You didn't see this coming, did you? ^_^
Meinasin ensin valita marraskuun idoliksi erään hieman katu-uskottavamman laulajan, mutta sitten herkistyin Robbien ja Garyn musavideosta niin, että päätin antaa idolin paikan Robsterille.
Kuukauden idolina siis "Stoke-On-Trentin Tiikeri" - Robbie Williams.
Robbie ja minä. Mistä aloittaisin?
Olen hieman liian vanha ollakseni koskaan fanittanut Take Thatia, ja muistan, kuinka pidin nuorta Robbieta aivan järjettömän vastenmielisenä. Seurasin mielenkiinnolla poikabändi-ilmiötä ja ihmettelin, miten mihinkään bändiin oli palkattu niin urpon näköinen kundi kuin Robbie.
Robbie ennen ja nyt.
Kuvista näkee, että kyllä ikä vain parantaa miestä (siinä missä harva nainen muuttuu vanhetessaan viehättävämmäksi, mrrr).
Kun Robbie lähti Tekareista soolouralle, aloin seurata miestä asteen aidommalla mielenkiinnolla.
Vuoden verran Robbie rellesti ja lihoi (legendaariset "Who ate all the pies?" -lehtikuvat), ja teki noloakin nolomman coverin Gerorge Michaelin Freedom-biisistä, kunnes sitten alkoi pikku hiljaa kehittyä kohti karismaattista viihdetaiteilijaa.
Millennium-biisin video vuodelta 1998 sai minut yhtäkkiä näkemään Robbien uusin silmin, ja tajusin, että äijässähän on todellakin "sitä jotain". Robbie tuntui komistuvan video videolta, ja pian olinkin jo sitä mieltä, että Robbari on ehkä pornoin mies koko maailmassa.
Mitenkään tosissani en herran musiikkia kuitenkaan fanittanut, vaan diggasin koko pakettia. Robbie on minulle viihdekokonaisuus, jota on hauska kuolata ja jonka edesottamuksia ja viimeisimpiä radiohittejä on mukava seurata vuosien vieriessä.
Rakastan populaarikulttuurin ilmiöiden tarkkailua ja oli vain jotenkin kertakaikkisen kutkuttavaa seurata, kuinka Take Thatin aikaisesta vajukin oloisesta poikabändiläisestä kasvoi yksi aikamme menestyneimpiä (ja kuumimpia...!) miestähtiä.
Musiikillisesti hienoimpia kokemuksia Robbien uralla on minulle ollut big band -levy Swing When You're Winning. Konserttitaltiointi Royal Albert Hall'ista on jotain, mitä katson aina uudelleen ja uudelleen. Siellä olisi ollut aivan mahtavaa olla paikan päällä!
Yksittäisistä sinkkubiiseistä Feel on suosikkini. Huvitan itseäni kuvittelemalla itseni videolle Daryl Hannahin sijaan. Minua kun on joskus sanottu Hannahin näköiseksi.
Pitänee tässä yhteydessä tunnustaa, että minulla oli makkarin seinällä jättimäinen juliste raukeasilmäisestä Robbiesta siihen saakka, kun muutin yhteen Mr. Karkkipäivän kanssa. ^_^
Mr. Karkkipäiväkin muuten diggailee Robbieta, ja olimme samaan aikaan herran Helsingin keikalla vuonna 2003 tietämättä toisistamme.
Tässäpä tuli tunnustusta kerrakseen. Kuka muu myöntää kuolaavansa miestähtiä vielä näin "aikuisella" iälläkin? ^_^ Vai ovatko kuumat julisteet ehdottoman out sen jälkeen, kun täytät 17? :P
Tsekkaa nämä Robbie-hetket:
Tänään huulilla pehmeää helmiäispinkkiä ja luomilla liilaa ja jäistä vaaleanpunaista.
Huulipuna Laveran # 14 Soft Pink. Luomilla Pure Luxen Ultimate Pink Ice ja Amethyst, rajaus BeYu'n Dip Eyeliner # 26.
Helmiäinen on koostumus, josta pidän huulipunissa vähiten. Jotenkin se asettuu harvoin huulille kauniisti, ja tuntuu usein kuivemmalta kuin creme-huulipunat.
Poskilla Make Up Storen Luxury-poskipuna. Ostin tämän heinäkuun lopussa, ja käytin nyt ensimmäistä kertaa.
Harvinaisen väriharmoninen kokonaisuus - kun minusta on kyse. ^_^
Eilisen postauksen kommenttilaatikko täyttyi muuten mielenkiintoisesta keskustelusta, kiva kun jokut postaukset saavat lukijat kunnolla osallistumaan. :) Vastailin kommentteihin eilen puoleen yöhön saakka, siksipä tämäkin postaus siirtyi tälle illalle.
Tänään huulilla Cliniquen Long Last Soft Shine Lipstick sävy 11, Black Violet.
Sävy ei ole mielestäni millään lailla 'violet', vaan enemmänkin tumma punaruskea.
Pahoittelen erittäin epäseksikästä kuvaa, kai tääkin yritti olla jotenkin hauska.
Näin tummien huulien pariksi sopi jälleen pelkkä musta eyeliner. Vaaleaa luomiväriä sävytin hieman viileänruskealla varjostuksella.
Kasvoilla mineraalimeikkipohjan lisäksi vain varjostus Dr. Hauschkan aurinkopuuterilla sekä poskipäällä valoa tuomassa L'orealin Golden Beige -luomiväriä.
Tässä taas hieman vertailukuvaa meikittömän ja meikatun olemukseni välillä. Jopa huuleni ovat täysin värittömät. Kulmakarvatkin olisivat vielä vaaleammat, mutta niissä on hieman jäljellä kuukauden takaista kestovärjäystä.
...
Nuutuneen naturel-kuvani tarkastelu toi mieleeni "ikääntymiskriisini". En olekaan tästä aiheesta vielä blogissa kirjoittanut.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että 31 ikävuottani eivät vielä aivan täysin näy kasvoillani, ja useimmat ihmiset luulevat minua nuoremmaksi. Minulla ei ole juurikaan juonteita rypyistä puhumattakaan, ja ihoni on vielä suhteellisen kuulas ja kiinteä. Tai niin olen luullut.
Vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni jotain muuta, niin tämänkin ikinuoren "namutädin" iho alkaa väistämättä menettää kimmoisuuttaan. Yksi selkeä osoitus siitä on ihon palautuminen. Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät "harakanvarpaat". Mistä ne olivat siihen ilmestyneet? Hieroin ihoa kauhuissani kosteusvoiteella, ja yritin keksiä äkillisen vanhenemiseni syytä. Päivän aikana juonteet katosivat.
Kun parin päivän kuluttua sama ilmiö toistui, osasin jo yhdistää mistä rypistyminen johtui. Olin käynyt parvekkeella kuvaamassa jotain auringonpaisteessa, ja siristellyt silmiäni. Iho rypistyi silkasta mekaanisesta rasituksesta. Nuoren ihmisen iho palautuu siristelyn aiheuttamasta "ruttutilasta" sekunneissa, mutta kun iho ikääntyessä menettää elastisuuttaan, eivät rutut katoakaan hetkessä. Ihon palautuminen vie aikaa. Ilmiö korostuu ihon ollessa erityisen aliravittu tai rasittunut, esimerkiksi juuri aamuisin ennen päivävoiteen levitystä ja kesäisin voimakkaassa auringossa (-> rannalla ilmestyvät "harakanvarpaat").
On minulla muutamia muitakin merkkejä ikääntymisestä.
Nämä pienet pigmenttiläiskät silmänympärysiholla voivat näyttää jonkun mielestä naurettavan vähäiseltä syyltä huolestua, mutta itse olen alkanut taisteluun niitä vastaan. En nyt väitä että menettäisin niiden vuoksi yöuneni, mutta minua on alkanut harmittaa, että en ole aina suojannut silmänympärysihoani auringossa. Silmänympärysaurinkovoiteen keksin vasta viime kesänä, ja sitä ennen käyttämissäni aurinkolaseissakaan ei ole aina tainnut olla UV-suojaa.
Jos pigmenttitäplissä on jotain hyvää, niin ainakin se, että nyt minulla on syy testata markkinoiden maksaläiskä- & pigmenttimuutosvoiteita. Olen käyttänyt kahta eri voidetta paikallisesti täplien päällä kesästä lähtien, ja voin kertoa etten ole ainakaan vielä havainnut minkäänlaista vaikutusta. Kokeilu jatkuu, ja siitä raportoidaan myöhemmin. Oletan, että pigmenttiä vaalentavia tai hajottavia voiteita tulee käyttää kuukausia ennen havaittavia tuloksia.
Toinen anti-aging -hoitoa vaativa kohta kasvoissani on huultenympärysiho. Ja nimenomaan ylähuulen.
Minulla oli 14-vuotiaana huultenympärysihossa joku outo, sitkeä ihottuma, jota jatkui useita kuukausia. Iho halkeili, hilseili ja välillä pahimmillaan märki. Käytin siihen hydrokortisonivoidetta, eikä kukaan terveydenhuollossa kertonut silloin kortisonivoiteen haittavaikutuksista. Pitkittynyt käyttö ohentaa ihoa, ja voi aiheuttaa pigmenttihäiriöitä. Ja minähän käytin voidetta monta kuukautta putkeen. :/
Ihottuma parani lopulta, enkä silloin ajatellut että ihoni olisi mitenkään vaurioitunut kortisonin käytöstä. Ihohan näytti ihan hyvältä. Voiteen vaikutukset alkavatkin näkyä kunnolla vasta ihon ikääntyessä.
Muutama vuosi sitten huomasin, että ylähuulen iho on todellakin ohentunut, ja sen pinta näyttää ihan erilaiselta ympäröivään ihoon verrattuna. Viime kesinä olen myös pannut merkille auringon vaikutuksen; ylähuulen iholle muodostuu auringossa muuta ihoa tummempi laikku. Iho näyttää ikäänkuin likaiselta, ja tumma läikkä tekisi mieli pestä tai pyyhkiä pois, mutta sehän ei tietenkään onnistu. Tänä kesänä huomasin kauhukseni myös, että ylähuulen iho on jo sen verran ohut, että siihen alkaa selvästi pian muodostua juonteita. Nyt on tehtävä jotain!
Onneksi töissä on laaja kirjo kaikenmaailman ryppy- ja huulivoiteita kokeiltavana, ja olenkin hoitanut ylähuulen ihoa jo useallakin eri tuotteella. En osaa vielä sanoa vaikutuksista muuta, kuin että iho ei ole ainakaan enää mennyt huonompaan suuntaan, ja syksyn tullen tummat laikutkin hälvenivät. Yksi asia on kuitenkin varmaa: ylähuuleni kuuluu jo ehdottomasti anti-aging-tuotteiden alueelle. Ihan hirveää ajatella, että minulla voisi jo muutaman vuoden kuluttua olla kreppipaperia muistuttavat huulenympärykset, ja sitä en aio sallia! Olen tietysti surullinen kortisonivoiteen tuomasta vauriosta, mutta ainakin pääsen nyt testaamaan, onko anti-aging-voiteista mihinkään.
Onko kellään lukijoilla jo kokemusta anti-aging-tuotteista? Miten ylipäänsä suhtaudutte näihin tuotteisiin?
Huulipunaviikko alkakoon!
Tällä viikolla meikin keskipisteenä ovat huulet. Tiedän, että minulle sopii huulipuna oikein hyvin, mutta en vain jaksa käyttää sitä. Omistan kymmenittäin huulipunia, joiden käytön koen kuitenkin liian vaivalloiseksi. Ostan jopa uusia huulipunia, vaikka en juuri käytä edellisiäkään. Osaa ei ole edes korkattu.
Nyt otin asiakseni kunnioittaa punakokoelmaani omalla teemaviikolla.
Ensimmäisenä huulilla uusin hankintani, Diorin Rouge Dior Lipstick sävyssä 028, Rose Comedy. Rouge Dior -huulipunalinja uudistui juuri, ja ostin omani huokeaan hintaan vanhojen poistomyynnistä. 028 kuuluu myös uuteen linjaan, mutta nimeksi on vaihtunut Mazette. Sävy on kuitenkin aivan sama.
Olin katsellut Rose Comedya sillä silmällä jo pitkään, enkä mitenkään voinut vastustaa sen hankintaa kun se irtosi kympillä.
028 on jännä sävy. Kun sitä katsoo, tulee ensimmäisenä mieleen kylmä koralli. Huulilla se saa aikaan lopulta aika vadelmaisen vaikutelman, vaikka punassa ei ole mitään sinipunaista. Vadelmainen, kirkas koralli on kuitenkin minun määritelmäni tälle kauniille sävylle.
Tämän kuvan valossa Rose Comedy on yllättävän sinertävä (ja sopii tosi huonosti yhteen luomivärin kanssa)...
.
...ja täällä taas lämmin.
.
Kynnethän eivät voisi vähempää sopia huulimeikkiin, mutta nevermind. :)
Silmämeikkinä iisein mahdollinen kahden sävyn meikki mustalla ja kellertävällä persikalla toteutettuna. Halusin silmien olevan neutraalit, mutta valitsin vaalean sijaan kokeeksi persikan. En tehnyt silmiin mitään rajauksia.
Seuraavana päivänä tein Rose Comedylle pariksi vaalean silmämeikin mustalla eyeliner-rajauksella. Tällainen silmämeikki on mielestäni ehkä paras mahdollinen kaveri punaisille huulille, ainakin parempi kuin edellispäivän persikka.
Poskilla on kummassakin meikissä No7:n Pink Shimmer.
Kumpiko "komedia" näytti silmäänne kivemmalta? Mitä tykkäätte itse punasta?
Tänä viikonloppuna vietetään Halloweenia, mutta Halloween-bileiden sijaan minä olin juhlimassa ystäväni Dianan 40-vuotis-syntymäpäiviä. Halloween-maskin sijaan sain tehdä päivänsankarille juhlameikin. Juhlien teemana oli rock'n'roll, ja ohjeeksi meikkiin annettiin vain "det får va' en riktigt kraftig sminking", eli "saa olla oikein voimakas".
Diana ennen ja jälkeen. (Hiukset oli jo laitettu kampaajalla.) Vielä ilman juhlapukua.
Näissä päiväkuvissa kulmakarvat näyttävät järkyttävän tummilta, mutta alimman kuvan lopullisesta juhlalook-kuvasta näkee, että kulmat sopivat kuitenkin kokonaisuuteen eivätkä näytä hullummilta juhlapaikan valaistuksessa.
Diana ei meikkaa koskaan. Olen joskus aiemmin yrittänyt taivutella häntä makeoveriin, mutta hän on kieltäytynyt päättäväisesti. 40-vuotisjuhliinsa hän kuitenkin tilasi minut tekemään "kunnon meikin". :) Tämä on ensimmäinen kerta, kun Dianan kasvoilla on jotain maskaraa vahvempaa.
Dianan kasvomeikkiin käytetty:
Silmämeikkiin käytetty:
Yleisenä huomiona totean, että L'orealin meikinalusvoide toimi Dianalla erittäin hyvin. Hieman vanhemmalla iholla joka on jo jonkun verran karhea ja epätasainen, tällainen paksu primer toimii huomattavasti paremmin kuin nuorella, sileällä iholla. Olen kokeillut tuotetta töissä itselleni ja asiakkaille muutamaan otteeseen, enkä pitänyt tuloksesta. Dianan ihon Smoothing Resurfacing Primer teki kuitenkin todella kauniiksi.
Tässä Diana vielä illan humussa. Diana halusi lookkinsa olevan niin kaukana tavallisesta sporttisesta perheenäiti-lookistaan kuin mahdollista, ja siinä onnistuttiin. Osa juhlien vieraista ei edes tunnistanut Dianaa! ^_^
Saksalaisen Santen hiustuotevalikoima on mukavan kattava, ja siihen kuuluu kaikki perustuotteet shampoista hiuslakkaan. Sante tunnetaan myös hiusväreistään.
Santen tuotteista suurimmalla osalla on BDIH-sertifiointi, ja pian varmaankin myös NaTrue, sillä Santen valmistaja Logocos on yksi NaTruen perustajajäseniä. Logocos valmistaa muuten myös mm. Logonaa ja NeoBioa. Logonan tuotteet muistuttavat minusta niin valikoimansa kuin designinsakin puolesta paljon Santea.
Shampoot:
Savea sisältävä, syväpuhdistava Lava Power -shampoo kuulostaa porukan kiinnostavimmalta. Onko kukaan sattumoisin kokeillut sitä?
Hoitoaineet:
Muotoilutuotteet:
Lisäksi valikoimaan kuuluu yhdeksän hennapohjaista hiusväriä.
Sain testattavaksi Mango 2 in 1 -hoitoaineen. Pakkausseloste kertoo näin: "Kosteuttava ja sähköisyyttä poistava hoitoaine hienoille ja kuiville hiuksille päivittäiseen käyttöön. Voidaan käyttää tehohoitona, jolloin annetaan vaikuttaa pitempään. Sisältää kosteuttavaa mangovoita, hoitavaa broccolin siemenöljyä ja nokkosuutetta."
"Broccolin siemenöljy"... hmm, eikös 'broccolille' ole ihan suomenkielinenkin sana, nimittäin parsakaali. :) Enpäs ole ennen törmännyt parsakaalinsiemenöljyyn ainakaan hiustenhoitotuotteissa. Tällä hoitoaineella on BDIH-sertifikaatti, ja liekö sitten sen "syytä", mutta tämän aineen tehot eivät riitä omalle, kuivalle tukalleni millään. Tämä on juuri niitä hoitoaineita, jotka vain katoavat hiukseen, kun alat levittää sitä. Koostumus on paksua ja täyteläistä, mutta ei liukasta. Hiukset selvittyvät tyydyttävästi, mutta tuntuvat sekä huuhdellessa että kuivuttuaan karheilta. Ja ovat sähköiset. Tuleepahan jälleen mieleen Laveran julkaisema tiedote siitä, miten luonnonkosmetiikan aineet eivät vain yksinkertaisesti riitä poistamaan sähköisyyttä ja hoitamaan käsiteltyjä hiuksia.
No mutta, ei huonoa ilman jotain hyvääkin! Mango-hoitoaine nimittäin jättää hiukset erittäin tuuheiksi. Hiukset tuntuvat paksummilta varmaankin juuri karheuden ja sähköisyyden takia. Kun hiussuomut eivät ole kunnolla sulkeutuneet, hiukset jäävät tuuheammiksi kuin sileinä.
Arvio: ihan ok hoitoaine normaaleille ja hyväkuntoisille hiuksille, erinomainen volyymia kaipaaville hiuksille. Ei riitä kuiville ja huonokuntoisille hiuksille. En huomannut vaikutuksessa mitään eroa pidin hoitsikkaa päässä sitten 3 tai 60 minuuttia.
Santella on kuitenkin myös toinen hoitoaine, joka taas sitten todellakin sopii kuivalle ja kärsineelle pehkolle. Kyseessä on Brilliant Care -hoitoaine, jota minulle on suositellut ainakin pari blogin lukijaa ja muutama muukin henkilö. Uteliaana tyttösenä kävin sitten hakemassa Ruohonjuuresta näytteen Brilliant Caresta - ja olin myyty. Okei, näyte riitti vain kahteen hoitokertaan, eli mitään pidemmän ajan seurantatuloksia mulla ei ole, mutta herranjestas miten silkkisen sileiksi hiukset jäivät! Aine on aivan eri tuntuista kuin Mango-hoitis; se on ohuempaa ja levittyy liukkaammin, ja selvittää hiukset erinomaisesti.
Mutta arvatkaas mitä? Mistähän nämä tehot sitten johtuisivat.... Brilliant Carella ei ole sertifiointia. Incistä löytyy ei-sallittujen aineiden listalle kuuluva kvatti, stearamidopropyl dimethylamine, joka lienee pääosin vastuussa hoitoaineen selvitystehoista. Muita sertifioidussa luonnonkosmetiikassa kiellettyjä aineita Brilliant Care ei näytä sisältävän, ja hyvänä pehmentäjänä incistä löytyy vielä maapähkinäöljy. Minua kvatin läsnäolo ei mitenkään haittaa, ja tulen varmasti ostamaan tätä hoitoainetta tulevaisuudessa. Kysyisinkin nyt mielenkiinnosta, onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa sellaisia luonnonkosmetiikan ystäviä, joille on tärkeää käyttää ainoastaan sertifioinnin kriteerit täyttäviä tuotteita?
...
Tällaista siis Santen leirissä, ja mukavaa että täältä paljastui yksi Löytökin. Alan tästä eteenpäin lätkäisemään vihreän Löytö-logon niiden tuotteiden kohdalle, joista pidän aivan erityisen paljon.
Sarjassamme "tällä-nyt-ei-ole-mitään-tekemistä-kosmetiikan-kanssa", mutta.......... Pakko aina välillä päästä fiilistelemään ysärijuttuja! ^_^ Mun pitää ihan luoda tänne uusi tunniste 'Ysäri', kun näitä saattaa aina silloin tällöin purskahtaa blogiin saakka.
Mutta siis. Monet varmasti muistavat ajan, jolloin Leviksen farkkumainokset olivat SE juttu. Levi's on tehnyt suuria TV-mainoskampanjoita jo 80-luvulta lähtien, mutta 90-luku oli niiden ehdotonta kulta-aikaa. Mainosfilmeihin panostettiin julmetusti; ne olivat upeasti, mieleenjäävästi ja välillä jopa taiteellisella ambitiolla toteutettuja, niihin palkattiin lupaavia ohjaajaneroja (joista monista tuli myöhemmin tunnettuja nimiä) ja ennenkaikkea - niihin valittiin tarttuvia biisejä joista tuli maailmanlaajuisia hittejä. Yhteen aikaan tuntui siltä, että oli Leviksen kampanjassa mikä tahansa ralli, siitä tuli hitti.
Mutta ajat ovat muuttuneet. 2000-luvulla eivät Leviksen mainokset enää ole puheenaihe. En edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt Leviksen TV-mainoksen. Tehdäänkö niitä enää ylipäänsä...? Viimeisin suuri hitti taitaa olla 10 vuoden takaa.... Mutta palataan vielä 90-luvulle muistelemaan joitain Leviksen suosituimpia mainosfilmejä.
Aloitetaan omasta suosikistani, jonka biisi oli myös yksi kautta aikojen suurimmista Levi's-menestyksistä. Vai onko blogin lukijoiden joukossa ketään, joka ei tietäisi Spaceman-biisiä? ^_^ Mä tykkään tästä mainoksesta jostain syystä ihan hirveästi, siinä on ihana värimaailma ja tyttö oli 16-vuotiaan Sannin mielestä jotain niin kaunista että olin kateudesta vihreä.
1995 (Babylon Zoo - Spaceman)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=2qqg6MJeL_k&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Seuraava klippi on samaiselta vuodelta, ja siivitti Shaggyn Boombasticin listojen kärkeen. Tämä savianimaatiojuttu ei ollut mielestäni niin tyylikäs, mutta aika hauska sekin ja aivan erilainen kuin edellinen filmi.
1995 (Shaggy - Boombastic)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=R9pEDjW-XmI&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Seuraava filmi on ensimmäinen Levi's-mainos jonka muistan nähneeni. Biisi on vuodelta 1952, mutta se julkaistiin uudelleen Levi's-kampanjan tuoman suosion myötä. Ihana biisi ja ihana tunnelma filmissä, tällaisia ei enää näe tv:ssä. Niin yksinkertainen mutta niin toimiva. Shrink to fit!
1992 (Dinah Washington - Mad About The Boy)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=RgGfvkaoGpc&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Tämä mainos vuodelta 1990 ei ehkä ole kekseliäimpiä Levi's-filmejä, mutta se tunnetaan sinä Levi's-mainoksena, jossa esiintyy Brad Pitt.
1990 (Marc Bolan - 20th Century Boy)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=5Ey4tB2ex9Y&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Vuoden 1997 filmi oli moneen aikaisempaan verrattuna jopa aika tylsä, mutta Smoke Cityn vastustamattomasta portugalin ja englanninkielisestä biisistä tuli suuri hitti joka tapauksessa.
1997 (Smoke City - Underwater Love)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=-XYgeBJyQOk&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Tässä filmissä yhdistyvät Levi's-filmin klassikkoainekset; paidaton, kylpevä, raamikas mies, koukuttava musiikki ja vitsikäs loppu.
1994 (Stiltskin - Inside)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=awjLH-nBXHs&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Tarvitseeko tätä filmiä edes esitellä? Kaikki muistavat varmasti hellyttävän Flat Ericin, jonka ympärille Levi's teki useita eri mainoksia.
1999 (Mr. Oizo - Flat Beat)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=hY6WTuvyF7Y&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Viimeinen filmi on niitä harvoja, jossa musiikkia tärkeämpi oli ohjaaja. Nimellä "Drugstore Boy" kulkevan filmin ohjasi Michel Gondry, joka tunnetaan töistään musiikkivideoiden puolella. Hän on myös ohjannut yhden kaikkien aikojen omista lempielokuvistani "Tahraton Mieli" (2004).
1995 (Biosphere - Novelty Waves)
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=URiFTm-EGQs&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]
Tuliko kenellekään flashbackkeja 90-luvulta ja Music TV:n kulta-ajoista? Those were the days.......
Oudonvärinen meikki sunnuntailta. En oikeastaan miettinyt yhtään millaista meikkiä lähdin tekemään, vaan napsin vain laatikoista värejä sattumanvaraisesti. Luomilla on keltaista, punaruskeaa, persikkaa ja violettia.
Meikkiin käytetty:
Yllättävän ok:n näköinen kokonaisuus, vaikka punaruskea ja sinivioletti eivät todellakaan ole parhaita ystäviä meikkikentällä.
Meikki on niin erikoisen värinen että en edes keksi tälle tunnistetta. Ruskea? Ei. Persikka? Ei. Värikäs? No ei oikein sitäkään.
Ensi viikolle olen kaavailemassa huulipunaviikkoa....! :)
Kaverini Anna piipahti yökylässä, ja yllättäen hänetkin saatiin blogiin paljastamaan kasvonsa. :)
Anna ennen ja jälkeen. Koska Anna oli lähdössä seuraavaksi junaan, en halunnut alkaa taiteilemaan hänelle mitään villejä kokeiluita. Kun katsoin Annaa, minulle tuli ensimmäisenä mieleen pehmeä, harmaanvihreä meikki, jollaisen sitten tein. :)
Annalla on raskaat luomet, joilla meikki ei juurikaan näy silmien ollessa auki ja rennossa tilassa. Kulmaluu on matala ja tekee meikkauksen helpoksi. "Vekki" luomen keskellä ei johdu pettäneestä pohjustuksesta, vaan se on Annan luomella luonnostaan.
Silmämeikkiin käytetty:
Kasvoilla Annan omasta toiveesta Lily Lolon In The Buff. Annaa kiinnosti, sopisiko sävy mahdollisesti hänelle, mutta itse sanoisin että sävy on Annan iholla hiukkasen liian tumma tai jotenkin punakka. Toisaalta Annan kasvot ovat jo valmiiksi hieman erisävyiset kuin kaula ja dekoltee. Poskilla punaa Too Facedin paletista ja huulilla Estee Lauderin huulikiilto Honey Flower.
Annan silmät ovat raskaista luomista huolimatta hyvin intensiiviset. Tämänmuotoisia silmiä voi korostaa kauniisti pehmeällä alarajauksella, joka piirtää silmän muodon esiin. Ylärajauksethan eivät juurikaan näy, mutta ripsien juuri on silti hyvä rajata. Olisin tykännyt laittaa Annan alaluomille sisärajauksenkin, ja nimenomaan vihreällä, mutta minulla ei ole sellaista vihreää kynää joka tarttuisi sisäluomeen.
Itse pidin meikistä kovasti, ja Annakin vaikutti tyytyväiseltä. :) Itse hän tykkää meikata eniten ruskean, kuparin ja vaalean persikan eri sävyillä.
