Ihonhoitohaastattelussa Mr Karkkipäivä.

Mitä ihonhoito sinulle merkitsee?

Parranajoa. Ja sitten jonkun balsamin käyttöä.

Onko ihon puhdistus ja kosteutus turhaa hössötystä?

No yleensä kyllä.

Miten niin?

Se on miehille varsin pinnallinen tapa osoittaa itselleen huolenpitoa.

Ettei ole kyse vain laiskuudesta?

Ei. En koe mitään tarvetta ihon hoitamiseen. Tosin voin myöntää käyttäneeni joskus jääpalaa silmäpusseihin krapula-aamuna. Lasketaanko se ihonhoidoksi?

Ei. Olet ihan toivoton. Ostin sinulle kerran Lumenen kasvojenkuorinnan ja se on edelleen lähes käyttämättömänä kylppärin kaapissa. Tästä on joku kolme vuotta.

No näin taisi päästä käymään. Mun iho meni siitä vaan huonoon kuntoon, tuli näppylöitä. Ihan niinkuin kosteusvoiteista.

Huokaus.

Käydäänkö teilläkin joskus vastaavia keskusteluita? Miksi miesten on niin vaikea omaksua yksinkertaista kasvojen pesua ja kosteutusta osaksi päivittäistä rutiinia? No, jos iho ei ole yhtään kuiva niin voin ehkä ymmärtää, ettei mies koe tarvitsevansa siihen mitään voidetta, mutta puhdistus olisi kyllä erittäin tärkeää. Etenkin kun miesten iho on yleensä öljyisempi kuin naisten. Olen jo luovuttanut oman mieheni suhteen ja lohduttaudun ajatuksella, että kai se naama kuitenkin puhdistuu päivittäin suihkussa.

Mr Karkkipäivän ihonhoitotuotteet. Lumenen kuorinta joutaisi varmaan jo roskiin, mutta Biothermin High Recharge -voiteen (sekin lahja minulta) mies oli peräti ottanut mukaan kesän vuoristoreissulle . "Ettei iho menisi ihan riekaleiksi ankarissa olosuhteissa." Tuubia oli kuitenkin muistettu käyttää ehkä kolme kertaa.

Tiedän, että miehekkeeni tykkää kuitenkin hemmottelusta, joten ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kosmetologille...!! Kyllä! Tällä viikolla mies vihdoin varasi käsittelyn, ja minä olin mukana hetken verran napsimassa kuvia ja kyselemässä fiiliksiä. Ymmärrettävistä syistä mies protestoi sitä vastaan, että hänestä julkaistaan jotain kauneushoitolakuvia kosmetiikkablogissa, joten käsittelin kuvat tunnistamattomiksi.

Miehen "vuosihuoltoon" kuului ihon puhdistus, timanttihionta, höyrytys, mekaaninen puhdistus, naamio ja hoitovoide. Timanttihionta kuulosti jännältä ja kiinnosti minua eniten. Kuvittelin, että kyseessä on joku tosi stydi menetelmä, mutta itse asiassa timantti kuoriikin ihoa vain hyvin kevyesti. Toimenpide näytti hauskalta. Iho käydään läpi kuin pienellä imurin suuttimella, jonka suulla on timanttirengas. Samalla kun timantti kuorii, alipaine imee mukanaan kuolleet ihosolut. Miehen mukaan hionta tuntui siltä, kuin joku imuroisi kasvoja. Se ei ollut rentouttavaa, muttei epämiellyttävääkään.

Poistuin siinä vaiheessa kun ihoa alettiin höyryttää. Haastattelin miestä illalla hoidon kulusta, ja olin vähän pettynyt kun hän sanoi ettei hoito sinänsä tuntunut kovin rentouttavalta. Mustapäiden puristelu oli kuulema kamalan kivuliasta! ^_^ Ja sen jälkeen naamio sai ihon kirvelemään. Kysyin, tuntuiko iho miehen mielestä nyt jotenkin erilaiselta, ja mies myönsi että se oli sileämpi. Ja kyllä mun sormiin ainakin tuntui huomattavasti sileämmältä! Eli jotain vaikutusta toimenpiteellä sentään oli, vaikken ilmeisesti edelleenkään onnistunut sytyttämään miehessä kipinää ihonhoitoon.

Ehkä yritän pikkuhiljaa ujuttaa saunailtoihin jotain mutanaamiorutiinia. Miehet eivät vain tajua, että ihonhoito voi olla kivaa...!

Mites teidän miehet? Löytyykö putsaria, naamarasvaa tai peräti silmänympärysvoidetta?

Esittelyssä uusi meikkinurkkaukseni asuntomme parvella. No, uusi ja uusi, mehän muutettiin jo helmikuussa, mutta meikkinurkkaus saavutti lopullisen muotonsa vasta kesän aikana. Ja nyt kun parvella on vihdoin kaiteet, niin siellä viitsii ollakin...! ^_^

Meikkipöydän lamput asennettiin heinäkuussa, ja ensin olin sitä mieltä että valo ei ollut tarpeeksi kirkas tarpeisiini. Olen tottunut meikkaamaan ikkunan ääressä luonnonvalossa, mutta koska se ei nykyisessä asunnossamme oikein onnistu, joudun turvautumaan keinovaloon. Olin ottanut selvää, että valoteholtaan 940 lm (lumen-arvo) toistaa värit kaikkein luonnollisimmin, mutta sähköliikkeessä myyjät suosittelivat ottamaan vähemmän kirkkaat lamput. 940 lm näyttää kotiympäristössä kuulema melkein siniseltä. Otin sitten 820-lamput (vastaavat päivänvaloa), ja ne olivat minusta ensin liian keltaiset, mutta nyt olen tottunut niihin. Ovat ainakin paljon kirkkaammat ja paremmat kuin kylppärin valot!

En tiedä miettiikö kukaan muu meikkailija valoa yhtä paljon kuin minä. Se on mulle tosi tärkeää. Töissä meillä on meikkipisteessä erittäin keltaiset peilivalot, ja mun on sammutettava ne joka kerta kun meikkaan asiakasta. Muut ihmettelevät tätä, mutta ei kai nyt esim. jotain meikkivoiteen sävyä voi valita keltaisessa valossa? Ei voi ei.

Ensin meikkinurkkaus näytti tältä.

Sitten korvasin Myken-peilin Tysnesillä (molemmat Ikeasta), ja vaihdoin vähän laatikoiden järjestystä. Tysnes on jämerämpi eikä kaadu yhtä helposti kuin Myken. En loppujen lopuksi halunnutkaan seinään kiinnitettyä peiliä, sillä tykkään meikata nenä kiinni peilissä. :) On kätevää kun peiliä voi siirrellä haluamalleen etäisyydelle.

Pöytä on Ikean Vinstra, josta on irrotettu ruma pyöreä peili ja vetimet on nekin korvattu nätimmillä. En itse asiassa tykkää Vinstran materiaalista yhtään, mutta se oli ainoa joka sopi nurkkaan kokonsa puolesta.

Pöydän alla on Bauhausista ostettu klassinen työkalupakki, jota moni meikkialan ammattilainen (kuten myös harrastaja) käyttää meikkipakkina. Pakki lienee monelle tuttu myös muista kosmetiikkablogeista.

Vetolaatikkoon mahtuu suurin osa meikeistäni. Jihuu! Mulla ei siis loppujen lopuksi ole todellakaan mitenkään älyttömästi meikkejä.

Bauhausista ostetussa lokerikossa asuu paljon pientä meikkitilpehööriä, kuten voidemaisia luomivärejä ja mineraalimeikkisampleja.

Pakista löytyvät loput meikkini. Täällä majailevat mm. Diorit ja luonnonkosmetiikan meikit.

Ensi viikolla blogissa voi muuten olla hiljaista, sillä me lähdetään perjantaina ukkokullan kanssa äkkilähdöllä Kreikkaan. On tietysti elämän ironiaa, että mä tulin mielettömän kipeäksi juuri nyt, kun on reissu edessä. Oltiin suunniteltu jo monta kuukautta sitten, että lähdetään viikolla 37 jonnekin halvalla viime hetken lähdöllä, kun tämä on mun ja miehen ainoa yhteinen vapaaviikko koko vuonna, ja enköhän mä sitten sairastu. Jes.

Kaksi versiota syksyisestä meikistä; toisella puolella lämmin, toisella kylmä. Olen aiemminkin tehnyt tällaisia lämmin vs. kylmä -kokeiluita, en tosin muista olenko blogissa niitä julkaissut.

Silmämeikkiin on käytetty Estee Lauderin uudistuneita Pure Color - luomivärejä, kasvoilla Lily Lolon In The Buff -meikkipohja. Viileällä puolella poskipunana Cliniquen Iced Lotus ja huulipunana Make Up Storen Seduce, lämpimällä puolella poskipunana Laveran poskipuna nro. 2 ja huulipunana Make Up Storen Cute.

Estee Lauderin uudistuneet luomivärit on jaoteltu neljään koostumukseen tai "finishiin"; satin, shimmer, metallic ja matte. Matte-sävyjä on vain kaksi, lämmin tummanruskea Chocolate Bliss ja ruskea luumu Provocative Plum. Metallic-sävyihin on lisätty kevyesti mikroglitteriä. Kuvasta puuttuvat meikkeihin käytetyt vaaleat satin-korostussävyt Sugar Biscuit ja Ivory Slipper, sekä vaaleanpunainen sävy Candy Crave. Sävy 52 Sizzling Copper on THE sävy korostamaan sinisiä silmiä, aivan upea! Muistuttaa paljon MACin loistavaa Amber Lightsia, sillä erolla että Amber Lights on hieman punertavampi.

Kaikki sävyt uudistetussa Pure Color -solovalikoimassa eivät ole täysin uusia, vaan suosituimmat sävyt vanhasta valikoimasta seurasivat mukana ja saivat vain uuden nimen (esim. Tea Biscuit -> Sugar Biscuit, Ivory Box -> Ivory Slipper, Camouflage -> Safari Green).

Lämpimässä meikissä luomen sisäpuolikkaalla ja kulmaluulla Sugar Biscuit, luomen keskellä ja luomivaossa Sizzling Copper, ulkonurkassa Chocolate Bliss ja alaluomella Chocolate Blissin seurana Safari Green.

Kylmässä meikissä luomen sisäpuolikkaalla Candy Crave, luomen keskellä ja luomivaossa Provocative Plum, ulkonurkassa Black Crystals ja kulmaluulla Ivory Slipper.

Molemmat silmät.

Myös Trendi-lehdessä on lähdetty tekemään luonnonkosmetiikkakokeilua. Toimittaja käytti pelkkää luonnonkosmetiikkaa kahden kuukauden ajan, ja raportoi kokemuksistaan syyskuun numerossa. Artikkeli on oikein hyvä, vaikka siellä annetaan mm. yövoiteen käytöstä vähän väärä kuva. Toimittaja antaa ymmärtää, ettei luonnonkosmetiikassa ylipäätään käytetä yövoiteita, vaikka tosiasiassa rasvaton yöhoito kuuluu vain harvojen merkkien hoito-ohjelmaan, kuten Dr. Hauschkan. Lukuisien muiden luonnonkosmetiikkamerkkien valikoimaan yövoide kyllä kuuluu.

Toimittajan kokemukset ovat varsin positiivisia, ja hän kertoo seikkaperäisesti miten iho käyttäytyy kokeiluviikkojen edetessä. Sain artikkelista jopa vinkin, nimittäin Acorellen ruusudeodorantin.

Teille muuten minulta vinkkinä, että Kickseissä on koko luonnonkosmetiikkavalikoima -20% syyskuun loppuun saakka. Tiedän, että monet tilailevat varmaan Weledaa ja Hauschkaa halvemmalla netistä, mutta esim. Estelle & Thildiä ei saa nettikaupoista. Ja ei, tämä ei ole mikään Kicksin tai E&T:n sponsoroima mainostus, vaan mä vain symppaan Estelle & Thildiä niin että haluaisin useampien tutustuvan sarjaan. Pieni merkki suurien varjossa!

Ainiin. Arvatkaa mitä? :)

Nyt kun syyskuu ja Uuden Mustan kuuden vaatteen haaste on pyörähtänyt käyntiin, en malta olla kirjoittamatta vielä muutamaa riviä asiasta. Katsoin äsken Yle Areenasta pätkän Aamu-TV:stä jossa Pupulandian (aina niin suloinen!) Jenni, Uuden Mustan Terhi ja Vihreät Vaatteet -blogin Anniina puhuvat haasteesta. Keskustelu herätti minussa hämmennystä. Voitte ymmärtää, millainen juntti olen, kun en millään lailla voinut samaistua keskustelijoiden "huolen"aiheisiin.

6 vaatetta / 30 päivää. Mikä tästä yhtälöstä tekee niin haastavan? Keskustelussa nousi esiin mm. se, "pystyykö ihminen olemaan tyylikäs, vaikka hänellä on koko ajan sama kolttu päällä?" Samoin haasteellista on uusien yhdistelmien luominen, kun käytössä on vain kuusi vaatetta.

Käsitän, että en ymmärrä tyttöjen keskustelua, koska en ilmaise itseäni vaatteilla. Minulle vaatteet ovat pelkistetyimmillään vain sitä, että saan jotain lämmintä päälle. Totta, lämmitän itseäni mieluummin nätillä, yksivärisellä ja tyköistuvalla neuleella kuin kirjavalla, 90-luvun alun XXL-kokoisella perunasäkkivillapaidalla, mutta siihen vaatetietoisuuteni sitten jääkin. Minulle riittää se, että päälläni olevat vaattet ovat neutraaleita, siistejä sekä vartaloni malliin ja vuodenaikaan sopivia. Ajatus siitä, että miettisin joka päivä erilaisia asukokonaisuuksia, on vieras. Olen usein miettinyt, mikä minussa on vialla, kun en ole kiinnostunut muodista. Mutta ei minussa ole mitään vialla. Muoti on itseilmaisun väline, ja minä ilmaisen itseäni muilla tavoilla.

Kertokaahan, eikö ihminen todellakaan voi olla tyylikäs, jos hänellä on joka päivä sama paita päällä? Jos paita itsessään on tyylikäs, miksi se muuttuu tyylittömäksi päivittäisellä käytöllä? Ihan hullua, että vaatteet voivat määritellä meitä näin! Hullua, että on tuhansittain ihmisiä, jotka ihan ahdistuvat siitä jos eivät saa pukea joka päivä päälleen eri vaatteita kuin edellisenä päivänä.

Yhdellä parhaista kavereistani (miespuolinen) on lempivaate. Vihreät sammarit. Hän käyttää niitä lähes koko ajan, vaihtaen välillä ehkä ruskeisiin sammareihin tai silloin tällöin peräti farkkuihin. En ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, sillä sammarit istuvat niin hyvin hänen tyyliinsä. Kunnes eräänä päivänä kaveri otti asian itse puheeksi. Hänellä on kuulema neljä paria samoja vihreitä samettihousuja. Minua hymyilytti, sillä lailla positiivisesti. Aivan loistavaa.

Sammarikaverini on suosittu ja sosiaalinen heppu ja trendikkäässä työssä, eikä kenellekään tulisi mieleenkään pitää häntä tyylittömänä vaikka hän saapuukin bileisiin aina samoissa vaatteissa. Vaatteet eivät tee tyyliä, vaan ihminen niiden sisällä.

Minulla ei ole muodikkaita vaatteita, ja tälläkin hetkellä olen pitänyt samaa H&M:n violettia neuletta viikon. Se on ihan ok. Myös se on ok, että jollekulle toiselle vaatteet ovat intohimo ja persoonallisuuden jatke. En silti anna Uuden Mustan kaltaisten muotihaasteiden uskotella, että samaan vaatteeseen pukeutuminen on jotenkin erikoinen uhraus, ja että on haasteellista näyttää hyvältä siinä samassa violetissa neuleessa päivästä toiseen. Give me a break!

Ostin tänään Gina Tricotista kaulahuivin. Kääreen. Shaalin. Vai mikä ihme tämä on. Olen käyttänyt sitä jo näin monella tavalla! :) *

*) Huumoria.

Karkkipäivässä alkaa tänään uusi sarja; Kuukauden idoli. Koska Karkkipäivä on kosmetiikkahössötyksen lisäksi myös hyvän mielen blogi, haluan esitellä teille asioita, ihmisiä tai eläimiä jotka tuovat minulle hyvää mieltä tai ovat muuten vain esiin nostamisen arvoisia. Arjen idoleita.

Syyskuun idolina esittelen teille sympaattisen TV-sankarin, JIM-kanavalta tutun chihuahuan Kenraali Panchon.

Laittakaahan taustalle soimaan ohjelman leppoisasti svengaava tunnusmusiikki, johon jää koukkuun.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=RXglUSPHk94&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Kenraali Pancho & Pojat Pohjoiskalotilla on ehkä sympaattisimpia TV-ohjelmia mitä olen nähnyt. Näyttelijät Kari "Hissu" Hietalahti ja Tommi Korpela samoilevat Pohjoiskalotilla Hissun chihuahuan Panchon johdolla ja kalastavat. Ohjelmassa on kiireetön tempo, eikä yhden jakson aikana välttämättä ehdi tapahtua mitään. Pojat yrittävät saada kalaa Panchon katsellessa vierestä. Välillä nappaa, välillä ei. Ihanaa, että tehdään tällaisiakin ohjelmia joissa tärkeintä on vain oleminen. Tulee sellainen "takaisin luontoon" -olo, tekisi mieli pakata teltta ja vaellusbuutsit autoon ja ajaa kauas Lappiin. Ja yrittää ehkä jopa laittaa matoa onkeen. :)

Jos vaadit, että seuraamallasi TV-ohjelmalla on joku juoni, älä katso Panchoa ja poikia. Jos taas etsit hymyn huulille tuovaa, leppoisaa ja mielen stressistä tyhjentävää syysiltojen seuraa, keitä mukillinen teetä ja avaa televisio tiistaisin klo 22.00 JIM-kanavalta. Uuden tuotantokauden jaksot alkavat 28. syyskuuta. Ensimmäisen kauden jaksoja voi katsoa Ruutu.fi'ssä.

Jokohan sitä kissakalaa tulisi...?

Nyt kaikki sanoo JEEE! Jos kuulutte niihin (tuhansiin), jotka tuskailevat Urban Decayn Primer Potionin epäkäytännöllisen pakkauksen kanssa, rukouksiinne on vastattu. Urban Decay on vihdoin ja viimein lanseerannut kulttituotteensa tuubissa. Pakkauksella on kokoa 25 ml ja Urban Decay mainostaa putkilon olevan toistaiseksi vain "limited edition". Tätä ovat niin kuluttajat kuin ammattilaisetkin odottaneet ja toivoneet niin monta vuotta, että eiköhän tuubi pian jää valikoimaan ihan pysyvästi. Jos ei, niin emme käsitä! Hintaa jättikoolla on 29 dollaria, ja tällähän pohjustaa sitten luomiaan seuraavat kolme vuotta. Meikäläinen ainakin laittaa tuubin tilaukseen!

Vielä ei ole tiedossa alkavatko eurooppalaisetkin nettikaupat (esim. LookFantastic ja HQHair) myymään tuubiversiota, joten tarkkailkaa eBayta. Itse tilaan tuubin varmaan Sephoralta jenkkikaverini osoitteeseen. Tilaukseen saattaa sujahtaa myös jompikumpi näistä ihanista syyspalettiherkuista:

Naked näyttäisi olevan aivan täydellinen kokoonpano kauniita neutraaleja (ai mitä minä sellaisilla? ^_^), ja alempi, Vegan Palette, kuuluu kategoriaan "kertakaikkiaan niin söpö että haluaisin omistaa". Vähän niinkuin Mäyrä-jutut.

Hei - kanteen on piirretty älyttömän söpöjä eläimiä ja joukossa on jopa chihuahua. Olenko mä myyty? No olen. Mä oon niin helppo.

P.S. Koskahan joku merkki tajuaa julkaista My Little Pony -meikkikokoelman...? MAC? Sitä päivää odotellessa.

Vähän asiaa luomivärien koostumuksista. "Perusmeikkailija" ei välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon luomivärin  koostumus vaikuttaa meikin onnistumiseen, mutta minun kaltaiseni meikkibimbo analysoi tällaisia supertärkeitä* asioita päivittäin.

*) Huumoria

Luomivärit voi jakaa karkeasti neljään eri koostumukseen; matat, satiinit, helmiäiset ja glitterit. Matat eivät heijasta lainkaan valoa, satiiniset ovat kevyesti hohtavia, helmiäiset runsaasti hohtavia ja glitter-sävyissä on kimallepartikkeleita. Käyn nyt hieman läpi eri koostumuksien ominaisuuksia.

MAC Copperplate - Dr. Hauschka Stone Colours - Manly 120

Mattasävyt voivat olla hankalia. Koska ne eivät heijasta valoa, on niiden häivytys aina hieman työläämpää kuin helmiäisten. Valoaheijastavuus antaa paljon anteeksi, sillä hohtava varjon reuna ei näytä yhtä tarkkarajaiselta kuin mattainen. Valoaheijastamattomuudella on myös etunsa. Mattasävyillä saa luotua kaikkein tummimmat ja intensiivisimmät varjostukset. Jos teet jotain todella dramaattista lookkia, pohja kannattaa aina tehdä mattasävyillä.

Mattasävyt kärsivät myös harmillisen usein kuivasta ja pölyisestä koostumuksesta. Ihanteellisimmillaan puuteriluomiväri tuntuu aavistuksen voidemaiselta tai kostealta, vaikkei siinä mitään kosteutta olekaan. Jos luomiväri on todella kuiva ja "jauhoinen", se ei tartu ihoon parhaalla mahdollisella tavalla. Myös muut kuin mattakoostumus voivat olla kuivia, mutta matta- ja glittersävyt tuntuvat kärsivän ongelmasta muita koostumuksia useammin.

Dior Bleu Denim (siniset) - Dior The Mauves - Dior Rose Gipsy

Satiiniset koostumukset ovat arkimeikissä helpoimpia ja toimivimpia sävyjä. Vaikka Raili Hulkkonen on ikävästi iskostanut moneen aikuiseen naiseen uskon, että 30 täytettyään saa käyttää vain mattasävyjä, ovat kevesti hohtavat sävyt oikeasti paljon imartelevampia. Kokomattainen meikki on aika eloton ja jopa tunkkainen, mutta hohto tuo meikkiin heti valoa ja heleyttä. Satiinikoostumuksen hohto on niin hienojakoista, että se ei tuo kenenkään ryppyjä esiin, vaan päinvastoin häivyttää niitä valokynän tavoin. Satiiniset luomivärit tuntuvat usein silkkisiltä ja levittyvät ja häivyttyvät kauniisti.

Urban Decay Shattered - Manly 120 - MAC Amber Lights - Dior Tropical Light

Helmiäissävyillä oli pitkään huono maine juurikin rva Hulkkosen kaltaisten kommenttien takia. Kommenteilla on sinänsä ollut joskus perustelunsa, sillä helmiäiskoostumus on ennen vanhaan ollut paljon kiiltävämpi ja partikkelit karkeampia. Meidän aikamme helmiäispigmentti on kuitenkin paljon hienojakoisempaa.

Helmiäissävyille on englanniksi monia nimityksiä, kuten frost, pearl, shine, shimmer, iridescent ja metallic, mutta kaikille on yhteistä selkeä hohto. Metallisävyt ovat kaikista hohtavimpia. Ihan aitoa helmiäistä luomiväreissä ei taida olla lainkaan(?), vaan hohto tulee esimerkiksi mica-nimisestä mineraalista. Helmiäissävyt ovat omiaan juhla- tai iltameikeissä, mutta me meikkifriikit käytämme niitä päivittäin. Itse pidän hohtavaa koostumusta aivan arkisena, ja hätkähdän edelleen kun asiakkaat töissä empivät helmiäisluomivärien kohdalla.

Dior Sweet Illusion (matta + glitter) - Urban Decay Grifter (helmiäinen + glitter) - Urban Decay Chopper (helmiäinen + glitter) - MAC Creme De Violet (matta + mikroglitter). Urban Decayn glitter ei erotu kuvassa, mutta Ammo-paletin omistajat tietänevät että naamalla se kyllä näkyy....

Glitter on yksi epäkiitollisimmista koostumuksista. Glitter ei oikeastaan itsessään ole mikään koostumus, vaan kimallepartikkeleita lisätään muihin koostumuksiin, niin helmiäisiin kuin mattoihinkin. Useimmiten glitter yhdistetään kuitenkiin mattaan, ja surullista kyllä vieläpä siihen kuivaan, jauhoiseen mattaan. Glitterin omituisuus luomiväreissä on sen totaalinen epäkäytännöllisyys; glitter näkyy kyllä värinapissa, mutta kun levität sen luomelle, ovat kaikki glitterit naamallasi eikä silmämeikkisi kimaltele pätkääkään. Poikkeuksiakin toki on, mutta pääsääntöisesti glitter käyttäytyy juuri näin. Syy on siinä, että glitter-partikkelit ovat niin suuria luomivärin muihin ainesosiin verrattuna, etteivät ne yksinkertaisesti tartu ihoon muun luomivärin mukana. Glitter-partikkelit ovat painavia, ja pyrkivät putoamaan. Herkkäsilmäisten ja piilolinssien käyttäjien olisi hyvä välttää glitter-luomivärien käyttöä. Itse kierrän tämän koostumuksen kaukaa.

Glitter-luomivärien poistokaan ei aina ole yhtä helppoa kuin muiden, ja glittereitä saa hinkata iholta joskus loputtomiin.

Eri merkkien koostumuksien välillä on luonnollisestikin eroja. Esimerkkejä kuivasta, jauhoisesta koostumuksesta ovat esimerkiksi 88- ja 120 –palettien sävyt, jotkut mineraaliluomivärit sekä osa Make Up Storen  Microshadow-luomiväreistä. Huomaat miten tämä koostumus käyttäytyy, kun yrität lähteä kerrostamaan tai häivyttämään sitä. Koska kuiva koostumus ei tartu ihoon kunnolla, se lähtee helposti siveltimen uuden vedon mukana. On tuskastuttavaa yrittää häivyttää sävyä, jonka läpi iho alkaa kuultaa. Samoin sävyn pakkaaminen eli voimakas kerrostaminen on työlästä. Monisävyisen meikin teko jauhoisella koostumuksella on vaikeaa, koska sävyjä on hankala liu’uttaa toisiinsa, ja edellinen sävy häipyy iholta samalla kun yrität lisätä sen viereen toisen sävyn. ”Vika” ei siis aina suinkaan ole meikkaajassa, jos meikki ei meinaa asettua.

Hyvä koostumus levittyy ja tarttuu iholle tasaisesti eikä pöllyä, ja haalenee häivyttäessä kauniisti antamatta ihon kuultaa läpi.

Esimerkki erinomaisesta koostumuksesta löytyy mm. Diorilta. (Korostan tosin, että kaikilta merkeiltä löytyy myös heikkoja koostumuksia, niin myös Diorilta.) Diorin satiininen koostumus on lempparini ja mielestäni vertaansa vailla, en ole vielä ainakaan muilla merkeillä törmännyt yhtä silkkiseen, hienojakoiseen ja kauniisti levittyvään laatuun. Etenkin vanhemmissa paleteissa tätä koostumusta on käytetty paljon, uudemmissa on kokemukseni mukaan enemmän vaihtelua. Samoin Diorin iridescent-laatu on aivan upea. Hohto on voimakasta mutta todella, todella hienojakoista ja häivyttyy kuin itsestään.

Päivittäiskosmetiikan puolella pidän eniten L'orealin ja Max Factorin luomivärien koostumuksesta. Tässä mielettömän pehmeät helmiäissävyt Max Factor Burnt Bark, L'oreal Platinum Beige ja L'oreal Natural Peach.

Jopa yhden merkin samanniminen koostumus vaihtelee, tästä hyvänä esimerkkinä MAC. MACin luomivärithän on jaettu peräti yhdeksään koostumukseen, joista Frost, Satin, Starflash ja Veluxe Pearl ovat hohtavia, Lustret hileisiä tai glitterisiä, Matte ja Matte2 (yllättäen) mattoja, Veluxet semimattoja ja Velvet vaihtelee matasta mikroglitteriin. Suosituin koostumuksista on Frost, jonka pitäisi olla se hohtavin. Frostit voivat olla kovia ja heikkopigmenttisiä (esim. sävyt Paradisco ja Seedy Pearl) tai voidemaisen pehmeitä ja runsaspigmenttisiä (esim. Amber Lights ja Naked Lunch). Samoin ne voivat olla todella voimakkaasti hohtavia tai hyvin himmeitä. Koostumuksen nimi ei siis ikävä kyllä takaa samaa laatua.

Parhaimmat testaamani mattasävyt löytyvät MACiltä ja Dr. Hauschkalta. MACin Matte2-koostumus on pehmeämpi ja ”voidemaisempi” kuin alkuperäinen Matte, ja Dr. Hauschkan Stone Colours –paletti on kuin tehty Matte2:lla. IsaDoran viiden sävyn mattapaletit vaikuttavat myös olevan lähellä tätä koostumusta.

Mikä on teidän suosikkikoostumuksenne? Entä inhokki? Löytyykö lukijoiden joukosta niitä, jotka noudattavat Hulkkoskan mattasävysuositusta eivätkä voisi kuvitellakaan käyttävänsä helmiäisluomivärejä? Entä onko joku löytänyt glitterluomivärin, jonka glitterit todella pysyvät luomilla?

Okei. Tämä täytyy jakaa teidän kanssa. Voitteko uskoa, että kuvassa on täytekakku?

30-vuotispäiväänsä juhliva Mika(!) lienee epäilemättä jonkin asteinen MAC-addikti. Tai töissä MACillä. Hur som helst, kakku kyllä pudottaa silmät päästä.

Voin tässä samalla vinkata teille aivan hulvattomasta blogista, josta kuva on peräisin. Kyseessä on hulluja, hirveitä, hassuja, outoja, epäonnistuneita tai muuten vain friikkejä kakkuja esittelevä Cake Wrecks. Tuota sivustoa voi jumittua selailemaan tunneiksi, sieltä löytyy niin uskomattomia virityksiä että ei tosikaan. Voisitteko esimerkiksi kuvitella leikkaavanne hellyttävän, vastasyntyneen vauvan muotoon tehtyä kakkua...?

Ei mulla muuta tällä kertaa. Öitä puput!