Kirjotin tänään Instagram-tililleni Kreikka-päivityksen Kean saaresta. Ehkä niitä tuntemattomimpia Kykladien saaria, ainakin vierasmaalaisille.
Kirjoitin, että saari jätti minulle arkisen ja jokseenkin keskiverron vaikutelman. Sellaisen aika välinpitämättömän, tiedättekö. Saari muiden joukossa.
Mutta mitä en maininnut Instagram-päivityksessä, on tämä Ranta.
Pieni ja ehkä joidenkin silmiin arkinen ja vaatimaton, keskiverto, sekin.
Gialiskarin ranta, satamakylä Korissian ulkopuolella.
Minulle tämä ranta on jäänyt mieleen tunnelmallisimpana ja kivoimpana rantana kaikilta Kreikan matkoiltani yli 20 vuoden ajalta. Se on minun The Beach Kreikassa.
En ole yhtään rantaihminen. Uimarannat ovat minulle täysin toissijainen juttu matkoilla, eikä uiminen tai hiekalla makoilu kiinnosta minua muutenkaan. (En osaa edes uida kunnolla.) Olen siinä mielessä ehkä erikoinen Välimeren matkailija. Rannat ovat melkein viimeisinä to do -listallani.
Arvostan rantoja lähinnä esteettisessä mielessä (jos niistä saa hyvän kuvan...!) ja vesielementin vuoksi, VESI on aina hyvä ja puoleensavetävä asia.
Veden "sisään" menen vain jos on tukalan kuuma ja haluan vilvoitella. Tai Suomessa talvella, koska avantouinti on maailman paras keino rentoutua.
Rantahietikon funktio on minulle turha muussa mielessä kuin valokuvauksellisesti.
Mutta kyllä mä tykkään vilpittömästi viettää aikaa joillain rannoilla. Jos niissä toteutuu kaupunkien ja taajamien kahvilakulttuuri "people watching" -harrasteineen.
Kaikkein paras ranta on sellainen, jossa rantabaarin tai -kahvilan terassi sijaitsee niin lähellä vettä kuin mahdollista, ja niin lähellä rannalla oleskelevia ihmisiä kuin mahdollista. Jos tällainen ranta vielä on esteettisesti ja tunnelmallisesti viehättävä, mieluiten kuvailtavissa sanalla sympaattinen, mä viihdyn.
Mielellään ranta saa olla kooltaan pieni.
Sellainen on Kean Gialiskari Beach. Pikkuinen, hienohiekkainen, intiimi, kodikas ja viimeistelty mukavalla rantabaarilla josta voi astua suoraan veneeseen - jos sattuu sellaisella kulkemaan.
Tällaisissa paikoissa voin viihtyä vaikka koko päivän. Käymättä vedessä kertaakaan. Mun biitseilyä.
Voin nauttia pehmeän hiekan ja turkoosin veden kauneudesta oman pöydän takaa, drinkki kädessä ja WC-tilat kätevästi selän takana helpottamassa oloa aika ajoin. Ruokaakin saa jos alkaa hiukoa.
Istuin Gialiskarin rantabaarissa varmaan viisi-kuusi tuntia, lueskellen Lonely Planetia, mietiskellen ja tehden muistiinpanoja matkasta sekä katsellen, kun värit rannalla muuttuivat yhä lämpimämmiksi auringon lipuessa alemmas taivaalla. Lopulta jäljellä oli enää kourallinen ihmisiä.
Se oli paras hetki koko Kean reissulla. Minun ja rannan kemia kohtasi niin, että olisin voinut tulla uudestaan ja uudestaan, joka ilta. Sovin sinne. Se oli minun tyyppiseni ranta.
Mutta seuraavana päivänä lähdin saarelta.
Kirjoitin Instagramin päivityksessäni, että en todennäköisesti palaa enää Kealle. Mutta kyllä mä voisin palata - vain tervehtimään Gialiskaria. Tsekkaamaan, olisiko se yhä mun The Beach.
Missä on teidän ranta?
Kea - ateenalaisten getaway-saari
Tiedättekö mitä mä just tein.
En tiedä voiko tästä olla ylpeä (ei varmaankaan), mutta mä varasin syyskuulle lennot Ateenaan.
Mun Kreikan ikävä kasvoi liian suureksi.
Olen jo pari viikkoa miettinyt, mitä tekisin.
Punnittavaa:
🇬🇷 Lennot tulevat kallistumaan pandemian hellitettyä, eikä mikään ole pitkään aikaan lentomatkustuksessa entisellään.
🇬🇷 Lentäminen on joka tapauksessa perseestä. Siis hyväkin asia, että liput kallistuvat ja ihmisten on jo senkin takia vähennettävä lentämistään.
🇬🇷 Rakastan Kreikkaa ja minulla on ikävä maata ja siellä asuvia ystäviäni. Mutta onko järkevää edes harkita maassa vierailua ainakaan tämän vuoden puolella?
🇬🇷 Kreikka on ilmoittanut alkavansa avata maata matkailijoille kesä-heinäkuun vaihteesta alkaen ja toivoo matkailusesongin laajentuvan kesästä syksyyn. No - eihän se siltikään tarkoita, että maahan on järkevää matkustaa.
🇬🇷 Jos pandemia-tilanne loppukesällä ja syksyllä näyttääkin jo siltä, että matkustus on mahdollista, lennot ovat siinä vaiheessa jo todennäköisesti hyvin kalliita.
No.
Päädyin lopulta näiden pohjalta tekemään "JOS".... -varauksen. Nyt, kun edullisehkoja lentoja on yhä saatavilla.
Ostin Aegeanin Flex-lennot joilla on rajaton muutosoikeus ja peruuttaessa lippujen hinnan saa takaisin. Jos lentoyhtiö menee konkurssiin tai Aegeanille tapahtuu jotain muuta odottamatonta, luottokorttiyhtiöltä on mahdollista saada lippujen hinta takaisin.
Ja vielä backup: minulla on myös hyvä mahdollisuus matkustaa Kreikkaan muilla keinoin. Esimerkiksi autolla, tosin sehän ei valitettavasti myöskään ole mikään ympäristöystävällisin tapa. Lomamatka Kreikkaan Euroopan halki ajellen on tietysti myös paljon kalliimpi reissu kuin lentäen tehty. Sekä syö jopa puolet lomapäivistä, jotka matkaan on käytettävissä.
Näin tuli nyt tehtyä ja päätettyä. Kaiken voi vielä peruuttaa, mutta elän toivossa.
Ehkä naiivi idealisti minussa elää parin kuukauden jälkeen realismissa ja hyväksyy, että Kreikka on nyt säppien takana toistaiseksi.
Siihen asti. Voin haaveilla mahdollisuudesta. Ja otan nöyrästi vastaan kaikki kommentit siitä, että "Miten typerä voitkaan olla...."
Tänään on vuorossa toinen "For Dummies" tutorial-meikkini Aputassu-hyväntekeväisyysmeikkipaletilla. Meikki on toteutettu viileällä paletilla.
Tutorialin lämpimällä paletilla löydät täältä. :)
Aputassu-paletit ovat vielä myynnissä äitienpäivään 10.5. saakka. Käytä tilaisuus hyväksesi ja tule mukaan tekemään hyvää!
Aputassu-paletit myydään edulliseen tempaushintaan 18,50€. Jokaisen paletin hinnasta lahjoitamme 6,80€ Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle.
Paletin normaalihinta kaupassa on 31,95€.
Olen valinnut palettien väriharmoniat itse ja poiminut niihin Benecosin parhaat, pigmenttisimmät luomivärisävyt. 👌
Olemme tähän mennessä keränneet kampanjalla 802,40 euroa. Toivottavasti saisimme kasaan 900 euroa...! Tuhat euroa tuntuu ehkä vähän liian toiveikkaalta..! Mutta hieno saavutus joka tapauksessa, olen hurjan iloinen jokaisesta tassujen hyväksi myydystä meikkipaletista! ❤️ Lue Aputassu-tempauksesta lisää täältä.
Emme peri paletin tilauksesta postikulua, postikulut saa pois koodilla APUTASSU. 
NHS:n verkkokaupassa postikulut poistava koodi syötetään jo ennen kuin siirrytään kassan check-outtiin. Syötä koodi kun olet valinnut tuotteen/tuotteet ostoskoriin.
Aputassu-paletit toimitetaan kotiin kirjepostina. Tilaussysteemi ei näytä tätä vaihtoehtoa, vaan pyytää valitsemaan postitoimipaikan tai automaatin, mutta vaikka valitset sen, saat paletin kirjeenä.
Toimitusaika on tällä hetkellä runsaan viikon. Äitienpäiväksi paletti ei siis enää valitettavasti ehdi.
Aputassu Cool Palette -look. Huulilla GRN Shades of Nature -huulipuna sävyssä Rose.
Aputassu-paletti VIILEÄ sisältää sävyt:
LUOMIVÄRI BACK TO BLACK – matta syvä musta
LUOMIVÄRI LILAC LIGHT – satiininen harmaanliila
LUOMIVÄRI PRISMATIC PINK – vaalea hohtava pastelliliila
LUOMIVÄRI BALLERINA GLAM – kevyesti hohtava liilalla murrettu beige
HIGHLIGHTER SHOOTING STAR – hohtava huurteinen valkoinen, toimii toki myös luomivärinä
POSKIPUNA BERRY PLEASE – matta vanha roosa (näyttää kuvassa tummemmalta kuin on)
Käytin tutorial-lookin meikkiin paletin kaikkia sävyjä poislukien pastellinen vaalea liila. Se oli liian pastellinen tähän murrettuun harmaanliila-beigeen meikkiin. :) (Mutta se on kyllä mun oma henkilökohtainen suosikkisävy koko Benecos It Pieces -kokoelmassa..!)
Aloitetaan :)
1 Levitä koko liikkuvalle luomelle Ballerina Glam -sävyä. Voi sitä vetäistä luomivakoonkin :)
2 Levitä luomen ulkonurkkaan pienet V- (tai kolmio)varjostukset Back To Black -sävyllä. Saavat ne toki olla leveämmätkin :)
3 Levitä luomivakoon sekä mustan V-varjostuksen päälle Lilac Light -sävyä. Haluamme pehmentää mustan, mutta haluamme, että ulkonurkka on meikissä kaikkein tummin.
Eli tällä lailla :)
4 Lisää luomen keskelle Shooting Star -highlighter-sävyä. Haluamme luoda tähän valoa heijastavan täplän.
5 VALINNAINEN. Levitä luomivaon sisäkaareen ja Lilac Light -varjostuksen yläreunaan kevyesti poskipunasävyä Berry Please.
Se, sopiiko tämä tatsi, riippuu vähän silmien muodosta sekä omasta sävytyksestä. Minun silmilleni sopii punertava väri tosi hyvin luomivaon yläkaareen ja häivähdyksenä luomivaon sisäkaareen, se tekee raikastavan vaikutelman. Olen aina käyttänyt punertavia sävyjä kuten pinkkiä, roosaa, punertavaa liilaa, punertavaa korallia ja viininpunaista niin.
Toisille punertavat sävyt eivät sovi silmien lähelle yhtään.
6 VALINNAINEN. Alaluomen rajaus. Rajaa alaluomi Lilac Light - ja Ballerina Glam -sävyillä. Vedä Lilac Light ulkoreunasta sisäreunaa kohti noin kolme neljäsosaa, ja levitä lopulle neljännekselle Ballerina Glam -sävyä.
Harjaa ripsiin maskaraa (ja lisää halutessasi musta, tummanharmaa tai tummanvioletti rajaus yläluomelle) - ja valmista! Itse lisään vielä nuden värisen sisärajauksen.
Huomio kulmaluun sävystä; koska Aputassu Viileä -paletissa ei ole ihon- tai luonnonsävyistä vaaleaa, käytä kulmaluulla jotain toista luomiväriä, tai levitä sinne vaikka sipaisu ihon väristä puuteria.
Kasvoilla Essen meikkivoide sävyssä 03 ja poskilla Aputassu-paletin Berry Please -poskipuna.
Huulilla GRN Shades Of Nature -sarjan huulipuna sävyssä Rose. (GRN-meikkisarjaa saa muuten edelleen meidän oman verkkokaupan lisäksi vain Espoon Ison Omenan Cittarista.)
Kuva: Invalidiliitto
Tuet tärkeää työtä fyysisesti vammaisten tai toimintarajoitteisten arjen helpottamiseksi. Paletit ovat myynnissä 10.5.2020 saakka.
Lisätietoa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnasta saat täältä.
Avustajakoiria koulutetaan Axxell Brusabyn koulussa Kemiössä. Tutustu kouluun ja sen hellyttäviin oppilaisiin tässä jutussani.
Haluan tänään kirjoittaa kehosta ja hyvinvoinnista.
Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, erityisesti rinnoista, joille omistin postauksen elokuussa 2013.
Teini-ikäisenä olin niin epävarma, etten uskonut kenenkään pojan koskaan haluavan olla kanssani, koska vartaloni oli niin ruma. Siihen varmasti vaikuttivat ikäisteni poikien ilkeät kommentit.
Myöhemmin, oivallettuani erityisherkkyyteni, tajusin, miksi nuo triviaalit kommentit jättivät minuun niin syvät jäljet. Moni kuulee murrosikäisenä naljailua ulkonäöstään, mutta kaikkiin ei jää niin voimakas ahdistus kuin minuun jäi, todella pitkäksi aikaa.
Päälle kaksikymppisen kypsyydessä sitten vihdoin tulin sujuiksi kroppani kanssa. Asioilla kuten rintojen koko tai pakaroiden pyöreys ei ollut enää muuta kuin yleisesti esteettistä merkitystä, niitä saattoi ajatella samaan tapaan kuin paksuja, kiiltäviä hiuksia tai kauniin muotoisia kynsiä; näyttävät upeilta, mutta olen iloinen ilmankin ja tyytyväinen niillä mitä minulla on. Voin vilpittömästi ihailla toisten ihmisten kauniita vartaloita, hiuksia tai tyyliä.
Sittemmin minusta tuli niin "vapautunut", että saatoin esimerkiksi hämmentää ex-miestäni riisuutumalla puolialasti tilanteissa joissa oli hänen kavereitaan läsnä. Tai kävellä etelän kohteissa kaupungilla bikinitopissa. En vain enää kokenut pienintäkään tunnetta siitä, että kehossa olisi jotain jota pitäisi jollain tapaa peitellä tai hävetä. Kaikilla meillä on kroppa.
"Keho on mun kaveri". ❤️
Vai oliko ihan niin...?
Olen alkanut kriisitoipilaana nähdä monia asioita itsessäni uudella tavalla. Lähes vuosikymmenen kestänyt "kolmen kympin kriisini" kertoi jotain muuta suhteestani kehooni.
Vaikka kokemustasolla hyväksyin kroppani edelleen ja olin ulkoisesti itsevarma, valjastin kehoni tuomaan minulle hallinnan tunnetta sitä mukaa kun se alkoi uupua muualta elämästä. :(
Meillä oli entisen mieheni kanssa hyvin vaikea ajanjakso loppukesällä-syksyllä 2011. En tiedä oliko lopulta sattumaa, että juuri niihin aikoihin päätin vaihtaa ruokavaliotani.
Ruokavaliokokeilun osuminen juuri siihen ajankohtaan oli todennäköisesti sattuma, mutta myöhemmin tarkasteltuna minulle on ollut selvää, että ruokavalion tuomista eduista ja hyvän olon tunteesta saamani hallinnan tunne auttoi minua selviytymään vaikeasta ajanjaksosta, jossa en muuten pystynyt hallitsemaan asioiden kulkua.
Ehkä se on myös osasyy, miksi ruokavaliota oli niin helppoa ja luonnollista jäädä noudattamaan.
Se tuo (varmasti edelleenkin) hallinnan tunnetta kaiken ei-hallittavan ja selitystä vaille jäävän keskellä. Se on jotain, mihin alitajuisesti voin luottaa, kun tuntuu, että ympärillä on paljon epävarmaa.
Vaikka osalla seuraajistani on ollut eri näkemyksiä siitä, onko ruokavalioni noudattaminen tervettä toimintaa, olen itse yhä sitä mieltä, että itse ruoka ei ole tehnyt minulle mitään "hallaa". Päinvastoin.
Näen kuitenkin nyt ruokavalion merkityksen elämässäni viimeisen vuosikymmenen aikana laajemmin ja ymmärrän, millä lailla olen käyttänyt sitä väärin: kontrollointiin ja tasapainon saavuttamiseen tilanteessa, jossa epätasapaino ja huono olo johtui jostain ihan muusta kuin viljan ja sokerin tuomista vatsaoireista.
Lievittämällä kehollisia oireita ruoan avulla minun ei tarvinnut kohdata niitä asioita, jotka todellisuudessa toivat minulle oireilua.
Toinen asia, jolla olen kehoni kautta pyrkinyt saamaan hallinnan tunnetta huolten ja kiristyvän stressin keskellä on
Voin myöntää minulla todellakin olleen monta vuotta epäterve suhde liikuntaan. En ollut kehoaan loppuun asti rääkkäävä himotreenaaja tai itsensä kuihduksiin juokseva lenkkiaddikti, mutta suhde oli muulla tapaa vinoutunut.
Aloitin liikuntaharrastuksen alunperin, jotta voisin hyvin nyt ja iäkkäämpänä. Esikuvana minulla on äitini, joka on harrastanut monipuolisesti liikuntaa koko elämänsä, ja on 7-kymppisenä yhä loistavassa kunnossa.
Pitkään treenasin ihan normaalisti vailla mitään lieveilmiöitä, kävin salilla 2-3 kertaa viikossa ja siinäpä se. Tunsin, että kehossani oli hyvä olo, ja se riitti.
"Kolmen kympin kriisin" sitten alkaessa hiipiä päälleni (tai miksi sitä haluaa kutsua), aloin kadottaa tajun siitä, miltä liikunnan pitäisi tuntua. Ja mitä sen pitäisi "tehdä". Olin välillä ihan hukassa. Vihasin liikuntaa, tykkäsin siitä taas, kokeilin uusia lajeja, innostuin, kyllästyin, ihmettelin. Olin välillä liikkumatta monia kuukausia, sitten palasin taas salille.
Todellinen hyvä olo ei vain tuntunut palaavan. Minusta tuntui koko ajan, että "en tee tarpeeksi" tai "en tee oikein", kun ei tunnu "oikealta". Olin kadottanut liikunnan punaisen langan kokonaan.
Ostin valmennuksia, joiden avulla kyllä opin pois joistain vääristä malleistani (kuten että tunnin lenkki + sen perään raskas punttitreeni on fiksu yhdistelmä), mutta toisaalta osa näistä valmennuksista oli omiaan myös lisäämään kokemusta (minulle) vääränlaisesta liikunnan tuloksesta - ja edustivat muutenkin hyvin kapeaa asennetta liikuntaan, ravintoon ja kehon hyvinvointiin.
Sanni huhtikuussa 2016 - Sanni huhtikuussa 2020
Punainen lanka pysyi piilossa ja keväällä 2018 lopetin liikunnan kokonaan.
Pitkän tauon jälkeen palasin suorittamaan monotonista, mekaanista ja ilotonta salitreeniäni, ja saavutinkin taas tietynlaisen "paremman olon" kohentuneen lihaskunnon myötä. Mutta en iloa.
Liikunnan ilo löytyi vasta loppusyksyllä 2019 palkattuani jälleen uuden valmentajan.
Kirjoitin valmentajalle sähköpostin otsikolla "Treeniohjelma uupumuksesta toipuvalle". Kerroin elämäntilanteestani. "Haluaisin löytää lempeän tavan palata pikku hiljaa kuntoa kasvattavan treenin pariin. Haluan treenata, mutta siitä muodostuu minulle helposti suorittavaa. Kaipaan tähän ammattilaisen apua."
Se osoittautui yhdeksi parhaimmista asioista mitä olen viime vuoden aikana itseni hyväksi tehnyt.
Valmentajani osoittautui ihan fantastiseksi henkilöksi, jonka kanssa olemme juuri oikealla aaltopituudella. Hänen avullaan olen löytänyt uuden tavan liikkua ja kokea liikunnan hyödyt. Uuden asenteen!
Liikun nyt todella lempeästi ja hitaalla temmolla. Kahden kuukauden aikana uuden ohjelman aloituksesta kehoni lihasmassa oli kasvanut, vaikka treeni on hyvin rauhallista, kun nyt kenties ensimmäistä kertaa elämässäni myös palaudun. 🙏🏻
Huikean onnekkaana sattumana valmentajani oli juuri tehnyt minulle kaksi kotijumppaohjelmaa koronakriisin puhjetessa. Nyt olen tehnyt näitä jumppia kotona, mökillä ja pihalla :)
Käyn välillä myös lenkillä, ja se maistuu taas.
En juokse enää tunnin lenkkejä "koska eihän alle tunti oo mitään", vaan juoksen - hölkkään - sen aikaa mikä tuntuu hyvältä :) Se voi olla 20 minuuttia tai 40 minuuttia.
Se on kivaa. :)
Ja mä voin nyt hyvin!
Mä voin nyt tosi hyvin..! :)
Ihanaa sunnuntaita kaikille, ja hyvää vointia ❤️
.
P.S. Tämä saattaa olla hulluin huomio ja kommentti jonka olen koskaan blogiini kirjoittanut, mutta jos se tuo hymyn jonkun huulille, niin se on hulluuden arvoinen 😄
Olen kirjoittanut tisseistäni. Ne on pienet. Kirjoitin myös, että sitä mukaa kun nuorena aloin hyväksyä tissini, ne tuntuivat ikäänkuin kasvavan. Se oli psykologinen vaikutus. Mutta nyt, nyt kun olen 41...! Mun tissit on oikeasti kasvaneet..! :D Ehkä siksi kun painan nyt kaksi kiloa enemmän? Tai siksi, kun kuukautiseni palasivat kahdeksan vuoden tauon jälkeen? Ja mun keho on nyt terve, olen toipunut uupumuksesta ja mä voin hyvin 🙏🏻
😁
Seinäjoki.
Kaupunki Suomen Etelä-Pohjanmaalla, asukasluku 63 834.
Tunnettu Provinssirock-festivaalista ja Tangomarkkinoista.
Silti, minun pitää aina googlata että muistan, missä kohtaa Suomen läntistä reunaa Seinäjoki taas sijaitsikaan.
(Niinkuin Keminkään kohdalla en meinaa muistaa, missä se tarkalleen ottaen sijaitsee... ja muuten - kemiläiset; tuo postaus Kemistä on Karkkipäivän tämän vuoden luetuin...! Go Kemi!)
Karkkipäivässä on tänä talvena ja keväänä ollut teemana kotimaan matkailu, tarkemmin ottaen Lapin matkailu, mutta yksi eteläisempikin kohde Seinäjoen muodossa ujuttautui mukaan.
Kiitos korona-viruksen, Lapin reissutkin typistyivät kolmeen; kolmas ja viimeinen reissu oli Kielajoelle Muotkatunturin kupeeseen ja se juttu odottaa vielä päivänvaloaan. Minun oli tarkoitus vierailla vielä Pallaksella, Torniossa ja Utsjoella, mutta nämä siirtyvät nyt parempaan tulevaisuuteen.
Miksi Seinäjoki?
Ehkä outo vastaus, mutta siitä on kiittäminen Googlea ja hakuani "Suomen persoonallisimmat hotellit". Hakutulosten eräästä listauksesta bongasin Alma-hotellin Seinäjoella.
"Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.
Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista", kertoo Rantapallon artikkeli.
Olen sucker mitä tulee erikoisiin majapaikkoihin, ja Alma vaikutti heti paikalta, jossa haluaisin vierailla. Alman tornihuoneet sijaitsevat 1920 -luvulla rakennetussa VR:n höyryvetureiden vesitornissa. Hauskasti, Almassa on sijaintinsa puolesta samaa rautatieläisromantiikkaa kuin Kemin Putiikkihotellissa..!
Olen alkanut nähdä majapaikatkin vähän samanlaisena matkailukohteena kuin ravintolat; jotkut hotellit/majatalot/mökit tai airbnb't ovat niin kiinnostavia, että ovat itsessään perustelu reissulle.
(Ja kyllä Seinäjoki on aikuisten oikeasti kiinnostanut minua muutenkin... ;) Tavalliset suomalaiset paikkakunnat kiinnostavat minua! Provinssissa olen käynyt pari kertaa, mutta kaupungille ei tuolloin tullut suotua silmäystäkään.)
Hotelli Alma osoittautui tosi kivaksi paikaksi, vaikkakin kolme eri tyylistä rakennusta kolkolla ratapihalla muodostavat vähän hassun ja epätasaisen kokonaisuuden.
Ulkoa päin Alma ei vanhaa puista päärakennustaan lukuunottamatta näytä kovin houkuttavalta, ja ilman word-of-mouthia (tai Googlen hakutuloksia :D) ei kyllä tulisi valittua tätä hotellia.
Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa. Huoneet ovat tilavia ja tunnelmaltaan elegantteja, kodikkaita ja romanttisia. (Ahh, punatiiliseinät... en tiedä mikä niissä on..!)
Yö Tornihuoneessa maksaa alkaen 188€ aamiaisineen, mikä ei ole kovinkaan paha hinta verrattuna vaikka pääkaupungin vastaavantyyppiseen majoitukseen.
Alman päärakennuksen ravintola on vanhassa rautatieläisten rakennuksessa. Vuodelta 1909 oleva rakennus tihkuu vanhanajan tunnelmaa, ja ravintola olikin mielestäni jopa elämyksellisempi paikka kuin Tornin huoneet.
Ruokasali on aivan mieletön...!
Ravintolassa järjestetään säännöllisesti myös konsertteja. Minunkin yöpymisiltanani siellä oli elävää musiikkia, mutta valitsin viettää illan toisessa ravintolassa. Alman ravintolassa maistelin lounasta.
Ruoka oli todella maittavaa. Alman keittiössä kokkaillaan lähiruoka-ajattelulla ja kaikki annokset saa muunneltuina, jos mieli tai ruokavalio niin tykkää :)
Itse en tällä kertaa kaipaillut tuunailuja. Otin alkuruoaksi Spirit of Mallaskoskella graavattua lohta ja pääruoaksi voissa paistettua siikaa keltajuuripyreellä. Erittäin hyvät annokset jotka olivat mukavan "rustiikkisia" ja samalla kauniisti lautaselle aseteltuja.
Ei mitään liian pikkurilli pystyssä -meininkiä, mutta arvokas ympäristö ja kaunis esillepano tekevät tunnelmasta hienostuneen. Suositeltu valkoviini oli myös nappi valinta.
Sitten lähdin tutustumaan Seinäjoen keskustaan.
Vierailuni ajankohta helmikuun lopulla ei säiden puolesta ollut paras mahdollinen, ja lauantai kosteassa harmaudessaan väritti Seinäjoen downtownin aika kolkoksi.
Vanha tori
Miltä kaupunki näytti?
Hyvin tyypilliseltä, aika tympeältä suomalaiselta laatikkorakennusten ja tikkusuorien teiden betonivoittoiselta paikkakunnalta. (Olen pahoillani, älkää loukkaantuko seinäjokelaiset, pidän omaakin kotikaupunkiani sellaisena etenkin kun sää on harmaimmillaan. Suomalaiset kaupungit vain ovat tällaisia...)
Ydinkeskusta ei herättänyt juurikaan sympaattisia ajatuksia. Sieltä puuttui lämpöä ja tunnelmaa. Hyvin vähän puutaloja, värejä, historiallisia rakennuksia tai puistoja. Paljon kiveä, suoraa ja suorakulmaista. Modernia, kylmää.
Mutta joo. Tiedän, että on todella epäreilua "arvostella" Seinäjoen keskustaa yhden päivän ja paskan sään jälkeen. Mutta tällaisia olivat tuntemukseni.
Seuraavan kerran kun tulen Provinssiin, täytyy kävellä keskustan halki kesäsään tunnelmassa.
(Ja hei - joen varren alue ON kyllä mukava <3 Kävelin siellä seuraavana päivänä.)
Illallisosoitteeni oli Ravintola Juurella Keskustorin reunalla.
Ainiin, sain kuulla että Seinäjoen tori on hiljattain siirretty tähän kohtaan kaupunkia. Vanha pieni "tori" (kuopiolaisena täytyy sanoa etten ihan heti olisi sitä toriksi tunnistanut) sijaitsi kauppakeskuksen edessä ja näkyy ylemmässä kuvassa; koulun pihalta näyttävä sementtiaukio jonka reunassa on lasten kiipeilyteline.
Kulinaristina etsiskelin Seinäjoen parhaita murkinapaikkoja, ja netin arvostelut liputtivat Juurella'n puolesta. Mukava "relaxed semi-fine-dining" -tyyppinen ravintola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, ja viihdyin siellä hyvän ruoan äärellä yli kaksi tuntia - pitkä aika omassa seurassa :D
Henkilökunta saa erityispisteet; tunsin oloni "friikkinä" yksin illastavana vieraana kameroineni tervetulleeksi ja täydellisesti huomioiduksi. Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja lämmintä sopivalla kaverillisella rentoudella, pysyen kuitenkin asiaankuuluvan kohteliaana. Sellaista palvelua, joka saa olon tuntumaan arvostetuksi ja toivotuksi asiakkaaksi, ja haluamaan tulla uudestaan. ❤️
(Harmillisesti Juurella-ravintola on nyt suljettu, kuten varmaankin valtaosa Suomen ravintoloista.)
Nyt on muuten todettava, että sai olla viimeinen kerta kun en tee muistiinpanoja ruoista!
Katson näitä helmikuun lopulla syömiäni annoksia, ja voin vain nyökytellä, että joo, olivat muuten kaikki tosi hyviä - mutta osaan kertoa Juurella-menukokonaisuudesta vain, että söin kalaa (kuten näkyy :D) ja jälkiruoaksi ehkä parhaan ja erikoisimman juustoannoksen jota olen koskaan maistanut.
Juurella Menu kalalla tai lihalla maksaa 54€ (ravintolan kotisivulla näyttäisi olevan virhe, siellä lukee 45€ mutta multa ainakin veloitettiin 54€). Menun saa myös kasvisversiona tai vegaanisena (nämä 45€). Neljän juoman juomapaketti maksaa 34€.
Mmm... kala pettää harvoin... kuten eivät paahdetut juurekset. 👌 Voissa paistaminen ei ainakaan haittaa makua... Mietin usein ravintoloissa, että laadukas voi on varmasti yksi avainjuttuja simppeleiden, paistettujen ruokien täyteläisessä ja aromikkaassa maussa. Tietysti myös paistotekniikkaa ja lämpötila luovat eron "mun kotikalan" ja taitavan kokin loihtiman restaurant-kalan välille ;)
Juustojälkkärissä oli kahta juustoa; alla pehmeä juusto ja päällä parmesan-raastetta, ja raaste oli muistaakseni maustettu ginillä, tai jollain alkoholilla joka tapauksessa. Todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä..!
(Jos Juurella-ravintolan keittiömestari sattuu nyt lukemaan tätä niin saa lähettää korjauksen ;D)
Mun loppuilta? Olin jättänyt saunan ajastimella lämpenemään ja vietin yksinäisen saunaillan kera Pirkan ranskalaisen siiderin. 👍
SUNNUNTAI valkeni aurinkoisena.
Ahh, harmaus väistyköön...!
Nautin aamiaista Alman ihanassa ravintolassa. Aamiaisbuffet oli aika perustasoa; peruspuurot, leivät, jogurtit ja leikkeleet. Tähän voisi ehkä panostaa vähän..?
Toisaalta, arvostan myös hävikin pienennysajattelua; mitä vähemmän houkuttavia herkkuja hotelliaamiaisilla on tarjolla, sitä vähemmän jää hävikkiä kun asiakkaat eivät intoudu kasaamaan tarjottimilleen överilautasellisia.
Muuten - kuka tunnistaa itsessään lievän ärtymyksen (jep, voiko olla turhempaa...), jos kahvitilanteissa saatavilla ei ole kuin pieniä 1,25 desin kahvikuppeja..? Me isojen mukien kahvi-ihmiset joudumme kaatamaan kaksi, kolmekin pikkukupillista kerralla, kun eka kuppi menee jo käytännössä kävelymatkalla pöytään. Sarjassamme first world problems mutta teki mieli sanoa.
Kauppakadulta löytyi viimein kaunis puutalo! Laitoin siitä kuvan Instagramiin, ja sain heti tietää, että kyseessä on Alvar Aallon suunnittelema Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talo.
Talossa toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo.
Apila-kirjasto josta kuvastuu Lakeuden Risti -kirkko
Tässä on ainoa konkreettinen kohdevinkki, jonka olin saanut Seinäjoelle: Pääkirjasto Apila.
Ja upea se onkin..! Sori Tampereen Metso, jäät toiseksi... (en ole koskaan tykännyt Metson arkkitehtuurista... Ja Helsingin Oodissa en, uskokaa tai älkää, ole vieläkään käynyt..!)
Apila-kirjaston muoto muistuttaa ylhäältä katsottuna apilaa, ja sen suunnittelussa on otettu vaikutteita japanilaisesta origamista.
Tänne voisi tulla koko päiväksi hengailemaan...
Lastenosaston Piilomaa pehmeine satuhuoneineen oli ihan mieletön, ainakin tämä aikuinen olisi halunnut ryömiä sinne pienten jatkoksi lukemaan ja lepäilemään... :)
Vierailuni antoisin kohde oli lopulta kuitenkin Kyrönjoen rannan alue lenkkipolkuineen. Pidän vesielementistä, ja oikeastaan viihdyn takuuvarmasti kaikkialla jossa yhdistyy vesi, luonto ja kaunis sää :)
Täällä oli mukava kävellä.
Edit. Sain Visit Seinäjoelta viestin Instagramiin. Kyseessä ei kuulema ole Kyrön- vaan Seinäjoki. Googlella tätä ei ole ymmärretty, vaan siellä itsepintaisesti nimetään Seinäjoen keskustan halki virtaavan joen haara Kyrönjoeksi. :) Asia selvä. Kävelin siis Seinäjoen vartta. 👍❤️
Ravintolalaivan kannella on varmasti kesällä elämää.... tai... ehkä kesällä 2021 seuraavan kerran...?
Minkähänlainen kesä meillä on edessä...?
Kiitos Seinäjoki, nyt me on viimein tavattu kunnolla ja sinulla on kasvot :) Tai pienellä siivulla sinua, Seinäjoki on laajalle ulottuva kaupunki josta keskusta muodostaa lopulta vain hyvin pienen osan. Uskon, että ympärillä on paljon muutakin kuin sementtiaukioita ja suorakulmioita. <3
Vaikka löytyy sementin keskeltä pehmeyttäkin, kuten Alma, Apila ja Juurella. :)
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Seinäjoelle:
MUITA KOTIMAAN MATKAILUJUTTUJANI:
🇫🇮 JYVÄSKYLÄ
🇫🇮 KEMI
🇫🇮 KUOPIO
🇫🇮 HÄMEENLINNA
🇫🇮 FISKARS
🇫🇮 PORVOO JA KOTKA
🇫🇮 LAPPEENRANTA JA IMATRA
🇫🇮 SAVONLINNA
🇫🇮 ROVANIEMI
🇫🇮 LAITIKKALA
🇫🇮 FRANTSILA
🇦🇽 LEMLAND
🇦🇽 AHVENANMAAN TOP 3 MAJAPAIKAT
🇦🇽 AHVENANMAAN SADONKORJUUJUHLAT
🇦🇽 MAARIANHAMINAN RAVINTOLAOPAS
Jess, viimein sain testattua Essen meikkivoiteen! Tätä postausta on minulta kyseltykin, ja täältä se nyt tulee.
Probioottisen ihonhoitotrendin edelläkävijöihin kuuluvan, laadussa tinkimättömän eteläafrikkalaisen Essen meikkivoiteet olivat juuri sellainen kokemus jota odotinkin; huolellisesti hiotut, hoitavat ja iholla äärimmäisen hyvin toimivat koostumukset.
Kasvoilla Esse-meikkivoide, sävy 3
Sävyjä Essen meikkivoiteissa on 10.
Sain Jolielta testiin sävyt 3 ja 5, ja muita kun en ole livenä nähnyt, lainaan tähän Jolien verkkokaupan sävykuvaukset:
– 1 erittäin vaalealle iholle, neutraali pohjasävy
– 2 erittäin vaaleasta vaalealle iholle, kellertävä pohjasävy
– 3 vaaleasta keskivaalealle iholle, kellertävä/neutraali pohjasävy
– 4 vaaleasta keskivaalealle iholle, punertava pohjasävy
– 5 keskivaalealle iholle, oliivinen pohjasävy
– 6 keskitummalle iholle, neutraali lämminpohjainen sävy
– 7 keskitummalle iholle, neutraali lämminpohjainen sävy
– 8 keskitummasta tummalle iholle, lämmin pohjasävy
(Joliessa on myynnissä kahdeksan sävyä).
Minun iholleni sävyt 3 ja 5 tuntuivat sopivan melkein yhtä hyvin. Ehkä vitonen istuu vielä paremmin kesällä, kun iho on saanut lisää lämpöä auringosta.
Ennenkuin katsellaan lisää ihoakuvia, seuraa jo hehkutusosuus:
✨ Tässä meikkivoiteessa on SPF 30-suojakerroin ja se levittyy kuin unelma..! ✨
Siis ai että! En olisi uskonut että SPF 30:n sisältävä, ja vielä luonnonkosmetiikan meikkivoide, voi levittyä näin upean vaivattomasti..! Silkkinen, kostean tuntuinen, ohuen voidemainen ja juuri sopivasti ravitsevan tuntuinen meikkivoide liukuu iholla kuin siinä ei mitään UV-suodattimia olisikaan. Aivan mieletön!
Muita knoppitietoja Essen meikkivoiteesta:
IHOTYYPPISUOSITUS
Näissä huomaan olevani usein eri mieltä valmistajan kanssa, niin myös tällä kertaa. Essen mukaan meikkivoide sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti ikääntyneelle mutta myös iho-ongelmaiselle (akne, rosacea, atopia, pod yms.). Niin se "teknisesti" varmasti sopiikin (tarkoittaen, että koostumuksen rasvapohja on mm. pyritty kehittämään siten, ettei se tuki rasvaista ja epäpuhdasta ihoa), mutta käytännössä näin ravitseva eli rasvavoittoinen meikkivoide kuitenkin sopii ihanteellisimmin kuivemmalle iholle.
Rasvoittuvalla iholla esimerkiksi näin rasvainen meikkivoide yksinkertaisesti usein liukuu paikoiltaan.
Oma suositukseni olisikin Essen meikkivoiteen osalta normaalista kuiva, herkkä ja ikääntynyt iho. Esse Foundation ei kuivu täysin kuivaksi, vaan pinta jää kevyesti "kosteaksi", mikä puhuu kuivan ihotyypin puolesta. Minunkin iholleni tämä on hitusen liian ravitseva. Kuiva iho varmasti rakastaa Essen meikkivoidetta. ❤️
Vielä testaamani sävyt lähikuvassa. Kuvat saa klikattua isommiksi. (Kännykällä ei tietysti paljon auta 😄 - ehkä joku vielä lukee pöytäkoneellakin...)
Sävy 3
Jälki on hyvin luonnollista ja kaunista. Pinta jää himmeän kuultavaksi, ei selkeän hohtavaksi.
Essen meikkivoide levittyy erinomaisen hyvin myös sormin, mikä on etenkin luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden kohdalla (ainakin mun henk.koht. kokemuksella) enemmän poikkeus kuin normi. Esse Foundation on niin notkeaa ja "kosteaa", että on vaikea kuvitella miten se voisi karahtaa tai kökkööntyä ihon kuiviin tai röpelöisiin kohtiin.
Sävy 5
Kestävyydestä - koska Esse on ravitseva meikkivoide eikä siis asetu iholle puuterimaisen kesto- tai "second skin" -meikkivoiteen tavoin, sen kestävyys ei ole ainakaan omalla ihollani yhtä hyvä kuin "kuivakampien" tai kuivemmiksi kuivuvien meikkivoiteiden kesto.
Korallipersikkaiseen lookkiin käytin Essen meikkivoiteen lisäksi tämän hetken lempimeikkejäni. (Tai onhan nämä kaikki olleet lemppareita jo pidempään, Urban Decayn luomiväriä lukuunottamatta jonka vasta hankin, mutta persikkaiset sävyt olivat monta vuotta tauolla hiusvärin takia :))
MEIKKIPOHJA
Esse Foundation, sävy 3
Maybelline Fit Me -peiteaine, sävy 20
Lily Lolo -mineraalipuuteri, sävy Popcorn (hyvin kevyesti nenällä ja poskipäillä)
Lavera Columbine Pink -poskipuna 😍
SILMÄT
Urban Decay Eyeshadow Primer Potion, sävy Eden
Urban Decay -luomiväri, sävy Fireball (koko luomella)
(Fireball on ihana duochrome joka shiftaa pinkin korallin ja kultaisen persikan välillä <3)
L'Oreal Paris -luomiväri, sävy Natural Peach (luomivaon sisäkaaressa ja Fireballin yläpuolella)
Yves Rocher -luomiväri, sävy Melon Nature (kulmaluulla)
Sephora Colorful Eyeliner Waterproof, sävy 3
Sephora Lashcraft Big Volume -maskara
Benecos-kulmageeli, sävy Clear
Dermosil-kulmakynä, sävy Medium
HUULET
100% Pure Anti-Age Lipstick, sävy Foxglove 😍
Sitten se erityisen kiva osuus :)
Voit nyt voittaa itsellesi oman Essen meikkivoiteen, arvo 66€.
Osallistut arvontaan vastaamalla kilpailukysymyksiin:
Arvonta toteutetaan yhteistyössä Jolie-verkkokaupan kanssa. Kurkkaa Essen valikoima Jolien sivuilta täällä. :)
Voittaja saa valita toivomansa sävyn. Jolien henkilökunta auttaa mielellään sopivan sävyn valinnassa.
Edit. Arvonta suoritettu, onni suosi nimimerkkiä veeralintu. Voittajaan on otettu yhteyttä. :)
Esseen voit tutustua mm. tässä mun esittelypostauksessa vuodelta 2016:
Esse - probioottista ihonhoitoa
Joliessa on muuten vielä kuun loppuun kivoja Esse -pakettitarjouksia eri ihotyypeille. Esse on niitä merkkejä, joiden tuotteet ovat hyvin harvoin alennuksessa, sillä alennuskampanjat eivät kuulu brändin tapaan markkinoida itseään.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Lavera on tänä vuonna uudelleenlanseerannut hiustuotteensa ja jesh, vihdoin se tapahtui!
Nimittäin: hoitoaineiden koostumus on viimein päivitetty kunnolla selvittäväksi ja silottavaksi = reseptiikkaan on lisätty selvittävät ystävämme kvaternääriset ammoniumyhdisteet (tuttavallisesti kvatit ;))!
Shampoot ovat olleet ihan loistavia jo aikaisemminkin, mutta nyt ne ovat, jos mahdollista, vielä parempia.
Tämä on Laveran kolmas hiustuotepäivitys sen jälkeen kun itse "hyppäsin Laveran kelkkaan", eli aloin tehdä brändin kanssa yhteistyötä. Kehitys luonnonkosmetiikan hiustuotteiden osastolla on kymmenessä vuodessa ottanut niin suuria harppauksia, ettei näitä vuoden 2020 versioita voi edes verrata vuoteen 2009. Tutustuessani Laveran hiustuotteisiin ensimmäisen kerran oli hoitoaineiden emulsiokoostumus ohuen "puuroista" ja shampoon geeli hyytelömäistä. :)
Laveran hiustuotelinja vuosimallia 2020 näyttää tältä:
Minulla on ollut näistä testissä Colour & Care - sekä Expert Repair -parivaljakot. Lisäksi olen testannut Repair & Care -hoitoaineen.
YLEISESTI
MUN SUOSIKIT:
Tähtiainesosat: makadamiaöljy, oliiviöljy, herneproteiini
Mun hiuksia kun katsoo, voi ymmärtää, että niiden hoitoon sopivat "erittäin kuivien ja vaurioituneiden hiusten" tuotteet.
Värinpoisto-operaatio elokuun lopussa aika lailla nollasi kaikki huolellisella (Curly Girl) hoidolla saavuttamani tulokset ja samensi terveen kiiltävät hiukseni, joten nyt mennään niillä kaikkein hoitavimmilla aineilla. (Ja siltikin hiukset palautuvat oikeasti vasta kun värinpoistossa vaurioitunut hius on kasvanut ulos...)
Nämä tuoksuvat niin hyvälle! Ahh! Tostan: niiiin hyvälle..! Expert Repair -kaksikossa on kaikkein makein ja, sanoisinko täyteläisin tuoksu uuden sarjan tuotteista. Makeus on pehmeää ja pähkinäistä, ei imelää. Mä tykkään tosi paljon!
Normaalistihan en käytä sulfaattipitoisia shampoita koska noudatan Curly Girl -rutiinia, mutta rutiini ei siihen hajoa että välillä testaa myös sulfaatillisia shampoita, joten tämänkin olen testannut. Erittäin miellyttävä koostumus, kuten tuli yllä jo shampoista yleisesti todettua; hyvä geelikoostumus joka levittyy hyvin ja suoriutuu moitteettomasti. Koostumuksessa pesevyys ja kevyt hoitavuus ovat juuri sopivassa balanssissa.
Vaahtoavuus on ihan ok, mutta ei mitenkään megarunsasta ja -liukasta. Vaahtoamaton ”no poo”-shampoo kun on jo pitkään ollut suosikkini, en enää itse oikeastaan edes kaipaa shamposeen runsasta vaahtoa.
Hoitoaineessa on oikein kiva kattaus hoitavia aineita; signature-kaksikko kvinoa & kvatin lisäksi pullo on syönyt pehmentävää makadamia- ja oliiviöljyä, kosteuttavaa aloe veraa sekä kosteuttavaa ja vahvistavaa herneproteiinia.
GLOSS & SHINE -HOITOAINE
Tähtiainesosat: avokado ja acaimarjauute
Kevyt ja lempeän, miedon marjaisan tuoksuinen hoitoaine. Sopii normaaleille ja kiillottomille hiuksille.
REPAIR & CARE -HOITOAINE
Tähtiainesosat: viinirypäleensiemenöljy, saksanpähkinäuute, kaurauute, herneproteiini
Melkein yhtä hyvä kuin "isosisko" Expert Repair, pehmentää ja selvittää tosi hyvin ja tässäkin on pehmeän makea tuoksu (Gloss & Shinea voimakkaampi). Sopii kuiville ja /tai käsitellyille hiuksille.
Tähtiainesosat: granaattiomenan siemenuute, karpalouute, gojimarja, herneproteiini
Makean marjaisen tuoksuiset Colour & Care -tuotteet on kehitetty värjätyille hiuksille. Tästä voi heti päätellä, että shampoossa on miedommin pesevä ja vähemmän sulfaattipitoinen koostumus kuin muissa shampoissa, sillä väriä säästävissä shampoissa voimakkaimmin pesevien sulfaattien pitoisuus ei koskaan voi olla korkea.
(Nörttitietoa: vaikka näetkin incissä 'sodium coco-sulfaten' heti veden jälkeen, sen pitoisuus on värjättyjen hiusten shampoossa silti alempi kuin esimerkiksi normaalien hiusten shampoossa, ja vastaavasti aputensidien osuus, Laveran shampoissa 'lauryl glucoside' ja 'coco-glucoside', on isompi. 👌)
Tämä arvostelu on siitä tylsä, että joudun näistäkin vain toteamaan, että tasaista laatua ja tykkään näistäkin. Värjätyt hiukset kun omaan, saatoin todeta, että väri ei tosiaan ollut sen haalistuneempi Lavera Colour & Care -shampoon jälkeen kuin sulfaatittomankaan.
Makea tuoksu näissä on aika voimakas, eli heads up tuoksuherkät.
Miedoin tuoksu on Basis Sensitiv -shampoossa ja -hoitoaineessa.
Laveran uudet hiustuotteet ovat nyt kaupoissa :)
Hinta 9,90€ (shampoo 250 ml ja hoitoaine 200 ml).
Aina ajankohtainen aihe. Tästä someajan surullisesta(kin) ilmiöstä on varmasti jo kaikki kirjoitettu ja sanottu, mutta jätän itsekin viimein oman kontribuutioni aiheeseen.
Osan tästä olen kirjoittanut jo kuukausia sitten. Puolikin vuotta sitten. Aiheesta tuli kaikkien julkista blogia kirjoittamieni vuosien jälkeen itsellenikin kipeän omakohtainen.
Nyt lähestyn aihetta kahdesta teemasta.
Korona-ajan tuntemuksiani sanoittaneeseen kirjoitukseeni tuli muuan kommentti, joka käynnisti yleistä keskustelua siitä, mistä tällainen jopa julma käytös toisia, tuntemattomia ihmisiä kohtaan johtuu.
Eräs lukijani kommentoi aiheellisesti:
”Nyt ei ehkä ole hyvä purkaa ihan kaikkia syvimpiä tuntoja someen ja nettiin, koska vastaanotto voi olla osin ikävää. Ihmisillä on pinna kireällä ja se tulee tästä vielä kiristymään.”
Totta.
Korona ahdistaa ihmisiä syystäkin. Olemme huolissamme ja neuvottomia. Tilanne on tavallisen ihmisen hallinnan ulkopuolella, totaalisesti. Voimme vain lukea uutisia, seurata läheistemme kuulumisia, noudattaa annettuja ohjeita parhaamme mukaan ja toivoa parasta. Mutta tilanne ei ole hallinnassamme. Hallinnan täysi puute aiheuttaa huolta ja arkista ahdistusta syvempää pelkoa, joka purkautuu eri tavoin.
Esimerkiksi purkamalla pahaa oloa sivullisiin.
Ihmisellä on kuitenkin sisäsyntyinen tarve yrittää hallita ongelmatilanteita edes jollain tavalla, ja kun emme voi hallita virusta, yritämme hallita toisten tekemisiä. Pahan olon ja epävarmuuden kasvaessa muiden ihmisten valintojen, tekemisten ja ei-tekemisten arvostelu on toisilla ylittänyt kohtuuden. Itsehillinnän murennuttua tulee sanottua vaikka mitä vailla mitään harkintaa. Tämä vain kasvattaa yleistä huonoa oloa.
Myötätunto. Empatia. Kyky asettua toisen asemaan ja yrittää ymmärtää, miksi hän toimii tai tekee näin. Kärsivällisyys. Rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Nämä ovat nyt sitä mitä tarvitsemme. Emme arvostelua ja syyttelyä.
Läheisen toiminnan kriittinen tarkastelu voi olla perusteltuakin, mutta pysähtyisimmekö miettimään, millä lailla tuomme tämän kritiikin esiin? Auttaako ilkeä moite meitä maailmanlaajuisessa kriisissä? Se tuo sanojalleen ehkä hetken helpotuksen oman pahan olon keskellä, mutta ei vie yleistä tilannetta millään lailla eteenpäin tai tee pandemian hallintaa paremmaksi.
Ehkä sanat voi jättää sanomatta ja ymmärtää, että me kaikki olemme tässä yhdessä, yhtä avuttomina ja hämmentyneinä, selviytymiskeinonamme vain tehdä parhaamme. Sillä jokainen voi tehdä vain parhaansa sen hetkisillä resursseillaan. Harkittu piittaamattomuus ja aie tehdä pahaa muille on eri asia.
Toinen lukijani jätti korona-tuntemusten keskusteluun repliikin, ettei ”ketään saisi tuomita näin kohtuuttomalla vihamielisyydellä, kun itse väistämättä tarkastelee asioita avaimenreiästä tuntematta kokonaistilannetta tämän jutun ympärillä.”
Tässä oli yksi merkittävä avainsana. Avain, juuri. Sivulliset tarkastelevat toisten tilanteita aina avaimenreiästä.
Oli sitten kyse somesta, naapureista, kaverin perheestä, koulun opettajasta; meillä on toisten tilanteisiin vain sen kokoinen aukko, millaisen toinen on meille avannut ja mitä raottanut.
Reiästä voi näkyä ruusutarha, mutta emme näe sen ulkopuolelle mahdollisesti jääviä rikkaruohoja, soramonttua tai orjantappuroita.
Kuitenkin ihmismielellä on luontainen taipumus piirtää reiästä avautuvan maiseman ympärille loput. Se mitä emme tiedä ja tunne, sen kuvittelemme. Sen väritämme ja sanoitamme. Paletissa käytämme värejä niistä tiedoista ja oletuksista, joita olemme toisesta keränneet. Rakennamme sen todellisuuden, jota emme näe.
Tässä pitäisi olla hyvin varovainen.
Vaikka taipumus tähän on täysin luontainen ja jopa automaattinen, emme voi lähteä tekemään julkisia oletuksia toisen tilanteesta tämän päässämme rakentaman maailman kautta.
Miksi kuitenkin teemme niin? Ikään kuin – emme voisi estää sitä. Olemme piirtäneet kuvan, ja jostain syystä alamme herkästi uskoa siihen, pidämme sitä todempana kuin avaimenreiän ulkopuolelle jäävää, piilossa olevaa oikeaa todellisuutta. Psykologisesti mielenkiintoista. Mutta kunpa asia jäisikin psykologisen mielenkiinnon tasolle.
Ikävä kyllä moni käyttää tätä itse rakentamaansa todellisuutta ja toisesta tekemiään oletuksia satuttamiseen.
NettikiusaaminenSomesta on tullut tälle käytökselle surullisen kuuluisa näyttämö. Ihmiset purkavat pahaa oloaan kyberhaarniskan piiloista. Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, yhteisökiusaaminen, keskustelupalstakiusaaminen, somessa vaikuttavien kiusaaminen.
Moni bloggaaja, tubettaja ja IG-vaikuttaja on kokenut kiusaamista. Siitäkin on tullut ikään kuin arkea. Se vain - - ”kuuluu asiaan” joidenkin mielestä, kun henkilö kerran on valinnut olla omilla kasvoillaan ja nimellään netissä.
”Kritiikki pitää kestää”. Niin pitääkin, tästä olen samaa mieltä. Mutta ’kritiikki’ ja asiallinen, negatiivinenkin palaute ovat eri asia, kuin asiattomat kommentit joiden ainoa tehtävä on satuttaa vastaanottajaa. Jokainen ymmärtää eron ilkeän kommentin ja aidon, kriittisen palautteen välillä. Ilkeä kommentti on harkittu sivallus, ei rakentavaa dialogia tavoitteleva palaute.
Minua ei ole kiusattu Karkkipäivä-vuosina. Näin olen kokenut. En ehkä ole tarpeeksi provosoiva tai kirjoita riittävän tulenaroista aiheista. Meikeistä ja naamarasvoista tai Kreikan matkafiilistelyistä on vaikea kehittää nasevaa ja aidosti satuttavaa ilkeilyä.
Jotta voi satuttaa, täytyy tietää toisesta jotain syvempää, henkilökohtaisempaa.
Olen kirjoittanut Karkkipäivässä paljon henkilökohtaisistakin teemoista. Nämä(kään) aiheet eivät ole kirvoittaneet vyön alle meneviä kommentteja. No, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. 11-vuotisessa blogihistoriassa voi kaiketi pitää hyvänä, jos sivalluksia ja totaalisia (tai tahallisia) väärinymmärryksiä on tullut vain muutamia.
Kunnes erosin.
//
Ero.
Onko elämässä moniakaan yhtä kipeitä asioita.
Ero elämänkumppanista voi olla kuin kuolema. Läheinen menee pois elämästäsi eikä häntä enää ole. Onko sillä väliä, onko hän fyysisesti kuollut; tunne ja kokemus voi olla sama. Häntä ei enää ole minulle. Ihminen, joka on ollut perhe, rakas, vieressä kulkenut, elämää jakanut kumppani, on poissa. Eikä vain hän. Hänen läheisensä, sisaret, veljet, vanhemmat, mökit, kodit, koirat, kissat. Menetys voi kattaa aivan valtavan osan elämää.
Sitä kipua ei voi kuvailla. Eikä sitä tarvitse kuvailla. Ero tai muu läheisen menetys on sen tasoinen henkilökohtainen kivun ja särkymisen tila, että sen yksityisempää paikkaa ei ole. Ihminen on hauraimmillaan.
Kun oli selvää, että joutuisin luopumaan rakkaimmastani 15 yhteisen vuoden jälkeen, kun viimein todella oivalsin sen, maailmani yksinkertaisesti särkyi.
Jakauduin. Minun oli pakko, että selviäisin.
Yhtäällä oli särkynyt mieli, johon vain koski. Koski, koski niin paljon.
Toisaalla oli ehjä mieli. Joka suojasi särkynyttä sillä ainoalla keinolla, joka minulla on ollut läpi elämäni. Ilahdutan toisia ja olen hyödyksi. Silloin minulla on merkitystä. Silloin voin perustella olemassaoloni tärkeyden. Saan siitä voimaa ja jaksan.
Teen töitä. Kirjoitan. Teen meikkitutorialin. Hoidan sisareni koiraa. Julkaisen ruokareseptin. Otan kuvia ja jaan niitä. Yritän auttaa, kun joku pyytää apua tai neuvoa.
Olen iloinen ja merkityksellinen kun tunnen, että teen jonkun iloiseksi, hyödytän ja osallistun. Aina on ollut niin.
En kertonut blogissa että olen eronnut.
Olisiko pitänyt? Olisinko pystynyt?
Kuuluiko minun kertoa?
Ei tietenkään.
Miten te kertoisitte kymmenille tuhansille tuntemattomille ihmisille, kun kohtaatte sellaisen surun, ettei oma mielikään sitä voi ymmärtää?
Yksi päivä kerrot seerumeista. Ja sittenkö vain:
”Hei kaikki. Joka ilta nukkumaan mennessä toivon, että kaikki olisi pahaa unta. Että aamulla herään suihkun ääneen, kuin Pamela Ewing Dallasin kaudella 9, ja siellä olisi Bobby suihkunraikkaana. Eikä mitään pahaa olisi koskaan tapahtunut.”
Erosta ei ole välttämättä helppoa kertoa edes sisarille. Äidille. Parhaalle ystävälle.
Miten kertoisit sitten internetjulkaisun tuntemattomille lukijoille?
//
Se, mistä haluan kirjoittaa, ovat ne velvollisuudet, joita jotkut ihmiset asettavat netissä vaikuttaville henkilöille.
On heitä, joiden mielestä netissä julkisesti kirjoittavan pitää kertoa, kun heitä kohtaa henkilökohtainen tragedia. Vähintään siinä tapauksessa, että kriisiin liittyy henkilöitä tai asianhaaroja, joista kirjoittaja on aiemmin kertonut lukijoille.
”Olet kertonut meille, että sinulla on lapsi / koira / mies / tyttöystävä. Totta kai sinun kuuluu kertoa meille, jos lapselle / koiralle / puolisolle / lemmikille tapahtuu jotain, mikä olennaisesti vaikuttaa elämääsi. Olethan kertonut siitä elämästä meille. Se kuuluu meille. Olet valinnut kertoa – joten sinun täytyy kertoa jos jokin muuttuu. Ei ole reilua, jos et kerro kaikkea.”
Jopa: ”Olet epärehellinen, jos et kerro”.
En ole koskaan ollut yhtä tyrmistynyt.
Kun mieheni katosi Karkkipäivän riveiltä, aloin saada viestejä.
”Koskahan ajattelit olla rehellinen lukijoillesi?”
”Niin, tarkoitit varmaan kirjoittaa ex-miehesi.”
Blogiin. Jopa sähköpostiin. Keskustelupalstoilla puitiin epärehellisyyttäni, kun en kertonut suoraan eronneeni.
Arvaatteko sattuiko.
Ja - kun viimein tänä keväänä olin vahvistunut tarpeeksi kertoakseni blogissa erosta, sain tähän kirjoitukseen muutamia - ymmärrettävästi julkaisematta jääneitä - kommentteja, joissa kirjoitustani kuvattiin maailman itsekkäimmäksi teoksi.
Mitä tällaiseen voi sanoa. No, sanon sen tässä kirjoituksessa viimein.
Kirjoitan sivustoa internetissä. Kirjoitan ripsiväreistä, kasvonaamioista ja hyttysistä Kevolla. Välillä myös kipupisteistäni, epävarmuuksistani sekä soijamaidon ja kermatilkan täydellisestä liitosta, kun ne sekoittuvat aamukahviini.
Kirjoitan siitä, kuinka itkettää, kun sanat ovat kadonneet minun ja vanhan ystävän välillä.
Kirjoitan siitä, että olen niin onnellinen, että pelottaa aivan helvetisti.
Niin paljon, että odotan, että lentokone putoaa joka kerta kun lennän.
Kirjoitan myös siitä, että mokaan ja testaan itsekontrollini rajoja.
Kirjoitan siitä että kuntoilen, vihaan kuntoilua, opettelen hölkkäämään, nostan kahvakuulaa, teen punnerruksia, mittaan sykkeen.
Joskus sytytän retkikeittimen hämärässä.
Mutta minun ei tarvitse kirjoittaa siitä, kun kaikki hajoaa.
Minun ei tarvitse kirjoittaa sitä, kun rakkaus loppuu.
Kenenkään ei tarvitse.
Moi! Meikkivoidevinkki tarjoushaukoille! :)
Kerroin aiemmin, että Laveran tosi suosituksi kohonnut Soft Liquid -meikkivoide jää pois kun laveralaiset keksivät lanseerata hyvinkin nopealla aikataululla uuden, vielä ohuemman ja kosteuttavamman Hyaluron Liquid -meikkivoiteen.
Tosi moni tykästyi Soft Liquidiin, mm. meikkitaiteilija Miia Johansson kuuluu sen puolestapuhujiin, joten haluan vinkata teille "Softin" faneille, että nyt kun se tosiaan jää pois, myydään viimeisiä kappaleita maahantuojan verkkokaupassa puoleen hintaan.
Softis lähtee nyt hintaan 10,78€ (norm. 21,55€). Verkkokaupan tarjouksiin pääset tästä.
Sävyt:
00 Ivory Rose - viileä (hyvin) vaalea
01 Ivory Light - lämmin vaalea
02 Ivory Nude - neutraali (medium)vaalea
03 Honey Sand - neutraali medium
Mun alkuperäinen esittely Soft Liquid -meikkivoiteesta löytyy täältä.
Berry Pastel huulilla
Meillä on nyt verkkokaupassa paljon poistuvia tuotteita tarjouksessa, joten kannattaa kurkkia jos sieltä löytyy jotain muitakin suosikkeja tai muuten vain hyviä löytöjä. :)
Oma tärppini ilmeisen Soft Liquidin rinnalla on viime kesän Limited Edition -kokoelman upea Berry Pastel -huulipuna, joka on jopa -86% (!!) tarjouksessa. Näitä on enää muutamia kappaleita, jos ihastuttavan marjainen vadelmapuna hintaan 2,48€ kiinnostaa niin ei muuta kuin nopeasti kauppaan :)
Toinen Limited Edition -tarjoustuote on Soft Glow Highlighter sävyssä Golden Shine 3,16€
Vielä tämä:
Hampaiden hellävarainen Black & White -hiilivalkaisujauhe, josta itselläni on hyviä kokemuksia, on sekin puoleen hintaan ja napsahtaa mukaan hintaan 10,50€.
Näillä hampailla, näissä tunnelmissa...
Oikein hyvää viikonloppua kaikille :)
