...ihanat yllätykset....!

Tulin äsken kotiin töistä ja keittiön pöydällä odotti lappu sekä yllätyslahja mieheltä.

Uusi objektiivi! Ette uskokaan miten iloinen olen! Vihdoin lisää valovoimaa!

Minusta ja valokuvauksesta tulee tietää kaksi seikkaa:

1) Tykkään ihan hirmuisesti ottaa kuvia.

2) En ole tippaakaan kiinnostunut tekniikasta enkä ikinä saa hankittua uusia linssejä/filttereitä/yhtään mitään.

Tämä EF50/1,8 II ei maksa paljon mitään, on paljon valovoimaisempi kuin aiemmat objektiivini, ja minun on ollut tarkoitus ostaa se suunnilleen siitä päivästä saakka, kun hankin digikameran. Eli maaliskuusta 2007. Menihän tässä vähän aikaa.

Linssin ensikohteeksi päätyivät Viivi....

...ja pöydän alla luuta jyrsivä ja kameraa tuttuun tapaan välttelevä Totti.

Vanhalla lasillani kuvissa olisi näkynyt lähinnä pimeää.

Jee!

Ehkä talven meikkikuvatkin onnistuvat nyt vähän paremmin, kun on edes vähän parempi ase hämärää vastaan.

Ei mulla muuta, olen vain niin iloinen! Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille! :)

Mukavat laveralaiset lähettivät minulle lipun Kauneusmessuille, mutta ikävä kyllä olen viikonlopun kiinni työ- ja muissa kuvioissa, enkä pääse messuille. Voisinkin lähettää lipun jollekulle uskolliselle lukijalleni, joka on messuille menossa. Hihkaise kommenttiboksissa mikäli kiinnostuit, ja laita osoitteesi sähköpostille tarkoitetulle riville (ei näy muille kuin minulle), jotta voin postittaa lipun jo tänään. En nimittäin töissä pääse sähköpostiini, joten osoitetiedot pitäisi näkyä kommentissasi. Edit. Kommentteja on tullut paljon, mutta toistaiseksi kukaan ei ole antanut osoitettaan..... Vaikea siis postittaa lippuja...! ;)

Laveralta muuten vinkattiin myös, että heidän osastollaan myydään uudistuvan Basis Sensitiv -sarjan vanhat pakkaukset ja muutakin Lavera-kosmetiikkaa puoleen hintaan, joten sieltä voi tehdä todella edullisia löytöjä.

Harmittaa ihan sikana etten pääse messuille! Mm. luento kollageenin roolista ihonhoidossa olisi ollut niiiiiin kiinnostava. Puhumattakaan maskeerauksen SM-kisoista, jotka onnistun joka kerta missaamaan. :/

Edit 2. No voihan p***a. Täytyy kai potkaista itseäni, sillä tämä WordPressin systeemi ei näköjään anna laittaa s-postiosoiteriville muuta kuin s-postin, teidän katuosoitteet oli siis kadonneet painettuanne 'send'-nappia. :( Olen todella pahoillani. Ehdin postilaatikolle tunnin kuluttua (jolloin laatikko tyhjennetään), ja jos nimimerkki YLVA ehdit vielä ennen klo 15.30 laittaa osoitteesi minulle uudestaan, niin lippu lähtee sulle. Laita osoite kommenttikenttään, en julkaise sitä. Mikäli Ylva ei ehdi, niin arvon lipun niiden kesken, jotka olivat olleet minua fiksumpia ja laittaneet osoitteen kommenttikenttään. Vielä kerran pahoitteluni, en voinut aavistaa että WordPress toimii näin.

Edit 3. Arvonta suoritettu, ja onni suosi Susannaa Vantaalta! :) Pidähän hauskaa messuilla! Jätän osallistuneet kommentit nyt julkaisematta, kun monessa oli mukana se osoite.

Blogin sivupalkissa on taas uusi kysely, ja sen hengessä päätin tehdä vähän laajemmankin kyselyn lukijoilleni. Ihan vaan koska kyselyt on niin kivoja! ^_^ Terveisin Neiti Statistiikkahirmu.

Kysely ei ole kovin pitkä, siinä on yhdeksän "rasti ruutuun" -kohtaa ja kaksi vapaaehtoista vapaan tekstin kohtaa. Olisi mukavaa jos moni teistä vastaisi kyselyyn, näin voin kehittää blogia tulevaisuudessa teitä kiinnostavampaan suuntaan. Tietystikin kirjoitan Karkkipäivää aina omista lähtökohdistani, ja jos minua esim. kiinnostaa kirjoittaa kosmetiikkablogiin sadonkorjuujuhlista, niin sittenhän minä kirjoitan. :) On kuitenkin kiinnostavaa kuulla, mistä te lukijat pidätte. Teitä vartenhan minä blogia pidän, tämä ei ole mikään päiväkirja jota kirjoitan itselleni ja perheenjäsenille.

Aloitin pitämään Karkkipäivää puhtaasti meikkiblogina, mutta itse asiassa pelkät meikkikuvapostaukset saavat järjestään vähemmän lukijoita kuin muut kirjoitusaiheet. On siis syytä selvittää, pitäisikö sisältöä jotenkin kehittää. (Mutta ei huolta - meikkikuvat eivät tule täältä katoamaan, sen verran paljon meikkailusta kuitenkin tykkään, vaikken mikään meikkitaiteen Rembrandt olekaan..! ^_^)

Kyselyyn pääsette tästä linkistä.

Vastaus tapahtuu täysin anonyyminä. Pidän kyselyn auki varmaankin noin kuukauden, ja käyn sitten tulokset läpi täällä.

Kiitos jo etukäteen vastaajille! :)

Estelle & Thild -seerumiarvonnassa onni suosi nimimerkki antsua. Seerumi lähtee mukavaksi 42-vuotissynttärilahjaksi antsulle, joka ei sanojensa mukaan nyt työttömänä kosmetiikkaan juuri satsaa. Onnittelut antsulle!

Suoritin arvonnan niin, että poimin osallistuneiden kommenttien joukosta parikymmentä vetoavinta perustelua, ja random.org arpoi voittajan näiden joukosta. Tuli taas kyllä sellainen olo, että haluaisin ryhtyä Joulupukiksi ja antaa kaikille jotain kivaa. Arvontaan osallistui todella paljon kommentteja, joissa seerumia toivottiin lahjaksi kovia kokeneelle, töissä raatavalle ja aina lapsiaan tukevalle äidille. Nämä kommentit liikuttivat aivan erityisen paljon. En kyennyt valitsemaan sitä kaikkein parasta perustelua, ja siksi random.org sai suorittaa työn puolestani.

Käyhän antsu sitten kertomassa, oliko seerumista apua..! :)

Tein tämän meikin kolme kertaa, enkä vain saanut siitä just sellaista kuin halusin.

Meikki tehty Smashboxilla ja L'orealin Persian Opulence -trion kullalla.

Pohjustin luomet Smashboxin #13:lla, joka on voidemainen rajausväri. Laitoin sisemmälle puolikkaalle luumunpunaisen #11, keskelle violetin #9 ja ulkonurkkaan hopeanharmaan #12. Koska yrityksenä oli tehdä koko meikki Smashboxilla, laitoin ensimmäisessä versiossa sisänurkkaan ja luomivaon häivytykseen mattaroosan #1 = ei toiminut yhtään. Toisessa versiossa käytin vaaleaa hopeanharmaata #4 = ei toiminut sekään.

En meinannut millään keksiä, minkä sävyn sitten käyttäisin häivytykseen. Päädyin lopulta kultaan, koska kulta + violetti on lempiyhdistelmiäni. Koska Smashboxin #7 on kuitenkin liian keltainen tähän meikkiin, luovuin Smashbox-ideasta ja lainasin kultaa L'orealin triosta. Kulmaluulla MACin Shroom. Meikki on edelleen jotenkin ontuva, koska siinä yhdistyy viileä ja lämmin, mutta kyllä mä siitä lopulta ihan tykkäsin. Tajusin myöhemmin, että mullahan olisi ollut Lorkulta kylmempikin kulta. Ensi kerralla sitten. :)

Olen Smashbox-palettiin erittäin tyytyväinen. Sävyt ovat todella runsaspigmenttisiä ja tummia tarvitsee ottaa vain hipaisu näyttävään jälkeen. Enää on kokeilematta vain sävyt #5 ja #10.

Lid Primer on hyvä sekin, mutta ei kuitenkaan hakkaa UDPP:tä. Yhtenä päivänä minulla oli luomilla pelkkä Lid Primer, ja päivän päätteeksi luomivaot kiilsivät hieman. UDPP:llä iho pysyy mattana koko päivän. Huomasin eron myös sävyjen pysyvyydessä. Smashboxin primerilla sävyt hieman haalistuvat päivän mittaan, mutta UDPP:llä meikki pysyy intensiivisenä. Ei ole Primer Potionin voittanutta! :)

Lokakuun idoli on Julia Vuoren Sika.

Voi, miten kuvailisinkaan suhdettani Sikaan? Minä haluaisin olla Sika. Sika on lämpimin, vilpittömin ja empaattisin hahmo mihin olen sarjakuvakulttuurissa törmännyt. Sillä ei ole koskaan mitään taka-ajatuksia eikä se ole ikinä ilkeä. Se suhtautuu asioihin filosofisen lempeästi ja loputtoman uteliaasti. Se ei hermostu silloinkaan, kun kaapin ovi irtoaa, se kompastuu lattialla lojuneeseen muovipussiin, kasa mandariineja vierii päälle ja tuoli tekee reiän lattiaan. Se vain maalaa kaapinoven, muovipussin, mandariinit ja tuolin punaisiksi.

Aloin seuraamaan Sikaa kun se alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien NYT-liitteessä vuonna 1995. Jossain vaiheessa sarjakuva vaihtoi hieman konseptia, Sika muutti Ranskaan ja nimeksi tuli Pariisin Kirjeenvaihtaja. Sian ydinolemus ei kuitenkaan muuttunut, ja sen eksentrinen kaveripiiri, johon kuuluvat mm. Lehmä, Pingviini, Lapinkoira ja Mäyrä, pysyi samana.

Yksi lempi"jaksoistani" on Lapinkoiran vierailu. <3 Klikkaa kuva isommaksi.

Loppuun vielä tekstit toisesta lempparistripistäni, joka tiivistää Sian filosofian aivan erityisen hyvin.

Tunsin koputuksen oikeassa jalassani.

Takanani seisoi kissa. Se pyysi minua mukaansa.

Punavarpuset olivat lupautuneet pitelemään kissan pyykkejä, kunnes pyykkipoikia löytyy.

Varpusten jalat olivat kipeytyneet paikallaan olosta.

Kutsuin linnut jalkahauteelle. Kissa toi savea, talkkia ja kynsienhoitovälineitä sekä keitti siemenkahvit.

Varpuset lähtivät. Odotamme kortteja Intiasta.

Jos ette ole vielä tutustuneet Sikaan (oletan, että lukijoiden joukossa voi olla niin nuoria lukijoita että Sika on jäänyt heiltä löytämättä), niin suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta kokoelmakirjan Sika (1998), tai sen jatko-osan Sika ja Oikukas Sieni (2006). Tulette varmasti hymyilemään.

(Kirjakaupoista näitä ei näyttäisi enää löytyvän, painokset myyty loppuun. Sen sijaan lapsille löytyy kirjat Sika ja värit, Sika ja tunteet ja Sika ja numerot.)

Kaksi malvan sävyistä meikkiä Diorilla. Malva on muuten minusta jotenkin hassu ja vaikeasti määriteltävä värisävy, enkä edes ennen tiennyt minkä värinen se on ennenkuin aloin törmata sanaan 'mauve' meikkituotteissa. Wikipedia tietää kertoa, että "malva on vaalea laventeli-liilan sävy, harmaampi ja sinisempi kuin mitä vaalea magenta olisi."

Kuten taannoisessa Diorin lookkipostauksessa totesin, en oikein innostunut Misty Mauve -paletista. Tein sillä koemeikin, ja tulos oli juuri odottamanilainen. Jotkut lukijat kertovat erottavansa Misty Mauvessa selvästi jopa vaaleanpunaisen sävyn, mutta minun ihollani ei vaaleanpunaisesta ole tietoakaan. Kokonaisuus oli harmaanliila meikki, ja kaikki tummat sävyt sulautuvat toisiinsa.

Misty Mauve, kuva lainattu Temptaliasta.

Meikissä vasemman ylänurkan vaaleaa (siis sitä toisten mielestä vaaleanpunaista) sisänurkassa, oikean ylänurkan harmaanliilaa loppuluomella, oikean alanurkan hohtava malvabeige luomivaossa ja keskimmäinen, tumma liila sävy ripsirajassa violetin kynärajauksen päällä. Vasemman alanurkan vaalea kulmaluulla.

The Mauves. Paletti on vähintään viisi vuotta vanha, sillä tämän mallin jälkeen paletin hylsy on uudistettu kaksi kertaa. Ostin paletin eBaysta.

Paletin vaalein sävy (oikea alanurkka) luomen sisäpuolikkaalla, tummin sävy (keskimmäinen) ulkonurkassa, vasen ylä- ja alanurkka luomivaossa. Rajaus Rimmelin Enchanted-kynä jonka päälle vedetty paletin tummaa violettia.

Mä tykkään The Mauvesista enemmän, koska siinä on punertavia sävyjä jotka sopivat minulle harmaita paremmin. Lisäksi satiininen kostumus on enemmän mieleeni kuin Misty Mauven hohtava.

...

Terveiset muuten Kreikasta! Pääni ei ihme kyllä räjähtänyt lennolla, vaikka olenkin edelleen ihan tukossa. Ensimmäinen päiva 36 asteen lämmossa kera flunssan ei ollut mikään paras mahdollinen tunne, mutta olen jo paranemaan päin. Viikonloppuna suuntaamme Peloponnesokselle ja Elafonisoksen pikkuiselle saarelle jossa on kuulema valkoiset hiekkarannat. On kyllä ihanaa olla taas Kreikassa!

(Tämä postaus oli jo melkein valmiina ennen Suomesta lähtöa!)

Okei. Tämä täytyy jakaa teidän kanssa. Voitteko uskoa, että kuvassa on täytekakku?

30-vuotispäiväänsä juhliva Mika(!) lienee epäilemättä jonkin asteinen MAC-addikti. Tai töissä MACillä. Hur som helst, kakku kyllä pudottaa silmät päästä.

Voin tässä samalla vinkata teille aivan hulvattomasta blogista, josta kuva on peräisin. Kyseessä on hulluja, hirveitä, hassuja, outoja, epäonnistuneita tai muuten vain friikkejä kakkuja esittelevä Cake Wrecks. Tuota sivustoa voi jumittua selailemaan tunneiksi, sieltä löytyy niin uskomattomia virityksiä että ei tosikaan. Voisitteko esimerkiksi kuvitella leikkaavanne hellyttävän, vastasyntyneen vauvan muotoon tehtyä kakkua...?

Ei mulla muuta tällä kertaa. Öitä puput!

Bloggerin puolelta tuttu Google Reader -palkki on nyt saatu liitettyä Indiedaysinkin blogeihin. Eli nyt blogia voi taas helposti alkaa seuraamaan Blogger-tilin tai Googlen kautta yhdellä klikkauksella.

Mun Google-lukijamäärä taisi olla 301 kun liityin Indiedaysiin, ja nyt se on 281. Ensin ajattelin palkin nähdessäni että "jee, vain 20 tyyppiä on lopettanut lukemisen"...! mutta sitten se vaihtui pian tunteeseen, "mööh, miksi nuo 20 ei enää tykänneet mun blogista...?" Tällaisen miettiminenhän on tietysti ihan lapsellista ja hölmöä, sillä lukijoiden mielenkiinnot vaihtuvat enkä itsekään lue jatkuvasti samoja blogeja. Sitten mä kuitenkin palasin ajatukseen, että onkohan monikin lopettanut lukemisen ihan vain siksi että muutin Indiedaysiin? Se ajatus surettaa jostain syystä. Blogi on mielestäni ihan samanlainen kuin ennen huhtikuuta, eikä Indiedays ole viidessä kuukaudessa vaikuttanut tyyliini mitenkään. Mä olen täällä edelleen se "the odd one out"! :)

Kyllästyttekö te helposti blogeihin ja vaihdatte lukulistanne sisältöä?