Sivellinpostauksia pyydetään tosi usein. Tässä tulee nyt  katsaus perussiveltimiin silmämeikille.

Tein taas kömpelön videon, en tiedä mitä iloa noista on kun kuvan laatu on niin huono mutta katsokoon sen ketä huvittaa. :) Videolla kerron lempisiveltimistäni ja demonstroin, miten  niitä käytän perussilmämeikissä. Video on siis tosiaan "For Dummies" -tyyppinen viritys heille, jotka eivät juurikaan ole siveltimiä silmämeikissä käyttäneet.

Tein meikin käytännössä sokkona kun en nähnyt koneen ruudulta juuri mitään ja läppärin "valotkin" välillä sammuivat... ^_^ Jälki on sen mukaista. :P Mutta kyllä siitä hyvin näkee sivellinten perusidean.

[vimeo 39818226 w=490 h=368]

Kuten videossakin totean, neuvon sivellinten hankinnassa aina miettimään ensimmäiseksi omien silmiesi kokoa. Jonkun meikkigurun hehkuttama "must-have"-sivellin ei välttämättä sovi juuri sinun silmillesi tai sinun meikkikäsialaasi. Näin ollen nämä minunkaan suosittelemani eivät tietenkään sovi kaikille. Mutta veikkaan, että ainakin MACin 239:n tyylinen keskikokoinen perussivellin sopii useimpien tarpeisiin.

Yksinkertaisimmillaan peruskokoelmassa olisi mielestäni hyvä olla yksi lättänä yleissivellin, yksi pullea häivytyssivellin ja yksi ohut rajaussivellin.

Perusjengi. Näitä käytän päivittäin. (Alemmat kuvat saa klikattua isommiksi.)

.

"Flatit" eli lättänät yleissiveltimet. MACin #239 (ylempänä) on klassikkoasemassa eikä suotta. Se on täydellisen kokoinen, napakka ja laadukasta karvaa. Kestää ja kestää vuodesta toiseen. Tällä voi tehdä vaikka koko silmämeikin luomivärin "pakkaamisesta" kevyeen häivytykseen.

MAC #228 on synteettinen, ja MAC suositteleekin sitä voidemaisten luomivärien levitykseen. Synteettiset "karvat" sopivat paremmin voidemaisille tuotteille, aidot karvat kuiviin, puuterimaisiin tuotteisiin. Itse käytän 228:ia puuteriluomivärien kanssa ja toimii erinomaisesti.

Haluaisin pystyä suosittelemaan vastaavia siveltimiä halvemmilta merkeiltä, mutta ikävä kyllä en ole aivan MACin veroisia vielä löytänyt. Lisäksi myönnän, että en tunne edullisia sivellinmerkkejä tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi Duroylla on todella laaja sivellinvalikoima mutta olen tutustunut vain pieneen murto-osaan siitä. Laveran meikkikeikoilla olen käyttänyt Duroyn siveltimiä ja ne ovat olleet todella hyviä, numeroita en ikävä kyllä muista koska en omista ko. siveltimiä itse.

Lisäksi Grimasilla on joitain oikein hyviä ja edullisia siveltimiä, mutta ne ovat tunnultaan erilaisia kuin MAC 239. Tykkään kovasti esimerkiksi Grimasin #10:stä joka on lättänä ja kooltaan hieman MAC 239:iä suurempi, sekä Grimas #6:sta, joka on kapeampi kuin MAC 228 ja soveltuu hyvin detaljityöskentelyyn.

Häivytyssiveltimet. Ylempänä olevaa, Kinnusen tukusta ostamaani nimetöntä lättänää sivellintä käytän kulmaluulla ja alempaa, pulleaa ja tulppaanin muotoista MACin #217:aa käytän luomivaossa tai koko luomen häivytyksessä (esim. smoky-meikit).

Kinnusen kaltaisia isoja lättänäsiveltimiä löytyy monilta halvoilta merkeiltä, olen nähnyt aivan samanlaisia ainakin Duroylla ja Kicksillä.

Luomivärirajaussiveltimet. Näitä kaikkein pienimpiä siveltimiä käytän alaluomella, tai silloin  kun teen yläluomelle luomivärirajauksen. Suosikkini on H&M:n FOB-sivellin jota ei enää valmisteta, se on kaikkein kapeakärkisin sivellin, mutta kuitenkin "flatti" sivellin minkä olen löytänyt. Kicksin sivellin #100 on hyvä vastine, hieman suurempi mutta toimii oikein hyvin alaluomella. Duroylla on myös vastaava.

Tajusin jälkeenpäin, että en videolla sitten esitellytkään tuolla ryhmäkuvassakin näkyvää, alinta sivellintä. Se on MSCHICiltä muinoin saamani Eyeshadow Smudger -niminen sivellin, joka sopii kokonsa puolesta täydellisesti pienen silmän luomikuoppaan. Tällä saa tarkkarajaisemman, selkeämmän banaanivarjostuksen kuin pörheämmällä ja löysemmällä MAC 217:lla. Nimi 'Smudger' viittaa siihen, että sivellin on alunperin tarkoitettu luomivärin "sotkemiseen" eli savustamiseen, mutta itse löysin sille sopivamman käyttöalueen banskuvarjostuksissa.

L'orealilta on ilmestynyt uusi meikkivoide; valoaheijastava Lumi Magique.

Kun uutukaisen hyllypalat ilmestyivät jo runsas kuukausi sitten, mutta en ollut vielä nähnyt itse tuotetta, aloin heti spekuloida josko tässä nyt sitten olisi L'orealin "markettiversio" Lancômen voittoisasta Teint Miraclesta. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse saman reseptin tuottamisesta halvemmille markkinoille, vaikka Lumi Magiquen lupaukset "sisältä päin valaistusta ihosta" ovat samat Teint Miraclen kanssa.

Teint Miraclella ja Lumi Magiquella on käytännössä yhteistä vain valoaheijastavuus, muuten ne ovat laadultaan erilaiset. Ja tässä päästään yhteen seikkaan, jonka olen kosmetiikkamyyjän urallani "joutunut" toteamaan. Siinä missä monet luomivärit, huulipunat, maskarat ja hoitovoiteetkin voivat olla aivan yhtä hyviä olivat ne sitten halvempaa sorttia tai kalliimpaa luksusta, on meikkivoiteissa selvä ero kalliimpien voitoksi.

Uskaltaisin väittää, että selektiivisten merkkien meikkivoiteet ovat useimmissa tapauksissa parempia kuin halpojen. KylläKYLLÄ, tottakai sinnekin mahtuu joukkoon heikkoja yksilöitä, mutta koostumukset ja kestävyys ovat useimmilla merkeillä lähtökohtaisesti parempia kuin halvoilla serkuilla. Vaikka en itse tunnetusti kuulu meikkivoiteiden suurkuluttajiin, olen tehnyt tämän havainnon työn kautta kokeillessa asiakkaille eri meikkivoiteita. Monet alan ihmiset näyttäisivät myös jakavan tämän kokemuksen.

Lisäksi selektiivisten meikkivoiteiden puolelta löytyy paljon enemmän valinnanvaraa eri ihotyypeille kuin edullisten joukosta, hoitavista ominaisuuksista puhumattakaan. (Vai löytyykö marketeista esimerkiksi nimenomaan näppyiselle iholle kehitettyä meikkivoidetta? Ei taida.)

Kuvassa iholla Lumi Magiquen sävy N1. Meikkipohjan hohtoa on hieman "sammutettu" irtopuuterilla.

Lumi Magiquekaan ei siis pärjännyt Teint Miracle -"isosiskolle". Se ei sulaudu ihoon yhtä kauniisti, ei peitä yhtä hyvin eikä etenkään pysy yhtä hyvin. Mutta kaikilla ei tietenkään ole heittää meikkivoiteeseen viittäkymppiä. Tällöin Lumi Magique on ihan ok valinta, jos etsit todella heleyttävää, läpikuultavaa meikkivoidetta.

Unohdetaanpa vertailut ja katsotaan miltä Lumi Magique vaikutti omillaan. Otin töistä näytteen ja testasin Lumia n. viikon ajan.

* Tekee erittäin valoaheijastavaa, lähes kiiltävä jälkeä (en suosittelisi rasvoittuvalle iholle)

* On peittävyydeltään hyvin kevyt, sanoisin korkeintaan puolipeittävä.

* Näyttää kauniilta iholla, jossa ei ole paljon peitettävää.

* Pysyy siistinä työpäivän ajan, mutta ei kertaakaan iltaan saakka. Illalliseen mennessä pinta on sulanut; iho näyttää "hikiseltä" ja huokoset ovat korostuneet.

* Joutuu puuteroimaan usein päivän aikana, muuten iho kiiltää. Meikki tuntuu katoavan etenkin nenän alueelta.

* Kokonaisarvio: omaan makuuni vähän liiankin hohtava koostumus. Kestävyys vähän niin ja näin. L'orealin vahvuutena on kuitenkin hyvä sävyvalikoima ja hintakin on varsin kukkaroystävällinen, joten kyllä tämä varmasti käyttäjänsä löytää.

.

Joko lukijoiden joukossa on "lumen taikaa" kokeilleita?

Mineraaliluomiväreillä jatketaan.

Pinkki/koralli/persikka-yhdistelmät kuuluvat lemppareihini, ja tähän versioon toin raikkaan kontrastin lisäämällä alaluomelle  kirkkaanvihreän pilkun.

 Yläluomella on käytetty neljää toisiinsa liukuvaa sävyä. Luomen sisäpuolikkaalle levitin Coastal Scentsin Coral-sävyä, ulkopuolikkaalle Mad Mineralsin kirsikkapinkkiä Big Applea, luomivakoon Pure Luxen peruspinkkiä sävyä Bloom ja kulmaluulle Pure Luxen pinkkiin shiftaavaa vaaleaa nimeltä Red Aura. Alaluomen vihreä sävy on Mad Mineralsin Big Money.

Kuva sisällä vs. ulkona. Näytänpä taas synkältä.

 Alaluomen sisärajaus on tällä kertaa tehty nuden sijaan kunnon valkoisella (IsaDoran Satin White), se sopi mielestäni tähän meikkiin.

En muuten välttämättä pääse koneelle ennen ensi torstaita, joten jos en vastaa kommentteihin niin se johtuu siitä. :) Yksi postaus on ajastettuna tiistaille niin ei tule taas monen päivän "gäppiä".

Muistatteko, kun tein jutun meikkimokista?

Noh, teini-Sanni vuosimallia 1994-1997 voisi olla suoraan kyseisestä postauksesta. :D Ajattelin ilahduttaa teitä näin synkkänä pitkäperjantaina pienellä kuvakavalkadilla teinivuosiltani.

Meikkimokien lisäksi voi havainnoida toisenkin asian. Viime kuussa kirjoittamassani Face-off-jutussa kerroin murehtivani väsynyttä, vanhenevaa naamaani. No, näitä kuvia katsoessa voin vain todeta, että olen nyt 3-kymppisenä ehdottomasti paremman näköinen kuin 15-18-vuotiaana! ^_^

Tarvitseeko sitä edes sanoa ääneen? Kulmakarvat.  K-u-l-m-a-k-a-r-v-a-t. Nämä kuvat selittävät myös sen, miksi rypistän koko ajan otsaani - rennossa tilassa kulmakarvani asettuvat suoriksi kuin lakupötköt. ^_^

Kysyin Mr. Karkkipäivältä, josko hän arvaisi mikä meikkimoka tässä kuvassa on esillä. Hän vastasi; "Tuo naama?"

Rakkaani. <3

Ai niin ja kyllä. Mun olkapäällä on rotta tuossa yhdessä kuvassa. Ei mun rotta.

Entä tämä prinsessa sitten? Siskoni sanoi, että näytän Michael Jacksonilta, itse ehdotin Jokeria. Olen muistaakseni 8- tai 9-luokalla tässä, ja maantiedon oppitunnilla.

Poskipuna olisi ollut kova juttu, jos olisin osannut sitä vielä tuossa iässä käyttää.

Tässä täytän 17 vuotta. Kakku on tehty Pet Shop Boysin Introspective-levyn kannen mukaan! Voimme bongata sieltä myös muita tuohon ikäkauteen liittyviä fanitusjuttuja kuten Absolutely Fabulous ja Dame Edna. :)

Pet Shop Boys on kyllä edelleen loistava. ;)

Tässä juhlin 18-vuotisjuhliani Madeiran karnevaaleilla. Tätä päivää olin halunnut juhlistaa maalaamalla huuleni ankoiksi, piirtämällä silmien ympärille kajalkynällä ripsiä ja värittämällä poskeen tähden.

Tämä on yksi mun lempparikuvia! Minä ja paras ystäväni Mili 8-luokalla. Olemme jotenkin niin hellyttävän ja viattoman näköisiä XL-kokoisissa takeissamme! R-Collectionin anorakki oli the shit.

Näiden kuvien ei kyllä pitäisi nähdä päivänvaloa.... Olin 14-15-vuotiaana erityisen mieltynyt röyhelökauluksisiin kukkapaitoihin....!! Etenkin tuo oikeanpuoleisin paitahirvitys oli parasta mitä tiesin - käytin sitä ihan jatkuvasti. Kuvan ihastuttavassa tyylissä olen yhdistänyt siihen kukalliset kengätkin! Ja kuka muistaa nilkkoihin rypytettävät "jenkkisukat"? :D

Ripsiväri, vähän kajalia ja punainen huulipuna - siinäpä teini-Sannin perus-perjantailook! ^_^

Toivottavasti saitte kuvista muutamat naurunhörähdykset. Me ainakin saimme. :)

Hyvää pääsiäistä!

Olen viime viikkoina palannut taas pitkästä aikaa mineraaliluomivärien maailmaan. Mineraaleilla saa luomilleen varmasti kaikkein intensiivisimmät sävyt ja upeimman hohdon (jos sellaista meikkiinsä kaipaa), puhumattakaan mineraalien kameleonttimaisista ominaisuuksista (yksi luomiväri voi shiftata vaikka kolmeen eri sävyyn), mutta kun on ne vaan niin sottaisia käyttää.

Vaikka jauhetta onnistuisikin levittämään luomilleen ilman varisemista, ovat purkit itsessään aina sotkussa ja pitävät huolen siitä, että myös niiden säilytyspaikka on aina mineraalipölyssä. Jauhe on niin hienojakoista, että vaikka kuinka yrittäisit sulkea purkkeja varovasti, leviää jauhe lopulta kannen reunoihin eikä purkkiin voi tarttua ilman että sormesi ovat ihan luomivärissä.

Summa summarum: mineraaliluomiväreillä meikkaaminen on ainakin minun tapauksessani aina aikaavievämpää kuin perinteisillä, puristetuilla luomiväreillä, mutta palkkiona saa vivahteikkaamman meikin.

Meikissä käytetty tummanvihreää Black Pearl -sävyä ulkonurkassa, metsäisen vihreää Leif-sävyä luomivaossa ja tummankultaista Straw-sävyä sisänurkassa. Straw on todella persoonallinen sävy, Pure Luxen määritelmän mukaan "vihreään shiftaava vehnäbeige", mutta minä näen sen eniten kultaisena. Tällä saa yksinäänkin vekkulin meikin kun sen sävy vaihtelee luomella.

...ja enköhän onnistunut kirjoittamaan Black Pearl -sävyn nimen väärin... D'ough! Rajaus on Lumenen kauniinhohtavalla kynällä no. 5 Metsänvihreä, joka harmillisesti vaihdettiin viimeisimmän uudistuksen myötä tylsempään mattasävyyn. Kulmaluun vaalea sävy on L'orealin Golden Green -paletista.

Sain vinkin Greenstreet.fi-verkkokaupan loppuunmyynnistä; kaikki tuotteet -30%. Tarjolla on luonnonkosmetiikkaa, meikkejä ja elintarvikkeita. Meikkejä mm. Santelta, Dr. Hauschkalta ja Couleur Carameliltä ja ihonhoitotuotteita mm. Mádaralta, Dr. Hauschkalta ja Weledalta.

Itse ajattelin tilata pähkinöitä, niitä kun ei useinkaan saa kovin halvalla. :)

P.S. Tulostin kaikki Onnettomat kynnet -postauksen kommentit, vinkkejä tuli niin paljon. Kiitoksia! Biotiini pitää nähtävästi ainakin liittää hankintalistalle.

Olen jälleen heittämässä Lavera-keikkaa tulevilla Pro-Luonnonkosmetiikan Luonnonkaunis-messuilla, ja Lavera etsii parhaillaan minulle meikkinäytösmallia. :)

Jos sinua kiinnostaisi tulla näytösmalliksi lauantaina 14. huhtikuuta klo 11-11.30 (tai sinun pitäisi kyllä ilmestyä paikalle jo vähän aikaisemminkin) Helsingin Finlandia-talolle, niin lähetä itsestäsi kasvokuva ja lyhyt perustelu miksi juuri sinä olisit hyvä malli osoitteeseen myynti (at) lavera.fi. Voittaja saa palkkioksi Laveran tuotekassin. Ilmoittautumisaikaa on 9.4. saakka.

Olen messuilla lauantaina klo 10-17, joten tokihan voitte tulla moikkaamaan minua muutenkin ja kyselemään meikkivinkkejä. :)

Tämä kuva on historiaa. Kynteni ovat olleet viimeiset puoli vuotta kaukana näistä tunnelmista.

Sannin kynnet mallia maaliskuu 2012. Nyyh. :´-(

Kynsieni kunto on huonontunut asteittain oikeastaan koko viime vuoden. Ensin keskisormen kynnet alkoivat lohkeilla niin, että ne eivät enää kasva milliä pidemmiksi. Kynnen pää murenee kokonaan. Sitten muutkin kynnet alkoivat liuskoittua. Kynnet ovat edelleen aika vahvat, ts. paksut, mutta erittäin kuivat ja hauraat.

Geelivahvisteiden jälkeen sain väliaikaisen haurastumisen kuntoon kynsiöljykuurilla ja OPIn Nail Envy Original -hoitolakalla. En enää. Öljy ei tässä enää auta, eikä Nail Envynkään käytöllä ole mitään vaikutusta. :(

Päätin sitten ottaa ravintolisät kokeiluun. Konsultoin Charming Nailsia, joka suositteli minulle Bioteekin TehoPii & Kalkki+D:tä. CN oli itse huomannut ravintolisän vaikutuksen kynsissään n. kolmessa kuukaudessa. Itse olen nyt popsinut TehoPiitä helmikuun puolesta välistä saakka, eli on vielä liian varhaista nähdä auttavatko tabletit ongelmaan. Toivottavasti!

Vaihdoin myös Original Nail Envyn Dry & Brittle -versioon. Jos vaikka sekin voisi jotenkin auttaa. Dry & Brittlen koostumus ei ole yhtä paksu kuin Originalin eikä näin ollen tunnu yhtä suojaavalta, ja koen ettei se pysykään kynsillä yhtä hyvin kuin Original. Mutta kaikkea on nyt kokeiltava.

[tähän väliin piti tulla kuva mun vaivalla viilaamista kynsistä - yritin siis oikeasti saada ne kerrankin tasamittaisiksi ja edes jotenkin sievän muotoisiksi, mutta kuvat olivat joutuneet vahingossa läppärin roskakoriin jonka Mr. Karkkipäivä tyhjensi sillä välin kun poistuin hetkeksi koneelta...! :P]

Olen ollut viimeiset pari kuukautta melkeinpä kokonaan ilman lakkaa. Katson alakuloisena kynsilakkojani. Siellä ne seisovat värikkäänä armeijana odottamassa että voivat taas piristää olemustani. Vaikea kuvailla miten oudolta tuntuu olla ilman lakkaa. Kynteni ovat olleet lakattuina käytännössä non-stop viimeiset 18 vuotta, lukuunottamatta yhtä lyhyttä periodia jolloin kynteni olivat samalla lailla huonossa kunnossa kuin nyt.

Lakattomana ja lyhytkyntisenä tuntuu siltä, että tärkeä osa persoonallisuuttani puuttuu.

Mutta....

...sehän ei kuitenkaan estänyt minua hankkimasta kolmea uutta Depend-lakkaa "Osta 3, maksa 2" -tarjouksesta. :) Sairastuneet kynnet tai ei, aina on tilaa violeteille lakoille! Etenkin edullisille Depsuille.

Lempparini on keskimmäinen sävy, ihastuttavan lempeä vaalea sinivioletti # 299. Kuuluu Dependin kevään värikokoelmaan.

Lakkasin kynnet pitkästä aikaa. Tämän lähemmäs tasapituisuutta en kyennyt viilani kanssa pääsemään. En vain pystynyt nirhaamaan niitä muutamia kynsiä jotka olivat edes vähän pidemmät.

Lakka on luonnossa hieman violetimpi kuin kuvissa.

Loppuun vielä muutama kuva "hyviltä ajoilta...." Voi, milloin pääsen taas pelottelemaan ihmisiä sapeleillani? :-´(

Vuosi sitten kynnet olivat vielä näin "elävät". Snowcrystal # 460 Pink Coral.

Depend # 196

OPI Parlez-vous OPI.

Onko kellään jakaa hyviä vinkkejä etenkin ravintolisistä joilla voisin saada kynteni taas kuntoon? Uskon, että jostain vitamiinin puutteesta tässä täytyy olla kysymys. Toisaalta olen myös ollut aikamoisessa stressissä, mikä oli syynä edelliseen vuosien takaiseen "kynsikatoon". Siihen eivät tietenkään napit auta.

* * *

P.S. Kiitos runsaasta osallistumisestanne "köyhyys"-keskusteluun! Pariin sataan kommenttiin vastaaminen on mahdotonta, mutta kaikki olen luonnollisestikin lukenut ja monet niistä ovat kirvoittaneet lisää keskustelua täällä kotona. Haluaisin muuten vielä korostaa, vaikka suurin osa lukijoista varmasti tämän ymmärsikin, että kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut ihmetellä mistä kukin rahansa elämäntyyliinsä saa. Se ei ole olennaista. Jokainen saa tehdä tuloillaan ihan mitä haluaa, se on mielestäni itsestäänselvää. En tuomitse heitä jotka laittavat rahansa mieluummin kenkiin kuin asuntolainaan, nämä ovat jokaisen henkilökohtaisia valintoja eikä yksi valinta ole toista parempi.

Postauksen tarkoituksena oli herättää keskustelua blogien kulutusta ihannoivista arvoista, ja kertoa "toisenlainen" tarina. Näin minä elän. Ja kuten kommenteista saattoi lukea, niin elää moni muukin. Tällaisesta elämäntyylistä vain ei juurikaan kirjoitella blogeja, ja siksi halusin tuoda esiin tällaisenkin näkökulman vallalla olevan shoppailuihanteen keskelle.

Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.

Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.

Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.

Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)

Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?

Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.

Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.

Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.

Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.

Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.

Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.

Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.

Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko)  ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.

Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.

Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.

Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.

Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.

Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.

Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)

Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?