Lumenen syysmeikkikokoelma on nimeltään Nude & Matt ja se tarjoilee huurteisia ja mattaisia roosan ja beigen sävyjä.

Ennen kesäisemmille leveysasteille lähtöä ehdin tehdä kokoelman tuotteilla syksyisen lookin. Tuotteet on saatu Lumenelta, ja ne tulevat myyntiin syyskuussa.

Meikissä käytetty aurinkopuuteri ja poskipuna kuuluvat Lumenen perusvalikoimaan.

Kokoelmaan kuuluu neljä kynsilakkaa, kaksi huulipunaa ja kaksi luomiväriduoa. Tuotepaketissani oli luomivärisävy 8, Tunturimaisema.

Lakkoja on kahdella koostumuksella; Frosted Pearl ja Frosted Matt. Pearl jättää himmeän hohtavan helmiäispinnan, Matt taas mattaisen cremen. (Odotin huurretumpaa jälkeä mutta Frosted Matt -sävyt ovat minun kynsilläni käytännössä kuin normi-cremet.)

Suosikkini ja matkallekin mukaan päässyt sävy on #33 Utuharso, aika täyydellinen nude-beige.

Kuvassa Utuharso-lakkapullo.

...ja piti vielä ottaa toinen kuva jossa näkyy peukalon kynnessä Aamuinen sade. :)

Tunturimaisema-luomiväriduo yhdistää silkkisen, himmeästi hohtavan beigeroosan ja tumman mattaruskean. Välillä kuulee kritisoitavan Lumenen pigmenttiä, mutta tämä duo ainakin on erittäin pigmenttinen. Tummanruskeaa ei tarvinnut kuin hipaista siveltimellä ja luomelle ilmestyi kunnolla väriä.

Roosan sävyn koostumus on silkkinen ja kauniisti levittyvä, ei yhtään pölyinen ja variseva. Lumenelle 10 pistettä ja papukaijamerkki tämän luomivärin laadusta!

Meikin tein klassisella avoimella banaanivarjostuksella (avoin = luomen ulkonurkkaa ei varjosteta), tosin tein banskusta tällä kertaa graafisemman ja tiukemman, vähemmän häivytetyn. Kuvissa meikin vaikutelma ei valitettavasti tule oikein esiin, mutta silmäni näyttävät tosi erilaisille ja paljon suuremmille tällaisella banskulla.

Koko luomella Tunturimaisema-duon roosaa, luomivaossa duon tummanruskeaa.

Rajauksen tein kynällä ja siveltimellä.

Huulipunissa on tummempi marjanpunainen ja klassinen vaalea nude.

.

Ei ole kynnet juuri vielä ehtineet kasvaa Trind-kuurin myötä, takana vasta kaksi viikkoa...

Tässä vielä punahuuliversio silmälaseilla.

Tänään vaihteeksi erilaista sisältöä Karkkipäivässä. :)

Te tiedätte mun tyylin. Sen ikuisesti trikoopaitoihin, farkkuihin ja hyväksi havaitun kaavan toistoon luottavan.

Näytän joka päivä samalta, ja olen siihen tyytyväinenkin. Koen oloni turvalliseksi tutussa lookissani.

Ei vaatteissani mielestäni mitään vikaa ole.

Aina välillä kuitenkin herään toivomaan, että edes joissain tilanteissa osaisin pukeutua eri lailla. Perusvaatetukseni kun on ehkä liiankin rento ja arkinen. Minulla on ollut työpaikkojeni puolesta aina se etu, että työvaatetus on työnantajan sanelema eikä töihinkään siis ole tarvinnut keksiä tai hankkia erikseen mitään "toimistokokonaisuutta". Niinpä trikoo-lookkiin on ollut helppo jumittua.

Perustyylini kulmakivet; farkut, farkkutakki & perustrikoo. Olen myös hulluna neuleisiin, joihin hautaudun talvisin. Kun on tarve näyttää astetta huolitellummalta, valitsen satiini- tai puuvillatopin ja jakun. Omistan tasan kaksi jakkua ja alle viisi siistimmän pukeutumisen kategoriaan luokittelemaani toppia.

Olen superhuono ostamaan uusia vaatteita, ja suosikkivaatteeni ovatkin vuosia vanhoja. Tuo Ateenasta ostettu rotsi alkaa olla niin kulunut että pari kesää kun vielä mennään niin alan jo varmaan herättää sääliä. :D

Nyt sain hauskan tilaisuuden päästä kokeilemaan tyylin päivitystä ammattilaisen avustuksella. Pääsin yhteistyössä Tampereen Sokoksen ja Hyvä Olo -hoitolan kanssa stailattavaksi syksyn vaatteilla ja asusteilla.

Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin stailasi minulle kuusi erilaista asukokonaisuutta teemoilla Työtapaaminen ja Vapaa-aika. Haussa oli siis astetta omaa tyyliäni "aikuismaisempi" ja huolitellumpi look.

Aamupäivällä Sokokselle saapui hieman jännittynyt Sanni. Mahtavaa päästä tällaiseen "muuttumisleikkiin" - mutta miten mä osaan poseerata asukuvissa..? :D Muoti- ja tyyliblogien pitäjille tämä on arkea - minulle jotain ihan muuta. :)

Päivä alkoi hiusten laitolla. Hyvä Olo -kampaamossa minulle tehtiin tosi kaunis ponnarikampaus.

Seuraavaksi lähdettiin katselemaan vaatteita. Vaaterekkejä kierrellessä minua vetivät odotetusti puoleensa mieluisat ja kotoisat neuleet...  Kuvassa halaan Filippa K:n ihanaa pörröneuletta. :)

Mutta löytyihän sieltä jotain minulle epätyypillisempääkin, sehän stailauksessa oli ideana.

Koin yllätyksen, kun Eeva Aspelin määritteli minut värianalyysin perusteella talveksi. Mitä ihmettä... Minäkö kylmäsävyinen talvi..? Eeva neuvoi minua valitsemaan viileitä sävyjä kuten marjaista liilaa, viininpunaista, laivaston sinistä ja harmaata. Korjaus. Sama pää kesät talvet, ja nyt oli nimenomaan menneet kesät ja talvet sekaisin, eli KESÄ oli se jonka sävymaailman Eeva näki sopivan minulle. Kylmä sävy siis kuitenkin. Lisäksi valitsin sanani hieman huonosti; Eevan näkemys pohjautuu värianalyysin ideaan mutta varsinaista analyysia minulle ei tehty, eikä värianalyysi tällä hetkellä kuulu Sokoksen palveluihin.

En ole suoraan sanottuna koskaan itse kummemmin miettinyt sävyjä vaatevalinnoissani. Lempivärini on violetti, mutta toisaalta viihdyn myös maanläheisissä väreissä kuten ruskeassa ja oliivinvihreässä. Automaattisesti tulee yleensä valittua jotain hillittyä ja huomaamatonta.

Lähdetään sitten katsomaan mitä Eevan silmä minulle löysi. :) Oli hurjan mielenkiintoista nähdä, miten toinen, normaalia tyyliäni tai persoonaani tuntematon henkilö minut puki.

Työ. Tämä kokonaisuus oli asuista eniten omaa tyyliäni - miinus koru ja lakku. Koruja en käytä juuri koskaan ja laukkutyylini on hyvin riisuttu, en osaa käyttää mitään logollisia, kuvioituja tai koristeyksityiskohdin varustettuja laukkuja.

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Kaiio

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Noa Noa

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Esprit

Työ. Tässä oli jo heti aikuisempaa tyyliä kuin perus-neulepaita/trikoosetissäni.

FARKUT - Kaiio

JAKKU - Noa Noa

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Korukolmio

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Bulaggi

Työ. Tykkäsin neulepaidan graafisesta ilmeestä ja kontrastista punaisen laukun kanssa. Itse en osaisi pitää vyötä tuolla lailla neuleen päällä, ehkä voisi opetella..? Minun pukeutumisessani vyöllä on aina ollut vain rooli housujen paikoillaan pitäjänä. :D

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Rils

PUSERO - Mexx

VYÖ - Veniz

KENGÄT - Unisa

KAULAKORU - Snö Of Sweden

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Mekot ovat minulle vaikeinta aluetta. Haluaisin kovasti oppia niitä käyttämään ja ostankin mekkoja aika ajoin roikkumaan kaappiin. Sinne ne useimmiten jäävätkin. Mekko merkitsee minulle naisellisuutta, ja juuri naisellisesti pukeutumisen koen vaikeana ja minulle epäominaisena.

Tästä mekosta tykkäsin heti, se on tarpeeksi rento ja materiaali arkinen.

Eeva halusi näyttää, miten eri asusteilla voi muuttaa asun ilmettä. Mekko asustettiin kolmella eri tavalla, tässä versiossa vyöllä. (Sopiiko ehkä vähän hyvin mun silmälaseihin..! ;)

MEKKO - edc

VYÖ - Veniz

RANNEKORU - Aarikka

LAUKKU - Esprit

KENGÄT - Vagabond

Versio 2: asusteena koru.

MEKKO - edc

KAULAKORU - Korukolmio

RANNEKORU - Kaiio

KENGÄT - Unisa

Versio 3: asusteena huivi.

MEKKO - edc

HUIVI - Esprit

LAUKKU - Laukkuasema

KENGÄT - Vagabond

Millä asusteella mekko toimii mielestänne parhaiten..? Minä tykkäsin tuosta vyöstä... Mutta olen ehkä kuitenkin liian arka käyttämään sellaista mekon päällä.

Vapaa-aika. Tämä kokonaisuus on samalla minua, ja samalla ei ollenkaan. Minua on asun maanläheinen värimaailma (hameesta tykkään kovasti!), minulle vierasta taas printtikuvio paidassa ja biker-bootsit. En ole käyttänyt tämän tyylisiä saappaita sitten 7-luokan... Mitä te tykkäätte bootsi-lookista? Eeva olisi mieluusti yhdistänyt nämä kengät vaikka kuinka moneen asuun. :)

HAME - Esprit

PAITA - Mexx

NEULETAKKI - Esprit

BOOTSIT - Ten Points

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Tämä oli niin nappi! No ihmekös tuo kun päällä on trikoopaita..! ^_^ Tästä asusta tykkäsin tosi paljon ja se tuntui minulta. Normaalityylissäni en käyttäisi hameen kanssa vyötä ja pukisin puseron niin, että se peittää hameen vyötärön, mutta Eevan tyylillä asu näyttää heti asteen "aikuisemmalta".

Hehheh, on se hupaisaa kun pitää vielä kolmevitosenakin hakea aikuisempaa särmää pukeutumiseensa..! :D

HAME - Esprit

PUSERO - Esprit

VYÖ - Esprit

LAUKKU - David Jones

KENGÄT - Vagabond

Stailaus-kokemus oli todella hauska ja sain Eevalta paljon toteutuskelpoisia ideoita. Siistin ja "siistin" välinen ero voi olla hyvin pienestä kiinni... :) Puhkikuluneilla hihoilla ei juuri tee vaikutusta työtapaamisessa - vaikka takki olisi kuinka rakas ja "niin minua".

Sokoksen stailaus-palvelu on muuten täysin ilmainen, eikä palveluun tarvitse tehdä ajanvarausta. Sen kuin tupsahtaa pukeutumisosastolle ja ilmaisee halukkuutensa stailaus-apuun. :) Stailaus-tilanteessa on käytössä erillinen, iso sovitushuone, ei tarvitse patsastella sovituskopeilla muiden asiakkaiden joukossa. Korjaus. Pahoitteluni, pieni väärinymmärrys - tuohon omassa sovitustilassaan tapahtuvaan pukeutumisneuvontaan tulee varata aika, mutta henkilökunta antaa toki ideoita ja stailausapua muutoinkin ilman ajanvarausta.

Mutta senpä vain sanon että asukuvissa poseeraaminen on ihan oma taitolajinsa...! Huhhuh miten kipsissä olin ensimmäisissä kuvissa... Muotiblogien kuvia katsellessa ei tule ajatelleeksikaan, että päivä asu -kuvassa töröttämisessä olisi jotain ihmeellistä. Mutta onhan siinä..! Ainakin toisille ;) Hatunnosto teille jotka teette tätä päivittäin.

Sessiosta päätyi ostoskoriinkin muutama vaate ja asuste. Mitäs luulette mun valkanneen..? ;) Teen näistä hankinnoista oman postauksensa, tällä kun on jo tarpeeksi pituutta.

.

Nyt haluan tietenkin kuulla teidän mielipiteenne - miten stailaus onnistui? Mikä asu oli eniten mieleenne? Tai vähiten?

Kommenttien jättäneiden kesken arvon Espritin huivin - josta voin jo paljastaa että se oli yksi ostamistani tuotteista. :) (Omaani en kuitenkaan arvo, arvontavoiton tarjoaa Sokos.) En itse osaa käyttää huiveja muuten kuin lämmittäjän ominaisuudessa, mutta tähän sudenkorento-huiviin ihastuin sen verran että aion opetella käyttämään sitä - muulloinkin kuin kylmällä. :)

Kommentteja voi jättää sunnuntaihin 31.8. saakka, suoritan arvonnan maanantaina.

* * Klo 16.53. Ehdin vastata vasta pariin kommenttiin, huomasin että siellä vilahteli kysymyksiä ja aion palata niihin mutta nyt on saatava pakkaus suoritettua loppuun! :) Saatte vastauksia kysymyksiin illalla.  Klo 21.42 - no voihan, ei tämä nyt onnistu... :/ Vastailen kysymyksiin huomenna. Anteeksi, ei vain aika riitä millään. Mutta pakkaus sentään saatettu loppuun, jess! * *

Aahhahaa, nyt on pakko tehdä ihan reaaliaikainen pikapostaus Ilta-Sanomien nettisivulta juuri bongaamastani jutusta. Käykäähän lukemassa tämä:

10 asiaa, joita et tiennyt shampoosta

Kuvakaappaus Ilta-Sanomat

Jutussa kerrotaan sellaisia "yllättäviä" faktoja, kuin että "shampoo voi mennä vanhaksi" ja neuvotaan käyttämään kuivashampoota öisin, sillä "yön aikana jauhemainen shampoo saa riittävästi aikaa tehota hiuksiin antaen aamuksi mahdollisimman tuuhean lopputuloksen" Woooot? :D Ihan paras oli kuitenkin tämä: "Älä käytä liikaa shampoota. Liiallinen shampoon käyttö voi luoda liikaa vaahtoa, mikä vaikeuttaa päänahan hieromista." Siis mitä ihmettä.... :D :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Ilta-Sanomien toimittajaa ei sentään ole artikkelin sisällöstä kiittäminen (tai syyttäminen ;)), vaan juttu on napattu amerikkalaiselta Women's Health -sivustolta. Yhtä kaikki, valtaosa jutun vinkeistä ja faktoista on niin hulluja tai itsestäänselviä että ehkä IS olisi voinut miettiä artikkelin julkaisun mielekkyyttä.

Entäpä jutun ensimmäinen kohta: "On tärkeää valita oikeanlainen shampoo. Jos sinulla on ohuet ja karkeat hiukset, kannattaa valita tuuheutta ja kiiltoa antava shampoo." Aijaa? Hyvä kun kerroitte! :)

Aaaa, en malta olla kommentoimatta vielä kohtaa 8: "Kalliit kampaamotuotteet eivät aina ole niitä parhaimpia. Shampoota valitessasi kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin ja arvioi itse, mikä tuote vastaa parhaiten toivottua lopputulosta."

Kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin? Mitäs veikkaatte, onko Women's Healthin tai Ilta-Sanomien keskivertolukijalla tietoa shampoiden vaikuttavista ainesosista? Kääntäisikö Mäntsälän Mervi markettireissulla XZ:n shampoota kädessään  ja tuumaisi otsa kurtussa, "Hmmmm, täältä ei näytä löytyvän just sitä mun suosikki-kvartäärista ammoniumyhdistettä."

Ei hyvänen aika mitä juttuja... :D

Kielipoliisit ärtynevät myös artikkelin kielioppivirheistä.... Tosin nehän ovat, surullista kyllä, nykyään arkipäivää sanomalehdissä.

Dr. Hauschkan tuotteet valmistetaan erityisen rytmisen menetelmän kautta, joka on varsin omalaatuinen. Pääsin tutustumaan menetelmään läheltä vieraillessani Dr. Hauschkan tuotteita valmistavalla WALAn tehtaalla toukokuun lopussa. (Yleisesittely vierailusta ja Dr. Hauschkasta täällä.)

(Jutun otsikko on muuten huumoria. ;) En sano että rytminen prosessi on "hippeilyä", mutta siltä se varmasti monen korvaan ainakin ensi kertaa kuulostaa :) Minusta kaikki tällainen erilainen kuulostaa vain hurjan mielenkiintoiselta!)

Rudolf Hauschka kehitti menetelmän 30-luvulla etsiessään keinoa saada rohtokasvit säilymään ilman alkoholia. Rudolf Steinerilta saamansa neuvon perusteella Hauschka alkoi havainnoida luonnossa esiintyviä rytmejä ja tutkimaan niiden vaikutusta elämään ja eliöihin. Tutkimustyö johti menetelmään, jossa altistamalla kasveja rytmisille prosesseille Hauschkan onnistui luoda vesipohjainen uute, joka säilyi vuosikymmeniä ilman alkoholia säilöntäaineena.

Hauschka kehitti menetelmän aluksi lääketeollisuuden tarpeisiin ja sitä hyödynnettiin homeopaattisten lääkkeiden valmistuksessa. Samaa rytmistä menetelmää käytetään tänä päivänä Dr. Hauschka –kosmetiikan valmistuksessa.

Ja miten se tapahtuu..?

Kaikki työn vaiheet muuten tehdään käsin. Ihan kaikki. Tässä on yksi tekijä mikä nostaa tuotteen hintaa. ;)

1. Kasvit poimitaan ja tuodaan kasvilaboratorioon. Ne puhdistetaan ja niille suoritetaan laadunvalvonta.

2. Kasvit pilkotaan ja murskataan morttelissa.

3. Kasviaines sekoitetaan lähdeveteen saviastiassa.

4. Seos altistetaan erilaisille, tarkkaan määritellyille rytmisille vastakohdille seitsemän päivän ajan; valolle ja pimeälle, lämmölle ja kylmälle ja liikkeelle ja levolle. Työntekijät ravistavat seosta (tämäkin tarkkaan määritellyllä tavalla) kahdesti aamuin ja illoin.

5. Viikon kuluttua seos puristetaan ja suodatetaan.

6. Puristettu kasvijäte kuivataan ja tuhkataan. Kasvivesi puolestaan altistetaan jälleen rytmeille.

7. Kasviveteen lisätään osa tuhkasta. (Loppu tuhka palautetaan luontoon.)

8. Uute eli ”äititinktuura” siirretään kypsymään vuodeksi. Sitten se on valmis käytettäväksi.

Tehtaan nimi WALA tulee valmistusmenetelmästä; ”Wärme-Asche, Licht-Asche”, (Valo-Tuhka, Lämpö-Tuhka), joka viittaa valmistusprosessin kahteen pääsuuntaukseen.

Rytmisellä menetelmällä valmistetaan myös Dr. Hauschka –kosmetiikkatuotteissa käytettäviä öljyuutteita sekä vesi-alkoholiesansseja.

Uutteiden ja esanssien lisäksi tuotteissa käytetään puristemehuja (kukinnot, lehdet ja varret puristetaan mehuksi heti niiden korjauksen jälkeen) sekä eteerisiä öljyjä.

Reseptin mukaan rohtokasveista saatuihin uutteisiin, esansseihin, tinktuuroihin tai mehuihin lisätään vahoja ja öljyjä sekä koostumukseen vaikuttavia, voidepohjan luovia ainesosia kuten vettä, alkoholia, (kasvipohjaisia) emulgaattoreita ja paksuntajia.

Pääsimme Dr. Hauschkan lehdistötapahtumassa kokemaan itse konkreettisesti miten tuotteet valmistetaan. Se oli hurjan kiinnostavaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin näkemään, miten kosmetiikkatuote syntyy alusta loppuun.

Ohjelmassa oli kasvi-workshop, jossa valmistimme itse masmalouutteen (ilman rytmistä vaihetta tietenkin, muuten workshop olisi kestänyt viikon ;)).

Pääsimme myös seuraamaan vierestä, kun laborantti Monika Ganter ja yksi vapaaehtoinen osallistuja sekoittivat kasaan Dr. Hauschkan Kosteusvoiteen.

Kosteusvoiteen koostumus avattuna eri faaseiksi. (Anteeksi huonot kuvat, kuvasin suoraan esitysslaideja).

Kosteusvoiteen raaka-aineita.

Vesi, alkoholi, uutteet, öljyt, emulgaattorit jne sekoiteltiin yhteen määrätyssä järjestyksessä. Pikkuhiljaa seos alkoi muistuttaa tuttua Kosteusvoidetta.

(Tuotteen nimi, englanniksi Revitalizing Cream, on suomeksi vain Kosteusvoide. :))

Lopuksi Monika homogenisoi voiteen (= eri faasit pysyvät sekoittuneina toisiinsa eivätkä erotu).

Saimme kaikki mukaan oman purkin silmiemme edessä valmistettua voidetta! :)

Yleistä ainesosista

* Dr. Hauschka käyttää yli 1000 raaka-ainetta

* Raaka-aineet saadaan omilta biodynaamisilta tai luomu-viljelyksiltä sekä sertifioiduilta sopimusviljelijöiltä eri puolilta maailmaa, mm. Burkina Fasosta, Afganistanista ja Iranista.

* Ruusu on Hauschkan tunnusomaisin raaka-aine. Hauschka käyttää vain yhtä ruusulajia, Rosa Damascenaa, mutta eri maista ja eri kausien sadoista. Rosa Damascena Turkista tuoksuu esimerkiksi aivan erilaiselle kuin Rosa Damascena Afganistanista.

* Ruusun ohella masmalo on yksi Dr. Hauschkalle ominaisimmista raaka-aineista. Sitä löytyy 85 Hauschkan tuotteesta.

Alkoholista

Omistan erillisen pienen kappaleen tälle ah-niin-ristiriitaisia tunteita herättävälle, mielipiteitä jakavalle ainesosalle. Tykkäsi siitä tai ei, alkoholi on yksi käytetyimpiä raaka-aineita kosmetiikassa. Alkoholin ”vastustajien” pääargumenttina on sen kuivattavuus, ja puhuupa osa jopa alkoholin ihosoluja tappavasta ominaisuudesta. Alkoholin ”puolestapuhujat” taas arvostavat sen koostumusta parantavaa vaikutusta (vähentää tuotteen rasvaista tunnetta, toimii luontaisena säilöntäaineena, helpottaa tiettyjen ainesosien imeytymistä) ja pitävät sen desinfioivasta, ihoa supistavasta vaikutuksesta epäpuhtaalla ja suurihuokoisella iholla.

Kyllä, alkoholi kuivattaa ihoa suurina pitoisuuksina käytettynä. Jokainen voi todeta tämän vaikka desinfiointiainetta tai kynsilakanpoistoainetta käyttäessään. Kosmetiikassa alkoholin pitoisuus on pääsääntöisesti pieni (poislukien esimerkiksi tiettyjen merkkien rasvoittuvan ihon kasvovedet), ja voiteissa olevat öljyt ”kumoavat” mahdollisen kuivattavan vaikutuksen.

Dr. Hauschkan tuotteissa alkoholi esiintyy kasviuutteiden muodossa sekä säilöntäaineen ja koostumuksen muokkaajan ominaisuudessa. Tarkkoja prosenttimääriä ei ilmoiteta, mutta sivustolta löytämäni tiedon mukaan ”Alkoholipitoisuudet Dr. Hauschka –tuotteissa on säädetty tarkoin jotta määrällä ei ole ihoa kuivattavaa vaikutusta”.

Keskustelin alkoholista tilaisuudessa Dr. Hauschka-kosmetologin kanssa. Nainen oli arvioilta n. 60-vuotias, ja on työskennellyt Hauschkalla yli 30 vuotta. Esitin hänelle väitteen alkoholin ihosoluja tappavasta vaikutuksesta, jonka pitäisi näkyä ihon kunnossa vuosien käytön seurauksena. Hyväkuntoisen ihon omaava kosmetologi ei ollut kuullut tällaisista tutkimuksista, ja vastasi minulle juuri niin kuin odotinkin, ”Olen käyttänyt Hauschkan tuotteita 30 vuotta, näyttääkö ihoni vaurioituneelta?”

Tyhjentävää ja tarpeeksi uskottavaa vastausta alkoholin negatiivisiin vaikutuksiin ihossa tuntuu siis olevan mahdoton saada. Yhtäällä meillä on virallisiin tutkimuksiin vetoavia lähteitä, jotka neuvovat välttämään alkoholia kosmetiikassa viimeiseen saakka, ja toisaalla käytännön eläviä esimerkkejä ihmisistä, joiden iho kuitenkin voi hyvin vuosikymmentenkin alkoholialtistuksen jälkeen. On oma valinta, mihin haluaa uskoa.

Mitä ajatuksia tällainen omalaatuinen valmistusprosessi teissä herättää? Kuulostaako rytmien merkitys ihan hokkus-pokkukselta vai uskotteko, että sillä tavoin valmistetuissa uutteissa on todella joku "taika" perinteisesti valmistettuihin verrattuna?

Ainakin menetelmää on käytetty menestyksekkäästi jo 80 vuotta..! :)

Rytmin merkityksestä Dr. Hauschkan filosofiassa voi lukea lisää täältä.

No niin, nyt on vihdoin aika alkaa purkaa toukokuisen Dr. Hauschka –vierailun materiaalia. Kylläpä se olikin mielenkiintoinen. Melkein tekisi mieli pitää tapahtuman sisällöstä luento! ^_^

Dr. Who?

Dr. Hauschka on saksalainen, vuonna 1967 perustettu luonnonkosmetiikkamerkki. Sarjan juuret ulottuvat kuitenkin vielä kauemmas, vuoteen 1935 jolloin itävaltalainen kemisti Dr. Rudolf Hauschka, perusti homeopaattisia lääkkeitä valmistavan laboratorion, WALAn. Nimi WALA tulee Hauschkan kehittämästä ainutlaatuisesta, luonnon ja elämän rytmiikkaan perustuvasta valmistusmenetelmästä (josta kerron myöhemmin lisää). Kirjaimet tulevat sanoista Wärme-Asche, Licht-Asche (Lämpö-Tuhka, Valo-Tuhka). Kuulostaa ihan joltain hokkuspokkus-tieteeltä, ja kun valmistusmenetelmää ja sen taustalla vaikuttavaa filosofiaa meille esiteltiin, uskokaa pois, juttu tuntui vieläkin mystisemmältä.

On tietysti jokaisen oma asia, mitä homepatiasta ja siihen pohjautuvista valmistusmenetelmistä ajattelee. Hauschkan tuotteet kuitenkin tuntuvat toimivan monella - oli syynä sitten rytmisyys tai joku ihan muu. ;)

Kuvan taulut liittyvät Dr. Hauschka-uutteiden valmistukseen... ;)

Tänä päivänä Dr. Hauschka on yksi maailman tunnetuimpia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja sitä myydään yli 40 maassa. Sarja on brändäytynyt selektiiviseksi merkiksi ja sen jälleenmyynti on tarkoin kontrolloitua. Hauschkan tuotteita ei saa ”marketeista”, ja korkeampi hintataso erottaa Hauschkan selkeästi useista muista luonnonkosmetiikan merkeistä. Vierailun jälkeen ymmärsin paremmin, mistä hinta tulee.

Minä ja Dr. Hauschka

Oma historiani Hauschkan kosmetiikan kanssa alkaa vuodesta 2009, jolloin aloin työskennellä Dr. Hauschkaa myyvässä kosmetiikkaliikkeessä. Saman vuoden kesällä olin aloittanut siirtymisen luonnonkosmetiikan puolelle omassa henkilökohtaisessa ihonhoidossani. Näin ollen olin erityisen kiinnostunut luonnonkosmetiikan tuotteista aloittaessani työt kosmetiikkamyyjänä, ja minusta tulikin pian liikkeen ”luonnonkosmetiikkaspesialisti”.

Samoihin aikoihin aloin myös tehdä yhteistyötä Dr. Hauschkan maahantuojan kanssa ja aloin saada blogiin silloin tällöin Dr. Hauschkan meikkituotteita kokeiltavaksi. Myymälässäni ei ollut Dr. Hauschkan värikosmetiikkaa, joten oli varsin kätevää että pääsin töiden kautta tutustumaan ihonhoitopuoleen ja blogin kautta sitten värikosmetiikkapuoleen.

Mielenkiintoinen fakta

Monelle teistä on varmaan tuttu sellainen suuri saksalainen luonnonkosmetiikkamerkki kuin Weleda? Tiesittekös, että Weledan ja Dr. Hauschkan yhdistää sama henkilö, antroposofian perustaja Rudolf Steiner? (Kyllä, juuri samainen heppu jonka aatosten pohjalta Steiner-koulusysteemikin on kehitetty.)

Steiner oli toimelias mies ja kehitti filosofoinnin ohessa myös antroposofisia lääkevalmisteita. Tämän toiminnan pohjalta syntyi 20-luvulla Weledan luonnonkosmetiikkalaboratorio. Weledalla ja Dr. Hauschkalla on siis hyvinkin samankaltainen, vaihtoehtoiseen lääketieteeseen pohjautuva tausta.

Hauschka tapasi Steinerin 20-luvulla Hollannissa antroposofien kesäkonferenssissa. Legenda kertoo (tai ei tämä kai mitään legendaa ole vaan ihan totta), että Hauschka kysyi Steinerilta ”Mitä elämä on?” Steiner vastasi, ”Elämä on rytmiä. Tutkikaa rytmejä, ne kantavat elämää”.

Tämän ajatuksen pohjalta Tohtori Hauschka kehitti vuosia myöhemmin rohtokasvien rytmisen uuttomenetelmän ja perusti WALAn.

Lääkevalmisteista kosmetiikkaan

Rytmisiin uutteisiin perustuvat myös Dr. Hauschkan ihonhoitotuotteet sekä värikosmetiikka.

Hauschka mietti pitkään oman kosmetiikkasarjan perustamista, joka täydentäisi lääketuotteiden valikoimaa. 60-luvulla Hauschka tutustui itävaltalaiseen kosmetologiin Elisabeth Sigmundiin, joka tilasi WALAlta raaka-aineita itse kehittämiinsä kosmetiikkatuotteisiin. Hauschka kiinnostui Sigmundin käyttämästä hoitomenetelmästä ja ehdotti hänelle yhteistyötä.

Tuolloin Tukholmassa asuva Sigmund matkasi Saksaan Eckwäldeniin WALAn tehtaalle ja yhdessä he aloittivat Dr. Hauschka –kosmetiikan tuotekehittelyn. Elisabeth Sigmundia pidetään Dr. Hauschka –kosmetiikan äitinä. Hauschkalle tunnusomainen ”käänteinen” menetelmä kuivan ihon hoitamisesta kevyillä, vähemmän rasvaisilla tuotteilla ja rasvaisen ihon hoidosta öljypitoisilla tuotteilla on peräisin juuri Sigmundilta. Samoin rasvaton yöhoito. Ensimmäiseen, vuonna 1967 lanseerattuun Dr. Hauschka-ihonhoitosarjaan kuului yhteensä 16 tuotetta, niiden joukossa Hauschkan tunnetuin ja rakastetuin tuote Ruusuvoide. Resepti tuli suoraan Elisabeth Sigmundin Tukholman hoitolasta.

Tänä päivänä Dr. Hauschkan valikoimassa on yli 130 tuotetta. Se on suhteellisen paljon, mutta valikoima kasvaa hyvin hitaasti ja harkitusti. Hauschkalle ominaista on uskollisuus ja luotto perusvalikoimalle ja maltillinen uusiutuminen. Joidenkin näkökulmasta tylsää ja epäkaupallista, toisten mielestä osoitus siitä, että mitä sitä turhaan pyörää keksimään joka vuosi. Toimivia, hyviksi havaittuja tuotteita ei haluta muuttaa.

Viimeisten vuosikymmenten varrella Hauschkan valikoimasta on lopetettu vain kolme (!) tuotetta, eikä uusia tuotteita tule lisää joka vuosi. Minusta tämä on mahtavaa nimenomaan kaikessa epäkaupallisuudessaan. Verratkaapa mihin tahansa tunnettuun ”normikosmetiikan” valtavirtabrändiin jotka elävät uusista lanseerauksista ja jatkuvasta uudistumisesta.

Hauschkan graafista ilmettäkin on muutettu vuoden 1967 jälkeen vain kahdesti. Viimeisin muutos tapahtui tänä vuonna ja on niin hienovarainen, ettei moni Hauschkan käyttäjä välttämättä huomannut muuta kuin tuotenimien muutoksen. Ainakin Suomen markkinoilla tuotenimien päivitys oli odotettu asia. ;) Ei enää omituisia ”Silmähohteita” tai siansaksalta kuulostavia ”Creme Packungeja”.

Värikosmetiikka eli meikit tulivat mukaan Hauschkan valikoimaan vuonna 1999. Dr. Hauschka on yhtenä harvoista luonnonkosmetiikan meikinvalmistajista onnistunut lyömään itsensä läpi myös Hollywoodissa ja Hauschkan meikkejä käytetään filmien kuvauksissa. Dr. Hauschkan kansainvälinen meikkitaiteilija Karim Sattar on tuttu näky eri elokuvajuhlilla joissa hän vastaa monien tähtösten ehostuksesta. Saimme kuulla Karimilta hauskoja anekdootteja mm. viimeisimmiltä Cannesin filmijuhlilta.

Tässä olisi sopivasti pala 1 Hauschka-”reportaasiani”. Kun taustat ja filosofia on selvitetty, voidaan paneutua vierailusta imetyn informaation yksityiskohtiin. :) Julkaisen Hauschka-juttuja kesä-heinäkuun ajan hengähdystaukojen kera, kokemuksesta tiedän ettei kukaan jaksa lukea montaa postausta samasta aiheesta peräjälkeen. ;)

Sanoin äsken itselleni:

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen jos pitäisi juuri nyt luetella asioita joista sinulle tulee hyvä mieli? Ihan miettimättä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Nämä asiat tulivat mieleen.

Ponini Lehmä Lentää (kyllä, sen nimi on Lehmä Lentää.)

Sisareni Oona - jonka kanssa meillä on muuten sovittu täksi illaksi elämäni ensimmäiset Skype-treffit..! :) Saan kuulla miten pääsykokeet Argentiinassa menivät..! Hui jännää..!

Parsakaali. Rakastan.

Sigur Rosin levy Agaetis byrjun. Mieheni soitti tätä minulle kun olin hänen luonaan ensimmäistä kertaa yökylässä. Siitä on 10 vuotta. Itse asiassa melkein kuukaudelleen. <3

Nassukka.

Kynttilät. Palavat meillä joka päivä lokakuusta huhtikuuhun.

Kreikka.

Juusto.

Pinkki fleece-hupparini. Käytän sitä joka ikinen päivä.

*

Mistä asioista teille tulee hyvä mieli? Mikä tulee ensimmäisenä mieleen? :)

Muotokuvani on valmis.

Luisilla ja minulla on erilainen näkemys minusta.

Muotokuva on tietenkin aina taiteilijan tulkinta kohteestaan, joten sinänsä asia on "väittelyn" ulkopuolella. ;)  Mutta silti taas... hätkähdin.

Kun Luis vuosi sitten maalasi ensimmäisen muotokuvani, se oli minusta surullisen näköinen. Vaikka kuva näytti minulta, en tunnistanut itseäni maalauksen naisen vakavasta olemuksesta. Luis sanoi, että hänen muotokuvissaan on aina melankoliaa. "Hymyilevät Barbie-kasvot eivät ole kiinnostavaa", hän sanoo. Ymmärrän.

Minä näen itseni "pehmeänä", iloisena. Luisin muotokuvissa olen kova, etäinen. Vakava. Kun näin maalauksen valmiina, oli ensireaktioni, "But I look so.... harsh...!" Luis kurtisti kulmiaan. "Minun persoonani on iloinen ja eloisa..!" jatkoin. Luis kohautti olkapäitään. "Totta, niin on. En yritä maalata persoonaa, maalaan muotokuvia. Sinä näytät tältä".

Tulin mietteliääksi. Hämmästyn aina valokuvissa esiintyvästä tylystä ilmeestäni, jollaista en tiedä kantavani kasvoillani. Olen toivonut, että ilmiö liittyisi vain valokuvauksen luomaan teennäiseen tilanteeseen jossa en osaa olla rento. Nyt minut on kuitenkin vangittu kahdesti muotokuvaan, joka toistaa tätä vakavuutta. Minä siis näytän tältä oikeasti. Sisäinen tunnemaailmani ei heijastu kasvoille saakka. Omituista.

Tämä muotokuvaprojektihan johtaa varsinaiseen "self-searchingiin".

Me, myself and I:

Luisin toiveesta viimeinen kuva vakavalla naamalla. No, sellaista tositylyä en kyennyt laittamaan, onhan tässä vähän hymynpoikasta...

.

Tuntuu hassulta. Miten eri lailla näemme ja koemme itsemme suhteessa muiden kokemukseen meistä. Joku saattaa ajatella olevansa ruma kun muut näkevät mitä herttaisimman olennon. Toinen suree suurta nenäänsä jota muut eivät edes huomaa. Ja joku pitää itseään iloisen pulppuavana, kun muiden edessä näyttäytyy totisen vakava henkilö.

Tunnen itseni tuon ylimmän kuvan veikeäksi naiseksi. Mielessäni näytän aina siltä. Mutta ulkoisesti kuitenkin joltain muulta.

Luis sanoi, "Jos kaipaat lohdutusta, niin itsekin hätkähdän aina kun näen kaupungilla kulkiessa heijastukseni liikkeen ikkunassa. Kuka on tuo vanha mies? En se voi olla minä...!  Mutta olenhan se minä."

Luisin taidetta: Art As Usual.

P.S. Selvennyksenä (muuan kiivaan kommentin seurauksena): tekstin tarkoituksena ei ollut tuoda esiin epäkiitollisuutta ja aliarvostusta taiteilijaa kohtaan, tämä ei voisi olla kauempana tuntemuksistani. Muotokuva on minusta hieno ja taidokkaasti maalattu ja minun näköiseni. Mutta eri tavalla minun näköiseni kuin miten itse itseni koen, ajatuksia herättävästi eri näköinen. Juuri tätä halusin kirjoituksessa pohdiskella. Ikävää, että joku tulkitsi pohdiskeluni epäkiitollisuudeksi ystävääni kohtaan.

  Eilen halusin tehdä jotain kahdelle asialle.

1. Halusin saada ihoni normaaliksi ja puhtaaksi. (Joo, tämä "tauti" on levinnyt hiuksista muuallekin... :p)

2. Halusin saada hälyttävään kuntoon päässeet päkiät ja kantapäät pehmeiksi ja sileiksi.

Apu kumpaankin löytyi keittiöstä.

Minullahan on ollut palashampoon lisäksi matkakäytössä myös Flow Kosmetiikan kasvosaippua - suihkugeelinä. En ole edes jaksanut mainita asiasta tässä kaiken palashampoo"oopperan" keskellä, mutta ei tuo toinenkaan saippua ole toiminut mitenkään kiitettävästi. Iho ei tunnu sen jäljiltä siltä miltä se normaalioloissa suihkun ja peseytymisen jälkeen tuntuu. Se tuntuu nahkealta ja... vahamaiselta. Pahoin pelkään, että myös tämä saippua jättää kalvon. Näköjään myös iholle. Olen ymmälläni. Kotona käytän kuitenkin kaiken aikaa palasaippuaa käsienpesuun. Eivät kädet koskaan tunnu jäävän nahkeiksi ja kalvotetuiksi...? Tahmeudesta puhumattakaan.

No, tilanne täällä reissussa on nyt kuitenkin se mikä on. Mukaan otetut saippuat eivät suostu toimittamaan tehtäväänsä odotetulla ja toivotulla tavalla. Hiukset pystyn sentään sitomaan pois kosketusetäisyydeltä. Mutta vartalon ihoa en. Läppärin näppiskin on alkanut kerätä vahamaista kalvoa sormieni kautta... Tämä on ihan pikkuisen disturbing...! :/

Tultuani eilen kattoterassilta aurinkovoiteet iholla kiillellen tiesin jo minkä puoleen kääntyisin. Hyvästi kasvosaippua, nyt minä kuuraan itseni perusteellisesti astianpesuaineella. Ja näin tein. Keittonurkkaukseni tiskiaine on vieläpä vadelman tuoksuista - ihan kuin suihkugeeliä...! ^_^ Ahhh. Suihkusta tultua iho oli sileä, kalvoton ja pehmeä. Ei yhtään kuiva, vaikka niin saattaisi odottaa noin voimakkaalla pesuaineella pesun jälkeen. Ilmankosteus kuitenkin palauttaa ihon kosteustasapainon lähes välittömästi, eikä kalansuomuefektiä varmasti ole havaittavissa niin kauan kuin oleilen Kreikassa.

Tänään ostan suihkugeelin.

Avun kantapäiden ja päkiöiden karheuteen sain suolan ja oliiviöljyn muodossa. Nämä suola/sokeri/öljy-kotikuorinnat ovat varmasti suurimmalle osalle teistä jo ihan "selvää pässinlihaa", mutta jos joku ei ole tällaisesta ennen kuullut, niin sekoittamalla suolaa tai sokeria ruokaöljyyn saa loistavan ja ihoa tehokkaasti pehmentävän, ravitsevan vartalokuorinnan. Nimenomaan vartalo, kasvoille tämä on minusta liian stydiä kamaa rakeiden koon puolesta. (Kasvokuorinnan saa sekoittamalla öljyyn ruokasoodaa ;))

Edellisen asukkaan kaappiin jättämä suola pääsi kiitolliseen käyttöön. Sekoitin 3 ruokalusikallista suolaa n. yhteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä (öljyä voisi laittaa enemmänkin mutta en ala haaskaamaan herkkua extra virgin -öljyäni kantapäähän, mieluummin nautin sen suun kautta ^_^). Sitten vain öljysuolamassaa sormiin ja raivokas hinkkaus kantapäihin ja päkiöihin. (Raivokkuus ei ole mitenkään pakollista, mutta omalla kohdallani sopi tunnelmaan.) Oijjoi mikä vauvaniho sieltä paljastui kun huuhdoin suolat pois.... Ja kädetkin olivat muuttuneet silkiksi! ^_^ Kuorin siitä ilosta vielä kasvotkin, tosin siihen käytin mukaan ottamaani Korresin Timjami-Hunaja-kuorintaa.

Kyllä nyt on pehmeä ja sileä olo kaikin puolin. :) Kaipaan enää jalkaraspiani ja jotain superpaksua jalkavoidetta... Viime syksyn reissussa kestin peräti marraskuuhun ilman jalkavoidetta! :D Nyt yritän sinnitellä voiteetta kotiin saakka. Ehkäpä uhraan vielä yhden ruokalusikallisen oliiviöljyäni ja hieron sitä jalkoihin vaikuttamaan ensi yöksi. :)

P.S. Vielä sokeri/suolakuorintaakin tehokkaamman ihonsileyttäjän saa kahvinporoista, muistatteko tämän vinkin?

Mietin, että laittaisinko tänään ulos mineraalipuuterijutun, vai altistanko teidät jälleen mun ruokahöpinöille (herregud, edellisestäkin on vain viikko :D)). Ruoka voitti. :) Mineraalia sitten huomenna.

Tänään puhutaan vähän eväistä. En ole syönyt työpaikkalounasta ulkona kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen, kun vaihdoin ruokavalioni. Eli kahteen vuoteen. Tämä yksikin kerta oli vain olosuhteiden pakosta; tulin aamulennolla Edinburghista ja menin lentokentältä suoraan töihin. En nyt ihan Skotlannista saakka viitsinyt tuoda eväitä. :)

Tässä on eilinen ruokatornini.

Syön töissä myös aamiaisen, sillä  nautin aamupalan mielellään vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä ennen ei ole nälkä. (Ykkösaamiainen on nestemäisessä muodossa, eli maitokahvia.)

Tuo edellisessä kuvassa näkynyt minigrip-pussi sisältää cocktailin soijarouhetta, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta, jota ripottelen jogurtin päälle. Tuollainen pussi kulkee mulla aina olkalaukussa siltä varalta, että haukkaan jossain junassa tai bussissa rahkaevään. Se on aina mukava tuunata pienellä rouskuvalla! :)

Olen muutenkin aikamoinen minigrip-ihminen. Pienintä minigrip-kokoa kuluu paljon. Laukussa kulkee rouhepussukan lisäksi pussillinen pähkinöitä (suosikkikomboni on saksanpähkinää ja hasselpähkinää, varmaan arvaattekin millä ravinnollisella perusteella ;)) sekä pussiin paloiteltua tummaa suklaata (kokonainen levy on laukkuun liian suuri möhkäle ja menee joka tapauksessa paloiksi). Mulla on purukumitkin usein minigrip-pussiin siirrettynä. Mies aina välillä pyörittelee silmiään mun laukun minigrip-yhteisölle.

(Pikku-'gripeissä kulkevat muuten matkalla kätevästi shampoot, hoitsikat ja vartalovoiteetkin. :) Hyödyllistä silloin kun on tarpeen säästää kaikki mahdollinen tila matkatavaroissa.)

Eilinen lounaani koostui yhdestä lempikotiruoistani, eli kukkakaalitortillasta. Reseptin tähän julmetun maukkaaseen plättyyn jaoin blogissa tammikuussa. Yksinkertainen lettu syntyy raastetusta kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteesta. Etkä muuten mausta pystyisi arvaamaan kukkakaalia! :D

Täytteeksi valmistin aamulla höysteen timjamilla maustetuista siitakesienistä, sipulista, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Sekaan vähän fetaa (tai no, tuo on Pirkan salaattijuustoa) ja kylläpä masu täyttyy hyvistä mauista. :)

Rasvainen herkku tasapainottuu aina raikkaalla salaatilla. Yhdestä tortillasta tulee kylläiseksi, on sen verran täyttävää tavaraa.

Fiksumpi ja ajankäytöllisesti tehokkaampi ihminen tietysti rullaa tortillan valmiiksi kotona ja laittaa salaatinkin samaan rasiaan pötkylän kanssa ettei tarvitse raahata miljoonaa eri kippoa mukanaan töihin. ^_^ Mutta mä olen aamuisin aina ihan toivoton - hirveä kiire ja ruoat on useimmiten vielä lämpimiä kun lyön ne eväsrasioihin. (Joo, joskus olen niin fiksu että teen lounaan valmiiksi jo edellisenä iltana....)

Toisen tortillaletun nautin illalla kotona. Sinne meni niin paljon täytettä ettei mennyt enää rullalle. :D Ja hei, lukijani Kikkis joka mietit tuossa tovi sitten ettet ole keksinyt mihin käyttää Gomasiota - no tuolla tortillatäytteessäkin sitä on mausteena. :) Ja tänään laitoin sitä evässalaattiin. Oikeasti, sitä voi laittaa kaikkialle mihin haluaa vähän pähkinäisen paahteista makua ja kevyesti suolaa.

. . .

 "Entisessä" elämässäni olin niin turkaleen laiska (puhumattakaan ruoanlaittotaidottomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta) etten juuri koskaan tehnyt eväitä. Ja jos teinkin, se oli mallia voileipä. Eikä siitä tullut koskaan kylläiseksi ja vatsa kurni pahasti loppupäivästä. Työlounaan suunnittelu oli asioita, joita kertakaikkiaan inhosin. Järkevien eväiden valmistus ei vain ollut mun juttu. Useimpina päivinä juoksinkin sitten johonkin lähikauppaan hakemaan mikroruokasatsin ja riisipiirakoita.... Kummasti niihin Siwa-lounaisiinkin saa muuten viikossa uppoamaan rahaa...! Ravintolalounaat ovat aina olleet harvinaista luksusta, mutta kun minulla yhteen aikaan oli mahdollisuus syödä läheisessä Amicassa, niin sitä kyllä hyödynsin.... Ja voin kertoa että tulokset näkyivät vaa'alla, jostain syystä ruokaa tuli aina syötyä liikaa....

Miten te hoidatte työpaikkaruokailun? Oletteko eväs- vai ravintolaihmisiä? Vai tuleeko lounaat kenties nautittua työpaikan kanttiinissa tai ruokalassa? Selviääkö joku töissä pelkillä välipalakekseillä?