, jalkapalloa, kanteleensoittoa, kuoroa, kerhoa... Vanhemmat haluavat tietysti lastensa parasta mutta onko määrä aina laatua..?

Emilia Vuorisalmen kolmuni Voi Hyvin -lehdessä 09/16

Miksi me kuormitamme itsemme tekemisellä? Elämme jonkinlaista jatkuvan viihdytyksen ja ärsykekoukun aikakautta - koemme tarvetta koko ajan stimuloda aistejamme. Emme ikäänkuin osaa enää vain olla. Joutilaisuus alkaa olla sukupuuttoon kuollut ajanviete. (Olen saanut aiemmin palautetta ärsyttävästä tavastani yleistää mutta pyydän jälleen kärsivällisyyttä ja että sallitte tämän kaltaiset yleistykset aiheen pohdinnan nimissä, totta kai on joutilaitakin ihmisiä ja myös sairaudet vievät toimintakykyä. Kuitenkin "stressaava, ylistimuloiva elämäntyyli" on tunnettu ilmiö ja siitä haluaisin kirjoittaa.)

Olin keskiviikkona Helsingissä Laveran 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa puhui mm. inspiroiva Katja Kokko. Katjan aiheena oli luonnollinen ihonhoito, ja esityksessä sivuttiin myös ei-kosmetiikan keinoja tukea ihon hyvinvointia. Yksi kohta puhutteli minua erityisesti. "Ota tarpeeksi aikaa joutilaisuudelle ja vietä vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa," Katja sanoi.

"Some vie hirveästi aikaa ja energiaa."

Sosiaalinen media. Yksi merkittävimmistä viihdemuodoista ja stimulanteista joka koukuttaa ja vie aikaamme. Ja paradoksaalisesti - viihteen ohessa myös stressaa, ahdistaa ja tuo paineita.

Some-uupumus ja -ahdistus ovat tuttuja ilmiöitä yhä useammalle. Olemme luoneet itsellemme kyberympäristön, jonka on ollut tarkoitus viihdyttää ja rentouttaa, tehdä helpoksi tavoittaa ystäviä ja tuttuja. Pikkuhiljaa siitä onkin muodostunut jonkinlainen itsensä antiteesi - kevyt ja helppo kommunikaatio on muuttunut sosiaalisen vahvistuksen ja velvollisuuksien loputtomaksi sykliksi ja koukuttavaksi viihteeksi joka imee päivistämme parhaimmillaan (tai pahimmillaan?) tunteja.  Some-aktiivisuudella mitataan meitä ystävinä, kavereina, jopa työssä. Some vahvistaa ja määrittää meitä. Lopulta kaverien huomioiminen ja vuorovaikutuksen ylläpito somessa voi muuttua uuvuttavaksi työksi - kokemukset siitä, että on jatkuvasti oltava tykkäämässä, kommentoimassa ja osallistumassa eivät ole täysin vieraita monellekaan. Epäaktiivisuus koetaan toisten ignorointina. Enhän halua vaikuttaa välinpitämättömältä.

Miksi kirjoitan tästä johtuu siitä, että minullakin on ongelmia somessa vietetyn ajan hallinnassa. Ja minäkin hukutan itseni tekemiseen. Kuulun juuri niihin ihmisiin, joista tekstin alussa kirjoitin - stressiväestöön. Ihmisiin, jolle stressaantuneesta olotilasta on muodostunut oletusarvoinen tila, normi tila. Ja minä en haluaisi sitä. Haluan taistella sitä vastaan.

Some ja internet ylipäänsä ovat pahimpia aikasyöppöjä mitä on. Netissä vietettyä aikaa on vaikea hallita, "istun tässä vain hetken ja vastaan nopeasti pariin viestiin" voi muuttua huomaamatta kolmeksi tunniksi. Koko ajan on uusia tilanteita; uusia sähköposteja, Facebook-statuksia, blogikommentteja, kiinnostavia kuvia... Omia blogipostauksia, toisten blogipostauksia, omia insta-kuvia, toisten insta-kuvia. Some-kommunikaatiossa ei ole koskaan "valmis", se on jatkuva virta jonka vietäväksi voi helposti antautua niin ettei juuri muuta teekään kuin osallistuu somessa.

Hallittu someilu on hyvä asia. Some on hyvä asia kun siihen ei katoa eikä se ota ylivaltaa, mutta toisille siitä muodostuu juuri sitä tekemistä jolla lopulta tulee kuormittaneeksi itsensä.

Vaikkei itse netissä vietetty aika stressaisi, kyse on myös siitä mitä jää tekemättä koska on netissä. Someen, Netflixiin tai pelaamiseen käytetty aika on pois jostain muusta, ja balanssi elämän eri osa-alueiden välillä voi häiriintyä. Läsnäolo on tärkeä sana. "You get distracted so easily", sanoi ystäväni Sheila kun vierailin hänen luonaan marrakuussa. Hän oli oikeassa. Sen sijaan että olisin läsnä hetkessä, olenkin jossain muualla. Netissä, useimmiten. Jos en netissä niin ajattelemassa nettiä. Ja mitä seuraavaksi teen siellä.

Ehkä koti olisi siistimpi jos viikottain käyttäisin muutaman some-tunnin siivoamiseen? Ehkä olisin enemmän viivalla läheisteni tärkeistä asioista, jos kuuntelisin heitä tässä todellisuudessa, enkä keskittyisi ihmisten asioihin tai oman napani vahvistamiseen kybertodellisuudessa...?

Minun kohdallani mainoksen tarjoama laivaristeily ei  auta katkaisemaan kuormittavaa, ylitekevää elämäntyyliä. Minun on vaikutettava suoraan ongelmiin, eli ajankäyttööni. Tahdon sanoa EI sille, että meidän kuuluu stressata.

Haluan ottaa aikaa rauhoittumiselle, joutilaisuudellekin. Haluaisin tuntea sen tunteen ettei tarvitse tehdä mitään. Ja nauttia siitä.

Onneksi olen sentään jo päässyt irti useimmista listoistani. Mikä aika kaikkien niiden täyttämiseenkin meni....

Vuosi 2017 on alkanut näissä ajatuksissa.

Nyt mä sain tän vihdoin järkättyä - siis ajan ja paikan pitkään suunnittelemalleni giveaway-lukijamiitille :) Jei!

Te tiedätte mun ongelmat kertyneen kosmetiikan kanssa; työnsä tehnyttä tai "ei edes kiinnosta kirjoittaa tästä" -kosmetiikkaa kertyy asuntoon joka kuukausi niin ettei meinaa sekaan mahtua. Arvon näitä ylimääräisiä tuotteita mielelläni, annan hyväntekeväisyyteen, kavereille tai perheelle. Jostain syystä olen aina mieluiten halunnut jakaa blogin kautta saadun työkosmetiikan nimenomaan lukijoille, koska me yhdessä teemme blogin.

Koska arpominen ja postittelut ovat aikaavievää puuhaa, keksin giveaway-miitin. Eli tulkaa hakemaan multa tuotteita :) Kyseessä ei ole kirppis, tuotteet eivät maksa mitään.

Koska pelkkä "tässä nää, ottakaa, moi ja kiva tavata" -tyylinen tapaaminen tuntui jotenkin kömpelöltä, kehitin mukaan vähän ohjelmaa. Kutsuin mukaan muutaman pirkanmaalaisen kauneusalan yrittäjän ja kääräisin miitistä pienimuotoisen kauneusillan.

Eli tällainen tilaisuus olisi ensi viikolla tarjolla Tampereella:

Aika: keskiviikko 1. helmikuuta. Kello 18 - noin 20 (saa totta kai lähteä koska haluaa :D)

Paikka: Tampereen Cumulus Hämeenpuisto, Puisto-kabinetti.

Ohjelma:

Mirazin Tiia Tyynysniemi kertoo yrityksen maahantuomista sarjoista, mm. ihana Zuii Organic ja ihana Joik (iik! Joikilla on vihdoin virallinen maahantuoja ^_^)

Kosmetologikoulu Lumovan Mari Helenius (ja kumppanit) kertovat Lumovan palveluista ja tuotteista, Lumova maahantuo mm. edullisempaa versiota Foreo Lunasta.

Ja sitten se giveaway-osuus eli läjä kosmetiikkatuotteita jotka haluavat uuteen kotiin :) Luomivärejä, meikkivoiteita, huulipunia, muita meikkituotteita, kosteusvoiteita, shampoita, hoitoaineita, muotoilutuotteita, hajuvesiä, kynsilakkoja....

(...jossain uutisoidaan kohta; "yksinäinen bloggaaja yritti lahjoa lukijoitaan tapaamiseen"... ^_^)

Tilaisuuteen mahtuu 30 ensiksi ilmoittautunutta (tai kaikki, jos ilmoittautuneita on alle 30 :D)

Edit. Paikat täytetty. Nimimerkin Anni ilmoittautuminen jäi vähän epäselväksi, en osannut tulkita tarkoittiko "Aivan ihana idea" -kommentti ilmoittautumista ^_^ Laitatko minulle vielä viestiä ja varmistat oletko tulossa. :)

Jos tulee perumisia, ilmoitattehan mahdollisimman pian niin voin antaa paikan toiselle.

Ilmoittautuneet:

ESSI, ELLA, SUVI, LEENA, ALISA, HENNA, HEIDI, VIRPI, SATU, ANU, ANNA, LAURA L, ERJA, KAINA, LAURA K, SANNA, SUSANNA, SIRPA T, SAANA, CHATTE, JANE, MAIJA, MARI, KRISTIINA, TIIA, HEINI L, SUPERHOTFEMALE, HANNA, MARIA R, NIINA, ANNIKA ja TUULIA.

Laitan teille tänään myöhemmin sähköpostia. - Edit. Enpäs ehtinytkään, kokeillaan huomenna ^_^

 .

Mukaan saa ilmoittaa kaverin jos kaverikin on Karkkipäivän lukija. Haluan järjestää illan nimenomaan lukijoilleni. Esiintyjät pitävät huolen siitä että ei tarvitse kiusaantuneena kiemurrella jos ei halua sanoa muille mitään ^_^ :D Ja tosiaan - kahta tuntia ei tarvitse paikalla viipyä jos aikataulu sanoo niin. Esitykset ovat kestoiltaan noin 45 minuuttia ja se 30 minsaa jää aikaa yleiseen hälinään ja purkkien kassiin sujautteluun. :)

Olisin vain tosi iloinen jos pääsisitte tulemaan. Ilmoittautua voi tähän kommenttilaatikkoon, liitäthän mukaan sähköpostiosoitteesi.

Postauksen kuvitus ei liity giveaway-tuotteisiin, vaikka osa kuvissa näkyvistä tuotteista varmaan lahjoituksiin päätyykin. En ole ehtinyt kuvata lahjoitettavia tuotteita ja kaikkea en ole vielä saanut edes kasaan. Mutta ihan kivat kassilliset tulossa. Osa tuotteista on avaamattomia ja käyttämättömiä, osa muutamia kertoja testattuja. Merkkaan testatut, niitä voi kotiuttaa harkintansa mukaan.

Tämä on aiheesta toistaiseksi viimeinen postaus, tämä terveisinä niille lukijoille joita "hair-gate" ei kiinnosta ja jotka kohta jättävät blogin aiheiden yksipuolisuuden vuoksi.

Haluan kuitenkin kirjoittaa vielä yhden puheenvuoron arvostuksesta keskusteluun osallistuneita ja asiallisia näkökulmia esittäneitä lukijoitani kohtaan. Kaikkiin kommentteihin ei aika valitettavasti riitä vastata mutta olkoon tämä jälleen yhteinen vastaus.

Postauksen lopusta löytyvät Hiusakatemialta saamani vastaukset joihinkin kommenteissa esiinnousseisiin kysymyksiin.

Hiusjuurianalyysi-kertomukseni sai aikaan poikkeuksellisen eloisan keskustelun jonka sävy oli paikoin jopa suuttunut.

Neutraaliksi kokemuksen jakamiseksi kuvittelemani teksti esittäytyi monelle positiivisena äänenä huuhaana ja epäeettisenä pidetyn toiminnan puolesta. Pitkässä kirjoituksessani suurimman huomion kohteeksi joutui kommenttini siitä, että kerroin uskovani palvelun olevan toimivaa vain sillä perusteella, että yrityksen asiakkaat ovat kokeneet saaneensa hyötyä. Palautteessa minua haluttiin ikään kuin torua harkitsemattoman kevyestä asenteesta vaihtoehtoisten hoitomenetelmien uskottavuuteen ja herätellä näkemään mahdollinen laajempi kuvio tämän tyyppisten konseptien taustalla.

Alun hämmennyksen jälkeen (”miten kirjoitukseni on voitu tulkita näin?”) aloin oivaltaa kritiikin ja arvostellut näkökohdat paremmin.

Selvästikin tässä on nyt asia, johon en ollut perehtynyt tarpeeksi. Käsitykseni yrityksestä ja sen toiminnasta pohjautuivat tässä tapauksessa ilmeisen rajalliseen tietoon ja tunnepohjaiseen ajatteluun. Keskustelu toi esiin valideja pointteja, joita en ollut itse huomioinut tai tullut ajatelleeksi, ja jotka aivan myönnettävästi paljastivat ajatuksenjuoksuni tietynlaisen naiiviuden ja taipumukseni niin sanotusti ”uskoa kaikista hyvää”.

Lisäksi yrityksen menetelmien kriittinen arviointi vaatii sellaista perehtyneisyyttä biologiaan ja lääketieteeseen jollaista minulla ei ole. En esimerkiksi tiedä mitä kaikkea hiusjuurten morfologiasta on ja ei ole nähtävissä, enkä pysty tietojeni varassa kohdentamaan kyseenalaistusta tällaiseen seikkaan. (En edes tiennyt mitä ’morfologia’ tarkoittaa, tämäkin piti googlata.) Näin ollen olen palvelua tarjoavan henkilön antaman informaation varassa ja kyllä, minulle meni ihan täydestä että hiusjuurista on nähtävissä vaurioita. Joitain vaurioiden aiheuttajia kyseenalaistin, kuten jo mainitun maidon, mutta mahdollisuus ylipäänsä todeta mikroskoopin kautta juurten vaurioita vaikutti minusta uskottavalta.

Olen hämmennyksen kautta iloinen, että minulle tarjottiin kommenttilaatikossa käydyn keskustelun kautta toisenlainen perspektiivi ja mahdollisuus avartaa tietämystäni, ja haluan muistuttaa, että kriittisenkin ihmisen kritiikki voi lopulta aina kohdentua vain alueelle, josta hänellä on tarpeeksi laajasti tietämystä. Case Hiusakatemian kohdalla on vain todettava, että minulla ei ollut tarpeeksi kriittisen tarkastelun vaatimaa tieteellistä perehtyneisyyttä ja minun olisi ollut järkevää pidättäytyä esittämästä mielipidettä yrityksen palvelun toimivuudesta.

Tämä ”hius-gate” toi vahvasti esiin sen luoton, mikä monilla lukijoilla ilmeisesti minuun on, ja miten minun odotetaan tietävän ja tuntevan perusteellisesti ne asiat joista kirjoitan. Niinhän ei kuitenkaan aina ole, ja osa kirjoituksistani on rehellisiä mielipide- tai kokemuskirjoituksia. Niissä välitetty informaatio ei ole faktaa, ja jos niihin sellaisen sävyn liittää, se on lukijan tulkinta mutta ei minun tarkoitukseni.

Mielipiteeni esimerkiksi siitä, että monta vuotta toimineen yrityksen palvelujen täytyy olla toimivia koska asiakkaat ovat kokeneet hyötyneensä, ei ole sama asia kuin kertoa hoitojen faktapohjaisesti toimivan. Se on minun mielipiteeni ja ajatukseni, jonka toki keskustelu osoitti jonkun verran naiivisti perustelluksi ja käytännössä ennen kaikkea tunneperäiseksi taipumukseksi nähdä yhteys koetun hyödyn ja tarjotun palvelun välillä. En ollut ajatellut miten vaikeaa on lopulta todentaa syy-seuraussuhteita. Se on ihan totta, ja pointti oli hyvä.

Kaiken kaikkiaan, olen otettu siitä että olen jotain kautta onnistunut saavuttamaan lukijoiden keskuudessa kriittisen älykkään ”tuo ei mene halpaan” –kuvan, mutta todellisuudessa en suinkaan ole aina se skarpein kynä, enkä osaakaan kyseenalaistaa tai edes näe niitä asioita joita toinen, eri kokemustaustan tai koulutustason omaava henkilö näkee. Minäkin voin ”mennä halpaan”, niin sanotusti.

Kiitän kaikkia keskusteluun asiallisilla kommenteilla ja pointeilla osallistuneita henkilöitä. Lukijoideni joukossa on fiksuja ja etenkin tieteeseen liittyvissä asioissa paljon minua valveutuneempia ihmisiä, ja kommenttilaatikkoa lukemalla saa monienkin kirjoitusteni yhteydessä paljon arvokasta lisätietoa ja toisenlaista perspektiiviä.

En edelleen, kaikkien jaettujen näkökohtien valossakaan, koe tarvetta lähteä mustamaalaamaan Hiusakatemiaa. Se ei olisi asiallista eikä yritys ole aiheuttanut minulle mitään harmia. Liitän tähän kuitenkin lukijoiden esiintuomia pointteja joita pidän relevantteina ja joita en ollut itse tullut ajatelleeksi. "Pelkästä" hiusnirhaumasta lähtenyt vierailu johti lopulta monitasoiseen keskusteluun tieteeseen vs. ei-tieteeseen pohjautuvista hoidoista ja yritysten etiikasta.

Ennen kaikkea pidin perusteltuna kritiikkiä, joka kohdistui Hiusakatemian pyrkimykseen luoda toiminnastaan tieteellinen mielikuva, vaikka menetelmä ei mitä ilmeisimmin oikeasti pohjaudu tieteeseen. Tämä on niitä asioita joita maallikon, kuten minunkin, on vaikea erottaa. Vaikka itse uskon myös vaihtoehtoisten hoitomenetelmien voivan auttaa, en pidä hyväksyttävänä markkinoida palvelua tai tuotetta harhaanjohtavilla mielikuvilla - asia, joka nousee jatkuvasti esiin kauneudenhoitoalalla.

* Tieteellisen mielikuvan luominen: nimi Akatemia, valkoiset takit (tosin käyttäväthän monet kosmetologitkin sellaisia), tutkimuksiin viittaaminen ja lääketieteellisen terminologian ja laitteiden (mikroskooppi) käyttö.

* Tutkimus: ’tutkimuksesta’ puhuttaessa kyse on tutkijan pätevyyden omaavan ammattilaisen tieteellisin menetelmin ja kriteerein tuottamasta tiedosta. "Tämä ei tarkoita, että tämä tieto olisi aina ylitse muun. On kuitenkin harhaanjohtavaa (etenkin myynti / markkinointitarkoituksessa) kutsua tutkimuksiksi asioita, jotka eivät sitä ole."

* Eettisyys: monet ovat valmiita tekemään paljonkin laajemman hiusongelman kuten kaljuuntumisen eteen. On epäeettistä markkinoida tällaiselle kohderyhmälle suuren rahallisen sijoituksen hoitopaketteja, jos kaikkien hoitomenetelmien ja lisäaineiden tarvetta ei ole mitenkään tieteellisesti perusteltu.

* Hoidosta saadun hyödyn arviointi: vaikka Hiusakatemian asiakkaista monikin olisi saanut apua, on mahdoton osoittaa luotettavasti, onko kiittäminen Hiusakatemian hoitoa vai korjaantuiko ongelma itsestään. Syy-seuraussuhteen selvittäminen ei ole niin yksinkertaista kuin ihmismieli haluaa nähdä.

.

Hiusakatemian Anne Kaakinen vastaa kysymyksiin:

Miksi maito on kieltolistalla fosfaattinsa vuoksi mutta ei muita fosfaattia sisältäviä ruoka-aineita?

"Fosfaattia tulee maitotuotteista määrällisesti enemmän. Kyse saattaa olla liiasta saannista. Kyllähän fosforia tarvitaan.

Toivoisin, että oikaisisit blogissasi olleen  asian fosfaateista liittyen ns. maitojuuriin. Jos muistat, sanoin sinulle ns. maitojuurista, ettemme tiedä mikä maitotuotteiden ainesosa kullakin aiheuttaa näitä surkastuneita hiusjuuria. Isot määrät fosfaatteja voivat haurastuttaa hiuksia, mutta eivät surkastuta hiusjuuria.  Yksi epäily on kaseiini, joka voi toisilla olla aiheuttajana. Kokemusperäisesti olemme huomanneet, että useat voivat käyttää voituotteita ja kovaksi kypsytettyjä laktoosittomia juustoja. Kun ns. maitojuuria löytyy, suosittelemme näin. Jatkossa, jos huomataan, että nekään eivät sovellu, suositellaan niitäkin välttämään. Kermaa suositellaan välttämään aina, kun ns. maitojuuria löytyy."

Mikä on Hiusakatemian tutkijoiden koulutus?

"Hiusakatemia kouluttaa hiushoitajia- ja hiustutkijoita yhteistyöliikkeisiin, joita on ympäri Suomea ja ulkomailla Virossa ja Ruotsissa. Pohjakoulutus koulutettavilla on erilainen. Heitä on esim. ravintoneuvoja, sairaanhoitaja, kosmetologi, kampaaja. Helsingin Hiusakatemian hiustutkijoiden työura on n.15-26 vuotta ja Annikilla itsellä yli 30 vuotta."

Missä julkaisuissa Hagros-Kosken artikkeleita on ilmestynyt?

"Annikki Hagros-Kosken artikkeleita on julkaistu useissa aikakausilehdissä."

(Pyysin Kaakista tarkentamaan, missä aikakausilehdissä Hagros-Kosken artikkeleita on julkaistu, ja onko niitä vertaisarvioitu. Tähän viestiin ei ole vielä tullut vastausta. Lisään sen tähän jos/kun sellainen tulee.)

Edit. 19.1. Annikki Hagros-Koski vastaa:

"Olen tehnyt todella lukuisia tutkimuksia, mm. talipunkista, perinnöllisen kaljuuden hoitamisesta, turvehoidoista, pälvikaljuudesta, lääkkeiden vaikutuksista hiustenlähtöön.

Sitten on useita tutkimusprojekteja, joita on tilattu meiltä: mm. ulkomaalainen valmistaja tilasi Arcon-tuotteiden vaikutuksesta kaljuuntumiseen, suomalainen valmistaja on tilannut Evonia-Keratiinin vaikutuksesta hiusten vahvistamiseen, betaglukaanin vaikutuksesta hiuspohjan ja ihon ongelmien hoidossa.

Haluaisitko käydä HiusAkatemiassa katsomassa lehtiartikkeleita? Niitä on niin paljon, että on hankala ruveta luettelemaan.

Jos joku epäilee tutkimuksiamme, niin kannattaisi ottaa selvää, ennen kuin vähätellään.

Useissa tutkimusprojekteissa on ollut mukana valvomassa lääkäreitä.

Kyllä tutkimuksia saa tehdä muutkin kuin väitelleet tohtorit. Olen luonnontieteiden kandidaatti, mukana on ollut mm. biotieteen maisteri ja 5 lääkäriä."

Onko hiusjuurinäytteiden otanta tarpeeksi kattava, jotta voidaan tehdä päätelmiä koko hiuspohjan kunnosta? Montako hiusta asiakkailta keskimäärin tutkitaan?

"Kun teemme hiusjuuritutkimuksen, otamme näytteitä n. 80 kpl. Tämän määrän olemme katsoneet riittävän. Teemme myös tarkastuksia mikroskoopilla hoitojen kuluessa ja jälkikäteen."

Onko asiakkaiden sairaushistorian kerääminen laillista?

"Emme rekisteröi asiakkaidemme tietoja minnekään. Olemme saaneet asiasta tarkat ohjeet, miten kuuluu toimia."

*

Huomenna sitten vihdoin täksi päiväksi kaavailemani Lumenen ihonhoitotuotteiden arvostelua :) Unohdetaan hiukset vähäksi aikaa ^_^ (Tai no, en lupaa olla kirjoittamatta kokemuksia L'Orealin savihiustuotteista lähitulevaisuudessa...)

Suomen matkailu.

Niin paljon kuin haluaisin kotimaan matkailua tukea, realiteetit eivät muuksi muutu: täällä on valtavan kallista matkustaa. On tiedetty jo vuosia, että Suomen ja muun Euroopan väliset matkat ovat usein halvempia kuin Suomen sisäiset, mutta kauemmaksikin pääsee halvemmalle.

Haluaisin viettää tammikuun lopussa synttäreitäni Lapissa, mutta pääsisin halvemmalla juhlimaan viikoksi Las Vegasiin kuin viikonlopuksi Rovaniemelle. :/

On tämä vain niin pirun outoa kustannuslogiikkaa että en tule tätä koskaan ymmärtämään. Ovatko lentokoneiden käyttökustannukset oikeasti niin paljon pienemmät kuin rautateiden, että sillä perusteella on mahdollista tarjota lentomatkoja niin paljon huokeammalla kuin junamatkoja?

Pääsisin Tukholmaan 12 eurolla. Sieltä voisin lentää suoralla lennolla Vegasiin 112 eurolla. Ja majoittua kuululle Stripille Fear And Loathing in Las Vegasista tuttuun Circus Circus -hotelliin alle 80 euron hintaan.

Tai, voisin ottaa junan Rovaniemelle. Yöjuna naispaikkahytillä maksaa enemmän kuin lento Las Vegasiin; 119 euroa. Voisin tietysti säästää nukkumalla penkillä hytin sijaan, lippu irtoaisi "vain" 63 eurolla, tai päiväjunassa 54 eurolla. Mutta perillä Rovaniemellä saisin maksaa hotellihuoneesta alkaen  180 euroa / yö. Jopa yksinkertainen huone matkustajakodissa maksaa enemmän kuin Circus Circus -hotelli Vegasin Stripillä.

Kaikkein halvin majoitus Rovaniemellä, sänkypaikka hostellin 10 hengen makuusalissa, maksaa 32 euroa. Ehkä hostellimajoitus makuusalissa ei kuitenkaan ole se, mitä synttärimatkalla ensimmäiseksi hakisin... Maailman bilepääkaupungin sydämessä puolestaan majoittuisin hotelli-casino-huvikeskukseen 63 eurolla, tai itse asiassa 32 eurolla koska huone jaettaisiin miehen kanssa.

Rovaniemi 3 yötä: 108 euroa  (juna, halvin peruslippu) + 914 euroa (hotelli ***) = 1022 euroa
Las Vegas 7 yötä: 24 euroa (laivat) + 252 euroa (lennot) + 442 euroa (hotelli ***)  = 718 euroa

Vaikka Vegasin reissun matkakustannuksiin laskisi mukaan laivamatkalla nautitut ateriatkin, ei summa nousisi lähellekään Rovaniemi-viikonlopun kustannuksia.

Edit. Hintatiedot korjattu.

Eikö tämä ole ihan hullua?

.

Silti, haluaisin oikeasti Lappiin.

Ylipäänsä, haluaisin harrastaa enemmän kotimaan matkailua. Se ei ole taloudellisesta näkökulmasta valitettavasti minulle mahdollista samassa mittakaavassa kuin ulkomaan matkailu, mutta täällä täytyy tyytyä lyhempiin pyrähdyksiin.

Minulla on suunnitteilla yksi kotimaan matkailuun liittyvä projekti, katsotaan lähdenkö toteuttamaan sitä.

Meanwhile; tonni Lapin lomaan vai parilla huntilla jonnekin Suomen ulkopuolelle? Jotenkin surullinen  valintatilanne. Ainahan voi jäädä myös kotiin.

Olin saanut lukijaltani joululahjan Kauneuden & Terveyden toimitukseen. Se lähetettiin sieltä kotiosoitteeseeni ja sain sen juuri sopivasti päivää ennen kuin lähdin joulun viettoon pohjoiseen.

Oma kalenteriluukkuni 25. :)

Kiitos sinulle, kuka ikinä oletkaan. :) Eleesi lämmitti enemmän kuin kahdetkymmenet lapaset...!

Olen niin otettu etten tiedä mitä sanoa.

....ja arvatkaa mistä lapasten kuvio on peräisin...

siitä Bath & Body Worksin ihanasta kynttilästä johon kerroin marraskuussa ihastuneeni :)

Aaawww...!!!

En oikein keksi muuta sanottavaa kuin että voi miten sympaattisia ihmisiä maailmaan mahtuu. <3

Olette valtavan rakkaita, lukijani.

Ja toivottavasti Sinä, nimetön lukijani joka lähetit lapaset, et puolestasi pahastu siitä että julkaisin kuvan kirjeestäsi (peitin kuitenkin henkilökohtaisimman osuuden). Tämä oli ainoa tapa kertoa Sinulle että lahja tavoitti minut ja kiittää Sinua. :)

*

Olen lukenut aamupäivän ajan muistojanne liittyen eiliseen blogin joulukalenteriluukkuun ja myös ne ovat lämmittäneet mieltä. Julkaisen ne maanantaina etteivät arvontasivustojen kautta tulleet saa tilaisuutta kopioida muistojanne omiin osallistumisvastauksiinsa. Sillä sen jos minkä luukun palkinnon haluan menevän oikeasti lukijalleni :)

Ihanaa joulupäivää kaikille :)

Tähän vielä Alerionin jouluterveiset ^_^ Kuume on kuulema laskenut ja pieni viettää joulua vähintään hyvällä ruokahalulla :) <3

Luin eilen jutun pienestä orivarsasta joka sai minut liikuttumaan niin, että haluan jakaa pikkuisen tarinan teidänkin kanssa. Koska se on niin hyvän mielen juttu.

Osa teistä on ehkä lukenut tästä lehdistä tai muusta mediasta, tosin en tiedä kuinka laajasti pikku-orin tarinasta on kirjoitettu Pirkanmaan ulkopuolella. Minä luin uutisen Aamulehdestä, se oli julkaistu jo 10. joulukuuta mutta näin jutun vasta nyt kun siskoni lähetti siihen linkin. Me olemme tällaisia hyvän mielen sympaattisten eläinjuttujen jakajia :)

Jutun kuvat: Tarja Väätänen.

Mänttään syntyi viime toukokuussa vinoturpainen varsa.

Sillä on harvinainen wry nose -kasvuhäiriö: turpa alkaa kasvaa kasvupisteen ympärille. Alaleuka on suora mutta yläleuka vääntynyt. Koska vinosta turvasta seuraa monenlaisia ongelmia, on monen wry nosen kohtalo tulla laitetuksi pois. Toinen vaihtoehto on kallis korjausleikkaus, joita tekee maailmassa vain harva eläinlääkäri.

Alerion ja emä Lara

Orin nimeksi tuli Alerion. Nimi tulee tarun myyttisestä raajarikosta linnusta joka kuvataan ilman nokkaa ja jalkoja.

Suurin osa Suomessa syntyneistä wry nose -hevosista on lopetettu, mutta Alerionin omistaja Tarja Väätänen päätti satsata leikkaukseen.

Alerionin eli Ripun elämä on ollut rankkaa, mutta pieni on osoittanut olevansa taistelijaluonne. Ensimmäiset 6 kuukautta Tarja Väätänen juotti sitä tuttipullolla sillä varsa ei voinut vinon turpansa vuoksi imeä kunnolla emänsä maitoa. Varsa vahvistui ja osoitti sitkeytensä, siitä kasvoi ponteva ja elämänhaluinen nuori ori. Aamulehden jutussa Väätänen kertoo että "jotenkin se sai nyhdettyä heinää, takahampaissa ei onneksi ollut vikaa joten se pystyi jauhamaan ruoan suussaan".

Ystävät, tutut ja vieraatkin lahjoittivat rahaa ja leikkaussumma saatiin kokoon.

Leikkauspäivä koitti viimein itsenäisyyspäivänä. Leikkauspaikaksi oli valikoitunut Ruotsin Malmö jossa vaativa nukutus osattiin tehdä. Toinen kirurgeista oli tanskalainen, toinen lensi paikalle Yhdysvalloista saakka.

Leikkaus kesti 4,5 tuntia ja kaikki meni hyvin. Uusi yläleuka muokattiin orin omasta kylkiluusta.

Viisi päivää myöhemmin Rippu palasi kotiin Mänttään ja viettää nyt toipilasaikaa kotitallissaan. Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin ja Rippu on jo päässyt ulkoilemaan ja juoksemaan maneesiinkin. Se kuulema "syö, syö ja syö", Tarja Väätänen kertoo.

Minulle tulee tällaisista uutisista niin valtavan hyvä mieli. Monen mielestä vammaiseen varsaan satsaamisessa ei olisi mitään järkeä, kun ei hevosesta koskaan tule terveen kaltaista eikä siitä saa terveen eläimen hyötyä. Osan mielestä tämänkin rahan olisi voinut laittaa johonkin tärkeämpään kuten lasten syöpäsäätiöön tai Syyrian Aleppoon. Kunnioitan tätäkin mielipidettä. Silläkin riskillä että kuulostan typerältä idealisti-tunteilija-urpolta, olen iloinen siitä, että satsataan eläimenkin elämään. Jonkun mielestä ihmiselämä on arvokkaampi kuin eläimen, mutta minä en osaa nähdä asiaa sillä lailla mustavalkoisesti. Minä iloitsen siitä että eläimiäkin autetaan <3 Kaikkeen apuun ei aina voi liittää järki- tai hyötyarvotuksia. Joskus on toimittava niinkuin sydän sanoo, ja juuri niin teki Alerion-varsan omistaja.

Liityin heti seuraamaan Alerionin Facebook-sivua ja sieltä luin tänään viimeisimmät kuulumiset: Ripulle on noussut tikkien poiston jälkeen kuumetta ja turvan tukipuikot saattavat olla ennenaikaisesti irtoamassa. Nyt vain paljon tsemppienergiaa taistelija-Ripulle, toivotaan että kuume laskee ja Rippu pääsee viettämään joulua hyvissä voimissa!

Aamulehti seuraa Alerionin selviämistarinaa. Aiemmin julkaistut jutut voi lukea  täältä ja täältä. Alerionin kuulumisia voi seurata myös Facebookissa.

<3

Pieni ilmoitusluontoinen asia jälleen, blogin muuton seurauksena:

Blogiin ehti muutaman ensimmäisen viikon aikana muuton jälkeen tulvia tuhansia roskapostifiltterin ohi päässeitä spämmikommentteja ennenkuin roskapostia suodattava Akismet plug-in tajuttiin laittaa päälle, ja minulla on edelleen yli 2000 roskapostia manuaalisesti poistettavana.

Näiden roskakommenttien joukossa on myös "oikeita", teidän jättämiä kommentteja, joita en nyt ole päässyt julkaisemaan koska ne ovat piilossa 2000+ spämmin seassa. Halusin kertoa mistä tämä johtuu, jos monikin ihmettelee miksi en ole julkaissut heidän kommenttiaan. Ongelma koskee ennen kaikkea joulukuuta vanhempiin postauksiin jätettyjä kommentteja.

Uusimpiin postauksiin jätetyt kommentit näen suoraan bloginhallintani etusivulla postauskohtaisesti, mutta vanhempiin postauksiin jätetyt eivät näy minulle ennenkuin osun niiden kohdalle poistessani noita roskaposteja.

Näin ollen, jos olette jättäneet joulukuun aikana kommentteja vanhempiin postauksiini, menee vielä jokunen tovi ennenkuin saan ne julkaistua koska roskapostien manuaalinen läpikäynti ja deletointi on aikaavievää hommaa (kommentteja saa poistettua vain 20 erissä kerrallaan). Pahoittelut tästä.

Olen tähän mennessä poistanut noin tuhatkunta spämmiviestiä ja niiden joukosta löytyi jo useita "oikeita" kommentteja, joten arvaan että loppujenkin joukossa niitä on.

Kaikenlaista extrapuuhaa tämä muutto tuokin muassaan.... :)

*

P.S. Että nyt jotain positiivistakin niin haluan välittää SUUUURET kiitokset kaikille joulumusiikkivinkkejä jakaneille lukijoille! Vinkkejä tuli tosi paljon ja niissä oli aivan mielettömän hyviä levyjä ja artisteja joista osasta en ollut koskaan kuullutkaan, ja nyt mulla on ihan törkeän hyvä joulumusiikkisoittolista koottuna! Kiitos teidän :) Ei ole kuulkaa Bublé soinut kertaakaan viime viikon jälkeen ^_^

Jos joku muukin kaipaa inspiraatiota joulumusalistalleen niin kannattaa käydä lueskelemassa kymmeniä vinkkejä näistä kommenteista, musiikkityylejä löytyy laidasta laitaan jazzista poppiin, perinteiseen, klassiseen ja raskaaseen ja löytyipä sieltä muutama biisi vähän kokeellisempaakin settiä :)

En ole varmaan ainoa jonka kotona Michael Bublén Christmas on soinut vähän turhankin monta kierrosta viime joulut. Viimeiset viisi vuotta, tarkemmin sanottuna; levy ilmestyi 2011. En ole sen jälkeen löytänyt toista yhtä hyvää joululevyä, mutta kieltämättä uusia haastajia alkaa jo kaivata.

Viime jouluna sain teiltä muutamia hyviä joulumusiikkivinkkejä tässä joulufiilistelypostauksessa, mutta mikään noista ei yltänyt lähelle Bublén levyn tunnelmaa eikä niiden joukosta oikein löytynyt kestohittejä.

kuva: Warnerbros Records

Bublén lisäksi joulun ajan suosikkeihini kuuluvat kaikkien vanhojen "croonereiden" joululevyt; Sinatra, Bing Crosby, Nat King Cole. Jopa cheesy Perry Como <3 Suomalaisista Vesa Matti Loiri kuuluu itsestäänselvästi joulun levylautaselle. Myös Johanna Kurkelan joululevy on kaunis. Samoin klassiset, perinteiset hengelliset joululaulut. Harmillisen vähän olen kuitenkin lopulta löytänyt suursuosikkeja suomalaisten joululevyjen joukosta.

Ihanaa joulumusiikkia on aivan varmasti minulta piilossa vaikka kuinka paljon, ja toisten lemppareista saa loistavia vinkkejä. Joten kertokaas jälleen omia joulun ajan suosikkejanne :) Mitä soi Spotify'ssa tai soittimessa? Ylipäänsä vinkit talveen sopivasta kotoisasta tunnelmamusiikista kiinnostavat :)

kuva: Katiemelua.com

Ilokseni löysin juuri Spotify'sta Katie Meluan tuoreen In Winter -levyn, ihana! Juuri tämän tyyppistä musiikkia rakastan kuunnella kotona kun haluan rentoutua tai keskittyä. Sopii myös jouluun :)

Heräsin tänä aamuna lumeen. :)

Olemme saavuttaneet matkan viimeisen ja viileimmän etapin: Utahin.

Oli aika kaivaa matkalaukusta talvibuutsit. Reissu alkoi San Franciscosta 26 asteen lämpötilasta, Vegasissa oltiin noin 15 asteen tuntumassa auringosta huolimatta ja nyt ollaan pakkasasteissa :)

.

Kun saavuimme eilen Salt Lake Cityyn, näin vain vuoret. Vuoria joka puolella. Oliko täällä tosiaan näin kaunista... Olen ollut Utahissa viimeksi 12-vuotiaana enkä muistanut ollenkaan miltä täällä näyttää. Lapsena sitä tietysti tarkkailee ympäristöään ihan eri tavalla eivätkä samat asiat tee vaikutusta.

Olemme tulleet perheen luokse; vietämme seuraavan viikon tätini ja serkkujeni luona. Kun auto kaartoi tätini kotikadulle, huokaisin ihastuksesta. Kuin asuisi postikortissa...

Vähemmän kiva juttu on se, että minä ja sisareni olemme vilustuneet oikein kunnolla.

En ole ollut tänä vuonna kipeänä kertaakaan. Olen aina ollut herkkä vilustumaan ja sairastan joka vuosi vähintään kolme perusflunssaa. Tämän vuoden pitkä terveysputki oli niin poikkeuksellinen että olin jo kaavailemassa joulukuulle postausta aiheesta, otsikolla Vuosi ilman flunssaa tai jotain vastaavaa. Saivatko Fitfarm-kuurin valtavat purkkivitamiiniannokset aikaan paremman vastustuskyvyn? Vai vuoden aikana reippaasti lisääntynyt kasvisten syönti..? En varmastikaan ole koskaan aiemmin saanut yhtä paljon vitamiineja ja muita hyviä mikroravintoaineita kehooni kuin tänä vuonna, olin jo toiveikas sen suhteen että niillä oikeasti voi saavuttaa supervastustuskyvyn.

No, ne juhlat on nyt peruttu, ei tullut vuotta ilman flunssaa. Pikkuisen harmittaa kun viikonlopulle oli suunniteltu retkeä Archesin kansallispuistoon. Todennäköisesti menemme sinne joka tapauksessa mutta ei ole kiva patikoida puolikuntoisena, räkä kirjaimellisesti poskella.

Tänään vietetään Thanksgivingia ja kokoonnumme serkkuni Bryanin luokse perinteiselle Kiitospäivän juhla-aterialle. Muille kalkkunaa, Sannille pakastelohta ^_^

Mukavaa päästä viettämään kunnon amerikkalainen Thanksgiving, erityisesti kera sukulaisten joita ei ole nähnyt vuosikausiin. Olemme surullisen huonoja pitämään yhteyttä Amerikan serkkuihin (puolin ja toisin...) ja nyt kurottavana on yli 20 vuoden aukko. Ainakaan puheenaiheet eivät ihan heti lopu kesken...  :)

Eilen saimme mm. kuulla, että serkkuni Bryan on muinoin tehnyt näyttelijän töitä ja hänellä on ollut pienet roolit Stephen Kingin Tukikohdassa ja Halloween-elokuvasarjan viimeisessä osassa The Curse Of Michael Meyers...! Vanhana Stephen King -fanina ja kauhufriikkinä olin aika vaikuttunut :)

Perheestä puheen ollen, tätini olohuoneesta löytyi tämä ihana kuva. "Sanni, tule katsomaan, ihan kuin sinä...!" sisareni huudahti.

Ja niinhän se onkin. :) Hymyilevämpänä vain kuin minä lapsena. Kuvassa ovat äitini ja edesmennyt isoäitini. <3

.

Nyt kuulen ääniä eteisestä, vieraita alkaa saapua. Istumme pian "ison linnun" äärelle. Ulkona paistaa aurinko ja näen ikkunasta Timpanogos-vuoren lumiset huiput. Kaunista.

Happy Thanksgiving :)

*

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/