Kävin kolme viikkoa sitten ayurveda-konsultaatiossa. Syyt: puhtaasta mielenkiinnosta ja selvittääkseni, olisiko tässä yksi mahdollinen työkalu stressin hallintaan sekä lievittämään rauhattomuuttani ja huoliin taipuvaista mieltäni.
MITÄ AYURVEDA ON?
Ayurveda on vuosituhansia vanha perinteinen intialainen terveydenhoitojärjestelmä ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin filosofia. Intiassa sillä on lääketieteen asema, ja ayurvedaa voi opiskella yliopistossa siinä missä modernia lääketiedettäkin. Ayurveda tarkoittaa ’elämäntietoa’, viisautta tai -taitoa.
Ayurvedassa tavoitellaan mielen ja kehon tasapainoa – ja kukapa tätä ei tavoittelisi. Keinot tasapainoon ovat hyvinkin maanläheisiä ja helposti samaistuttavia – ainakin minun mielestäni.
Ayurvedassa tasapaino ja hyvinvointi rakentuu oikean ruokavalion, itselle sopivan uni- ja valverytmin, riittävän liikunnan ja doshaa eli kehotyyppiä tasapainottavien harjoitusten pilareille.
Mikä on dosha? Näkemyksen doshasta ja sen vaikutuksesta hyvinvointiin voikin nähdä juttuna, joka ratkaisevasti tekee ayurvedasta erilaisen länsimaiseen hyvinvointiajatteluun verrattuna.
Ayurvedan mukaan jokaisessa ihmisessä on koko universumi, ja universumi koostuu viidestä elementistä: tuli, ilma, vesi, maa ja eetteri (eli tila). Kahden elementin yhdistelmästä muodostuu kehotyyppi eli dosha, joita on kolme: vata (ilma ja eetteri), pitta (tuli ja vesi) sekä kapha (maa ja vesi). Kehotyyppi voi olla myös kahden doshan yhdistelmä – harvinaisissa tapauksissa myös kaikkien kolmen.
Elämäntapojen rakentaminen oman doshansa mukaan on ayurvedassa kaiken a ja o. Ei ole vain yhtä, kaikille hyväksi ja terveelliseksi nähtyä tapaa syödä, liikkua ja harrastaa, vaan yhdelle doshalle terveellinen asia voi olla toiselle haitallinen.
Esimerkiksi superantioksidanttinen tomaatti, hyviä rasvahappoja pursuavat pähkinät tai vitamiinipommi-appelsiini eivät olekaan ayurvedisessa ajattelussa kaikille hyvää ravintoa.
Voihan tässä näkemyksessä olla sulattelua – ja sulatus muuten liittyykin ayurvedan ravinto-oppiin olennaisesti.
Kehotyyppi määrittelee ravitsemuksen tarpeet, ja ruoansulatus puolestaan määrittelee, miten eri ruoka-aineita yhdistellään, jotta ravinto parhaiten tukee suolen ja aineenvaihdunnan toimintaa.
Suoliston tasapaino ja ruoansulatuksen hyvä toimiminen ovat perusta, jolle kaikki muu rakentuu.
Suoliston toiminta on edellytys hyvinvoinnille, ja myös länsimaisessa hyvinvointiajattelussa on alettu nähdä suoliston mikrobiston merkitys niin fyysiselle kuin psyykkiselle terveydelle aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Suolistosta puhutaan nyky-ymmärryksen valossa jo elimistön toisina aivoina. On alettu ymmärtää, että esimerkiksi mielen epätasapainotilat kuten stressi, masennus ja ahdistus linkittyvät suoliston mikrobistoon.
Kävin konsultaatiossa Helsingissä Surya Ayurveda Hyvinvointikeskuksessa. Ennen konsultaatioon hakeutumista tein taustatyötä ja löysin Suryan, jonka ayurveda-asiantuntija Pardaman Sharma on suorittanut Intiassa ayurveda-lääketieteen tutkinnon ja harjoittaa ayurvedaa kolmannessa sukupolvessa. Luin Suryasta ja Pardamanista paljon hyviä kokemuksia, joten varasin ajan Suryaan. (Muutenkin tuntui luonnollisemmalta hakeutua intialaiselle kuin suomalaiselle ayurveda-asiantuntijalle, vaikka en epäile, etteikö suomalaisillakin olisi pätevyyttä.)
Elämäntapa-konsultaatio kestää puolitoista tuntia, mutta tarjolla on myös lyhyempi tunnin ayurveda-konsultaatio, jossa määritellään kehotyyppi ja asiakas saa ohjeita ruokavaliosta, liikunnasta ja päivärytmistä.
Yleisesti konsultaatioon hakeutuu ihmisiä, joilla on erinäisiä elämää kuormittavia tekijöitä, joihin he eivät ole löytäneet hallintakeinoja. Pardaman kertoo, että monilla heidän asiakkaistaan on jo (länsimaisen näkemyksen mukaan) terveellisten elämäntapojen perusta kunnossa, eli he harrastavat liikuntaa ja syövät terveellisesti. Kuten minä.
Konsultaatio alkaa haastattelulla ja pulssiluennalla. Haastattelussa ayurveda-asiantuntija kysyy elämäntavoista ja selvittää, mihin asioihin asiakas toivoo saavansa ayurvedasta apua. Kehotyyppi määritellään pulssiluennan, haastattelun sekä ulkoisen arvion perusteella; ulkoiset tekijät kuten ihotyyppi, hampaat (!), kynnet ja kehon muoto liittyvät myös olennaisesti doshaan.
Ayurvedassa nähdään peruskehotyyppi, joka pysyy muuttumattomana läpi elämän, sekä epätasapainokehotyyppi, joka vaihtelee elämäntilanteen ja esimerkiksi vuodenajan mukaan.
Minun peruskehotyyppini on yhdistelmä vataa ja pittaa, pittan ollessa hallitseva. Myös epätasapainokehotyyppi on sama; sekä vata että pitta ovat huomattavassa epätasapainossa.
Pitta, eli tuli-vesi-elementti, on vataakin suuremmassa epätasapainossa; tuli roihuaa minussa aivan liian suurena. Tämä ilmenee mm. suorittamisena, perfektionismina, impulsiivisuutena ja takertumisena ongelmiin. Sekä ylianalysointina (oh, really..?, moni läheiseni toteaisi). Vatan epätasapaino taas ilmenee levottomuutena, keskittymisvaikeuksina ja huolestuneisuutena.
Eri kehotyypeillä on totta kai myös vahvuutensa, kun dosha on tasapainossa. Tasapainoinen pitta esimerkiksi on rohkea, intohimoinen, päättäväinen, uskollinen ja rehellinen, mutta muuttuu epätasapainossa suorittavaksi, kärsimättömäksi ja vaativaksi. Epätasapainossa pitta on ikäänkuin jatkuvassa kilpailutilanteessa itsensä kanssa ja vaatii itseltään jatkuvasti parempia suorituksia.
Pardaman kuvaa kolmen eri kehotyypin ominaisuuksia eläin-esimerkeillä;
Vata on kuin jänis; nopea ja kevytrakenteinen, pomppii siellä täällä. Vata tekee jatkuvasti jotain tai on vähintään suunnittelemassa jotain, hänen on vaikea olla aloillaan ja keskittyä. Kuten jänis, vata on "säikky" ja hermostuu, pelästyy ja huolestuu helposti. (Tunnistan tässä niin paljon itseäni.)
Pitta on kuin leijona; rohkea ja vahva sekä voimakas myös ruumiinrakenteeltaan. Suuttuessaan pitta on tulinen ja hyökkäävä, "karjuu" kuin leijona.
Kapha on kuin elefantti; hidas, vakaa ja kärsivällinen, sekä ruumiinrakenteeltaan raskas. Kapha sopeutuu huonosti muutoksiin ja voi olla toiminnassaan ja ajattelussaan jähmeä.
Kuten ayurveda-ruokavalio-postauksessani kerroin, kaikki lähtee oikeanlaisesta ruokavaliosta, ja ruokavalio taas määräytyy kehotyypin mukaan. Jos syö kehotyypilleen väärin, ei ayurvedan mukaan ole mahdollista saavuttaa tasapainoa.
Yksinkertaistettuna mun kohdalla: koska syön esimerkiksi runsaasti kananmunia, juustoa ja tomaattia (ja viinikin maistuu…), ei minulla ayurvedan näkemyksen mukaan ole ylipäänsä ollut mahdollisuutta päästä levottomuudestani ja huolistani. Aika mielenkiintoista. Hyvin erikoista ja samalla mielenkiintoista.
Ravinnolla pyritään ayurvedassa tasapainottamaan elementit, ja ravintoa valitessa sovelletaan ”vastakkainen tasapainottaa, samankaltainen taas lisää epätasainoa” -periaatetta. Näin ollen tulisen pittan tulee välttää tulisia, voimakkaan ja happaman makuisia ja lämmittäviä ruokia, ja suosia viilentäviä, vihreitä ja makeita, mietoja ruokia.
Ihan näin yksinkertaista homma ei kuitenkaan ole, sillä ayurvedassa ruoka-aineiden maut ja ominaisuudet luokitellaan omalla tavallaan, jota ei meillä päin totutuin perustein ole suoraan helppo ymmärtää.
Useimmat meistä eivät varmasti ajattele esimerkiksi pähkinöitä tulisina tai voimakkaan makuisina, mutta ayurvedan maailmassa ne ovat kehoa lämmittävä ruoka, ja siksi pittan on hyvä välttää niitä. Siemenet taas eivät lämmitä, ja siksi niitä saa syödä. Myös kananmuna ja erityisesti keltuainen on ayurvedisesti kehoa lämmittävä, eikä hyväksi pittalle.
Kaikki suolainen, voimakkaan ja pistävän makuinen sekä hapan ovat minulle ayurvedan periaattein haitallisia. Jogurtti, tomaatti, porkkana, useimmat hedelmät ja marjat (liian happamia), paprika, sipuli, maissi, hirssi, kananmunat, kikherne, kypsytetyt juustot… ei hyviä.
Konsultaatiosta saa mukaansa oman kehotyypin ruoka-ainelistan, jossa on lueteltu suositeltavia ja vältettäviä ruoka-aineita.
On hyvä korostaa, että mitään ei kielletä, vaan omaa doshaa tasapainottavien tai sille haitallisten ruoka-aineiden valinnat riippuvat täysin lähtötilanteesta, eli epätasapainosta. Mitä parempi tasapaino, sitä vähemmän haitallista on (kohtuudella) syödä myös ”vääriä” ruoka-aineita. Jos epätasapaino on suuri, olisi hyvä pyrkiä syömään tiukemmin ja puhtaammin vain doshalle suotuisia ruokia.
ESIMERKKI PITTA-RUOKAVALION MUKAISESTA RUOKAPÄIVÄSTÄ
Aamupala: kaurapuuro chiansiemenillä ja voisilmällä (mieluiten ghee’tä, eli suolatonta, kirkastettua voita)
Lounas: kalaa, bataattia ja vihreää salaattia
(lautasmalli pittalla on 1/3 proteiinia, 1/3 viljaa tai perunaa ja 1/3 kasviksia tai hedelmiä)
Illallinen: tofua, riisiä ja paistettuja kasviksia.
Iltapala: iltamaito (lämmintä maitoa tai kasvipohjaista maitojuomaa maustettuna esimerkiksi kardemummalla, fenkolilla tai kurkumalla).
Ayurvedassa suositeltu päivärytmi on hyvin lähellä omaani; aikainen herääminen, kolme säännölliseen aikaan nautittua ateriaa (aterioiden määrä riippuu kehotyypistä) sekä nukkumaanmeno noin kymmenen aikaan. Itse menen nukkumaan enimmäkseen 22-23 välillä, mutta kymmeneltä minua alkaa jo väsyttää. Usein liian kiinnostava tekeminen (tai, krhm, päivän aikana kertyneen tiskin tiskaus) venyttävät sänkyyn vetäytymistä liian pitkälle, vaikka jo nukuttaisi.
Iltapala ei kuulu omaan ruokarytmiini, ja iltamaidon juominen ennen nukkumaanmenoa on tuntunut epämukavalta. Iltamaidon nauttiminen on ayurvedassa tärkeää kaikille kehotyypeille. Maidon on tarkoitus rauhoittaa, minkä ymmärrän, mutta minun vatsani tulkitsee lämpimän, täyteläisen juoman ateriana, ja se luo vatsaan täyden olon. Ei ole kiva mennä nukkumaan täyden tuntuisella vatsalla.
Suosikkiliikuntalajini eli salilla käynti ei valitettavasti kuulu pittalle suositeltuihin liikuntalajeihin. Painojen nosto on sopiva laji, jos sitä tekee kevyesti, mutta mikään voimallinen harjoittelu ei ole ayurvedan mukaan pittalle hyväksi.
Kuten saatatte arvata, tuliselle pittalle suositellaan rauhoittavia liikuntamuotoja kuten joogaa, luonnossa kävelyä ja uintia. Näistä luonnossa liikkuminen toteutuu hyvin kohdallani.
Painoharjoittelusta en luopuisi, ja oikeastaan olen viime syksystä lähtien mennytkin jo kevyemmällä tahdilla. Kun koronakin ”ajoi” minut pois salilta, olen treenannut kotona omalla painolla sekä 4 kg ja 8 kg kahvakuulilla.
Kaikille kehotyypeille suositellaan ayurvedassa päivittäisiä hengitys- ja joogaharjoituksia, sekä vartalon öljyhierontaa.
Jos ruokavalio on tuntunut vähän haasteelliselta, niin tämä osuus on minulle vielä vaikeampi.
Mutta! Kuten Pardaman korosti, stressittömyys ja suorittamisen välttäminen on ayurvedassa äärimmäisen tärkeää, eikä mitään suositelluista asioista tule tehdä ”väkisin” eikä aloittaa kaikkea yhtä aikaa. Tekemisessä, kuten syömisessäkin, tulee aina olla mukana ilo. Jos jokin tuntuu suorittamiselta, sitä ei pidä tehdä.
Ayurveda-elämäntavan suosituksia voi integroida elämäänsä pikkuhiljaa, niin ne (parhaassa tapauksessa) muodostuvat oikeasti tavaksi, eivätkä vain ohjeen mukaan harjoittamiseksi. Suuret muutokset tuovat aina stressiä, mutta kun uusia asioita lisää yhden kerrallaan, keholla ja mielellä on aikaa fiilistellä niitä ja todeta, onko tämä hyväksi vai ei.
Ayurvedan mukaan alamme tasapainottuessamme luontaisesti suosimaan meille hyvää tekeviä asioita ja rutiineita. Tämä voi ilmetä mm. siten, että entinen ”kahvisieppo” huomaa yhtäkkiä, ettei kahvia enää teekään mieli.
Minulle suositellaan viilentävää hengitysharjoitusta aamuin illoin sekä kaari- tai kobra-asanaa (joogaharjoitus) aamuisin. Nämä eivät vie paljon aikaa, mutta juupeli, että minun on vaikea a) keskittyä niihin ja b) ylipäänsä muistaa niitä. Minulla on niin kiire (!) aamulla hypätä suoraan kahvin keittoon ja töiden pariin.
Kaikkein vaikeimmin toteutettavaksi olen todennut koko kehon öljyhieronnan. Samalla se olisi myös päivän rauhoittavista rutiineista tärkein.
Öljyhieronnassa koko keho päästä varpaisiin (kyllä, myös hiuspohja..!) hierotaan oman kehotyypin mukaisella öljyllä (minulle se on kookosöljy). Rituaali lisää myötätuntoa ja yhteyttä omaan kehoon, ja tietysti myös rauhoittaa tehokkaasti. Hieronnan jälkeen tulisi rauhoittua 15 minuutiksi, jolloin öljy imeytyy ihoon. Sitten öljy pestään pois suihkussa.
Öljyhieronta tulisi mieluiten tehdä joka päivä, mutta Pardaman sanoi, että suomalaisilla harvoin on siihen aikaa, jolloin tulisi pyrkiä edes muutamaan kertaan viikossa. Minulle jopa se on vaikeaa..!
Öljyhieronta vie aikaa, kyllä (noin 20-45 minuuttia väliaikoineen ja suihkuineen), mutta suurin haaste minulle on ylipäänsä rauhoittua rituaalin tekemiseen. En vain tunnu pystyvän siihen…! Aina on muka muuta tekemistä. Tämä kertoo paljon levottomuuteni syvyydestä ja miten vaikea minun on todella pysähtyä ja omistautua pelkästään rauhalliselle olemiselle itsen kanssa. Hetkelle, jossa ei kirjoiteta, ei kuulla, ei nähdä, ei välitetä tunnelmia muille, ollaan vain itselleen.
(Täytyy myöntää, että hiusten ja hiuspohjan käsittely öljyllä ja sitä seuraava hiusten shampoopesu useampana kertana viikossa tuntuu myös epämiellyttävältä…)
MUUTA MIELENKIINTOISTA
Ihonhoidosta kiinnostuneita lukijoita saattaa kiinnostaa se, että ihoni määritellään ayurvedisesti kuivaksi ja hyvin ohueksi. Tämä ominaisuus liittyy vata-elementtiin. Ylipäänsä minusta puuttuu ”pehmeyttä” ja ”rasvaisuutta”, mikä kertoo plasman epätasapainosta. Plasma on yksi ayurvedan seitsemästä kudoksesta, mutta ei mennä niin syvälle ayurvedaan tässä jutussa.
Plasma on kuitenkin asia, jota minun tulisi lisätä kehossani, ja se tapahtuu mm. hyvien rasvojen sekä hiilihydraattien kuten viljan ja juuresten syömisellä. Tässä on yksi peruste sille, miksi minun ei Pardamanin mukaan olisi mielekästä toteuttaa ayurveda-ruokavaliota vähähiilihydraattisena. Plasma myös edistää ilon, rauhan ja kärsivällisyyden tuntemuksia.
Hyvien rasvojen käyttö niin sisäisesti kuin ulkoisestikin lisää plasmaa, joka tuo ihooni siitä puuttuvaa kosteutta ja pehmeyttä. Öljyhieronta on tärkeä osa plasman tasapainottamista.
ENTÄ NYT?
Tällä hetkellä ayurveda-kokeiluni on vielä aivan alussa, enkä rehellisesti tiedä, miten "puhtaasti" onnistuisin koskaan suositeltua ruokavaliota tai päivittäisiä rauhoittumista tukevia harjoituksia noudattamaan. Tietysti yrittämättä ei koskaan tiedä.
On tavallaan hullua, kun suositellut asiat eivät sinällään ole vaikeita, mutta omaa rutiiniaan on niin älyttömän vaikea rikkoa. On hassua, että minulla on jopa liian "kiire" hemmottelemaan itseäni hieronnalla.
Pardamanin sanat kuulostivat tyynnyttäviltä ja loivat luottamusta. "Usko pois, kun alat syödä oikealla tavalla ja noudatat päivärytmiä, huomaat, että keskittymiskykysi kyllä palaa ja pystyt rauhoittumaan ja rentoutumaan. Niin vain tapahtuu." Äänessä ei ollut paatosta tai vakuuttamaan pyrkivää sävyä. Se oli vain rauhallinen, luottavainen toteamus asiasta, joka on totta Pardamanin maailmassa.
Se kuulosti niin hyvältä. Lähdin vastaanotolta ja ajattelin; "Voi, kun tämä voisikin toimia...!"
Ostin uusia ruokia ja ayurveda-kirjan. Satutin selkäni jooga-asennossa. Otin tunnollisesti ayurveda-yrttivalmisteeni. Kirjoitin puurosta.
Nyt kolmea viikkoa myöhemmin myönnän, että ayurveda-elämäntapaan on paljon vaikeampi päästä sisään kuin kuvittelinkaan.
Katsotaan, miten edistyn. Vai edistynkö ollenkaan..?
Lupaan raportoida, kun olen saanut tehtyä kookosöljyhieronnan kolme kertaa.
16 comments on “Ayurveda-konsultaatiossa”
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Hienoa, että olet lähtenyt niin avoimin mielin kokeilemaan uutta :)
Mieheni on intialainen ja viettäessäni aikaa Intiassa olen kokeillut joitakin mainitsemistasi käytännöistä. Erityisesti appi-ukkoni noudattaa tätä filosofiaa ja on tasapainoisin tyyppi jonka tiedän!
Kokeilin esimerkiksi alkoholin käytön lopettamista mielenkiinnosta, ja kahta vuotta myöhemmin tapa on jäänyt. Huomaan vain voivani paljon paremmin, eikä alkoholia ole tehnyt mieli vaikka aikaisemmassa elämässä punaviini oli suuri nautintoni. Syön myös intialaista ruokaa ja riisiä päivittäin kuvailemasi lautasmallin mukaan, ja vatsavaivat ovat täysin poissa. Pieniin vaivoihin olen myös käyttänyt yrttejä lääkityksen sijaan hyvin tuloksin. Ayurveda konsultaatiossa en ole vielä käynyt, mutta inspiroit minuakin lähteä kokeilemaan!
Muuten mainitsemasi jooga-asento ’kobra’ on todella voimakas asana. Opettajani usein kertoi miten asento saattaa päästää tunteet valloilleen, ja niin kävi myös minulle kun elämässä oli vastoinkäymisiä. Joten jännä nähdä, että asentoa on suositeltu myös sinulle palauttamaan tasapainoa!
Onnea ja toivottavasti löydät kokeilusta jotain itsellesi niin kuin ihmiset kautta aikojen :)
Hei Sonja!
Kivaa saada kommentti henkilöltä, jolle ayurveda on näinkin läheistä :) Kiinnostuksesta kysyn, onko niin, että hindut eivät lainkaan käytä alkoholia? Vai liittyykö alkoholittomuus enemmän ayurvedaan kuin hinduismiin? Käsitin, että ayurvedassa mikään ei ole täysin kiellettyä. Tai ehkä tämä pätee vain sovellettuun, länsimaistuneeseen ayurvedaan..?
Kobra-asanasta; itse asiassa kaari-asana on se nro. 1 suositeltu asana pittalle, mutta jos kaari tuntuu pahalta selässä, voi tehdä kobran sen sijaan. Mä olen tehnyt kaarta muutamia kertoja ja selkä on mennyt niin kipeäksi että vaihdoin kobraan. Mielenkiintoista kuulla sen voimakkuudesta..! Minulle mikään jooga-asana ei ole koskaan tuottanut ns. "hengellisiä" tuntemuksia. Olen käynyt joogatunneilla (hatha) muutamia vuosia elämässäni, sekä kokeillut mm. yin-joogaa Amorgoksen jooga-retriitissä. Jooga on aina tuntunut valtavan hyvältä kehossa, mutta mitään "syvempiä" tuntemuksia se ei ole koskaan tuonut. Ehkä olen edelleen liian kiireinen mieleltäni, että se edes voisikaan tuoda..?
Aika näyttää :)
Hei ja kiva kun kirjoitat tästä aiheesta! Opiskeluaikoinani kävimme eräällä kurssilla ayurvedaa vähän läpi ja sen jälkeen en ole oikeastaan lukenut aiheesta vaikka aihe oli kiinnostava. Tunnistin itseni jo silloin tuosta vata-tyypistä, vaikka emme varsinaisia analyysejä tehneetkään. Olen itse huono noudattamaan rutiineja ja varsinkin ulkoapäin annettuja ohjeita, ainakin jos ne ei tunnu omilta, joten ymmärrän hankaluudet :). Kiva myös kun kirjoitat aina rehellisesti ja vaikka vaikutusta ei olisikaan paljoa, on mielenkiintoista seurata mitä kaikkea metodin noudattamiseen kuuluu.
Ihana kuulla että aihe kiinnostaa..! :) Itseäkin kiinnostaa siinä määrin, että saisin jo nyt vuodatettua ulos parikin yhtä pitkää postausta aiheen tiimoilta, mutta hillitään sentään vähän..! :D
Ruokavaliojutut mietityttää mua tosi paljon ja nyt painiskelen kovasti sen kanssa, priorisoinko tavoitetta mielen kehityksessä (luvatut rauhoittumis- ja keskittymisedut jos syö ayurvedan mukaan) vai hyvää oloa kehossa. Mun keho vain yksinkertaisemmin voi paremmin vähähiilihydraattisella ravinnolla, ja ironista kyllä, olen kokonaisvaltaisesti energisempi ja virkeämpi normaalilla ruokavaliollani. Olen ollut selvästi väsyneempi ayurveda-ruokavaliolla, ja sen kaltaista "rauhallisuutta" en hae.... Hankalaa. :/
Kokeilu jatkuu...
Joo tuo ravintopuoli varmasti mietityttää. Itse ajattelen yleensä niin että keho kertoo mitä se tarvitsee, vaikka toki tuossa ayurvedassakin voi olla jotain perää. Itse muistelisin että vata-tyyppi taisi tarvita lämpimiä, mausteisia ja hyvää rasvaa sisältäviä ruokia ja itse juuri rakastan mausteisia ja tulisia ruokia, en nyt tietysti jatkuvasti niitä syö mutta kuitenkin. Muutenkin koen että välillä täytyy saada esim. enemmän c-vitamiinipitoista ravintoa, välillä tekee mieli syödä kevyesti ja salaattia, joskus tarvitsee tyyliin tuhdin pihvin jne. Mutta ehkä ayurvedassa pyritään tasapainoon, että erilaiset mieliteot ja tarpeet tasoittuvat. Kävin muuten lukemassa suhkoht pikaisesti aiheesta toisestakin blogista ja henkilö taisi olla myös pääasiassa pitta-tyyppiä. Hänellä tosin joogataustaa yms. että oli ehkä helpommat lähtökohdat metodiin, mutta koki kuitenkin että metodi olisi auttanut. Niin onhan se keho ja mieli yhtä ja mielestäni rauhoittumiseenkin tarvitaan energiaa, väsyneenä (tai nälkäisenä) on vaikea rauhoittua ja keskittyä. Toivottavasti energiatasosi paranevat tai ainakin jostain osa-alueesta olisi hyötyä, mutta jos pidemmän päälle tuntuu että metodi väsyttää niin turhaanhan sitä on ainakaan väkisin jatkaa :).
Mä ajattelen myös näin - vaikkakin addiktoivat mieliteot ovat tietysti asia erikseen. Silloin kehon toive ei liity tarpeeseen... Mutta jep, ymmärrän mitä ajoit takaa; keho kertoo välillä tarvitsevansa kevyempää, välillä vihreämpää, välillä rasvaisempaa ja tuhdimpaa jne.
Aivan tähän siinä pyritään, ja siinä valossa onkin ainakin mun kohdalla vähän ontuvaa tarjota ruokavalioon viljoja. Viljat nimittäin aiheuttavat mulle mielitekoja, ja sitten taas esimerkiksi välteltävät kananmunat eivät... :D
Mun keho oli jo omasta puolestaan löytänyt sille sopivan tavan syödä, niin mä ainakin koin. Kehossa tuntuu hyvältä kun syön vähähiilihydraattisesti ja nautin viljoja vain harvoin. Silti, ayurvedan näkemys kiinnostaisi todella testata. Kuulostaa niin hullulta ja samalla äärimmäisen kiinnostavalta, että tietyllä tavalla koostettu ravinto voisi vaikuttaa niihin ongelmiin, joista kärsin. Tämä kortti olisi kiinnostava testata. Mutta en tiedä, onko minusta siihen. Aika näyttää.
Joo addiktiot tietysti erikseen, ja niin sitä tavallaan ajoin takaa että keho kertoo mitä tarvitsee ja jos voit hyvin aiemmalla ravitsemuksella ja kokenut että jotkin ruoka-aineet sopivat ja jotkin taas ei niin miksipäs sitä muuttamaan. No monimutkaisia juttuja, niin ja ne lämpimät/tuliset ruoat sopivatkin kaphaan jota katsoin myös silloin olevani (joku tuolla alempana siitä kirjoitti) eikä vataan :D. Pakko vielä mainita myös tuosta joogasta ja meditaatiosta. Siis mullahan ei onnistuisi kotona ollenkaan, en vaan pystyisi keskittymään. Mulle vaatii ihan lähteä joogatunnille, siellä pystyn jotenkin nollaamaan, latautumaan ja meditoimaan. Jooga ei oo koskaan ollu mulle helppo laji ihan perusjäykkyydestä ja rauhattomuudesta johtuen. Mutta samalla tavoin ajattelen että juuri siksi se sopiikin mulle.
Oon kerennyt käydä elämässäni monilla erilaisilla tuskastuttavilla joogatunneilla ja kerran osallistuin astanga-viikonloppuun ja tulin niin kipeäksi ja kiukkuiseksi sen jälkeen (joo jooga rauhoittaa...) :D. Kerran sitten löysin vähän lempeämmän ja pitempikestoisen joogan, ja ensimmäistä kertaa tuntui hyvältä. Pari eka kertaa tuntui vaikealta mutta siitä se pikkuhiljaa lähti. Nykyisin käyn tunneilla vain jos tuntuu että on tarvetta sellaiselle. Kuten joku täällä kommenttiosiossa taisi mainita, myös tällaisista "hyvänolon tavoitteluista" saattaa tulla suorituksenmakua suuhun, ja itse olen josku kokenut taipuvuutta myös tuohon. Toki myös sanotaan että kun ottaa rutiiniksi jotain hyvää oloa lisäävää asiaa, jonkin ajan päästä sillä on vaikutusta. No tiedä häntä.
Huikean mielenkiintoista! Voin kyllä lämpimästi suositella joogaa ja hengitys- ja rentoutumisharjoituksia. Ne vaativat sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mutta palkitsevat lopulta. :) Jos varsinaiset hengitysharjoitukset tuntuvat hirveän haastavilta ja niitä on vaikea tehdä rennosti ja pakottamatta, kannattaa kokeilla ihan vaan sitä, että köllötät jollakin alustalla selällään, tuot kädet alimpien kylkiluiden päälle ja keskityt vain seuraamaan hengityksen liikettä. Hiljalleen ehkä huomaat, että uloshengitykset lähtevät pitenemään kuin itsestään ja koko keho rentoutumaan hermoston rauhoittuessa.
Jännittävää, että sinulle on suositeltu kobra- ja kaari-asanoita. Itselleni noista kahdesta etenkin kaari-asana oli aivan mahdoton tehdä silloin, kun sympaattinen hermosto kävi jatkuvasti överikierroksilla, aiheuttaen jos jonkinlaisia oireita. Se oli mulle liikkeenä aivan liian aktivoiva (kuten oikeastaan mikä tahansa taaksetaivutus, poislukien passiiviset asennot) ja sai oloni entistä hermostuneemmaksi. Pystyin sisällyttämään sen joogaharjoitukseeni vasta, kun oloni oli jo huomattavasti tasapainoisempi eikä keho enää ajautunut joka ikisestä mitättömästäkin asiasta taistele tai pakene -tilaan.
Kiitos tästä vinkistä :) Joogassa käydessä olen kokenut hengitysharjoitukset helpoiksi ja mukaviksi, mutta kas kummaa, kotona niiden tekemiseen on ihan erilainen (puutteellinen) motivaatio :/
Kaari-asana on valmiina Suryan pitta-ohjeiden monisteessa, eli tulkitsen Suryan suosittelevan kaarta kaikille pittoille. Kobra-asana annettiin suullisesti vaihtoehdoksi.
Pardaman kertoi joitain perusteita miksi juuri näitä suositellaan pittalle, mutta kaikki ei jäänyt mieleen (puolentoista tunnin aikana tuli niin valtavasti asiaa).
Onko sulla vinkata joitain hyviä, rauhoittavia asanoita? :)
Tästä muuten tuli mieleeni - mulla on ollut aina haasteita erilaisten "maadoittumis-", rauhoittumis- ja hengitysharjoituksien kanssa. Tunsin jopa, että sain niistä oloni aina vain levottomammaksi ja surkeammaksi, ja koin epäonnistumisen tunnetta kun "en osannut" laskeutua sellaiseen. Keväällä luin psykoterapeutiltani lainaan saamaani Traumaterapiakeskuksen suomeksi julkaisemaa kirjaa myötätuntouupumuksesta (kevyttä iltalukemista, heh), ja sieltä löysin monien muiden hyvien oivallusten lisäksi mahdollista selitystä myös tähän asiaan: ahdistuneisuuteen taipuvaisella tai traumataustaisella ihmisellä keho saattaa olla virittynyt "normaalista poikkeavasti" ja rentoutumisen sijaan liikkumattomuus ja hengittely saattavatkin laukaista negatiivisen kierteen, ja parasympaattisen hermoston sijaan/lisäksi aktivoida sympaattisen hermoston. Jos hengitysharjoitukset ovat haastavia, kehotettiin kokeilemaan harjoituksia, joissa keskitytään aktivoimaan esimerkiksi vain yhtä lihasta kerrallaan, ja tähtäämään siihen, että aktivoitumisen saa tuntumaan ilman että lihas edes näkyvästi nytkähtää. Plussana case-esimerkeissä oltiin käytetty tätä myös keinona vahvistaa omia rajoja tulemalla tietoiseksi omasta kehostaan esimerkiksi tilanteissa, joissa mennään liikaa mukaan toisen ihmisen tunteisiin. Mietin, auttaisiko tuollainen fokuksen siirto myös tylsältä tuntuviin hengitysharjoituksiin, vaikka vähän aiheen ohi nyt meneekin. :)
Kiinnostavaa. Mutta samalla - - vaikean kuuloista..!
Yritin, enkä saanut mitään aikaiseksi..! :D 🙈 Apua, miten voi aktivoida lihasta niin ettei se liikahda... Taitaa vaatia vähän enemmän aikaa kuin parin minuutin kokeilun...!
Siihen, että liikkumattomuus ja hengittelyyn keskittyminen paikallaan ollessa luovat levottoman olon, voin kyllä samaistua. Liikkuminen lievittää levottomuutta, paikallaan olo lisää sitä. Voin mainiosti keskittyä hengitykseen vaikka lenkkipolulla kävellessä, mutta kun sen yrittää tehdä omalla sohvalla istuen, ajatukset karkaavat jo parin minuutin päästä.
Jep, ihan ymmärrettävää, että niiden tekeminen kotona tuntuu haastavammalta. :) Mä olen itse sellainen, että jännitän koko pallean alueen hirvittävän herkästi, mikä johtaa pinnalliseen hengitykseen ja kohdallani jopa hyperventilointiin. Hengitysharjoitukset tuntuivat ihan järkyttäviltä siihen saakka, kunnes hoksasin tämän ja sain pallean vapautumaan juuri tuollaisilla tosi yksinkertaisilla rentoutumisharjoituksilla, joissa vain keskityin seuraamaan hengityksen liikettä mahdollisimman rennossa asennossa ja hiljalleen pidentämään uloshengitystä ja sen jälkeistä taukoa mitään pakottamatta tai puskematta. Muutos oli oikeasti sellainen, jota voisin mainostaa jonkin tv-shopin tyyliin koko elämän mullistavana. :D
Yritin lunttailla näitä asentojen nimiä suomeksi, sillä osaan ne vain sanskritiksi ja englanniksi. Sekaannusten välttämiseksi löydät tarkoittamani asennot kuitenkin ehkä parhaiten sanskritin termeillä. :) Voisin suositella kokeilemaan esimerkiksi tuettua setu bandha sarvangasanaa (tämäkin tosin oli itselleni välillä liikaa pahimmissa stressisyövereissä, mutta jos kaari ja kobrakin tuntuvat sopivan sinulle, niin ei varmastikaan tuota ongelmaa), supta baddha konasanaa, balasanaa (tässä asennossa on toisinaan ihanaa laittaa otsan alle joogatiili tai vaikka kirja ja hiiiitaasti käännellä päätä puolelta toiselle, niin että pää pysyy painavana ja niska rentona tukea vasten) sekä muita passiivisia eteentaivutuksia kuten paschimottanasanaa (olettaen, ettei ole välilevynpullistumia tms. selkäongelmia) ja viparita karania (seinää vasten). Kannattaa ehdottomasti tukea asentoja millä tahansa saatavilla olevalla, kuten tyynyillä ja huovilla, vaikka keho olisikin niin joustava, ettei niitä koe tarvitsevansa asentoon päästäkseen. Olen itse ainakin kokenut, että asennon tukeminen (esim. laittamalla supta baddha konasanassa tiilet tai tyynyt polvien alle) luo turvallisen tunteen siitä, että on kannateltu, mikä auttaa stressaantunutta ja levotonta keho-mieltä rauhoittumaan. Ei siis ole välttämättä tarkoituksenmukaista venyttää niin pitkälle kuin suinkin pääsee vaan pikemminkin peruuttaa äärivenytyksestä hieman takaisin päin. :)
Kiinnostaa tuo öljyhieronta, talvella se voisi olla ihanaa hemmottelua kuivalle iholle ja ihana tapa rauhoittua kun laittaa vähän kynttilöitä palamaan! Tehdäänkö tuo hieronta jollain tietyllä tavalla, vai lähinnä tarkoitus vain ”normaalisti rasvata” kroppa öljyllä? Entä tuo 15min rauhoittuminen, pitääkö siinä alasti pötkötellä jonkun pyyhkeen päällä vai miten kun on kerran ihan öljyinen? 😄
Ihan totta, niin olisi..! <3
Siihen on olemassa tekniikkaohjeet (ei mitään vaikeaa, kerrotaan vain esim. että hieronta tulee aloittaa nilkoista ja edetä siitä ylöspäin, ja hierovat liikkeet myös alhaalta ylöspäin kohti sydäntä), mutta koska asiaan ei saa liittyä stressiä tai suorituspaineita, on lopulta tärkempää ylipäänsä hieroa ihoaan jollain tapaa päästä varpaisiin, kuin tehdä se juuri ohjeiden mukaan :) Itse asiassa konsultaation aikana minulle ei annettu mitään ohjeita, mutta löysin ohjeet ostamastani kirjasta.
Ilmeisesti siinä kuuluisi mieluusti pötkötellä tai istua rauhassa jossain, esim. saunan lauteilla jälkilämmössä, jos on sellainen mahdollisuus, mutta jos ei ole saunamahdollisuutta, niin varmaan vain suihkun, ehh, lattialla, tai kylpyammeen pohjalla. :D Öljyisenä ei tosiaan kannata lähteä rauhoittumaan kylpy- tai saunatilan ulkopuolelle.
Hei lukijani! <3 Vastaan loppuihin ayurveda-kommentteihin hetki kun vain ehdin..! <3
Kävin vuosia sitten ayurveda konsultaatiossa Helsingissä (suomal.nainen). Hän määritteli minut kaphaksi. Tunsin olevani syvästi loukkaantunut :D Ai minäkö joku "hidasälyinen, raskasrakenteinen kömpelys"? Olen siro, hoikka, atleettinen. Mutta minuun kertyy helposti nestettä ja ajatukset jäävät junnaamaan ja menevät liian syvälle ja silloin tapahtuu tätä "hidastumista"...ehkäpä hän oli oikeassa!
Minäkin jaksoin intoilla ja noudattaa ohjeita ehkä kuukauden...sitten vähitellen unohtui koko homma. Olen huomannut, että kun tavoittelen hyvinvointia, alan helposti suorittaa hyvinvointia...lukea ohjeita joltain paperilta ja sitten soimata itseäni kun en ole pystynyt noudattamaan kaikkia niitä...no eihän nyt silleen kai ole tarkoitus elää. Tunsin helpotusta, kun sinäkin sanoit että omien rutiinien muuttaminen on todellakin vaikeaa!
Hän kielsi minulta tomaatin syömisen, se oli erikoista. Miten yleisesti terveelliseksi mielletty tomaatti muka voisi olla niin "haitallinen" (kun en edes ole allerginen sille)?
Jotkut neuvot oli kyllä ihan hyviä ja niitä voi jopa noudattaa. Esim. talvella en saisi juoda kylmiä juomia ja syödä kylmiä salaatteja. Kas kummaa, miten sitä tekisi eniten mieli ja on tottunut syömään juuri sellaista mitä EI saisi?! Kylmä pastasalaatti ja mieluiten vielä tomaatin kera :D Ja kylmää limsaa :)
Hän "määräsi" myös jotain triphala yrttikapseleita. Näihin suhtaudun kriittisesti. Lääkärit ovat sanoneet, että "ties missä" valmistetut yrttivalmisteet, joiden sisällöstä ei ehkä ole ihan takeita, voivat olla jopa maksalle vaarallisia, sellaisia tapauksia on ollut. Ayurveda konsultti sanoi, että "jos ei tiedä mitä yrttiä määräisi, niin sitten voi triphalaa". Minusta tämä kuulostaa erittäin epämääräiseltä. No, ostin ja söin sen yhden purkin, mutta minusta se on liian kallista ja turhaa. Tuntuu että haluaisin siirtyä muinaisen Intian terveysopeista suomalaiseen maalaisjärkeen :) Siitäpä tulikin mieleen, että olen sittemmin käyttänyt Osuuskunta Ärmätin nokkos-mustikka (ja karpalo) puristeita, jotka tulee ihan Kainuusta. Ne minusta selvästi paransi vireyttä ym., suosittelen! (en muuten ole töissä siellä)
Ayurveda ei ehkä ollut mun juttu, vaikka oli siinäkin kyllä joitakin hyviä pointteja.