Kulmakarvojen laminoinnista on tänään kolme viikkoa.
Laminoidut kulmakarvat 3 viikkoa käsittelystä
Nyt voin viimeistään todeta, että käsittely todellakin kannatti ja jälki on ollut pysyvämpää kuin tavallisen kestovärjäyksen tulos. Kulmakarvat ovat nyt kolmen viikon jälkeen edelleen selvästi pörheät ja väri on kestänyt paremmin.
Itse asiassa - kun vertaa kuvia viikko käsittelyn jälkeen ja kolme viikkoa käsittelyn jälkeen, ei eroa juuri edes huomaa.
Kulmakarvat tänään.
(Joo, naama on nuutunut. Mä olen itse asiassa tällä hetkellä kipeä. En tiedä toivonko, että mulla on korona ja että se menisi ohi tavallisen flunssan oireilla ja sitten olisin ainakin jonkin aikaa immuuni, vai toivonko, että tämä on "vain" perusflunssa.)
Lähikuva kulmakarvoista tänään.
Laminoituina mun kulmakarvojen muotoero tulee esiin erityisen hyvin - toinen kulmakarva on paljon tuuheampi ja karvat levittyvät leveämmälle.
Ja kertauksena laminoinnin vaikutus ylipäänsä.
Kannattava veto mulle!
Viikko laminoinnista
Kolme viikkoa laminoinnista.
Jep, minusta taisi nyt tulla laminoinnin vakkariasiakas. :)
Olen todella pitkään näpit syyhyten odottanut pääseväni testaamaan kotimaisen Olivia Klein -luonnonkosmetiikkasarjan tuotteita. Tekisi mieli sanoa "kotimais-amerikkalainen", sillä suomalaiselle luonnonkosmetiikalle poikkeuksellisesti, Olivia Kleinin tuotteet valmistetaan Yhdysvalloissa.
Itse asiassa Klein ei edes halua identifioitua luonnonkosmetiikaksi, vaan käyttää itsestään Amerikassa suosittua ilmaisua clean beauty, puhdas kosmetiikka. Tämä ilmaisu tekee mm. mahdolliseksi välttää ei-sertifioidun kosmetiikan luonnollisuudella ratsastavaan markkinointiin liitetyt vihreän pesun syytökset, clean beauty -brändithän eivät väitä olevansa 100-prosenttisesti luonnollista kosmetiikkaa. Oliviankin tuotteissa on joitain ainesosia, joita maailmalla vakiintuneet suuret luonnonkosmetiikan sertifikaatit eivät hyväksy. Se ei tee tuotteista yhtään sen huonompia, se tekee niistä vain, no, ei-sertifioituja.
Liian pitkäksi venyneen nohh-koska-koska-jahkailun jälkeen kunnostauduin viimein tänä talvena ja ostin neljä Olivia Klein -tuotetta kokeiltavaksi.
Ne ovat Sensitive Wash -kasvojenpuhdistusgeeli, Hydra Spray Toner -kasvovesi, Hydra Lotion -kasvovoide sekä Detox Masque -kasvonaamio.
Omani ostin Sokokselta. Verkkokaupoista Oliviaa myydään ainakin TwistBe'ssä.
SENSITIVE WASH
23,30€ / 150 ml
Kuvaus: "erittäin mieto, sulfaatiton ja täysin hajuton puhdistusgeeli, joka sopii joka kaikista herkimmällekin iholle päivittäiseen ihon- ja meikinpuhdistukseen."
Ainesosia: aloe vera -mehu, laventelin kukkaisvesi, kaurauute, glyseroli, hunaja, auringonkukansiemenöljy. Pesevät ainesosat cocamidopropyl betaine, sodium coco-glucoside tartare sekä disodium coco-glucoside citrate.
Sannin kokemus: erittäin miellyttävä putsari, tästä tykkään tosi paljon! 👍 Koostumus on hieman Korres'mainen, eli geeli, joka ei kuitenkaan käyttäydy "klassisen" geeliputsarin tavoin ja huuhtoutuu iholta helposti ja mukavasti vailla mitään perugeelille tyypillistä niljaisuutta.
Tuntuu lupauksensa mukaisesti hellävaraiselta, ei jätä ihoa natisevaksi vaan päinvastoin mukavan pehmeäksi. Tämän käytän ilomielin loppuun.
HYDRA SPRAY TONER
18,90€ / 150 ml
Tämä kaveri on Olivian best-sellereitä. Kleinin maailmassa sitä kutsutaan 'hoitonesteeksi', mutta kyllä minä tykkään reilusti sanoa kasvovesi tai kosteuttava kasvosuihke. ('Hoitonesteen' miellän aina vähän paksummaksi, tämä Spray on täysin vesimäinen.)
Kuvaus: "täydellinen tehokosteuttava hoitoneste jokaisen ihotyypin päivittäiseen hoitoon."
Ainesosia: aloe vera, ruusuvesi, glyseroli, hamamelisuute, pajunkuoriuute, fenoksietanoli (tässä mm. aine jota sertifiointitahot eivät hyväksy), teepuuöljy.
Sannin kokemus: tykkään tästäkin valtavasti! Ainesosacocktail on hyvin simppeli, ja muodostaa mielenkiintoisen kokonaisuuden joka sekä kosteuttaa kuivaa ihoa, rauhoittaa herkästi ärtyvää ihoa että syväpuhdistaa epäpuhtauksille taipuvaista ihoa. Aika hieno kattaus! Eipä ihme että Hydra Spray Toner on Olivian tähtituotteita.
Plussaa erittäin hienojakoisesta ja ei-pärskivästä sumutteesta.
DETOX MASQUE
13,40€ / 50 ml
Kuvaus: "Kaikille ihotyypeille soveltuva kasvonaamio, joka jättää ihon täydellisen raikkaaksi, pehmeäksi ja kimmoisaksi. Detox Masque rauhoittaa hellävaraisesti erilaisia iho-ongelmia, kuten ihoärsytystä, epäpuhtauksia ja rasvaisuutta, sekä tuo samealle ja kosteusköyhälle iholle heleyttä ja kuulautta. Naamion sisältämä aktiivihiili on tehokas ihon puhdistaja, joka imee itseensä rasvaa ja epäpuhtauksia sekä tasoittaa ihohuokosia."
Ainesosia: aloe vera, glyseroli, oliiviöljy, jojobaöljy, alkoholi, MSM-rikkiyhdiste, hyaluronihappo, vihreä tee, aktiivihiili, niasiiniamidi.
Sannin kokemus: tämä naamio oli minulle floppi. Jo ainesosalistausta katsoessa saatoin ymmärtää, että kyseessä on enemmänkin kosteuttava ja pehmentävä kuin syväpuhdistava naamio, jollaiseksi tämän ensin mielsin. - Mutta edes kosteuttavana naamiona tämä "litku" ei suoriutunut kiitettävästi - koostumus on ohutta, läpinäkyvää emulsiota joka ei tuntunut tekevän ihollani yhtään mitään.
Miksi tehdä tällainen "detox"-naamio? Anteeksi, Olivia, mutta aktiivihiili my ass. Markkinoilla on huomattavasti parempia tämän sarjan ottelijoita. Ja kosteuttavan naamionkin saa kyllä paremmalla suorituksella. I'll pass, thank you dear.
HYDRA LOTION
19,10€ / 50 ml
Kuvaus: "täydellisen kevyt ja helposti imeytyvä kosteuttava kasvovoide, joka hillitsee tehokkaasti pintakuivuutta ja tekee ihosta välittömästi pehmeän ja raikkaan.Taikapähkinävesi ja valkopaju-uute auttavat hillitsemään liiallista rasvaisuutta ja epäpuhtauksien muodostumista. Kevyen koostumuksensa ansiosta Hydra Lotion soveltuu erinomaisesti myös öljyille ja paksuille kosteusvoiteille herkistyneen ihon hoitoon sekä kosteusvoiteeksi meikin alle."
Ainesosia: aloe vera, taikapähkinävesi, jojobaöljy, glyseroli, kookosöljy, auringonkukansiemenöljy, lesitiini, pajunkuoriuute, rosmariiniuute, teepuuöljy (ja fenoksietanoli).
Sannin kokemus: superneutraali normaalin ihon kosteusemulsio. Koostumus tuo vahvasti mieleen korealaisen COSRX:n Ultra-Moisturizing Lotionin joka on öljytön, ja tässäkin voiteessa öljyjen osuus lienee erittäin pieni. Voide imeytyy välittömästi jättäen himmeän ja totaalisen ei-rasvaisen pinnan. Koostumus ei kuitenkaan ole seerumimaisen tai vesifluidimaisen ohut ja fiiliksessä, joka iholle jää, on aaaaaavistus jostain vahamaisesta aineesta.
Joka tapauksessa, voide on oikein miellyttävä mutta ei erityisen kosteuttava. Sopii tosiaan normaalista sekaiholle ja kenties jopa rasvoittuvalle. Mukana on myös rasvoittuvaa ja epäpuhdasta ihoa tasapainottavia aineita. Minulle tämä on hieman liian kevyt, ainakin nyt talvella.
*
Tällainen oli siis ensikosketukseni Olivia Kleiniin. Perustaja-Oliviakin on muuten suomalainen, nimestään huolimatta.
Summa summarum: oikein miellyttäviä koostumuksia minimalistisissa, tyylipuhtaissa pakkauksissa. Naamio jättää minut hämmentyneeksi ja pohtimaan sen tarpeellisuutta ja roolia - Detox Masque on jopa koko sarjan ainoa naamio. Hmmm. Olisikohan kunnolla ravitseva ja kosteuttava tai rehellisesti syväpuhdistava naamio paikallaan, Miss Klein..?
Millaisia kokemuksia teillä on tästä ameriikan-suomalaisesta sarjasta?
Minulta on toivottu meikkitutorialia Benecosin Aputassu-paleteilla, ja tässä tulee nyt ensimmäinen Warm-paletilla toteutettuna.
Tutorial on lempeästi "For Dummies" -tyylinen, eli hyvin yksinkertainen, vähemmän meikanneille suunnattu ohje :) (Ilokseni Aputassu-paletteja on ostanut suurella sydämellä myös moni sellanen, joka ei tavallisesti meikkaa tai käytä luomivärejä.)
Meikin voi halutessaan toteuttaa kahdella tai neljällä sävyllä.
Aputassu-paletteja on nyt myyty yli 100 kpl ja tuotoista on kertynyt yli 680€ Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle. ❤️
Aputassu Limited Edition -meikkipaletti on ideoimani hyväntekeväisyystempaus, jossa Sinä saat hyvän mielen hintaan laadukkaan Benecos-luonnonkosmetiikan meikkipaletin, ja Invalidiliitto saa varoja avustajakoirien hankintaan ja koulutukseen. Lue tempauksesta lisää täältä. Olen henkilökohtaisesti valinnut palettien (Lämmin ja Viileä) sävyt ja mukana on vain laadukkaimpia ja pigmenttisimpiä sävyjä.
Oman Hyvän Mielen paletin voit ostaa NHS:n verkkokaupasta täältä hintaan 18,50€ (norm. 31,95€), ja postikulut saat pois koodilla APUTASSU.
Avustajakoira on fyysisesti vammaisen tai liikuntarajoitteisen apuväline, joka tekee arjesta sujuvampaa ja vähentää avuntarvitsijan riippuvuutta ihmisavustajasta.
Suuressa kuvassa avustajakoirat säästävät yhteiskunnan kuluja ja lisäävät fyysisesti vammaisten ihmisten itsenäisyyttä ja mahdollisuutta harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään - sekä ylläpitävät vammaisen ihmisen työkykyä. Avustajakoiran avulla moni fyysisesti vammainen tai liikuntarajoitteinen pystyy jatkamaan työelämässä pidempään kuin ilman avustajaa.
Tässä tutorialissa jätin kirkkaimman sävyn eli punakuparisen Rusty Copperin pois. Jos "rohkeutta" riittää, voi punakuparin laittaa luomivakoon Cinnamon Crushin tilalle :)
Sävyt:
1 Levitä kermanvaalea koko liikkuvalle luomelle.
2 Levitä Cinnamon Crush -sävyä luomivakoon, eli luomikuoppaan liikkuvan luomen yläpuolella.
(Jos haluat "rohkeamman" meikin, kokeile tilalla Rusty Copper -sävyä.)
Tässä on kahden sävyn perusmeikki. Enempää et tarvitse klassiseen vaalea luomi + varjostus -meikkiin.
Huomio: kulmaluulle tulisi ihanteellisesti vielä ihonsävyinen nudevaalea sävy häivyttämään luomivaon varjostuksen rajaa ja viimeistelemään meikki. Paljaaksi jätetty kulmaluu näyttää vähän hassulta, meikkausalue jatkuu ripsirajasta aina kulmakarvoihin saakka. Whipped Cream on mielestäni vähän liian voimakas vaalea kulmaluulle laitettavaksi, ja suosittelisin kulmaluulle sen sijaan jotain kevyempää ja kevyesti satiinista nudevaaleaa.
TAI, Whipped Creamin voi levittää kulmaluulle kevyesti koskien pullealla häivytyssiveltimellä jolloin jälki on läpikuultavampaa :)
3 Jos haluaa käyttää useampaa kuin kahta sävyä, voit tehdä seuraavaksi Very Woody -sävyllä rajauksen ripsirajaan, tai tehdä sillä luomen ulkoreunan varjostuksen (seuraavassa kuvassa).
Very Woody on erittäin pigmenttinen tummanruskea ja sopii loistavasti rajauksiin.
Ulkoreunan varjostus.
Tässä olisi nyt kolmen sävyn meikki valmiina.
Jos haluat vielä jatkaa, ja tehdä meikkiin esimerkiksi iltameikkiin sopivan alarajauksen, joka piirtää silmät paremmin esiin, voit käyttää joko Very Woody - tai Cinnamon Crush -sävyä.
5 Minä käytän alaluomella mielelläni keskitummaa sävyä (jätän tummimman yläluomen rajaan). Cinnamon Crush sopii kauniisti alaluomen utuiseen rajaukseen.
6 Jos haluat vieläkin jatkaa ja lisätä efektiä, lisää silmien sisänurkkiin vaaleat "täplät". Tämä avaa silmiä.
Päivämeikkiin sopii Whipped Cream, iltameikkiin lisäisin hohtavaa Golddustia vielä Whipped Creamin päälle. Whipped Cream on yllättävän peittävää ja sillä saa todella vahvan vaalentavan efektin.
Sitten vain maskaraa ripsiin - ja jos olet kaltaiseni freesaaja, lisäät alasisäluomelle vaalean sisärajauksen ( - tai tumman dramaattisempaan juhlameikkiin).
Suosittelen lisäämään kasvoille myös muuta meikkiä - mitä kuvan nainen ei ole tehnyt :D XD
*
HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE, POIKKEUSTILASTA HUOLIMATTA! PIDETÄÄN HUOLTA TOISISTAMME ❤️
Tietona, että olen tänään saapunut kotiin ja karanteeni on alkanut.
En täytä Karkkipäivää korona- ja karanteeniaiheilla, sitä ei ole luvassa, mutta ajattelin pitää vähän yllä päivityksiä karanteenista ja viimeisimmästä tilanteesta.
Olen edelleen oireeton kurkun lievää paksuutta lukuun ottamatta. Kuten olemme koronan oireista lukeneet, suurella osalla sairastuneista korona ilmenee mietona perusflunssan kaltaisena tai lähes oireettomana. Ei voi tietää, olenko itsekin siis jo sairastunut.
Saavuin Helsinkiin tänä aamuna viimeisellä Tukholman ja Helsingin väliä kulkevalla laivayhteydellä, tästä päivästä eteenpäin sekä Viking Linen että Silja Linen Tukholman liikenne seisoo kuukauden verran.
Laiva oli autio ja hiljainen, ravintoloista vain yksi oli auki.
Helsinkiin saapuessa maahantulovirallisuuksissa ei ollut muutoksia, eli laivasta vain käveltiin ulos ilman sen kummempia muodollisuuksia.
Tampereelle saapuessa kohtasin ensimmäisen haasteen, jota olin ehtinyt ounastella jo viime päivinä kaupassakäynnistä keskustellessa. Karanteenissa oleva ei saa käydä kaupassa, vaan elintarvikehankinnat ja muut pakolliset kauppa-asiat on hoidettava verkkokaupan tai auttavaisten ystävien kautta.
No. Ruokakauppojen kotiinkuljetukset eivät toimi kaikkialla. Tai jos toimivatkin, jonot ovat esimerkiksi seitsemän päivää - kuten tällä hetkellä Prismoissa ympäri maan. Myös kauppakassi-palvelun nouto-vaihtoehdolla on viikon jono.
Tilaa siinä sitten ruokaa.
Minulla on ystäviä jotka auttavat minua, ja sain tänään sisareni toimittamana ruokaa muutaman päivän tarpeisiin. Mutta kaikilla ei ole läheisiä jotka auttavat. Mitä silloin?
"Kunnalla on velvollisuus auttaa siinä tilanteessa", sanoi sisareni. Mietinkin, olisiko minun pitänyt seuraavaksi soittaa Tampereen kaupungin vaihteeseen, jos en olisi saanut ketään käymään puolestani kaupassa.
Mitenkähän pitkä jono kaupungin puhelinvaihteessa on tällä hetkellä? Ja minkä kunnallisen tahon puoleen ylipäänsä pitäisi kääntyä? Joo, "Googlaa". Tai mene Facebookin Ruoka-apu-ryhmiin. Mutta kaikilla ei ole Googlea eikä kykyä tai mahdollisuutta internetin käyttöön ylipäänsä.
Mikä tilanne.
Saavatko kaikki riskiryhmään kuuluvat tai karanteeniin asetetut tai asettuneet apua? Mistä yksinäiset ikäihmiset tai sairaat tai kapasiteetiltaan muulla tavoin rajalliset saavat apua?
Niin paljon kysymyksiä.
Ja asian vakavuus alkaa varmasti valjeta monille kunnolla vasta ajan kuluttua. Kuten itsellenikin kävi. Uutisista näen, että ihmiset kävivät vielä eilen ihan "muina miehinä" Venäjän rajan yli hakemassa bensaa ennen kuin Venäjä sulki rajansa. Kuinka moni bensan shoppaajista jää reissun jälkeen karanteeniin? Kuinka monelle heistä edes käy mielessä, että piipahdus rajan takana tarkoittaisi nyt neljän seinän seuraa kahdeksi viikoksi?
Mikä tilanne. Elämme historiaan jäävää aikaa. 2020.
Mitä tästä ajattelemme vuoden lopussa? Mitä kaikkea on tapahtunut?
Mikä kaikki on muuttunut?
.
Ehkä yritän seuraavaksi kahdeksi viikoksi ottaa Seppokoiran asenteen:
Hei kaikki,
En ole ehtinyt vastaamaan erikseen edellisen postaukseni kommentteihin. Olen seurannut keskustelua ja kuullut ja ottanut vastaan, mitä olette minulle (ja toisillennekin) sanoneet. Keskustelu käy kuumana, ja voin sen ymmärtää.
Valintani lähteä Prahaan vallitsevasta tilanteesta huolimatta ei "puhdistu" vetoomuksilla naiiviuteen ja 'kun matka oli jo varattu' -selityksiin. Tein virheen kun lähdin, ja toimin hyvin harkitsemattomasti ja itsekkäästi. Näin tapahtui, ja asia ei muuksi muutu vastaamalla erikseen kaikkiin yksittäisiin kyseenalaistuksiin ja "Miksi teit näin" -kysymyksiin. Asiasta ei tule sen hyväksyttävämpää, vaikka valitsisin hienoja sanoja ja runollisia perusteluja.
Moni muukin on tällä hetkellä epäviisaalla ulkomaan matkalla. Minä kerroin omastani julkisesti ja otan vastaan sen kritiikin mitä tällaisessa tilanteessa kuuluukin.
Kuten Praha-postauksen kommentteihin kirjoitin, otan vastuun virheestäni ja voin nyt vain pitää huolen siitä, että jään kotiin päästyäni karanteeniin ja altistan jo kuluvalla hetkellä niin vähän muita ihmisiä kuin mahdollista. Minulla ei ole oireita mutta se ei luonnollisestikaan vaikuta karanteenin tarpeellisuuteen.
Olen tällä hetkellä ystäväni perheen luona Ruotsin etelärannikolla. Saatuani korona-tilanteeseen liittyvän ohjeistuksen työnantajaltani, päätin toimia alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti ja palata Suomeen Ruotsin kautta laivalla. Ystäväni, jonka perheen luona olen, oli Prahassa työmatkalla ja olemme kummatkin karanteenissa.
Ystäväni perhe valitsi kutsua meidät luokseen altistuksen riskillä, ja siksi olemme täällä. Muiden ihmisten täysi välttäminen on joka tapauksessa mahdotonta. On käytävä ruokakaupassa ja apteekissa. Taloyhtiön pyykkituvassa. Emme voi kuvitella, että tässä nyt jotenkin voisi kääriytyä kokovartalokelmuun ja eristää itsensä totaalisesti muusta maailmasta ja vuorovaikutuksesta muihin ihmisiin.
Edit. 17.3. Korjaan kirjoittamaani karanteenitilasta. Ymmärrykseni asian suhteen oli vajaa, ja olen nyt päivittänyt tietoni. Perehtymiseni oli selvästikin jäänyt liian kevyeksi ja pyydän anteeksi, että kirjoitin karanteenin toteutuksesta sävyyn, joka vähätteli täyttä isolaatiota. Opin joka hetki lisää ja myönnän nöyrästi, kun asenteessani on korjattavaa ja tiedoissani täydennettävää.
Karanteenissa tulee välttää kaikkea yhteyttä muihin ihmisiin ja tiloihin ja pysytellä sisällä, ellei jokin ehdoton asia kuten terveydentila vaadi poistumista. Näin tulen myös tekemään. Tilaan ruokaa kotiinkuljetuksena ja pesen pyykit käsin.
Kirjoitan julkista sivua suurelle yleisölle, mikä langettaa viestilleni kenties erilaisen vastuun kuin jos naapurin rouva kommentoi samoja asioita serkulleen chatissa. Mutta minäkin olen vain ihminen. Jos jotain on hyväksyttävä niin se, että ihminen on vajavainen. Ne itsevarmalta kuulostavatkin.
Pyydän anteeksi ja vaalin jatkossa ehdottomasti parempaa perehtymistä ennen kuin avaan sanaisen arkkuni. Huono perehtyneisyyteni koronan kaltaisessa vakavassa tilanteessa oli noloa.
Ylipäänsä koko tämä matkustuskeissi on valitettavan tyypillisesti osoittanut luonteeni heikkoja puolia, joihin kuuluu tietty lapsenomainen naiivius ja innostukseen ja tunteisiin katoaminen niin, että realiteetit ja järjen ääni vaimenevat. Itsellenikin ehkä vähän uutena asiana tuli odottamaton itsekkyys tilanteessa, jossa asetin täydessä kokonaiskuvan usvassa (tai sen kiellossa) oman, suhteessa kevyen henkilökohtaisen hyötyni yhteiskunnan hyödyn edelle. Siitä voin olla vain äärimmäisen pahoillani ja antaa itselleni täydet moitteet.
Kuten perjantaina kirjoitin:
Kiitos myötäelämisestä ja keskustelusta. Kaikki valinnat elämässä eivät yksinkertaisesti vain ole oikeita, ja sekin pitää pystyä antamaan anteeksi. Matkaan lähteneen syyllistäminen ei tässä tilanteessa tee yhtään mitään.
Ja elämä kuitenkin jatkuu. Mitä voitamme sillä, että keskitymme hysterisoimaan ja maalaamaan pahimman mahdollisuuden kauhuskenaarioita? Nyt voi vain pitää järjen kädessä ja toimia niin, ettei toiminnallaan (enää) edesauta viruksen leviämistä. Mutta iloa ei pidä unohtaa.
Maailmassa on tragediaa joka päivä. Voi valita, liittyykö tragedian suremiseen vai muistaako hymyillä elämän kauneudelle, joka ei täältä mihinkään katoa epidemiankaan myötä.
Omasta työtilanteestani ja karanteenin vaikutuksesta siihen:
Työnantajani on ohjeistanut kaikkia työntekijöitään jäämään kotiin tekemään etätyötä, oli sitten ollut matkoilla tai ei. (Jos työn luonne etätyön mahdollistaa, totta kai.) Tilanne on voimassa toistaiseksi. Instagramissa kommentoitiin vuolaasti karanteenini vaikutusta työhön paluuseen. Tässä tilanteessa karanteenin pituus kohdallani ei ole merkittävää työn kannalta. Hoitaisin työtehtäväni nyt joka tapauksessa pelkästään etänä vaikka en olisi koskaan astunut Prahan koneeseen.
Hyvää viikkoa kaikille, kaikesta huolimatta. Nyt menemme jokainen vain päivä kerrallaan. Meistä ihan jokainen.
Istun hengityssuojain kasvoillani prahalaisessa hotellissa, kahvikuppi kädessä ja mietin mihin aamuun olen herännyt. Tunnelma on aivan absurdi.
Ihmiset ympärilläni hotellin aamiaishuoneessa nauravat, juttelevat, yskivät, hakevat lisää kahvia, lisää kinkkua, puhuvat englantia, saksaa, italiaa. Edessäni mies yskii käteensä ja ottaa samalla kädellä kahvia. Haluaisin huutaa että mitä helvettiä te oikein teette.
Edit.
Sain perustellun toiveen pyytää loppuun kirjoittamani P.S. jo alkuun. Tässä se on.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Niin absurdia.
Perjantai 13. maaliskuuta 2020. Ei ihan heti unohdu.
Tulin eilen illalla Prahaan. Minun oli tarkoitus tänään tavata ystävä ja meidän piti mennä oopperaan. Ooppera, kuten myös kaikki muut esitykset Prahassa on kuitenkin peruttu toistaiseksi, saimme kuulla jo aiemmin viikolla. No, tulin kuitenkin.
Koneessa oli vielä ihan tavallinen tunnelma. Kukaan ei yksinyt, kukaan ei pälyillyt, ei hysteriaa, ei paranoiaa. Asiallinen kuulutus koronatilanteen aiheuttamista järjestelyistä kentällä.
Avasin puhelimen ja matkalla hotellille aloin saada viestejä. "Kaikki ravintolat suljetaan huomisesta eteenpäin kello 20." "Tsekki sulkee rajat ja estää matkustuksen Tsekin ja 15 valtion välillä".
Minun ja ystäväni oli tarkoitus palata Saksan ja Ruotsin kautta. Myös Ruotsi kuuluu niihin 15 maahan, johon Tsekistä ei tänään perjantaina kello 20 jälkeen saa matkustaa. Samoin Saksa.
Kävelin ja annoin tilanteen pikkuhiljaa laskeutua tajuntaani.
Kadut olivat kummallisen tyhjät. Vai näyttivätkö ne vain siltä tässä epätodellisessa illassa.
Hotellin aamiaishuone juuri nyt.
Yskintää. Joku yskii taas aivan avoimesti. Viereisessä pöydässä nainen katsoo olkansa yli pitkään yskijää. Jatkaa sitten myslin syömistä. Toisessa pöydässä syödään appelsiinia. Kolmannessa ollaan hiljaa. Pariskunta istuu vastakkain ja selaa puhelimiaan.
Taas yskitään.
Mun pitää lähteä tästä huoneesta pois. Ja mun pitää lähteä koko Prahasta pois.
Meillä oli ystäväni kanssa jo melkein pieni konflikti. "Mä lennän Suomeen", sanoin.
Mutta hän haluaa ajaa illalla Leipzigiin ja sieltä laivalla Ruotsiin.
"Meidän pitää lähteä tänään, ennen iltaa. Ennen kuin rajat suljetaan."
Oopperamatka.
Just nyt mä olen näytöksessä, jollaiseen en ostanut lippua.
Ja mä kuulostelen. Tunnustelen.
Tuntuuko mun kurkussa jo jotain pientä..? Onko vasen imusolmuke ehkä vähän turvonnut..?
Paranoia. Voinko mä välttyä siltä.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Tuli tarve kirjoittaa raportti laminoinnin kestosta jo viikon jälkeen. Tältä kulmakarvat näyttävät tänään, 8 päivää käsittelyn jälkeen.
Ja tältä ne näyttivät tuoreeltaan laitettuna.
Toki tämän päivän kuva on vähän ylivalottunut viikon takaiseen verrattuna ja kasvot siksikin kauttaaltaan vaaleammat, mutta kyllä laminoitujen kulmakarvojen muhkeus on hiipunut runsaasti.
Odotusteni mukaisesti vastakäsiteltyjen kulmakarvojen supermuhkea ulkomuoto johtui ennen kaikkea taidokkaasta muotoonharjauksesta (karvojen asettelu on oma taiteenlajinsa) sekä osittain ihoon tarttuneesta kestoväristä, joka teki väristä näkyvämmän.
Nyt viikon jälkeen totean, että kulmakarvat näyttävät suunnilleen samalta kuin silloin kun itse kestovärjään ne, mutta kuitenkin jonkin verran tuuheammilta. Ja kyllä ne asettuvat enemmän yläviistoon kuin ennen käsittelyä.
Lähtötilanne
Laminoidut juuri käsittelyn jälkeen
Neljäs päivä
Kahdeksas päivä
Kielajoen viikonlopun style ;) Tunturissa ei maskaraa tai muutakaan meikkiä nähty :)
Kulmakarvani laittanut Studio Små julkaisi tänään Insta-tilillään laminointi-tietoiskun, joka oli kuin suoraan vastaus omaan kulmakarvapohdintaani.
Kuulun selvästikin niihin, joilla tulos ei kestä kuutta viikkoa, ei ehkä neljääkään. Tai väri ei todennäköisesti kestä neljää kuukautta, mutta kulmakarvojen "permanentti" voi kestää.
Minun kohdallani tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kulmakarvat ovat vain helpompi harjata tuuheamman näköisiksi ja muotoonharjaus pysyy paremmin kuin ilman laminointia.
Vastalaitettu
Neljä päivää
Kahdeksan päivää
Kuvista näkee, kuinka suuri merkitys harjaustekniikalla on. Asiakkaan tulisi siis hallita taidokas harjaus myös kotona, ylläpitääkseen ihannetulosta.
Kerli puhuikin käsittelyn aikana erilaisista videoista, joita netistä löytää kulmakarvojen muotoonharjauksesta. Sarjassamme asioita, joista tämä kauneuden alan ihminen ei ollut aiemmin kuullutkaan..! :D (No, mä olen eri kauneuden alalla..! 😅)
En usko, että minusta on pikkutarkkojen harjaustekniikoiden opettelijaksi, kun nimenomaan haluaisin välttää vaivaa kulmakarvojen laitossa.
Seuraan kulmien kehitystä ja raportoin jälleen kun se on ajankohtaista :)
Toistaiseksi olen nyt ensimmäisen viikon jälkeen tyytyväinen, vaikka puolet muhkeudesta onkin kadonnut. Ovat nämä kutenkin yhä huomattavasti paremmat kuin omat, laittamattomat kulmakarvani. Itse asiassa oikein hyvän näköiset juuri nyt.
Kerlin tekemän supertuuhean harjauksen kaltainen look ei ole se, mitä tavoittelen arkipäivääni, vaikka taidokkaan muotoilun tulos olikin makea! 👌
Oli kiinnostavaa nähdä, että sellainen on mahdollinen näilläkin haivenilla. Mutta arkiseen peilikuvaani tavoittelen "vähemmän viimeistellyn" näköisiä kulmakarvoja jotka kehystävät kasvoni luonnollisesti ja ryhdistävät ilmettä. Nyt viikko käsittelyn jälkeen tulos on kutakuinkin sellainen 👍
Jos laminoinnin tulos pysyy tavallista kotikestovärjäystä parempana neljä viikkoa, tai ehkä kolmekin, niin olen kyllä valmis ja kiinnostunut ottamaan käsittelyn uudelleen. Ehdottomasti.
Millaisia kokemuksia teillä on laminoinnin kestosta?
("Mikä laminointi?" Lue täältä!)
Eilen oli varmasti parhaimpia päiviä mun elämässä pitkään aikaan. Koko viikonloppu on ollut maaginen.
Olin niin rento ja vapautunut. Nautin hangen kimalluksesta ja raikkaasta tunturi-ilmasta. Meitä oli reissussa myös sisareni ja hänen puolisonsa, mutta he menivät omia latujaan, minä halusin olla yksin.
Oli ihanan rentouttavaa vain saada keskittyä luontoon ja sen sinfoniaan... musiikkiin, joka muodostuu lumesta joka narskuu kenkien alla. Tuulesta joka humisee puissa. Lintujen äänistä. Kaukaisen rekka-auton jylinästä maantiellä.
Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Lainasin lomakylästä sukset ja monot ja asetuin haparoiden ladun reunaan. Olin kaatua jo ennenkuin sain sukset ladun uriin. Kuin bambi jäällä.
Sivakoin Kielajoen jäällä ja pysähdyin välillä vetämään keuhkoihin ilmaa ja sieluun ympäröivää kauneutta. Tyynten tunturien pehmeät ääriviivat reunustivat horisonttia. Tässä mä olin. Kokonaisena ja menossa eteenpäin. Enkä mä enää kaatunut.
Viimeisten vuosien murheet tuntuivat nousevan kauas pois, olo oli kevyt ja onnellinen.
Lapin taika, sitäkö se on? Sitäkin. Ja ajan taikaa. Olen aina sanonut, että jos johonkin voi luottaa, se on aikaan. Siihen kannattaa laskea luottamus, silloinkin kun tuntuu mahdottomalta.
Aika on parantanut aiemminkin. Siksi olen uskaltanut odottaa ajan kuluvan nytkin. Jaksanut kestää tunteita kuukauden, kaksi, kaksikymmentä.
Tänä viikonloppuna kellon hiljainen tikitys viimein hiipui, katosi tunturien hiljaisuuteen ja auringon säteiden vastustamattomaan elämänkutsuun, kun ne leikkivät mäntyjen rungoilla.
Paras, upein, kaunein viikonloppu. Palaan etelään uutena, tai ehkä pikemminkin nimenomaan vanhana. Vanhana tuttuna, omana Sannina.
Tervetuloa, uusi, vanha elämänvaihe. <3
Ja ehkä hankin nyt käytetyt sukset..?
Olen Kielajoella, Pohjois-Lapissa. Muotkatunturin maisemissa.
En ajatellut tänään kirjoittaa mitään blogiin, enkä kirjoitakaan.
Mutta tämän haluan jakaa. Elämä ja sen tarinat. Ne ovat paras syy matkustaa.
Istuin eilen kodalla joen rannassa aamukolmeen. Meitä oli neljä. Itkimme ja nauroimme ja kuuntelimme kännykän kaiuttimesta lauluja. Lauloimme välillä mukanakin. Juhlimme elämää ja kuolemaa.
Tulin Lappiin kokemaan kauniin majatalon tunnelmaa. Kuvaamaan tuntureita ja auringossa kimaltavia hankia. Palaan mukanani jotain, joka ei tallennu mihinkään kuviin.
(Matkojani voi aina seurata Instagramissa @karkkipaivasanni, jonne päivitän tunnelmia, ajatuksia ja kuvia päivittäin stoorien muodossa.)
