No nyt taas varmaan jollain lukijalla palaa käämit kun täältä pukkaa ruokajuttua... Mutta herkkucorner sopii itse asiassa oikein hyvin blogin teemaan, eikös vaan? ^_^

Ihme kyllä muutamat harvat ruoka-aiheiset postaukseni ovat olleet tosi suosittuja, ja koska olen itse niin innoissani ruoanlaitosta sitten ruokavalion muutoksen, niin on kiva jakaa tällaisia herkkupaloja. Ajattelin, että voisin silloin tällöin julkaista vähähiilihydraattisten herkkujen corneria. :) Ruokavastaiset lukijat voivat varmaan kuitenkin helposti skipata nämä harvat postaukset?

Eilen tein aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja vähähiilihydraattiseen malliin ilman viljaa ja sokeria. (Inhoan muuten tuota mediatrendikästä "karppi"-termiä kun sitä nyt hoetaan joka puolella, mutta otsikossa se oli lyhempi käyttää kuin 'vähähiilihydraattinen'....) Rrrrakastan pannukakkuja! Normaali aamupalani on kuitenkin joko munakasta tai kreikkalaista jogurttia vadelmilla, mutta eilen halusin hemmotella itseäni tällä makealla herkulla.

Resepti jälleen kerran karppaus.infon sivuilta, mutta tuunattuna.

Vatkaa munat. Lisää sulatettu voi ja yhdistetyt mantelijauho, psyllium ja leivinjauho. Lisää kerma ja vatkaa suola ja makeutusaine (itse käytin n. ruokalusikallisen erytritolia) lopuksi taikinaan. (En tiedä miksi nuo lisätään vasta lopussa eikä sekoiteta muihin kuiviin aineisiin mutta noudatin alkuperäisen reseptin ohjetta.....)

Anna taikinan turvota hetki ja paista lettuset voissa keskilämmöllä.

Amerikkalaiset pannukakut kuuluu mielestäni ehdottomasti nauttia siirapin kanssa, ja itse käytän alhaisen glykeemisen indeksin omaavaa agave-siirappia jota olen tilannut iHerbistä. Kaneliversio on lettujen kanssa aivan erityisen om-nom!

Koostumus ei yhtään häviä vehnäjauhopannareille. :) Yllätyn joka kerta miten vaivattomasti perinteiset viljaleipomukset syntyvät viljattominakin.

Ihan joka viikko en tällaista kaloripommiaamiaista söisi mutta välillä ihmisen täytyy saada pannaria! :)

P.S. Yritän skarpata kuvankäsittelylaiskuuteni kanssa ja saada ne huulipunakuvat julkaisukuntoon huomiselle... Kuten Face-Off-jutun kommenteissa tuli mainittua, olen hurjan kyllästynyt käsittelemään omia meikkikuviani.... :/

Välillä sitä tekee omalla työpaikallaan hieman odottamattomia löytöjä. Ei, nyt en löytänyt mitään minulta piiloon jäänyttä superkallista tuotetta, vaan tajusin erään minulle hyvinkin tutun tuotteen järkyttävän litrahinnan.

Kuluttajat eivät minun kokemukseni mukaan juurikaan välitä litrahinnoista. Eivät ainakaan kosmetiikan kuluttajat. Kosmetiikkaostoksilla olevaa henkilöä kiinnostaa tuotteen kappalehinta, ja vain sillä on merkitystä hintoja vertaillessa. Esimerkiksi hajuvesien kohdalla on useimmiten täysin turhaa selventää asiakkaalle, että 50-millisen litrahinta on 30-millistä edullisempi, sillä 30-millinenhän kuitenkin keventää asiakkaan kukkaroa vähemmän juuri sillä ostoskerralla. Täysin ymmärrettävää.

Ihonhoidon puolella litrahinnoilla voi kuitenkin olla jo järkevämpää merkitystä. Eräässä tuoteryhmässä tämä näkyy erityisen hyvin, ja se on kasvonaamiot. Kasvovoiteet ovat lähes kaikilla merkeillä samaa standardikokoa eli 50-millisiä, jolloin kappalehintaa on helppo verrata. Mutta kasvonaamioissa koot vaihtelevat yllättävän paljon. Pakkaukset näyttävät ulkoapäin kuitenkin suhteellisen samankokoisilta, eikä kuluttaja tule ajatelleeksi litrahintaa vaan katsoo tuttuun tapaan pelkkää hintalappua.

Meillä on myynnissä useita kalliihkoja selektiivisiä merkkejä kuten Lancômea, Dioria ja Clarinsia, sitten meiltä löytyy sitä perus "markettitavaraa" (jota kosmetiikka-alalla kauniisti halutaan kutsua semiselektiiviseksi ettei purkkiraukoille tule paha mieli) sekä kolmantena segmenttinä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Vertailin tässä eräänä päivänä kosteuttavien naamioiden hintoja. Kappalehinnat vaihtelivat välillä 5,70€ ja 51,45€. Odotin itsestäänselvästi Diorin vetävän "kilvassa" pisimmän korren, mutta eipäs vetänytkään.

Hyllystä löytyy naamio, jonka litrahinta on yli kaksi kertaa Diorin litrahinnan arvoinen - 1473€!

Millilitra tätä kosteuttavaa ihanuutta kustantaa 1,47 euroa. Naamio on Dr. Hauschkan Créme Packung.

Tiedän kyllä, että luonnonkosmetiikan raaka-aineet ovat keskimäärin normikosmetiikan ainesosia kalliimpia, ja tiedän myös että Hauschka kuuluu niihin tyyriimpiin luonnonkosmetiikan merkkeihin, mutta ihan tällaista litrahintaa en osannut odottaa. Herranjestas, totesimme järkyttyneinä kollegojen kanssa, että aina kun annamme asiakkaalle näytepurkin Créme Packungia, se on 7,35€:n arvoinen!! (Purkkiin mahtuu 5 ml.)

Vertailuna todettakoon, että esimerkiksi Cliniquen 100 ml:n tuubissa myytävä kosteusnaamio on 30-milliseen Hauschkaan verrattuna Lidlin hintatasoa 350€:n litrahinnallaan!

Muutkin luonnonkosmetiikkamerkit sijoittuivat arvokkaaseen päähän, esimerkiksi Weledan viattoman halvan näköinen Manteli-naamio on litrahinnaltaan myymälämme toiseksi kallein, ja ohittaa Diorin melkein sadalla eurolla. Kolmanneksi sijoittui Weledan Iiris, joka on samanhintaista Diorin kanssa.

Mietittekö te koskaan litrahintaa kosmetiikkaostoksilla? Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tietyissä tapauksissa vaikkapa Lumene voi olla jotain Clarinsia tyyriimpi?

P.S. Huh että teitä osallistujia riitti tuohon Benecos/Sante-arvontaan! Odotin oikeasti ehkä jotain viittäkymmentä halukasta.... :P Suoritan arvonnan nyt seuraavaksi ja julkistan voittajan tuossa samassa arvontapostauksessa.

...muuten adoptoida noita edellisissä postauksissa esiteltyjä Benecosin uutuusmeikkejä ja Santen meikkivoiteen postikulujen hinnalla? Unohdin ihan että minun oli tarkoitus kysyä tätä jo ko. postausten yhteydessä. Minulla kun noita meikkejä riittää niin laitan mielellään blogin kautta saatuja testijuttuja eteenpäin.

Santen meikkivoide on sävy 01 Porcelain, vaalein sävy. Olen käyttänyt sitä ehkä viitisen kertaa. Luulen että se menee maksikirjeenä, postarit tällöin 3€.

Benecosin uutuudet voisin laittaa könttänä (siis kaikki edellisen postauksen ylimmässä kuvassa näkyvät tuotteet), näistä en ole ihan varma meneekö maksina. Postikulut siis korkeintaan 3€, mutta todennäköisesti nuo kynsilakat on sen verran hoikkia että kirje menee tavallisenakin.

Kynsilakkoja ei käytetty kertaakaan, eyelineria kerran, nudekajalia useita kertoja (mutta vielä ei ole tarvinnut teroittaa! Uusi omistaja voi kätevästi "desinfioida" kynän teroittamalla), luomiväriä kolme kertaa ja huulipunaa kerran.

Huikatkaa kommenttilaatikossa joko 'Sante' tai 'Benecos', ja suoritan halukkaiden kesken arvonnan huomenna (keskiviikkona 21.3.) illalla klo 21.00.

Edit. Voittajat arvottu: Benecos-paketti menee nimimerkille SaraP (kommentoi 21.3. klo 13.27) ja Santen meikkivoide nimimerkille maria (kommentoi 21.3. klo 14.26). Arvonnan suoritti random.org. Onnea! :)

Sain aiemmin talvella kokeiluun edullisen Benecos-merkin uutuusmeikkituotteita. Kuvassa näkyvää porukkaa en meinannut millään ehtiä testaamaan, mutta  alempana esitellyt herkullisen hehkuvat poskipunat varastivat heti huomioni ja päätyivät välittömään käyttöön. (Nämä poskipunat eivät kuitenkaan ole uutuuksia vaan jo aiemmin ilmestyneitä.) Kaikki Benecosin meikit maksavat alle kympin, eli ilahduttaa tällaista "laihialaisuuden" kannattajaa! :)

Ennen lomaa ehdin vihdoin nipistää aikaa näidenkin kokeiluun. Paitsi kynsilakkojen. Koska kynteni ovat edelleen kuoleman rajamailla. :( (Kynsistä tulossa myöhemmin itkupostausta.)

Uutuksiin kuuluvat erityisen pigmenttipitoinen Slimline-huulipuna, nestemäinen eyeliner, nudensävyinen kajal (jee!), neljän sävyn luomiväripaletti sekä kaksi kynsilakkaa.

Mä niin tykkään näistä ennen ja jälkeen -kuvapareista! :) Mun haamunaama sopii niin hyvin demonstroimaan meikin elävöittävää vaikutusta.

Nämä kaunokaiset ovat olleet varsin heavyssa käytössä niiden kotiuduttua luokseni! Benecosilla on vain kaksi poskipunasävyä, mutta miten kauniit ne ovatkaan! Kumpikin on heleä ja hohtava, eli te jotka välttelette helmiäistä poskillanne haluatte ehkä jättää nämä hyllyyn. Mutta muille suosittelen näihin tutustumista lämpimästi! Alle 8 euron hinnallaan nämä eivät vedä ketään konkkaan.

Rose on viileähkö ruusun sävy, Coral lämmin korallipersikkapinkki. Poskilla pinkimpi kuin miltä hylsyssä näyttää.

Hillitynsävyinen Beautiful Eyes -luomiväripaletti on sekin ihan kelpo tuote. Paletin voi nähdä kahtena kokonaisuutena; vasemman puolen vaalea-ruskeana ja oikean puolen liila-violettina, tai sitten yrittää yhdistää kaikki sävyt. Mielestäni ne tosin eivät toimi yhdessä mitenkään superihanteellisesti.

Yllättäen suosikkini neljästä sävystä on vasemman yläkulman vaalea harmahtava beige. Se on voimakkaasti hohtava ja tekee melkein metallista jälkeä. Todella erottuva highlight-sävy vaikkapa silmän sisänurkkaan. Violettien sävyjen pigmentti ja koostumus on ok, ja tummanruskea on voimakaspigmenttinen.

Nestemäisestä eyelinerista en pitänyt. En tiedä sattuiko kohdalleni joku maanantaikappale, vai ovatko kaikkien Benecos-eyelinerien kärjet näin paksuja ja oudosti taivutettuja, mutta minusta kärki oli kömpelö ja sillä oli vaikea saada siistiä jälkeä.

Tähän samaan syssyyn voisin esitellä myös jo ajat sitten saamani Benecosin irtopuuterin. Vaikka kannessa lukee "mineral powder", niin kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote vaan sekoite.

Jos vertaa Benecosin irtopuuteria Laveraan tai melkein mihin tahansa muuhun perinteiseen irtopuuteriin, niin ero on selkeä. Siinä missä Laveran koostumus on todella kevyt ja hienojakoinen ja sopii nimenomaan meikin kiinnittämiseen, on Benecosin puuteri "raskaampaa" ja peittävämpää. Puuterista on myös saatavilla neljä eri sävyä. Sillä voi joko kiinnittää meikin tai sitten käyttää yksinään meikkipohjana mineraalipohjan tavoin. Peittävyys ei toki ole samaa luokkaa kuin oikean mineraalipohjan, ja koostumus on kuivempaa eikä "sula" iholle, mutta nille jotka eivät tarvitse paljon peittoa tämä sopii pohjaksi oikein hyvin.

Beautiful Eyes -paletilla tehty meikki. Harmaabeige koko luomella kulmakarvoihin saakka, tummempi violetti ulkonurkassa, vaaleampi violetti luomivaossa ja tummanruskea alaluomella. Rajaus Benecos Natural Liquid Eyeliner, alaluomen sisärajaus Benecosin nude-kajal.

Meikkipohja Benecosin mineraalipuuterilla, sävy Sand (samaa sävysyvyysluokkaa kuin Lily Lolon In The Buff, mutta viileämpi). Poskilla Benecosin Rose-poskipuna. Huulilla Benecosin huulikiilto, sekin Rose nimeltään.

Meikkipohja jälleen Benecosin mineraalipuuteri, sävy Sand. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna, joka on poskipunista se hohtavampi. Valoaheijastava jälki tulee tosi hyvin esiin näissä kuvissa, poskille ei ole lisätty mitään highlighteria. Luomilla Benecosin Mocca-luomiväri, rajaus BeYu'n eyeliner. Alasisärajaus Benecos-nudekajal. Huulilla Natural Coden Soft Papaya -huulikiilto.

Uutuuspaketissa tulleen rusehtavanpunaisen Slimline-huulipunan sävy ei oikein sopinut minulle, eikä se sopinut paketin muidenkaan meikkien sävyihin, joten se jäi kuvaamatta. Koostumuksesta voin sanoa sen verran, että se on Benecosin perushuulipunaa paljon peittävämpää ja jämäkämpää.

Uutuuksista nostaisin erityisesti esiin nudekajalin, joita markkinoilla on edelleen turhan vähän. IsaDoran Inliner Kajal Blonde saa nyt haastajan luonnonkosmetiikan puolelta! Benecos-kajalila on hintaa vain 4,30€. Kynässä lukee "White"*, vaikka sävy ei ole valkoinen vaan ihonsävyinen, hyvin samanlainen kuin IsaDoran klassinen Blonde. Mielestäni nudekajal kuuluisi jokaisen perusmeikkikokoelmaan - millään ihmeseerumillakaan et loihdi punoittavia, väsyneitä silmiä virkeämmiksi yhtä nopeasti. :)

*) Eipäs luekaan, vaan pelkästään nettikauppojen sivuilla kynän sävyksi väitetään 'Valkoinen / White'.

Otin töistä näytteen Lumenen uudistuneesta silmämeikinpohjustajasta, ja olen nyt käytellyt sitä kolmisen viikkoa. Tämä versio on käsittääkseni kolmas tai jopa neljäs uudistus Lumenen alkuperäisestä pohjustajasta. Lumenen primer oli muuten aikoinaan ensimmäinen silmämeikinpohjustustuote jonka ostin, tästä on aikaa varmaan kymmenisen vuotta. Se voide oli jotain ihan hirveää; öljyinen koostumus joka ei pitänyt meikkiä paikoillaan ei sitten nimeksikään. Mutta Lumenen tuotekehittelijät ovat läksynsä oppineet ja tuotteen koostumusta on parannettu huimasti niistä ajoista.

Koska pidän Urban Decayn Primer Potionia niin ylivertaisena pohjustajana, olen sanalla sanoen aika laiska testaamaan muita pohjustajia. Usein ne tuottavat pettymyksen, ja miksi menettää hermojaan muiden tuotteiden kanssa kun UDPP:hen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.  Tosin olen random-testailujen tuloksena löytänyt esim. Elizabeth Ardenin Eye Fixin, joka on lähes UDPP:n veroinen helmi. Eli pitäisi jaksaa yrittää antaa muillekin mahdollisuus aika ajoin…

No, Lumene sai nyt sellaisen mahdollisuuden. Ja kuulkaas, tämähän toimi ihan hyvin! Meikki ei rullautunut luomivakoon kertaakaan testiviikkojen aikana. Pohjustajaa testattiin myös ”extremeolosuhteissa” äskeisellä Madeiran reissulla – se piti hämmästyttävästi luomet kuivina seitsemän tunnin vaativan vuoristopatikankin aikana, vaikka olin hiestä märkä ja tuntui että koko naama poksahtaa voimanponnistuksista. En siis meikannut itseäni varta vasten vuoristovaellukselle (niin turhamainen en sentään ole!), vaan levitin luomille pelkän pohjustajan ihan vain testimielessä. (No okei, oli mulla ripsariakin! Öhöm.)

Pohjustaja saa siis minulta varsin kiitettävän arvosanan. Se todellakin pitää silmämeikin paikoillaan ja luomet mattapintaisina. Mikä on hyvä homma, näinhän silmämeikin pohjustajan kuuluukin toimia.

MUTTA, ostaisinko tätä itse? En. Koostumus ei siltikään vastaa UDPP:n täydellisyyttä, eikä tätä ole yhtä miellyttävä levittää luomille. Voide tuntuu UDPP:tä kuivemmalta, ja jotenkin se aina osittain rullaa ja jopa murustuu kevyesti iholla. Se ei siis ”nappaa” kiinni ihoon yhtä tehokkaasti kuin UDPP. Luomivärien sävyt eivät myöskään toistu yhtä intensiivisinä Lumenen kuin UDPP:n päällä. Eli sanoisin, että Lumene kyllä kiinnittää meikin, mutta ei voimista sävyjä.

Koska UDPP:tä ei kuitenkaan ole saatavilla Suomessa, eivätkä kaikki kuluttajat halua sijoittaa Elizabeth Ardeniinkaan, niin Lumene on ihan hyvä vaihtoehto. Ainakin ehdottomasti parempi kuin ei mitään, jos luomillasi on taipumus rasvoittua eikä meikki meinaa pysyä.

Olen kaiken kaikkiaan positiivisesti yllättynyt. Hyvä Lumene!

Santen Soft Cream Foundation jatkaa tutustumistani luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden maailmaan. Tätä ennen olen kokeillut Dr. Hauschkan, Benecosin ja Laveran meikkivoiteita.

Santen meikit tuoksuvat pehmeän hunajaisilta, niin myös meikkivoide. Tykkään kovasti tästä tuoksusta, mutta joidenkin nenuun se voi olla liian voimakas. Santen luomiväri taitaa muuten olla ainoa tuoksuva luomiväri jonka omistan. En tiedä millä he tuotteensa hajustavat, mutta minuun se vetoaa. :)

Monet ovat luonnonkosmetiikan meikkivoiteista sitä mieltä, että ne eivät peitä kovin hyvin ja ovat varsin kevyitä. Santen meikkivoide liittyy vahvistamaan tätä käsitystä. Sillä saa kuulaan, läpikuultavan meikkipohjan. Koostumus on kuitenkin aika mukava, voidemaisempi kuin Dr. Hauschka mutta notkeampi kuin jäykän jämäkkä Benecos. Tuoksu ja voiteen kermamainen pehmeys tekevät meikkaustuokiosta miellyttävän! :) Laveran meikkivoidetta Sante ei ihan minun ihollani päihitä, mutta sijoittuu nyt toiseksi kokeiltujen joukossa.

Käytin Soft Cream -meikkivoidetta tämän iho heleäksi! -postauksen meikissä. Mallin kasvoilla sävy 01 Porcelain. Ei sovi ihan vaaleimmasta vaaleimmalle Lumikki-iholle, mutta esimerkiksi minun perustalvi-iholleni sävy on ihan nappi (<- voiko noin sanoa? :)).

Mallin ihoa ei oltu kostutettu juuri ennen meikkaussessiota, ja Santen meikkivoide toi pintakuivimpia kohtia (kuten esimerkiksi nenänvarressa) hieman esiin.

Tässä näkyy hyvin Soft Cream -meikkivoiteen kermainen koostumus. Joukkoon on sekoitettu Lumenen Crystal Radiance -primeria joka tuo voiteeseen helmiäishohdon.

Meikkivoiteella on hintaa 17,90€.

Nyt sitten vihdoin tuloksia kuudelta panelistiltamme, jotka testasivat Acorellen ihokarvan kasvua hidastavia tuotteita parin kuukauden ajan. Tuotteet lupaavat hidastaa karvan uudelleenkasvua ja säännöllisellä käytöllä karvan luvataan myös muuttuvan hentoisemmaksi ja vaaleammaksi. Testissä oli mukana voiteet kasvoille ja vartalolle sekä deodorantti. Yhtä tuotetta testasi kaksi henkilöä.

Kuva: Shutterstock

Tässä vielä kertauksena panelistien "karvatiedot" ^_^ :

Vartalovoide:

Rva Melli (karvoitus “hyvin tummaa, pitkää ja paksua luokkaa villisianharjas”)

Heidi (vaalea karvoitus, on miettinyt valoimpulssihoitoa ja myös kasvoissa kasvaa hormonikarvoja)

Kasvovoide:

Nan (hormonikarvoitusta kasvoilla)

Immu (tummia karvoja kasvoilla hormonaalisista syistä)

Deodorantti:

Nannana (herkästi sheivauksesta ärtyvät kainalot, vahaa 2-3 viikon välein)

Mohn (epiloi kainaloitaan säännöllisesti, minkä kokee tuskallisena ja haluaa pidentää epilointikertojen väliä)

Testissä heikoiten menestyi vartalovoide, joka ei tuottanut luvattuja tuloksia kummallekaan testaajalle. Heidi mietti, että testitilanne mahdollisesti aikaansai sen, että hän kiinnitti karvoihin tavallista enemmän huomiota  ja oikein odotti niiden kasvua, jolloin tuntui siltä että ehkäpä karvat tosiaan kasvoivat hitaammin. Heidi kuitenkin lisää, että voisi ostaa tuotteen jos siitä olisi hajustamaton versio.

Rva Melli ei huomannut "villisianharjastensa" vaalenevan tai muuttuvan hennommiksi, vaan ihokarvat kasvavat yhä jäykkinä ja tummina takaisin. Sen sijaan karvojen takaisinkasvu on hidastunut, mutta Rva Melli epäilee sen johtuvan enemmänkin siitä, että hän vaihtoi tuotteen käytön yhteydessä sheivauksesta sokerointiin.

Huomattavasti paremman vastaanoton saivat kasvovoide ja deodorantti, joista etenkin kasvovoiteella saatiin selviä tuloksia aikaan. "Kaikenkaikkiaan mahtava tuote, tätä on saatava lisää!" tiivistää nimimerkki Immu kokemuksiaan.

Voide koettiin erittäin miellyttäväksi käyttää, mutta tuubipakkaus sai satikutia huonosta annostelunokastaan. Nan ei huomannut vaikutusta karvojen vaaleuteen tai paksuuteen, mutta takaisinkasvu hidastui ja Nan saattoi pidentää karvojenpoiston välistä aikaa. Immu puolestaan havainnoi kaikki luvatut vaikutukset ja huomasi selvän eron jo reilun viikon päästä tuotteen käytön aloituksesta. "Karvojen kasvu hidastui, häiritseviä ihokarvoja kasvoi selvästi vähemmän ja karvat olivat hentoisia. (...) Pinsettien ja sokerointiaineen kanssa ei tarvinnut läheskään niin usein olla tekemisissä."

Kuulostaa hyvältä! :)

Myös deodorantti sai varsin positiivista palautetta. Sekä Nannana että Mohn kokivat deodorantin tehokkaana ja miellyttävänä käyttää ja se piti hien hajun poissa erinomaisesti. Nannana ei havainnut vaikutuksia kainalokarvoihin, mutta Mohn raportoi karvojen kasvavan nyt hentoisempina ja tuntuvan ja näyttävän erilaisilta. "En ole tuntenut tarvetta epiloida kainaloitani tämän reilun kuuden viikon aikana. Toki karvat ovat kasvaneet jo sen mittaisiksi, että syytä olisi mutta kainalot tuntuvat silti siltä, kuin kainalokarvat olisivat lyhyemmät kuin mitä ne ovat ja niitä olisi vähemmän."

Täydelliset testitulokset panelistien kaikkine vastauksineen löydät täältä. :)

Kiitokset Ekovistalle testimahdollisuuden tarjoamisesta. Acorellen tuotteita saa hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista kuten Ruohonjuurista, Ekoloista ja Lifeista sekä nettikaupoista kuten Hyvinvoinnin Tavaratalo ja Ecodeal. Lista jälleenmyyjistä löytyy täältä.

Olen tullut ulkonäkötietoisemmaksi.

Siksikö, että kirjoitan blogia jossa julkaisen kuvia kasvoistani?

En. Tai ehkä silläkin on ollut vaikutusta. Mikään ei nimittäin tee sinua tietoisemmaksi kasvojesi jokaisesta poimusta, kurtusta, läiskästä ja huokosesta kuin oman naamataulun tuijottaminen Photoshopissa päivästä toiseen. Helkkari, ennen blogin aloittamista en edes tiennyt että minulla on niin paljon verisuonia silmissä! Tai että vasen leukaperäni on kulmikkaampi kuin oikea.

Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy ulkonäköhuoliini. (Ja laittakaa tuo "huoliini" hyvin pehmeisiin lainausmerkkeihin.)

Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä.

Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä, joita useimmat meistä pitävät ensimmäisenä ikääntymisen merkkinä. Kurtistelen jatkuvasti otsaani, minkä ansiosta minulla on ollut otsassa ilmejuonteet jo teini-ikäisestä. Mutta ne eivät häiritse minua.

Minulla on myös silmien ympärillä pigmenttiläiskiä. Ne kertovat tarinaansa auringonpalvojan elämästäni. Huulteni ympäristö pigmentoituu nykyään samantien kun vilautan naamaani terassilla toukokuun auringossa. Nämä asiat vaivaavat minua jonkin verran. Mutta niitä voi vielä yrittää peittää.

Nyt olen huomannut jotain, mikä on saanut minut huolestumaan. Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, "Häivytä väsymyksen merkit - ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi." Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?

Tätä väsymystä en voi nukkua pois. Se on vain hyväksyttävä. Tummat varjot silmien ympärillä syvenevät. Iho ohenee. Ja eivätköhän ne harakanvarpaatkin ala pikkuhiljaa ilmestyä silmäkulmiin. Ennen pitkää pääsen omakohtaisesti testaamaan anti-wrinkle-voiteita, joihin niin skeptisesti suhtaudun. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin todella toivon niiden toimivan.

Tiedän hyvin, että kuulostan pinnalliselta ja huoleni mitättömiltä. Sitä ne varmasti ovatkin. Ja toki myönnän olevani pinnallinen. Mutta se, joka väittää, ettei kiinnitä huomiota ulkonäköönsä ja toivo edes joskus näyttävänsä paremmalta / pirteämmältä / hoikemmalta / muodokkaammalta / pidemmältä jne, ei puhu totta.

En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.

Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.

* * *

Miten te suhtaudutte ulkonäköönne? Oletteko sujut kroppanne ja naamataulunne kanssa, vai aiheuttaako jokin piirre jatkuvasti huolia? Pyrittekö vaikuttamaan ongelmakohtiin meikin tai vaatteiden kautta?

Vai onko ulkonäöstä märehtiminen "so last season"?

Aihe on minusta sen verran kiinnostava, että tein siitä myös pienimuotoisen kyselyn. Käykää vastaamassa, käyn tulokset läpi blogissa n. kuukauden kuluttua.

Karkkipäivän ulkonäkökysely

P.S. Olen liian turhamainen jotta kykenisin julkaisemaan niitä pahinta väsymystä dokumentoivia kuviani. :( Sen voin rehellisesti sanoa. Blogissa voin edelleen pitää yllä itse määrittelemääni kuvaa itsestäni.

"Your friendly neighbourhood" kosmetiikkahörhönne on palannut. Aiheena tänään ryppyvoiteiden sokkotesti, ja kuvituksena - ihan vain kiusaksenne - Sannilaisen lomakuvia. Ei niitä purkkeja aina jaksa katsella. Samalta ne näyttää. :)

Minua kiinnosti testata leikkimielisesti miten koehenkilöt kokevat kolme eri tyyppistä ryppyvoidetta. Yksi voiteista maksaa lähemmäs 200 euroa, kaksi muuta taas ovat parin kympin kieppeillä mutta toinen on perus "markettikosmetiikkaa" ja toinen luonnonkosmetiikkaa. Tuntuuko kallis voide ylellisemmältä tai erottuuko luonnonkosmetiikan voide joukosta koostumukseltaan? En kertonut koehenkilöille voiteista mitään muuta kuin että ne ovat aikuiselle iholle tarkoitettuja.

A = L'oreal Age Perfect

B = Dior Capture Totale

C = Weleda Pomegranate

Koehenkilöinä toimivat anoppini, äitini sekä parhaan ystäväni äiti. Kaikki ikänsä puolesta voiteiden kohdeyleisöä.

Koehenkilö 1 (kuivahko, veltto ja pigmenttiläikikäs iho):

A - rasvaisin, ei imeytynyt yhtä hyvin kuin muut. Tuntui silti miellyttävimmältä kolmesta.

B - voimakas tuoksu joka ei haihtunut nopeasti. Koostumus tuntui jollain tapaa hieman rakeiselta.

C- voimakkain tuoksu, mutta haihtui nopeasti. Ei kommentteja koostumuksesta.

Koehenkilö 2 (ohut, kuiva ja paikoin erittäin kuiva iho):

A - mieto, puhdas tuoksu. Sopivan paksua, levittyi ja imeytyi helposti. Vaikutti riittoisalta ja kosteutti hyvin.

B - miellyttävä tuoksu, tuoksui joltain tutulta markettituotteelta. Aluksi kiristävä tunne, mutta imeytyi helposti. Ei kovin riittoisaa, piti laittaa enemmän kuin A:ta jotta kosteusteho olisi sama.

C - tuoksui kynttilänvahan ja lyijykynän sekoitukselta. Koostumus ohutta lirua. Imeytyi nopeasti, mutta kosteustehot eivät riittäneet.

Koehenkilö 3 (normaali iho, ryppyjä ja kimmoisuuden puutetta):

A - tuoksuton, koostumukseltaan paksuhko mutta hyvin levittyvä ja imeytyvä. Arkinen, persoonaton.

B - täyteläisempi, kosteuttavampi, miedosti tuoksuva. Miellyttävän tuntuinen. Haalean vaaleanpunainen väri tuo mieleen mummon alusvaatteet.

C - koostumukseltaan ohuin, lähes lirua. Imeytyi ihoon välittömästi, jätti sileän tunteen. Miedosti lääkeyrttinen tuoksu antoi tuotteelle luonnetta. Pidin tästä eniten.

Koehenkilö 3 teki myös oma-aloitteisesti arvion voiteiden hintaluokasta, ja veikkasi A:n olevan halvin ja B:n kallein. Niinkuin ovatkin.

Testi ei tietysti sinällään kerro paljoakaan, kun koehenkilöitä oli vain kolme, mutta oli minusta mielenkiintoinen ja tyydytti uteliaisuuttani. ^_^ Halvin eli L'oreal ei näyttänyt yhtään häviävän Diorin luksusvoiteelle. Odotin Weledan voiteen kirvoittavan kommentteja poikkeavuutensa perusteella (valitsin testiin tarkoituksella hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkavoiteen koostumuksen), mutta koehenkilöt tuntuivat lähinnä kiinnittävän huomiota sen ohuuteen.

Koehenkilöt saivat voiteista vain pienet näytteet jotka riittivät ehkä viikon käyttöön per voide. Olisi kyllä ollut erityisen mielenkiintoista kuulla heidän kommenttinsa voiteiden pitkäaikaisvaikutuksista täyden purkin jälkeen. Kiinteyttääkö parin sadan voide paremmin kuin parin kympin? Olisiko minunkin äitini iho selvästi heleämpi ja napakampi "kunnon" ryppyvoidekuurin jälkeen? (Hän käyttää normaalisti edullisia peruskosteuttavia päivävoiteita ilman mitään extra-tehoja.)

* * *

Sen voin muuten kertoa, vaikkei se tähän testiin liitykään, että anoppini huomasi  ihossaan eron käytettyään purkin Clarinsin Vital Light -seerumia. Normaalisti hän käyttää Lumenen tuotteita. Anoppi on hyvä testihenkilö kun hän ei (oman äitini tavoin) ole juuri lainkaan kiinnostunut kosmetiikasta eikä ymmärrä purkkien tai niiden sisältöjen päälle hölkäsen pöläystä. Annoin hänelle koulutuksesta saamani Vital Light -purkin, ja arvelin ettei hän välttämättä edes ymmärrä mitä seerumi on. Niinpä vain parin kuukauden kuluttua anoppi ilmoitti että haluaisi mielellään ostaa "täyden purkin sitä seerumiainetta". (Hän luuli 30 ml:n purkin olevan näytekoko, eikä ylipäätään ymmärtänyt että aine on huomattavasti Lumenea tyyriimpää.) Kuultuaan, että samankokoinen pullo maksaa itse asiassa 99 euroa, hän tuli toisiin ajatuksiin. ^_^ Mutta yhä vain kun tapaamme, hän muistaa mainita kuinka iho tuntui ihan erilaiselta kun hän käytti Vital Lightia. Mielenkiintoista!

.