Ajattelin kirjoittaa ruoasta. Koska viime viikkoina ruoka on tuonut minulle iloa kaiken alakulonkin keskellä.

Aloitin seitsemän viikkoa sitten karppauksen. Kyllä, minäkin siis hurahdin siihen. (Kerrankin minäkin teen jotain trendikästä...! Ohhoh!) Aloitin projektin saadakseni lopun kevättalvesta jatkuneeseen herkuttelukierteeseen ja jatkuvaan turvotukseen. Tiedätte kaikki sen tunteen, kun vatsassa on koko ajan kuin ilmapallo ja ruoan jälkeen on huono ja väsynyt olo. Ruoka on aina turvottanut vatsaani, mutta keväällä herkuttelu alkoi näkyä jo kasvoissakin - ja vaa'alla. Heinäkuussa päätin tehdä asialle jotakin.

Olin kuullut paljon positiivista vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta. Kuvittelin ensin, että karppauksen noudattaminen olisi kasvissyöjälle erityisen haastavaa, mutta lopulta karppiruokavalioon siirtyminen oli ällistyttävän helppoa. Tietysti kohdallani asioita helpottaa, että syön kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Vegaanikarppaus on jo ehkä oikeasti asteen haastavampaa.

Karppausprojektissani oli laajempikin tavoite kuin pelkkä herkuttelun kontrollointi ja ilmapallo-olon puhkaisu. Halusin alkaa syömään monipuolisemmin, ja siinä olen todellakin onnistunut.

"Normaali"ruokavaliotani voi liioittelematta kutsua järkyttävän yksipuoliseksi. Minulla oli käytännössä muutama hassu perusruoka, joita söin joka päivä. Pastaa oliivikastikkeella, riisiä wok-vihanneksilla, pakastealtaan keittoja ja silloin tällöin herkkuna soijanakkeja tai pyöryköitä ranskalaisilla perunoilla. Söin pastaa tai riisiä vähintään viitenä päivänä viikossa. Söin myös erittäin runsaasti leipää, muroja ja mysliä. Käytännössä siis pelkkää hiilihydraattia. Hiilihydraatit sitovat kehoon nestettä, joten ihmekös tuo että olen ollut jatkuvasti turvoksissa.

Karppaukseen siirtyessä leivät, pastat, perunat, riisit ja murot saa unohtaa. Tai ainakin melkein. ;) Pastan ja riisin poisjättäminen oli yllättävän kivutonta, mutta huomasin kaipaavani leipää kuin tupakoitsija savukettaan. Aamiaisella täytyy vain joskus saada tehdä kunnon voileipä, te tiedätte tunteen. Halkaistaan se leipä, voidellaan, laitetaan päälle juustoa, salaatinlehti, kurkkua, paprikaa, muutama kananmunan viipale.... mmmm! Olin onneni kukkuloilla kun löysin netistä runsaasti karppileipäohjeita. Ei, karppaajan ei suinkaan tarvitse luopua leivästä!

Kun ennen kauppaostoslistallani luki spaghettia, Barillan oliivikastiketta, jälkiuunileipää, maitoa ja margariinia, on listalla nyt kananmunia, maitorahkaa, turkkilaista jogurttia, kesäkurpitsaa, mantelijauhoja, juustoa ja pellavansiemeniä. Margariinit on korvattu voilla ja kermalla ja maito vähempihiilihydraattisella soijamaidolla. Karppausta on kritisoitu runsaasta eläinrasvan käytöstä, mutta itse en ota asiasta stressiä vaan käyn mittaamassa veriarvoni vuoden lopussa ja katson sitten onko syytä huolestua.

Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. :) Pahin turvotus katosi karppauksen aloitettua viikossa, ja vyötäröltä on seitsemässä viikossa kutistunut neljä senttiä. Painoa oli tarkoitus pudottaa 2 kiloa, ja ne kilot myös lähtivät.

Aluksi tuntui, että pastasta, puurosta ja myslistä luopuminen olisi suurikin uhraus ja kompromissi tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta nyt tuo ajatus ihan naurattaa. Syön tällä hetkellä paljon herkullisempaa, terveellisempää ja ravintorikkaampaa ruokaa kuin ennen. Makeista herkuistakaan ei ole täytynyt luopua, ja jos siltä tuntuu niin valmistan karppiresepteillä marjapiirakkaa, lettuja tai kookoskeksejä. Tosin päivittäinen makeanhimo on täysin kadonnut, joten herkkuja tekee mieli aika harvoin.

Minulla on kevyt olo. Heittelehtivään verensokeriin liittyvät päänsäryt ja heikottavat näläntunteet ovat historiaa. Kun syön, olen kylläinen kuusikin tuntia. On myös todella antoisaa olla innostunut ruoanlaitosta! Entisen pakastekesäkeiton sijaan lautaseltani voikin löytyä punajuurivuokaa ja kesäkurpitsalasagnea tai kookosmaidossa paistettua lohta ryyditettynä uusimmalla suurherkullani ruusukaalilla.

Karpatessa ei tarvitse hyvästellä leipiä ja sämpylöitä!

Karppikasvislasagne syntyy kesäkurpitsasta ja soijarouheesta.

Leivonnaiset valmistuvat ilman sokeria ja viljajauhoja.

Näkkileipä ja tortilla ovat mantelileivän ohella karppireseptisuosikkejani.

Lempileipäohjeeni karppaus.info -sivuston resepteistä. Tuunasin reseptiä vähempijuustoiseksi. Kokeilkaapa tätä, on nimittäin ihan törkeän hyvää! Fiberhusk (löytyy myös nimellä psyllium kauppojen jauho/mausteosastolta) ei ole välttämätön, mutta tuo leipiin hieman kuohkeutta.

Mitä tilanteeseeni tulee, vielä on matkaa rannalle, mutta viikonloppuna minua hymyilytti siskoni kanssa teatterissa jo näin paljon.

...ja nyt on muuten jo syyskuu, joka meilläpäin tarkoittaa sitä, että kohta on joulu...! ;)

P.S. Resepteistä kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Karppaus.infon reseptisivua.

P.P.S Vastailen kommentteihin vähän hitaammalla tahdilla, joten jos olet kysynyt jotain, etkä saanut vielä vastausta, niin palaathan parin päivän päästä tsekkaamaan uudestaan. :)

Ikäväkseni joudun kertomaan, että blogi jää valitettavasti jälleen jonkinlaiselle tauolle. Olen miettinyt tämän viestin kirjoittamista jo muutaman viikon, mutta nyt se on kirjoitettava. En ole tuonut yksityiselämäni asioita blogin puolelle, enkä tee niin jatkossakaan, mutta kerron nyt että minulla on tällä hetkellä niin paha olla että en pysty blogiani kirjoittamaan.

Viesti tuntuu erityisen ironiselta ja oudolta, kun olen teille juuri eilen postannut iloisia ja hymyileviä kuvia kasvoistani. Kaikki ei kuitenkaan näy kuvissa. Eivätkä hymiöt ja pirteät vastaukset kerro miltä minusta oikeasti tuntuu.

Voi olla, että jaksan tehdä joitain postauksia harvakseltaan, mutta en tiedä tällä hetkellä. Blogi on ollut minulle suuri ilonaihe elämässä, ja haluaisin pystyä tekemään jotain minua ilahduttavaa. Mutta juuri nyt en tiedä.

Halusin tämän kertoa, koska en halua alkaa saamaan "Minne oikein olet kadonnut?" ja "Voitko jo päivittää?" -kommentteja.

Sanni

Esittelyssä kolme mineraaliposkipunaa Lily Lololta.

Kuten aiemmin uutisoin, Biodelly.com -verkkokauppa alkoi myydä Lily Loloa Suomessa toukokuussa. Biodellyläiset tietävät että olen Lolo-meikkipohjan suuri fani, ja kun he kysyivät kiinnostaisiko minua kokeilla merkin poskipunaa ja luomivärejä, niin eipähän tarvinnut kauaa miettiä. :)

Ooh La La - erittäin kaunis ruusunpunainen sävy hennolla hohteella (englannissa on tähän hyvä sana, 'sheen'). Lolon tiedoissa sanotaan että sävy on matta, mutta sitä se ei ole. Voisin kuvitella Ooh La La'n sopivan kaikille, koska sävy on hyvin neutraali ja klassinen. Luo ihastuttavan raikkaat ruusuiset posket, todella imarteleva sävy. Suosikkini kolmikosta.

Clementine - lämmin oranssihtava persikka. Tykkään myös tästä (no okei, tykkään kaikista kolmesta! :P), sopii väritykseeni tosi hyvin. Luo hyvin lämpimän, hehkuvan lookin. Koostumus on sama kuin La La'ssa, eli ei täysin matta vaan kevyellä sheenillä.

Candy Girl - todella tyttömäinen, hohtava karkkipinkki. Jälki on hyvinkin voimakkaasti hohtavaa, eli käytännössä poskipuna + highlighter yhdessä tuotteessa. Kun aluksi levitin tätä iholle, olin sitä mieltä että koostumus on liian hohtava ja sävy minulle liian viileä. Kun sitten meikki oli valmis ja katsoin kuvia, näytti poskipuna lopulta tosi raikkaalta ja freesiltä ja sulautui ihooni. Eli kyllä tämäkin on "keeper"! :)

(Saa klikattua isommaksi)

Yleisenä arviona summaan, että Lily Lolo -poskipunien koostumus on todella kauniisti ja tasaisesti iholle levittyvä, ja helposti kerrostettava. Sävyä ei tule kerralla liikaa kun muistaa kopauttaa ylimääräiset punat siveltimestä ranteen reunaan. Olen käyttänyt jauhomaisia mineraaliposkipunia aika vähän verrattuna perinteisiin kakkuposkipuniin, ja olin huomaavinani sellaisen edun mineraaliposkipunissa, että jälki oli vähemmän puuterinen ja vähemmän kuivan näköinen kuin joissain kakkuposkipunissa.

Swatchit. Näette, etteivät Ooh La La ja Clementine todellakaan ole täysin mattoja.

CLEMENTINE. Silmämeikissä myös Lily Loloa, esittelen saamani luomivärit myöhemmin omassa postauksessaan.

CANDY GIRL. Silmämeikissä samaten Lily Loloa. Huulilla se Couleur Caramelin pinkki huulipuna, jonka kuivaa koostumusta harmittelin toukokuussa. Sävy on tosiaankin nätti, mutta koostumus aivan hirveä.

Candy Girl.

OOH LA LA. Tässä meikissä ei olekaan pohjan lisäksi muuta kuin eyeliner-rajaus, ripsiväriä ja läpinäkyvää huulikiiltoa.

Koska Ooh La La on poskipunista lempparini, tein siitä toisetkin meikkikuvat. Tässä näkyy myös kynsillä Diorin syyslookin Blue Denim -kynsilakka joka on törkeän ihana. (Ja ei, tätä kynsilakkaa en ole saanut, vaan kokeilin töissä testeristä. :))

Ja vähän harvinaisempaa matskua mun blogissa; rillimeikkikuva. Huulilla muuten yksi niistä Lumene-punista joita ostin kesäkuussa alennusmyynnistä; numero 79 Ruusu Nupussa. Osoittautui loistavaksi hankinnaksi, tosi kaunis ruusuinen nude-sävy jota voi sipaista huulilleen ilman rajauskynää. Olenkin itse asiassa käyttänyt viime aikoina huulipunaa melkein päivittäin. Jee!

Lolon poskipunat maksavat 9,90€ (tai £7,29 jos tilaat Englannista). Mikäli kiinnostuitte, niin vinkkaan vielä että blogikollegani Nean FIF-koodilla saatte Biodellystä 10% alennusta. ^_^ (En tiedä onko ihan etiketin mukaista jaella toisen bloggaajan koodia, mutta haluan että ihmiset saavat tuotteensa niin edullisesti kuin mahdollista. :) Ja monethan teistä lukevat varmaan myös Nean blogia, jonka sivupalkissa koodi on julkisesti hyödynnettävissä. :))

Noniin, tässä nyt teille eilisen postauksen jälkimainingeissa "twiitti", kuvituksena syksyinen meikkikuva.

* Natural Code -voitot lähtivät eilen postiin. Yritin odotella kaikkien voittajien yhteistietoja, mutta Angel-paletin voittanut nimimerkki Lra ei ole vielä vastannut viestiini. Jos Lra näet tämän, niin tsekkaahan sähköpostisi. :) Jos en kuule Lra'sta ensi tiistaihin (30.8.) mennessä, arvon Angel-paletin uudestaan.

* Lily Lolo -poskipunakuvat ovat kokeneet takapakkia pilvisen ja harmaan sään vuoksi, ja joudun ehkä ottamaan kaikki kuvat uusiksi kun en meinaa saada poskipunien sävyjä näkymään kuvissa. Mutta ihania ovat! :)

* Aikeissa on myös tehdä Diorin syyslookin meikki.

Luomen sisäpuolikkaalla Fyrinnaen Electro Koi, ulkopuolikkaalla MAC Humid. Yläluomen rajaus BeYu'n vihreä eyeliner, sisärajauksena MAC Eye Kohl Smolder.

Mä en oikein ole aiemmin hiffannut blogien Facebook-sivujen ideaa. Jostain syystä ihokarvani sai pystyyn se, että joku haluaa ihmisten vielä oikein "fanittavan" blogiaan Naamakirjassa, niinkuin ei lukeminen jo riittäisi. Ennenvanhaanhan blogien sivut Facebookissa olivat nimenomaan fanisivuja, ja liittyäksesi piti klikata namiskaa "Become A Fan".

Voi että mä jotenkin karsastin sitä! En minä ainakaan halua kuvitella olevani joku "faniuden" kohde.

Faninappulat ovat kuitenkin jääneet FB:ssa historiaan, ja on sittemmin korvattu ystävällisemmillä "Like/Tykkää" -namiskoilla.

Viime aikoina, ehkä lähinnä Charming Nailsin FB-sivun kautta, olen alkanut nähdä Facebookin blogisivut laajennetussa valossa. Siellähän voi kätevästi postailla pieniä päähän pälkähtäviä juttuja, tyyliin "Tsekatkaa Olivian uusin kansi, vähänkö upea meikki!" tai "Bongasin Vivisantén tuotteet Hobby Hallissa puoleen hintaan!", joista nyt ei ihan blogipostaukseen riitä materiaalia.

Tuollaiseen tarkoitukseen Facebook voisi olla ihan kiva. :)

Itse en kuitenkaan kuulu Naamakirjan suurkuluttajiin, enkä edes käy siellä päivittäin. Mitenkäs te? Seuraako teistä monikin blogeja Facebookin kautta? Ja miten muuten blogipäivitykset saa näkymään Facebookissa? Kiinnitin huomiota siihen, että esimerkiksi Ostolakossa- ja Charming Nails -blogien sivuilla päivitykset eivät näy, mutta sitten taas esimerkiksi kaikkien Indiedays-blogien FB-sivuilla päivitykset näkyvät.

Mulla on ollut tuossa sivupalkissa FB-kysely viikon verran, ja tällä hetkellä 40% teistä on sitä mieltä, että FB-sivu olisi ihan turha. 31% sanoo JOO! FB-sivulle, ja 29%:lle on ihan sama.

Punainen huulilla ja kynsillä. Voiko olla klassisempaa meikkiä.

Sain kotiin Yves Rocherin syksyn uutuusmeikkejä, ja niistä huomioni varasti upean kirkkaan punainen parivaljakko - kynsilakka ja huulipuna nimeltään Rouge.

Todella kauniin punaiset. Yves Rocher lanseeraa syksyksi kuusi limited edition -sävyä kynsilakoissa ja huulipunissa, joissa on runsaammin pigmenttiä kuin Rocherin normivalikoiman sävyissä.

Nevermind the ugly nails, mutta katsokaa tuota upeaa peittävyyttä ja kiiltoa! Kynsilakkaa on levitetty yksi kerros ilman päällyslakkaa. Kerrassaan mahtava, jellymäinen koostumus.

I'm liking this. (Pikkurillin kynsi katkesi juuri pari päivää sitten. Ja joo, te kaikki muut olisitte leikanneet muut kynnet sen perässä mutta en minä! ^_^)

Huulipuna tuntuu kevyeltä ja kosteuttavalta. Pysyi hyvin lounaaseen saakka.

Näitä sävyjä ei käsittääkseni ole vielä kaupoissa, vaan ne ilmestyvät syyskuussa. Jos etsitte jotain hyvää punaista, niin nämä ovat kyllä tsekkaamisen arvoiset.

Kun työkaverini näkivät minut tässä lookissa, he olivat ihan että "hei, miksi et käytä useammin kirkkaanpunaista?" Niinpä, miksi en....?

* * *

P.S. Sain yhteydenoton eräältä lukijaltani, joka tekee päättötyötä suomalaisten lifestyle-blogien käytöstä PR-kanavina. Jos teillä on aikaa, niin käykää ihmeessä vastaamassa hänen lyhyeen kyselyynsä päättötyötä varten. Kysely löytyy tästä linkistä. Edit 22.8. Kysely sulkeutunut, kun vastauksia oli kuulema tullut jo tarpeeksi. :)

Natural Code -paletit on nyt arvottu Random.orgin toimesta, ja paletit menivät seuraaville nimimerkeille:

Jutta - Jolly

Mansikka - Diva

Lra - Angel

Noora - Punk

eveleen - Mystic

Mokkis - Goddess

Sirpale - Ada

Miaminttu - Daring

n00b - Reckless

Onnea voittajille! :) Olen teihin yhteydessä sähköpostitse.

Oli muuten kiva huomata että kaikille meikeille oli tykkääjänsä. Olin ihan varma ettei kukaan halua Mysticiä mutta niin vain sai sekin meikki & paletti paljon kannatusta! :) Eniten suosiota näyttivät niittävän Goddess, Punk ja Jolly.

Ajattelin että voisin antaa huulikiillot Fresh Pink ja Berry Sherbet myöskin pois, kun en niitä kuitenkaan itse tule käyttämään. Kumpaakin olen kokeillut kerran. Jos joku haluaa nuo kotiuttaa niin ensimmäisinä kommenttilootassa hihkaisseet saa kiillot (siis yksi per hlö).

Nyt täytyy kosmetiikkamyyjänä avautua yhdestä asiasta. Asiasta, mitä jälleen eilen kollegani kanssa töissä tuskailimme.

Mikä on yksi turhauttavimmista kysymyksistä jonka saamme työssämme kohdata päivittäin.

"Hei, mä tarvitsisin sellaisen ripsivärin joka ei varise. Suosittele mulle jotain hyvää ripsiväriä joka ei varise."

Kertokaas nyt minulle. Miksi kukaan kysyy tällaista? Olettaako joku, että tähän kysymykseen on jokin absoluuttinen vastaus? Mikä se on se sellainen ripsiväri, joka ei varise? Voidaanko kaikki ripsivärit jaotella kahteen luokkaan - variseviin ja varisemattomiin? Päättävätkö valmistajat ihan piruuttaan valmistaa myös niitä varisevia?

Ihan oikeasti, mitä ihmettä?

Ei ole olemassa mitään varisemattomia ripsivärejä. On vain olemassa erilaisia silmiä, ripsiä, ihoja ja olosuhteita. Se, variseeko maskarasi, on täysin yksilöllistä. Täysin yksilöllistä. Myyjä ei voi suositella kenellekään varisematonta ripsiväriä, sillä hän ei voi tietää miten joku maskara käyttäytyy juuri tämän henkilön ripsissä. Mikä kestää toisilla aamusta iltaan on rapissut toisilla lounaaseen mennessä.

Eivätkö kaikki ihmiset tiedä tätä? Täytyyhän heidän tietää. Maalaisjärki, jne.

Miksi sitten kuulemme kysymyksen päivittäin? Asiakas on hämmentynyt, ihmeissään, jopa loukkaantunut kun emme pysty vastaamaan hänelle. Hänen mielessään kosmetiikkaliikkeen myyjän täytyy osata kertoa, mikä on se  paras ripsiväri. Ehkä teemmekin sitten hänelle mieliksi. Valitsemme jonkun maskaran, ja sanomme, "Tämän ei ainakaan pitäisi varista, tämä on tosi suosittu ja saanut paljon palautetta pysyvyydestään." Asiakas on tyytyväinen kuullessaan edes tuollaisen lupauksen ja hän ostaa maskaran. Mutta tottakai se voi varista hänen ripsissään. Miksi siis tekisimme mitään sen suuntaisia lupauksia..?

Anteeksi tämä avautuminen, mutta minulla vain menee välillä hermot tuohon. :) Nimimerkillä "minulla eivät koskaan varise mitkään maskarat, mutta niinpä vain oli viikonloppuna silmien alla musta maskarapölykerros kun kerrankin laitoin Cliniquen Lash Poweria". Kyllä, juuri sitä, jonka ehdotonta kestävyyttä ja anti-varisemis-ominaisuutta kaikki ylistävät.

Eli mitäpä jos sanon ripsiväriasiakkaalleni seuraalla kerralla vaikka näin, "Ai varisematon maskara? Kyyyllä, kyllähän meiltä sellaisia löytyy, mitenkäs olisi vaikka tämä erittäin suosittu Lash Power, joka ei varise ainakaan noin joka kolmannen Clinique-asiakkaamme mielestä, mutta sitten taas jotkut ovat enemmän Sensain 38-leirissä ja sekin saattaa tietysti pysyä paremmin, mutta toisaalta meillä ei ole Sensaita joten kyllä minä nyt sitten kuitenkin suosittelen tätä Lash Poweria, se pysyy ihan älyttömän hyvin suurimmalla osalla ihmisistä, paitsi minulla."

P.S. En ehtinyt vielä käydä läpi kaikkia kommentteja, joita oli tullut paljon (on kiire soututapaamiseen...! ^_^), mutta haluan vain lisätä että en kirjoittanut tekstiä haukkuakseni asiakkaita. Toivoin postauksen irrottavan lukijoissa lähinnä naurahduksia (tyyliin "kaikesta se Sanni jaksaakin vaahdota ^_^"), ja kaikkihan me tiedämme että joka alalla on omia vakioturhautuksia. Minä oikeasti olen ihmetellyt tuota, miksi ihmiset kysyvät varisematonta ripsiväriä. Koska ei ole mitään ammattilaisten insider-tietoa, että maskarat käyttäytyvät yksilöllisesti. :) Yrittäkää nähdä tässä vähän huumoria, tai jos ette voi, niin olen pahoillani jos teksti loukkasi.

Ja vielä P.P.S. Ettehän te nyt oikeasti luulleet, että puhun asiakkaille tuon viimeisen kappaleen tyyliin? :) Selvennyksen vuoksi: palvelen kaikki varisematonta ripsaria etsivät asiakkaat aivan yhtä ystävällisesti ja iloisesti kuin muutkin asiakkaat, ja selitän heille miksi emme voi luvata minkään ripsivärin olevan täysin varisematon. Tämä blogiavautuminen ei heijasta mitenkään sitä, miten käyttäydyn töissä. Päänsisäiset ihmetykset ja ärsytykset ovat oma asiansa,  ja niistä voi avautua vaikkapa näin blogipostauksessa, mutta asiakastilanteissa ne eivät näy.

Natural Code -viikon yhteenvetona totean, että oli tosi kiva esitellä hieman edullisempia meikkejä ja mahdollisuuksia käyttää niitä. Minusta Natural Codella on hauskan värikäs ja monipuolinen luomiväritarjonta, joka erottuu pirteydellään markettimeikkihyllyissä. Minua oli aina kiinnostanut testata, millainen laatu ja pigmentti näissä "karamelleissa" on, ja oli hauskaa että sain siihen blogin kautta tilaisuuden.

Tietystikään laatua ei voi verrata ammattimeikkisarjoihin, ja pigmentin vahvuus vaihteli paletista toiseen, mutta minusta nämä ovat hintaansa (7,90€) nähden oikein hyviä. Lukijakommenteissa tuli paljon esille palautetta palettien huonosta kestävyydestä ja siitä, että nämä hajoavat meikkipussissa lähes itsestään, ja toivottavasti Lumenella ollaan otettu tämä palaute vastaan. Eli ilmeisesti näitä ei kannata paljon kuljetella mukanaan.

Ja sitten arvontaan. Arvon siis pois kaikki saamani luomivärit. Jokaista on käytetty 2-3 kertaa, ja ovat täysin kunnossa ja siistejä. Mielenkiintoiseksi jääkin nähdä, selviävätkö nämä ehjinä postikuljetuksessa voittajille.... ^_^

Osallistut arvontaan kertomalla, mikä oli teemaviikon lempimeikkisi. Voit myös kertoa, minkä paletin haluaisit voittaa, mutta jos vastauksia tulee ihan mielettömästi niin en takaa että jaksan eritellä vastauksia voittotoiveiden mukaan. Mutta katsotaan. :)

Osallistumisaikaa on huomisiltaan (16.8.) klo 21.00 saakka. Keksi itsellesi nimimerkki ja jätä sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville, se näkyy vain minulle.